Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Oikeassaolemisemme

Aloittaja -:)lauri, elokuu 20, 2019, 16:44:14

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

-:)lauri

Päinvastoin kuin yleisesti uskotaan, oikeassaolemisemme ei riipu siitä, ovatko faktat puolellamme, vaan siitä, tuntuuko meistä siltä, että olemme oikeassa [1]. Tai oikeastaan näin ei ole kaikkien kanssa. Vajaa 15% ihmisistä kykenee muuttamaan mielipidettään omien totuuksiensa kanssa ristiriitaista todistusaineistoa nähdessään. Loput ovat syvällä suossa mikä-mikä-maailmassaan, eikä mikään fakta muuta heidän käsityksiään. Tällaisten ihmisten käsitykset muuttuvat samaa tahtia, kuin totuuksiinsa assosioimansa tunnesisältö muuttuu ja mihin meistä hyvin harva (vajaa 15%) pystyy enemmän tai vähemmän vaivattomasti heti kättelyssä.

Tuossa artikkelissa [1] on spelukoitu, että oikeassaoleminen olisi evoluutiopsykologinen adaptaatio. Eli tuollainen lukkoon lyöty oikeassaolemisen tunne on kehittynyt meille ihmisille suojelemaan meitä mahdollisilta vaaroilta, joille asetuimme alttiiksi savanneilla eläessämme, jos muuttelimme mielipidettämme kuin tuuliviirit. Sellaisen ihmisen kanssa kun yhteistyö, joka lupaa aluksi yhtä, mutta tekeekin sitten myöhemmin toista, on hankalaa ja se luottamus saattoi olla joskus evolutiivisessa historiassamme tosiaan elämän ja kuoleman kysymys. Ja koska me emme ole kehittyneet pohtimaan monimutkaisia abstrakteja ongelmia, joissa todelliset faktat merkitsevät, vaan pienen ihmisryhmän tässä-ja-nyt eteen tulevia arkielämän ongelmia, joissa käytännössä toimivat ratkaisut merkitsevät, ovat todelliset faktat meille lähinnä vain "ohjelman täytettä" ja jos ovat totuukisemme kanssa poikiteloin, yksinkertaisesti vain sivuutamme ne. Tai tietysti ehkä tuo vajaa 15% pystyy pohtimaan asioita enempi oikeiden totuuksien kautta kun samaan aikaan me muut vain luulemme olevamme oikeassa.

Olisin kiinnostunut kuulemaan, onko jollakulla hyviä neuvoja, kuinka muuttaa jonkun toisen mielipidettä jossain asiassa? Tuossa artikkelissa [1] viitattiin tosiaan tunteiden kautta vaikuttamiseen, mutta se mielletään yleensä tieteellisten faktojen yhteydessä halpamaiseksi keinoksi vaikuttaa. Tosin onko meillä todellisia vaihtoehtoja?

EDIT: Tai muistatko ja miten oma mielipiteesi olisi joskus muuttunut?

* * *
[1] "Why Facts Don't Change Our Minds" -The New Yorker
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - elokuu 20, 2019, 16:44:14

Olisin kiinnostunut kuulemaan, onko jollakulla hyviä neuvoja, kuinka muuttaa jonkun toisen mielipidettä jossain asiassa?

Ei niitä tarvitse, tai yleensäkään kannata yrittää muuttaa,, muuttakoot itse, jos katsovat aiheelliseksi.

Toki ihmiset yleensä ovat kohtuullisen suggestioalttiita.

Hippi

Itsessäni ainakin olen huomannut, että ylenmääräinen kohkaaminen jonkin asian tiimoilta tuppaa kääntämään minut asiaa vastaan. Moni hyväkin asia muuttuu itselleni vastenmieliseksi, jos sitä työnnetään suut ja silmät täyteen.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Hayabusa

Kysy Putinilta. Hänen kerrotaan saaneen Amerikan ja puoli Eurooppaa äänestämään väärin.  ;D
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

MrKAT

Lainaus käyttäjältä: Karikko - elokuu 20, 2019, 16:59:16
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - elokuu 20, 2019, 16:44:14

Olisin kiinnostunut kuulemaan, onko jollakulla hyviä neuvoja, kuinka muuttaa jonkun toisen mielipidettä jossain asiassa?

Ei niitä tarvitse, tai yleensäkään kannata yrittää muuttaa,, muuttakoot itse, jos katsovat aiheelliseksi.

Toki ihmiset yleensä ovat kohtuullisen suggestioalttiita.
K:lle:
Pakko voi olla tarvita jos esim. rokoteänkyrät tms saattaa kansakunnan/sairaat/lapsensa hengenvaaraan.

V:lle:
Esim.
/Gerry Spence: Väittele ja voita - persoonallisuus peliin, WSOY, 1996/ saanee kirpputoreilta ym. kuten:
https://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1276891
Hän on oikeudessa asianajajana voittanut ilmeisesti kaikki siviilioikeudenkäynnit. Kuuluisia tapauksia Karen Silkwoodin perheelle korvaukset, puolusti Imelda Marcosia jne, sai suojeltua jonkun ikimetsän.  Kirja vaikutti kohtuu vahvasti minuun, mm. miksi roistotkin tarvii asianajajan. (Neuvoi muakin henk. koht ettei kannattaisi alkaa väittelemään kreationistien kanssa). Hän on jenkeissä oppinut maallikkojuryiden tunteisiin vaikuttamisen.

Googlaa ("Väittelyopas", "suostuttelun taito" tms) lisää.

Valituissa Paloissa oli kerran juttu väittelytaktiikasta, saattoi olla lyhenne jostain kirjasta, mutta yksi tärkeä neuvo oli että ei pidä olla 100% vastahankainen vaan pitää tulla myös vastaan jos toinen on oikeassa.

Semmoinen vika voi olla että noi oli joko asianajajille, poliitikoille tai äidille ja isille ja ennen internet/someaikaa. Netissä ei välttämättä päde sama kuin ennen. Nyt voi toisen tappaa linkkimiekoilla uuvuksiin jne. Ja kahdenkeskinen tilanne on eri kuin se tyypilllinen netissä jossa debattia seuraa yleisö (jossa periksianto herkemmin tuomitaan heikkoudeksi, vrt. poliitikot) joka on jo ennakolta jakautunut kahteen leiriin.
Missä perussuomalainen törttöilemässä, siellä Jokisipilä puolustelemassa.
                    - Vanha turkulainen sananlasku (by Antti Gronow)

Juha


Väärässäolemisen myöntämisen vaikeus voi olla luontava selittää, jos ymmärtää ihmisen yleisimmän tavan olla mukana pohdinnoissa, tai siis jonkin tyypin asiakäsittelyssä. Väärässäolemista ei tarkalleen ottaen välttämättä ole asianmukaista myöntää. Miksi?

Faktoja tuodaan joskus pöytään sen takia, että on mielipide, joka kaipaa vakuuttavuutta muissa. Toisaalta ei välttämättä voi olla liittämättä faktoja mielipiteisiin, kun tarvemaailma kertoo yhtä, ja faktoja on läheisesti mielipiteenmukaisina löydettävissä/saatavilla. Iso erottelu jatkuvasti ylläpidettynä, lupaavan reitin suhteen, ja faktanmukaisuuden suhteen on epäekonomista.

Kun sitten faktoihin käydään, voidaan kokea, että käydään käsiksi koettuun, mikä taas on kiistatonta, ja väärin, siis tunteiden kieltämiseen pyrkiminen. Jotta tämä käsitys ei toteutuisi, niin asiallisen vastaväitteiden esittäjä on oltava asiauskottava, miten toteutuukin. Jos ei, niin sotkua seuraa. Tällaisista "käsittelyistä" on hyvä olla kauempana, jos haluaa jotain etenevyyttä. Itsensä voi käsittää ongelmakäsittelijäksi, siis kyvyttömäksi laaja-alaisuuteen, riippuvuuden suhteen, tai voi aistia niin vahvaa riippuvuutta, että tajuaa, ettei kannata sanoa jostain aiheesta mitään.

Jos väärässäolemisen myöntää, ja tilanne ei koske faktoja itsellä, tai muilla, niin jotain voi mennä oudosti.

MrKAT

#6
Muistelen, että 90-luvun lopulla ja vuosituhannen vaihteessa olin vielä jonkinlainen ilmastoänkyrä, pidin lämpenemisen pääsyy-vaihtoehtona esillä aurinkoa.
  Tämän vuosikymmenen alussa vielä hehkuttelin tumman suklaan terveellisyyttä lisäävää vaikutusta.
Noi molemmat uskomukset haihtui tieteellisen tiedon ja auktoriteettien eessä. Suklaatutkimukset olikin suklaateollisuuden vedätys.

Fanaatikot voi pilata hyvänkin asian. Ehkä siksi joskus 90-luvulla katsoin vihreitä, luonnonsuojeluhohkausta ja luomuihmisiä kieroon. (Mitähän minäkin täällä pilaan? Antipersuilun? ;D )

Missä perussuomalainen törttöilemässä, siellä Jokisipilä puolustelemassa.
                    - Vanha turkulainen sananlasku (by Antti Gronow)

Hippi

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - elokuu 20, 2019, 19:51:35
Fanaatikot voi pilata hyvänkin asian. Ehkä siksi joskus 90-luvulla katsoin vihreitä, luonnonsuojeluhohkausta ja luomuihmisiä kieroon. (Mitähän minäkin täällä pilaan? Antipersuilun? ;D )

Kun kerran kysyit, niin liha  ja rasva alkaa taas minulle maistua entistä enemmän ja persut on hyvä vaihtoehto.
Tosin vastakkaista kohkaamista monessakin asiassa on niin paljon, että tässä kohta pää menee sekaisin siitä, mitä vastaan pitäisi olla eniten.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

MrKAT

Missä perussuomalainen törttöilemässä, siellä Jokisipilä puolustelemassa.
                    - Vanha turkulainen sananlasku (by Antti Gronow)

Juha

#9

En tiedä olenko väärässä, mutta tuntuu, että eräs ihmistyyppi on sellainen, joka ei voi oikein sanoa faktoja vääriksi. Faktat haetaan tueksi, jolloin fakta on tuen merkityksessä, ja pääjuttuna on tavoite. Faktat kulkevat tavoitteiden mukana.

Fakta ei ole joko väärin tai oikein, vaan sopiva, tai ei-sopiva, ja voi ainoastaan vaihtua, jos tavoite vaihtuu. Tärkeintä on se tavoite. Faktojen käyttö jos luontevaa, niin niiltä odotetaan tavoitteenmukaista. Menee vähän koko pakettina, tai sitten ei.

Jos faktoja miettii liiaksi, etenkin muuten kuin niitä taustatueksi valiten (keksien...), voi vaikuttaa tuuliviiriltä, sillä päättävä ihminen tekee tarvittavia, eikä asettele tarvittavan eteen esteellisiä hidasteita. Näin esim faktapohjainen päättäjä voi näyttää oudolta kentällä, jossa mielipidevoimat merkkaa, ja faktojen asettuminen näiden mukaiseksi.

On oikeassa, jos on tavoitteenmukainen. Näin tietyllä areenalla. Voi siis ajatella olevan fakta- ja mielipide-areenoita.

Eräs ikävä sekoitelma areenoissa on se, että jos on fakta-areenalla, ja se on tavoite, voi faktaa olla vaikea myöntää vääräksi, sillä yksittäinen myöntäminen voi tarkoittaa sitä tulkintaa, että arvellaan oltavan sittenkin areenalla M, mikä on miskommunikaation takia isompi virhe, kuin faktan myöntäminen vääräksi, ilman arenan väärinymmärtämistä, ja faktan myöntäminen vääräksi ilman areenaväärinkäsitysriskiä olisi tosiaan kiva teko, sillä merkkaisi eteenpäinmenoa, taaksepäimenon sijaan.

Sitä sattuu, ja usein myös tapahtuu.

MrKAT

Lainaus käyttäjältä: Juha - elokuu 20, 2019, 20:10:36

En tiedä olenko väärässä, mutta tuntuu, että eräs ihmistyyppi on sellainen, joka ei voi oikein sanoa faktoja vääriksi. Faktat haetaan tueksi, jolloin fakta on tuen merkityksessä, ja pääjuttuna on tavoite. Faktat kulkevat tavoitteiden mukana.

Fakta ei ole joko väärin tai oikein, vaan sopiva, tai ei-sopiva, ja voi ainoastaan vaihtua, jos tavoite vaihtuu. Tärkeintä on se tavoite. Faktojen käyttö jos luontevaa, niin niiltä odotetaan tavoitteenmukaista. Menee vähän koko pakettina, tai sitten ei.
Tuommoisen suuntaista on minulla ollut mielessänikin ja jopa pilapiirrosta suunnittelin.
  Mies tulee filosofin fakta-tavarataloon. Hän haluaa ostaa fakta 1, fakta 3.n, ja fakta 16:n,  koska ne takaa hänelle suurimmat nautintaoikeudet ja nautinnot.
   Mutta jo vuoden päästä hän valitsee uudet: fakta2, fakta 4:n aiempien fakta 1:n ja 3: n tilalle koska 1 ja 3:sta pääteltiin hänen nautintaoikeuksiensa kanssa ristiriidassa olevaa ja siksi hän haluaa hylätä 1: ja 3:n ja valita nautintaoikeutensa takaavat 2 ja 4:n.

(Ehkä ne pitäisi olla lainausmerkeistsä "fakta1" "fakta2" joka kuvaa sitä että hänelle ne on faktoja ja voivat olla (1 ja 2) keskenään ristiriitaisia tai jopa päinvastaisia).

Missä perussuomalainen törttöilemässä, siellä Jokisipilä puolustelemassa.
                    - Vanha turkulainen sananlasku (by Antti Gronow)

Juha

#11

Oletko oikeassa?

Olen oikeassa
En ole oikeassa



Perustelu.

Kun sekoitan tarvittavia faktoihin, olen aina faktojen käyttäjä, siis koen tarvetta johonkin, ja liitän johonkin pakettiin sopivia faktoja, jotta esim tavoite toteutuu.

Kun yritän taas olla faktojen käsittelijä, vailla selkeää tavoitetta, tai jopa vahvasti tavoitepakkoalueelle faktankäsittelijä, käytännön pakosta, niin käsittelen, tai haluan painottaa faktojen käsittelyä irrallisena muusta, jolloin kokonaisuuden suhteen olen väärässä, siis kokonaisemmin ottean kuten äänestyksessä totesin.

Voisin tietysti lieventää omaa, jo suoraan lähtökohtaista väärässäolemistani sillä, että jos olen kokonaisemmin ottaen väärässä, siis irrallaan kokonaisuudesta, niin voisin kertoa tämän, jolloin duunailen vääryyttä, katsomallani tavalla, jonka tuon julki, jolloin tilanne ehkä muuttuu. Kai jotenkin.

(Vähän samaan tyyliin, tuo eka kohtakin)


BTW Se eka on joskus raskasta, joskin raskaus vaihtelee. Paitsi että väärässä, siis kokonaisoikeimmassa, niin myös vaihtelevasti ottaen irvikuva, ja kummankin puolen suhteen, joskin toinen puoli voi olla toistaan vähän irvikuvallisempi.

a4

#12
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - elokuu 20, 2019, 16:44:14
Olisin kiinnostunut kuulemaan, onko jollakulla hyviä neuvoja, kuinka muuttaa jonkun toisen mielipidettä jossain asiassa? Tuossa artikkelissa [1] viitattiin tosiaan tunteiden kautta vaikuttamiseen, mutta se mielletään yleensä tieteellisten faktojen yhteydessä halpamaiseksi keinoksi vaikuttaa. Tosin onko meillä todellisia vaihtoehtoja?

EDIT: Tai muistatko ja miten oma mielipiteesi olisi joskus muuttunut?
Tärkeästä aiheesta erityisen hieno kysymys oli mielestäni tuo Tai muistatko ja miten oma mielipiteesi olisi joskus muuttunut?
Se laittaa introspektion, itsereflektion ja huumorintajuisimmilla myös itseironian hyrräämään! Suomeksi itsetutkiskelun.
Oma suosikkini tästä kysymyksestä, jonka voi siis esittää myös itselle, on mallia: miten meni noin niinku omasta mielestä?
Sitä voi höystää myös kysymyksellä: Kannattaisiko minun oppia tästä jotain?
Toiset oppivat nopeammin, toiset hitaammin. Itse kuulun hitaampien koulukuntaan.

Omia matkan varrella muuttuneita muistojani tai valemuistoja aiheesta:
Aivopierujeni ja erityisesti niiden käytännöllisten seurausten tuottama häpeä on ollut suuri motivaattori tunnepuolella ja muistijälkien vahvistaja.
Lisäksi tyhmän pään aiheuttama ruumiillinen ja henkinen kärsimys vuodesta toiseen toistuessaan on tuottanut vuosien varrella jo pienen joukon orastavia intuitiota tai pään sisäisiä ääniä erilaisista hälytyskelloista. 
Positiivisemmasta päästä, ihailua ja ahaa-elämyksiä aiheuttaneet kanssaihmisten teot ja ajatukset ovat jättäneet myös vahvoja tunteellisia muistijälkiä, erityisesti toistuvina havaintoina, jostain paremmasta tavasta edetä umpihangessa, oman pään sisällä tai soilla.
Käytännön tasolla esim. mielipiteiden vaihtuminen keskustelupalstalla on tapahtunut pitkällisenä ja tuskallisena prosessina jossa oma ajatus on osoittautunut vialliseksi ja tilalle näyttäisi löytyvän jopa parempikin ajatus. Parantavan ajan ja unhoittamisen kautta parempi ajatus on lopulta voinut löytää tiensä jopa omaksi ajatukseksi. Tiukat vastakkainasettelut ja mahtituntemukset voivat tosin torpata tätä eheytymisprosessia sanottavan tehokkaasti.
Tärkeä apuväline ja keskustelujen anti on ollut myös muiden keskustelijoiden aivopierujen peilaamisen avulla omien ajatusvirheidensä tunnistaminen.
Kuohuvat tunteet tai jopa tunnelukot ovat voineet estää analyyttisten johtopäätöstenkin tasolla, niiden heikkouksien näkemisen omassa ajattelussa.
Mutta toisten ajattelussa ne on ollut helpompi tunnistaa ja vähemmän kivuliasta tunnistaa myös omiksi.
Tässäkin häpeä on ollut arvokas apu. On ollut kivuliaan valaisevaa huomata suomivansa toista samasta asiasta jota parhaimmillaan itse toistaa heti jo seuraavassa lauseessaan. Toki usein tätäkään ei itse huomaa, mutta monasti keskustelukumppanit auttavat tässäkin.
Nolo yksittäinen esimerkki tyyppimokastani on pahimmillaan jopa pelkkien ennakkoluulojen varassa arvostelu, naureskellessani Game of Thronesille ja sen ärsyttävälle hypetykselle. Myöhemmin tutustuin ja ihastuin sarjaan. Nyt olisi korkea aika myös analysoida ja latistaa fiilispohjaiset kokemukseni siitä jalostuneemmaksi tiedoksi maailmasta ja itsestäni. Miksi kulutin aikaani sellaiseen? Miksi nautin siitä ja oliko se sen arvoista? Miksi se tehtiin?

MrKAT nostikin jo esiin väittelytaidon. Itse pidän sitä dialogia yksipuolisempana, pinnallisempana ja joukkoälykkyyttä sivuuttavana keinona.
Myös asianajajien tulisi voiton tavoittelun sijasta tähdätä objektiiviseen lain ja lain hengen tulkintaan.
Perusteltuun argumentaatioon nokkelan väittelyn sijasta. Mutta tämä on vain asiaan tarkemmin perehtymätön maallikon mielipiteeni.
Olen ollut ymmärtävinäni että myös politiikassa, joka lienee pitkälti ideologista väittelyä, poliitikko erottuu valtiomiehestä kuten väittely erottuu perustellusta argumentaatiosta ja dialogista. Suuruudellaan. Toki valtiomiehiksi demokratioissakin joskus erehdytään kutsumaan myös itsevaltaisia oikeassaolijoita.
Kysynkin, pitäisikö poliittisen keskustelun olla sirkusmaista nokkelaa väittelyä välihuutoineen vai tylsempää asiallista keskustelua? Viihdettä vai asiallisuutta?
Lainaisin toimivinta tieteellistä metodia myös keskustelumetodiksi: Yksityistä ja yhteistä ajatusten kehittelyä, testailua, arviointia. Objektiivisuuteen pyrkivää maltillista ja avointa dialogia.

Socrates taisi jo ammoin olla saman asian äärellä, yrittäessään saada keskustelukumppaninsa itse päätymään oman tunteellisen ajattelunsa ajamana loogisiin johtopäätöksiin keskustelun aiheesta. Mutta johdatteliko hänkin liiaksi keskustelua vai oliko kyseessä avointa dialogia, asioiden tutkimista?

Sanotaan että kysyvä ei tieltä eksy:
Itse tekemällä oppii parhaiten? Myös ajattelun saralla? Jokaisen pitää itse löytää ne ajatukset joita toinen koittaa hänelle tarjota? Dialogissa voidaan päätyä myös kaikille osanottajille uusiin ajatuksiin?

Aihetta käsitellään myös tässä keskusteluohjelmassa, valistuksen, vastavalistuksen, identiteettipolitiikan, kulttuurirelativismin ja kolonialismin kautta:
https://areena.yle.fi/1-4451798
Ovatko länsimaalaiset, ateistit, tiedemiehet tai vaikkapa vihreät feministit oikeammassa kuin muut?
Hauskin kommentti oli professorin tokaisu Kolumbuksen ajoilta nykypäivään jatkuneesta länsimaisesta kristillis-kolonialistisesta identiteettipolitiikasta. :)
Valkoisen lihaa syövän heteromiehen liittämistä samaan ajatusperinteeseen monikulttuuristen viherfeministien ja seksuaalivähemmistöjen kanssa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Identiteettipolitiikka

Toope

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - elokuu 20, 2019, 19:51:35
Muistelen, että 90-luvun lopulla ja vuosituhannen vaihteessa olin vielä jonkinlainen ilmastoänkyrä, pidin lämpenemisen pääsyy-vaihtoehtona esillä aurinkoa.
  Tämän vuosikymmenen alussa vielä hehkuttelin tumman suklaan terveellisyyttä lisäävää vaikutusta.
Noi molemmat uskomukset haihtui tieteellisen tiedon ja auktoriteettien eessä. Suklaatutkimukset olikin suklaateollisuuden vedätys.

Fanaatikot voi pilata hyvänkin asian. Ehkä siksi joskus 90-luvulla katsoin vihreitä, luonnonsuojeluhohkausta ja luomuihmisiä kieroon. (Mitähän minäkin täällä pilaan? Antipersuilun? ;D )
Nyt uskot kaikki lorut, mitä esittävät?
Rooman klubikin oli tapauksensa, muka maailman viisaimpia...

Karikko

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - elokuu 20, 2019, 19:43:09
Lainaus käyttäjältä: Karikko - elokuu 20, 2019, 16:59:16
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - elokuu 20, 2019, 16:44:14

Olisin kiinnostunut kuulemaan, onko jollakulla hyviä neuvoja, kuinka muuttaa jonkun toisen mielipidettä jossain asiassa?

Ei niitä tarvitse, tai yleensäkään kannata yrittää muuttaa,, muuttakoot itse, jos katsovat aiheelliseksi.

Toki ihmiset yleensä ovat kohtuullisen suggestioalttiita.
K:lle:
Pakko voi olla tarvita jos esim. rokoteänkyrät tms saattaa kansakunnan/sairaat/lapsensa hengenvaaraan.

Joo toki noin, mutta ei siihen pakkoon tarvitse "kajota" kenenkään mielipiteeseen sen muuttamiseksi.

Rokotuspakko voidaan tehdä muutenkin. Onhan monta muutakin pakkoa mitä pitää noudattaa, vaikka olisi eri mielinen asiasta.

Mielipide on ihan eri asia, olettaisin.  Toimintavapaus joissakin asioissa on varmaan hyvä sallia, tai tilanteen mukaisesti olla sallimatta.

Pakko mennä armeijaan, kouluun ja kaikkea muuta sellaista, yksilönvapaus on suhteellista... Rokotevastaisuus on useimmiten tyhmyyttä, vaikka kaikkia rokotteita ei ehkä kannatakaan ottaa. Varsinkaan kokeiluita ihmisellä, joita niitäkin joskus näyttäisi olevan.

Minullekin joku tutkija tarjosi kokeiluluontoista vyöruusurokotetta tutkimuksen vuoksi (en kyllä hetkeäkään aatellut suostuvani koekaniiniksi.)