^Edelleenkään poliisi ei päätä tuomioista.
Mutta joo. Kirjaimellinen elinkautinen ei välttämättä ole hyvä. Silloin ei ole mitään saavutettavaa jäljellä.
Eilen Hesarissa oli artikkeli:
Kansan "oikeustaju" voi johtaa harhaan. Siinä esitettiin, että tutkimusten valossa kansan oikeustajua ei ole olemassakaan. Kansa antaisi joistakin rikoksista ankaramman rangaistuksen kuin tuomarit ja joistakin lievemmän. Lehdessä haastatellun asiantuntijan mukaan kansan käsitys sopivasta tuomiosta perustuu siihen, mitä lehdet tapauksista kertovat. Kun kansalaiset saavat yksityiskohtaisempaa tietoa, heidän käsityksensä tuomiosta saattaa muuttua.
Hesarin juttu tukee näkemyksiäni. Minäkin olen nimittäin silloin tällöin kirjoittanut, että elinkautisia on helppo vaatia kahvikupin ääressä lehteä lukiessaan, koska tällöin ei tiedä eikä tule ajatelleeksi kaikkia asioita. Olen kiinnittänyt huomiota mm. siihen, miten kalliiksi tuomioiden kiristäminen tulee. Vankilasysteemin ylläpitäminen ei ole halpaa. Tämä puolta, johon myös Hesarin artikkelissa viitataan, ei yleensä käsitellä lainkaan, kun foorumeilla ehdotetaan rangaistusten kiristämistä ja karkotettavien maahanmuuttajien eristämistä leireille ja muuta tämän tyyppistä.
Katulynkkaukset ovat suoraa demokratiaa ja kansan oikeustajun toteuttamista aidoimmillaan. En kaipaa niitä.
Mitä tulee tuohon "poliisi ei päätä tuomioista", niin mielestäni asia ei ole aivan näin.
Poliisi päättää välillisesti tuomioista ainakin pikkurikoksissa ja ehkä isommissakin. Ensimmäinen päätös tapahtuu siinä vaiheessa, kun rikosta pitäisi tutkia. Jos poliisi ei tutki, ei myöskään mitään tuomiota tule. Toinen mahdollisuus tuomiosta päättämiseen liittyy siihen, "huomaako" poliisi kaiken. Ja yksi mahdollisuus on siinäkin, missä ja milloin poliisi suorittaa tarkastuksiaan. Päättäminen on tosin tässä tapauksessa summittaista.
Tapauksissa, joissa poliisin valtaan kuuluu päättää, selviääkö tekijä huomautuksella vai saako hän sakon, poliisi aivan kirjaimellisesti päättää tuomioista. Ja yleisellä tasolla poliisi päättää tuomioista vaikuttamalla kansalaisten mielipiteisiin median kautta sekä vaikuttamalla lainsäätäjiin asiantuntijaroolin ja poliisikansanedustajien kautta. Ja kahvipöytäkeskusteluissa poliisilla on tilaisuus myös syyttäjiin ja tuomareihin vaikuttamiseen.
Tietysti jokainen ihminen voi minimaalisella tasolla yrittää vaikuttaa niin tuomioihin kuin muihin asioihin tuomalla näkemyksiään esille ja toivomalla, että ne saavat kannatusta. Onhan joskus aivan tavallinen yleisönosastokirjoitus pannut alulle prosessin, jonka myötä jotain lakia on muutettu.
