Radionurkka

[Kopek]

Kuuntelin ohjelmaa "Lasikatan särkijät", jossa käsiteltiin teatteriarvostelija/kirjailija Katri Veltheimin (1918-2011) elämää.

Olen sisimmältäni tunneihminen, vaikka en sitä päälle päin näytäkään. Anonyyminä kirjoittajana voin tämän foorumilla paljastaa. Tai ehkä kaikki ovat tunneihmisiä, mutta eri ihmisillä erilaiset asiat saavat aikaan tunnereaktioita. Joku "urheilijakoviskin" voi romahtaa kasvojaan peitteleväksi nyyhkyttäjäksi, kun kauan odotettu maailmanmestaruus tai voitto tulee. Muistanemme formulakuski Schumacherin tapaukset. Ja haudalla tietenkin sallitaan tunteiden osoittaminen myös ns. kovilta jätkiltä.

Minä en itkenyt vanhempieni kuoltua missään tilanteessa edes muilta salaa. Olin käyttänyt jo tunteeni loppuun siinä vaiheessa, kun heidän hetkensä koitti. Syitä en tässä enää kertaa. Toisaalta hyvin pienetkin, lähes mitättömiltä tuntuvat asiat voivat saada minut herkistymään, niin että joudun salaa pyyhkimään silmäkulmaani. Tuota edellä mainittua ohjelmaa kuunnellessa tapahtui yhdessä vaiheessa näin. Taustalla oli se, että olin muutenkin masentunut ja alakuloinen. Masennus iskee päälle joka kerta, kun lähestyn autolla entistä kotipaikkakuntaani, jossa tätä nyt kirjoitan. Ja tuon ohjelman tietty kohta osui juuri tuohon hetkeen.

Mutta mikä oli se kohta ohjelmassa, joka soitteli mollisäveliä tunnerekisterissäni. Jos joku edes yrittää arvata, voin kertoa oikean vastauksen.

https://areena.yle.fi/audio/1-4145706

Tai ehkä kerron sen muutenkin, koska tuota ei taida kukaan kuunnella.

[Hippi]

Joo, tunnustan, etten jaksanut kuunnella kuin pomppien ja pätkittäin, mutta arvaan siltikin.

Miesääni kertoi, että kotiin äidin salonkiin kutsuttiin usein vieraita, joukossa useita kuuluisuuksiakin. Lapsia ei häädetty pois, vaan heidän läsnäolonsa hyväksyttiin ja heille saatettiin jotain jopa sanoakin. Tietty lastein kuului tietää paikkansa ja käyttäytyä kunnolla, mutta heidän ei tarvinnut olla näkymättömiä.

Uskoisin, että tuo kohta saattoi tuntua aika riipivältä henkilöstä, joka kertomansa mukaan on lapsena ollut melkoisen kaltoin kohdeltu.

[a4]

^^
Veikkaan sokkona että "menetetty kultamaa", muodossa tai toisessa, kummittelee joka suvussa traumana tai tunteissa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Katri_Veltheim
Karjalasta, konkurssista, pakkohuutokaupasta, velkavankeudesta ja köyhyydestä, tai jostain muusta suuresta menetyksestä lienee kyse.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006619042.html

[Kopek]

a4 arvasi lähemmäksi, mutta varsinaisesti ei ollut kyse tästä eikä myöskään Hipin mainitsemista asioista.

Herkistyin siinä kohdassa, missä toimittaja vieraili matkaoppaan kanssa entisessä Viipurin suomalaisessa yhteiskoulussa, jossa nykyisinkin toimii koulu. Ohjelmassa kerrottiin, että rakennus on valmistunut vuonna 1901, ja sen aikaansaamiseksi tehtiin aikoinaan paljon työtä. Rahaa kerättiin ympäri Karjalaa, koska hanketta pidettiin niin tärkeänä. Haluttiinhan suomalaiset kouluttaa ja sivistää. Ajatus siitä, että 1900-luvun alun suomalaiset tekivät paljon työtä ja näkivät paljon vaivaa ja olivat lopputulokseen tyytyväisiä, tuntui jotenkin surulliselta kaupungin ja koulun myöhempää kohtaloa ajatellen.

Koulun juhlasalissa oli meneillään tyttöjen voimistelutunti, kun toimittaja vieraili koulussa. Ajattelin, että nuo ihmiset eivät tiedä todennäköisesti mitään - varsinkaan lapset - koulun perustamisen historiasta ja alkuvaiheista. Mietin, mikä valtava määrä suomalaisten vuosisatojen aikana tekemää työtä ja ponnistuksia päätyi Stalinin määräyksestä vieraille ihmisille, joilla ei ollut mitään osaa näiden asioiden tekemisessä. He vain ottivat talot ja koulut ja tehtaat ja kirjastot ja museot ja teatterit... lista on pitkä.

Tuon asian ajatteleminen tuntui jotenkin niin järkyttävältä - kun itsekin olen kokenut menetyksiä - että se jotenkin sai mielen herkistymään.

(Eikä riittänyt, että kaikki tuo meni. Luovuttajan piti vielä maksaakin siitä, että se meni.)

P.S. Jos olen antanut kirjoituksissani kuvan, että olen ollut lapsena melkoisen kaltoin kohdeltu, niin oikaisen asian nyt. En ole yleisesti ottaen ollut kaltoin kohdeltu ainakaan siinä mielessä, mitä sanalla tarkoitetaan. Minähän olin ns. hyvän kodin lapsi ainakin ulkoisilla mittareilla mitattuna. Mutta hyvissäkin kodeissa on pimeät nurkkansa. Voihan myös hyvässä tarkoituksessa tehty ylihuolehtiva kohtelu tuntua lapsesta epämukavalta, vaikka sitä millään mittareilla mitattuna tällaisena voisi pitääkään. Subjektiivinen kokemus on oleellinen. Tästä voisin vähän enemmänkin kirjoittaa toisessa yhteydessä.

[MrKAT]

Bassoradio on nyt pilattu (kuulemma). Omistajavaihdoksen takia, kait. Joskus kun olin kuuluvuusalueella niin oli mitä mielenkiintoisinta jumputusta, mutta ei sitä ihan tuntikausia viitsinyt... 
Joku sanoi että kaupallisista syistä se muutettiin räp-radioksi. Ei siinä mitään mutta joku toinen mainitsi paljon kauheampaa: pop-iskelmiä ?!!?
Räppärit äskettäin itse pillastui että Bassoradion monikulttuurisen musiikin lomassa oli ollut monotuskulttuurin PS-mainoksia, mutta ne siivottiin (räppärien onneksi) nopeasti veke.

[Amore]

a4 arvasi lähemmäksi, mutta varsinaisesti ei ollut kyse tästä eikä myöskään Hipin mainitsemista asioista.

Herkistyin siinä kohdassa, missä toimittaja vieraili matkaoppaan kanssa entisessä Viipurin suomalaisessa yhteiskoulussa, jossa nykyisinkin toimii koulu. Ohjelmassa kerrottiin, että rakennus on valmistunut vuonna 1901, ja sen aikaansaamiseksi tehtiin aikoinaan paljon työtä. Rahaa kerättiin ympäri Karjalaa, koska hanketta pidettiin niin tärkeänä. Haluttiinhan suomalaiset kouluttaa ja sivistää. Ajatus siitä, että 1900-luvun alun suomalaiset tekivät paljon työtä ja näkivät paljon vaivaa ja olivat lopputulokseen tyytyväisiä, tuntui jotenkin surulliselta kaupungin ja koulun myöhempää kohtaloa ajatellen.

Haa, yksi perheenjäseneni on käynyt tuon koulun.

[Hayabusa]

Ylen arkistoissa on aarteita. Esimerkiksi historiasarjoja.
Viikinkien aika
Vanha Venäjä

[Hayabusa]

Telkkarissa on ollut radiomainoksia - siis Ylellä!
Ja hyvää kamaa mainostavatkin.
Radio Sami Yaffa
Herra Takamäki vie kuulijat todelliselle aika-avaruudelliselle kiertueelle eri musiikkityylien syvyyksiin. Jos tuolta ei löyty mieleistä musiikkia, niin vika on kuulijassa.

[Hippi]

^
Onkohan tuo mitenkään yhteydessä tähän Teemalta tulleeseen sarjaan?
https://areena.yle.fi/1-3107277

Kiva, kun muistutit, kun tuo TV-juttu on pitänyt ottaa katseluun, kun se tuli niin huonoon aikaan telkusta, että siksi jäi kokonaan katsomatta. Mutta pitääpä tuo radio-ohjelmakin kuunnella. Yleensä asiantuntevan musiikkitoimittajan toimittama musiikkiohjelma avaa (tällaiselle tavikselle ainakin) taustoja ja antaa kuuntelulle enemmän syvyyttä soitetulle musiikille.

[Kopek]

Latasin automatkalle kuunnetavaksi vanhoja merirosvoradio-ohjelmia. Panin niitä muistitikulle ja kuuntelin autoradiolla. Kuuluvuus on "pehmeä" niin kuin se vanhoissa keskipitkälähetyksissä yleensä on. Se luo tiettyä tunnelmaa. Musiikki kuulostaa jotenkin mukavammalta, kun se yhdistyy auton ääniin. Latasin 32 zip-tiedostoa, joista tuli paljon enemmän mp3-tiedostoja. Kun yksi tiedosto saattaa sisältää parikin tuntia ohjelmaa, muistitikulle kertyi enemmän materiaalia kuin mitä yhdellä autoreissulla ehtii kuunnella. Sitä taisi tulla kymmeniä tunteja.

Kuuntelin Helsingistä lähtiessäni ensiksi pohjaksi täysin sattumalta Lähiradiosta jotain 1960-luvun kappaleita, joista osa oli todellä lällyä tavaraa ja nykyisen arvomaailman valossa jopa sanoitukseltaan epäilyttävää. Kun tämä ohjelma loppui, panin "tikun soimaan". Ensksi tuli Radio Atlantaa, joka toimi vuonna 1964. Kuuntelin kaksi tunnin ohjelmaa. Sen jälkeen taisin kuunnella politiikkaradiota, koska ei vanhaa mahan täydeltä jaksa kuunnella. Lopuksi kuitenkin panin uudestaan AM-aarteet kuuluviin. Mietin, että eipä ole tainnut aseman DJ arvata, että joku kuuntelee hänen puhettaan 55 vuoden kuluttua ajaessaan lumisen metsän keskellä Suomessa.

Nämä ohjelmat ovat sen tyyppisiä, että ne toimivat nimenomaan automusiikkina parhaiten. Kuuluvuushan ei ole mitään HiFiä.

Täältä niitä löytää (siellä on muutama minunkin nauhoittamani ja sivuston ylläpitäjälle lähettämäni):

https://www.mediafire.com/folder/wx8zhb91l17sb/Azanorak#wx8zhb91l17sb

zip-salasana on freeradio.

[Hayabusa]

^Varsinainen arreearkku!

Tuollaisen arkiston kokoaminen ja julkaiseminen on todellinen kulttuuriteko.

[Hayabusa]

Nappasin Kopekin linkkaaman radiomuistelon tänne asiallisemman keskustelun puolelle. 

...
http://www.vapaaradio.fi/?s=historia

Itse en, ainakaan en tunnusta, ole syyllistynyt radiolain rikkomiseen. Enkä tunne ketään joka olisi. Eräs kaveri kyllä aikoinaan aukoi päätään BBS-palstoilla vapaasta radiotoiminnasta hieman enemmänkin. Taisipa päästä keskustelemaan viranomaistajojenkin kanssa asiasta. Tämä tapahtui suurin piirtein samoihin aikoihin kuin yo. linkin tapahtumat. Silloin aika oli hyvin "Minority Report" -henkinen, eli tiettyjä rikoksia pyrittiin estämään ennakolta. Moni tietysti oli sitä mieltä ettei oman radioaseman pitäminen ollut rikollista, mutta viranomaiset ajattelivat niin.

Nykyään jokainen pääsee "eetteriin" Youtuben, TikTokin yms. kautta. Mutta eihän se ole sama kuin oikea radio. Myös radion kuuntelussa on oma viehätyksensä. Radion kuuntelu on melkein parasta, mitä voi tehdä pimeässä.

[Hippi]

Tänään Minna Pyykön maailmassa kerrottiin uusintana lumisanoista

Satojen lumisanojen maa
Tiedätkö mikä on ypyli, takkala tai höyty? Suomen kielestä ja murteista löytyy paljon lunta kuvaavia sanoja, ja monet niistä ovat täynnä tunnetta!
Minna Pyykkö kävi juttelemassa Kotimaisten kielten keskuksen johtajan Ulla- Maija Forsbergin kanssa Suomen kielen lumisanoista.

Tuostahan pääsee sitten käsiksi koko ohjelmasarjaan, josta on vuosien mittaan tullut yksi sunnuntaiaamuihini kuuluvista tähtihetkistä. Vasta ohjelman kuuntelun jälkeen voi alkaa aamutoimille. Mukavia pieniä noin puolituntisia juttutuokioita, jossa aiheet ovat yleensä juuri silloin Suomen luonnossa ajankohtaisia. Kuunneltavissa olevien lista näyttäisi jatkuvan useamman vuoden päähän, eli niitä on satoja

[Hayabusa]

^Nuo Minna Pyykön jutusteluohjelmat ovat tosiaan mainioita. Rentoa asiaa luonnosta hyvin monipuolisesti. Viime kesänä tuli oltua korvanappien kanssa liikkeessä usein ohjelma-aikaan, muuten tämänkin ohjelman kuuntelu on ollut Areena-voittoista.

[Kopek]

Yleisradion liikennetiedotteet ärsyttävät. Miksi minua kiinnostaisi tai ketään kiinnostaisi kuulla vähän väliä radiosta pimpelipom-tiedotetta, jossa kerrotaan että toinen ajokaista on suljettu jossakin tie numero sillä ja tällä ja tuolla.

Kuuluvatko tiedotteet vain autoradioissa, mutta ei matkaradioissa?

Kun tuollainen tiedote taas kerran ja kerran ja kerran kuului tänään (liukas keli ja pikku kolareita), kokeilin vaihtaa asemaa. Mutta tiedote lukitsi jotenkin ihmeellisesti radion niin, että asemaa ei pystynyt vaihtamaan. En tunne tekniikkaa, enkä tiedä, miten tämä on toteutettu. Radio on jostakin 1990-luvun puolivälistä eli aivan antiikkia.

Kun tiedotteita tuli aina vaan, keksin kokeilla sellaista menetelmää, että suljin radion sekunniksi ja käynnistin uudestaan. Nytpä alkoikin tiedotteen alla etenevä ohjelma kuulua normaalisti. Tiedote oli oletettavasti vielä meneillään. Kestäähän se löpinä jonkin aikaa.

Tuleeko tiedote joltakin omalta aaltopituudeltaan ja radioon lähettetävä koodi saa asemanhaun hyppäämään sinne ja lukittumaan? Vai miten juttu on toteutettu. Kun radion sammuttaa ja käynnistää, radio "vapautuu" koodin ohjauksesta ja palautuu alkuperäiselle taajuudelle, missä ohjelma on jatkunut koko ajan. Asemaa voi myös vaihtaa. Tiedotteesta ei kuule mitään, vaikka se vielä jatkuisi.

Ehkä googlaamalla löytyy tekninen selostus.