Radionurkka

[Hippi]

Olipas kamala ohjelma sarjassa Tarja Närhin Iskelmäradio (Areena)

Ohjelmassa kahlattiin kaikki ne kamalat jollotukset, joita joutui koulussa laulamaan aikana, jolloin lapsukaisten ei ollut soveliasta oppia muuta kuin lastenlauluja, maakuntalauluja sekä virsiä höystettynä muutamalla muulla soveliaaksi katsotulla reippaalla laululla.

Kuin nyrkillä otsaan vielä kerrottiin hauska läppä siitä, miten opettaja jollekin oli sanonut, että saat seiskan, jos et laula ja perään soitettiin Oolannin sota. Ei se todellisuudessa noin mennyt, vaan:

Esiteini-ikäinen lapsi meni opettajan pöydän eteen suorittamaan laulukoettaan. Hän lauloi Oolannin sodan ensimmäisen säkeistön, mahtoiko päästä sitäkään loppuun, kun sanat takertuivat kurkkuun pelosta, että joku kuulee siitä huolimatta, että yritti laulaa mahdollisimman hiljaa. Yrityksen loputtua opettaja lausui: "Hippi, kyllä sinulla on hyvä rytmitaju, mutta ei sinulla lauluääntä ole ollenkaan".

[Kopek]

Kuuntelin eilen illalla autolla ajaessani Radio 1:stä jotain konserttiselostusta ja vaihdoin välillä viereiselle asemalle eli Radio Nostalgialle. Nauhoitin kännykällä pätkän asemista ja niiden välillä vaihtamisesta.

Eikö kukaan muu huomaa asiaa? Eikö se häiritse ketään muuta? Jos ei, mikä sitten häiritsee - eikö mikään?

Mistä on kyse?

Siitä, että Radio Nostalgia (jota Toope kertoo kuutelevansa) on ala-arvoinen roskaradio.. en keksi tarpeeksi voimakkaita negatiivisia ilmaisuja.

Alkuperäiset 1960-luvun kappaleet ovat hyviä, mutta kyseinen asema ei soita alkuperäisiä kappaleita vaan niistä tehtyjä totaalisesti pilattuja uudelleen miksauksia.

Kun vertasi Radio 1:n  hyvän erottelukyvyn ja dynamiikan sisältävää ääntä Radio Nostalgian tasapaksuun mölinään eron huomasi selvästi. Eihän tuollaista roskaa voi oksentamatta kuunnella.

Wikipedia:

"Musiikissa dynamiikalla tarkoitetaan äänenvoimakkuutta ja erityisesti sen eri vaihteluita.

ppp   Piano pianissimo - Äärimmäisen hiljaa
pp   Pianissimo - Hyvin hiljaa
p   Piano - Hiljaa
mp   Mezzopiano - Melko hiljaa
mf   Mezzoforte - Melko voimakkaasti
f   Forte   - Voimakkaasti
ff   Fortissimo   - Erittäin voimakkaasti
fff   Forte fortissimo   - Äärimmäisen voimakkaasti

Alkuperäisessä 1960-luvun levyssä on kaikkia edellä mainittuja elementtejä ainakin jossakin määrin. On voimakkaimpia kohtia ja hiljaisempia kohtia ja kaikkea siltä väliltä. Tästähän musiikissa on kyse.

Radio Nostalgia tekee seuraavaa. Se käyttää kompressointia, millä hiljennetään voimakkaimmat kohdat ja tehostetaan heikoimpia kohtia minkä jälkeen kokonaisuuden voluumi nostetaan äärimmäisen korkeaksi. Lopputulos on jotain muuta kuin alkuperäinen kappale. Aivan eri soittimet musiikissa ovat äänimaailmassa hallitsevia kuin alkuperäisessä esityksessä. Kyseessä ei oikeastaan ole enää sama kappale vaan muokattu väärennös. Eivät tekijät sitä sellaiseksi ole tarkoittaneet kuin millaisena se kuuluu Radio Nostalgian asemalta. 

Dynamic range compression (DRC) or simply compression is an audio signal processing operation that reduces the volume of loud sounds or amplifies quiet sounds, thus reducing or compressing an audio signal's dynamic range. Compression is commonly used in sound recording and reproduction, broadcasting, live sound reinforcement and in some instrument amplifiers.

Kannattaa ehdottomasti katsoa tämä vanha (2006) Youtube-video, jossa asia selostetaan ääninäytteen kanssa. Suosittelen kuulokkeita.


https://youtu.be/3Gmex_4hreQ

https://fi.wikipedia.org/wiki/Dynamiikka_(musiikki)
https://en.wikipedia.org/wiki/Dynamic_range_compression

[MrKAT]

^Yritin netistä etsiä Radio Nostalgiaa läppärillä, mutta ei taida enää noin vain aueta. Nostalgia-sivuilla tms käskettiin menemään radioplay:hin joka vaatii rekisteröintiä.

Tietääkseni YLE:ssä:
- Radio 1 ei käytä kompressointia just klassisten takia  - just kuuntelin oli upea dynamiikka ja laatu
- Radio Suomi käyttää kompressointia - just kuuntelin ja oli aika tasapaksua (kun nyt herätit siihen )*

Eli mihin Kopek vertaat Nostalgiaa? Onko eroa YLEN RAdio Suomeen?
Tai onko sinulla vanhoja levyjä tai c-kasetteja johon vertaat?

Minua(kin) kammottaa että kunjos wanhaa aitoa dynaamista ei ole missään saatavana, muuta kuin vanhoilta levyitä,joiden arvo tässä suhteessa alkaa olla suunnaton.
Toisaalta Youtubesta kuuntelemani konemusa on yleensä hyvin/varsin dynaamista.

*Kompressointiko minutkin on karkottanut Radio Suomesta jne?

[Kopek]

^Yritin netistä etsiä Radio Nostalgiaa läppärillä, mutta ei taida enää noin vain aueta. Nostalgia-sivuilla tms käskettiin menemään radioplay:hin joka vaatii rekisteröintiä.

Tietääkseni YLE:ssä:
- Radio 1 ei käytä kompressointia just klassisten takia  - just kuuntelin oli upea dynamiikka ja laatu
- Radio Suomi käyttää kompressointia - just kuuntelin ja oli aika tasapaksua (kun nyt herätit siihen )*

Eli mihin Kopek vertaat Nostalgiaa? Onko eroa YLEN RAdio Suomeen?
Tai onko sinulla vanhoja levyjä tai c-kasetteja johon vertaat?

En pysty toistaiseksi vastaamaan MrKATin esittämiin kysymyksiin. Olen yrittänyt luoda jonkinlaisen havaintoesityksen, jossa vertaisin Radio 1:stä ja Nostalgiaa ääninä ja/tai graafisina esityksinä. Palapelin palat eivät vain satu kohdalleen.

Yhdellä Windows-koneistani voin äänittää netistä, mutta en kuunnella Nostalgiaa.
Chromebook-koneellani voin kuunnella Nostalgiaa netistä, mutta en voi äänittää sitä.

Chromebookin nykyisiin versioihin (jollainen uudempi Chromebookini on) voi asentaa Android-ohjelmia ja Linux-ohjelmia. Asensin Androidin puolelta "radiot.fi" -nimisen ohjelman, jolla voi kuunella radioita netistä. Tällainen on myös kännykässäni. Linux-puolelle asensin Audacity-nimisen ohjelman, jolla voi nauhoittaa ääntä. Ongelmaksi jäi se, että en saa nauhoitettua Audacityllä netistä kuuluvaa ohjelmaa. Se nauhoittaa vain läppärin mikrofonin kautta.

Yleensäkin netistä nauhoittaminen on osoittautunut vaikeaksi asiaksi ratkaista. Jotkut tietokoneistani olen saanut (tai joku muu on saanut) nauhoittamaan netistä, mutta joitakin en ole saanut. Kahdesta lähes samanlaisesta Dell Optiplex -tietokoneesta toisella voi nauhoittaa netistä ja toisella ei. Ehkä toisellakin voisi, jos osaisi säätää asetuksia, mutta ne tuntuvat olevan tässä asiassa vaikeita. Vähän kuin arpapeliä tämä homma.

Vaikka netistä nauhoittaminen onnistuisikin, vertailun tekeminen Radio 1:n ja Nostalgian välillä voisi silti jäädä tulokseltaan pettymykseksi. Voi nimittäin olla niin, että Radion Nostalgian FM-lähetykset (ne, mitä autoradiolla kuunnellaan) ovat erityisen kompressoituja, mutta nettilähetyksissä kompressointia on vähemmän. En tiedä, onko näin, mutta se on mahdollista. Toisaalta "radiot.fi" -applikaatio saattaa itse prosessoida lähetyksiä, joten sen kautta Radio 1 saattaa olla kompressoitu. Pitäisi vertailla FM-radiosta poimittuja ohjelmia.

Kaiken lisäksi olen huomannut, että Yleisradion eri lähettimien kautta tulevissa ohjelmissa on eroa. Äänenvoimakkuus vaihtelee. Tämän huomaa, kun vaihtaa asemaa kahden Radio 1:n tai kahden Radio Suomen välillä. Toinen lähetys saattaa kuulua voimakkaammin. Myös Yle käyttää ilmeisesti jonkin verran kompressointia.

Jos kahta samaa ohjelmaa lähettävää Ylen asemaa vertailee vuoronperään, hiljaisemmalla äänellä lähettävän aseman ohjelma on miellyttävämpää kuunnella radiovastaanottimen voimakkuussäädöllä tietylle tasolle nostettuna kuin toisen Yle aseman lähettämää ohjelmaa, joka tulee jo valmiiksi tällä voimakkuudella. Korvakuulolla voisin melkein sanoa, että voimakkaammin kuuluva on jonkin verran kompressoitu.

Radiolähetyksille on asetettu teknisiä vaatimuksia, joista yksi on maksimideviaatio. Lähetys ei saa kuulua tiettyä kovempaa, koska siitä voi aiheutua häiriöitä muille asemille. Äänenvoimakkuuden maksimi mitataan huippukohdista, eli mikään kohta lähetyksen äänessä ei saa ylittää maksimia. Jos lähetettä ei kompressoida, se kuulostaa hiljaisemmalta kuin sellainen lähetys, joka on kompressoitu. Kuuntelija joutuu vääntämään volume-nappia.

Siinä paikallisradiossa, jossa aikoinaan olin mukana, ongelma ratkaistiin siten, että tarkastajien lähdettyä lähetin säädettiin tarkoituksella väärin niin, että deviaatioraja ylittyi. Ei tällä huomattu olevan mitään haitallista vaikutusta mihinkään. Radion "soundi" oli kuitenkin tyylikäs, koska musiikki kuului samalla voimakkuudella kuin kompressoiduilla asemilla, mutta dynamiikka oli tallella. Kai tässä jotain lakia rikottiin, mutta siitä ei jääty kiinni.

Seuraavassa vanhassa keskustelussa (kun sitä lukee vähän pidemmälle) käsitellään näitä asioita. Kannattaa lukea, mikäli aihe kiinnostaa.

http://vintti.yle.fi/yle.fi/yleradio1/viewtopic202c.html?p=738&sid=220c086219ae2ca851fb70c05988eaf1

[Hippi]

Iltalehdessä oli (aiheestakin) aika ärhäkkä kirjoitus

Miksi lähes konkurssikypsä pikkukanava valittiin vuodesta toiseen Suomen parhaaksi?
----
Ongelma on siinä, että puolueettoman raadin sijaan voittajista äänestävät tapahtuman satojen eurojen hintaisen pääsylipun ostaneet. Nuo äänestäjät edustavat yleensä ehdolla olevia tahoja, joten ovat kaikkea muuta kuin puolueettomia. Ja vaikka äänestäjät pyrkisivätkin puolueettomuuteen, eivät he tunne kaikkia äänestettäviä kategorioita ja niiden ehdokkaita niin hyvin, että heillä olisi osaamista löytää jokaisesta paras voittajaehdokas. Tietojen puuttuessa äänestetään sitten mielikuvilla.

Räikeimmin tämä näkyy Vuoden radiokanava -palkinnossa. Tuota kategoriaa on Industry Awards -gaalassa lähes suvereenisti hallinnut Radio Helsinki., joka on voittanut sen 14 kertaa. Hämmentävä suoritus kanavalle, joka on perustettu parikymmentä vuotta sitten.
-----
Tänä vuonna kyseistä palkintoa parhaalle radiokanavalle ei jaeta ilmeisesti kohun seurauksena?


Joskus vuosituhannen vaihteessa kuuntelinkin Radio Helsinkiä jonkin aikaa. Ihan hyviä juttuja Pääkaupunkiseudulta ja lisäksi soittolistatonta musiikkia, eli toimittajat omin kätösin poimivat soitettavan musiikin. Juuri musiikin vuoksi kanavaa kuuntelinkin, sillä kaikki muut kanavat tuntuivat pyörittävän kukin omanlaistaan ja melko lyhyttä soittolistaa. Radio Helsingissä oli ohjelmakartassa tilaa erilaisille musiikkisuuntauksille ja tuossa jopa oma kuuntelutottumuksenikin hiukan laajeni. Kanavan kuuntelu kuitenkin jäi, kun syystä tai toisesta kuuluvuus tavallisella "matkaradiolla" muuttui jokseenkin huonoksi.

IL:n jutun seurauksena kaivoin kanavan netistä esiin ihan tutkiakseni, onko kanavan ohjelmakartta miten paljon muuttunut. Ohjelmasivulla on kuvia klikkaamalla katsottavissa hiukan esittelyä ohjelmista sekä myös listaa soitetuista biiseistä. Muutama tuttu nimi löytyi toimittajista ja näiden nimien takaa jopa tuttuja biisejäkin muutama. Enimmäkseen toimittajat ovat aivan uppo-outoja ja heidän biisilistoistaan ei löytynyt mitään tuttua. En kyllä jokaista avannutkaan, vaan pistokokeina kurkin.

Jos joku haluaa kuunnella ihan jotain muuta kuin soittolistamusaa, niin tuossa lienee oikea osoite. Ajattelin tulevalla viikolla yrittää muutaman päivän ainakin kuunnella tuota, vaikka epäilen sen olevan melkoista kärsimystä. Läppärin kautta kuuluvuus on varmasti parempi kuin häiriöaltis radio.

Vai onko jollain viime ajoilta pidempiaikaista kokemusta kanavasta?

[Kopek]

Kuuntelin autolla ajellessani Miia Krausen ohjelmaa, jossa hän keskusteli jonkun miehen kanssa.

Mies oli ollut sitä ja ollut tätä ja tehnyt sitä ja tehnyt tätä, niin ettei sen jutuissa oikein meinannut pysyä kärryillä. Oli asuttu ja käyty koulua eri puolilla maailmaa. Isä oli kuuluisa tiedemies, suvussa oli menestyjiä. Kuuluttiin mitä ilmeisimmin parempiin piireihin.

Ajattelin, että tyypin täytyy toimia atk-bisneksessä tai media-alalla. Hän puhui voimakasta "helsinkiä".

Jossakin vaiheessa mainittin henkilön nimi, Tuomas Vimma. Se ei sanonut minulle mitään. Yllätyin hieman, kun miehen ammatiksi paljastui kirjailija. Yleensä radiossa haastateltavat kirjailijat ovat mietiskelevän oloisia ja puhuvat rauhallisesti itseään korostamatta. Tämä tyyppi kuulosti itseään mainostavalta showmieheltä. Ihmettelin, miten hän taipuu kirjoittamaan kirjakieltä, kun puhe on kuin jenginuorella.

En jaksanut lopulta enää kuunnella, kun homma alkoi olla niin paksua. En luultavasti kestäisi olla tuollaisen kaikenkokeneen kaikkitietävän superegotyypin seurassa.

Näyttää olevan kuuluisa. Epäkulttuurisena moukkana tunnen huonosti kulttuurialan tekijöitä. Tuomas Vimma on kirjailijanimi. Todellinen nimi on Kusti Miettinen.

"Kun me muutettiin Pariisiin..."

https://yle.fi/uutiset/3-10512489

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomas_Vimma

Tyyppi on eri näköinen kuin millaiseksi hänet puheen perusteella olisin kuvitellut. 

P.S. Olen miettinyt vuosien varrella, tupakoiko toimittaja Miia Krause. Hänellä on matala ääni, joka sopii tupakoitsijalle.

[Hayabusa]

Muistin toiminnasta ja miten muisti voi johtaa harhaan.

https://areena.yle.fi/podcastit/1-63222192

Muistimme on usein häilyvä ja toisinaan mieliimme saattaa syntyä jopa valemuistoja. Mistä tuolloin on kyse? Muistin toiminnan ymmärtäminen on tärkeää esimerkiksi rikosprosessin kannalta. Oikeuspsykologi Julia Korkman kertoo esimerkkien avulla, mitä meidän olisi hyvä tietää muistoista ja muistamisesta.

Tiedeykkösesessä kysytään lisäksi, mitä muistamisen aikana tapahtuu aivoissa ja miksi muistomme ovat usein jollain tapaa vääristyneitä. Neurotieteilijä Satu Palva kertoo myös, näkyvätkö valemuistot jollain tavalla aivoissa. Ohjelman on toimittanut Riikka Suikkari.

[Amore]

Kuuntelin autolla ajellessani Miia Krausen ohjelmaa, jossa hän keskusteli jonkun miehen kanssa.

Mies oli ollut sitä ja ollut tätä ja tehnyt sitä ja tehnyt tätä, niin ettei sen jutuissa oikein meinannut pysyä kärryillä. Oli asuttu ja käyty koulua eri puolilla maailmaa. Isä oli kuuluisa tiedemies, suvussa oli menestyjiä. Kuuluttiin mitä ilmeisimmin parempiin piireihin.

Ajattelin, että tyypin täytyy toimia atk-bisneksessä tai media-alalla. Hän puhui voimakasta "helsinkiä".

Jossakin vaiheessa mainittin henkilön nimi, Tuomas Vimma. Se ei sanonut minulle mitään. Yllätyin hieman, kun miehen ammatiksi paljastui kirjailija. Yleensä radiossa haastateltavat kirjailijat ovat mietiskelevän oloisia ja puhuvat rauhallisesti itseään korostamatta. Tämä tyyppi kuulosti itseään mainostavalta showmieheltä. Ihmettelin, miten hän taipuu kirjoittamaan kirjakieltä, kun puhe on kuin jenginuorella.

En jaksanut lopulta enää kuunnella, kun homma alkoi olla niin paksua. En luultavasti kestäisi olla tuollaisen kaikenkokeneen kaikkitietävän superegotyypin seurassa.

No juu, Vimma on niitä ihmisiä, jotka ovat pyörineet tiettynä aikana tietyissä piireissä, joista on julkisuuteen muodostunut mielikuva tuon aikakauden keskeisistä aikakauden kulttuurivaikuttajista. Muistan kyllä Vimman ravintolakolumnistina, mutta koska en itse ole koskaan ole ollut kiinnostunut kulinarismista, niin en ole seurannut hänen tekemisiään tarkemmin. Muistelen kyllä, että hän taisi ravintola-arvioissaan olla teräväsanainen (hyvässä ja pahassa merkityksessä) ja jossain määrin hauska.

Kuuntelin tuon Krausen podcastin. Enemmän kuin helsinkiläinen, Vimma on aikakautensa sisäpiiriläinen ja suuren luokan snobi. Hän haluaa puhetavallaan tuoda ilmi kuulumistaan rock-henkisiin kulttuuripiireihin. Muita henkilöitä, jotka puhuvat kuin hän ovat Dave Lindholm ja Mike Monroe (joka tosin on lähtöisin jostakin Turun suunnalta muistaakseni). En usko, että nuoriso puhuu kuin he, vaan tämä on nimenomaan rock-piirien puhetapa. Mitenkään kaikki rockaritkaan eivät puhu tätä slangia vaikka olisivat Helsingistä. Kun mietin kaupungilla kuulemaani puhetta niin en edes muista kuulleeni tätä slangia todella pitkään aikaan. Oma tuntumani on, että se jäi 80-luvulle. Puhuin itse slangia nuorena (en tosin korostetusti, vaan käytin jonkin verran slangisanastoa) aikana jolloin opiskelija-asuntolassa kaikki kämppäkaverit olivat muualta Suomesta ja jokaisella oli oma murteensa tai ainakin aksentti. Oli siis normaalia samastua kotipaikkakuntaan. Aika pian kasvoin ulos slangista enkä juuri koskaan käytä edes yksittäisiä slangisanoja.

Enpä muista kuulleeni mistään mediasta yhtä vahvasti itsekorostusta huokuvaa henkilöä kuin tuo Vimma! Kova brassari, kuten meillä stadissa oli tapana sanoa!

Podcast löytyy täältä
https://areena.yle.fi/podcastit/1-63221730

[Hayabusa]

Klasariketjun yleistietorönsyn innoittamana mielenkiintoinen podcast.
Viimeinen ihminen, joka tiesi kaiken

Englantilainen pappi Sabine Baring-Gould (1834–1924) julkaisi elämänsä aikana yli 130 kirjaa ja valtavan määrän tutkimuksellista aineistoa. Hänen aikakaudellaan tiedon virta oli soljuva puro, mutta nykymaailmassa se on datan ärjyvä koski. Miten pysymme enää pinnalla?

[a4]

Hesari vinkkasi viikingeistä kertovasta podcastista, jonka viimeisessä jaksossa pelattiin videopeliä viikingeistä ja turistiin aiheesta.
https://areena.yle.fi/podcastit/1-63798832

VIIKINGIT ovat olleet viime aikoina suosittu aihe viihde- ja peliteollisuudessa. 700–1000-lukujen skandinaavisten merenkulkijoiden maailmasta ammentavat esimerkiksi Robert Eggersin elokuva The Northman (2022) ja suosittu tv-sarja The Last Kingdom (2015–2022).

Viikinkien suosio ei yhtään ihmetytä, kun kuuntelee Seppo Heikkisen ja Harri Alanteen historiasarjaa Viikingit. Pieneen määräänsä suhteutettuna viikingit tekivät uskomattomia asioita. He purjehtivat Amerikkaan satoja vuosia ennen Kolumbusta. Heidän vaikutuksensa näkyy ympäri Eurooppaa niin geeniperimässä, paikannimissä kuin kielissäkin.

Radiosarja muistuttaa, ettei viikinkien suosio ole uusi ilmiö. Esimerkiksi Taru sormusten herrasta -fantasiaklassikon kirjoittaja J. R. R. Tolkien tunsi viikinkihistoriaa. Viikinkimytologiasta osasivat ammentaa propagandaa myös natsit.

Joonatan Kotilan äänisuunnittelu elävöittää ja rytmittää sarjan pitkiä haastatteluita. Toteutukseltaan kiinnostavin on päätösjakso, jossa Harri Alanne pelaa Assassin's Creed Valhalla -videopeliä keskiaikatutkija Jaakko Tahkokallion kanssa.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009263987.html

[Hayabusa]

^Kuunneltu on ja ihan hyvä.
Areenasta vai Elävästä arkistosta löytyy vanhempi viikinkisarja. Se käsittelee aihetta vielä perusteellisemmin.
https://areena.yle.fi/podcastit/1-2827417

[Hayabusa]

Yle uudistuu ja se ei ole meidän kuuntelijoiden eikä artistienkaan mieleen.
https://www.soundi.fi/uutiset/hyvaa-uutta-vuotta-paitsi-ei-ylelle-agentsin-esa-pulliainen-julkaisi-tulikivenkatkuisen-julistuksen/

[Hippi]

^
Jääkö sinne nyt enää mitään toimitettua (=asiantuntijan toimittamaa) musiikin erikoisohjelmaa? Sunnuntaina aamuisin on vielä Pekka Laine ja sitten on joku muukin siinä perään vai ennenkö se on, mutta ei nekään ole kyllä Jake Nymanin ja Heikki Harman veroisia. Olkoonkin, että nuo kaksi jo ovat ikivanhoja pieruja mutta hemmetin hyviä juttuja niillä oli makean musiikin lomassa. Aina nuo onnistuivat löytämään jonkun, joka nostatti ihon tipunlihalle, kun vanhat muistot pentuvuosilta tuli mieleen.

Yksi suurista on ollut myös Klaus Flaming ja nimenomaan hänen ohjelmansa Metalliliitto Radiomafiassa. Jessus, millaisen heräämisen koin tuolloin. Itselläni oli musiikissa ollut pitkään kuivakausi, kun silloinen mieheni ei ollut vähääkään samalla aaltopituudella musiikin suhteen. Samaan aikaan, kun minulle tuli ero, löysin Metalliliiton ja sille tielle jäin ja opastin myös nämä nuoremmat lapsukaisenikin. Vanhin sen sijaan oli järkyttynyt, kun ei äidit tuollaista kuuntele.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja Klauskin jää eläkkeelle ja pitää vuoden mittaiset läksiäiset. Itse asiassa ne on tainnut jo alkaakin. Nyt pitää vaan kaivaa ohjelmat esiin, sillä tuossa tulee kyllä omaakin musiikkihistoriaa aika paljon

[Kopek]

Kuunneltiin sitä ennenkin. Tässä pätkä radion kuuntelua 12.12.1979.

En tiedä, onko radiossa vika, mutta nykyään tuntuu, ettei keskipitkiltä aalloilta tule oikein enää mitään. Jotain venäläistä kuuluu. Autoradiolla sai ennen pimeään aikaan kuuluviin jos joitakin asemia, ja kuuntelinkin niitä yöllä ajaessani. Nyt löytää yhden tai kaksi huonosti kuuluvaa venäläistä asemaa, ja siinä kaikki. Jos löytää edes ne. Luultavasti autoradioni on huono.

Tuo mainitsemani pätkä nauhoitettu keski-Suomessa. Ohjelma on lähetetty jostakin Pohjanmereltä.

[Hayabusa]

^Kuuntelijoissa on vika, kun eivät kuuntele. Suurin osa Euroopan keskiaaltolähettimistä on suljettu. Englanninkielisen wikipedian mukaan Venäjän asemat olisi suljettu, joten Kopek varmaan on kuunnellut Ukrainan sotapropagandaa. 
Suomi-wikissä on pitkä lista noista suljetuista asemista.
https://fi.wikipedia.org/wiki/MW_(taajuusalue)

Itselläkin oli tapana pimeän aikaan kuunnella keskiaaltoja. Myös niin päin, että vieraalla maalla asuessa onnistuin kuuntelemaan korvalappustereoiden heikolla antennilla, eli kuulokejohdolla Suomesta tulevia lähetyksiä. Hämärähommia sekin oli.