Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Talouden singulariteetti

Aloittaja -:)lauri, elokuu 18, 2019, 02:14:33

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:07:37
... mainitsemani työpaikan sisäisen kitkan, joka kasvaa sietämättömäksi kun työpaikalle astuu lauma kokemattomia, osaamattomia ja motivoitumattomia työntekijöitä. Sellaisia, joilla osaaminen on ajan tasalla ja motivaatio kohdallaan ei ole yksinkertaisesti saatavilla. Pelkkä yrityskohtainen työpaikan sisäinen osaamisvaatimus on useimmilla työpaikoilla jo niin korkealla tasolla, että sen saavuttamiseen menee uudelta työntekijältä yleensä kuukausia ellei vuosia. Tänä aikana hän ei tuota mitään mutta jarruttaa muiden työntekijöiden tuottavuutta. Ja yksikään yritys ei voi pysäyttää toimintaansa ja keskittyä pelkästään uusien työntekijöiden perehdyttämiseen ja kouluttamiseen. Se on tehtävä vauhdissa tuottavuus säilyttäen.

Saksassa ja aiemmin myös Suomessa työpaikat kouluttivat itse tarvitsemansa työntekijät täsmäkoulutuksella joko harjoittelijoina tai oppisopimuksella. Nykyään halutaan huippuammattilaisia heti työhön, no can do.

Esim. autokorjaamossa oppisopimuksella pakoputkia ja jarrupaloja vaihtava nuori imee itseensä sisään oppia ja työpaikkakäyttäytymistä. Taitava kaveri ylenee tästä sitten pikkuhiljaa, ehkä aina autosähköasentajaksi asti. Oppisopimus on siitä mainio idea, että siinä nuori saa pienen korvauksen opiskelustaan ja työnantaja saa seurailla tarkkaan kehityksen sujumista. WIN-WIN.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Brutto

Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 20, 2019, 11:19:32
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 09:56:11
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 09:52:06
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 09:49:14
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 09:20:15
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 19, 2019, 16:24:27
En osta väitettä, että suomalaiset johtajat olisivat erityisen huonoja. Toki löytyy sekä hyviä että huonoja, mutta niin löytyy muualtakin. Suomessa kuitenkin on matalat hierarkiat ja pääsääntöisesti kaikki voivat keskustella kaikkien kanssa. Joissain toisenlaisissa kulttuureissa natsat määräävät kuka puhuu ja kuka kuuntelee.

Kyseessä luonnollisesti oli samankaltainen kärjistys, mitä Brutto harrasti koskien työntekijöitä.



En pidä kärjistämisenä väitettäni, että ihmisen suorituskyvylle on olemassa tietyt ylärajat. Nuo rajat ovat osin biologisia/synnynnäistä perua, jolloin niiden laajentaminen ei onnistu. Ei edes hyvällä johtamisella. Mainittakoon, että johtajatkin ovat usein ihmisiä ja siten myös sisäisten rajojensa vankeja.

Ja onko väitteesi siis, että nykyisessä työelämässä nämä ihmisen suorituskyvyn rajat ovat ylittymässä?

T: Xante

On. Se näkyy väsymisenä, syrjäytymisenä, sairastumisina, työvoimapulana ja etenkin siinä, että asiakkaiden odotukset pystytään täyttämään yhä harvemmin.

Höpsis. Tyypillisesti kyllä väsyminen johtuu monien osatekijöiden summasta, joissa hyvinkin vahvasti vaikuttaa se, että työn tekemisen edellytykset eivät ole kohdallaan. Tai työtä on yksinkertaisesti aivan liian paljon yhden ihmisen tehtäväksi. Eikä käsittääkseni asiakkaiden tyytymättömyyskään ole mikään kaikkia aloja ja kaikkia yrityksiä koskeva ongelma. Päinvastoin on myös paljon sellaista palvelua ja tuotteita, joihin ollaan hyvinkin tyytyväisiä. Juuri siitä, että jaksamista, terveyttä, tyytyväisyyttä esiintyy, voidaan lähteä pohtimaan, miksi niitä ei aina löydy.



Ongelma keskittyy erityisesti niille aloille joilla muutokset ovat nopeita. Muutoksen vauhdissa pysyminen kuormittaa jokaista työntekijää. Käytettävissä oleva energia kuluu lähinnä oman osaamisen ylläpitämiseen eikä enää riitä varsinaisen työn tekemiseen. Jossakin vaiheessa valmiudet jatkuvaan uuden oppimiseen loppuvat ja syöksykierre alkaa.

Ongelmat ovat näkyvillä esimerkiksi julkisella sektorilla. Perusopetuksessa ja nuorten ammatillisessa koulutuksessa tilanne on erittäin huono. Käytännössä ne eivät enää pysty toteuttamaan sitä tehtävää mitä varten ne ovat olemssa. Terveydenhuolto on kohta samassa jamassa, samoin vanhustenhuolto. Poliisikin joutuu jo priorisoimaan ja jättää kylmästi osan tehtävistään hoitamatta. ELY-keskusten ja TE-toimistojen pakka on ollut aivan sekaisin jo vuosia, etkä kansalainen saa niistä juuri mitään palvelua.

Yksityisellä puolella tietotekniikka kehittyy hurjalla vauhdilla. Yritysten on vaikea ostaa itselleen tarpeisiinsa räätälöityä toimivaa järjestelmää.  Laatuongelmat ovat valtavia. Myös ajoneuvojen huolto tökkii kautta maan etenkin uudempien, tietotekniikkaa sisältävien ajoneuvojen osalta. 
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Brutto

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 12:17:32
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:07:37
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 10:39:08


Tämän vuoksi Marinin ehdotus on monelle alalle ihan helvetin hyvä. Jos työtä saisi tehdä sen verran vähemmän, että pää kestää paremmin, se toisi koko yhteiskunnalle aika paljon säästöä juuri em. juttujen ja niistä johtuvien sairauksien ja muiden kerrannaisvaikutuksien poistumisen kautta.



Sivuutit kokonaan aikasemmin mainitsemani työpaikan sisäisen kitkan, joka kasvaa sietämättömäksi kun työpaikalle astuu lauma kokemattomia, osaamattomia ja motivoitumattomia työntekijöitä. Sellaisia, joilla osaaminen on ajan tasalla ja motivaatio kohdallaan ei ole yksinkertaisesti saatavilla. Pelkkä yrityskohtainen työpaikan sisäinen osaaminen on jo niin korkealla tasolla, että sen saavuttamiseen menee uudelta työntekijältä yleensä kuukausia ellei vuosia. Tänä aikana hän ei tuota mitään mutta jarruttaa muiden työntekijöiden tuottavuutta. Ja yksikään yritys ei voi pysäyttää toimintaansa ja keskittyä pelkästään uusien työntekijöiden perehdyttämiseen ja kouluttamiseen. Se on tehtävä vauhdissa tuottavuus säilyttäen.

Ratkaisu tähänkin valitettavasti piilee siellä firman johtamisessa. Jos työpaikalla on suuri vaihtuvuus ja hyviä rekrytointeja ei voida tehdä = hyviä työntekijöitä ei ole tulossa, sehän johtuu siitä, että firma on p*ska ja siitä on tieto alalla. Jos oikeasti joku onnistuu olemaan työtehtävissään vuosia pelkkänä riippana tuottamatta mitään, on silloin johdon laatumittarit työlle tosiaankin hieman harkittavissa olevat.

Jos koko ala kamppailee em. kaltaisessa työvoimapulassa ja ongelmissa, sitä suuremmalla syyllä pitäisi kiinnittää huomiota olosuhteisiin, joissa alalla työtä tehdään. Sitä suuremmalla syyllä kaikkien alan firmojen johdon pitäisi miettiä, mikä on vialla.

Sori, mikään esittelemäsi ongelma ei ole sellainen, joka ratkeaisi millään muulla kuin johtamistyöllä. Luuletko, että vaikkapa tapaus Pihlajalinna oikeasti on sellainen, jonka ratkaisee mikään muu muutos toimintatavoissa, arvoissa ja niin...tadaa johtamisessa?

En oikein tiedä, mikä sinun ratkaisusi olisi, ehkä et sellaista haekaan. Mutta se on kyllä aika selvää, että nämä mitään osaamattomat, motivoitumattomat luuserit tuskin nyt itse alkavat ratkoa ongelmia itsessään, firmassa tai alalla.

T: Xante

Saksan armeija eteni syksyllä Moskovan edustalle kunnes hyökkäys pysähtyi. Talvi oli tulossa ja saksalaiset kuvittelivat ehtivänsä kaupunkiin ennen talven tuloa. Operatiivinen johto pyysi kuitenkin joukoille talvivarusteita, koska ennakoi että taisteluja tullaan käymään myös pakkasessa. Poliittinen johto ei ollut tähän varautunut ja kieltäytyi toimittamasta talvivarusteita. Se antoi määräyksen kesätamineissa taisteleville joukoille, että paleltumiset ja pakkasvauriot pitää estää hyvällä johtamisella ja taitavalla esimiestyöllä.

Hurjat pakkaset saapuivat samalla kun vihollinen painoi päälle. Lämmintä suojaa ei ollut eikä taitavinkaan esimies pystynyt tekemään miehistä pakkasenkestäviä. Sadat tuhannet saksalaissotilaat paleltuivat ja aikaisemmin vallattua maata menetettiin lämpimästi varustautuneelle viholliselle.

Mikä on tarinan opetus? Paraskaan johtamistaito ei korvaa selvää resurssipulaa.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:27:00
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 20, 2019, 11:19:32
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 09:56:11
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 09:52:06
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 09:49:14
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 09:20:15
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 19, 2019, 16:24:27
En osta väitettä, että suomalaiset johtajat olisivat erityisen huonoja. Toki löytyy sekä hyviä että huonoja, mutta niin löytyy muualtakin. Suomessa kuitenkin on matalat hierarkiat ja pääsääntöisesti kaikki voivat keskustella kaikkien kanssa. Joissain toisenlaisissa kulttuureissa natsat määräävät kuka puhuu ja kuka kuuntelee.

Kyseessä luonnollisesti oli samankaltainen kärjistys, mitä Brutto harrasti koskien työntekijöitä.



En pidä kärjistämisenä väitettäni, että ihmisen suorituskyvylle on olemassa tietyt ylärajat. Nuo rajat ovat osin biologisia/synnynnäistä perua, jolloin niiden laajentaminen ei onnistu. Ei edes hyvällä johtamisella. Mainittakoon, että johtajatkin ovat usein ihmisiä ja siten myös sisäisten rajojensa vankeja.

Ja onko väitteesi siis, että nykyisessä työelämässä nämä ihmisen suorituskyvyn rajat ovat ylittymässä?

T: Xante

On. Se näkyy väsymisenä, syrjäytymisenä, sairastumisina, työvoimapulana ja etenkin siinä, että asiakkaiden odotukset pystytään täyttämään yhä harvemmin.

Höpsis. Tyypillisesti kyllä väsyminen johtuu monien osatekijöiden summasta, joissa hyvinkin vahvasti vaikuttaa se, että työn tekemisen edellytykset eivät ole kohdallaan. Tai työtä on yksinkertaisesti aivan liian paljon yhden ihmisen tehtäväksi. Eikä käsittääkseni asiakkaiden tyytymättömyyskään ole mikään kaikkia aloja ja kaikkia yrityksiä koskeva ongelma. Päinvastoin on myös paljon sellaista palvelua ja tuotteita, joihin ollaan hyvinkin tyytyväisiä. Juuri siitä, että jaksamista, terveyttä, tyytyväisyyttä esiintyy, voidaan lähteä pohtimaan, miksi niitä ei aina löydy.



Ongelma keskittyy erityisesti niille aloille joilla muutokset ovat nopeita. Muutoksen vauhdissa pysyminen kuormittaa jokaista työntekijää. Käytettävissä oleva energia kuluu lähinnä oman osaamisen ylläpitämiseen eikä enää riitä varsinaisen työn tekemiseen. Jossakin vaiheessa valmiudet jatkuvaan uuden oppimiseen loppuvat ja syöksykierre alkaa.

Ongelmat ovat näkyvillä esimerkiksi julkisella sektorilla. Perusopetuksessa ja nuorten ammatillisessa koulutuksessa tilanne on erittäin huono. Käytännössä ne eivät enää pysty toteuttamaan sitä tehtävää mitä varten ne ovat olemssa. Terveydenhuolto on kohta samassa jamassa, samoin vanhustenhuolto. Poliisikin joutuu jo priorisoimaan ja jättää kylmästi osan tehtävistään hoitamatta. ELY-keskusten ja TE-toimistojen pakka on ollut aivan sekaisin jo vuosia, etkä kansalainen saa niistä juuri mitään palvelua.

Yksityisellä puolella tietotekniikka kehittyy hurjalla vauhdilla. Yritysten on vaikea ostaa itselleen tarpeisiinsa räätälöityä toimivaa järjestelmää.  Laatuongelmat ovat valtavia. Myös ajoneuvojen huolto tökkii kautta maan etenkin uudempien, tietotekniikkaa sisältävien ajoneuvojen osalta.

Julkisella sektorilla kyllä lienee se juurisyy ennemminkin siinä, ettei muutokseen sopeutumiseen ja uuden oppimiseen ole varattu asiaankuuluvaa (työ)aikaa. Uudet jutut pitäisi omaksua siinä ohessa ja samalla kun työt hoidellaan jopa entistä pienemmän työvoiman turvin. Toki myös joku tolkku pitäisi olla uudistamisessakin, sillä ei ole järkevää pistää kaikkea uusiksi ennen kuin edes edellisen uudistuksen tulokset ovat nähtävissä. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään jostain vain pakotettuna tulevaa, vaan juuri osa sitä johtamista. Jos uudistusten sykli on liian nopea eikä sisäänajolle ja tarvittavalle kouluttautumiselle varata aikaa, niin tämä on mielestäni nimenomaan johtamisen ongelma.

Tietotekniikan puolella saisivat ohjelmistoja tilaavat yritykset olla vaativampia asiakkaina. Etteivät kelpuuttaisi täysin keskeneräisiä ohjelmistoja ilman, että niiden tekijällä on (taloudellinen) vastuu saada ne pelittämään.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:43:57
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 12:17:32
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:07:37
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 10:39:08


Tämän vuoksi Marinin ehdotus on monelle alalle ihan helvetin hyvä. Jos työtä saisi tehdä sen verran vähemmän, että pää kestää paremmin, se toisi koko yhteiskunnalle aika paljon säästöä juuri em. juttujen ja niistä johtuvien sairauksien ja muiden kerrannaisvaikutuksien poistumisen kautta.



Sivuutit kokonaan aikasemmin mainitsemani työpaikan sisäisen kitkan, joka kasvaa sietämättömäksi kun työpaikalle astuu lauma kokemattomia, osaamattomia ja motivoitumattomia työntekijöitä. Sellaisia, joilla osaaminen on ajan tasalla ja motivaatio kohdallaan ei ole yksinkertaisesti saatavilla. Pelkkä yrityskohtainen työpaikan sisäinen osaaminen on jo niin korkealla tasolla, että sen saavuttamiseen menee uudelta työntekijältä yleensä kuukausia ellei vuosia. Tänä aikana hän ei tuota mitään mutta jarruttaa muiden työntekijöiden tuottavuutta. Ja yksikään yritys ei voi pysäyttää toimintaansa ja keskittyä pelkästään uusien työntekijöiden perehdyttämiseen ja kouluttamiseen. Se on tehtävä vauhdissa tuottavuus säilyttäen.

Ratkaisu tähänkin valitettavasti piilee siellä firman johtamisessa. Jos työpaikalla on suuri vaihtuvuus ja hyviä rekrytointeja ei voida tehdä = hyviä työntekijöitä ei ole tulossa, sehän johtuu siitä, että firma on p*ska ja siitä on tieto alalla. Jos oikeasti joku onnistuu olemaan työtehtävissään vuosia pelkkänä riippana tuottamatta mitään, on silloin johdon laatumittarit työlle tosiaankin hieman harkittavissa olevat.

Jos koko ala kamppailee em. kaltaisessa työvoimapulassa ja ongelmissa, sitä suuremmalla syyllä pitäisi kiinnittää huomiota olosuhteisiin, joissa alalla työtä tehdään. Sitä suuremmalla syyllä kaikkien alan firmojen johdon pitäisi miettiä, mikä on vialla.

Sori, mikään esittelemäsi ongelma ei ole sellainen, joka ratkeaisi millään muulla kuin johtamistyöllä. Luuletko, että vaikkapa tapaus Pihlajalinna oikeasti on sellainen, jonka ratkaisee mikään muu muutos toimintatavoissa, arvoissa ja niin...tadaa johtamisessa?

En oikein tiedä, mikä sinun ratkaisusi olisi, ehkä et sellaista haekaan. Mutta se on kyllä aika selvää, että nämä mitään osaamattomat, motivoitumattomat luuserit tuskin nyt itse alkavat ratkoa ongelmia itsessään, firmassa tai alalla.

T: Xante

Saksan armeija eteni syksyllä Moskovan edustalle kunnes hyökkäys pysähtyi. Talvi oli tulossa ja saksalaiset kuvittelivat ehtivänsä kaupunkiin ennen talven tuloa. Operatiivinen johto pyysi kuitenkin joukoille talvivarusteita, koska ennakoi että taisteluja tullaan käymään myös pakkasessa. Poliittinen johto ei ollut tähän varautunut ja kieltäytyi toimittamasta talvivarusteita. Se antoi määräyksen kesätamineissa taisteleville joukoille, että paleltumiset ja pakkasvauriot pitää estää hyvällä johtamisella ja taitavalla esimiestyöllä.

Hurjat pakkaset saapuivat samalla kun vihollinen painoi päälle. Lämmintä suojaa ei ollut eikä taitavinkaan esimies pystynyt tekemään miehistä pakkasenkestäviä. Sadat tuhannet saksalaissotilaat paleltuivat ja aikaisemmin vallattua maata menetettiin lämpimästi varustautuneelle viholliselle.

Mikä on tarinan opetus? Paraskaan johtamistaito ei korvaa selvää resurssipulaa.

Tota...mä kyllä lasken johtamiseen kuuluvaksi myös sen ylimmän johdon. Siis ne surkeaa johtamistaitoa osoittaneet poliittiset johtajat myös esimerkissäsi. Tuo oli siis nimenomaan surkeaa johtamista, kun eivät järkevästi ja operatiivisen johdon ehdottamalla tavalla varautuneet talven tuloon. JOhtamisella siis tarkoitan koko linjaa ihan ylimmältä päättävältä taholta alkaen, en vain lähiesimiehiä, keskijohtoa ym. joiden johtamisen puitteet heitä ylempi johto määrittelee.

Brutto

Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 20, 2019, 12:51:41
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:27:00
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 20, 2019, 11:19:32
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 09:56:11
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 09:52:06
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 09:49:14
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 09:20:15
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 19, 2019, 16:24:27
En osta väitettä, että suomalaiset johtajat olisivat erityisen huonoja. Toki löytyy sekä hyviä että huonoja, mutta niin löytyy muualtakin. Suomessa kuitenkin on matalat hierarkiat ja pääsääntöisesti kaikki voivat keskustella kaikkien kanssa. Joissain toisenlaisissa kulttuureissa natsat määräävät kuka puhuu ja kuka kuuntelee.

Kyseessä luonnollisesti oli samankaltainen kärjistys, mitä Brutto harrasti koskien työntekijöitä.



En pidä kärjistämisenä väitettäni, että ihmisen suorituskyvylle on olemassa tietyt ylärajat. Nuo rajat ovat osin biologisia/synnynnäistä perua, jolloin niiden laajentaminen ei onnistu. Ei edes hyvällä johtamisella. Mainittakoon, että johtajatkin ovat usein ihmisiä ja siten myös sisäisten rajojensa vankeja.

Ja onko väitteesi siis, että nykyisessä työelämässä nämä ihmisen suorituskyvyn rajat ovat ylittymässä?

T: Xante

On. Se näkyy väsymisenä, syrjäytymisenä, sairastumisina, työvoimapulana ja etenkin siinä, että asiakkaiden odotukset pystytään täyttämään yhä harvemmin.

Höpsis. Tyypillisesti kyllä väsyminen johtuu monien osatekijöiden summasta, joissa hyvinkin vahvasti vaikuttaa se, että työn tekemisen edellytykset eivät ole kohdallaan. Tai työtä on yksinkertaisesti aivan liian paljon yhden ihmisen tehtäväksi. Eikä käsittääkseni asiakkaiden tyytymättömyyskään ole mikään kaikkia aloja ja kaikkia yrityksiä koskeva ongelma. Päinvastoin on myös paljon sellaista palvelua ja tuotteita, joihin ollaan hyvinkin tyytyväisiä. Juuri siitä, että jaksamista, terveyttä, tyytyväisyyttä esiintyy, voidaan lähteä pohtimaan, miksi niitä ei aina löydy.



Ongelma keskittyy erityisesti niille aloille joilla muutokset ovat nopeita. Muutoksen vauhdissa pysyminen kuormittaa jokaista työntekijää. Käytettävissä oleva energia kuluu lähinnä oman osaamisen ylläpitämiseen eikä enää riitä varsinaisen työn tekemiseen. Jossakin vaiheessa valmiudet jatkuvaan uuden oppimiseen loppuvat ja syöksykierre alkaa.

Ongelmat ovat näkyvillä esimerkiksi julkisella sektorilla. Perusopetuksessa ja nuorten ammatillisessa koulutuksessa tilanne on erittäin huono. Käytännössä ne eivät enää pysty toteuttamaan sitä tehtävää mitä varten ne ovat olemssa. Terveydenhuolto on kohta samassa jamassa, samoin vanhustenhuolto. Poliisikin joutuu jo priorisoimaan ja jättää kylmästi osan tehtävistään hoitamatta. ELY-keskusten ja TE-toimistojen pakka on ollut aivan sekaisin jo vuosia, etkä kansalainen saa niistä juuri mitään palvelua.

Yksityisellä puolella tietotekniikka kehittyy hurjalla vauhdilla. Yritysten on vaikea ostaa itselleen tarpeisiinsa räätälöityä toimivaa järjestelmää.  Laatuongelmat ovat valtavia. Myös ajoneuvojen huolto tökkii kautta maan etenkin uudempien, tietotekniikkaa sisältävien ajoneuvojen osalta.

Julkisella sektorilla kyllä lienee se juurisyy ennemminkin siinä, ettei muutokseen sopeutumiseen ja uuden oppimiseen ole varattu asiaankuuluvaa (työ)aikaa. Uudet jutut pitäisi omaksua siinä ohessa ja samalla kun työt hoidellaan jopa entistä pienemmän työvoiman turvin. Toki myös joku tolkku pitäisi olla uudistamisessakin, sillä ei ole järkevää pistää kaikkea uusiksi ennen kuin edes edellisen uudistuksen tulokset ovat nähtävissä. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään jostain vain pakotettuna tulevaa, vaan juuri osa sitä johtamista. Jos uudistusten sykli on liian nopea eikä sisäänajolle ja tarvittavalle kouluttautumiselle varata aikaa, niin tämä on mielestäni nimenomaan johtamisen ongelma.


Julkisen sektorin ongelma on resurssipula. Ei ole tarpeeksi rahaa eikä alalle haluavia sopivia työntekijöitä. Johtajat voivat johtaa ainoastaan annettujen resurssien puitteissa.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Xantippa

On aika sama, miten asiaa käännellään ja väännellään ja vedetään vaikka talvisota mukaan, perimmäinen asia kuitenkin pysyy: niin kauan kuin yritysten johdossa ei arvosteta työntekijää, työaikaa, työviihtyvyyttä, organisointia, järjestelmällistä muutosta jne samanarvoiseksi kuin nopeat voitot ja osakkeen omistajien tulot, on ihan sama lässyttää, mikä on vikana.

Niin kauan, kun yritysjohdon mielestä kikyllä ratkaistaan resurssipula, on ihan sama lässyttää, miksi on resurssipula tai pula osaavista tekijöistä.

Ja sama pätee niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla.

T: Xante

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:57:19
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 20, 2019, 12:51:41
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:27:00
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 20, 2019, 11:19:32
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 09:56:11
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 09:52:06
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 09:49:14
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 09:20:15
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 19, 2019, 16:24:27
En osta väitettä, että suomalaiset johtajat olisivat erityisen huonoja. Toki löytyy sekä hyviä että huonoja, mutta niin löytyy muualtakin. Suomessa kuitenkin on matalat hierarkiat ja pääsääntöisesti kaikki voivat keskustella kaikkien kanssa. Joissain toisenlaisissa kulttuureissa natsat määräävät kuka puhuu ja kuka kuuntelee.

Kyseessä luonnollisesti oli samankaltainen kärjistys, mitä Brutto harrasti koskien työntekijöitä.



En pidä kärjistämisenä väitettäni, että ihmisen suorituskyvylle on olemassa tietyt ylärajat. Nuo rajat ovat osin biologisia/synnynnäistä perua, jolloin niiden laajentaminen ei onnistu. Ei edes hyvällä johtamisella. Mainittakoon, että johtajatkin ovat usein ihmisiä ja siten myös sisäisten rajojensa vankeja.

Ja onko väitteesi siis, että nykyisessä työelämässä nämä ihmisen suorituskyvyn rajat ovat ylittymässä?

T: Xante

On. Se näkyy väsymisenä, syrjäytymisenä, sairastumisina, työvoimapulana ja etenkin siinä, että asiakkaiden odotukset pystytään täyttämään yhä harvemmin.

Höpsis. Tyypillisesti kyllä väsyminen johtuu monien osatekijöiden summasta, joissa hyvinkin vahvasti vaikuttaa se, että työn tekemisen edellytykset eivät ole kohdallaan. Tai työtä on yksinkertaisesti aivan liian paljon yhden ihmisen tehtäväksi. Eikä käsittääkseni asiakkaiden tyytymättömyyskään ole mikään kaikkia aloja ja kaikkia yrityksiä koskeva ongelma. Päinvastoin on myös paljon sellaista palvelua ja tuotteita, joihin ollaan hyvinkin tyytyväisiä. Juuri siitä, että jaksamista, terveyttä, tyytyväisyyttä esiintyy, voidaan lähteä pohtimaan, miksi niitä ei aina löydy.



Ongelma keskittyy erityisesti niille aloille joilla muutokset ovat nopeita. Muutoksen vauhdissa pysyminen kuormittaa jokaista työntekijää. Käytettävissä oleva energia kuluu lähinnä oman osaamisen ylläpitämiseen eikä enää riitä varsinaisen työn tekemiseen. Jossakin vaiheessa valmiudet jatkuvaan uuden oppimiseen loppuvat ja syöksykierre alkaa.

Ongelmat ovat näkyvillä esimerkiksi julkisella sektorilla. Perusopetuksessa ja nuorten ammatillisessa koulutuksessa tilanne on erittäin huono. Käytännössä ne eivät enää pysty toteuttamaan sitä tehtävää mitä varten ne ovat olemssa. Terveydenhuolto on kohta samassa jamassa, samoin vanhustenhuolto. Poliisikin joutuu jo priorisoimaan ja jättää kylmästi osan tehtävistään hoitamatta. ELY-keskusten ja TE-toimistojen pakka on ollut aivan sekaisin jo vuosia, etkä kansalainen saa niistä juuri mitään palvelua.

Yksityisellä puolella tietotekniikka kehittyy hurjalla vauhdilla. Yritysten on vaikea ostaa itselleen tarpeisiinsa räätälöityä toimivaa järjestelmää.  Laatuongelmat ovat valtavia. Myös ajoneuvojen huolto tökkii kautta maan etenkin uudempien, tietotekniikkaa sisältävien ajoneuvojen osalta.

Julkisella sektorilla kyllä lienee se juurisyy ennemminkin siinä, ettei muutokseen sopeutumiseen ja uuden oppimiseen ole varattu asiaankuuluvaa (työ)aikaa. Uudet jutut pitäisi omaksua siinä ohessa ja samalla kun työt hoidellaan jopa entistä pienemmän työvoiman turvin. Toki myös joku tolkku pitäisi olla uudistamisessakin, sillä ei ole järkevää pistää kaikkea uusiksi ennen kuin edes edellisen uudistuksen tulokset ovat nähtävissä. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään jostain vain pakotettuna tulevaa, vaan juuri osa sitä johtamista. Jos uudistusten sykli on liian nopea eikä sisäänajolle ja tarvittavalle kouluttautumiselle varata aikaa, niin tämä on mielestäni nimenomaan johtamisen ongelma.


Julkisen sektorin ongelma on resurssipula. Ei ole tarpeeksi rahaa eikä alalle haluavia sopivia työntekijöitä. Johtajat voivat johtaa ainoastaan annettujen resurssien puitteissa.

Tässäkin lasken johtamiseen kuuluvaksi ihan koko linjan lähtien sieltä, missä päätetään resursseista. Se johtotaso, joka palkansaajan ominaisuudessa yrittää tehdä parhaansa annetuin resurssein rinnastuu tilanteessa minun käsityksessäni niihin työntekijöihin, jotka eivät pysty ihmeisiin, kun tarvittavat resurssit homman hoitamiseen puuttuvat - ja siksi uupuvat, kun joutuvat tekemään työnsä huonommin kuin osaisivat.

Hayabusa

^Julkisen ja yksityisen sektorin työongelmat ovat tänä päivänä varsin samat. Moni joutuu tekemään työssään sellaisia tehtäviä, jotka eivät edistä varsinaista työtä. Ja resurssipulaa on joka paikassa. Turhaa säntäilyä on joka paikassa.

Ohjelmistoja ostavat usein sellaiset, jotka eivät juurikaan  ymmärrä niistä mitään. Ensiksi ostetaan halpa ja kun se ei toimi joudutaan ostamaan se hyvä.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:57:19

Julkisen sektorin ongelma on resurssipula. Ei ole tarpeeksi rahaa eikä alalle haluavia sopivia työntekijöitä. Johtajat voivat johtaa ainoastaan annettujen resurssien puitteissa.

No ei nyt sentään. Juuri tästä olen puhunut, että johtamisen pitäisi olla muutakin kuin laskutikkutyötä resurssien puitteissa.

T: Xante

Brutto

Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 20, 2019, 13:02:19

Tässäkin lasken johtamiseen kuuluvaksi ihan koko linjan lähtien sieltä, missä päätetään resursseista. Se johtotaso, joka palkansaajan ominaisuudessa yrittää tehdä parhaansa annetuin resurssein rinnastuu tilanteessa minun käsityksessäni niihin työntekijöihin, jotka eivät pysty ihmeisiin, kun tarvittavat resurssit homman hoitamiseen puuttuvat - ja siksi uupuvat, kun joutuvat tekemään työnsä huonommin kuin osaisivat.

Eli palaamme siihen aikaisemmin esittämääni pirunnyrkkiin.  Julkinen sektori tarvitsee rahaa voidakseen palvella asiakkaitaan (veronmaksajia). Poliittinen johto jakaa budjettiriihessä rahaa julkiselle sektorille liian vähän, koska muuten poliittisen johdon pitäisi korottaa veroja veronmaksajan kannalta sietämättömän korkealle. Ja tällöin veronmaksaja ei enää äänestäisi kyseistä poliittista johtoa.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Brutto

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 13:07:14
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:57:19

Julkisen sektorin ongelma on resurssipula. Ei ole tarpeeksi rahaa eikä alalle haluavia sopivia työntekijöitä. Johtajat voivat johtaa ainoastaan annettujen resurssien puitteissa.

No ei nyt sentään. Juuri tästä olen puhunut, että johtamisen pitäisi olla muutakin kuin laskutikkutyötä resurssien puitteissa.

T: Xante

Okei. Kerro nyt meille kaikille yksityiskohtaisesti, miten johdetaan kesätamineissa taistelevaa sotilasta 30 asteen pakkasessa siten ettei tämä palellu? Tässä ajatusharjoituksessa et voi antaa kyseiselle sotilaalle mitään aineellisia resursseja, ainoastaan sitä peräänkuuluttamaasi hyvää johtamista. Käydäänkö kenties kehityskeskustelua kunnes sotilas lämpenee?
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 13:13:36
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 13:07:14
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:57:19

Julkisen sektorin ongelma on resurssipula. Ei ole tarpeeksi rahaa eikä alalle haluavia sopivia työntekijöitä. Johtajat voivat johtaa ainoastaan annettujen resurssien puitteissa.

No ei nyt sentään. Juuri tästä olen puhunut, että johtamisen pitäisi olla muutakin kuin laskutikkutyötä resurssien puitteissa.

T: Xante

Okei. Kerro nyt meille kaikille yksityiskohtaisesti, miten johdetaan kesätamineissa taistelevaa sotilasta 30 asteen pakkasessa siten ettei tämä palellu? Tässä ajatusharjoituksessa et voi antaa kyseiselle sotilaalle mitään aineellisia resursseja, ainoastaan sitä peräänkuuluttamaasi hyvää johtamista. Käydäänkö kenties kehityskeskustelua kunnes sotilas lämpenee?

En kerro, koska tälläinen olkiukko/typerä vertaus on taasen keskustelussa aivan tarpeeton ja asioita sivupoluille johtava. Ei suomalainen työmaa sentään ole hengenvaarassa kuoliaaksi paleltumista.

Sen sijaan tiedossani on (sinulla ehkä ei?), että on olemassa semmoisia hyviä johtajia, jotka osaavat ja kykenevät saamaan vähemmistäkin resurseista enemmän irti ja sitten semmoisia huonoja johtajia, jotka onnistuvat p*rseilemään huipputiimin tulokset.

Minä olen perään kuuluttanut työelämään sitä ymmärrystä, mikä nämä kaksi erottaa.

T: Xante

Aasilaulu

Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 13:13:36
Okei. Kerro nyt meille kaikille yksityiskohtaisesti, miten johdetaan kesätamineissa taistelevaa sotilasta 30 asteen pakkasessa siten ettei tämä palellu? Tässä ajatusharjoituksessa et voi antaa kyseiselle sotilaalle mitään aineellisia resursseja, ainoastaan sitä peräänkuuluttamaasi hyvää johtamista. Käydäänkö kenties kehityskeskustelua kunnes sotilas lämpenee?

Siinähän oli poliittinen johto ja sotilasjohto, ja ongelma oli näiden välinen eripura ja se, että ei kuunneltu osaavia sotilasjohtajia ja varauduttu sen mukaan. Voi sanoa, että kyse on resurssipulasta, mutta voi myös sanoa, että sekä Stalin että Hitler olivat siitä paskoja johtajia, että heiltä puuttui realismi ja kärsivällisyys tavoitteisiin pyrkimisessä. Liittoutuneet valmistelivat Normandian maihinnousua melko pitkään, pyrkivät johtamaan vihollista harhaan ja niin edelleen. Kun taas Stalinille ja Hitlerille oli sekä hyvässä että pahassa ominaista sellainen ajattelu, että jos asetetaan helvetin rohkeita tavoitteita ja toimitaan nopeasti, pelkällä tahdolla ja "johtamisella" voi päästä lähes mihin vain.

Resurssien pitäisi sopia tavoitteisiin, ja näiden pitäisi olla saavutettavissa olevia. Jollei resursseja ole eikä niitä pystytä tarjoamaan, silloin pitää määritellä tavoitteet ja strategiat uudelleen niiden resurssien mukaan, jotka hankkeeseen pystytään irrottamaan. Tai valita joku toinen hanke.

Siinä olet oikeassa, että ei johtamalla pysty resursseja tyhjästä taikomaan. Mutta eikö johtaminen ole myös sen ratkaisemista, miten rajalliset resurssit käytetään ja mihin panostetaan?  Se on tietysti vaikeaa, kun kenelläkään ei ole kristallipalloa.

Tavallaan kyse on erilaisista johtamistyyleistä. On autoritäärisempi tapa ja on keskustelevampi tapa. Kummallakin voi onnistua ja kummallakin voi perseillä.

Brutto

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 13:27:10
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 13:13:36
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 13:07:14
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:57:19

Julkisen sektorin ongelma on resurssipula. Ei ole tarpeeksi rahaa eikä alalle haluavia sopivia työntekijöitä. Johtajat voivat johtaa ainoastaan annettujen resurssien puitteissa.

No ei nyt sentään. Juuri tästä olen puhunut, että johtamisen pitäisi olla muutakin kuin laskutikkutyötä resurssien puitteissa.

T: Xante

Okei. Kerro nyt meille kaikille yksityiskohtaisesti, miten johdetaan kesätamineissa taistelevaa sotilasta 30 asteen pakkasessa siten ettei tämä palellu? Tässä ajatusharjoituksessa et voi antaa kyseiselle sotilaalle mitään aineellisia resursseja, ainoastaan sitä peräänkuuluttamaasi hyvää johtamista. Käydäänkö kenties kehityskeskustelua kunnes sotilas lämpenee?

En kerro, koska tälläinen olkiukko/typerä vertaus on taasen keskustelussa aivan tarpeeton ja asioita sivupoluille johtava. Ei suomalainen työmaa sentään ole hengenvaarassa kuoliaaksi paleltumista.


Vertaus rinnastuu täysin moneen yhteiskunnan ylläpitämään laitokseen. Henkilökunta toimii niissä kestokykynsä äärirajoilla ja laitoksen johto tekee kaiken oikein yrittäen pitää homman edes jotenkin hallinnassa. Silti homma kusee, koska tarvittavia lisäresursseja ei ole saatavilla. Tilanne ei ole enää parannettavissa laitoksen sisäisiä johtamismenetelmiä parantamalla. Toimenpiteet pitää siis kohdistaa poliittisiin johtajiin, joilla on valta vaikuttaa resursseihin.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."