Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Miksi muistaminen on niin vaikeaa?

Aloittaja ROOSTER, elokuu 17, 2019, 11:43:37

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

ROOSTER

Miksei ihminen muista täydellisesti kaikkea näkemäänsä, kokemaansa, kuulemaansa ja lukemaansa?

Aivot ja keho voisi sen varmasti halutessaan tehdä

Lainaus käyttäjältä: https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/455-eksatavua-grammassa-dna-tallentaa-tehokkaimmin-tietoa-peittoaa-muut-muistit/0f470209-76db-33c7-b64f-1757eca0c56bIhmisen luomat tallennusvälineet kehittyvät jatkuvasti, mutta luonnon näkökulmasta ne ovat naurettavia. Dna pystyy tallentamaan tietoa moninkertaisesti verrattuna ihmistekeleisiin, kertoo ExtremeTech.

Ihmisen dna varastoi tietoa siitä, millainen ihminen on. Tuo tieto kulkee myös aina mukana, joten sitä ei voi unohtaa tai hukata.

Tallennustilan tarve kasvaa kasvamistaan, kun pilvipalvelut yleistyvät. Digitaaliset arkistot kasvavat, mutta tallennustilan määrä ei välttämättä pysy tahdissa. On riski, että suuri osa aikaamme koskevasta tiedosta tuhoutuu tai tuhotaan.

Vuonna 2012 Harvardin yliopisto onnistui tallentamaan grammaan dna:ta 700 teratavua tietoa. Tällaisesta tiheydestä muut tallennusvälineet voivat vain uneksia.

Teoriassa dna-ketjun muodostavien nukleiinihappojen avulla voidaan varastoida 455 eksatavua tietoa grammaa kohden. Se on enemmän kuin tietoa on varastoitu koko maailmassa.

Dna on lisäksi pitkäikäinen muisti. Se toki on haurasta ja hajoaa herkästi, mutta se on vakaata, jos siihen ei kohdistu ulkoisia voimia. Dna-ketjut voivat säilyä miljoonia vuosia.

Kysymys on siis siitä, että se ei ole ihmislajille hyödyllistä eikä tarpeellista. Saman on joku jo huomannutkin lausuessaan: "Tieto lisää tuskaa". Jotkut tosin ovat kehittäneet mestarillisen unohtamisen taidon, eivät muista edes kätkeneensä kymmeniä tuhansia käteistä kukkapenkkiin tai toimineensa keskitysleirin vartijana.

Nyt ovat ilmastomuutoksen kieltäjät ja tieteen vastustajat alkaneet käyttää tätä menetelmää ongelmien ratkaisussa: Unohdetaan koko ongelman olemassaolo eikä oteta sitä huomioon. Näin voimme jatkaa perseilyä loputtomasti.

Olisi tosi mielenkiintoista jos muistaisi kaiken. Voisi keskustella ja pitää mahtavia puheita pelkillä sitaatinpätkillä kaikesta maailmankirjallisuudesta, eikä ainoastaan Tuntemattomasta, se olisi hauskaa.

Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: https://www.tivi.fi/uutiset/mooren-laki-romukoppaan-jarruttaa-tietokoneiden-kehitysta/f3601fc7-c3f8-39cf-9b02-1eb017eff02cTietojenkäsittelyä voitaisiin nopeuttaa myös nopeuttamalla muistiväyliä merkittävästi nykyiseen verrattuna. Juuri näin toimii HP:n uudenlainen tietokone The Machine, jossa sama muisti toimii niin keskusmuistina kuin flash-muistinakin. Tulevaisuudessa muisti voisi olla älykästä ja perustua memristoreihin, HP visioi.

Vielä kauempana tulevaisuudessa Williams näkee neuromorfiset piirit, jotka toimisivat aivojen tapaan. Myös sellainen piiri on kehitteillä HP:n laboratoriossa.

Varmaan muistamisen nopeuteen vaikuttaa (ihmisellä) se millaiseen paikkaan tieto on tallennettu. Luultavasti "lapsuusmuistot" kansio on vanhetessa nopeimmin esiin kaivettavissa, koska tavaraa on vähän, eikä se enää lisäänny ja sen sisältö on selkiytynyt vuosien varrella.

Aivojen tapaan toimivat muistit olisivat kuitenkin mielestäni epäluotettavia. Kysymyksessä voisivat olla VTMP-muistit. (Vääristyneen Todellisuuden Muisti Piiri)
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

safiiri

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 17, 2019, 11:43:37
Miksei ihminen muista täydellisesti kaikkea näkemäänsä, kokemaansa, kuulemaansa ja lukemaansa?

Aivot ja keho voisi sen varmasti halutessaan tehdä

Lainaus käyttäjältä: https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/455-eksatavua-grammassa-dna-tallentaa-tehokkaimmin-tietoa-peittoaa-muut-muistit/0f470209-76db-33c7-b64f-1757eca0c56bIhmisen luomat tallennusvälineet kehittyvät jatkuvasti, mutta luonnon näkökulmasta ne ovat naurettavia. Dna pystyy tallentamaan tietoa moninkertaisesti verrattuna ihmistekeleisiin, kertoo ExtremeTech.

Ihmisen dna varastoi tietoa siitä, millainen ihminen on. Tuo tieto kulkee myös aina mukana, joten sitä ei voi unohtaa tai hukata.

Tallennustilan tarve kasvaa kasvamistaan, kun pilvipalvelut yleistyvät. Digitaaliset arkistot kasvavat, mutta tallennustilan määrä ei välttämättä pysy tahdissa. On riski, että suuri osa aikaamme koskevasta tiedosta tuhoutuu tai tuhotaan.

Vuonna 2012 Harvardin yliopisto onnistui tallentamaan grammaan dna:ta 700 teratavua tietoa. Tällaisesta tiheydestä muut tallennusvälineet voivat vain uneksia.

Teoriassa dna-ketjun muodostavien nukleiinihappojen avulla voidaan varastoida 455 eksatavua tietoa grammaa kohden. Se on enemmän kuin tietoa on varastoitu koko maailmassa.

Dna on lisäksi pitkäikäinen muisti. Se toki on haurasta ja hajoaa herkästi, mutta se on vakaata, jos siihen ei kohdistu ulkoisia voimia. Dna-ketjut voivat säilyä miljoonia vuosia.

Kysymys on siis siitä, että se ei ole ihmislajille hyödyllistä eikä tarpeellista. Saman on joku jo huomannutkin lausuessaan: "Tieto lisää tuskaa". Jotkut tosin ovat kehittäneet mestarillisen unohtamisen taidon, eivät muista edes kätkeneensä kymmeniä tuhansia käteistä kukkapenkkiin tai toimineensa keskitysleirin vartijana.

Nyt ovat ilmastomuutoksen kieltäjät ja tieteen vastustajat alkaneet käyttää tätä menetelmää ongelmien ratkaisussa: Unohdetaan koko ongelman olemassaolo eikä oteta sitä huomioon. Näin voimme jatkaa perseilyä loputtomasti.

Olisi tosi mielenkiintoista jos muistaisi kaiken. Voisi keskustella ja pitää mahtavia puheita pelkillä sitaatinpätkillä kaikesta maailmankirjallisuudesta, eikä ainoastaan Tuntemattomasta, se olisi hauskaa.

Ei olisi mielenkiintoista, vaan sairaalloista. Kyseessä on hyperthymesia.

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/201704242200109364

Unohtaminen on itse asiassa tärkeä ja tarpeellinen ominaisuus - tai taito.

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: https://www.menaiset.fi/artikkeli/hyva-olo/mieli/unohditko-miksi-kavelit-huoneeseen-kyse-aivojaatymisesta-ja-asiantuntijanMitä tehdä, kun aivojäätyminen iskee arkisessa tilanteessa?
Kävelitkö juuri huoneeseen, mutta et muista miksi? Laskitko juuri äsken puhelimen kädestäsi, mutta et vain yksinkertaisesti tiedä minne? Kuulostaako liian tutulta?

Kyse ei yleensä ole mistään vakavasta muistihäiriöstä vaan tyypillisestä aivojen hetkellisestä jäätymisestä.

Pienten, "vähemmän tarpeellisten" juttujen muistamattomuus ei siis johtunekaan välttämättä ylikuormituksesta vaan voi olla myös silkkaa välinpitämättömyyttä.

LainaaAivojäätymistä tapahtuu useimmiten, kun aivot ovat autopilot-moodilla tai ylikuormittuneessa tilassa, Psychology Todayn jutussa kerrotaan. 

Michelle Brown ottaa näköjään vielä uusia potilaita.  https://www.menaiset.fi/artikkeli/hyva-olo/mieli/unohditko-miksi-kavelit-huoneeseen-kyse-aivojaatymisesta-ja-asiantuntijan

Tätä muistihäiriötä ei pidä sekoittaa tähän  https://www.voice.fi/terveys-ja-hyvinvointi/a-45875
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 01, 2019, 19:49:11
Unohtaminen on itse asiassa tärkeä ja tarpeellinen ominaisuus - tai taito.

Nimenomaan. He jotka unohtavat kärsimänsä vääryydet nopeasti, voivat henkisesti paremmin kuin huippumuistajat.

Nykyään alkaa näyttää siltä, että itse unohtelen ihan kaikkia asioita. Olisiko se vanhuuden mainostettu viisaus juuri tuota - taipumusta unohtaa ikävät ja merkityksettömät asiat.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

kertsi

Ihmisen (varsinainen) muistitieto, muistot, eivät kyllä tallennu DNA:han, DNA:han on vain jonkinlainen ihmisen rakennuspiirustus tai mallinne, josta kopioidaan proteiineja. Muistiaines sen sijaan tallentuu hermoverkkoihin, ja muiston pysyvyys liittyy hermoverkon aktivointiin, tyyliin use it or lose it. Se, mitä ei käytetä, unohtuu.

Monet sairaudet (esim. masennus) heikentävät muistia, mutta en tiedä, heikentääkö vanhuus itsessään muistia, tietääkö joku?

Tietysti muistettavaa asiaakin on kyllä vanhana paljon enemmän kuin lapsena.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Amore

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 01, 2019, 12:01:24
Lainaus käyttäjältä: https://www.tivi.fi/uutiset/mooren-laki-romukoppaan-jarruttaa-tietokoneiden-kehitysta/f3601fc7-c3f8-39cf-9b02-1eb017eff02cTietojenkäsittelyä voitaisiin nopeuttaa myös nopeuttamalla muistiväyliä merkittävästi nykyiseen verrattuna. Juuri näin toimii HP:n uudenlainen tietokone The Machine, jossa sama muisti toimii niin keskusmuistina kuin flash-muistinakin. Tulevaisuudessa muisti voisi olla älykästä ja perustua memristoreihin, HP visioi.

Vielä kauempana tulevaisuudessa Williams näkee neuromorfiset piirit, jotka toimisivat aivojen tapaan. Myös sellainen piiri on kehitteillä HP:n laboratoriossa.

Varmaan muistamisen nopeuteen vaikuttaa (ihmisellä) se millaiseen paikkaan tieto on tallennettu. Luultavasti "lapsuusmuistot" kansio on vanhetessa nopeimmin esiin kaivettavissa, koska tavaraa on vähän, eikä se enää lisäänny ja sen sisältö on selkiytynyt vuosien varrella.

Mitään tiettyjä kansioita eli paikkoja ei aivoissa muistoillemme ole. Muistaminen on aktiivinen tapahtuma, joka koostuu useiden aivoalueiden ja solujen yhteistoiminnasta. Kun saamme itsellemme merkittävää uutta tietoa, tallentamamme "iso kuva" muuttuu eli muistot muokkautuvat uudenlaisiksi, koska niiden on sopeuduttava muuttuneeseen kontekstiin. Mikään muisto ei säily sellaisenaan, vaikka siltä tuntuisikin.

Muistia on vuosikymmenien ajan yritetty paikantaa eri aivoalueille mm. sähköfysiologisin mittauksin, molekylaarisin ja solubiologisin menetelmin sekä myös aivokuvantamisen keinoin. Muistia ei kuitenkaan ole pystytty varsinaisesti paikantamaan. Muistin jäljet peittyvät kuin askeleet vastasataneen lumen alle. Muisti kätkeytyy jänniteherkkien hermosolujen ja niiden tuhansien haarakkeiden ja synapsien muodostamiin, alati muovautuviin verkostoihin ja sähköisesti varautuneiden hiukkasten, uusien proteiinien ja välittäjäaineiden cocktailiin.
https://www.duodecimlehti.fi/duo12003
All you need is Love

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Amore - syyskuu 04, 2020, 14:40:46
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 01, 2019, 12:01:24
Lainaus käyttäjältä: https://www.tivi.fi/uutiset/mooren-laki-romukoppaan-jarruttaa-tietokoneiden-kehitysta/f3601fc7-c3f8-39cf-9b02-1eb017eff02cTietojenkäsittelyä voitaisiin nopeuttaa myös nopeuttamalla muistiväyliä merkittävästi nykyiseen verrattuna. Juuri näin toimii HP:n uudenlainen tietokone The Machine, jossa sama muisti toimii niin keskusmuistina kuin flash-muistinakin. Tulevaisuudessa muisti voisi olla älykästä ja perustua memristoreihin, HP visioi.

Vielä kauempana tulevaisuudessa Williams näkee neuromorfiset piirit, jotka toimisivat aivojen tapaan. Myös sellainen piiri on kehitteillä HP:n laboratoriossa.

Varmaan muistamisen nopeuteen vaikuttaa (ihmisellä) se millaiseen paikkaan tieto on tallennettu. Luultavasti "lapsuusmuistot" kansio on vanhetessa nopeimmin esiin kaivettavissa, koska tavaraa on vähän, eikä se enää lisäänny ja sen sisältö on selkiytynyt vuosien varrella.

Mitään tiettyjä kansioita eli paikkoja ei aivoissa muistoillemme ole. Muistaminen on aktiivinen tapahtuma, joka koostuu useiden aivoalueiden ja solujen yhteistoiminnasta. Kun saamme itsellemme merkittävää uutta tietoa, tallentamamme "iso kuva" muuttuu eli muistot muokkautuvat uudenlaisiksi, koska niiden on sopeuduttava muuttuneeseen kontekstiin. Mikään muisto ei säily sellaisenaan, vaikka siltä tuntuisikin.

Muistia on vuosikymmenien ajan yritetty paikantaa eri aivoalueille mm. sähköfysiologisin mittauksin, molekylaarisin ja solubiologisin menetelmin sekä myös aivokuvantamisen keinoin. Muistia ei kuitenkaan ole pystytty varsinaisesti paikantamaan. Muistin jäljet peittyvät kuin askeleet vastasataneen lumen alle. Muisti kätkeytyy jänniteherkkien hermosolujen ja niiden tuhansien haarakkeiden ja synapsien muodostamiin, alati muovautuviin verkostoihin ja sähköisesti varautuneiden hiukkasten, uusien proteiinien ja välittäjäaineiden cocktailiin.
https://www.duodecimlehti.fi/duo12003

Muisti on tosiaan paljon monimutkaisempi asia, kuin "ajatellaan"  muistin pitää rakentua aina uudelleen muistamisen yhteydessä, eikä se tapahdu suoraan muistista, vaan siihen sekoittuu uusia asioita oman mielen mukaan.

Tunne-elämys jää helpommin mieleen, kuin yksityiskohdat ja sen vuoksi usein kauna ja katkeruuskin jäävät helpommin "elämään- vaikkei enää muistaisi mistä syystä.  (Rakkauskin katoaa ja unohtuu pettymysten tieltä)- usein.

safiiri

Mikä lasketaan muistamiseksi? Onko se muistamista, jos pystyy näkemään tapahtuneen kuin videona tai latelemaan sana sanasta lukemansa? Vai onko muistamista se, että jokin paikka, tilanne, haju tms. herättää voimakkaankin tunteen, vaikkei ehkä osaa liittää sitä mihinkään muistikuvaan. Miksi kuvan tai sanojen muistaminen on muistamista, mutta tunteen uudelleen tavoittaminen ei ole? Muistamisen luonteen ymmärtäminen vaatii myös sen pohtimista, mikä muistamiseksi oikeastaan ymmärretään - ja miksi. Jotta voisi väittää muistavansa, pitäisi ensin määritellä se tarve, johon muistinvaraisia asioita tarvitsee. Englannin sanakokeessa ei auta hyvään arvosanaan, että muistaa tarkalleen opettajan paidan värin tai vieruskaverin tavan niiskuttaa. Vaikka muistamista sekin on.

Hippi

Riippu ihmisestä, mikä auttaa muistamaan. Opettajan puseron väri voi hyvinkin auttaa kiinni asiaan, jonka hän kertoi pukeutuneena tietyn väriseen puseroon. Ihan samalla tavalla minulla auttoi kokeessa muistamisessa se, että tuli selvä kuva mieleen, että opettaja kirjoitti asiasta liitutaulun tiettyyn kohtaan tai kirjassa tämä juttu oli sivulla, jossa kuvan ihmisen silmät oli lävistetty kynän kärjellä.

Noilla sinänsä asiaan liittymättömillä kuvilla saa langan päästä kiinni ja pääsee asiaan käsiksi. Itse en osaa selittää, miksi muistini usein toimii tuollaisen mutkan kautta, mutta hitonmoinen hyöty siitä on elämäni aikana ollut. Tietty suurimman osan asoista muistan suoraan ja jopa todella hyvämuistisesti. Töissä minua on käytetty muistipankkina monissa asioissa, joista ei ole kirjattu ylös esimerkiksi perusteluja, miksi on aikanaan päädytty johonkin ratkaisuun.

Edellä kirjoitetun omakehun vastapainoksi täytyy tunnustaa, että minulla on jokseenkin surkea kasvomuisti ja erittäin valikoiva nimimuisti. Jostain kumman syystä tiettyjen ihmisten nimet eivät jää mieleen useankaan tapaamisen jälkeen samoin kuin joidenkin aina samojen tuttujenkin bändien nimet ovat usein hukassa.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Karikko

Ilman muistia ei ihminen osaisi kotiinsakaan, tai tietäisi nimeään. Muistia on myös kaikki fyysiset opitut toiminnat kuten kävely lukeminen kirjoittaminen, yleensä kielelliset ominaisuudet.

Lapsi on innoissaan oppiessaan kävelemään ja uskaltaessaan ottaa ensimmäist askeleet.

Tapahtuma-muisti liittyy kokemuksellisiin asioihin ja niistä saatuihin tunne-elämyksiin, ilman tunnetta ei oikein mikään tartu. Yksiyiskohdat eivät ole muistin käytössä kovin oleellisia ja niistä muistot "ilmeisesti degeneroituvat, tai taantuvat ja sekoittuvat ja oleellista on muistaa se tunnelma ja sitä kautta palauttaa joitain yksityiskohtia.

Lapsuuden maisemat uudelleen nähtynä vaikuttavat melko vaisuilta muistikuviin verrattuna.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 06, 2020, 10:26:55
Riippu ihmisestä, mikä auttaa muistamaan. Opettajan puseron väri voi hyvinkin auttaa kiinni asiaan, jonka hän kertoi pukeutuneena tietyn väriseen puseroon. Ihan samalla tavalla minulla auttoi kokeessa muistamisessa se, että tuli selvä kuva mieleen, että opettaja kirjoitti asiasta liitutaulun tiettyyn kohtaan tai kirjassa tämä juttu oli sivulla, jossa kuvan ihmisen silmät oli lävistetty kynän kärjellä.

Mutta toisaalta voi olla niin, että opetustilanteesta muistaa vain vaikkapa sen, miten pelkää tai häpeää tai jotain, mutta ei mitään itse opiskeltavasta asiasta. Tietenkin on hyödyllistä, jos pystyy kiinnittämään opetettavat asiat vaikkapa havaintoihin ympäristöstä. Mutta ollenkaan aina näin ei tapahdu. TUnnen monia, jotka vielä 50+ ikäisinä kyllä muistavat yksityiskohtaisen tarkasti luokkahuoneet, opettajan kädenliikkeet tai liidun äänen taululla, mutta kaikki opetettu on täysin poispyyhittyä. Muistellessa mielen valtaa vain se tunne, joka edelleen valtaa mielen, jos yrittää laskea samankaltaista matikantehtävää tai tavoitella oikean sanajärjestyksen muistisääntöä.

Itse siis viittasin tällaiseen "väärien" asioiden mieleenpainumiseen. KOirien koulutuksessakin varoitellaan siitä, miten koira kyllä oppii aina, mutta on hyvin vaikeaa hallita sitä, mitä se oppii. Usein jotain ihan muuta kuin oli tarkoitus.

LainaaEdellä kirjoitetun omakehun vastapainoksi täytyy tunnustaa, että minulla on jokseenkin surkea kasvomuisti ja erittäin valikoiva nimimuisti.

Se onkin hyvin yksilöllistä, mitä kenenkin muistiin helpoimmin tarttuu. Oppimistakin tuossa varmasti tapahtuu eli "palkkio" muistamisesta vaikuttaa siihen, mitä asioita oppii muistamaan. Ja varta vasten itsensä patistaa mieleen painamaan. Kyllähän myös jo samassa tilanteessa ihmiset lopulta havaitsevat hyvin erilaisia asioita, joten erot muistiin painuvissa tapahtuvat jo alkaen siitä.

Mutta siis - onko oikeastaan "huonomuistisuutta" se, jos ei muista sitä, mitä opettaja halusi muistettavan? Vaikka muistaisi kuinka tarkasti vaikka mitä muuta.

Amore

Heikko kyky tunnistaa kasvoja voi johtua kasvosokeudesta, joka ei ole muistiongelma, vaan hahmotusongelma.

Kasvosokeus voi olla synnynnäistä tai harvoissa tapauksissa seurausta aivovammasta. Tutkijat ovat arvioineet, että väestöstä jopa 2–2,5 prosentilla olisi huomattavia vaikeuksia kasvojen tunnistamisessa.

"Jos kasvosokeutta ilmenee lapsuudesta asti, omassa suvussa on todennäköisesti muitakin, joilla on kasvosokeutta. Täsmällisiä geenejä ei tällä hetkellä tiedetä, mutta on viitteitä, että kasvosokeus olisi osittain perinnöllistä", Tiirikainen sanoo.

Kasvosokeutta on eri asteista. Jotkut oppivat tunnistamaan toisten kasvot useiden kohtaamisten jälkeen, toiset kasvosokeat eivät tunnista edes omia perheenjäseniään kasvojen perusteella.

Kuitenkin kaikki törmäävät joskus vanhaan tuttuun, jonka kasvot eivät näytä tutuilta. Mistä tietää, milloin kyse on kasvosokeudesta?

"Kaikissa kognitiivisissa kyvyissä meillä on niin, että ihmisten välillä on eroja ja olemme jollakin jatkumolla. Selvää rajaa on monissa asioissa vaikea hahmottaa."

https://kotiliesi.fi/terveys/hyvinvointi/kasvosokeus-vai-huono-kasvomuisti-nain-voit-testata-asian/
All you need is Love

Karikko

Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 06, 2020, 11:53:52

Mutta toisaalta voi olla niin, että opetustilanteesta muistaa vain vaikkapa sen, miten pelkää tai häpeää tai jotain, mutta ei mitään itse opiskeltavasta asiasta. Tietenkin on hyödyllistä, jos pystyy kiinnittämään opetettavat asiat vaikkapa havaintoihin ympäristöstä. Mutta ollenkaan aina näin ei tapahdu. TUnnen monia, jotka vielä 50+ ikäisinä kyllä muistavat yksityiskohtaisen tarkasti luokkahuoneet, opettajan kädenliikkeet tai liidun äänen taululla, mutta kaikki opetettu on täysin poispyyhittyä. Muistellessa mielen valtaa vain se tunne, joka edelleen valtaa mielen, jos yrittää laskea samankaltaista matikantehtävää tai tavoitella oikean sanajärjestyksen muistisääntöä.

Ehkä se opetettu ei ole poispyyhittyä, vaikka itse opetustapausta opetuksen suhteen ei muistaisikaan.

Tavaamaan opetteluakaan ei vanhempana todennäköisesti kovin hyvin muista, mutta osaa silti tavata.
Polkupyörällä ajon opittuaan, sen aika hyvin hallitsee (lihasmuisti) neurologinen muistikin muuttunee ominaisuuksiksi,..

Eli olettaisin sen muistin "muuttuneen "taidoiksi joissakin asioissa, tai asenteiksi toisissa asioissa, mutta ei ehkä kadotetuksi eikä turhaksi kokonaisuutena.  Varmaan se myös on antanut valmiuksia tulevien opintojen suhteen- muistaakseni..

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 06, 2020, 18:31:30
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 06, 2020, 11:53:52

Mutta toisaalta voi olla niin, että opetustilanteesta muistaa vain vaikkapa sen, miten pelkää tai häpeää tai jotain, mutta ei mitään itse opiskeltavasta asiasta. Tietenkin on hyödyllistä, jos pystyy kiinnittämään opetettavat asiat vaikkapa havaintoihin ympäristöstä. Mutta ollenkaan aina näin ei tapahdu. TUnnen monia, jotka vielä 50+ ikäisinä kyllä muistavat yksityiskohtaisen tarkasti luokkahuoneet, opettajan kädenliikkeet tai liidun äänen taululla, mutta kaikki opetettu on täysin poispyyhittyä. Muistellessa mielen valtaa vain se tunne, joka edelleen valtaa mielen, jos yrittää laskea samankaltaista matikantehtävää tai tavoitella oikean sanajärjestyksen muistisääntöä.

Ehkä se opetettu ei ole poispyyhittyä, vaikka itse opetustapausta opetuksen suhteen ei muistaisikaan.

MUtta kun mä siis kuvasin, että muistaa VAIN sen opetustapahtuman, ei opetettua asiaa. Joten koko juttusi menee taas kokonaan ohi sen, mitä kirjoitin.