Uutisia maailmalta ja Suomesta

[Xantippa]

Tahtoisin edelleen huomauttaa, että artikkeli ei ottanut mitään kantaa isyyteen, sen vahvistamiseen tai vahvistamattomuuteen tai syihin, miksi ko. henkilö päätyy YH-vanhemmaksi.

Ilkeämieliset jutut naisesta, joka ei tiedä, kuka lapsen isä on, on ainoastaan täällä kirjoittelevien oman mielikuvituksen tuotetta,  mihin ei artikkeli anna mitään perustettu tai viitettä.

T: Xante

[Karikko]

^^

Joo pienet spekulaatiot ovat paikallaan, sitähän tämmöiset keskustelut yleensäkin ovat, jos sen oikein olen oivaltanut.

Ainakin ne tapaavat kertoa paljon spekuloijan omasta mielenmaisemasta.

T: Xante

Niin luonnollisesti mistäs muustakaan, epäluuloisuus yleensä puolustaa paikkaansa tässä virtualiteettien rakentamassa maailmassa, jossa jokaisen motiiveja voi epäillä.
Nykyään myös yli 60 %:tia liitoista päättyy eroon, joten siihen on perusteita. Loput ovatkin varmaan niitä jotka ovat tottumuksen vuoksi yhdessä ja uskovat olevansa onnellisesti aviossa.

Mitä vikaa on tottumuksessa? Onko kyse siitä, että yleensäkin tottumukset ovat jotenkin halveksittavia ja ilmaisevat laiskuutta tai pelkoa tai jotain huonoa? Vai onko muutoksenhalu ja tottumuksista irtautuminen "aidosti onnellista" vain parisuhteissa? Mikä silloin olisi se maksimimitta, jonka jäölkeen ei parisuhde voi olla "oikeasti" onnellinen, vaan on muuttunut "vain tottumukseksi"?

Kukaan ei ole väittänyt siinä olevan mitään vikaa,-- keksit taas itse omasta päästäsi syyn eli uskomuksen.
Itsensä onnelliseksi uskova on ihan hyvässä tilassa, vai mitä?

[Hippi]

Itsensä onnelliseksi uskova on ihan hyvässä tilassa, vai mitä?

En halua tulla väliin teidän keskusteluun, mutta kiinnostaa tuo sanavalintasi "Itsensä onnelliseksi uskova".

Sanon itsestäni usein "Tunnen itseni onnelliseksi". En siis usko tai uskottele, vaan tunnen. Minusta tuo sinun sanavalintasi heittää epäilyksen onnellisuuden todellisuudesta. Ikään kuin ihminen josta noin puhut, että todellisuudessa ole onnellinen vaan uskoo vain olevansa, vaikka se (sinun mielestäsi?) ei ole totta.

Oliko sanavalinnalla tarkoitus heittää epäily onnellisuuden aitoutta kohtaan?

[Karikko]

Itsensä onnelliseksi uskova on ihan hyvässä tilassa, vai mitä?

En halua tulla väliin teidän keskusteluun, mutta kiinnostaa tuo sanavalintasi "Itsensä onnelliseksi uskova".

Sanon itsestäni usein "Tunnen itseni onnelliseksi". En siis usko tai uskottele, vaan tunnen. Minusta tuo sinun sanavalintasi heittää epäilyksen onnellisuuden todellisuudesta. Ikään kuin ihminen josta noin puhut, että todellisuudessa ole onnellinen vaan uskoo vain olevansa, vaikka se (sinun mielestäsi?) ei ole totta.

Oliko sanavalinnalla tarkoitus heittää epäily onnellisuuden aitoutta kohtaan?

Saa minun ja safiirin väliin tulla, ellei safiiri ole mustasukkainen,, joo.

Miten erotat "aidon" onnellisuuden, tai onnelliseksi itsensä uskovan onnen keskenään.

[Hippi]

Miten erotat "aidon" onnellisuuden, tai onnelliseksi itsensä uskovan onnen keskenään.

En itse asiassa puhunut tuossa erilaisista onnellisuuksista, vaan siitä, miten käytit tuota sanaparia "onnelliseksi uskova". Siitä tulee minulle tunne kuin sinä et uskoisi tuon ihmisen olevan onnellinen. Jos olisit sanonut "onnelliseksi tunteva", et ottaisi kantaa siihen ihmisen onnellisuuteen.
Voi olla, että luen vaan joskus hölmösti toisten kirjoituksia. Hyvin harvoin ylipäätään näen edes mitään rivien välejä tai piilomerkityksiä, Mutta tällä kertaa sanapari jätti miettimään sen tarkoitusta.

Mutta jääköön tämä sivupolku tähän. Ei sillä sinällään ole asian kannalta merkitystä

[Karikko]

Miten erotat "aidon" onnellisuuden, tai onnelliseksi itsensä uskovan onnen keskenään.

En itse asiassa puhunut tuossa erilaisista onnellisuuksista, vaan siitä, miten käytit tuota sanaparia "onnelliseksi uskova". Siitä tulee minulle tunne kuin sinä et uskoisi tuon ihmisen olevan onnellinen. Jos olisit sanonut "onnelliseksi tunteva", et ottaisi kantaa siihen ihmisen onnellisuuteen.
Voi olla, että luen vaan joskus hölmösti toisten kirjoituksia. Hyvin harvoin ylipäätään näen edes mitään rivien välejä tai piilomerkityksiä, Mutta tällä kertaa sanapari jätti miettimään sen tarkoitusta.

Mutta jääköön tämä sivupolku tähän. Ei sillä sinällään ole asian kannalta merkitystä

No eihän tässä sen kummempaa, en vain "ymmärtänyt", että minun uskoani tuossa asiassa mihinkään tarvitaan.

[a4]

Yksittäinen ihminen osaa kyllä valehdella itselleen onnellisuudestaankin mutta lääketiedettä tai muita tieteitä ja ihmisiä on vaikeampi pettää myös onnellisuuden suhteen.

Siksi puhutaan kehon kuuntelemisesta ja yleispätevän tiedon tärkeydestä.
Uskomus saati usko ei ole tuntemuksen tai tiedon väärti.
Käsitteissä on eroja, kuten liikennevalojen väreissä.

[safiiri]

^^

Joo pienet spekulaatiot ovat paikallaan, sitähän tämmöiset keskustelut yleensäkin ovat, jos sen oikein olen oivaltanut.

Ainakin ne tapaavat kertoa paljon spekuloijan omasta mielenmaisemasta.

T: Xante

Niin luonnollisesti mistäs muustakaan, epäluuloisuus yleensä puolustaa paikkaansa tässä virtualiteettien rakentamassa maailmassa, jossa jokaisen motiiveja voi epäillä.
Nykyään myös yli 60 %:tia liitoista päättyy eroon, joten siihen on perusteita. Loput ovatkin varmaan niitä jotka ovat tottumuksen vuoksi yhdessä ja uskovat olevansa onnellisesti aviossa.

Mitä vikaa on tottumuksessa? Onko kyse siitä, että yleensäkin tottumukset ovat jotenkin halveksittavia ja ilmaisevat laiskuutta tai pelkoa tai jotain huonoa? Vai onko muutoksenhalu ja tottumuksista irtautuminen "aidosti onnellista" vain parisuhteissa? Mikä silloin olisi se maksimimitta, jonka jäölkeen ei parisuhde voi olla "oikeasti" onnellinen, vaan on muuttunut "vain tottumukseksi"?

Kukaan ei ole väittänyt siinä olevan mitään vikaa,-- keksit taas itse omasta päästäsi syyn eli uskomuksen.
Itsensä onnelliseksi uskova on ihan hyvässä tilassa, vai mitä?

Kyllä. Onkin aika hassu ajatus, että joku vain uskoo olevansa onnellinen, mutta totuus onkin toinen (?). Voidaanko tuo ajatuksesi oikeastaan kirjoittaa myös muodossa: JOtkut avioliitot kuitenkin pysyvät kasassa ja niissä ollaan onnellisia. JOs ei - mikä on tässä versiossa eri tavalla?

[Karikko]

Kyllä. Onkin aika hassu ajatus, että joku vain uskoo olevansa onnellinen, mutta totuus onkin toinen (?). Voidaanko tuo ajatuksesi oikeastaan kirjoittaa myös muodossa: JOtkut avioliitot kuitenkin pysyvät kasassa ja niissä ollaan onnellisia. JOs ei - mikä on tässä versiossa eri tavalla?

Tuo onnellisuus sana voidaan varmaan korvata jollain toisella sanalla, vaikka tyytyväinen- nykyiseen tilaan.

Onnellisuus on muutenkin tulkittavissa monella tapaa, "ootko hiukan onnellinen"

Lapsukaisen onnellisuudesta ei liene epäilystä, kun katselee heidän touhujaan, joissa he unohtavat joskus ympäristön itsensä ja kaiken muunkin keskittyessään leikkeihinsä.

Harvalla aikuisella sellaista onnen säkenöimistä enää tapahtuu.

[MrKAT]

Norjassa vihreänväriset puolueet voitti vaalit, jos muutoksia katsotaan, eli siis Keskusta  nousi +6,6% ja Vihreät nousi +2,5%.

[Saares]

IL. 11,9,2019:
Eniten uusia avoimia paikkoja oli myyjien (1 493), rahdinkäsittelijöiden ja varastotyöntekijöiden (1 423 paikkaa), myyntiedustajien (1 020), talonrakentajien (956) sekä toimisto- ja laitossiivoojien (737) ammattinimikkeissä.

Helppo korjata: lisätään yliopistojen aloituspaikkoja!

[Hayabusa]

Miljonäärit huviajelulla...

https://yle.fi/uutiset/3-10906998

Vihdoin lisäinfoa Airiston veneturma: isoa venettä ajoi omistaja – vauhtia jopa 25 solmua

Poliisi on saanut tapahtumien kulun pääpiirteissään selväksi. Pienempi vene kulki Airistolla Turusta etelään, ja kulki törmäyshetkellä Airiston eteläpäässä väylän suuntaisesti koillisesta lounaaseen.

Suurempi vene lähestyi väylää pitkin Airiston matkailukeskuksesta. Se kulki länteen.

Pienempi vene kulki ennen törmäystä noin kuuden solmun nopeutta. Suuremman veneen nopeus on ollut 23–25 solmua.

Eli vasemmalta takaviistosta päälle. Keskellä päivää hyvissä näkyvyysolosuhteissa. Syyllisyydestä ei liene epäselvyyttä. Jäämme odottamaan kuinka lievällä rangaistuksella kuski pääsee.

[ROOSTER]

IL. 11,9,2019:
Eniten uusia avoimia paikkoja oli myyjien (1 493), rahdinkäsittelijöiden ja varastotyöntekijöiden (1 423 paikkaa), myyntiedustajien (1 020), talonrakentajien (956) sekä toimisto- ja laitossiivoojien (737) ammattinimikkeissä.

Helppo korjata: lisätään yliopistojen aloituspaikkoja!

Tehdään kaikista puhelinmyyjiä! Siinä työ mikä ei lopu.

[kertsi]

Norjassa vihreänväriset puolueet voitti vaalit, jos muutoksia katsotaan, eli siis Keskusta  nousi +6,6% ja Vihreät nousi +2,5%.

Lasketko Keskustan vihreänväriseksi aatemaailmaltaan? Hehän taitavat puoltaa maatalouden oikeutta liata ja rehevoittää vesistöjä maatalouden tuottamilla jätteillä, aiheuttaa kärsimystä turkiseläimille, aiheuttaa kärsimystä tuotantoeläimille jne..

[safiiri]

Kyllä. Onkin aika hassu ajatus, että joku vain uskoo olevansa onnellinen, mutta totuus onkin toinen (?). Voidaanko tuo ajatuksesi oikeastaan kirjoittaa myös muodossa: JOtkut avioliitot kuitenkin pysyvät kasassa ja niissä ollaan onnellisia. JOs ei - mikä on tässä versiossa eri tavalla?

Tuo onnellisuus sana voidaan varmaan korvata jollain toisella sanalla, vaikka tyytyväinen- nykyiseen tilaan.

Onnellisuus on muutenkin tulkittavissa monella tapaa, "ootko hiukan onnellinen"

Lapsukaisen onnellisuudesta ei liene epäilystä, kun katselee heidän touhujaan, joissa he unohtavat joskus ympäristön itsensä ja kaiken muunkin keskittyessään leikkeihinsä.

Harvalla aikuisella sellaista onnen säkenöimistä enää tapahtuu.

Edelleen tunnut kovasti epäilevän toisten onnellisuuden aitoutta tai tasoa. Jos aikuinen tuntee itsensä onnelliseksi, niin onko hän mielestäsi onnellinen? Vai jääkö tässä vielä jäljelle jotakin pohdintaa siitä, onko tuo onni vain sellaista säkenöimätöntä onnea?

Itse tunnen itseni vuosi vuodelta onnellisemmaksi, enkä tunnista mitään onnen säkenöinnin vähenemistä. Ennemminkin päinvastoin ja lapsena nimenomaan EN tuntenut olevani onnellinen, vaan onnen tiellä oli se monessa suhteessa täysin toisten "armoilla" oleminen, jonka takia aina nurkan takana vaati jokin pakko, johon oli vain sopeuduttava. Silti aivan varmasti se ulkopuolinen olisi nimenomaan ajatellut touhujani katsellessaan, että tuossapa on satavarmasti onnellinen lapsi, joka leikkiinsä keskittyessään on täysin unohtanut niin itsensä kuin ympäristönsäkin.

Voinko sinun mielestäsi tuntea ihan väärin? Vai onko onnen tunteminen riittävä peruste väittää olevansa onnellinen? Voiko olla niin, että oikeastaan olinkin lapsena onnellinen, mutta "tunsin väärin", enkä tajunnut onnellisuuttani? (Selvennyksesi - minulla oli vallan "onnellinen lapsuus", joka ei sisältänyt mitään erityisiä vaikeuksia tai ongelmia.)

On muuten ihan sama, korvataanko sana onnellisuus tyytyväisyydellä. Jos ihminen haluaa kuvata tuntevansa tyytyväisyyttä, niin miten hän voisi olla tunteessaan väärässä? Tai käyttää "väärin" tyytyväisyyden sijaan sanaa onnellinen?

PS. Ollaan kyllä jo aika kaukana vars. juonteen aiheesta ja otsikosta.