Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Radionurkka

Aloittaja Hayabusa, elokuu 11, 2019, 20:05:37

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Hippi

Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 31, 2020, 08:32:23
Kuuntelin toissapäivänä autolla ajaessani sattumalta radio "Dei:tä", jossa eräs nainen kertoi kokemuksistaan. Tyypit jutut olivat jotenkin järkyttäviä. Googlasin nimen perusteella, jä tällainenkin juttu löytyi samasta henkilöstä.

https://www.kaksplus.fi/perhe/minun-tarinani/kaksi-aborttia-kokenut-anna-sakala-34-selvisi-syyllisyydesta-vuosia-myohemmin-kadutti-niin-etta-halusin-vain-kuolla/

Saisiko tästä jonkinlaisen aasinsillan Timo Soiniin ja siihen, kuinka häntä syytettiin ties mistä erään Kanada-episodin takia.

Tuosta linkistä löytyy se uskonnollinen aasinsilta aihan helposti:
Itu-ryhmässä aloin uskoa, että Jumala antaa minulle anteeksi. Minun ulkopuolellani oleva auktoriteetti, jolla on valta määrittää, mikä on oikein ja mikä väärin ja jolla on valta tuomita tai olla tuomitsematta, päätti antaa minulle anteeksi. Sen jälkeen aloin opetella antamaan anteeksi itselleni.

Ihminen joka valittaa olleensa muiden ohjailtavissa abortin suhteen, niin nyt sitten osaa antaa itselleen anteeksi, kun "jumala antaa ensin anteeksi".

Jos abortti tehdään perustellusti ja varhaisessa vaiheessa, niin pitääkö siitä tuntea syyllisyyttä niin, että pää sekoaa?
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Amore

Helvetti, että taas inhosin ohjelmaa heti ensimmäisistä minuuteista lähtien. Syy: toimittajat vai pitäisikö sanoa "toimittajat"? Yle Puheella lähetettiin ohjelma, jossa aiheena oli toiveammattiin pääseminen tai pääsemättömyys. Ärsytti jo mies"toimittajan" äänensävy kun hän sanoi "tervehdys", sillai kivan leikkisästi. :-[ Myös avausjuonnon vetänyt nainen tavoitteli heti leikkisän keveää sävyä. Taas oltiin inhoamassani jutusteluradiossa. Miksi puheohjelmissa ei voi enää keskustella vakavaan (siis neutraaliin) sävyyn? Mistä tämä jatkuva vitsailupakko? Koko ajan tuntuu, että toimittajat vetävät rooia maneerisella äänenkäytöllään. Pelottaako toimittajia, että kuulijat eivät viihdy, jos ollaan ihan vain asiallisen vakavia?

Avausjuonto oli myös aivan liian pitkä. Aihe alkoi kyllästyttää jo juonnon aikana.

Häpeäpaaluun Jenny Lehtinen ja Jussi Putkonen, jotka kuulemma ovat radiotyössä unelma-ammatissaan. Ehkäpä siinä juuri onkin vika. Unelmamielikuvat ammatista ovat heillä jääneet päälle sen sijaan, että olisi satsattu ammattitaitoon?

Päädyitkö toiveammattiisi vai mitä tapahtui unelmillesi?
https://areena.yle.fi/1-50461281
All you need is Love

Hayabusa

^Ohjelman kuvauksen perusteella vaikutti paikallisradiotyyppiseltä keskipäivän lässytykseltä. Eli ohjelmaformaatti, jossa kuuntelijat soittelevat studioon ja päivittelevät milloin mitäkin yhdessä "toimittajien" kanssa. Minäkään en kuulu ohjelman kohderyhmään.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Kopek

Minäkin kuuntelin autolla ajaessani pätkän edellä mainitusta Radio Puheen ohjelmasta.

En pidä ohjelmista, joissa kuuntelijat soittavat radioon. Jäin kuitenkin hetkeksi kuuntelemaan erään naisen puhelua, jossa hän kertoi ajautumisesta erilaisiin ammatteihin. Putkonen tosin katkaisi tämän naisen puheen kesken. Puhuja vaikutti jotenkin sympaattiselta, vaikka hänen ulkonäkönsä jäikin arvailjen varaan.

Muita puheluja en kuunnellut.

Radio ykkösessä on mielestäni usein jopa parempaa puheohjelmaa kuin Radio Puheessa.


Hayabusa

Lainaus käyttäjältä: Kopek - maaliskuu 10, 2020, 22:51:45
Radio ykkösessä on mielestäni usein jopa parempaa puheohjelmaa kuin Radio Puheessa.

Ykkösellä oli joskus vuosia sitten minulle sopivaan kuunteluaikaan mainio ohjelma. Siinä toimittaja ja klarinetisti Janne Koskinen (nykyään Palkisto) vieraili muusikoiden kotikeittiöissä. Siinä patojen poristessa juteltiin mukavia ja välillä soitettiin joku aaria.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Muisto Keijo Kullervo

#35
Tänään kuuntelin - Arja Saijonmaan - erästä laulua radiosta... Innostuin tutkailemaan Arjan ikää googlettamalla ja hämmästyksekseni näin, että Hän on täyttänyt 75 vuotta?

Ihan kuriositeettina laitoin Hänen mieltä sykähdyttävän - sanojen puolesta - laulun:

'Tänään En Voi Luokse Tulla'...
Linkki alla:


https://www.youtube.com/watch?v=JeC87ebd2pc

Muisto Keijo Kullervo

"Tie, Totuus ja Elämä."
  60x60x60 =216000

-:)lauri

Täällä voi ilmeisesti kuunnella maailman (lähes) kaikkia radiokanavia.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Hayabusa

^Hieno löydös! Nyt voi valita eläkepäivien viettopaikan kätevästi myös paikallisten radioiden perusteella.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

ROOSTER

^
^^

Hieno sovellus.

Nyt voi nopeasti löytää paikallisia lähetyksiä kiinnostavista kohteista. Aiemmin olisi vaatinut paljon etsiskelyä.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Kopek

Radio Gardenia olen kokeillut silloin tällöin jo vuosien ajan, kun olen halunnut etsiä nettradioita. Hyvä joka tapauksessa, että E.k.m. muistutti sivun olemassaolosta, koska sen tahtoo unohtaa, jos ei pitkään aikaan käytä.

Asiasta toiseen eli Suomen Yleisradion ohjelmiin.

Kuuntelin eilen Areenasta paitsi Kiinan historiaa, myös tamperelaisen vasemmistoaktivistin kertomuksen hänen sota-aikaisista toimistaan. Mielenkiintoista vaikkakin aika "kylmäävää" kuunneltavaa.

Haastateltu vuonna 1924 syntynyt henkilö oli alle 18-vuotiaana räjäyttänyt kaverinsa kanssa pari muuntajaa ja parit ratakiskot Tampereella ja sen ympäristössä. Hän kertoi, kuinka hän oli seurannut räjäyttäjäkaverinsa kanssa, kun ihmiset olivat tulleet ulos paikallisesta elokuvateatterista sähköjen katkettua sieltäkin räjäytyksen seurauksena.

Tuo henkilö oli jäänyt kiinni 18-vuotispäiviensä aikoihin syksyllä 1942 ja saanut 15-vuoden tuomion maanpetoksesta ja valtiopetoksen yrityksestä ja mitä kaikkea hänen syykseen oli pantu. Kuolemantuomiokin oli uhannut, koska olihan sota-aika. Nuoren miehen ei ollut tarvinnut istua vankilassa koko tuomiotaan, vaan hän oli päässyt pois parin vuoden kuluttua jouluksi 1944. Hänet oli armahdettu. Peruste oli ollut rauhansopimukseen kirjattu vaatimus vapauttaa ne vankiloissa olevat, jotka oli tuomittu liittoutuneiden hyväksi tehdyistä teoista. Ilmeisesti tamperelaisen elokuvateatterin näytöksen katkaiseminenkin oli siis katsottu oikeutetuksi sotatoimeksi liittoutuneiden puolesta, samoin Tampereelle kulkevien ratakiskojen katkaiseminen.

Haastateltu mies myönsi, ettei hänen tekemillään iskuilla ollut käytännön merkitystä suursodan kulkuun, mutta hän katsoi, että niillä oli propaganda-arvoa.

Vankilareissun jälkeen mies oli joutunut armeijaan, mutta koska sota oli ohi, häntä ei enää määrätty rintamalle. Vankilavuodet olivat jopa saattaneet pelastaa hänen henkensä. Häntä vuotta nuorempien alokkaiden joukossa oli ollut myös sellaisia, joilla oli jo ollut rintamakokemusta sodasta. Kesän 1944 tiukassa tilanteessa sotaan lähetettin nimittäin nuoria miehiä, joilla oli vielä varsinainen "intti" käymättä. 

Haastattelussa kiinnitin huomioni miehen järkkymättömään ideologiseen vakaumukseen, joka suoraan sanoen edustaa toista äärilaitaa minun ajatteluuni verrattuna. Mies selitti ja puolusti tekojaan sodan vastustamisella ja rauhan puolustamisella. Teot olivat hänen mielestään oikeata isänmaallisuutta.

Minun mielestäni - ja luulen varsin monen olevan samaa mieltä - sabotaasiteot sota-aikana eivät ole olleet rauhan puolustamista vaan enemmänkin Stalinin valloitusarmeijan puolesta toimimista. Ne voidaan nähdä myös Suomen Neuvostoliittoon yhdistämisen puolesta toimimisena.   

En taida pystyä koskaan ymmärtämään tiukan linjan neuvostomielisten kommunistien ajatustenkulkua. He ovat kuin ääriuskonnon kannattajia, joille tosiasiat ovat merkityksettömiä, jos ne eivät tue oman uskonnon näkemyksiä.

Ohjelma on vuodelta 2011.

Tampereella jatkosodan aikana Valtiollinen poliisi oli ihmeissään, kun yhtäkkiä muun muassa sähkömuuntajia ja rautateitä vastaan tehtiin sabotaasi-iskuja. Keitä nämä iskujen tekijät oikein olivat? Ja miksi he tällaisiin tekoihin ryhtyivät? Ja miten heille sodan aikana kävi? Nyt 70-vuotta myöhemmin näistä tapahtumista kertoo harvinaislaatuisessa haastattelussa tihutöissä itse mukana ollut vuonna 1924 syntynyt Sakari Selin. Toimittaja Seppo Heikkinen.

http://www.thpts.fi/julkaisut/muut-julkaisut/sakari-selin-kun-valtiopetos-oli-isanmaallinen-teko/

https://areena.yle.fi/1-1307899

-:)lauri

Lainaus käyttäjältä: Kopek - huhtikuu 17, 2020, 13:28:31
Radio Gardenia olen kokeillut silloin tällöin jo vuosien ajan, kun olen halunnut etsiä nettradioita. Hyvä joka tapauksessa, että E.k.m. muistutti sivun olemassaolosta, koska sen tahtoo unohtaa, jos ei pitkään aikaan käytä.

Asiasta toiseen eli Suomen Yleisradion ohjelmiin.

Kuuntelin eilen Areenasta paitsi Kiinan historiaa, myös tamperelaisen vasemmistoaktivistin kertomuksen hänen sota-aikaisista toimistaan. Mielenkiintoista vaikkakin aika "kylmäävää" kuunneltavaa.

Haastateltu vuonna 1924 syntynyt henkilö oli alle 18-vuotiaana räjäyttänyt kaverinsa kanssa pari muuntajaa ja parit ratakiskot Tampereella ja sen ympäristössä. Hän kertoi, kuinka hän oli seurannut räjäyttäjäkaverinsa kanssa, kun ihmiset olivat tulleet ulos paikallisesta elokuvateatterista sähköjen katkettua sieltäkin räjäytyksen seurauksena.

Tuo henkilö oli jäänyt kiinni 18-vuotispäiviensä aikoihin syksyllä 1942 ja saanut 15-vuoden tuomion maanpetoksesta ja valtiopetoksen yrityksestä ja mitä kaikkea hänen syykseen oli pantu. Kuolemantuomiokin oli uhannut, koska olihan sota-aika. Nuoren miehen ei ollut tarvinnut istua vankilassa koko tuomiotaan, vaan hän oli päässyt pois parin vuoden kuluttua jouluksi 1944. Hänet oli armahdettu. Peruste oli ollut rauhansopimukseen kirjattu vaatimus vapauttaa ne vankiloissa olevat, jotka oli tuomittu liittoutuneiden hyväksi tehdyistä teoista. Ilmeisesti tamperelaisen elokuvateatterin näytöksen katkaiseminenkin oli siis katsottu oikeutetuksi sotatoimeksi liittoutuneiden puolesta, samoin Tampereelle kulkevien ratakiskojen katkaiseminen.

Haastateltu mies myönsi, ettei hänen tekemillään iskuilla ollut käytännön merkitystä suursodan kulkuun, mutta hän katsoi, että niillä oli propaganda-arvoa.

Vankilareissun jälkeen mies oli joutunut armeijaan, mutta koska sota oli ohi, häntä ei enää määrätty rintamalle. Vankilavuodet olivat jopa saattaneet pelastaa hänen henkensä. Häntä vuotta nuorempien alokkaiden joukossa oli ollut myös sellaisia, joilla oli jo ollut rintamakokemusta sodasta. Kesän 1944 tiukassa tilanteessa sotaan lähetettin nimittäin nuoria miehiä, joilla oli vielä varsinainen "intti" käymättä. 

Haastattelussa kiinnitin huomioni miehen järkkymättömään ideologiseen vakaumukseen, joka suoraan sanoen edustaa toista äärilaitaa minun ajatteluuni verrattuna. Mies selitti ja puolusti tekojaan sodan vastustamisella ja rauhan puolustamisella. Teot olivat hänen mielestään oikeata isänmaallisuutta.

Minun mielestäni - ja luulen varsin monen olevan samaa mieltä - sabotaasiteot sota-aikana eivät ole olleet rauhan puolustamista vaan enemmänkin Stalinin valloitusarmeijan puolesta toimimista. Ne voidaan nähdä myös Suomen Neuvostoliittoon yhdistämisen puolesta toimimisena.   

En taida pystyä koskaan ymmärtämään tiukan linjan neuvostomielisten kommunistien ajatustenkulkua. He ovat kuin ääriuskonnon kannattajia, joille tosiasiat ovat merkityksettömiä, jos ne eivät tue oman uskonnon näkemyksiä.

Ohjelma on vuodelta 2011.

Tampereella jatkosodan aikana Valtiollinen poliisi oli ihmeissään, kun yhtäkkiä muun muassa sähkömuuntajia ja rautateitä vastaan tehtiin sabotaasi-iskuja. Keitä nämä iskujen tekijät oikein olivat? Ja miksi he tällaisiin tekoihin ryhtyivät? Ja miten heille sodan aikana kävi? Nyt 70-vuotta myöhemmin näistä tapahtumista kertoo harvinaislaatuisessa haastattelussa tihutöissä itse mukana ollut vuonna 1924 syntynyt Sakari Selin. Toimittaja Seppo Heikkinen.

http://www.thpts.fi/julkaisut/muut-julkaisut/sakari-selin-kun-valtiopetos-oli-isanmaallinen-teko/

https://areena.yle.fi/1-1307899

Ei kai ryhtyminen omatoimiseen sabotointiin edellytä juuri muuta kuin ehdottomuutta asioissa, joiden tila ei miellytä.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Hippi

Kaikille masokisteille:

Torstaina 30.4. klo 18 alkaen aina klo 21 asti on YLE:n Radio Suomessa Hauskan Musiikin Ilta. Ohjelmaa katkoo vain lyhyet uutiset ja säätiedotukset.

Juontajina Olga Ketonen ja Olli Haapakangas ja jos oikein arvaan, niin ohjelmaan voi soitella musiikkitoiveitaan ja kertoa, miten tämä koronavappu sujuu, kun ei pääse raitille ryyppäämään.

Jos haluaa kuunnella ohjelman uudelleen, on se mahdollista tunnin pätkinä Areenassa vuoden ajan livelähetyksen jälkeen.
https://areena.yle.fi/audio/1-50480187 (osa 3)
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Hayabusa

^Olga Ketosella on hyvä radioääni. Olli Haapakangas on myös tuttu nimi, mutta en juuri nyt saa "ääntä korviini". Kenties vaikka innostuisi kuuntelemaan aattoaskereiden lomassa.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Hippi

Olli Haapakangas on aika monessakin mukana. Siinä on kyllä yksi tapaus, jossa ääni ja kasvot ei käy ollenkaan yksiin. Minusta hänellä on todella nuoren miehen hiukan erikoinen nariseva? ääni ja kuvassa on keski-ikäinen mies, syntynyt 1978.

https://yle.fi/aihe/profiili/olli-haapakangas
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Kopek

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - huhtikuu 29, 2020, 09:26:34
^Olga Ketosella on hyvä radioääni.

Mielenkiintoinen, kyllä.

Kuuntelin Ylen arkisto-ohjelmista toimittaja Nadja Nowakin tekemää haastattelua Tarmo Mannista vuonna 1992.

Nadja Nowakillla on ollut vuonna 1992 mielenkiintoinen ääni, joten googlasin, että mikäs tyyppi tämä oikein on. Nimi vaikuttaa ulkomaalaiselta. Puola tulee mieleen.

Löytyi video vuodelta 2914. Niin kuin usein, äänen perusteella syntyvä mielikuva ei osu oikein kohdalleen, kun näkee kuvan tai videon henkilöstä. Vuoden 1992 ääni-Nowak on söpömpi kuin vuoden 2014 video-Nowak.

Mutta miksi tuosta toimittajasta ei löydy mitään henkilötietoja. Löysin ainoastaan tiedon, että hän on käynyt Iisalmen lyseota. Hänet mainitaan yhtenä tunnetuista entisistä lyseolaisista, mutta hän on ainoa tässä joukossa, jonka nimestä ei vie linkkiä minnekään.

Salaperäinen tapaus.