Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Uutisia maailmalta ja Suomesta

Aloittaja Jaska, tammikuu 06, 2019, 22:02:57

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 8 Vieraat katselee tätä aihetta.

Aasilaulu

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 29, 2019, 14:59:13
Ilmeisesti ymmärrämme hieman eri tavoin mitä matematiikalla tarkoitetaan.

Matematiikka on puhtaimmillaan erilaisiin riippuvuussuhteisiin pohjautuvaa deduktiivista päättelyä jota voi harjoittaa käytännön ilmiöillä ihan siinä missä numeroilla ja muilla symboleilla.

Kaikilla arkipäivän tapahtumilla on olemassa jonkinlainen riippuvuussuhde, joiden tajuaminen on osa matemaattista valmiutta. Toinen osa tätä valmiutta on kyky tehdä validia päättelyä edellä mainituista riippuvuusuhteista.

Jaa, no, varmaankin niin. Pidän sellaista jaottelua ehkä turhan jyrkkänä, jossa totuudensäilyttävä ja siihen liittyviä riippuvuussuhteita käsittelevä päättely on kaikki matemaattista ja sitten esimerkiksi muunlainen nykyisin matematiikkaan liitettävä päättely ei olisi sitä, esimerkiksi likiarvot tai odotusarvot tai tällaiset. Eihän se ole mitään puhtaan deduktiivista päättelyä tosiasioista siinä mielessä, että välissä täytyy keksiä että mitä jos tätä lähestyttäisiinkin näin. Matematiikalle on ominaista se, että tehdään mikä tahansa oletus ja sitten vain kylmästi katsotaan, mitä sen jälkeen tapahtuu tai mitä siitä seuraa.

Sekä arkiajattelusta että matematiikasta jää minusta todella vähän analyyttisessa mielessä käteen, jos katsoo, että kaiken pohja on puhtaasti deduktiivinen järkeily. Onhan se tärkeää, mutta siinä jää kyllä siitä, mitä ongelmanratkaisuun oikeasti sisältyy, melko paljon pois. Matemaattinen ongelmanratkaisu tai siinä ajatusten tai ideoiden generoiminen ei minusta ole sitä, että tuijotetaan jotakin matemaattista lausetta ja mietitään, mitä sille deduktiivisten sääntöjen nojalla on mahdollista tehdä.

Bruton esittämällä logiikalla kaikki ajattelu on periaatteessa matematiikkaa. Itse näen tavallaan saman asian mutta toisin päin: Matematiikassa kaikki keinot ovat periaatteessa sallittuja. Idean voi generoida abduktiivisesti tai deduktiivisesti tai jollain tavalla, mistä ei itse edes tiedä tai pysty kuvaamaan, mistä se tulee. Sen jälkeen voidaan kokeilla, toimiiko se, onnistuuko ratkaisu tai mallinnus tai mitä nyt ollaankaan tekemässä. Mikä tahansa ajattelu voi siis periaatteessa olla osa matemaattista päättelyä tai sellaisen tuottamista. Mutta mikä tahansa ajattelu ei ehkä kuitenkaan ole matemaattista, tai ainakaan en näe, että järkevä rajanveto olisi siinä, onko se nyt nimenomaan kauttaaltaan deduktiivista vai ei.

Tosin :D En tiedä, onko tässä loppujen lopulta niin suurta erimielisyyttä.

Juha


Hyvää asiankäsittelyä.

Tämän voi sanoa edelläolevasta, vaikkei muuta asiaa edes olisi, tässä viestissä.

Juha

Lainaus käyttäjältä: Aasilaulu - huhtikuu 29, 2019, 15:36:24Sekä arkiajattelusta että matematiikasta jää minusta todella vähän analyyttisessa mielessä käteen, jos katsoo, että kaiken pohja on puhtaasti deduktiivinen järkeily. Onhan se tärkeää, mutta siinä jää kyllä siitä, mitä ongelmanratkaisuun oikeasti sisältyy, melko paljon pois. Matemaattinen ongelmanratkaisu tai siinä ajatusten tai ideoiden generoiminen ei minusta ole sitä, että tuijotetaan jotakin matemaattista lausetta ja mietitään, mitä sille deduktiivisten sääntöjen nojalla on mahdollista tehdä.

Tähän viitaten, ehdotan kolmannen silmän hankinta-investointia. Tai no. Miten sen hankkisi, jos ei sattuisi olemaan? Ja jos sattuu jo olemaan, miten sen sitten saa hereille, jos siltä odottaa jotain kontribuutiota, kahden vaivaisen apuna?

Riittääkö se, että ylittyy kynnys ilmaisuun siitä, että epäilee ehkä vähän muunkin olemassaoloa, kuin osoitettavakelpoisen, kun siltä joskus tuntuu, ellei tuntemus satu niin kovin häiritsemään, että melkein vain katselee selkeästi näettävää mieluummin, kunnes sekin palaa niin pohjaan, ettei tajua siitäkään enää mitään, eikä niin, että pohjaanpalaneen avulla toteutuisi mitään erityisempää, ellei sitten sitä lasketa luukuun, että pelastuisi selkeästi niiltä rassaavilta haamuviitteiltä, jota suorasti näetty on herättänyt kummituspuolelle, joskus aikoinaan.

Juha


Hoksasin muuten, että edellisessä tuli keksittyä pyörä uudestaan. Raamattu puhuu, ettei Pyhän Hengen pilkkaa voi saada anteeksi. Asian voi ilmaista varmaan eri lailla, eri yhteyksissä.

Matematiikassa on vähän sama juttu. Samaan päädytään, joten jotain yhteistä on, päätyjillä.

Vaikka epämääräisten taakse ei voi laittaa niin selkeää kuin matematiikan tapauksessa, niin aivan kuin tiettyjä, epätodennettavia löydettäisiin silti. Ei voi olla sattumaa.

Lisähavainto on myös se, että epämääräisesti todennettavat asiat voivat löytyä samoihin aikoihin, eri puolilla Maapalloa. Hatarakin yhteys, ja sen merkittävä vaikutus tulee näin todistetuksi. ?

Brutto

#439
Lainaus käyttäjältä: Aasilaulu - huhtikuu 29, 2019, 15:36:24
Bruton esittämällä logiikalla kaikki ajattelu on periaatteessa matematiikkaa.

Tunnustan toki muutakin ajattelua olevan. Haaveilu, fantasiointi, intuitio, toiveajattelu, irrationaalinen pelko, epäjohdonmukainen ajattelu, mielleyhtymät, vaistot, vietit, tunteiden ohjaama ajattelu, rakastuminen, uneksinta, aistihavaintojen jatkuva prosessointi... jopa skeemat. Periaatteessa mikä tahansa ihmisen tietoisuuden piiriin kuuluva aivotoiminta voidaan mielestäni luokitella ajatteluksi.

Matemaattinen ajattelu vain yksi ajattelun alalaji ja se nousee erityisen tärkeäksi juuri tiedemaailmassa, jossa tavoitteena on selvittää totuuksia. Siitähän koko tämä säie sai alkunsa. Eräänä keskeisenä tunnusmerkkinä pidän sitä, että matemaattisesti ajatteleva ihminen on jatkuvasti tietoinen ajattelustaan ja pystyy kontrolloimaan sitä. Hän kykenee havaitsemaan milloin päättelyketjussa tuli tehtyä "laskuvirhe". Toinen tunnusmerkki on, että matemaattisella ajattelulla on aina konkreettinen tavoite, jonka saavuttaminen päättää kyseisen prosessin.

En kiistä sitä, että muillakin ajattelutavoilla voitaisiin saavuttaa jotakin tieteellisesti merkittävää, mutta tällöin kyse on lähinnä sattumasta. Toisaalta valistunut arvaaminen voi olla matemaattista ajattelua mikäli sen takana on vahva ymmärrys todennäköisyyksistä.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Aasilaulu

#440
^ Tässä käsityksessäsi matemaattisen ajattelun luonteesta on kyllä jotain kiinnostavaa ja kiehtovaa. En tiedä, onko se edes tarpeellista pystyä selkeästi määrittelemään, mikä on tai ei ole "matemaattista", mutta joku noissa luonnehdinnoissa silti tuntuu sellaiselta, että ei pysty pitempään pureksimatta hyväksymään, että se nyt rajaa nimenomaan matemaattisen eikä ihan vain tietoista ja johdonmukaista. Tai siis, ehkä sanot, että näillä kahdella ei ole mitään eroa.

Sitä on yllättävän vaikea kiteyttää, mikä tekee jostakin lähestymistavasta matemaattisen. Ehkä siinä pyritään pelkistämään ongelma mahdollisimman pitkälle ja keskitytään taustalla oleviin loogisiin rakenteisiin. Minulle tämä usein liittyy myös siihen, että ihan konkreettisesti rustaan paperille ylös hahmotelmaa tilanteesta. Ehkä sillä kuitenkin on myös merkitystä, että koko päättelyketju tulee jollain lailla ulkoistettua niin, että sen myös näkee ja että se on periaatteessa jaettavissa muidenkin kanssa, vaikka se ei mikään olemuksellisesti ratkaiseva asia olisikaan. Se vain kuulostaa vähän löyhältä, että matemaattisesti ajatteleva ihminen nyt vain pystyy näkemään omat virheensä ja jotenkin automaattisesti tajuaa ne, koska on looginen eli siis matemaattinen tiettyyn tavoitteeseen pyrkiessään. Pikemminkin siinä vain pyrkii olemaan ajattelussaan mahdollisimman huolellinen ja täsmällinen, mutta eihän se nyt kai takaa, että on heti aluksi oikeassa.

Myös se mitä sanoit valistuneesta arvauksesta... että sellainen voi olla matemaattista ajattelua, jos henkilöllä on vahva ymmärrys todennäköisyyksistä. Tässä on nyt jotain, joka ei tunnu uskottavalta. Jotta todennäköisyyksiin perustuvasta ymmärryksestä olisi jotain hyötyä, silloin pitäisi joillain likiarvoilla edes päässä laskea, kuinka todennäköistä joku on ja perustaa arvaus siihen. Jos pohjatieto on vaikka, että lokakuussa sataa usein, ja "sade kastelee" ja sitten näet Matin tulevan märkänä sisälle ja päättelet että "ulkona sataa", onko tässä joku relevantti ero joka erikseen merkkaa todennäköisyyslaskentaa syvällisesti ymmärtävän henkilön päättelyn paremmaksi kuin jonkun, joka ei tiedä siitä ihan perusteita enempää?

Siinähän on kyse myös siitä, että taustatietojen perusteella voi esimerkiksi aavistella jotakin ilmiöiden välisiä yhteyksiä tai samankaltaisuuksia ja perustaa sitten päättelyään niille. Tai että ihan vain tietää jostakin asiasta enemmän ja pystyy näin käyttämään oletuksena sellaista seikkaa, joka toiselle on täysin tuntematon. Tällainen abduktiivinen päättely siis ei nojaa viime kädessä deduktioon, ja vaikka siinä päätellään todennäköisimpään selitykseen, tuntuu vähän kummalliselta, että siihen sovellettaisiin oikeasti todennäköisyyslaskentaa.

Kuuluisa esimerkki ei-deduktiivisesta mutta silti matemaattisesta päättelystä on Bayesin teoreema. Joskus 1700-luvulla Bayes yritti ratkaista sellaista ongelmaa, että miten syitä voisi päätellä havaituista seurauksista. Hän päätyi kehystämään ongelman niin, että miten voi päätellä tulevan tapahtuman todennäköisyyttä, jos ainoa tieto on se, montako kertaa se on tai ei ole tapahtunut menneisyydessä.  Bayesin suorittaman kokeen voi tehdä vaikka niin, että ensin heität selin pöytään päin istuen pöydälle vaikka sellaisen tekstiilisen hernepussin. Sen jälkeen heittelet toista hernepussia pöydälle, ja aina kun pussi putoaa pöydälle, avustaja kertoo, mihin suuntaan alkuperäisestä hernepussista heitto putosi. Jos aloitat ihan sillä, että aluksi puhtaasti arvaat ensimmäisen pussin sijainnin, voit näin saaduin lisätiedoin pikku hiljaa päivittää arvausta ja tarkentaa kuvaa siitä, missä kohtaa pöytää ensimmäinen pussi on. Siinä kuitenkin minusta nimenomaan tarvitaan järjestelmällisyyttä ja ainakin minun aivoillani paperia ja kynä.

Tämä on kyllä huono esimerkki matemaattisesta ongelmasta sikäli, että koko Bayesin ja kehitelmä ja Laplacen myöhemnmin täsmällisesti muotoilema teoreema herätti suurta pahennusta. Miten voidaan lähteä arvauksesta ja kutsua sitä matematiikaksi, ja miten voidaan määrittää jollekin tapahtumalle apriorinen todennäköisyys ilman mitään tietoa tästä tapahtumasta. Millä perusteella se ensimmäinen marginaalitodennäköisyys siis arvotaan, jos ei osata arvioida, mikä on jonkun tietyn havaitun tapahtuman suhteellinen todennäköisyys kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin nähden.

Kysymys kuuluu, onko tällainen järjestelmällinen lähestymistapa jonkin ongelman ratkaisuun sinänsä matemaattinen, vai onko se jotakin muuta, koska kyse ei ole deduktiosta ja siihen yhtenä komponenttina kuuluu enemmän tai vähemmän hatusta vedettyjä arvoja?

Minusta siinä on jollain tapaa olennaista se, että tehdyt oletukset ovat selvästi esillä. Jos se kohta mille hernepussi putoaa todella on riittävän satunnainen, ennuste kyllä tarkentuu heittomäärän kasvaessa. Mutta vastaavantyyppisellä päättelyllä ei kuitenkaan päästä aukottoman varmoihin tuloksiin. Bayesin teoreemalla voi vain asettaa todennäköisyyksiä erilaisille kilpaileville hypoteeseille ja parannella todennäköisyysarvioita, kun dataa saadaan lisää.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 29, 2019, 18:06:05
Eräänä keskeisenä tunnusmerkkinä pidän sitä, että matemaattisesti ajatteleva ihminen on jatkuvasti tietoinen ajattelustaan ja pystyy kontrolloimaan sitä. Hän kykenee havaitsemaan milloin päättelyketjussa tuli tehtyä "laskuvirhe". Toinen tunnusmerkki on, että matemaattisella ajattelulla on aina konkreettinen tavoite, jonka saavuttaminen päättää kyseisen prosessin.

Luulen että korotat tässä ehkä matemaattisen ajattelun jalustalle, ja se tarkoittaa vain jotain mielestäsi hyvää versus mielestäsi huonoa. Ikään kuin joku henkilön matemaattisuus tai ajattelun matemaattisuus itsessään sisältäisi jotakin, joka takaa, että siinä ei ole virheitä tai ne virheet huomataan. Itse olen ajatellut, että matemaattinen on kuitenkin jollain tavalla myös ulkoistettavissa ja riippumattomasti toistettavissa ja siihen liittyy sellaisia ihan konkreettisia menetelmiä, jotka tekevät virheet helpommiksi havaita.

Se vaikuttaa jotenkin kyseenalaiselta, että pyörittää jotain hyrrää päänsä sisällä, ja pelkkä usko omiin kykyihin ja omaan "matemaattisuuteen" jotenkin takaa, että se mitä sieltä pullahtelee ulos on myös paikkansapitävää — erotuksena nyt jostain tunteilevien ja kyvyttömien ihmispolojen nillityksistä.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 29, 2019, 18:06:05
Lainaus käyttäjältä: Aasilaulu - huhtikuu 29, 2019, 15:36:24
Bruton esittämällä logiikalla kaikki ajattelu on periaatteessa matematiikkaa.

Tunnustan toki muutakin ajattelua olevan. Haaveilu, fantasiointi, intuitio, toiveajattelu, irrationaalinen pelko, epäjohdonmukainen ajattelu, mielleyhtymät, vaistot, vietit, tunteiden ohjaama ajattelu, rakastuminen, uneksinta, aistihavaintojen jatkuva prosessointi... jopa skeemat. Periaatteessa mikä tahansa ihmisen tietoisuuden piiriin kuuluva aivotoiminta voidaan mielestäni luokitella ajatteluksi.

Matemaattinen ajattelu vain yksi ajattelun alalaji ja se nousee erityisen tärkeäksi juuri tiedemaailmassa, jossa tavoitteena on selvittää totuuksia.

Aivojen toiminta on perusteeltaan "matemaattista" symbolijärjestelmää,, jos puhutaan ajatuksen sanomasta.

Sähkökemialliset toiminnat ovat sidottu luonnon prosesseihin ja ne ovat tunnistettavissa matematiikan avulla.

Tieto tapahtuu (muuttuu ) aivossa tiedoksi, kun siihen on olemassa sisällön mukainen edelletys.  Muuten pelkkä "informaatio" on vain datan siirtoa, siirtymistä.

Jos katselee maisemaa, tai vaikka tähtiä taivaalla, ei tarvitse ajatella mitään (siis muistaa) mutta alkaessaan sijoittaa niitä järjestykseen, luokitteluun vaaditaan opittua ja omaksuttua tietoa.> siis matemaattista prosessointia. Aivot voivat kyllä käsitellä asioita melko hajanaisesti eivätkä ne itse tiedä toimivansa, tai paremminkin eivät tiedä ajatuksen olevan sidonnainen prosessi, joka toimii logiikan mukaan, silloinkin, kun toiminta on epäjohdonmukaista.

Juha

Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 30, 2019, 13:17:16

Tästä viestistä tuli ajatus siitä, että ihmisen realiteettina on suojautuminen sopeutumista ja oppimista vastaan. Oppiminen on uutta aiempaan nähden, joten se on esteellistä, ja epämiellyttävää, mikäli uusi oppiminen tarkoittaa selkeää integraatiopakkoa, aiempaan nähden.

Tarkoittaa sitä, että kun ihminen ei lähde mihin sattu uuteen venytykseen noin vain, niin hän tosiaan on sidottu siihen juuristoon, ja sen alkuun, josta lähtenyt. Niin kivaa kuin moni uusi näyttää olevan, niin toisaalta helppo tie sinne, on kuin elämänlangakansa yli kävely.

Onkin hyvin tyypillistä ihmiselle, että hän toivoisi jotain toista, kovastikin, tosin huomaa, että käytännössä ei onnistu seurailemaan toiveitaan. Luonto hänessä, tietyllä tasolla, ei tue toivetta, tai ihminen joutuu suostuttelemaan sitä puolta, joka ei ole ihan niin valmis, kuin vapaat toiveet.

Kulttuurisesti asiaan liittyy omanlaista ilmaisua, eli pointti on tosiaan löydetty. Silti näitä ei osaa aina soveltaa. Äidinmaitona kun saa, ilmattein, eikä äiti ole kertomassa, niin on maidonkasvattama vähän tyhjänpäällä. Jos se maito kuitenkin jotenkin sattusi suojelemaan, vaikka jos yhdessä ylistettäisiin sitä.

Siinä tosiaan kultuurien annnin irrottautuminen reaaliarjesta, jolloin kerätty arvo, ilmaisuneen, ei ota soveltuakseen, kun ehkä tarve. Tarvitaan iritotto oikeasta, ja vain sen takia, että se oikea tulisi mukaan elämään, kun tarvis. Hyväkin tarvitsee siis oppia pois, jotta sen voi löytää, ja löytäjä tuppaa löytämään samat helposti.

Simppeliä, eikö?

Karikko

#443
Laitetaanpa vaihteeksi "uutisia"
IL- lehdestä, Sipilän valheet työllisyyden paranemisestakin on ilmeisesti "paljastunut.
>>>

Viime vuoden toimeentulotuen kustannukset valtiolle olivat 715,9 miljoonaa ja saajakotitalouksia oli 281 448. Yli 400 000 suomalaista joutui siis turvautumaan viimesijaiseen toimeentulotukeen.

– Toimeentulotuki on viimesijainen turva ja siinä tapahtuu vuoden aikanakin isoja vaihteluita. Huhtikuussa tilanne olisi tasaantunut ennakkotietojen perusteella, eikä samaa kasvua ole tapahtunut.

Työllisyysaste on nostettu 72 prosenttiin  ja työllisten määrä on kasvanut 110 000 henkilöllä. Näitä lukuja Juha Sipilä ja muut edellisestä hallituksesta toistelivat vaalien alla. Silti yhä useampi suomalainen meni alkuvuonna Kelan luukulle.

Aktiivimalli vie luukulle
Varsinkin vaalipuheissa Sipilän hallituksen poliitikot puhuivat kilpaa siitä, miten Suomi on nyt laitettu kuntoon ja uusia työpaikkoja on syntynyt runsaasti. Taloudessakin on taustalla nousukausi. Mistä tämä yllättävä viimesijaiseen sosiaaliturvaan turvautuminen nyt johtuu, Anne Neimala?

– Viimeisen neljän vuoden aikana perusturvaan on tehty aika suuriakin leikkauksia, indeksien jäädytys, etuustasojen laskua ja omavastuun kasvua. Se saattaa vaikuttaa, vaikka taloustilanne on parantunut. On paljon ihmisiä, jotka eivät vielä ole töitä saaneet. Heidän tilanteensa näkyy. Työttömyysturvaan on tehty heikennyksiä ja myös aktiivimalli saattaa näkyä meillä

Juha


Viimeaikainen teema matematiikasta ja rakenteista kiehtonut. Tuntuu sillä tavoin epäselvältä, ettei tosiaan osaa ottaa kuin jotain poimintoja tarkasteluun, jos niitäkään kykenee tajuamaan kovin paljoa.


B1: Tunnustan toki muutakin ajattelua olevan. Haaveilu, fantasiointi, intuitio, toiveajattelu, irrationaalinen pelko, epäjohdonmukainen ajattelu, mielleyhtymät, vaistot, vietit, tunteiden ohjaama ajattelu, rakastuminen, uneksinta, aistihavaintojen jatkuva prosessointi... jopa skeemat. Periaatteessa mikä tahansa ihmisen tietoisuuden piiriin kuuluva aivotoiminta voidaan mielestäni luokitella ajatteluksi.

B2: Matemaattinen ajattelu vain yksi ajattelun alalaji ja se nousee erityisen tärkeäksi juuri tiedemaailmassa, jossa tavoitteena on selvittää totuuksia.


Tilanne fiksaa valinnat.

Usein tilanne on sillä tavoin ihmiseen rakentunutta kokonaispohjaa herättävä, ettei synny ristiriidatonta yhteyttä tilanteen kanssa. Jännitettä jää, joten tilanne on neutraalista poikkeava (tasapaino, paikoilleen-loksahtuma).

Tilanteesta riippuen, voi yhteyttä olla tapana luokitella kuten kohdassa B1. Ajatteluksi kutsuttu nimeäminen tulee liitetyksi jossain kohden, ja viimein B2en viittaaminen on se, joka kuvaa paremmin. Yhtenäisyyttä silti kaikissa yhteysmuodoissa. Yhteistä on vaikka tuo jännitteen olemassaolo, tai sen puuttuminen, tasapainotilanteessa.

Merkittävää on tasapainotilanteeseen liittyvä menettely. Jos tilanne on rajattu sopivasti, ja ratkaisu on jännitettä ajatellen kattava, syntyy täydellinen tasapaino KOssa tilanteessa.

Jos tilanne laajenee, jolloin isompi yhteyskanava on auki, ja vaikuttamassa, täytyy neutralisoivien ratkaisujen olla vastaavan laajaa, jotta samaa tasapainoa voi lähteä odottamaan.

Jännitteen neutraloimisessa joudutaan tyytymään siihen, mitä osataan, ja mitä voidaan tehdä, ellei oteta huomioon sitä, että yhteyttä itseään voi pyrkiä säätämään sille alueelle, jossa balansointi todennäköisesti onnistuu, tai on haasteena sellainen, että jotain kivaa on odotettavissa. Tai päinvastoin.

Kohtaan B2 liittyy omanlaisensa jännitteet. Niitä voi kokea, mikäli ylipäätään voi avautua kohden tuota vastaanottokanavaa. Matemaattisempi yhteys voi olla haasteellinen, ja vähän ihmiselle epätyypillinen, tosin siihen liittyy etunsa.

Yleinen liityttävyys on olemassa silti, myös B1n tapauksessa, vähän eri lailla. Tilanteet B1 ja B2 voi nähdä erilaisina. Mielenkiintoisinta voi joskus olla erityisesti, ja ainoastaan noiden yhteiset piirteet. Erilaista käsittelyn mahdollisuutta tämän lähestymistavan ei tarvitse mitenkään ole viemässä, joka kerta.

Oma olettamukseni on, että B2 on luonteeltaan karkeampaa, osoitetettavampaa, ja puhun nyt siitä, mitä matematiikalla on tapana osoittaa. Äskeinen lyhenne voisi olla paremminkin AB2, eli maailmaa A, voi lähestyä tasolla B2. AB2n elementit lukitsee enemmän, käytännössä, verrattuna AB1een. MM matematiikaksi kutsuttua alue B2sta, tekee maailmaan A, liityttävyyttä selkeästi todennettavampaan suuntaan, siinä yhteydessä, jossa koemme tyypillisesti olevamme, sanotaan nyt vaikka päivätajunnan aikana, yleensä.

Kun siis maailma A, niin se avautuu vähän eri tavalla, riippuen yhteystavoista B1 ..Bn.

B1 ––>> A1
B2 ––>> A2

Juha

#445

Mahdollinen sovellus äskeiselle on tarkastella vaikka eriarvoisuutta. Yritän, vähän erikoisella alkupisteellä.

Ellei erityispoikkeusta, kun lapsi syntyy, hän yleensä oppii puhumaan sitä kieltä, jota lähiympäristössään kuulee. Valmius on, eri kielille. Kun lähikieli, tai useampi niistä on omaksuttu itselle läheiseksi, maailmaa kuvaamaan, ja maailmassa pärjääminen tosiaan sujuu, niin pohjan tarjoaa kieli, jolla pärjätään.

Kielen alkuvaiheessa se myöhemmin pärjäämisen pohjaksi tuleva, ei ole kovin varmaa, selviytymisen kannalta, tosin kun kielen toimivuus osoittautuu hyväksi, ja varmuus tekee siitä työkalun, voi muu rakentua enemmän tälle työkalulle, joka liittää ihmisen onnistuvasti maailmaan.

Kieli tarjoaa liittymän elämänhallintaan, onnistuneessa tapauksessa, siis kielirakenne. Selviämisrakenteita ajatellen, kieli yleisesti käsitettynä, ei ole ainoa sellainen.

Kieli tarjoaa lisää mahdollisuuden liittyä astetta vahvempiin selviytymisrakenteisiin. Niihin syntyy nojaa, sitä mukaa, kun rakenteisiin mennään, onnistumiskokemusten myötä.

Jos ajatellaan, että vaikka siitä perusäidinkielisetistä K1 lähdetään, niin myöhemmin osaksi omaa toimintapohjaa voi syntyä rakennesettipolku R1 ... Rn, K1n ollessa merkittynä tässä tarkastelussa R1:ksi.

Siinä kun K1n syntyy käytännössä sitova suhde sillä tavoin, ettei oikein löydy enää siltaa sen tason masteritasolta, kieliin Kö1 ... Köy, luontevan integroidusti, kuten lähikielisettiin, sama pätee muissakin rakenteissa, joita lastataan Rn alle. Merkittävin operaatiotaso vaikuttavimmillaan voi olla se Rn, eikä siitä enää osaa poiketa, ellei altistu vahvalle degeneraatiolle, selviytymisen suhteen, ellei selviytyminen tosiaan sitä erityisemmin vaadi.

Kun sitten on Rn -kansalaisia, ja Rn-x -kansalaisia, niin selvää, että aika eri kieltä on järkevä puhua. Tuosta voidaan päätyä rakentumisen pyramidikuvioon luonnossa, eikä tosiaan vain ihmistä koskien.

Millainen pohja, sellainen huippu. Millainen huippu, sellainen pohja. Pohja ja huippu ovat toisiinsa sidottuja, tai ovat miten ovat. Jotain lainalaisuutta on rakennelmalle löydettävissä, jos sitä ajattelee kestäväksi, myös siinä tilanteessa, jossa se on keskeneräinen, jos valmista ylipäätään on tässä ajateltavissa.

Näinkö, vaikka?

urogallus

Lentokoneessa seisoja sai sakot: https://yle.fi/uutiset/3-10766309

LainaaVihreiden lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen on saanut sakkotuomion viime heinäkuisesta protestistaan lentokoneessa.
Pennanen kieltäytyi istumasta lentokoneessa omalle paikalleen. Hänen tarkoituksenaan oli estää samassa koneessa olleen Suomesta käännytettävän henkilön vieminen pois maasta.

Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden mukaan Pennanen syyllistyi ilmailurikkomukseen ja haitantekoon virkamiehelle. Tuomion mukaan hän kehotti muitakin matkustajia nousemaan seisomaan, jotta lentokone ei lähtisi niin kauan kuin maasta poistettava henkilö on mukana. Koneen lähtö Helsinki-Vantaan lentoasemalta viivästyi lopulta yhdeksän minuuttia.

Pennanen poistettiin lennolta. Hän kuvasi tapahtumista videon Facebook-sivulleen. Videota käytettiin myös todistusaineistona oikeudessa.

Käräjäoikeus tuomitsi Pennasen 40 päiväsakkoon, mikä hänen tuloillaan on 720 euroa. Tuomio annettiin kirjallisessa menettelyssä eli ilman suullista pääkäsittelyä. Pennanen myönsi toimineensa syytteessä kuvatulla tavalla.

Käräjäoikeuden mukaan Pennasen toiminta oli moitittavaa ja selvästi tarkoituksellista. Teko kesti kuitenkin lyhyen aikaa, eikä Pennanen syyllistynyt väkivaltaan.

Kopek

Tämä on jo vähän vanha uutinen, mutta käsittelen sen nyt, kun sattumalta huomasin.

John Waynea vastaan on aloitettu kampanja hänen Playboy lehdessä vuonna 1971 julkaistun haastattelunsa takia.

"Outrage after John Wayne's old interview resurfaces"


https://youtu.be/-ftJ9Q6vsLU

En ihmettelisi, vaikka jonakin päivänä poltettaisiin kirjoja ja räjäytettäisiin kirjastoja tietyn kansanryhmän miellyttämiseksi. Valkoisilta kielletty n-sana halutaan juurtaa pois ihmiskunnan muistista vaikka kovin ottein, jos ei muu auta. Patsaita kaadetaan. Rakennuksia, katuja, puistoja ja kouluja nimetään uudelleen. Elokuvia hyllytetään. Arvonimiä mitätöidään. Nimityksiä perutaan... aika näyttää mihin tie johtaa.   

Kopek

#448
Poliisi etsii naista.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006092532.html

Koskaan ei etukäteen tiedä, milloin muuttuu poliisin etsimäksi rikolliseksi.

En usko kaikkea, mitä uutisessa kerrotaan. Kuvitteellinen tulkintani siitä, mitä todellisuudessa on tapahtunut, on seuraava.

Nainen kävelee parkkihallissa pahaa aavistamatta, kun yhtäkkiä häneen törmätään polkupyörällä. Hän reagoi vaistomaisesti ja huitaisee epämääräisesti kädellään torjuakseen uhkaa. Käsi saattaa osua - tai ei osu - päälle ajajaan, joka on muutamaa päivää vajaa neljävuotias villi poika. Pojan vanhemmat sekä joku ulkopuolinen ovat näkevinään, että nainen "löi" poikaa selkään, vaikka mitään todellista lyöntiä ei ole tapahtunut. Pojassa ei ole pahoinpitelyn merkkejä, ja jos hän on tapauksen jälkeen vähän itkeskellyt, se on johtunut säikähdyksestä ja vanhempien lietsomasta "Soittakaa poliisi, se nainenhan löi sinua" -kiihkoilusta.

Se, että tapauksella on uutisten mukaan ulkopuolinen silminnäkijä, kertoo siitä, että vanhemmat ovat olleet heti alusta alkaen aktiivisia tapahtuman johdosta. He ovat nostaneet tapauksesta kauhean haloon ja juosseet tapauksen "nähneen" miehen kiinni pyytäen häntä mahdolliseksi todistajaksi törkeästä lapsen pahoinpitelystä. Täysin mitättömästä tapahtumasta on käynnistynyt näyttävä poliisi-show, jossa etsitään syyllistä kuin pahintakin murhaajaa. Nykyisessä ilmapiirissä on helppo ymmärtää, miksi Sininen Tulevaisuus lupasi tuhat uutta poliisia mieluummin kuin tuhat uutta vanhustyöntekijää.

Jos nainen saadaan poliisietsintöjen ja esitutkinnan ja oikeudenkäyntiprosessin päätteeksi tuomittua pieneen sakkoon lievästä pahoinpitelystä, sakko ei kata veronmaksajille tapauksen johdosta koituvia kuluja, jotka ovat todennäköisesti moninkertaiset.

Ihmisillä näyttää olevan matala kynnys soittaa poliisille lähes asiasta kuin asiasta. Minä en edes tietäisi, miten soitetaan poliisille, jos jotain sellaista tapahtuisi, jossa poliisia tarvittaisiin. Yhdeksän vuotta sitten läheiseni ja tuttavani painostivat minua tekemään rikosilmoituksen eräistä ilkivalta- ja varkaustapauksista, joita oli sattunut. Katsoin netistä ohjeita ja täytin kaavakkeita, jotka lähettääkseen piti kirjautua pankkitunnuksilla. Vähemmällä vaivalla saisi tilattua itselleen uuden auton. Hätäkeskukseenko ihmiset joka ikisestä pikkujutusta soittavat? Vai "omapoliisilleko"?

Epäilen, että nuori polkupyöräilijä on tulevaisuudessa kansanedustaja, kun hän jo nuoresta pitäen saa vanhemmiltaan opetusta siitä, että pitää olla yhteiskunnallisesti aktiivinen ja puolustaa oikeuksiaan. Polkupyöräilijän tulevaa puoluetta en osaa ennustaa. Vihreät kenties? Vai Vasemmistoliitto? Ehkä ajatus rikosilmoituksesta on syntynyt vanhempien mielessä vasta sitten, kun he ovat nähneet, että nainen istuu hienoon urheiluautoon tai sadan tonnin Lexukseen. Vasta tällöin hän on osoittanut olevansa paha. Jos hän olisi mennyt rupuiseen Fiatiin, tapaus olisi jäänyt osastoon "mitäs nyt pienistä, sattuuhan sitä".

Tämä on pelkkää pohdiskelua. En tiedä asioita, joten en väitä mitään varmaa.

P.S. Jos polkupyörällä ajanut lapsi olisi ollut afrosuomalainen, uutisessa puhuttaisiin rasistisesta väkivallasta.

P.S. Luin uutisen tarkemmin, joten ehkä vanhemmat eivät ole "juosseet miestä kiinni", koska poliisikin häntä vielä kaipailee silminnäkijäksi. Se, että mies on jatkanut matkaansa, puhuu sen puolesta, että hän on pitänyt tapausta vähäpätöisenä.

ROOSTER

En ole ollut tietoinen, että maito on näin vaarallista myrkkyä:

Lainaus käyttäjältä: https://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/4567351/Noin+tuhat+litraa+maitoa+paatyi+ojaan+SomerollaPaikalle on tilattu imuauto hoitamaan maidot pois maastosta. Palomestarin mukaan paikalla saatetaan joutua tekemään myös maanpoistotöitä maidon suuren määrän vuoksi.

Tuon maitokuution hinta on noin 380€.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS