Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Talouden singulariteetti

Aloittaja -:)lauri, elokuu 18, 2019, 02:14:33

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 11:48:02
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 19, 2019, 11:13:42
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 10:23:53
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 19, 2019, 09:32:09
Ainakaan rakennusfirmat eivät koe laatustandardeja mitenkään toimintaa rajoittavina
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/08/12/ei-kiinnosta-vttuakaan-missa-kaytte-suihkussa-satu-ja-tuomo-ovat-pulassa
LainaaPoliisi tutkii suomalaisen rakennusyhtiö Siscon toimia. Entiset työntekijät kertovat MOT:lle järjestelmällisistä laiminlyönneistä rakentamisen laadussa, ja rakennusvalvojat kokevat tulleensa painostetuiksi. Asukkaat pelkäävät, että korjauskustannukset jäävät heidän kontolleen.
Tuo on tietysti äärimmäinen esimerkki. Mutta kovin kummoista laatua ei tarvitse odottaa muiltakaan rakennusfirmoilta. Joskus tuntuu, että laadukkaimmat työntekijät etenkin isoissa rakennusliikkeissä ovat juristit, jotka tekevät kaikkensa ettei huonoa jälkeä tarvitsisi korjata, vaikka riitely maksaisi enemmän kuin se fiksaus.

Rakentamisen laatu on hyvä esimerkki siitä mitä sanoin asiakkaiden laatuvaatimusten kohoamisesta. Nykyään rakennetaan paljon laadukkaammin kuin 50 vuotta sitten, mutta asiakkaiden vaatimustaso on vain noussut nopeammin kuin varsinaisen rakennustyön laatutaso. Asiakkaiden valmius maksaa laadusta ei ole kuitenkaan noussut samassa suhteessa odotusten kanssa.
Asiakkaiden vaatimus, että viemärit veisivät paskat pois talosta on ollut jo roomalaisajoista asti.


Itse asiassa ongelmaviemäreitä siedettiin vielä muutama vuosikymmen sitten huomattavasti paremmin kuin nyt. Ihmisllä oli silloin vielä runsaasti kokemusta ulkokäymälöistä ja kantovedellä varustetuista pesutiloista. Viemäri-imukuppi ja rassausvaijeri kuuluivat jokaisen kodin vakiovarusteisiin ja niitä osattiin myös käyttää. Silloin ei vain ollut sosiaalista mediaa luomassa kuvaa rakentamisen huonosta laadusta.

Ongelmaviemäreiden määrä on uusissa rakennuksissa vain murto-osa vuosikymmenten takaisesta, mutta kiitos sosiaalisen median, tuo murto-osakin näkyy ja kuuluu.

"Ennen vanhaan" myös oltiin aika huolettomia siitä, jos ne paskavedet sattuivat huonon viemärin takia valumaan lähivesistöön. Nykyään ei oikein diggailla sitä, että ongelma ratkotaan kääntämällä putki suoraan viereiseen avo-ojaan. "Ennen vanhaan" myös moni asui hartiapankkitalossaan, jossa jokainen nippeli oli omin käsin paikoilleen laitettu. Siinä oli valitusosoite sitten yhtä lähellä kuin lähin peili. Kaikkina aikoina on ollut sekä niitä, jotka hantlaavat sekä asianmukaisen käytön että pikkurempat ongelman ilmaantuessa. On myös aina ollut niitä, jotka roiskii menemään miten sattuu ja ihmettelee jälkikäteen, eikö se viemäri sujuvasti nielekään makaronilaatikkoa tai vauvan vaippoja. Kehnoa rakentamistakin on ollut aina. Siitä ei päästä eroon niin kauan kuin voi tehdä mukavan tilin unohtamalla rakentamisen laadun.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 19, 2019, 11:13:42
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 10:23:53
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 19, 2019, 09:32:09
Ainakaan rakennusfirmat eivät koe laatustandardeja mitenkään toimintaa rajoittavina
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/08/12/ei-kiinnosta-vttuakaan-missa-kaytte-suihkussa-satu-ja-tuomo-ovat-pulassa
LainaaPoliisi tutkii suomalaisen rakennusyhtiö Siscon toimia. Entiset työntekijät kertovat MOT:lle järjestelmällisistä laiminlyönneistä rakentamisen laadussa, ja rakennusvalvojat kokevat tulleensa painostetuiksi. Asukkaat pelkäävät, että korjauskustannukset jäävät heidän kontolleen.
Tuo on tietysti äärimmäinen esimerkki. Mutta kovin kummoista laatua ei tarvitse odottaa muiltakaan rakennusfirmoilta. Joskus tuntuu, että laadukkaimmat työntekijät etenkin isoissa rakennusliikkeissä ovat juristit, jotka tekevät kaikkensa ettei huonoa jälkeä tarvitsisi korjata, vaikka riitely maksaisi enemmän kuin se fiksaus.

Rakentamisen laatu on hyvä esimerkki siitä mitä sanoin asiakkaiden laatuvaatimusten kohoamisesta. Nykyään rakennetaan paljon laadukkaammin kuin 50 vuotta sitten, mutta asiakkaiden vaatimustaso on vain noussut nopeammin kuin varsinaisen rakennustyön laatutaso. Asiakkaiden valmius maksaa laadusta ei ole kuitenkaan noussut samassa suhteessa odotusten kanssa.
Asiakkaiden vaatimus, että viemärit veisivät paskat pois talosta on ollut jo roomalaisajoista asti.

Rakentaja on kenties maailman toiseksi vanhin ammatti ja silti - kenties jopa sen vuoksi - sitä ei harjoiteta kunnolla. Siinä on kyllä perää, että nykyisissä rakennuksissa on "laatuvaatimuksia" joista tuskin osattiin unelmoida muutama vuosikymmen sitten. Jotenkin vain näiden myötä ihan perusasiat, kuten valun kuivamisessa ja putkien asentamisessa luistetaan. Ylipäätään taloja tehdään vähän saman tapaan kuin autoja - nykytaloja ei pysty kunnolla huoltamaan purkamatta puolta kämppää. Kaikki on upotettu piiloon.

Vanhat rakentamistavat silloisilla edellytyksillä lyövät kyllä ylivoimaisesti laudalta nykyiset systeemit.

Suurin ongelma on tietenkin kosteus, kun saunat ja muut vesilaitteet on yhdistetty sisätiloihin.
Siitähän ne home ynnä muut ongelmat ovat peräisin. Rakennuksien järjettömät tiiviysvaatimukset ja eristepaksuuksien lisääminen on omiaan ruokkimaan sitä.

Sodan jälkeen rakennetuissa taloissa alkoivat ongelmat lisääntyä peruskorjausten myötä.

Joskus "muinoin" kirvesmies kehtasi myös olla ylpeä työnsä jäljestä.
Ihmiset kyselivät kuka tuon on tehnyt nähdessään työn jäljen-- kukaan ei kysynyt menikö siihen paljon aikaa.
Nykyään on toisin päin aikaa ei saa käyttää laadun tekemiseen.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 11:49:47
Lainaus käyttäjältä: Karikko - elokuu 19, 2019, 11:47:01

Työtä jakamalla ja osittamalla teollisuus on kehittynyt nykyisiin mittoihin.

...ja samalla muuttanut halvemman työvoiman maihin.

Niin ja sitä kompessoimaan pyritään alentamaan kustannuksia täälläkin- laatua polkemalla. Tosin rakennusfirmat pitävät voitoistaan silti tiukasti kiinni.

Työvoimavaltainen teollisuus kyllä karkaa niinsanottuihin kehittyviin maihin, missä työtekijät ovat lähinnä orjan asemassa.

safiiri

#33
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 11:49:47
Lainaus käyttäjältä: Karikko - elokuu 19, 2019, 11:47:01

Työtä jakamalla ja osittamalla teollisuus on kehittynyt nykyisiin mittoihin.

...ja samalla muuttanut halvemman työvoiman maihin.

No mitä ilmeisimmin sellaisten työehtojen ja palkkojen duunia ei olla jääty kaipaamaan, jota ne muualle siirtyneet työt edustaa. Kuinka moni suomalainen innostuisi siitä, että tarjolla olisi hikipajamallista työtä? Eihän marjanpoimintaankaan saada suomalaista työvoimaa, vaan sitä pitää etsiä muualta. Tosiaan - aika on ajanut sen vaiheen ohi, jolloin Suomessa löytyi työvoimaa surkealla palkalla ikävään ja raskaaseen työhön huonoilla työehdoilla. Ihanko tosissasi ehdotat, että tätä asiaa pitäisi jotenkin kovasti surra ja murehtia? Nimenomaan niiden, jotka eivät pääse tekemään tuollaista duunia.

Kyllä se työllistyminen, jota työtön kaipaa taitaa pitää sisällään toiveen myös sellaisesta palkasta, että sillä pystyy kohtuudella elämään. Minusta se ei ole ylimitoitettu toive. Se on myös sidoksissa siihen, millaisilla hinnoilla yritys pystyy tuotteitaan tai palveluitaan myymään. Jos palkat on surkeita, ei ole kansalla myöskään ostovoimaa.

Brutto

Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 19, 2019, 11:48:44

Jos sua tässä nyt risoo se,

Varsinaisesti mua ei riso mikään. Yritän vain kuvata sitä talouden pirunnyrkkiä, joka säteilee ympärilleen pelkkiä ongelmia.

Tässä pirunnyrkissä ovat kietoutuneena asiakkaat, työntekijät, työnantajat, työmarkkinajärjestöt ja valtio lainsäädännön muodossa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.  Avainasemassa on kuitenkin asiakas - lähinnä tämän odotukset ja maksukyky. Jossakin vaiheessa odotukset ovat niin korkealla, ettei mikään maksukyky pysty tuottamaan odotettua laatua koska tuo odotetun laadun tuottaminen ylittää käytettävissä olevat inhimilliset voimavarat. Ihmisistä ei saada edes rahalla yli-ihmisiä. Ihmisten lisääminenkään ei saa prosessia tuottamaan tiettyä tasoa korkeampaa laatua, sillä tuo lisääminen kasvattaa samalla prosessin sisäistä kitkaa, mikä syö hyödyn. Sisäinen kitka muodostuu sitä suuremmaksi mitä vähemmän nuo yksittäiset työntekijät vastaavat laatuodotusten edellyttämää työntekijän ideaaalia.

"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 12:54:01
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 19, 2019, 11:48:44

Jos sua tässä nyt risoo se,

Varsinaisesti mua ei riso mikään. Yritän vain kuvata sitä talouden pirunnyrkkiä, joka säteilee ympärilleen pelkkiä ongelmia.

Tässä pirunnyrkissä ovat kietoutuneena asiakkaat, työntekijät, työnantajat, työmarkkinajärjestöt ja valtio lainsäädännön muodossa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.  Avainasemassa on kuitenkin asiakas - lähinnä tämän odotukset ja maksukyky. Jossakin vaiheessa odotukset ovat niin korkealla, ettei mikään maksukyky pysty tuottamaan odotettua laatua koska tuo odotetun laadun tuottaminen ylittää käytettävissä olevat inhimilliset voimavarat. Ihmisistä ei saada edes rahalla yli-ihmisiä. Ihmisten lisääminenkään ei saa prosessia tuottamaan tiettyä tasoa korkeampaa laatua, sillä tuo lisääminen kasvattaa samalla prosessin sisäistä kitkaa, mikä syö hyödyn. Sisäinen kitka muodostuu sitä suuremmaksi mitä vähemmän nuo yksittäiset työntekijät vastaavat laatuodotusten edellyttämää työntekijän ideaaalia.

No yhtälöstäsi puuttuu se, milloin se hinta menee kipurajan yli. Se ei ole täysin irrallaan vallitsevasta yleisestä palkkatasosta.

Brutto

#36
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 19, 2019, 12:56:33
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 12:54:01
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 19, 2019, 11:48:44

Jos sua tässä nyt risoo se,

Varsinaisesti mua ei riso mikään. Yritän vain kuvata sitä talouden pirunnyrkkiä, joka säteilee ympärilleen pelkkiä ongelmia.

Tässä pirunnyrkissä ovat kietoutuneena asiakkaat, työntekijät, työnantajat, työmarkkinajärjestöt ja valtio lainsäädännön muodossa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.  Avainasemassa on kuitenkin asiakas - lähinnä tämän odotukset ja maksukyky. Jossakin vaiheessa odotukset ovat niin korkealla, ettei mikään maksukyky pysty tuottamaan odotettua laatua koska tuo odotetun laadun tuottaminen ylittää käytettävissä olevat inhimilliset voimavarat. Ihmisistä ei saada edes rahalla yli-ihmisiä. Ihmisten lisääminenkään ei saa prosessia tuottamaan tiettyä tasoa korkeampaa laatua, sillä tuo lisääminen kasvattaa samalla prosessin sisäistä kitkaa, mikä syö hyödyn. Sisäinen kitka muodostuu sitä suuremmaksi mitä vähemmän nuo yksittäiset työntekijät vastaavat laatuodotusten edellyttämää työntekijän ideaaalia.

No yhtälöstäsi puuttuu se, milloin se hinta menee kipurajan yli. Se ei ole täysin irrallaan vallitsevasta yleisestä palkkatasosta.

Ei olekaan. Vastauksen tekee vaikeaksi se, että työntekijä ja työnantaja voivat olla tässä yhtälössä yhtä aikaa myös asiakkaan roolissa, jolloin he maksavat myös heistä itsestään aiheutuneet hinnankorotukset. Ja vaikeammaksi vain menee kun mukaan astuu yhteiskunta palvelujen tuottajana, jolloin asiakas maksaa noista palveluista verojen muodossa.

Asiakkaan korkeat tuotteeseen/palveluun kohdistamat odotukset muuttuvat suoraan työnantajan odotuksiksi työntekijöitä kohtaan.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 13:01:33

Asiakkaan korkeat tuotteeseen/palveluun kohdistamat odotukset muuttuvat suoraan työnantajan odotuksiksi työntekijöitä kohtaan.

Ja mistäpä asiakas on saanut päähänsä nämä korkeat odotuksensa? Ettei vain firmojen mainoksista ja lupauksista?

Jos tiedossa on, mitä nykyteknologialla tai vaikkapa rakennustarvikkeilla voidaan saavuttaa, onhan se aika älytöntä, että asiakas toteaisi, ettei juuri hän näitä hienouksia tietenkään tarvitse, pistä vaan samaan hintaan vähän heikompaa. Mulla tässä mitään odotuksia tietenkään ole.

Ongelma on juuri tuo, mitä kuvailet. Karkeasti yleistäen yrittäjät eivät ole valmiita a) satsaamaan laatuun, b) satsaamaan laatuun työntekijöissä. Se kun vähentää, hips vain, voittomarginaalia. Eli ammattiylpeys, se, että minulla on laadukas firma, jossa työntekijät ovat viimeistä myöten firman miehiä, ei ole enää mikään arvo. Se on myyty aika päivää sitten.

T: Xante

Brutto

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 19, 2019, 13:42:32

Ongelma on juuri tuo, mitä kuvailet. Karkeasti yleistäen yrittäjät eivät ole valmiita a) satsaamaan laatuun, b) satsaamaan laatuun työntekijöissä. Se kun vähentää, hips vain, voittomarginaalia. Eli ammattiylpeys, se, että minulla on laadukas firma, jossa työntekijät ovat viimeistä myöten firman miehiä, ei ole enää mikään arvo. Se on myyty aika päivää sitten.

T: Xante

Ongelmana on se, että kun inhimillisen potentiaalin rajat on ylitetty, mikään satsaus työntekijöin ei pysty parantamaan heidän tekemänsä työn laatua. kasvupotentiaalia omaavien työntekijöiden suhteellinen osuus kaikista työntekijöistä pienenee jatkuvasti.

Ja miksi näin tapahtuu? Koska työntekijän osaamisen kasvuun ei vaikuta pelkästään koulutus tai muut ympäristötekijät, vaan on myös syntyperäisiä ominaisuuksia, joihin ei voida mitenkään vaikuttaa. Juuri nuo ihmisille ominaiset myötäsyntyiset persoonalliset piirteet asettavat rajat ammatilliselle kasvulle.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

safiiri

^^Mutta hinta vain on viritetty sinne mainospuheiden lupausten tasolle.

Brutto

Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 19, 2019, 13:51:03
^^Mutta hinta vain on viritetty sinne mainospuheiden lupausten tasolle.

Kieltämättä mainonta on merkittävä ongelmatekijä tuossa pirunnyrkissä.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 13:50:18
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 19, 2019, 13:42:32

Ongelma on juuri tuo, mitä kuvailet. Karkeasti yleistäen yrittäjät eivät ole valmiita a) satsaamaan laatuun, b) satsaamaan laatuun työntekijöissä. Se kun vähentää, hips vain, voittomarginaalia. Eli ammattiylpeys, se, että minulla on laadukas firma, jossa työntekijät ovat viimeistä myöten firman miehiä, ei ole enää mikään arvo. Se on myyty aika päivää sitten.

T: Xante

Ongelmana on se, että kun inhimillisen potentiaalin rajat on ylitetty, mikään satsaus työntekijöin ei pysty parantamaan heidän tekemänsä työn laatua. kasvupotentiaalia omaavien työntekijöiden suhteellinen osuus kaikista työntekijöistä pienenee jatkuvasti.

Ja miksi näin tapahtuu? Koska työntekijän osaamisen kasvuun ei vaikuta pelkästään koulutus tai muut ympäristötekijät, vaan on myös syntyperäisiä ominaisuuksia, joihin ei voida mitenkään vaikuttaa. Juuri nuo ihmisille ominaiset myötäsyntyiset persoonalliset piirteet asettavat rajat ammatilliselle kasvulle.

No mä taisin tossa jossain vaiheessa kirjoittaa, että on vähän hölmöä valittaa siitä, ettei ole tarjolla halpoja ja innokkaita yli-ihmisiä määrättömästi. "Lusikka kauniiseen käteen" ja sillä pärjäämään, mitä on olemassa. Utopistisia toiveita osaa kuka tahansa esittää. Se ei kerro mistään erityisestä osaamisesta. Mutta se jo alkaa olla taitavaa, jos saa aikaan niillä pelimerkeillä, jotka ovat käytettävissä. Vaikka se tarkoittaisi sitä, että osa työntekijöistä ei ole supertehokkaita ja ylimaallisen innovatiivisia.

Ei ole olemassa kansakuntaa, jonka jokainen yksilö olisi huippua ominaisuuksiltaan. Itse asiassa se ei ole edes tarpeen, koska KAIKILLA on kykyjä. Pitää vain kyetä luomaan tilanteita, joissa niistä voidaan hyötyä ja ne saadaan käyttöön. On siis keskityttävä enemmän siihen, että näkee sen, mitä on, sen sijaan, että keskittyy luettelemaan sitä, mikä puuttuu. Toisen ihmisen potentiaali jää helposti havaitsematta, jos luo liian selvän kuvan itselleen siitä, millaiseksi mieltää ihannetyöntekijän ja keskittyy vain listaamaan niitä puutteita, joita olemassaolevissa työntekijöissä tähän ihanteeseen verrattuna on. Se myös tarkoittaa, että kaikki se hyvä, mitä ei edes osaa toivoa, jää tarjolla olevissa työntekijöissä hyödyntämättä.

Itse en ole ikinä ollut sellaisessa työpaikassa, jossa kaikki osaamiseni olisi ensinnäkään ollut työnantajan tiedossa, saati että työnantaja olisi sitä hyödyntänyt (vaikka sille olisi hyvinkin ollut hommissa käyttöä). Usein tällainen osaaminen tulee esiin ja otetaan käyttöön täysin sattumalta ja pääsääntöisesti siksi, että itse sopivalla hetkellä siitä vihjaa. Mutta ei ole harvinaista, että vaikka vihjaa, niin sittenkään sitä ei hyödynnetä. Tai - tarjolla on lisätyötä ilman rahallista korvausta entisten tehtävien päälle.

Jos nyt todetaan, että lisätuottoa ei saada työntekijöiden vajavaisten kykyjen takia, niin ihan yhtä lailla on puutteita työnantajien ja esimiesten kyvyissä. Silloin se osaaminen ja potentiaali, jota työntekijöillä olisi, jää kehnon johtamisen takia käyttämättä.

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 13:50:18
Ongelmana on se, että kun inhimillisen potentiaalin rajat on ylitetty, mikään satsaus työntekijöin ei pysty parantamaan heidän tekemänsä työn laatua. kasvupotentiaalia omaavien työntekijöiden suhteellinen osuus kaikista työntekijöistä pienenee jatkuvasti.

Ja miksi näin tapahtuu? Koska työntekijän osaamisen kasvuun ei vaikuta pelkästään koulutus tai muut ympäristötekijät, vaan on myös syntyperäisiä ominaisuuksia, joihin ei voida mitenkään vaikuttaa. Juuri nuo ihmisille ominaiset myötäsyntyiset persoonalliset piirteet asettavat rajat ammatilliselle kasvulle.

Niin sitten kun. Kun on keksitty niin fiksu robotti, että ihminen ei sitä enää hallitse tai sitten kun on keksitty niin monimutkainen auto, ettei sitä enää ihminen enää pysty edes romuttamaan, talo, jossa ei sen älykkyyden vuoksi voi asua (heittää ihmisen loisena  ulos), ollaan ylitetty inhimillisen potentiaalin rajat. Vielä ei olla lähelläkään sitä, etteikö hyvällä organisoinnilla, tehokkaalla työnjohdolla ja ammattitaitoiselle työväellä kyettäisi asiakkaiden vaatimuksia toteuttamaan.

Viimeisessä kappaleessasi toki olet oikeassa, mutta sanoisin, että nuo myötäsyntyiset + kulttuuriset piirteet meillä korostuu ennen kaikkea johtamisessa. Huonossa siinä.

T: Xante

Brutto

#43
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 19, 2019, 14:25:33
Vielä ei olla lähelläkään sitä, etteikö hyvällä organisoinnilla, tehokkaalla työnjohdolla ja ammattitaitoiselle työväellä kyettäisi asiakkaiden vaatimuksia toteuttamaan.

:D Totta! Teoriassa lähes mitä tahansa pystytään toteuttamaan "hyvällä organisoinnilla, tehokkaalla työnjohdolla ja ammattitaitoisella työväellä". Mutta se mikä oli vielä eilen "hyvää, tehokasta ja ammattitaitoista", ei välttämättä ole sitä enää tänään. Nuo laatusanat pitää aina suhteuttaa ajassa liikkuviin odotuksiin. Nuo laatusanat kätkevät sisäänsä myös sen inhimillisen ominaisuuden, joka asettaa rajat  kyseisten laatusanojen loputtomalle venyttämiselle.

Emmekä ole vielä päässeet keskustelemaan työmoraalista, jolla on merkittävä vaikutus työn lopputulokseen.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 15:41:01
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 19, 2019, 14:25:33
Vielä ei olla lähelläkään sitä, etteikö hyvällä organisoinnilla, tehokkaalla työnjohdolla ja ammattitaitoiselle työväellä kyettäisi asiakkaiden vaatimuksia toteuttamaan.

:D Totta! Teoriassa lähes mitä tahansa pystytään toteuttamaan "hyvällä organisoinnilla, tehokkaalla työnjohdolla ja ammattitaitoisella työväellä". Mutta se mikä oli vielä eilen "hyvää, tehokasta ja ammattitaitoista", ei välttämättä ole sitä enää tänään. Nuo laatusanat pitää aina suhteuttaa ajassa liikkuviin odotuksiin. Nuo laatusanat kätkevät sisäänsä myös sen inhimillisen ominaisuuden, joka asettaa rajat  kyseisten laatusanojen loputtomalle venyttämiselle.

Emmekä ole vielä päässeet keskustelemaan työmoraalista, jolla on merkittävä vaikutus työn lopputulokseen.

Niin? Vaatimukset ovat siis erilaisia kuin eilen. Ei se nyt kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat siirtyneet jonnekin yli inhimillisen potentiaalin.

Ei ole mitään loputonta venyttämistä esimerkiksi vaatimus parantaa suomalaista johtamiskulttuuria. Ihan tutkitusti meillä johtajat panostavat esim. teknologian ymmärtämiseen (siis omaan ymmärtämiseensä) enemmän kuin työtyytyväisyyden pohtimiseen. Sitä voi kysyä, kumpi on johtajan hommaa enemmän, keskittyä insinöörin työn organisoimiseen ja työtyytyväisyyten kuin panostaa insinöörin työn syvälliseen ymmärtämiseen.

Työtyytyväisyydellä on sitten merkittävä vaikutus työmoraaliin.

T: Xante