Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Uutisia maailmalta ja Suomesta

Aloittaja Jaska, tammikuu 06, 2019, 22:02:57

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 8 Vieraat katselee tätä aihetta.

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: Aasilaulu - huhtikuu 29, 2019, 09:32:01
Niin, no. Toisaalta ymmärrän jotenkin, mitä Brutto yllä olisi voinut ajaa takaa. Esitetään joku ajatushimmeli tai kehitelmä, joka on osin looginen ja osin varsin sumea. Siinä on mukana omaa tunnetta ja muuta sellaista. Sitten kun joku esittää siihen eriävää mielipidettä tai kritisoi, käyttäydytään ikään kuin se olisi ollut kokonaan looginen rakennelma ja sitä pitäisi puolustaa, jotta voi säilyttää kasvonsa ja olla oikeassa. "Matemaattisempi" asenne olisi lähteä ennakkoluulottomasti korjaamaan ja parantelemaan kehitelmää, kun siinä karaistuu siihen, että väärässä on niin helposti ja usein. Mutta kun debatissa tai arjessa esitetty ei ole samalla tavalla edes periaatteessa looginen kehitelmä, sitä on vaikeampi lähteä korjaamaan ja muuttelemaan. Sitten siinä puolustaakin jotain omaa tunnettaan, kasvojaan tai persoonaansa. Tai jopa niin, että on ilmaissut ajatteluaan sumeasti tai epäselvästi ja kuitenkin puolustaa sitä, mitä olisi sanonut tai voinut sanoa, jos olisi argumentoinut paremmilla tiedoilla, selkeämmin ja niin edelleen. Mikä taas ei käytännön tilanteessa oikeastaan ole rakentavaa, vaan lähinnä sellaista sosiaalista peliä, mitä nyt kuitenkin kaikki oikeasti tekevät, osasivatpa matematiikkaa tai eivät.

Samoilla linjoilla suunnilleen ollaan, mutta oma pointtini etenkin oli, että miksi sotkea matematiikkaa oikeastaan asiaan = ajattelukyky, jonne se vain yhdeltä osalta, jos siltäkään, edes kuuluu.

En nyt kyllä kieltämättä ihan varmaksi tiedä, mihin ketjuihin Brutto viittasi, mutta jos ns. tavanomaiseen, elämässä esiintyvään päättelyyn asioista, en oikein usko teoriaan, että juuri matematiikka olisi avain pitkien, loogisten päättelyketjujen muodostamiseen saatika niistä ulosantiin.

Kallistuisin huomattavasti enemmän kirjallisuuden, filosofian, psykologian ja retoriikan suuntaan.

Ajatushimmelit, joita perustetaan vähäisillä tiedoilla ja suurilla tunteilla ovat tietysti myös täysin riippumattomia siitä, mitä lahjakkuuksia niitä muodostava henkilö omaa tai ei omaa. Mielestäni nämä ovat lähtöisin aina persoonasta, ts. siitä, onko persoonalla taipumus tuntea tarvetta tälläisiin. Siis haluaako, tarvitseeko hän jostakin syystä vankan arvopohjan, jota puolustaa "keinoilla millä hyvänsä". Tietysti jotkut jopa matemaattisilla, "loogisilla" päättelyketjuilla.

Uskoisin, että lähes kaikilla meillä on omia osa-alueita, joilla on vaikeaa nähdä, miten sekava se oma ajatushimmeli ennakkokäsityksistä jne. johtuen vain on.

T: Xante

Laika

#406
Jaaha. Ryöppysi siis vastalauseiden vyöry myös Paavolan kommenttiin. Olinkin ajatellut jo etukäteen, että Brutto osaisi arvostaa kirjoituksen viestiä, vaikka muut eivät osaisi.

Vastaan heti omasta puolestani mainitsemaanne tunteiden ja järjen välistä suhdetta koskien, koska jostain syystä se halutaan aina ymmärtää väärin: ne eivät ole ajattelussa vastakkaisia vaan toisilleen komplementaarisia ilmiöitä. Mutta Paavola ei puhu tunteista tai vastusta tunteiden antamaa syötettä ajattelussa, hän puhuu matematiikan osaamisen heikosta tasosta. Paavola viittaa siihen vuosia vallalla olleeseen kielteiseen ilmiöön, että titteleiden määrillä yritetään peitellä osaamisen heikkoa tasoa. Ei yliopistossa voida aloittaa opetusta alkeistasolta, jos aiemmilla opetusasteilla oppilaille ei ole syntynyt valmiuksia esimerkiksi matematiikassa. Kyse on luonnontieteellisten alojen eksaktiuden vaatimuksesta. Ilmaisun täytyy olla täsmällistä, tai mitään ei ole sanottu.

Miksi matematiikka on tärkeää? Siksi, että se on ajattelun ja ennen muuta ajatusten toteuttamisen kannalta ohittamaton työväline. Matemaattisesti toteuttamiskelvoton ei ole toteuttamiskelvotonta siksi, että puuttuisi tahto toteuttaa se, vaan siksi että tuo tahto kohdistuu mahdottomiin (olemattomiin) maailmoihin.

Sen vuoksi palataan matemaattiseen osaamiseen. Paavola puhuu toki muodollisesta matematiikasta. Menemättä lähemmin kielifilosofiseen väittelyyn siitä, mitä matemaattinen ymmärrys itse asiassa pitää sisällään -matematiikka tunnetussa ilmaisumuodossaan kun on eräänlainen kieli, jonka sisäinen logiikka voitaisiin sen särkymättä esittää periaatteessa vaikka savonmurteella tai hieroglyfein- Paavola on huolissaan koulutusresurssien jakamisesta vääriin paikkoihin ja koulutusjärjestelmän kehnoista arvovalinnoista.

Mikä oleellisinta, tällainen ongelma ei korjaannu resursseja lisäämällä, jos ei ymmärretä, miksi järjestelmä tuottaa huonoja tuloksia. Miettikääpä: kolmekymmentä vuotta sitten kun olin vielä lapsi, puhuttiin selluteollisuuden alasajosta Suomessa sen kehnon jalostusasteen vuoksi. Sellunkeittoa pidettiin siis vanhanaikaisena jo silloin. Nyt Suomeen puuhataan uusia selluhankkeita, koska elinkeinoelämän rakenne ei ole muuttunut tukeakseen uusia aloja. Suomalainen osaaminen toisin sanoen ei mene tarpeeksi eteenpäin. Jäämme riippuvaisiksi vanhasta osaamisesta, ellei uutta ei kehitetä tilalle. Uutta osaamista ei kehity ilman eksaktin ajattelun kurinalaista kehittämistä, missä matematiikan taito on yksi keskeisistä tekijöistä. Tuskinpa tulevat sukupolvetkaan haluaisivat hakata metsiä selluksi, mutta heille ei jätetä vaihtoehtoja, kun muutakaan ei osata kiinalaisille myydä (ja kiinalaisia kiinnostaisi taatusti Star Trek -teknologia, jos joku osaisi sellaista suunnitella ja valmistaa tässä maassa).

Niinpä Suomessa keitetään yhä sellua 2020-luvulla niin kuin keitettiin kolmekymmentä vuotta sitten. Sekin perustuu aiempaan kemian ja matematiikan osaamiseen, joka on ollut helppo toisintaa käyttämällä aiemman ajattelun tuloksia toteutuksessa. Paavolan puheenvuoro koskee tulevilta sukupolvilta varastettua tulevaisuutta, ellei lapsille ja nuorille annettaviin ajattelun työvälineisiin aleta kiinnittää riittävää huomiota. Historia ei etene automaattisesti leniniläis-marxilaisittain, elleivät todelliset tekijät todellisessa maailmassa luo sitä.

Olkaa niin hyvät älkääkä tehkö tästä jonkinlaista feminiini-maskuliiniakselin metafyysistä jatketta. Iso osa ihmisistä varmaan menestyy hyvin osaamatta äidinkielen kielioppiakaan kunnolla. Tiedän ihmisiä yliopistotasollakin, joille kirjallinen ilmaisu on vaikeaa. Siitä ei kuitenkaan seuraa, että heistä tulisi ikinä kunnollisia journalisteja, käsikirjoittajia tai kirjailijoita, joita tarvitaan julkisen keskustelun laadun takeeksi, sen tukipilariksi. Samalla tavoin matematiikan osaajia tarvitaan yliopistotasolla ja teknisillä aloilla, ja jos 'kokemuksenne mukaan taso on aina ollut heikko', se vain kertoo että heitä tarvitaan sitäkin kipeämmin tämän maailman säädyllisen tulevaisuuden kätilöimiseksi.
'Custom will reconcile people to any atrocity, and fashion will drive them to acquire any custom.'

-George Bernard Shaw

Brutto

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 29, 2019, 09:10:16
^


Eli voisi sanoa, että ihminen, joka ei ymmärrä toisten tunteita, ei oikeasti osaa ajatellakaan.

T: Xante

Tunteita on tietenkin hyvä ymmärtää, mutta vain prosessiin liittyvänä datana. Mutta kun tunteet ohjaavat itse prosessia, siitä katoaa loogisuus.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 29, 2019, 09:58:34
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 29, 2019, 09:10:16
^


Eli voisi sanoa, että ihminen, joka ei ymmärrä toisten tunteita, ei oikeasti osaa ajatellakaan.

T: Xante

Tunteita on tietenkin hyvä ymmärtää, mutta vain prosessiin liittyvänä datana. Mutta kun tunteet ohjaavat itse prosessia, siitä katoaa loogisuus.

Aivan tuota tapahtuu jatkuvasti.

Laika kirjoitti tarkemmin mitä hän tarkoitti ja noihan se onkin.

Tiedon sisällöllä on toki oltava logiikan mukaista todenperäisyyttä, eli sitä matematiikkaa perusteena, ilman sitä pelkät sanalliset ilmaisut ovat perusteettomia.

Usein silti tunteet tuppautuvat siihen logiikkaankin ja tutkijatkin pitäytyvät omissa ajatusrakennelmissaan, (uskoen niihin).

Uudet tutkijat joilla on jo opintoaikanaan mahdollisuus muodostaa (puhtaita) näkemyksiä ovat paremmin vapaita tunnesidoksista joita yleensä >omiin aatteisiin tapahtuu.
Tunnettu, esim einsteinin epäilys kvanttiteorioihin liittyen.

Pelkkä matematiikka (tiede) ei yksinään ratkaise mitään, mutta on välttämätön ellei vain haluta puhua puuta-heinää, viihteellisesti.

Laika

#409
Täsmennettäköön vielä, että ajattelua tapahtuu ilmankin yliopistolaitosta tai teknillisiä korkeakouluja, mutta jos ne pilataan poliittisilla päätöksillä, hakeutuu luonnontieteellis-matemaattinen osaaminen ja lahjakkuus toisaalle. Lahjakkuuskin näet täytyy ensin koulia ja opettaa sille kurinalaisuutta, ennen kuin se pystyy luomaan.

Monet kansainvälisesti tunnetut yliopistot luotiin juuri sen vuoksi 1800-luvulla, että liberaalit yksityisajattelijat olivat pettyneitä kirkon ohjaukseen koulutuksessa, ja heillä oli uudenlaisia ideoita esimerkiksi kansantalouden ymmärtämiseksi (siksi konservatiivien säännönmukainen väärinymmärrys makrotaloutta ja sen oppeja kohtaan on hiukan huvittava). Toisin sanoen institutionaalinen kaanon ei ole mikään kiveen hakattu asioiden järjestys, jos se ei pysty oikeuttamaan itseään. Valitettavasti näkemysten institutionalisoituessa niistä tulee paljon kankeampia kuin ne alunperin esittäneet tarkoittivat. Pahimmillaan yliopistolaitos ei ole enää uskollinen idealle tutkimuslaitoksesta, vaan siitä on tehty eräänlainen kriittisen ajattelun makkaratehdas. Kriittiselle ajattelulle on ominaista myös hylätä paljon ajatuksia käyttökelvottomina. Vaan meistä on kasvanut liian kilttejä ja liian konformistisia, ja kriittisiä vain helposti kritisoitavien asioiden parissa. Sitä paitsi tutkintotehtailun taloudellinen logiikka johtaa siihen, että on yliopistojen intressien vastaista torjua niiden sisältä tulevaa informaatiota. En sano 'tietoa', vaan käytän tässä tarkoituksella ilmaisua 'informaatio' erottaakseni nämä kaksi. Tällöin uhkana on kuten 1800-luvulle tultaessa, että tutkintotittelien käyttökelpoisuus kyseenalaistuu ja sen myötä kyseenalaistuvat vakiintuneet instituutiot.

Jonkinmoisena sosiologian tuntijana sanoisin vanhojen laitosten pyörivän välttämättömästi tyhjäkäynnillä, kun kukaan ei osaa niitä uudistaa eikä mikään niitä pysty lakkauttamaan. Evankelisluterilainen kirkko on mielestäni oiva esimerkki. Siksi rapautuminen tuntuu melkein lainomaiselta ja pelastajaa joudutaan odottamaan yleensä ulkopuolelta.
'Custom will reconcile people to any atrocity, and fashion will drive them to acquire any custom.'

-George Bernard Shaw

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: Laika - huhtikuu 29, 2019, 09:58:11
Jaaha. Ryöppysi siis vastalauseiden vyöry myös Paavolan kommenttiin. Olinkin ajatellut jo etukäteen, että Brutto osaisi arvostaa kirjoituksen viestiä, vaikka muut eivät osaisi.


Ei "ryöpynnyt" vastaväitteitä Paavolan kommenttiin, vaan Bruton yksinkertaistukseen tuosta kommentista.

T: Xante

Aasilaulu

Lainaus käyttäjältä: Laika - huhtikuu 29, 2019, 09:58:11
Vastaan heti omasta puolestani mainitsemaanne tunteiden ja järjen välistä suhdetta koskien, koska jostain syystä se halutaan aina ymmärtää väärin: ne eivät ole ajattelussa vastakkaisia vaan toisilleen komplementaarisia ilmiöitä. Mutta Paavola ei puhu tunteista tai vastusta tunteiden antamaa syötettä ajattelussa, hän puhuu matematiikan osaamisen heikosta tasosta. Paavola viittaa siihen vuosia vallalla olleeseen kielteiseen ilmiöön, että titteleiden määrillä yritetään peitellä osaamisen heikkoa tasoa. Ei yliopistossa voida aloittaa opetusta alkeistasolta, jos aiemmilla opetusasteilla oppilaille ei ole syntynyt valmiuksia esimerkiksi matematiikassa. Kyse on luonnontieteellisten alojen eksaktiuden vaatimuksesta. Ilmaisun täytyy olla täsmällistä, tai mitään ei ole sanottu.

Miksi matematiikka on tärkeää? Siksi, että se on ajattelun ja ennen muuta ajatusten toteuttamisen kannalta ohittamaton työväline. Matemaattisesti toteuttamiskelvoton ei ole toteuttamiskelvotonta siksi, että puuttuisi tahto toteuttaa se, vaan siksi että tuo tahto kohdistuu mahdottomiin (olemattomiin) maailmoihin.

Sen vuoksi palataan matemaattiseen osaamiseen. Paavola puhuu toki muodollisesta matematiikasta. Menemättä lähemmin kielifilosofiseen väittelyyn siitä, mitä matemaattinen ymmärrys itse asiassa pitää sisällään -matematiikka tunnetussa ilmaisumuodossaan kun on eräänlainen kieli, jonka sisäinen logiikka voitaisiin sen särkymättä esittää periaatteessa vaikka savonmurteella tai hieroglyfein- Paavola on huolissaan koulutusresurssien jakamisesta vääriin paikkoihin ja koulutusjärjestelmän kehnoista arvovalinnoista.

Mikä oleellisinta, tällainen ongelma ei korjaannu resursseja lisäämällä, jos ei ymmärretä, miksi järjestelmä tuottaa huonoja tuloksia. Miettikääpä: kolmekymmentä vuotta sitten kun olin vielä lapsi, puhuttiin selluteollisuuden alasajosta Suomessa sen kehnon jalostusasteen vuoksi. Sellunkeittoa pidettiin siis vanhanaikaisena jo silloin. Nyt Suomeen puuhataan uusia selluhankkeita, koska elinkeinoelämän rakenne ei ole muuttunut tukeakseen uusia aloja. Suomalainen osaaminen toisin sanoen ei mene tarpeeksi eteenpäin. Jäämme riippuvaisiksi vanhasta osaamisesta, ellei uutta ei kehitetä tilalle. Uutta osaamista ei kehity ilman eksaktin ajattelun kurinalaista kehittämistä, missä matematiikan taito on yksi keskeisistä tekijöistä. Tuskinpa tulevat sukupolvetkaan haluaisivat hakata metsiä selluksi, mutta heille ei jätetä vaihtoehtoja, kun muutakaan ei osata kiinalaisille myydä (ja kiinalaisia kiinnostaisi taatusti Star Trek -teknologia, jos joku osaisi sellaista suunnitella ja valmistaa tässä maassa).

Niinpä Suomessa keitetään yhä sellua 2020-luvulla niin kuin keitettiin kolmekymmentä vuotta sitten. Sekin perustuu aiempaan kemian ja matematiikan osaamiseen, joka on ollut helppo toisintaa käyttämällä aiemman ajattelun tuloksia toteutuksessa. Paavolan puheenvuoro koskee tulevilta sukupolvilta varastettua tulevaisuutta, ellei lapsille ja nuorille annettaviin ajattelun työvälineisiin aleta kiinnittää riittävää huomiota. Historia ei etene automaattisesti leniniläis-marxilaisittain, elleivät todelliset tekijät todellisessa maailmassa luo sitä.

Olkaa niin hyvät älkääkä tehkö tästä jonkinlaista feminiini-maskuliiniakselin metafyysistä jatketta. Iso osa ihmisistä varmaan menestyy hyvin osaamatta äidinkielen kielioppiakaan kunnolla. Tiedän ihmisiä yliopistotasollakin, joille kirjallinen ilmaisu on vaikeaa. Siitä ei kuitenkaan seuraa, että heistä tulisi ikinä kunnollisia journalisteja, käsikirjoittajia tai kirjailijoita, joita tarvitaan julkisen keskustelun laadun takeeksi, sen tukipilariksi. Samalla tavoin matematiikan osaajia tarvitaan yliopistotasolla ja teknisillä aloilla, ja jos 'kokemuksenne mukaan taso on aina ollut heikko', se vain kertoo että heitä tarvitaan sitäkin kipeämmin tämän maailman säädyllisen tulevaisuuden kätilöimiseksi.

Jos ajattelen muita kuin luonnontieteellisiä aloja, en itse koe, että niiden yliopisto-opetuksessa olisi koskaan aiemminkaan vaadittu matemaattista osaamista nimeksikään. Siihen en osaa ottaa kantaa, onko teekkareiden ja muiden luonnontieteellisten alojen vaatimustaso tai opetuksen taso mennyt alaspäin. Mielipidekirjoitus viittaa sinänsä täsmällisesti siihen, että yliopistoissa on liikaa korostettu määrää -- tohtorikoulutettavien määrää ja myönnettyjen tutkintojen määrää yleensä. Ymmärtääkseni yliopistojen rahoitus on osin tästä riippuvainen, ja tässä saattaa olla eroja aiempiin vuosikymmenniin nähden. Liittyykö se sitten yliopistojen säätiöittämiseen tai jonkinlaisen taloudellisen rakenteen ja sitä myötä niiden koko toimintalogiikan muutokseen.

Mielipidekirjoituksesta kuitenkin puuttuu kaikki data tai täsmällinen näyttö siinä, mitä hän käytännössä tarkoittaa matemaattisen osaamisen huonontumisella. Missä se näkyy, millä tavalla ja niin edelleen. Se olisi olennaista tietoa, jos jonkun pitäisi tämän perusteella tehdä jotakin päätelmiä siitä, mitä muuttaa tai korjata.

Matematiikka ei kyllä sinänsä ole mikään ainoa eksaktin ajattelun muoto. Se on vain sellainen työkalu, joka on tässä suhteessa mahdollisimman universaali. Jos joku keksii tiettyyn tarkoitukseen menetelmän ja ratkaisukeinon, sitä voidaan myöhemmin soveltaa ties mihin. Matematiikka myös muistuttaa siinä mielessä ohjelmointia, että kun ohjelmoidaan jotakin, ohjelma joko toimii tai ei toimi, se joko tuottaa tiettyhen speksejen mukaiset tulokset -- tai sitten ei. Samalla tavalla matematiikassa joku tapa kehystää ongelma ja soveltaa siihen tiettyjä ratkaisumenetelmiä joko toimii tai sitten ei, saatu tulos joko on oikea tai sitten ei. Se antaa tässä mielessä eksaktimpaa palautetta siitä, sisältääkö suoritus päättely- tai laskuvirheitä. Muilla aloilla virheelliset taustaoletukset tai muut tällaiset asiat eivät tule yhtä helposti näkyviin.

Hayabusa

Aloitin aamulla vastaamaan, mutta joutui soveltamaan eri tieteitä  ;D

Olen varmaan aiemminkin promonnut T-mallia. Eli oman syvällisen osaamisen (vertikaalipalkki) on syytä olla laaja käsitys (horisontaalinen palkki) muista asioista. Näin pystyy sijoittamaan sen oman alueensa suhteessa muihin. Sekä käymään perustason keskustelua niiden muiden alueiden ihmisten kanssa. Ja kenties havaitsemaan, etteivät he ihan tumpeloita ole.

An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Brutto

Lainaus käyttäjältä: Laika - huhtikuu 29, 2019, 10:31:52
Täsmennettäköön vielä, että ajattelua tapahtuu ilmankin yliopistolaitosta tai teknillisiä korkeakouluja, mutta jos ne pilataan poliittisilla päätöksillä, hakeutuu luonnontieteellis-matemaattinen osaaminen ja lahjakkuus toisaalle. Lahjakkuuskin näet täytyy ensin koulia ja opettaa sille kurinalaisuutta, ennen kuin se pystyy luomaan.

Itsenäinen ajattelu ei ole enää aikoihin ollut kovin korkeassa kurssissa, sillä on suuri vaara että se johtaa poliittisesti epäkorrekteihin johtopäätöksiin. Poliittisella johdolla on siis hyvä syy pyrkiä hillitsemään korkeakouluissa harrastettavaa ajatustyötä. Ajattelevaa kansaa on hemmetin vaikea hallita.

Kun ajattelun taito heikkenee, niin mitä tilalle? Oikeaoppisten auktoriteettien loputonta siteeraamista sekä korrektia näennäistieteellistä jargonia. Väitöskirja on nykyään onnistunut, mikäli se sivullisen silmissä edes väljästi kuulostaa ja näyttää tieteelliseltä julkaisulta.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Juha


Laika kirjoittanut hyvää asiaa perinteisiin pitäytymisessä, ja sen tuudittavissa vaikutuksissa, josta matematiikan taso, ja yleensäkin selkeä ja luonteva pyrkiminen tyssää. Sanoisin melkein, että vaikka uudesta puhutaan, sitä ei käytännössä haluta, mikä näkyy esteytyksenä. Kannattaa seurata toimintaa, ei sanoja.


Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 29, 2019, 10:11:48Tiedon sisällöllä on toki oltava logiikan mukaista todenperäisyyttä, eli sitä matematiikkaa perusteena, ilman sitä pelkät sanalliset ilmaisut ovat perusteettomia.

Sanat siis jos tukevat jotain selkeää, niin yhdessä on uskottavuutta. Ok.

Noin varmaan, jos ajatellaan, että olisi vaikka korkeimman oikeuden käsittely, kirjallisin perustein.

Käytännössä tietty ihminen ja sanat ovat myös jotain. Kun ne sovittaa yhteen, toteutuu sama kokonaisuus, vaikka kokonaisuuksissa on eroja.

Hyvää kokonaisuuden löytyminen joka tapauksessa on, ja jos ajatellaan kokonaisuuksia k1 ... kn, vertailuarvon laskiessa, n:ään päin päätyessä, on kn silti parasta siinä tapauksessa niin, että vaikka siihen voi tuoda tapaus kn-4, niin kn-tapauksen ei kannata lähteä kuin omasta tilanteestaan. Muuten kaikki menetetään, jos sovellus tästä laajenee kauttaaltaanolevaksi.

Vaikka on matemattiikka, mustaa valkoisella, ja sanoja mustina, niin väheksyä ei kannata sitä, jos on ihminen kirjavana, kirjavassa maailmassa, jolloin tulkintahastetta voi olla tietysti enemmän, mutta silti jotain avautuu samalla, itsestä ja muista.

Jos mennään sanatason tolkullisuuden arviointiin, niin ehkä tässä tulee helposti yleistämistä, vallitsevuuden perusteella. Miten sanoja voi käyttää, ja oppia käyttämään, on asia, joka on silti olemassa, muusta huolimatta.

Aasilaulu

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 29, 2019, 12:59:34
Itsenäinen ajattelu ei ole enää aikoihin ollut kovin korkeassa kurssissa, sillä on suuri vaara että se johtaa poliittisesti epäkorrekteihin johtopäätöksiin. Poliittisella johdolla on siis hyvä syy pyrkiä hillitsemään korkeakouluissa harrastettavaa ajatustyötä. Ajattelevaa kansaa on hemmetin vaikea hallita.

Kun ajattelun taito heikkenee, niin mitä tilalle? Oikeaoppisten auktoriteettien loputonta siteeraamista sekä korrektia näennäistieteellistä jargonia. Väitöskirja on nykyään onnistunut, mikäli se sivullisen silmissä edes väljästi kuulostaa ja näyttää tieteelliseltä julkaisulta.

Siitä on jonkin verran tutkimusnäyttöä, että liberaalit ovat individualistisempia kuin arvokonservatiivit. Tämä näkyy muun muassa siinä, että heillä on asioista omia käsityksiä ja mielipiteitä, mutta tietyn puolueen tai yhden auktoriteettihahmon taakse asettuminen ja tehokas järjestäytyminen voi olla vaikeampaa. Tämä on sikäli ongelmallista, että politiikassa asioiden toimeenpano ja toteuttaminen vaatii nimenomaan järjestäytymistä ja kykyä koota joukkoja aloitteiden ja päätösten taakse. Mikäli tässä toistuvasti epäonnistutaan, se johtaa siihen, että perinteisten suurten puolueiden asema murenee ja ainoat tahot, joilta vielä löytyy sitä järjestäytyneisyyttä ovat jotain äärikonservatiivisia porukoita, joiden ajaman politiikan tasossa taas ei näy yhtään se, miten loistavaa ja fiksua porukkaa meillä noin yleisesti ottaen myös on yhteiskunnassa.

Tämä että kyseenalaistat koko yliopistolaitosta ja kaikkia ihmisten väikkäreitä ja osaamista taas on juuri sitä oikeistolle tyypillistä professioiden ja ansiantuntijuuden murentamista, mikä on hyvin vahva ilmiö tässä ajassa. Että on kaiken maailman "päivystäviä dosentteja", joiden osaaminen ja mielipiteet on silkkaa paskaa, koska ne ei ole linjassa sen kanssa, mitä joku suuri johtaja kuten esimerkiksi Halla-aho sanoo.

Siinä siis riittää se, että on tarpeeksi paljon kateellista, katkeraa ja/tai oikeaan osaamiseen halveksivasti suhtautuvaa porukkaa, joka samalla on riittävän auktoriteettiuskoista ja kyseenalaistaa juuri sopivasti mutta ei kuitenkaan omiaan tai liikaa.

Juha

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 29, 2019, 12:59:34Kun ajattelun taito heikkenee, niin mitä tilalle? Oikeaoppisten auktoriteettien loputonta siteeraamista sekä korrektia näennäistieteellistä jargonia.


Kyseessä on kuin uskonnollinen liturgia, jota hoetaan. Tavallisuus on tätä, jos sitä iskostetaan, eikä tajuta tavallisuudesta muuten erityisempää, toimi se jotenkin, tai ei.

Mielipiteiden sitkeys on toinen seikka, mistä uskonnollisuuden voi hoksata. Kun ei perusteita liittyä asiaan, miten sitä voi odottaa. On vain jotain kerrottua, jota toistellaan. Eikö kelpaa? Kelpaako, jos moni? Mikä on? Mistä kyse?

Aasilaulu

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 29, 2019, 12:59:34
Itsenäinen ajattelu ei ole enää aikoihin ollut kovin korkeassa kurssissa, sillä on suuri vaara että se johtaa poliittisesti epäkorrekteihin johtopäätöksiin. Poliittisella johdolla on siis hyvä syy pyrkiä hillitsemään korkeakouluissa harrastettavaa ajatustyötä. Ajattelevaa kansaa on hemmetin vaikea hallita.

Kun ajattelun taito heikkenee, niin mitä tilalle? Oikeaoppisten auktoriteettien loputonta siteeraamista sekä korrektia näennäistieteellistä jargonia. Väitöskirja on nykyään onnistunut, mikäli se sivullisen silmissä edes väljästi kuulostaa ja näyttää tieteelliseltä julkaisulta.

Nappasit nyt matematiikan emeritus-professorin kirjoituksesta väitteen, että ajattelun taso heikkenee. Siihen riitti perusteluksi se, että matemaatikko näin sanoi, mutta missä lopulta ovat konkreettiset todisteet ja näyttö, jolla väite saataisin täsmälliseksi ja nähtäisiin sen hahmo selvästi?

Tässä siis nyt yksi vähän kärjistetty esimerkki sellaisesta, missä tämän voi tulkita niinkin, että lauot sellaista, mikä sopii omaan maailmankuvaasi ja perustat sen lähinnä omaan assoiointiin ja muille näkymättömäksi jäävään prosessointiin, jonka vahvikkeeksi riittää sitten jonkun henkilön auktoriteetti. Tätä sitten ilmeisesti kutsut siksi "itsenäiseksi ajatteluksi", siis että se tapahtuu omassa päässä ja sitä ei tarvitse avata muille tai varsinaisesti näyttää toteen. Mutta se on itsenäistä, koska se on omaa tai jotakin vastaan tai... en minä edes ymmärrä mitä :D

Juha


Käsittääkseni ego-edellä meno solmuttaa käsittelyä.

Eräs merkittävä kohta tässä on ilmaistun tulkinta. Osa ilmaisuista voi olla mitä vain, jonka sovellettavuus voi olla selkeästi haettavissa pitempien vaiheiden jälkeen, ja tämä myös tiedostetaan, ilmaisijan toimesta.

Kun on selkeän painokas, erilaiten ilmaisujen arvioija, niin jos arvioitava ei satu tiettyyn tulkintaan, on ilmaisu p:stä, koska soveltuvuus on luokaton. Varmasti on, tosin tietääkö se painokas sitä seikkaa, ettei soveltavuutta ole haettu hänen toivomalla tavalla.

Ilmaisujen vahvuus ja sovellettavuus ilmenee yhteydessä, jossa se on syntynyt. Jos soveltaa annettua väärin, ja tai yrittää arivoida soveltuvuutta selkeän soveltumattomaan kohtaan, on vika sanotun sovittajassa. Hän on se sovittaja.

Tämä lähestyy sitä klassikko-kliseetä, kun kritisoidaan kaikkien kukkien kukkimista. Jos vaaditaan parasta, silloin ei kuki kuin paras. Tilanteita on, joissa tästä poiketaan, ja on syytä myös poiketa.

Brutto

Lainaus käyttäjältä: Aasilaulu - huhtikuu 29, 2019, 13:17:27
Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 29, 2019, 12:59:34
Itsenäinen ajattelu ei ole enää aikoihin ollut kovin korkeassa kurssissa, sillä on suuri vaara että se johtaa poliittisesti epäkorrekteihin johtopäätöksiin. Poliittisella johdolla on siis hyvä syy pyrkiä hillitsemään korkeakouluissa harrastettavaa ajatustyötä. Ajattelevaa kansaa on hemmetin vaikea hallita.

Kun ajattelun taito heikkenee, niin mitä tilalle? Oikeaoppisten auktoriteettien loputonta siteeraamista sekä korrektia näennäistieteellistä jargonia. Väitöskirja on nykyään onnistunut, mikäli se sivullisen silmissä edes väljästi kuulostaa ja näyttää tieteelliseltä julkaisulta.

Nappasit nyt matematiikan emeritus-professorin kirjoituksesta väitteen, että ajattelun taso heikkenee. Siihen riitti perusteluksi se, että matemaatikko näin sanoi, mutta missä lopulta ovat konkreettiset todisteet ja näyttö, jolla väite saataisin täsmälliseksi ja nähtäisiin sen hahmo selvästi?

Hyvä kysymys. Olisiko niin, että asiaan liittyvä konkretia olisi niin epäkorrektia, ettei yksikään laitos lähde sitä hankkimaan, koska sellainen näyttö asettaisi tutkimuksen rahoittajat noloon asemaan?
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."