TV-nurkka

[Aave]

^
Tässä on varmasti genre- ja kulttuurieroja. Metallimusiikissa en ole tämmöiseen paskamaisuuteen törmännyt, pikemminkin päin vastoin. Metallimusiikin historiaan (Niin Euroopassa, kuin Yhdysvalloissa) lukeutuu useita varttuneempia naisia (Osa heistä jo tuolloin 70-vuotiaita), joita on suuresti rakastettu, ja ovat toimineet samalla emoina bändipiireissä, ja muut nuoret fanit hyväksyneet heidät varauksetta. Esimerkiksi San Fransiscon kukkaan puhjenneessa Thrash-metal -genressä (1970-luvun lopulla, 1980-luvun alussa) oli mukana kuuluisa superfani ja emohahahmo, joka hoiti bändien (Exodus, Metallica, Megadeth, Death Angel, Testament...) juoksevia asioita, postitoimituksia, oli mukana kiertueilla, ja hänen kotinsa toimi myös turvasatamana levottoman nuoruuden keskellä. Vastaava kuvio on tapahtunut myös monissa Euroopan maissa, eikä sitä ole pidetty mitenkään ihmeellisenä tai paheksuttavana.

Etelä-Koreassa naisten asema ei ole mikään häävi (Varsinkin, jos verrataan Suomeen), ja K-pop -kulttuuri on muutenkin sairas toimintaympäristö. Erityisesti moni sikäläinen naisesiintyjä on päätynyt itsemurhaan, eikä tilanteen paranemiselle ole mitään suuria muutoksia vieläkään näkyvissä. Nuori K-Pop -fanikunta suhtautuu vihamielisesti, jos joku mummo- tai pappaikäinen saapuu "heidän tontilleen".

[Hippi]

^
No, sitäpä minä ihmettelin juuri, kun en ole itse kokenut minkäänlaista ikärasismia tai edes nenänvartta pitkin katselua, kun "äiti-iässä" ramppasin keikoilla ja festareilla. Heviporukat on tosia mukavia ja eikä minulle tullut koskaan sellaista tunnetta, että "kuka ei kuulu joukkoon". Siksi tuota vähän kummastelin.

Mutta kyllähän se korealaisen elämän kovuus ja suoranainen julmuus välittyy niissä sarjoissakin, vaikka katsomani ovat melkoisen kepeitä olleet. Kyllä ne ilmiöt sielläkin on nähtävissä ja olen sitten yrittänyt netistä vähän kaivella, miten tosielämässä ne ilmiöt näyttäytyvät.

[Aave]

^
No, sitäpä minä ihmettelin juuri, kun en ole itse kokenut minkäänlaista ikärasismia tai edes nenänvartta pitkin katselua, kun "äiti-iässä" ramppasin keikoilla ja festareilla. Heviporukat on tosia mukavia ja eikä minulle tullut koskaan sellaista tunnetta, että "kuka ei kuulu joukkoon". Siksi tuota vähän kummastelin.

Mutta kyllähän se korealaisen elämän kovuus ja suoranainen julmuus välittyy niissä sarjoissakin, vaikka katsomani ovat melkoisen kepeitä olleet. Kyllä ne ilmiöt sielläkin on nähtävissä ja olen sitten yrittänyt netistä vähän kaivella, miten tosielämässä ne ilmiöt näyttäytyvät.

Sama täällä, kun en itsekään enää ihan nuorimmasta päästä ole. Pikemminkin fanien nuorin sukupolvi on (Hyvällä tavalla) kateellinen siitä, että olemme nähneet ja kasvaneet sillä aikakaudella kuin bänditkin on perustettu, ja olemme kokeneet sen kaiken alusta asti. Hevi- ja metallimusiikkipiirit ovat tutkitustikin yhteisöllisimpiä ja suvaitsevaisimpia, mitä populaarimusiikin parista löytyy. Pahimmasta päästä puolestaan mainstream-EDM -piirit (Electronic Dance Music)... Joku Ibizan DJ-festari olisikin paras paikka suorittaa napalmiylilento, mikäli halutaan päästä eroon yhteiskunnallisesti räkäpäisimmästä aineksesta.

[Norma Bates]

Muistaakseni kyse oli Etelä-Koreasta, kun tv-ohjelmassa mainittiin itsemurhaan asti ahdistunut nuori nainen joka oli joutunut salakuvaamisen kohteeksi.

Joku yhtiö suorittaa siellä oikein tarkastuksia vessoihin poistaakseen kaikki kamerat joilla miehet yrittävät kuvata vessassa asioivia naisia, matskun luonnollisesti netissä jakoon laittaakseen.

Länkkärinä on käsittämätöntä miten salakuvaamisen uhriksi joutuneen naisen itsensä pitäisi hävetä niin että on pakko tappaa itsensä. Et mahda asialle yhtään mitään, olet vääryyden kohde, ja sinun itsesi pitää syyllistyä? Ihan kuin jokin painajaisuni.