Talouden singulariteetti

[Karikko]

Emmekä ole vielä päässeet keskustelemaan työmoraalista, jolla on merkittävä vaikutus työn lopputulokseen.

Työmoraali onkin tärkeä seikka, mutta se pitää löytyä jo työnteettäjältäkin.
Ellei työntekijä saa tehdä työtään rauhassa hyvin, vaan aikarajat pukkaavat jatkuvasti päälle, kuten vanhustenhoidossa-- niin laatu taatusti kärsii.

Periaatteessa ostajakin vaikuttaa työn laatuun, eli myös moraaliin, jos hänelle kelpaa vähän sinnepäin tehty.

Rakentamisessa on kyllä kaikenlaista säffläriä nykyään liikkeellä ja "firma on kadonnut maan päältä siinä vaiheessa, kun vastuunalaisia aletaan etsiä.

[Hayabusa]

En osta väitettä, että suomalaiset johtajat olisivat erityisen huonoja. Toki löytyy sekä hyviä että huonoja, mutta niin löytyy muualtakin. Suomessa kuitenkin on matalat hierarkiat ja pääsääntöisesti kaikki voivat keskustella kaikkien kanssa. Joissain toisenlaisissa kulttuureissa natsat määräävät kuka puhuu ja kuka kuuntelee.

[a4]

Niin sitten kun. Kun on keksitty niin fiksu robotti, että ihminen ei sitä enää hallitse tai sitten kun on keksitty niin monimutkainen auto, ettei sitä enää ihminen enää pysty edes romuttamaan, talo, jossa ei sen älykkyyden vuoksi voi asua (heittää ihmisen loisena  ulos), ollaan ylitetty inhimillisen potentiaalin rajat. Vielä ei olla lähelläkään sitä, etteikö hyvällä organisoinnilla, tehokkaalla työnjohdolla ja ammattitaitoiselle työväellä kyettäisi asiakkaiden vaatimuksia toteuttamaan.

Tässä kohtaa on pakko ottaa esiin eräs hulppea näkökulma jota jo tosissaan tutkitaankin kylmä hiki otsalla:
Tekoäly optimoidaan tekemään kaikesta ja kaikista klemmareita-teemalla, jossa natsienkin toimet näyttäytyvät nurkkakuntaisena pyhäkoulupuuhasteluna.
Ylifiksu palvelurobotti orjuuttaa tyhmän ihmiskunnan, yliälykäs auto orjuuttaa autoilijat, poliisit, tieverkoston suunnittelijat ja ylläpitäjät yhteiskuntineen ja autotehtaat merkkikorjaamoineen, yliälykäs talo siivoaa ihmisetkin villakoirineen nurkistaan..yliälykäs työnjohto tahkoaa omistajilleen maksimaalista voittoa ja täyttää asiakkaiden kaikki toiveet, vaikka se vaatisi ihmiskunnan tuhoamista.

[Toope]

Todellinen työttömyys Suomessa siis on huomattavasti suurempaa, mitä viralliset tilastot kertovat, koska meillä on satojatuhansia ihmisiä, jotka ovat tempputyöllistettyjä tai näennnäistyöllistettyjä. =Saavat rahansa yhteiskunnan verorahoista!

Ei tuo sinänsä huono ajatus ole, jos määrä olisi paljon pienempi. Työllistämisprojektien kauttahan voi päästä koulutukseen tai töihin. Mutta Suomessa peitellään oikeaa työttömyyttä noilla työllistämistoimilla.

[Xantippa]

En osta väitettä, että suomalaiset johtajat olisivat erityisen huonoja. Toki löytyy sekä hyviä että huonoja, mutta niin löytyy muualtakin. Suomessa kuitenkin on matalat hierarkiat ja pääsääntöisesti kaikki voivat keskustella kaikkien kanssa. Joissain toisenlaisissa kulttuureissa natsat määräävät kuka puhuu ja kuka kuuntelee.

Kyseessä luonnollisesti oli samankaltainen kärjistys, mitä Brutto harrasti koskien työntekijöitä.

Siitä nyt kuitenkaan ei päästä minnekään, että työelämän uudistuksissa työnantajalla ja sitä kautta johtajilla on kai sentään vielä jonkunmoinen merkitys. Pidän vähän kummallisena Bruton ajatusta "yli-inhimillisistä vaatimuksista", joita asiakkaat esittävät firmoille ja joiden vuoksi firmat sitten ovat täysin pulassa työntekijöiden kanssa. Perusteena tälle, että työelämä ja ajat ovat muuttuneet.

No niinhän ne tekevät koko ajan. Kyllä minä muistan ajan, kun tietokoneet vyöryivät toimistoihin. Silloinkin vanhempi väki vastusti niitä kiivaasti ja esitti, että ne tuovat työelämään yli-inhimillisiä vaatimuksia, joihin kukaan työntekijä ei voi vastata.

Totta on, että perhanat muuttivat tosiaankin koko työnkuvan. Sen sijaan ollenkaan siinä ei käynyt niin, että työpaikoille olisi jäänyt vain kaksi kymmenestä hyvää työntekijää. Siinä otettiin haaste vastaan, koulutettiin ja kouluttauduttiin. Pikku hiljaa alettiin vain uskomaan, että kilpailussa ei pärjää firma, johon ei saa sähköpostilla yhteyttä.

Ei meillä toistaiseksi mitään tuon radikaalimpaa muutosta oikeastaan ole näkyvissä. Mutta jos uskomme, että firmojen kilpailukyky on johtajien ansiota, niin sitten myös uskomme, että se on heidän vastuullaan. Tämän hetkisten muutosten johtaminen, siis.

T: Xante

[Brutto]

En osta väitettä, että suomalaiset johtajat olisivat erityisen huonoja. Toki löytyy sekä hyviä että huonoja, mutta niin löytyy muualtakin. Suomessa kuitenkin on matalat hierarkiat ja pääsääntöisesti kaikki voivat keskustella kaikkien kanssa. Joissain toisenlaisissa kulttuureissa natsat määräävät kuka puhuu ja kuka kuuntelee.

Kyseessä luonnollisesti oli samankaltainen kärjistys, mitä Brutto harrasti koskien työntekijöitä.

En pidä kärjistämisenä väitettäni, että ihmisen suorituskyvylle on olemassa tietyt ylärajat. Nuo rajat ovat osin biologisia/synnynnäistä perua, jolloin niiden laajentaminen ei onnistu. Ei edes hyvällä johtamisella. Mainittakoon, että johtajatkin ovat usein ihmisiä ja siten myös sisäisten rajojensa vankeja.

[Xantippa]

En osta väitettä, että suomalaiset johtajat olisivat erityisen huonoja. Toki löytyy sekä hyviä että huonoja, mutta niin löytyy muualtakin. Suomessa kuitenkin on matalat hierarkiat ja pääsääntöisesti kaikki voivat keskustella kaikkien kanssa. Joissain toisenlaisissa kulttuureissa natsat määräävät kuka puhuu ja kuka kuuntelee.

Kyseessä luonnollisesti oli samankaltainen kärjistys, mitä Brutto harrasti koskien työntekijöitä.

En pidä kärjistämisenä väitettäni, että ihmisen suorituskyvylle on olemassa tietyt ylärajat. Nuo rajat ovat osin biologisia/synnynnäistä perua, jolloin niiden laajentaminen ei onnistu. Ei edes hyvällä johtamisella. Mainittakoon, että johtajatkin ovat usein ihmisiä ja siten myös sisäisten rajojensa vankeja.

Ja onko väitteesi siis, että nykyisessä työelämässä nämä ihmisen suorituskyvyn rajat ovat ylittymässä?

T: Xante

[Brutto]

En osta väitettä, että suomalaiset johtajat olisivat erityisen huonoja. Toki löytyy sekä hyviä että huonoja, mutta niin löytyy muualtakin. Suomessa kuitenkin on matalat hierarkiat ja pääsääntöisesti kaikki voivat keskustella kaikkien kanssa. Joissain toisenlaisissa kulttuureissa natsat määräävät kuka puhuu ja kuka kuuntelee.

Kyseessä luonnollisesti oli samankaltainen kärjistys, mitä Brutto harrasti koskien työntekijöitä.

En pidä kärjistämisenä väitettäni, että ihmisen suorituskyvylle on olemassa tietyt ylärajat. Nuo rajat ovat osin biologisia/synnynnäistä perua, jolloin niiden laajentaminen ei onnistu. Ei edes hyvällä johtamisella. Mainittakoon, että johtajatkin ovat usein ihmisiä ja siten myös sisäisten rajojensa vankeja.

Ja onko väitteesi siis, että nykyisessä työelämässä nämä ihmisen suorituskyvyn rajat ovat ylittymässä?

T: Xante

On. Se näkyy väsymisenä, syrjäytymisenä, sairastumisina, työvoimapulana ja etenkin siinä, että asiakkaiden odotukset pystytään täyttämään yhä harvemmin.

[Karikko]

En osta väitettä, että suomalaiset johtajat olisivat erityisen huonoja. Toki löytyy sekä hyviä että huonoja, mutta niin löytyy muualtakin. Suomessa kuitenkin on matalat hierarkiat ja pääsääntöisesti kaikki voivat keskustella kaikkien kanssa. Joissain toisenlaisissa kulttuureissa natsat määräävät kuka puhuu ja kuka kuuntelee.

Kyseessä luonnollisesti oli samankaltainen kärjistys, mitä Brutto harrasti koskien työntekijöitä.

En pidä kärjistämisenä väitettäni, että ihmisen suorituskyvylle on olemassa tietyt ylärajat. Nuo rajat ovat osin biologisia/synnynnäistä perua, jolloin niiden laajentaminen ei onnistu. Ei edes hyvällä johtamisella. Mainittakoon, että johtajatkin ovat usein ihmisiä ja siten myös sisäisten rajojensa vankeja.

Ja onko väitteesi siis, että nykyisessä työelämässä nämä ihmisen suorituskyvyn rajat ovat ylittymässä?

T: Xante

On. Se näkyy väsymisenä, syrjäytymisenä, sairastumisina, työvoimapulana ja etenkin siinä, että asiakkaiden odotukset pystytään täyttämään yhä harvemmin.

Tohtorisedille ja tädeille tulee töitä. Enkeliparantajat ja muut ihmisen mielialaan vaikuttavat astrologiatädit voivat "paksusti" saadessaan asiakkaita.

Keppana käy kaupaksi ja muuta elämän kärsimystä lievennetään ja ehkä lisätään, kaikkea tuollaista varmaan tapahtuu.

"Onneksi maahantuppautujat korjaavat asian ja heistä saa hyviä halpatyöläisiä tähän pohjan perukan pelastamiseen. (kunnes hekin alkavat oireilemaan)

[Xantippa]

En osta väitettä, että suomalaiset johtajat olisivat erityisen huonoja. Toki löytyy sekä hyviä että huonoja, mutta niin löytyy muualtakin. Suomessa kuitenkin on matalat hierarkiat ja pääsääntöisesti kaikki voivat keskustella kaikkien kanssa. Joissain toisenlaisissa kulttuureissa natsat määräävät kuka puhuu ja kuka kuuntelee.

Kyseessä luonnollisesti oli samankaltainen kärjistys, mitä Brutto harrasti koskien työntekijöitä.

En pidä kärjistämisenä väitettäni, että ihmisen suorituskyvylle on olemassa tietyt ylärajat. Nuo rajat ovat osin biologisia/synnynnäistä perua, jolloin niiden laajentaminen ei onnistu. Ei edes hyvällä johtamisella. Mainittakoon, että johtajatkin ovat usein ihmisiä ja siten myös sisäisten rajojensa vankeja.

Ja onko väitteesi siis, että nykyisessä työelämässä nämä ihmisen suorituskyvyn rajat ovat ylittymässä?

T: Xante

On. Se näkyy väsymisenä, syrjäytymisenä, sairastumisina, työvoimapulana ja etenkin siinä, että asiakkaiden odotukset pystytään täyttämään yhä harvemmin.

Niin. Ja nämä kaikki asiat ovat juuri niitä, joihin työnantajan ja firmojen johdon pitäisi puuttua. Käyttää aikaansa sen pohtimiseen, miksi Insinööri väsyy, syrjäytyy, sairastuu sen sijaan, että pohditaan, onko Insinöörin työn sisältö, kuten teknologia, pilkulleen silleen vai tälleen.

Toisin sanoen, sen sijaan, että mikromanageerataan Insinöörin työn sisältöä, johdettaisiin hänen työympäristöään ja työviihtyvyyttään.

Tämän vuoksi Marinin ehdotus on monelle alalle ihan helvetin hyvä. Jos työtä saisi tehdä sen verran vähemmän, että pää kestää paremmin, se toisi koko yhteiskunnalle aika paljon säästöä juuri em. juttujen ja niistä johtuvien sairauksien ja muiden kerrannaisvaikutuksien poistumisen kautta.

Mutta mitäpä tekee työnantaja? Vaatii kikyä, eikä investoi. Toisin sanoen, pyrkii säilyttämään työn muutoin samanlaisena, paitsi tekemään enemmän.

Kyllä sanoisin, edelleen, että muutokset ovat siellä työnantajan päässä, työntekijän mahdollisuudet vaikuttaa olemalla yli-ihminen tosiaankin ovat rajalliset - siitä olemme yhtä mieltä!

T: Xante

[Hippi]

Se näkyy väsymisenä, syrjäytymisenä, sairastumisina, työvoimapulana ja etenkin siinä, että asiakkaiden odotukset pystytään täyttämään yhä harvemmin.

Hmm.. en nyt tiedä meneekö aiheen ohi, mutta jättäkää sitten huomiotta.

Meidän isossa firmassa päätettiin säästää tilakustannuksissa ja siinä vaiheessa, kun lehdissä jo kirjoitettiin, että monitoimitilat (=avokonttorit) aiheuttavat stressiä ja uupumusta monille, firmamme siirtyi suurelta osin uusiin toimitiloihin, joissa kenelläkään ei ole omaa työpistettä. Joka aamu työvalineet haetaan lokerosta ja poistuttaessa pidemmäksi ajaksi työpisteeltä, on se tyhjennettävä muita tarvitsijoita varten.

Koko firmamme tekee asiantuntijatyötä ja nyt vanhojen koirien oli opittava tekemään epämääräisessä hälinässä sitä työtä, jota ennen tehtiin omissa työhuoneissa ja hiljaisuudessa. Suuressa toimipisteessä on joitain vähäisiä hiljaisia tiloja, joihin voi vetäytyä "jos tekee keskittymistä vaativaa työtä". Noin ilmoitti johtoporras. Eikö lähes kaikki asiantuntijatyö ole keskittymistä vaativaa?

Sokea reettakin näkee, että sairauspoissaolot lisääntyivät ja työteho on laskenut, sillä työympäristö oli muuttunut kuormittavaksi. Toimitilakustannuksissa saatiin sentään merkittävää säästöä, sillä tilat on erilaisten poissaolojen ja etätyön vuoksi mitoitettu noin 60-70%:n läsnäololle.

Ainoat, joiden olen kuullut johtoportaan ohella kiittelevän uusi tiloja, on tiedotusyksikkö (joka meidän muiden mielestä ei tee mitään tuottavaa työtä vaan somettaa päätyönään).

[safiiri]

En osta väitettä, että suomalaiset johtajat olisivat erityisen huonoja. Toki löytyy sekä hyviä että huonoja, mutta niin löytyy muualtakin. Suomessa kuitenkin on matalat hierarkiat ja pääsääntöisesti kaikki voivat keskustella kaikkien kanssa. Joissain toisenlaisissa kulttuureissa natsat määräävät kuka puhuu ja kuka kuuntelee.

Kyseessä luonnollisesti oli samankaltainen kärjistys, mitä Brutto harrasti koskien työntekijöitä.

En pidä kärjistämisenä väitettäni, että ihmisen suorituskyvylle on olemassa tietyt ylärajat. Nuo rajat ovat osin biologisia/synnynnäistä perua, jolloin niiden laajentaminen ei onnistu. Ei edes hyvällä johtamisella. Mainittakoon, että johtajatkin ovat usein ihmisiä ja siten myös sisäisten rajojensa vankeja.

Ja onko väitteesi siis, että nykyisessä työelämässä nämä ihmisen suorituskyvyn rajat ovat ylittymässä?

T: Xante

On. Se näkyy väsymisenä, syrjäytymisenä, sairastumisina, työvoimapulana ja etenkin siinä, että asiakkaiden odotukset pystytään täyttämään yhä harvemmin.

Höpsis. Tyypillisesti kyllä väsyminen johtuu monien osatekijöiden summasta, joissa hyvinkin vahvasti vaikuttaa se, että työn tekemisen edellytykset eivät ole kohdallaan. Tai työtä on yksinkertaisesti aivan liian paljon yhden ihmisen tehtäväksi. Eikä käsittääkseni asiakkaiden tyytymättömyyskään ole mikään kaikkia aloja ja kaikkia yrityksiä koskeva ongelma. Päinvastoin on myös paljon sellaista palvelua ja tuotteita, joihin ollaan hyvinkin tyytyväisiä. Juuri siitä, että jaksamista, terveyttä, tyytyväisyyttä esiintyy, voidaan lähteä pohtimaan, miksi niitä ei aina löydy.

Varsinkaan tuo asiakkaiden kasvava tyytymättömyys ei oman perspektiivini mukaan pidä alkuunkaan paikkaansa. Joskus ammoisella 70-luvulla tyytymättömyyttä oli todella paljon. Mutta kilpailuakaan ei ollut juuri nimeksikään, niin tyytymättömyyteen ei pahemmin tarvinnut yrityksen kiinnittää huomiota. Ei haitannut bisneksiä, vaikkei asiakkaat niin tyytyväisiä olleetkaan, kun kilpailevia vaihtoehtoja ei ollut. Mutta kyllä huonosta palvelusta ja tuotteista silti jupistiin ja oltiin tyytymättömiä. Taidat itse asiassa haikaillakin aikaa, jolloin asiakkaasta ei tarvinnut suuremmin välittää. Se aika vain oli myös aikaa, jolloin suomalainen palvelu ja tarjonta ei riittänyt vientimarkkinoilla juuri muualle kuin Neuvostoliittoon - jossa kaikki ole vielä suomalaistakin surkeampaa.

En edes oikein usko, että lopulta väsymistä, syrjäytymistä ym. on nykyään niin kauhean paljon enemmän. Ennemminkin siitä vain on ruvettu puhumaan ja se on ilmiönä havaittu. Myös jokaisella aikakaudella on ne omat "trendisairautensa".´, joihin sairastumalla ihmiset reagoivat vallitseviin tilanteisiin. Se varmasti pitää paikkansa, että palkatun työntekijän pitäisi olla entistä "tuottavampi", koska sellaiset aputason hommat on automatisoitu tai muutettu itsepalveluksi. Lisäksi kaikilla tasoilla työpaikan pysyvyys on muuttunut epävarmemmaksi, mikä tietenkin osaltaan saattaa stressata. Mutta toisaalta moni muu stressinaihe on pienentynyt ja kohonnut koulutustaso tuo mahdollisuuksia siihen, että työnkuva muuttuu, mutta silti osaamisen voi siihen sovittaa. Mitä korkeampi koulutus, sitä moninaisempiin töihin päätymisen se mahdollistaa.

Yksi stressiä, väsymystä ja yleistä epävarmuutta lisäävä tekijä on se loputon valitus siitä, miten hirveää elämä nykyään on. Vaikka aika tavalla paremminhan tässä pärjätään ja elintaso on huomattavan korkea. Elämä on helpompaa, koska niin monet asiat voi hoitaa todella kätevästi ilman, että täytyy edes nousta sohvalta. Ehkä lopulta se suurin väsymyksen aiheuttaja onkin maailman nopea muutos, johon sopeutuminen vie voimia ja tuottaa tuntemuksia siitä, ettei pysy vauhdissa mukana.

[Xantippa]

^

Kyllä minä uskon, että väsymystä on enemmän kuin ennen, mutta en usko, että se johtuu yksioikoisesti työstä. Uskon, että se johtuu siitä, mitä teemme työn ohessa.

Aloitamme emailin lukemisen ja vilkaisemme facea. Jatkamme saman meilin lukua ja känny piippaa. Palaamme meiliin, mutta nyt joku chattaa.

Tästä on ihan tutkittuakin tietoa, aivojemme lyhytkestoinen muisti alkaa viemään tilaa pitkäkestoiselta muistilta. Ikävää tässä työnantajan kantilta on se, että duunista pitäisi jotenkin saada sellaista, että se ei häviäisi näille muille ärsykkeille.

Siinä mielessä ollaan tietysti vaativan äärellä. Konsteja on mm. tehdä työstä niin mielenkiintoista, että muun tekeminen ei kiinnosta. Tai sitten antaa insentiivi vapaa-ajan muodossa: jos teet työsi nopeammin, saat enemmän vapaa-aikaa. Rahan en yksistään usko hoitavan hommaa.

T: Xante

[Brutto]

Tämän vuoksi Marinin ehdotus on monelle alalle ihan helvetin hyvä. Jos työtä saisi tehdä sen verran vähemmän, että pää kestää paremmin, se toisi koko yhteiskunnalle aika paljon säästöä juuri em. juttujen ja niistä johtuvien sairauksien ja muiden kerrannaisvaikutuksien poistumisen kautta.

Sivuutit kokonaan aikasemmin mainitsemani työpaikan sisäisen kitkan, joka kasvaa sietämättömäksi kun työpaikalle astuu lauma kokemattomia, osaamattomia ja motivoitumattomia työntekijöitä. Sellaisia, joilla osaaminen on ajan tasalla ja motivaatio kohdallaan ei ole yksinkertaisesti saatavilla. Pelkkä yrityskohtainen työpaikan sisäinen osaamisvaatimus on useimmilla työpaikoilla jo niin korkealla tasolla, että sen saavuttamiseen menee uudelta työntekijältä yleensä kuukausia ellei vuosia. Tänä aikana hän ei tuota mitään mutta jarruttaa muiden työntekijöiden tuottavuutta. Ja yksikään yritys ei voi pysäyttää toimintaansa ja keskittyä pelkästään uusien työntekijöiden perehdyttämiseen ja kouluttamiseen. Se on tehtävä vauhdissa tuottavuus säilyttäen.

[Xantippa]

Tämän vuoksi Marinin ehdotus on monelle alalle ihan helvetin hyvä. Jos työtä saisi tehdä sen verran vähemmän, että pää kestää paremmin, se toisi koko yhteiskunnalle aika paljon säästöä juuri em. juttujen ja niistä johtuvien sairauksien ja muiden kerrannaisvaikutuksien poistumisen kautta.

Sivuutit kokonaan aikasemmin mainitsemani työpaikan sisäisen kitkan, joka kasvaa sietämättömäksi kun työpaikalle astuu lauma kokemattomia, osaamattomia ja motivoitumattomia työntekijöitä. Sellaisia, joilla osaaminen on ajan tasalla ja motivaatio kohdallaan ei ole yksinkertaisesti saatavilla. Pelkkä yrityskohtainen työpaikan sisäinen osaaminen on jo niin korkealla tasolla, että sen saavuttamiseen menee uudelta työntekijältä yleensä kuukausia ellei vuosia. Tänä aikana hän ei tuota mitään mutta jarruttaa muiden työntekijöiden tuottavuutta. Ja yksikään yritys ei voi pysäyttää toimintaansa ja keskittyä pelkästään uusien työntekijöiden perehdyttämiseen ja kouluttamiseen. Se on tehtävä vauhdissa tuottavuus säilyttäen.

Ratkaisu tähänkin valitettavasti piilee siellä firman johtamisessa. Jos työpaikalla on suuri vaihtuvuus ja hyviä rekrytointeja ei voida tehdä = hyviä työntekijöitä ei ole tulossa, sehän johtuu siitä, että firma on p*ska ja siitä on tieto alalla. Jos oikeasti joku onnistuu olemaan työtehtävissään vuosia pelkkänä riippana tuottamatta mitään, on silloin johdon laatumittarit työlle tosiaankin hieman harkittavissa olevat.

Jos koko ala kamppailee em. kaltaisessa työvoimapulassa ja ongelmissa, sitä suuremmalla syyllä pitäisi kiinnittää huomiota olosuhteisiin, joissa alalla työtä tehdään. Sitä suuremmalla syyllä kaikkien alan firmojen johdon pitäisi miettiä, mikä on vialla.

Sori, mikään esittelemäsi ongelma ei ole sellainen, joka ratkeaisi millään muulla kuin johtamistyöllä. Luuletko, että vaikkapa tapaus Pihlajalinna oikeasti on sellainen, jonka ratkaisee mikään muu muutos toimintatavoissa, arvoissa ja niin...tadaa johtamisessa?

En oikein tiedä, mikä sinun ratkaisusi olisi, ehkä et sellaista haekaan. Mutta se on kyllä aika selvää, että nämä mitään osaamattomat, motivoitumattomat luuserit tuskin nyt itse alkavat ratkoa ongelmia itsessään, firmassa tai alalla.

T: Xante