Uutisia maailmalta ja Suomesta

[Aave]

Joskus lausuin kommentin Amnestyn feissarille, mitä sivareille (Amnestyn lempiaihe Suomessa) pitäisi tehdä. Ei ilmeisesti hirveämmin tykännyt, kun huuteli perään jotain natsijuttuja...

Paha, paha Suomen valtio ja sen armeija. Se on brutaali lihamylly jossa pieni, vasta elämänsä keväässä oleva ihmistaimi poljetaan maahan, opetetaan sitten tappokoneeksi ja robotiksi!

Tosin siellä Suomen armeijassa on ensinnäkin yksilön yleiseen terveydentilaan perustuva luokitus, jonka perusteella myös erilaisia palvelusmahdollisuuksia valikoituu. Sen lisäksi on:

1. Mahdollisuus aseettomaan palvelukseen.
2. Sotilasvalan sijaan tehdä juhlallinen vakuutus.
3. Valita siviilipalvelus.
4. Valita lykkäys.
5. Puolustusvoimat on niin uudistettu, että myös keskiverto nainen sen voi halutessaan käydä.

Kyllä se on sitten kauhia paikka, ja siviilipalveluksen suorittaneet niin eriarvoisessa asemassa, kun ei oo mitään vaihtoehtoja!

[ROOSTER]

Korona vaikuttaa kaikkeen. On mietittävä, voisivatko nykyiset valtuutetut jatkaa vaikka vielä puoli vuotta. Tietysti on aina niitäkin jotka eivät sitä halua.

Hallituksen päätös kolmen viikon mittaisesta koronasulusta nosti esiin uudelleen myös kuntavaalien tilanteen.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r) sanoi kutsuvansa lähipäivinä puoluesihteerit keskustelemaan, mitä tilanne tarkoittaa kuntavaaleille. Vaaleista päätetään parlamentaarisesti.

Oppositiopuolue perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps) totesi saapuessaan Säätytalolle neuvotteluihin, että puolue ei tule hyväksymään kuntavaalien siirtämistä, jos joku sellaista ehdottaa.

[Juha]

Jos joskus syyllistyn rikokseen jota puidaan oikeudessa, haluaisin Juhan kirjoittavan syytteen. Mikäli se ei ole mahdollista, niin sitten puolustuspuheenvuoron.

Mieluummin molemmat, olisi ainakin melkoisen varmaa, että tuomaristokin joutuisi ansaitsemaan palkkansa työtä tekemällä, pohtiessaan mistä on kyse.

Aina on mahdollisuus eksyä. Näitä tilanteita ei kannata missata, turhan takia.

Kehoitusta, tai ideaa, ei kannata varmaan soveltaa, ihan joka tilanteessa.

Sopivasti jos laittaa asioitaan hajalle, vaikka ihan itseä koskien, ja joutuu pikku pulaan, niin ei se aina niin pahaa tee. Kokemusta on, vaikka puuta koputtelenkin, tällaisia soveltaessa.

[a4]

Amnesty ei enää kutsu Navalnyita mielipide­vangiksi – päätös tehtiin oppositio­johtajaan kohdistetun vasta­kampanjan jälkeen (IS).

Parahin Amnesty International - ihminen voi olla mielipidevanki siitä huolimatta, että ihmisellä on myös sellaisia mielipiteitä, joista ihmisoikeusjärjestö ei pidä.

"pris·on·er of con·science

/ˈpriznər,ˈpriznər əv,ə ˈkänSHəns/

noun a person who has been imprisoned for holding political or religious views that are not tolerated by their own government".

Ilmeisesti Woke-ideologia on vallannut nyt myös ihmisoikeusjärjestön edustajat oikein urakalla, kun mielipidevangin asema viedään jonkin 10 tai 20 sitten vuotta sanotun perusteella. Esimerkiksi jotain jotain Nelson Mandela ja mitä kaikkea hän on sanonut.

Woke-ideologialle jos mille tulee käymään niin, että vallankumous syö lapsensa. Järjestönä kunnioitukseni Amnestyä kohtaan romahtivat. Toivottavasti sinnekin vielä löytäisi tiensä hieman vähemmän tärähtänyttä porukkaa, kuin nyt.

Amnesty näyttää toimineen johdonmukaisesti vuonna 1961 lanseeraamansa mielipidevanki-käsitteen kanssa, lähtemättä muuttamaan sitä poliittinen vanki(political prisoner)-käsitteen kaltaiseksi, johon se usein sekoitetaan. Ennakkotapaus taisi olla jo vuonna 1964 jolloin Mandelalta peruutettiin mielipidevanki-status.

Termin mielipidevanki (englanniksi prisoner of conscience) otti käyttöön 1960-luvun alkupuolella Amnesty Internationalin perustaja Peter Benenson. Amnesty International lukee mielipidevangeiksi myös mm. etnisen alkuperänsä, sukupuolensa, ihonvärinsä, kielensä tai seksuaalisen suuntautumisensa takia vangitut, mutta ei henkilöitä, jotka ovat käyttäneet väkivaltaa tai puoltaneet sen käyttöä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mielipidevanki

The article "The Forgotten Prisoners" by Peter Benenson, published in The Observer 28 May 1961, launched the campaign "Appeal for Amnesty 1961" and first defined a "prisoner of conscience".[1]

Any person who is physically restrained (by imprisonment or otherwise) from expressing (in any form of words or symbols) any opinion which he honestly holds and which does not advocate or condone personal violence. We also exclude those people who have conspired with a foreign government to overthrow their own.

The concept of "prisoners of conscience" became a controversy around Nelson Mandela's imprisonment in South Africa 1964. He had initially been adopted as a prisoner of conscience in 1962, when he was sentenced to five years in jail for inciting a strike of African workers.[6] This was reversed after the Rivonia Trial showed that Mandela now had turned to violently opposing the South African regime. The reversal evolved in 1964 into a worldwide debate and a poll among the members of Amnesty International. The overwhelming majority decided to maintain the basic rule, that prisoners of conscience are those who have not used or advocated violence.

The phrase is now widely used in political discussions to describe a political prisoner, whether or not Amnesty International has specifically adopted the case, although the phrase has a different scope and definition than that of political prisoner.
https://en.wikipedia.org/wiki/Prisoner_of_conscience

A political prisoner is someone imprisoned because they have opposed or criticized the government responsible for their imprisonment.
https://en.wikipedia.org/wiki/Political_prisoner

AMNESTYN Itä-Euroopan-toimintojen varajohtaja Denis Krivoshejev vahvisti mielipidevanki-statuksen poistamisen syyksi Navalnyin vanhat kommentit.
– Jotkut näistä kommenteista, joita Navalnyi ei ole itse myöhemmin tuominnut, ylittävät vihaan yllyttämisen kynnyksen ja se on ristiriidassa Amnestyn mielipidevanki-määritelmän kanssa, Krivoshejev sanoi RFE/RL-sivustolle.
Krivoshejevin mukaan statuksen poistaminen ei lopeta Amnestyn kampanjaa Navalnyin vapauttamiseksi.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000007823247.html

[Toope]

Kun tämä on yleisketju, niin asiasta kolmanteen:

"Sotilasarvoilla on erikoiset taustat – tätä tittelit tarkoittavat
Juha-Pekka Tikka | 25.02.2021 | 23:57- päivitetty 25.02.2021 | 23:44

Kapteeni-sana tulee latinan caput- eli pää-sanasta.

Reserviläinen-lehti on julkaissut perusteellisen katsauksen sotilasarvojen nimihistoriaan. Arvojen nimillä on usein värikäs mutta looginen tausta. Joistain tulkinnoista on useita versioita."
https://www.verkkouutiset.fi/sotilasarvoilla-on-erikoiset-taustat-tata-tittelit-tarkoittavat/#32576881
https://www.reservilainen.fi/uutiset/tallirengista_marsalkaksi_-_monen_sotilasarvon_nimihistoria_on_varikas_mutta_myos_looginen
Hauskaa.

[Aave]

Amnesty näyttää toimineen johdonmukaisesti vuonna 1961 lanseeraamansa mielipidevanki-käsitteen kanssa, lähtemättä muuttamaan sitä poliittinen vanki(political prisoner)-käsitteen kaltaiseksi, johon se usein sekoitetaan. Ennakkotapaus taisi olla jo vuonna 1964 jolloin Mandelalta peruutettiin mielipidevanki-status.

Kiva kun tajusit, ja kiva kun jaksoit valistaa itseäsi näkyvästi linkkisikermällä, joihin minun puolestani ei tarvitse erikseen perehtyä.

Minulla on hieman erilainen käsitys paitsi johdonmukaisuudesta, myös elämän realiteeteista. Naiiveilla idealisteilla ja viiden pennin rauhanfilosofeilla on heilläkin omat käsityksensä. Kun nimenomaan viittasin tapaus Mandelaan ja siihen, että ko. järjestö ei ole näköjään oppinut noista päivistä mitään - päin vastoin, vieläkin autistisemmaksi on mennyt.

Johdonmukaisuutta ei ole se, että ensin henkilö julistetaan järjestön taholta suureen ääneen mielipidevangiksi, mutta kun henkilö maalitetaan jonkin kolmetoista vuotta sitten laatimansa videon perusteella, niin perutaankin koko jutska! Johdonmukaisuutta olisi se, että Mandelan tapauksesta olisi tarkistettu ennen kaikkea omia näkemyksiään ja opittu niistä, vaan ehei. Jos henkilö on kehottanut aseelliseen vastarintaan (Navalnyi kolmetoista vuotta vanhalla tallenteella, Mandela tuolloin tilanteen ollessa tuore), niin sitten ei voi mitenkään olla enää mielipidevanki? Onko Navalnyi osallistunut kuluneen kolmentoista vuoden aikana aseelliseen vastarintaan, tai todistettavasti suunnitellut sitä? Mitä tänä aikana on tapahtunut todella: Navalnyi olisi voinut jäädä maanpakoon, mutta palasi takaisin Venäjälle, ja on toiminut itse rauhanomaisesti koko tämän ajan.

Amnesty International on vitsi. Daeshin kansanmurhaamiksi tulleet jesidit saakoot järjestöltä postuumisti imaginaarisen mielipidemarttyyrien viitan, elleivät hekin perkele ole laittaneet aseellisesti hanttiin. Olisihan se ikävä asia, että kun joku yrittää tappaa sinut, puolustaisit itseäsi, ja menetät oikeutesi Amnestyn suomaan statukseen! "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"!

Mutta kun tämä maailma ei tapahdu kuten kirkasotsaiset ja naiivit lukiolaistytöt ja muut hellantuutelit haluaisivat. Päin vastoin, maailma tapahtuu täysin heistä riippumatta. Onhan se tietysti jaloa maata kotona turvassa sohvallaan, ja tuomita sieltä käsin niin eläviä, kuin kuolleita. Että kukas se nyt tällä kertaa sitten on niinku idealistis-teknisesti mielipidevanki, ja kuka ei. Itun autistiset idiootit.

[Karikko]

Haavisto bonkattu rikkomassa lakia- tosin laki on tainnut säilyä melkein ehjänä haaviston särkemissessiosta huolimatta.

Varmaan poliisilla luulisi olevan oikeitakin töitä, kun nuo liikennevirheet vaikuttavat melko olemattomilta.

Mutta hyvähän se tuo kansalaisten valveutuminen rikostentorjunnassa tietenkin on..
IL_

Haavistoa epäillään kahdesta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Molemmat epäillyt teot liittyvät suojatiekäyttäytymiseen eli käytännössä ajoneuvon pysähtymättä jättämiseen suojatien edessä. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Seiska.

Tekopäivä on 18. joulukuuta ja tekopaikka Helsingin Kruununhaka. Tapahtumista on Seiska-lehden kuvaama video, joka on syyttäjällä todisteena.

Videon mukaan Haavisto tulee ensin Kirkkokatua pitkin ja kääntyy Mariankadulle vasemmalle. Risteyksessä on rakennustyömaan vuoksi näköeste suojatielle. Suojatien luona on jalankulkija, joka puhuu kännykkäänsä ja on olettavasti aikeissa kävellä kadun yli.

Haavisto ei pysähdy suojatien eteen vaan jatkaa kääntymistään. Mariankadulla, Hallituskadun kulman jälkeen tapahtuu toinen epäilty liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Suojatien eteen oikealle on pysähtynyt pakettiauto, jonka valot ovat päällä.

Haavisto jarruttaa, mutta hänen Mitsubishi Outlander -henkilöautonsa ei pysähdy kokonaan. Tuolla suojatiellä ei näyttäisi olevan ihmistä

[Melodious Oaf]

Ilmeisesti Woke-ideologia on vallannut nyt myös ihmisoikeusjärjestön edustajat oikein urakalla, kun mielipidevangin asema viedään jonkin 10 tai 20 sitten vuotta sanotun perusteella. Esimerkiksi jotain jotain Nelson Mandela ja mitä kaikkea hän on sanonut.

Woke-ideologialle jos mille tulee käymään niin, että vallankumous syö lapsensa. Järjestönä kunnioitukseni Amnestyä kohtaan romahtivat. Toivottavasti sinnekin vielä löytäisi tiensä hieman vähemmän tärähtänyttä porukkaa, kuin nyt.

Toi on kieltämättä vähän hämärää että mietitään jollain ihan teoriatasolla että jos me ajetaan tällaisen ihmisen asiaa jostain näkökulmasta, silloin me tuetaan kaikkea ja hyväksytään kaikki, mitä sen toistaiseksi tiedetään tehneen ja sanoneen.

Haluaisin ajatella tota silleen, että koko toi Woke-homma on vähän sellainen saippuakupla, ja se osittain liittyy siihen, miten nuorena tai nuorille on tyypillistä tietyntyyppinen mustavalkoisuus ja ehdottomuus, joka sitten osin iän myötä pehmenee ja hieman lavenee. On siis totta, että jossain kampuksilla yms. on Suomessakin mitä ihmeellisintä draamailua ja murehtimista siitä, voiko joku asia nyt olla rasistista tai moraalisesti jonkun mielestä väärin, ja että tätä tehdään nimenomaan sanojen tasolla. Aivan vitunmoinen murehtiminen siitä, onko oikein tai saako sanoa jotain asiaa jollain tietyllä tavalla. Ja siinä unohtuu täysin se, että voi olla erilaisia näkökulmia, kaikilla on oma rajallinen perspektiivi ja siitä huolimatta olennaista ois sellainen toiminnan ja konkretian taso että onko meillä huomenna puhtaita vaatteita tai kenellä ei ole siistejä vaatteita ollenkaan, ketkä taas haisee 20 metrin päähän huuhteluaineelta, kuka maksaa kenenkin sähkölaskun -- eikä ehkä niinkään se että täsmälleen mitkä sanat on kaikista fiksuimmat ja älykkäimmät siihen tarkoitukseen että pyytää toista laittamaan pyykit koneeseen.

Siis tarkotan että se niiden keskustelu on käytännössä tollasta ihme venkoilua etiketin ja sen tyyppisten asioiden kanssa.

Jos sitten erilaisella maailmankatsomuksella ja elämänkokemuksella operoiva ihminen näkee tällaista touhua ja triggeröityy siitä messuamaan Woke-ideologiasta ja sen kelvottomuudesta, mun mielestä sillä on vaan sellainen vaikutus että se saa ne ihmiset oikeesti ajattelemaan että ne on kuitenkin jonkun tärkeän ja oikean asian äärellä, koska se nostattaa jossain ihme epeleissä noin paljon porua ja mölinää.

En sano etteikö mua ärsyttäis se jos oikein sitä asiaa miettisin, mutta toisaalta jos ajattelen että mikä ois viisasta, niin kai se ois vaan olla kauheasti kommentoimatta sitä koko paskaa suoraan vaan kertoa vaan niille asioita ja suurin piirtein sanoa että ai kun kiva, teillä on siis tollasta, jos nyt jotain on pakko siihen sanoa. Tai sit jos on tilattu siitä joku mielipide niin toki silloin voi kertoa jos osaa sen tosi hyvin taustoittaa.

Vähän epäilen että nyt kukaan ei saa kiinni mitä ajan takaa. Mutta se on semmosta.

[-:)lauri]

Ilmeisesti Woke-ideologia on vallannut nyt myös ihmisoikeusjärjestön edustajat oikein urakalla, kun mielipidevangin asema viedään jonkin 10 tai 20 sitten vuotta sanotun perusteella. Esimerkiksi jotain jotain Nelson Mandela ja mitä kaikkea hän on sanonut.

Woke-ideologialle jos mille tulee käymään niin, että vallankumous syö lapsensa. Järjestönä kunnioitukseni Amnestyä kohtaan romahtivat. Toivottavasti sinnekin vielä löytäisi tiensä hieman vähemmän tärähtänyttä porukkaa, kuin nyt.

Toi on kieltämättä vähän hämärää että mietitään jollain ihan teoriatasolla että jos me ajetaan tällaisen ihmisen asiaa jostain näkökulmasta, silloin me tuetaan kaikkea ja hyväksytään kaikki, mitä sen toistaiseksi tiedetään tehneen ja sanoneen.

Ottaen huomioon, että Aave uskaltaa nippanappa hyökätä näitä itse kehittelemiänsä olkiukkoja vastaan, asioiden täytyy olla todellisuudessa varsin mallillaan.

[Melodious Oaf]

^ Siis kyllä tollasta on. Mutta oma pointtini oli siinä, että voimakkaasti sitä vastaan hyökkäämällä saattaa vaan lyödä tyyppejä joilla on täysin hyvät aikeet ja jonka fiksuuden asteessa ei sinänsä ole mitään vikaa.

Mutta niin kun....  se on vähän samanlainen asia kuin että mitä pitäis tehdä jos näkee jotain täysin typerää suvakkihuorittelua tai siihen vastaamista maahanmuutokriitikoiden demonisoinnilla. Onko se vaan silleen että tää nyt on käynnissä oleva normaali dialoginen prosessi, jossa lopulta oikeus ja kohtuus voittaa tai että asiat on pöhinää lainaten kohdallaan, vai voitko sä siinä matkalla niin sanotusti call it as you see it ja sanoa vaan että hei, toi nyt oli mun mielestä typerästi tehty tai sanottu?

Ja sit kun pöhinä tykkää joskus korostaa sellaista viileän loogista päättelyä, niin mitä mieltä olet itse sellaisesta logiikasta että asioiden laitaa päätellään jonkun tavasta reagoida niihin? Jos Trump vastustaa jotain, sen täytyy olla oikein tai jos Trump sanoo jotain epäkohdaksi, silloin sellaista epäkohtaa ei ole.

Vaan siis eikö se nyt oo se konkretia siellä taustalla johon pitäis ottaa kantaa? Tai siis... mä jotenkin itse näen että se tavallisten ihmisten demonisointi ja dialogisten vastakkainasettelujen rakentaminen sen takia, että ne ja toisten mollaaminen viihdyttää ihmisiä, ja koska ihmiset jotenkin kokee että kun sellaista on, niin asiat on hyvin tai menossa parempaan siis koen että toi on itsessään aika onnetonta. Mutta popcornit vaan esiin ja bensaa leikkeihin, eiks niin?

[a4]

Amnesty näyttää toimineen johdonmukaisesti vuonna 1961 lanseeraamansa mielipidevanki-käsitteen kanssa, lähtemättä muuttamaan sitä poliittinen vanki(political prisoner)-käsitteen kaltaiseksi, johon se usein sekoitetaan. Ennakkotapaus taisi olla jo vuonna 1964 jolloin Mandelalta peruutettiin mielipidevanki-status.

Kiva kun tajusit, ja kiva kun jaksoit valistaa itseäsi näkyvästi linkkisikermällä, joihin minun puolestani ei tarvitse erikseen perehtyä.

Minulla on hieman erilainen käsitys paitsi johdonmukaisuudesta, myös elämän realiteeteista. Naiiveilla idealisteilla ja viiden pennin rauhanfilosofeilla on heilläkin omat käsityksensä. Kun nimenomaan viittasin tapaus Mandelaan ja siihen, että ko. järjestö ei ole näköjään oppinut noista päivistä mitään - päin vastoin, vieläkin autistisemmaksi on mennyt.

Johdonmukaisuutta ei ole se, että ensin henkilö julistetaan järjestön taholta suureen ääneen mielipidevangiksi, mutta kun henkilö maalitetaan jonkin kolmetoista vuotta sitten laatimansa videon perusteella, niin perutaankin koko jutska! Johdonmukaisuutta olisi se, että Mandelan tapauksesta olisi tarkistettu ennen kaikkea omia näkemyksiään ja opittu niistä, vaan ehei. Jos henkilö on kehottanut aseelliseen vastarintaan (Navalnyi kolmetoista vuotta vanhalla tallenteella, Mandela tuolloin tilanteen ollessa tuore), niin sitten ei voi mitenkään olla enää mielipidevanki? Onko Navalnyi osallistunut kuluneen kolmentoista vuoden aikana aseelliseen vastarintaan, tai todistettavasti suunnitellut sitä? Mitä tänä aikana on tapahtunut todella: Navalnyi olisi voinut jäädä maanpakoon, mutta palasi takaisin Venäjälle, ja on toiminut itse rauhanomaisesti koko tämän ajan.

Amnesty International on vitsi. Daeshin kansanmurhaamiksi tulleet jesidit saakoot järjestöltä postuumisti imaginaarisen mielipidemarttyyrien viitan, elleivät hekin perkele ole laittaneet aseellisesti hanttiin. Olisihan se ikävä asia, että kun joku yrittää tappaa sinut, puolustaisit itseäsi, ja menetät oikeutesi Amnestyn suomaan statukseen! "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"!

Mutta kun tämä maailma ei tapahdu kuten kirkasotsaiset ja naiivit lukiolaistytöt ja muut hellantuutelit haluaisivat. Päin vastoin, maailma tapahtuu täysin heistä riippumatta. Onhan se tietysti jaloa maata kotona turvassa sohvallaan, ja tuomita sieltä käsin niin eläviä, kuin kuolleita. Että kukas se nyt tällä kertaa sitten on niinku idealistis-teknisesti mielipidevanki, ja kuka ei. Itun autistiset idiootit.

Amnestyssa tunnustetaan toimitun liian hätäisesti, sen annettua mielipidevanki-statuksen Navalnyille jolta löytyi aiempaa väkivallan hyväksymistä ilman myöhempää katumusta.
Mandelan kohdalla virhe tapahtui vuonna 1964. Itse teen virheitä päivittäin.

Johdonmukaisuutta Amnestyn taholta oli silloin ja nyt noudattaa käytettyä mielipidevangin määritelmää, liudentamatta sitä poliittisen vangin määritelmäksi, vaikka se vaatikin päätösten peruuttamista ja virheiden myöntämistä.

En tiedä miten jesidit liittyvät tässä mielipidevankien ja poliittisten vankien erottamiseen toisistaan tai miten Navalnyilta pois otettu mielipidevangin status estäisi Amnestya puolustamasta Navalnyita.
Johdonmukaista on mielestäni olla sotkematta läntisen demokratian arvoja ajavaa mielipidevangin määritelmää poliittisen vangin määritelmään.

AMNESTYN Suomen-osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson tunnustaa, että järjestön itsensä olisi pitänyt harkita alkujaankin tarkemmin Navalnyin mielipidevanki-statusta.

– Kun Mandela tunnusti olleensa Afrikan kansalliskongressin aseellisen siiven johtaja ja kannattavansa aseellista kapinaa, hänellä hetken aikaa ollut mielipidevanki-status poistettiin. Mutta Amnesty jatkoi silti koko ajan työtään hänen oikeuksiensa puolesta, Johansson kertoi.

Johanssonin mukaan Amnestyn työssä on haastavaa se, että joskus järjestö vaatii myös sellaisten henkilöiden vapauttamista, joiden mielipiteiden taustalla läntinen demokraattinen maailma ei seiso.

Johanssonin mukaan mielipidevanki-nimityksen käyttämisen lopettaminen ei laimenna millään tavalla Amnestyn kohdistamaa kritiikkiä Venäjän johtoon eikä lopeta järjestön kampanjaa syyttömänä vangitun Navalnyin vapauttamiseksi. Yhtä asiaa Johansson sen sijaan harmittelee.

– Kaiken maailman propagandistit voivat hyödyntää tätä jupakkaa omaksi edukseen ja vaikeuttaa siten työtämme, ja siihen me olemme nyt itse syyllisiä.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000007823247.html

[Aave]

Toi on kieltämättä vähän hämärää että mietitään jollain ihan teoriatasolla että jos me ajetaan tällaisen ihmisen asiaa jostain näkökulmasta, silloin me tuetaan kaikkea ja hyväksytään kaikki, mitä sen toistaiseksi tiedetään tehneen ja sanoneen.

Haluaisin ajatella tota silleen, että koko toi Woke-homma on vähän sellainen saippuakupla, ja se osittain liittyy siihen, miten nuorena tai nuorille on tyypillistä tietyntyyppinen mustavalkoisuus ja ehdottomuus, joka sitten osin iän myötä pehmenee ja hieman lavenee. On siis totta, että jossain kampuksilla yms. on Suomessakin mitä ihmeellisintä draamailua ja murehtimista siitä, voiko joku asia nyt olla rasistista tai moraalisesti jonkun mielestä väärin, ja että tätä tehdään nimenomaan sanojen tasolla. Aivan vitunmoinen murehtiminen siitä, onko oikein tai saako sanoa jotain asiaa jollain tietyllä tavalla. Ja siinä unohtuu täysin se, että voi olla erilaisia näkökulmia, kaikilla on oma rajallinen perspektiivi ja siitä huolimatta olennaista ois sellainen toiminnan ja konkretian taso että onko meillä huomenna puhtaita vaatteita tai kenellä ei ole siistejä vaatteita ollenkaan, ketkä taas haisee 20 metrin päähän huuhteluaineelta, kuka maksaa kenenkin sähkölaskun -- eikä ehkä niinkään se että täsmälleen mitkä sanat on kaikista fiksuimmat ja älykkäimmät siihen tarkoitukseen että pyytää toista laittamaan pyykit koneeseen.

Siis tarkotan että se niiden keskustelu on käytännössä tollasta ihme venkoilua etiketin ja sen tyyppisten asioiden kanssa.

Sitä on itsekin joutunut surkuhupailemaan tämmöisten tapausten kanssa, kampuksella ja erinäisillä kursseilla. Kaveripiiriin kuuluvien lehtoreiden kanssa on keskusteltu vapaa-ajalla myös opettamisen perspektiivistä tämmöiseen ajanhenkiseen kiilusilmäisyyteen. Ironisinta on, että instituutioista juuri yliopistojen tulisi olla sananvapauden ja myös toisistaan rajustikin poikkeavien näkemysten suvaitseva alusta, mutta nyt tämmöiseen luontaisia tendenssejä osoittavat fiksut typerykset vaahtoavat cancel-kulttuurin ja woke-ideologian nimissä ja hengessä. Kriittinen ja omalähtöinen ajattelu on touhusta niin kaukana, kuin vain voi olla. Se on jenkeistä omaksuttua, keinotekoista hyvistelyä mentaalirasistisin keinoin, ja kriittisen ajattelun sijaan tapaukset ovat kuin käveleviä meemejä. On pakahduttavaa, miten jotkut kuvittelevat olevansa niin hurjan yksilöllisiä vaikka samaan aikaan he ovat pahemmin vaikutukselle alttiita, kuin taistolaiset konsanaan. Oman napansa äärellä yliherkistelystä muodostuu heidän itsetarkoituksensa.

Tavallaan tässä Amnestyn keississä on kaksi pääasiallista tekijää: Navalnyin maalittaminen ja somekohuilu, ja Amnestyn järjestönä itse määrittelemänsä naiivi idealismi. Äänekkäistä vastalauseista huolimatta maailma ei ole koskaan ollut sen enempää mustavalkoinen, kuin noudattanut Amnestyn tahtoa siitä, miten sen tulisi tapahtua.

tyypillisesti maalittajat muodostuvat todella pienistä mutta sitäkin äänekkäämmistä piireistä, joita sitten vielä keltainen lehdistö ruokkii. Mitään kansanliikkeitä maalittaminen ei saa aikaan, mutta tahoillaan brändeistään superyliherkät yritykset ja järjestöt antavat heille näinä päivinä aivan liian suuren painoarvon. Kautta geisha-suklaan!

Lahjoituksista riippuvaiset avustusjärjestöt ovat tulen alla ja samalla soluttautumisen kohteina osittain senkin vuoksi, että yrityksiin on merkittävästi hankalampaa soluttautua.

Jos sitten erilaisella maailmankatsomuksella ja elämänkokemuksella operoiva ihminen näkee tällaista touhua ja triggeröityy siitä messuamaan Woke-ideologiasta ja sen kelvottomuudesta, mun mielestä sillä on vaan sellainen vaikutus että se saa ne ihmiset oikeesti ajattelemaan että ne on kuitenkin jonkun tärkeän ja oikean asian äärellä, koska se nostattaa jossain ihme epeleissä noin paljon porua ja mölinää.

Henkilötasolla oma reaktioni foorumilla on anglismina räntti, eli rant. Kunhan ränttäsin. Palaan kyllä teemaan vielä asiallisemmin jahka ehdin, ketjussa Uniikki lumihiutale.

Suomen Pravdan eli Hesarin pääkirjoitus: Amnesty teki virheen linjatessaan, ettei Aleksei Navalnyi ole mielipidevanki.

Ei tuossa kuitenkaan sisällöllisesti ole mitään merkittävämpää pohdintaa.

[Aave]

Amnestyssa tunnustetaan toimitun liian hätäisesti, sen annettua mielipidevanki-statuksen Navalnyille jolta löytyi aiempaa väkivallan hyväksymistä ilman myöhempää katumusta.
Mandelan kohdalla virhe tapahtui vuonna 1964. Itse teen virheitä päivittäin.

Johdonmukaisuutta Amnestyn taholta oli silloin ja nyt noudattaa käytettyä mielipidevangin määritelmää, liudentamatta sitä poliittisen vangin määritelmäksi, vaikka se vaatikin päätösten peruuttamista ja virheiden myöntämistä.

En tiedä miten jesidit liittyvät tässä mielipidevankien ja poliittisten vankien erottamiseen toisistaan tai miten Navalnyilta pois otettu mielipidevangin status estäisi Amnestya puolustamasta Navalnyita.
Johdonmukaista on mielestäni olla sotkematta läntisen demokratian arvoja ajavaa mielipidevangin määritelmää poliittisen vangin määritelmään.

AMNESTYN Suomen-osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson tunnustaa, että järjestön itsensä olisi pitänyt harkita alkujaankin tarkemmin Navalnyin mielipidevanki-statusta.

– Kun Mandela tunnusti olleensa Afrikan kansalliskongressin aseellisen siiven johtaja ja kannattavansa aseellista kapinaa, hänellä hetken aikaa ollut mielipidevanki-status poistettiin. Mutta Amnesty jatkoi silti koko ajan työtään hänen oikeuksiensa puolesta, Johansson kertoi.

Johanssonin mukaan Amnestyn työssä on haastavaa se, että joskus järjestö vaatii myös sellaisten henkilöiden vapauttamista, joiden mielipiteiden taustalla läntinen demokraattinen maailma ei seiso.

Johanssonin mukaan mielipidevanki-nimityksen käyttämisen lopettaminen ei laimenna millään tavalla Amnestyn kohdistamaa kritiikkiä Venäjän johtoon eikä lopeta järjestön kampanjaa syyttömänä vangitun Navalnyin vapauttamiseksi. Yhtä asiaa Johansson sen sijaan harmittelee.

– Kaiken maailman propagandistit voivat hyödyntää tätä jupakkaa omaksi edukseen ja vaikeuttaa siten työtämme, ja siihen me olemme nyt itse syyllisiä.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000007823247.html

Amnesty on luonut ja määritellyt termin "mielipidevanki" ihan itse, ja näin soveltaessaan toimivat kuin kapteeni Ahab jahdatessaan valkoista valasta. Järjestöä ei voi kuin onnitella siitä, että he tekevät itse luomastaan konseptista hyödyttömän, uniikin lumihiutaleen.

Voin etävalistaa Amnestya; keksin tämän juuri itse, ja nimeän sen samalla amnesty-maksiimiksi:

Riittävän pitkällä aikavälillä ei ole olemassa mielipidevankeja, ainoastaan väärinajattelijoita.

[Melodious Oaf]

^ Kyllä mä ymmärrän turhautumisen purkamisen ja pienen tuulettelun, tai mitä kaikkea se "ränttääminen" nyt pitääkään sisällään.

Voi olla, että mulle näyttää tai näytti tää "ränttäys" niin hillityltä tai asialliselta, että saatoin kuvitella sen ilmaisevan jotain omassa rauhassa muodostettuja täysin punnittuja ns. vakavia kantoja. Muutoinkin sanoisin, että nykyään ja etäillessä voi olla vaikeaa erottaa sitä, mitä ihmiset jostain asioista ihan oikeasti tuntee, ajattelee ja kokee, siitä mitä ne nyt vaan sanoo jostakin sellaisena kuin se on meille meemitetty kulttuuriin tai reaktiona johonkin toiseen kulttuurimme meemiin. Siis koska tällainen meemitason nopeiden impressioiden vaihto on tavallaan sellaista dopamiinivetoista kivaa, mitä mun mielestä hiton paljon harrastetaan kevyesti älyllisenä viihteenä -- ja itse näen siinä sosiaalipedagogisesti ihan todellisena ongelmana sellaisen, että ihmisiltä hämärtyy ja heikentyy kosketus siihen, mitä ne omat täysin rauhassa koetut tuntemukset ja niiden takana olevat joskus vasta vaikean ja pitkänkin tutkailun jälkeen aukeavat monisyisemmät hahmotukset asioista edes ovat, erotuksena siis kaikesta tästä nopeasta reagoinnista ja meemitason ammuskelusta.

Mulle on itselle vasta aika hiljan auennut käytännön kautta tollanen ulottuvuus, että esimerkiksi toi woke-homma on sekin monimutkaisempi asia kuin joku hyvin pelkistetty meemitason ymmärrys siitä, mistä siinä on kyse. Siihen liittyy aika paljonkin ihmisiä, jotka ovat aivan täysin fiksuja ja kyvykkäitä, ja niissä ympyröissä myös tehdään asioita, jotka ovat ihan järkeviä, hyviä ja jopa kannatettavia.

Tai siis se mikä on "auennut" on se, että jos puhutaan siitä, millä tavalla haluan oikeasti toimia ja oikeasti kohdata näitä ihmisiä, niin se on enemmän tuolla edellisessä viestissä kuvattu tapa kuin se, että kiihtyneenä ränttäisin tai messuaisin –– vaikka ehkä sekin on joskus hyvä tehdä ja päästää jotain ulos. Silloin vain olennaista on se, mikä on se tilanne ja yleisö ja tiedostaako itse, mitä silloin tekee.

Kokonaisuutena siihen reagoiminen ränttäämällä on vähän niin kuin meemiin reagoimista, joka sivuuttaa kokonaan sen tason, että siellä oikean käytännön toiminnan takana on aina kuitenkin ihminen ja ihmisiä. Ne saattaa toimia typerästi ja tehdä virheitä, ne saattaa ajatella ihan kummallisesti ja niin pois päin. Mutta olennaisesti niin tekee itsekin joka päivä ja myös heti jos reagoi siihen jonain muutamana kuvana hahmottuvana ideologiana tai linkittää asioita suoraan johonkin ihmisten "fiksuuden tasoon" tai heikkoihin kykyihin ymmärtämättä itse käytännön toiminnan tasolla kovinkaan paljoa siitä, minkälaisia sosiaalisia funktioita se niiden toiminta palvelee, mitä taitoja siinä ehkä hiotaan, millä tavalla ihmiset siinä kasvattavat ihan hyvillä tavoilla toisiaan ja niin edelleen.
       Se ei mun mielestä edistä mitään, että pelkistää toisten ihmisten toiminnan johonkin maksimaalisen typerään kuvaan siitä, mistä siinä niiden touhussa on oikeasti kyse ja hyökkää sitten sitä vastaan. Tai se on taas sitten omaa hengen köyhyyttä ja typeryyttä jos sellaiseen haaskaa elämäänsä.

Tää nyt on niin vammaisen tason rautalangasta vääntämistä, että varmaan Aave ja kaikki muutkin ihmiset suunnilleen tajuaa nää asiat ihan itsestäänselvyyksiä, ja olen itse ainoa sen tason burgeri, että pitää tämäkin asia jollan eksplisiittisen ymmärryksen tasolla nähdä, hahmottaa ja kelata auki

Mutta mä nyt sanon noi asiat silti, tavallaan sen takia, että se on kuitenkin aika helppo luulla kaikenlaista siitä, missä jonkun semmonen vakavampi ymmärryksen prosessi menee tai mihin se ei ole vielä edennyt.

[Kopek]

Mielipidevangin statuksen saamisessa ei taida olla merkitystä, millaisista mielipiteistä henkilö on vangittu. Oleellisempaa näyttäisi olevan se, millainen tuo henkilö on. Jos hänen tidetään päiväkodissa uhanneen kaveriaan, että kohta lyön, jos et ole hiljaa, hän ei voi olla mielipidevanki 60-vuotiaana poliitikkona jouduttuaan diktatuurimaassa vankilaan rauhan ja demokratian puolustamisesta. Vanha päiväkotisynti painaa yhä.

Okei, tuo esimerkki oli äärimmäinen kärjistys, eikä se noin mene. Mutta idea on tuo. Halla-ahokaan ei voisi olla mielipidevanki, vaikka hän kääntyisi buddhalaiseksi ja joutuisi kiinalaisten sieppaamaksi ja vangitsemaksi Tiibet-puheittensa takia. Vanhat blogikirjoitukset näes.