Sydämen ääni

[TSS]

Usein kuulee puhuttavan "sydämen äänestä". Sydämen ääni on ihmisten puheissa jotain arvostettavaa ja tärkeää, ja sitä kehoitetaan kuunneltavan. Sydämen ääni mielletään ehkä jonkinlaiseksi vaikeasti selitettäväksi tiedoksi, jonka vain sydän tietää ja ymmärtää (mutta aivot ehkä eivät?). Sydämen äänen mielletään olevan oikeassa.

Mitä teidän mielestänne on sydämen ääni on? Onko siinä kliseisessä sanonnassa jotain perää, että sitä on kuunneltava?

Itse suhtaudun "sydämen ääneen" hiukan skeptisesti. Jos sydämen äänellä tarkoitetaan tunteita, on niitä tietysti kuunneltava, sillä ne antavat tärkeää ihmistä ohjaavaa tietoa. Toisaalta järjen ja tunteiden vastakkainasettelu on mielestäni jokseenkin keinotekoista ja turhaa. Itse koen, että ne osoittavat usein samaan suuntaan, ja silloin kun ne eivät osoita, on syytä kyseenalaistaa "sydämen ääntä".

Mielestäni sydämen ääntä käytetään välillä myös pyhittämään tekoja, jotka ovat jossain mielessä itsekkäitä, enkä usko, että "sydämen ääni" johtaa ihmistä välttämättä aina oikeaan suuntaan.

[Melodious Oaf]

Englanniksi vastaava sanonta kaiketi kuuluu "trust your gut".

Ehkä tällä on vähemmän assosiaatioita romanttisiin tunteisiin ja ihastumiseen, ja minun on varmaan helpompi lähestyä ajatuksen hyödyllisiä ulottuvuuksia tuon kautta.

En ole eri mieltä tästä mistä ilmaisit skeptisyyttä, ja aika pitkälle samoja kyseenalaistuksia voi yhtä hyvin perustein kohdistaa tähän englannin fraasiinkin.

Ymmärrän tuon positiivisessa mielessä tarkoittavan sitä, että tietoisen prosessoinnin ulkopuolella tapahtuu kuitenkin aika paljon, ja joskus johonkin... "fiilikseen" tai sellaiseen on ihan hyvä perustaa ratkaisuja, kunhan tiedostaa, että se on nyt fiiliksen pohjalla tapahtuvaa ja vähän erilaisella tavalla virheherkkää toimintaa — vaikka tietysti virheherkkää ja kovinkin virheherkkää on kaikki rationaalinenkin arviointi. Siinä taas ei resurssit vaan riitä määräänsä enempää, eikä kyvyt, ja kaikki jää aina ja väistämättä kesken

Mutta sitten taas monet jutut mitä kehystetään "rationaalisina" on suurelta osin sitten kuitenkin "fiilisjuttuja", ja mun mielestä sen myöntäminen on monesti ihan hyvästä. Ei se tee siitä vähemmän validia, eikä se edes tuota mitään hyvää, jos asettaa vaatimuksen että kaikki pitäis pystyä aukottoman loogisesti perustelemaan.

Mielihän tuottaa kyllä niitä perusteluja ja selityksiä vaikka muille jakaa ja vaikka mihin lähtöön ja tarpeisiin.

Jos koittais sitä kritiikkiä vähän täsmentää, niin mun mielestä monesti ihminen toimii emotionaalista kipua välttääkseen sillä tavalla, että jo havainnot on lähtökohtaisesti aika vääristyneitä, ja sitten mieli tarjoilee aika valmiina oletuksia ja ennusteita ja muistoja ja ruumiintuntemuksia, ja kaikki tää helposti muodostuu semmoseks kokemukseks joka on vaan "totta" — kyynisesti vois sanoa että mitä intensiivisempi kokemus, sitä enemmän tietysti "totta".

Ei siitä kokonaan ehkä edes pääse ulos, mutta varmaan voi opetella hyväksymään uskomusten tuottamaa kipua lempeästi tai rohkeasti tai silleen että se nyt vaan liittyy just sun historiaan.

Ongelma siinä on pikemminkin se, että tämmönen "kivun välttäminen" voi tuottaa käytöstä, joka on ristiriidassa omien arvojen kanssa. Ja kuitenkin toisaalta joku kohtuus täytyy olla eikä kipuakaan kannata ehdoin tahdoin haalia.

Se arvojen vastainen käytös voi olla semmosta, että yrittää hirveästi olla hyvä tai tehdä vaikutusta toisiin. Tai se voi olla passivoitumista tai kokonaan muiden varaan antautumista, kietoutumista jne.  Tai se voi olla välttelyä, alkoholia tai huumeita tai seksiä tai jotain mikä vaan vie sen kivun pois.
    Ja sit tietysti sydämen äänellä tai "ruuansulatuselimistön tunteella" voi perustella että tää on nyt oikein ja kohtuullista.
   
LISÄYS:
En tiedä, mihin kohtaan tossa pitäis sijoittaa se, että eristää itseään tai kovettaa itseään. Sekin on kai joskus ihan OK ja tarpeellista, mutta mun vähän omintakeinen hypoteesi on, että tää ns. "emotionaalinen kipu" ei lakkaa olemasta vaikka onnistuisit siinä ja sitä tavallaan ei tuntiskaan. Silloin et ehkä koe sitä kipuna tai jäsennä sitä silleen, ja se on joskus käytännön kannalta ja asioiden hoitamisen kannalta ihan hyvä, mutta tää ei takaa sitä, ettei se silti heijastuis sieltä käytökseen tihkumalla tai jonain isompana purkauksena.
 
Ajattelen tota kai silleen että kaikki feilaa siinä joskus, ja vaikka se ei ole ideaalista, ei se nyt pääsääntöisesti niin iso juttu tai vaarallistakaan ole. Jos kritiikin virittää äärimmilleen, niin aika jatkuvalla syötöllä ja päivittäin huomaa käytöksessä jotain, mikä ei ollut ihanteellista tai täysin omien arvojen mukaista. Sit sitä vaan yritetään uudestaan eikä jäädä tuleen makaamaan.

Semmonen mikä ois varmaan hyvästä on koittaa itse luoda itselleen enemmän turvaa, koska jos se jää pois tai liian vähiin, silloin ei yleensä pysty vastaamaan ollenkaan tai riittävästi muiden tarpeisiin. Ei sekään nyt hetkissä niin iso juttu ole, mutta siinä ehkä alkaa sitten pitkällä tähtäimellä mennä asioita jo systeemaattisesti pieleen.

En tiedä voisko sydämen kuuntelu joskus olla sitä että menee kohti sitä, mikä tuo itselle hyvää ja turvaa yms.

Sitä on vaan tosi vaikea erottaa siitä, mikä on käytöstä joka on ylikompensointia, luovuttamista tai välttelyä, kuten yllä kuvasin.

Lopulta tylsä vastaus on vaan lakonisesti että toi on tasapainoilua tai tasapainon hakemista.

Ja toisaalta ihmisen syvän tason uskomukset tai näkemykset tosta asiasta kai tavallaan kertoo aika paljon.

Periaatteessa kai joku buddhalainen visio olis että kärsimys ei ole välttämätöntä, vaan perimmäinen todellisuus on jotain ilman sitä.

Mulla on kai joku välimallin ajatus jossa sitä voi vähentää ja sitä voi kohdata erilasilla tavoilla, mutta joku osa siitä on kuitenkin väistämätöntä. Veikkaan että tohon liittyy joku semmonen seminolo uskomus että "perimmäinen todellisuus" on jollain tapaa muut ihmiset, tai sit vaan semmonen uskonnollisen tai trasendentaalisen asenteen puute, jossa lopulta on vain tämä maailma eikä siitä "pääse pois" tai pääse mihinkään muualle.

[MrKAT]

Dunn-lop Dunn-lop, sano engl. lääkärikirja kuuluvan kun stetoskoopilla kuuntelee.
Faaraoiden Egyptistä Raamattun ja nykypäivään asti (fundie-uskovilla vieläkin) on levinnyt harha että mieli ja siis tunteet asuu sydämmessä, koska se reagoi herkästi aistittavasti.
Liittyykö siihen vaisto? Tunnen että x on hyökkäävä = vaistoan että x on hyökkäävä?
Kaikki kokemukset ja saatu tietoinfo/huhut muokkautuvat sekaisin yhteen +- tunteeksi = vaistoksi, jota ei enää pysty erittelemään.

[Hiha]

Seuraava pelkästään sen perusteella miten olen kuullut termiä käytettävän. (Kirjoitelmat ovat kokonaan toinen asia, niissä käytetään mitä tahansa sanoja, jotka vaikuttavat hienoilta.)

Sydämen ääni on lapsena opitut periaatteet hyvyydestä, oikeudenmukaisuudesta yms. Ne kuuluvat sydämen äänenä tilanteissa, joissa järki sanoo että juuri tässä tilanteessa niitä ei kannata noudattaa. Sitä ei pidä siis tyhmänä seurata. Ainoastaan tilanteissa, joissa hölmönhyvyydestä koituva vahinko on pienempi kuin rationaalista vaihtoehtoa seuraava kaksinaismoralistien joukkopaheksunta, kuuluu hymyillä ja seurata sydämen ääntä vaikka kuinka vituttaisi.

[TSS]

Mielenkiintoisia näkökulmia tuli aiheeseen. Jos ymmärsin oikein, MO puhuu sydämen äänestä jonkinlaisena kipuna, jonka välttäminen ohjaa toimintaa. Hiha puhuu sydämen äänestä moraalisena ohjeistona, jonka ihmnen on omaksunut jo lapsena.

Kumpikin näkökulma kuulostaa juuri siltä, että "sydämen ääni" perustuisi aika isoihin ja vaikuttaviin juttuihin. Ehkä sydämen ääni tuntuu tavallaan juuri kipuna, ja omaa toimintaa tuon kivun ohjaamana muokkaten tuosta kivusta pääsee ehkä hetkellisesti tai pitkäjänteisemminkin pois. Tässä kivussa voi hyvinkin kuulua sukupolvien ääni oikeasta ja väärästä ja kaikki sisäämme kätkeytyvät moniulotteiset tunnemuistot, joita lapsuudesta on kertynyt, ja joita ei ehkä kovin tietoisesti ole käsitelty, eikä välttämättä paljoa kyseenalaistettu. Siksi kuulemme vain "sydämen äänen", emmekä järjen ääntä, koska kyse on juurikin joistain käsittelemättömistä asioista, jotka edelleenkin näyttäytyvät meille vain joko epämääräisinä tuntemuksina tai itsestään selvänä totena.

Kyllä tuossa voisi olla perää.

Sydämen äänestä puhuessani en tarkoittanut pelkästään romanttisiin suhteisiin liittyviä asioita, vaan ihmistä kokonaisvaltaisesti ohjailevaa tekijää. Positiivisessa mielessä sydämen ääni voisi hyvin olla jotain sellaista miten MO kuvaa: tunnetta, joka koostuu ainakin osittain tietoisen prosessoinnin ulkopuolella tapahtuvista havainnoista. Ihmiselle kertyy varmasti paljonkin tällaista tietoa, ja jos sitä pystyisi tietoisella tasolla tarkastelemaan, se voisi olla hyvinkin validia tietämystä todellisuudesta. Siihen oikeastaan viittasinkin sillä, että järki ja tunteet vievät yleensä samaan suuntaan.

[Hiha]

Sydämen ääni mielletään tärkeäksi ja hienoksi, on se silleen imelä fraasi. Kun lukee netin wannabe-tietäjiä tai vaikka yksilöllisille nykyihmisille suunnattuja self help -oppaita – Kuinka olet itsesi paras ja ainoa ystävä, mutta saat silti menestystä ja vaikutusvaltaa – niin niissä sydämen ääni on usein jännästi kääntynyt puhtaan itsekkyyden ääneksi. Saat mutkan kautta sisäpiirin tietoa pörssiyhtiöstä. Tiedon hyödyntäminen on epäeettistä, mutta... kuuntele sydämesi ääntä. Vanha ystäväsi sairastuu syöpään eikä hänestä ole enää kaveriksi menoihin. Yhteydenpidon rajoittaminen on vähän haljua, mutta... kuuntele sydämesi ääntä. Olet sitoutunut, silti toinenkin ihminen himottaa. Petät kumppanisi luottamuksen, mutta... kuuntele sydämesi ääntä. Aina ja kaikesta voi kirjoittaa ylevän tuntuisesti. Kasvokkain tyydytään laimeampiin ambivalentteihin kommentteihin. "Teet kuten parhaaksi näet." "Sehän on sinun elämäsi." "Anna palaa, Frank."

[Melodious Oaf]

Mielenkiintoisia näkökulmia tuli aiheeseen. Jos ymmärsin oikein, MO puhuu sydämen äänestä jonkinlaisena kipuna, jonka välttäminen ohjaa toimintaa. Hiha puhuu sydämen äänestä moraalisena ohjeistona, jonka ihmnen on omaksunut jo lapsena.

En puhunut, vaan ilmeisesti ryöpytin ulos vähän liikaa aiheeseen löyhästi liittyviä omia aiempia keloja niin, että oli vaikea seurata, miten eri asiat liittyvät toisiinsa.

"Sydämen äänellä" kai voidaan tarkoittaa erilaisia asioita. Esitin että sinun esittämiä skeptisiä tai kriittisiä ajatuksia siitä vois muotoilla tarkemmin, jos hahmottaa ongelmaa sitä kautta, että ns. "emotiaalisen kivun" kohtaaminen voi tuottaa ei toivottua tai omien arvojen vastaista käytöstä.

Mä esitin siinä viestissä monta eri tulkintaa sille mitä "sydämen ääni" vois tossa yhtälössä olla, mutta en avannut niitä ihan kaikkia.

Sydämen ääni voi olla se "fiilis". Se voi olla joku joka ohjaa johti sitä mikä tuo itselle hyvää ja turvaa.

Hihan huomiosta sais sen että tavallaan sydämen ääni on myös se mitä on ne "arvot" ja se mitä pitää hyvänä.

Mutta negatiivisessa mielessä sydämen ääni voi olla myös jotain niiden arvojen vastaista joka vaan näyttää tai tuntuu hyvältä koska se vie jonkun "kivun" pois.

Ei se mitään jos tosta ei tajua mitään — myönnän että käsittelen tota hiton sekavasti. En ehdi jäsennellä ja sit tuuttaan liikaa ulos.

LISÄYS:
Periaatteessa se on ihan mahdollinen slotti myös tossa yhtälössä "sydämen äänelle" että se onkin se kipu. Eli sun koko henkilöhistoria ja muu mikä kuuluu siihen miten koet tai kulkee koko ajan mukana.

Mä en tarkoittanut enkä ajatellut sitä tolleen ja se menee aika omintaiseksi ja monisyiseksi, mutta toisaalta se on freesi ja yllättävä kulma tohon juttuun

[TSS]

Mielenkiintoisia näkökulmia tuli aiheeseen. Jos ymmärsin oikein, MO puhuu sydämen äänestä jonkinlaisena kipuna, jonka välttäminen ohjaa toimintaa. Hiha puhuu sydämen äänestä moraalisena ohjeistona, jonka ihmnen on omaksunut jo lapsena.

En puhunut, vaan ilmeisesti ryöpytin ulos vähän liikaa aiheeseen löyhästi liittyviä omia aiempia keloja niin, että oli vaikea seurata, miten eri asiat liittyvät toisiinsa.

"Sydämen äänellä" kai voidaan tarkoittaa erilaisia asioita. Esitin että sinun esittämiä skeptisiä tai kriittisiä ajatuksia siitä vois muotoilla tarkemmin, jos hahmottaa ongelmaa sitä kautta, että ns. "emotiaalisen kivun" kohtaaminen voi tuottaa ei toivottua tai omien arvojen vastaista käytöstä.

Mä esitin siinä viestissä monta eri tulkintaa sille mitä "sydämen ääni" vois tossa yhtälössä olla, mutta en avannut niitä ihan kaikkia.

Sydämen ääni voi olla se "fiilis". Se voi olla joku joka ohjaa johti sitä mikä tuo itselle hyvää ja turvaa.

Hihan huomiosta sais sen että tavallaan sydämen ääni on myös se mitä on ne "arvot" ja se mitä pitää hyvänä.

Mutta negatiivisessa mielessä sydämen ääni voi olla myös jotain niiden arvojen vastaista joka vaan näyttää tai tuntuu hyvältä koska se vie jonkun "kivun" pois.

Ei se mitään jos tosta ei tajua mitään — myönnän että käsittelen tota hiton sekavasti. En ehdi jäsennellä ja sit tuuttaan liikaa ulos.

LISÄYS:
Periaatteessa se on ihan mahdollinen slotti myös tossa yhtälössä "sydämen äänelle" että se onkin se kipu. Eli sun koko henkilöhistoria ja muu mikä kuuluu siihen miten koet tai kulkee koko ajan mukana.

Mä en tarkoittanut enkä ajatellut sitä tolleen ja se menee aika omintaiseksi ja monisyiseksi, mutta toisaalta se on freesi ja yllättävä kulma tohon juttuun

En tarkoittanut, että sinä välttämättä pitäisit sydämen ääntä kipuna, mutta siitä huolimatta kuitenkin aloit puhua siitä jonkinlaisena kipuna, kuten viestissäni kirjoitin ("MO puhuu.."). Tähän halusin tarttua, vaikka huomasin, että käsittelit sitä laveammin ja hakevammin, etkä määritellyt sitä kivuksi. Pahoittelut, jos esitysmuotoni oli sellainen, että koit minun laittaneen sanoja suuhusi.

Hauskana hopeisena pilvenreunuksena tämä sekoilu loihti sitten tuon näkemyksen sydämen kivusta, joka pitää sisällään oikeastaan kaiken henkilöhistoriasta persoonallisuuteen. Toisaalta se on sitten jo niin lavea käsitys, ettei se enää kauheasti anna välineitä tarkentaa, mitä sydämen ääni olisi. Mutta jotain tosi monisyistähän se todellisuudessa varmaankin on.

[Melodious Oaf]

^ Okei, hyvä tietää 

Vähän hätäisesti lähdin korjaamaan väärinkäsitystä, jota ei varsinaisesti edes ollut.

Tosi mielenkiintoinen avaus ja aihe kyllä tämäkin, kiitos siitä.

[Amore]

Sydämen äänen seuraaminen kai liittyy tilanteisiin, jossa ihminen käy sisäistä keskustelua "järkevän" ja enemmän tunteita puhuttelevan valinnan välillä, kuten vaikkapa mennäkö opiskelemaan alaa, jossa työnäkymät ovat varmat ja palkkataso hyvä vai ottaako suurempi riski ja valita ammatti, jossa toimeentulo ja menestys on epävarmempaa. Mutta on sydämen äänellä tekemistä ihmisen yleisen arvopohjan ja rehellisyyden äänen kanssa myös, sanotaanhan "käsi sydämelle" kun tunnustellaan rehellistä mielipidettä jostakin.

Tapahtui tänään: löysin maasta kännykän, kallista merkkiä, ehjä ja toimiva. Poimin laitteen mukaan, jotta se ei joutuisi ties kenen käsiin, koska löytöpaikka oli paikalla, jossa hieman epämääräistä väkeä joskus kokoontuu, esim. Alko lähellä. Jouduin sitten miettimään, mitä kapistukselle tekisin. Kuka enää käyttää Löytötavaratoimistoa? Vanhanaikainen idea enkä edes tiedä, missä sellainen sijaitsee. Olisi hyvä, jos vaikka keskustan metroasemilla olisi jotkut löytöpisteet, jonne voisi sitä sun tätä toimittaa. Tuli sitten kuitenkin aika pian mieleeni, että eiköhän joku yritä puhelimeen soittaa. Noin 30 min kuluttua puhelin soikin ja siellä oli puhelimen omistajan tuttava, joka oli saanut sanan, että puhelin on kadoksissa. Kerroin olinpaikkani ja alueen, jossa tulisin parin tunnin sisällä liikkumaan. Soittaja välitti tiedon puhelimen omistajalle, joka soitti myöhemmin. Sovittiin tapaaminen erään kaupan eteen, josta tulisin kulkemaan ohi. Tapasimme ja puhelin palautui omistajalle. Sain löytöpalkkioksi lahjakortin, mitä en lainkaan ollut odottanut. Entä se sydämen ääni? Kyllä mielessäni kävin myös lyhyen keskustelun, voisiko puhelimesta hypoteettisesti olla minulle jotain hyötyä. En ollut siis 100% puhdassydäminen, mutta sisäistä keskustelua käydessäni kyllä tiesin koko ajan, että en voisi mitenkään elää löytötavaran kanssa ilman jatkuvaa omantunnon soimausta. Kun puhelin soi ensimmäisen kerran, olin helpottunut, että tilanne olisi pian päättymässä. Pohjimmiltaan mitään valintaa ei ollut, lähinnä vain vaihtoehtojen teoreettista puntarointia, miten ihmiset toimivat näissä tilanteissa ym.