Pisteellä ei ole viereistä pistettä. Olivatpa kaksi pistettä miten tahansa lähellä toisiaan, niin esimerkiksi niiden puolivälissä on piste. Itse asiassa välillä olevalla janalla on äärettettömän monta pistettä. Jännää.
On.
Kaksi pistettä jos alkavat kovasti samansuuntailla, niin sinnehän menevät, samaan, ja mahtunee useampikin, kuin mustaan aukkoon.
Oikeasti. Tuo lainaus voi kuvata hyvin elämää ja sen suuntaa. Tulee mieleen raja-arvon käsite. Jotain lähestytään rajatta, ja lopullisuus vain jää saavuttamatta, vaikka jonain kuvana se olisi lapsellisen selkeä, ja selkeästi ilmaistava kaikille.
Jostakin pohjasta lähtien, voi sanoa, että se on nyt siinä. On jotain äärellistä. Pistekkin on tietyllä tapaa äärellistä, siis sijainniltaan. Toisaalta kun siihen liitetään muuta tarinaa, niin tulee mieleen madonreiät ja tämäntapaiset, tieteispopulaarit jutut.
Todellisuus on ihan kiehtova pähkinä. Samalla aito sellainen. Demokratia yhteiskunnan tilanakin on vähän tuota. Ei mikään pieni asia, tai ei-niin-vähän-merkityksellisyyttä aiheuttava.