Uutisia maailmalta ja Suomesta

[kertsi]

Minun oikeustajuni mukaista olisi se, että jos nk. pakukuski ajaa pakunsa peilin säpäleeksi pyöräilijän lapaluuhun ja sitten vielä pakenee paikalta, olisi oikeus ja kohtuus, että hän sekä menettäisi lopullisesti ajokorttinsa, rikoksentekovälineensä (pakunsa), että vapautensakin joiksikin vuosiksi vankilassa.

Samaten, jos kiusanteolla eli tahallisella kiilaamisella ja/tai eteen jarruttamisellaan aiheuttaa toisen tielläliikkujan kuoleman.

Ei tuollaista vaan saa tehdä, niin kuin ei saa myöskään yrittää murhata tai tahallisesti vammauttaa ihmisiä.

Kyllä ajokortin pitämisen edellytyksenä on, että
- on normaaliälyinen, eli tajuaa, että pyöräilijä on turvaton, ja ihmisen pää ja keho vaurioituvat herkästi, jos niihin osuu autolla tai jos pyöräilijä kaatuu
- on normaaliälyinen, eli tajuaa, että ei todellakaan ole autoilijan tehtävä opettaa muille tiellä liikkujille liikennesääntöjä (joita pyöräilijä ei välttämättä edes ole rikkonut) AINAKAAN saattamalla pyöräilijä vaaraan
- ei yritä tahallaan tappaa muita tiellä liikkujia, tai edes pelästyttää heitä (mikä voi johtaa onnettomuuteen)
- ei pakene paikalta, jos tietää aiheuttaneensa toiselle tienkäyttäjälle joko ruumiin vamman tai kuoleman, tai edes säikähdyksen

Lapset ja nuoret ovat poikkeus siinä mielessä, että heille voi olla syytä kertoa nätisti liikennesäännöistä. Itse kerran pelästyin kamalasti, kun eräällä yksisuuntaisella tiellä teini-ikäinen pyöräilijä tuli suoraan kohti rikkoen useita liikennesääntöjä (ajoi pyörällä ensin jalkakäytävällä, sitten suojatiellä, sitten äkisti poikkesi suunnasta ilman suuntamerkkiä kädellä, ja ajoi vinottain vasten yksisuuntaista tietä ja hänen kannaltaan vielä vasemmanpuoliesta kaistaa jne..). Meinasi tulla törmäys. Avasin auton ikkunan ja vähän mäkätin hänelle, että hänen itsensä kannalta tuollainen ajotyyli on vaarallista, pääsee vielä hengestään, ja kerroin, että pelästyin kovasti. Teini selitti, että hänellä oli etuajo-oikeus, koska hän tuli oikealta (vaikka siis oli suojatiellä ja sitä ennen jalkakäytävällä pyörällään, siinä ei ollut mitään pyörätietä). Pyrin kyllä aina kohtelemaan pyöräilijöitä ja varsinkin lapsia ja eläimiä kuin eläviä varoitusmerkkejä, ja hidastamaan. Moottoriliikennetiellä ei tulisi mieleenkään ajaa satasen vauhtia metrin etäisyydellä pyöräilijästä, moposta, moottoripöyörästä tai asvaltintekijöistäkään.

[Kopek]

Kertsin ja minun mielipide-ero konkretisoi hyvin sitä, miten paljon oikeudenmukaisuuden käsitykseni, hyvä-paha -käsitykseni ja moraalini poikkeaa yleisestä, jota katson kertsin mielipiteen heijastavan.

Mediassa ihmiset jaetaan kolmeen luokkaan: autoilijoihin, jalankulkijoihin ja pyöräilijöihin.

Autoilijat katsotaan näistä kolmesta ryhmästä pahimmaksi. He edustavat itsekästä ihmisryhmää, joka saastuttaa, tappaa, vammauttaa ja vie lasten leikkipaikat. Autoilu on perisynti, josta lasketaan pisteet pohjaksi, kun aletaan määrätä rangaistuksia.

Jalankulkijat ovat vähäpätöinen ihmisryhmä pyöräilijöiden ja autoilijoiden välissä. Jalankulkijat kävelevät päin punaisia ja tekevät kaikenlaista pientä kiusaa, mutta seuraukset jäävät kuitenkin vähäisiksi. Tätä isoa mutta harmitonta ryhmää ei juuri noteerata.

Ehdottomasti arvostetuin ihmisryhmä ovat pyöräilijät. Heidän palvelemisessaan kaupungit ja kunnat ovat valmiit tekemään mitä vain. Heille rakennetaan pyöräteitä, ja heidän oikeuksistaan huolehditaan. Mediapropaganda suoltaa päivästä toiseen pyöräilyä ihannoivaa sanomaa. Pyöräilijät saavat tehdä lähes mitä vain, eikä heitä siitä moitita. He voivat vaarantaa jalankulkijoiden ja muiden pyöräilijöiden hengen vaarallisella ajamisellaan, mutta ei siitä välitetä. Pyöräilijät muodostavat erittäin vaikutusvaltaisen lobbaajajärjestön, jolla on jalka oven välissä kaupunkien ja valtion päättävissä elimissä ja oikeuslaitoksessa.

Mihin tuo kolmen kerroksen väen järjestelmä on johtanut?

Kuvitellaan tilanne, että jalankulkija kävelee Helsingin baanan kaistalla, joka on varattu polkupyörille. Takaa tulee kovaa vauhtia pyöräilijä ja soittaa kelloa ja huutaa törkeyksiä jalankulkijalle. Viimeksi mainittu hermostuu ja juoksee polkupyörän eteen huutaen, että "kuules jätkä". Polkupyöräilijä säikähtää ja jarruttaa ja lentää pää edellä kiveen ja kuolee. Sivulliset juoksevat katsomaan, miten pyöräilijälle kävi. Jalankulkija jatkaa matkaansa.

Arvatkaapa tuomitaanko jalankulkija useaksi vuodeksi vankilaan törkeästä pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta. Tuomitaanko hänet liikennepaosta? Tuomitaanko hänet törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta? Kirjoittaako pyöräilyjärjestön puheenjohtaja blogissaan, että taas jalankulkija tappoi pyöräilijän?

Luulen, että jos jalankulkija yleensä tuomitaan, hän selviää aika vähällä. Miksikö? Siksi, että perisynti puuttuu. Hän ei ole liikkeellä autolla. Kun istuu autossa ratin ja penkin välissä, tuomioon tulee automaattisesti korotus, vaikka itse tapahtuman luonne olisi täysin sama kuin jalankulkijan ollessa syytettynä.

Entä jos syyllinen on toinen polkupyöräilijä, joka on ärsyyntynyt ensimmäisen pyöräilijän nyrkinheiluttelusta ja ajanut hänen eteensä, jolloin hän on jarruttaessa kaatunut ja kuollut. Tuomitaanko tämä toinen polkupyöräilijä vuosiksi vankilaan? Tuomitaanko hänet liikennepaosta, jos hän ei jää paikalle? Tuomitaanko hänet törkeästä pahoinpitelystä? Menettääkö hän polkupyöränsä valtiolle? Ei, koska perisynti eli autossa istuminen puuttuu. Ja kaiken lisäksi pyöräilijä itse edustaa liikenteen eliittiä.

Halusin noilla esimerkeillä tuoda esille sen, että 1960-luvulta asti harjoitettu autoiluvihamielinen politiikka ja propaganda on johtanut siihen, että autossa kuljettajan paikalla istuva kuuluu paaria-luokkaan ja saa kovemman rangaistuksen täsmälleen saman tyyppisestä teosta kuin muut. Autoiluvihamielisen politiikan historia Suomessa juontaa siihen, että koska ihannevaltio Neuvostoliitossa ei ollut kovin paljon yksityisautoja, niiden vastustaminen tuli osaksi sosialismia, jota lännessä kannatettiin. Yksityisautot katsottiin länsimaiseksi hapatukseksi. Neuvostoliitossa niiden vähäisyys johtui taloudellisten resurssien niukkuudesta, mutta tämä tosiasia peiteltiin täällä Suomessa sosialismin ihanteiden avulla.

Kyllähän vihreät ja punaiset ajavat autoilla, mutta he salailevat sitä ja selittelevät, että aivan vähän vain ajetaan mökkimatkoja, mutta ei me oikeasti olla autoilijoita. Autoilua peitellään käyttämällä taksia ja yhteiskäyttöautoja niin kuin ne saastuttaisivat vähemmän. Samat kaasut tulevat pakoputkesta, istuipa ihminen taksin takapenkillä tai oman auton etupenkillä.

[kertsi]

Onko sinusta Kopek jotenkin lieventävä asianhaara, jos tappaa tai vammauttaa ihmisen nimenomaan autolla, tuolla pyhällä lehmällä? Sellaisen kuvan nimittäin jutuistasi saa.

Mitä muita lieventäviä asianhaaroja voisi olla siinä, että paku ajoi niin kovaa ja niin läheltä, että ruhjoi pyöräilijän lapaluun pakunsa peilillä? Kerroit ikäänkuin lieventävänä asianhaarana sen, että vastaantulevalla kaistalla tuli toinen auto. Minkä logiikan mukaan se olisi lieventävä asianhaara? Jos ei ole sopiva paikka lähteä ohittamaan ilman, että joutuu runttaamaan pyöräilijän pois tieltä mahtuakseen ohittamaan, niin silloin ei pidä lähteä ohittamaan, vaan odottaa kunnes voi ohittaa ilman, että vaarantaa muiden hengen ja terveyden. Oletko edes tästä samaa mieltä?

[-:)lauri]

Kopek jos meillä on kolme ryhmää, mikä niistä aiheuttaa suurimmat vahingot liikenteessä muille liikkujille jos törttöilee, jalankulkijat, pyöräilijät vai autoilijat?

[Saares]

Polkupyöräilijä meni koputtamaan kuljettajan puoleiseen ikkunaan. Auton ajaja aukaisi ikkunan jolloin tuttavani tarttui hänen molempiin olkapäihinsä ja veti ulos autosta ikkunan kautta. Mahtoi olla ikimuistoinenhetki.

Tuo on tyypillinen esimerkki. Uutiset kertovat vähän väliä tapauksista, joissa pyöräilijä on pahoinpidellyt jonkun tavallisen kansalaisen, joka tämän satulassa istuvan suurherran mielestä on loukannut hänen oikeuksiaan. En ole nähnyt väkivaltaa, mutta näin kerran tapauksen, jossa pyöräilijä koputti protestiksi erään auton (ei minun autoni) nokkapeltiä, kun auto oli jäänyt risteyksessä osittain pyörätien päälle. Tämä tapahtui jossakin Helsingin rautatieaseman lähellä.


Tukholmassa näin tapauksen, jossa pyöräilijä ajoi kadunvartta pitkin ja soitti koko ajan kelloa ja huitoi jalankulkijoille, että menkää toiselle puolelle kävelemään, tämä puoli on varattu pyöräilijöille.

Himopyöräilijässä yhdistyy järjestysmies, poliisi, syyttäjä, tuomari ja rangaistuksen toimeenpanija.

Minut erottaa noista asenteellisista himopyöräilijöistä se, että en huomauttele ihmisten liikenteessä tekemistä virheistä. En koskaan. Tässä asiassa olen absolutisti. Ja jos satun ajamaan polkupyörällä, en käytä kypärää. Himopyöräilijät käyttävät. En ole koskaan edes kokeillut tuollaista päähäni.

Ai niin, on minulla yksi pyöräilykokemus, jota ei edes kaikilla himopyöräilijöillä ole. Olen ajanut kovalla vauhdilla alamäessä suoraan vastaan tulevan auton nokkaan ja lentänyt pää edellä auton tuulilasiin. Seurauksena oli tikkejä vaativia haavoja, ihonalaisia veripurkautumia (joista imettiin verta neulalla), kallonmurtumia ja tietysti aivotärähdys sekä muistikuvien pyyhkiytyminen pois noin 12 tunnin ajalta. Ja ambulanssin kyytiä ja sairaalareissu.

Ehkä jäin vähän pöllähtäneeksi tuon tapauksen jälkeen muutenkin. Tuli muistiongelmia ja epävirallisena oireena - jota luultavasti lääkärit eivät myönnä - oli musikaallisuuden katoaminen eli kyvyttömyys muistaa ja oppia melodioita. Aivojen se osa, johon musikaalisuus liittyy, on sillä alueella oikealla puolella päätä, johon isku kohdistui. Kaikki "osaamani" melodiat ovat ajalta ennen onnettomuutta. Sen jälkeen mikään sävel ei ole tarttunut mieleeni joitakin äärimmäisen yksinkertaisia sävelmiä lukuun ottamatta ja niistäkin korkeintaan vain osa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Amusia

The temporal lobes are highly associated with memory skills. Left temporal lesions result in impaired memory for verbal material. Right side lesions result in recall of non-verbal material, such as music and drawings.

Tässäkin tapauksessa hyökkääjä oli autonkuljettaja joka kiilasi pyörän ajoradalta. Siinä pyörän etuvanne vääntyi ja rengas rikkoontui. Kuitenkin Kopekin myötätunto on autoilijan puolella. Tämän ainoa menetys oli korskean itsetunnon saama haava.

[Kopek]

Kopek jos meillä on kolme ryhmää, mikä niistä aiheuttaa suurimmat vahingot liikenteessä muille liikkujille jos törttöilee, jalankulkijat, pyöräilijät vai autoilijat?

Autoilijat, mutta sen, että kuuluu johonkin ryhmään, ei pitäisi olla rangaistuksen koventamisperuste, vaan ihmisten teot ja toiminta pitäisi arvioida tekoina ja toimintana.

En ole itse aiheuttanut kenenkään muun loukkaantumista tai kuolemaa liikenteessä, vaikka olen ajanut jo yli kaksi miljoonaa kilometriä. Ja omat vammatkin ovat tulleet polkupyörällä eikä autolla. Siinä, että kukaan ei ole loukkaantunut, on ollut ennen kaikkea hyvää onnea mukana. Jos olisi ollut huono onni, joku olisi voinut loukkaantua tai jopa kuolla. Liikenteessähän asiat tapahtuvat joskus hyvin nopeasti. Joitakin kertoja on tapahtunut esimerkiksi niin, että jalankulkija on lähtenyt kävelemään suojatietä pitkin, enkä ole huomannut häntä, koska auton tuulilasin pilari on peittänyt hänet näkyvistä. Auton liike eteenpäin ja ehkä samanaikainen suunnanmuutos on synkronoitunut jalankulkijan liikkeeseen niin, että hän on pysynyt piilossa, vaikka on koko ajan kävellyt. Yhtäkkiä viime hetkellä olen huomannut hänet ja jarruttanut. Mutta entäpä jos en olisikaan huomannut? Jalankulkijaan törmääminen hitaalla nopeudella risteyksessä ei ehkä koituisi hänen kuolemakseen, mutta jotain seurauksia siitä todennäköisesti olisi.

Pahin läheltä piti -tilanne, minkä muistan, tapahtui Puolassa joskus vuoden 2012 paikkeilla. Olin vähällä ajaa suojatietä pitkin kävelevien ihmisten päälle, koska en huomannut koko suojatietä enkä myöskään punaista liikennevaloa, joka paloi autoilijoille. Katseeni oli suunnattu kadun yläpuolella oleviin nimikyltteihin. Katsoin niistä, kuuluuko meidän kääntyä seuraavassa risteyksessä. Jos olisin ajanut jalankulkijoiden päälle, olisin kai vieläkin puolalaisessa vankilassa. Eli näin pienestä se on kiinni. Se, että ei ole tapahtunut mitään, ei estä sitä, etteikö voisi milloin tahansa tapahtua.

Jos jalankulkijat olisivat jääneet alle ja kuolleet, olisinko pahempi ihminen kuin mikä nyt olen, kun jalankulkijoiden valppaus ja hyvä onni pelasti heidän henkensä. Jos en, niin siinä tapauksessa olen murhaaja, jonka uhrit jäivät ihmeen kaupalla henkiin.

Ihmishengen vaativiin liikennerikoksiin syyllisinä tuomitaan aivan tavallisia perheenäitejä ja isiä. Eivät he ole halunneet vahingoittaa ketään, mutta joskus onni loppuu. Minulla sitä on ihmeen kaupalla riittänyt, mutta ei se tee minusta yhtään parempaa ihmistä siihen verrattuna, että onni olisikin loppunut jossakin vaiheessa.

En puolustellut pelillä hipaissutta autoilijaa. Kirjoitinhan, että itse jarruttaisin tuollaisessa tilanteessa, jossa pyöräilijää ei voi väistää turvallisen matkan päästä. Korkeintaan sitä puolta asiasta voin yrittää lievästi puolustella, että hän jatkoi matkaansa eikä pysähtynyt. Puolustus on se, että ehkä hän vain ei reagoinut, ja ehkä hän oletti, että hipaisu (auton peili kääntyy, kun se osuu johonkin) oli niin lievä, ettei pyöräilijälle käynyt mitenkään. Jos hän näki taustapeilistä, että pyöräilijä jatkaa polkemista, hän ajatteli, että ei pyöräilijään varmaankaan ole sattunut, koska onhan peili voinut hipaista polkupyörän sivulaukkuun. Tuollaisessa tilanteessa voi säikähtää ja mennä shokkiin, jolloin jatkaa vain ajamista eikä tiedä, mihin pitäisi pysähtyä, koska eihän mihin tahansa saa pysähtyä. Pyöräilijä jää taakse ja häipyy näkyvistä, jolloin autoilija ajattelee, että koska hän ei heti pysähtynyt, ei hän nyt enää voi pysähtyä ja kääntyä takaisin, koska silloinhan häntä jo syytettäisiin liikennepaosta tai sen yrittämisestä. Ehkä autoilijan valtasi pelko, että mitähän tästä seuraa.

Minusta tuntuu (=mutu), että autoilija on oikeasti pelännyt siinä vaiheessa, kun pyöräilijä myöhemmin ilmestyi paikalle ja alkoi esiintyä uhkaavasti vaatien mm. saada kuvata autoilijan ajokortin. Triathlon-urheilija pärjää vanhalle raihnaiselle ukolle, joka autoa ajoi. Ukolla on ollut täysi syy pelätä.

[ROOSTER]

En puolusta erityisesti itseäni tai kanssa-autoilijoita, enkä syytä pyöräilijöitä yleisesti, mutta tänään oli erittäin, erittäin lähellä etten litistänyt pyöräilijää.

Katsoin T-risteyksessä ensin oikealle - ei ketään tulossa ja sitten opetuksen mukaisesti vasemmalle josta tuli spandexohjus suoraan eteeni pyörätieltä ajoväylälle (en huomannut tarkistaa oliko kyseessä pyörätien jatke vai suojatie) noin 20 km/h. Ehdin jarruttaa niin, että päivittäistavaraostokseni levisivät takapenkiltä jalkatilaan mutta vältyin juurijajuuri törmäämästä pyöräilijään.

Ilmeisesti pyörälijät eivät osaa ottaa huomioon muita tielläliikkujia ollenkaan. Vielä hengissä olevana moottoripyöräilijänä olen oppinut pitämään muita tielläliikkujia potentiaalisina eteen-, perään- tai päälleajajina. Polkupyöräilijöiltä tämä itsesäilytysvaisto näyttää puuttuvan kokonaan.

[-:)lauri]

Kopek jos meillä on kolme ryhmää, mikä niistä aiheuttaa suurimmat vahingot liikenteessä muille liikkujille jos törttöilee, jalankulkijat, pyöräilijät vai autoilijat?

Autoilijat, mutta sen, että kuuluu johonkin ryhmään, ei pitäisi olla rangaistuksen koventamisperuste, vaan ihmisten teot ja toiminta pitäisi arvioida tekoina ja toimintana.

Nähdäkseni rangaistusten tulee olla verrannollisia sekä aiheutettuun että potentiaaliseen vahinkoon. Lentokoneen kaappaaminen on siksi ihan perustellusti vakavampi rikos kuin auton kaappaaminen vaikka henkilöuhrien määrä ja taloudellinen vahinko olisivatkin identtiset. Aivan sama sen tulee olla autoilussakin ja vaikkapa pyöräilyssä. Jos ottaa sen riskin, että aiheuttaa mahdollisesti törttöillessään isomman vahingon, tulee kantaa siitä myös isompi vastuu.

[kertsi]

Kopek puhuu hipaisusta, mutta ei tainnut olla pelkkä hipaisu, sillä Hesarin jutun perusteella tuosta kohtaamisesta aiheutui ruhje pölkupyöräilijän vasempaan lapaan. Ja pakunkuljettaja pysähtyi 15 kilometrin päässä ilmeisesti tarkastelemaan autonsa vahinkoja.

ps. Muistelen, että pakujen peilit ovat sen verran korkealla, että eivät ylettäisi normipyörään, saatikka sivulaukkuun ("peili voinut hipaista polkupyörän sivulaukkuun.") Ainakin niiden pakujen, joita olen ajanut.

[kertsi]

Ihmishengen vaativiin liikennerikoksiin syyllisinä tuomitaan aivan tavallisia perheenäitejä ja isiä. Eivät he ole halunneet vahingoittaa ketään, mutta joskus onni loppuu. Minulla sitä on ihmeen kaupalla riittänyt, mutta ei se tee minusta yhtään parempaa ihmistä siihen verrattuna, että onni olisikin loppunut jossakin vaiheessa.

Joo, ja sitten on niitä yksilöitä - jotka toivottavasti ovat pieni vähemmistö nk. luulen - , jotka eivät ole niin tavallisia perheenäitejä tai -isiä:

MONIEN muiden triathlonin ja maantiepyöräilyn harrastajien tavoin hänellä on paljon kokemusta tilanteista, joissa autoilija yrittää tahallaan häiritä tai säikäyttää pyörällä ajavaa.

"Niitä tapauksia on jatkuvasti.

[a4]

Pyöräilijöiden, autoilijoiden, jalankulkijoiden, bussikuskien, hiihtäjien, lenkkeilijöiden, koiranomistajien tai pitkähiuksisten leimaaminen muutamien joukosta löytyvien raivopäiden takia kertoo liiallisesta yleistämisestä. Jos tähän liittyy vielä omia voimakkaita tunteita, ollaan helposti jo fanaattisuuden äärellä.
Kuten myös uskonnollisessa tai ideologisessa fanatismissa ja fanittamisessa yleensä.

Muistutan ja huomautan, että en tarkoittanut, että kaikki polkupyörällä ajavat ihmiset ovat tietynlaisia. Tarkoitin ainoastaan hyvin pientä mutta näkyvää osaa pyöräilijöistä, joita kutsuin himopyöräilijöiksi. Tässä on kyse vähän samasta kuin siinä, että kaikki suomalaiset ovat suomalaisia, mutta vain osa suomalaisista on perussuomalaisia.

Minulle riittää että olet rehellinen itsellesi:

Tuossa uutisessa mainitun polkupyöräilijän toiminta ja käytös hänen itsensä kuvaamana ei paranna polkupyöräilijöistä saamaani kielteistä kuvaa mielessäni. Inhoan heitä. He kuuluvat vastenmielisimpiin olentoihin mitä tiedän. He ovat valtaa käyttävä salaliitto, jonka lonkerot ulottuvat joka paikkaan. Heidän poliittinen vaikutusvaltansa on erittäin suuri.

Pyöräilijöiden, autoilijoiden, jalankulkijoiden, bussikuskien, hiihtäjien, lenkkeilijöiden, koiranomistajien tai pitkähiuksisten leimaaminen muutamien joukosta löytyvien raivopäiden takia kertoo liiallisesta yleistämisestä. Jos tähän liittyy vielä omia voimakkaita tunteita, ollaan helposti jo fanaattisuuden äärellä.
Kuten myös uskonnollisessa tai ideologisessa fanatismissa ja fanittamisessa yleensä.

Yleisten asenteiden tasolla pyöräily lienee nykyään astetta arvostetumpaa kuin arkinen jalankulku saati saastuttava autoilu.
Mutta yleisten asenteiden tasolla pyöräily lienee tällä hetkellä myös holtittominta ja kouluttamattominta ajokortitta ajelua liikenteessä. Sekä teknologisesti kehityksessään vauhdikkainta nopeuksien suhteen, ei turvallisuuden suhteen kuten autot.

[-:)lauri]

Onko joku yllättynyt, että nationalisteilla ei ole mitään käsitystä todellisuudesta? https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006150111.html?ref=rss

[Kopek]

En tietenkään voi asiaan itse vaikuttaa, mutta siitä huolimatta olisi loukkaus elämänarvojani kohtaan, jos kuolinuutiseni yhteydessä esitettäisiin tämä iänikuinen pedon merkki.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/61003837-fcf9-468c-8365-a98449c021fc
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b27cf3bc-786b-4f59-b041-2609ea473583

Olen googlaillut muiden maiden onnettomuusuutisia enkä ole nähnyt missään muualla käytettävän vastaavia tunnuksia niin paljon kuin Suomessa.

Sen kuvaa esität, minkä uutisia laulat, vai mistä tässä on kyse? Miksi Suomen uutiset poikkeavat useimpien muiden maiden uutisista. Ei kai syy vain ole se, mitä epäilen.

[-:)lauri]

Onko tämä laajemminkin konservatiivien käsitys, kuinka naisten sananvapaus taataan? Tuosta ei varmasti tuon naisen turvallisuuden tunne voi enää tippaakaan parantua.

[Toope]

Onko joku yllättynyt, että nationalisteilla ei ole mitään käsitystä todellisuudesta? https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006150111.html?ref=rss

Sikäli kun kysymys liittyy nationalismiin...?