Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Luopuminen yhteiskunnan ja yksilön kehittäjänä sekä voimavarana

Aloittaja ROOSTER, elokuu 25, 2019, 10:38:57

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

ROOSTER

Aivan liian vähän kannustetaan luopumaan vaikka se olisi monasti hyväksi.

Jos esim. luopuu väkivaltaisesta puolisosta tai homeisesta asunnosta niin edut ovat selvästi haittoja suuremmat. Myös alati temppuilevasta autosta kannattaisi heti luopua.

Viisaat väittävät, että luopumalla yritystuista voitaisiin poistaa koko yritysverotus ja vielä jäisi 3 miljardia yli. Näin talous kestäisi myös perintöveron poiston ja alle 30000e tienaavilta voitaisiin poistaa tulovero.

Vallasta luopuminen olisi monelle varmasti viisaampaa kuin sinnikäs siinä roikkuminen edellytyksien murentuessa ympärillä. Kokonaisista valtarakenteista, kuten kuningasvallasta Britanniassa, tulisi luopua.

Aivan liian usein vain roikutaan kiinni asioissa koska pelätään luopumista. Luopukaa hyvät ystävät. Minäkin olen jo luopunut uskosta ja toivosta, enää jäljellä on rakkaus.






Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Juha


Ehkä ideaa.

Käytännön arkitasolla jos luopuu perustyökaluista, niin elämä voi käydä kalliiksi. Jos on velkainen, jne, niin menee hyvin rajoitteneeksi elämä, jolloin voi kuluttaa paljon enemmän, myös läheisiä ja yleensäkin.

Kokonaisempi elämä on vähän kuin omavaraistalouden suuntaista. Sen jälkeen on aito paikka osallistua muuhun. Samanlaista kerrontaa on hyvästä parisuhteesta. Siinä ei eletä toisesta, ja toisen varaan ripustautumisesta.

Perusjuttuja on kliseetasolla. Miten niitä isoja linjoja voi soveltaa onnistuneesti arjessa, on toinen asia. Ei syytä unohtaa, pohjavirtojen vaikuttavuutta. Siitä en puhuisi.

Juha


Jos tällainen teema ponkaisee esiin, erityisesti trendipohjasta, niin sopivin kysymys tähän yhteyteen olisi:

Luopumisesta luopuminen, yhteiskunnan ja yksilön kehittäjänä, sekä voimavarana?

Joskus näin tehdään automaationa, tosin osa ei ota huomioon tätäkään, (sen erityisemmin).

Monenlaista on suhtautumista, tällaiseen. Varmaan syytäkin, kun ei ole ihan finaalinen juttu, tuo luopiminen.

Ihmisenä elettävä, ja siltä osin kuin hyvää on, ja ei käänny tänne ihmisen tasolle, niin voi ajatella, miksi ei. Syitä toki monenlaisia, ei valmista latua, suhtautumiselle, ellei kutsuntoihin lähde osallistumaan, esim aktiivisesti.

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Juha - elokuu 25, 2019, 12:09:14
Monenlaista on suhtautumista, tällaiseen. Varmaan syytäkin, kun ei ole ihan finaalinen juttu, tuo luopiminen.

Minusta luopuminen on finaalinen juttu. Kun jostain luopuu, niin se on siinä.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Karikko

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 25, 2019, 10:38:57

Aivan liian usein vain roikutaan kiinni asioissa koska pelätään luopumista. Luopukaa hyvät ystävät. Minäkin olen jo luopunut uskosta ja toivosta, enää jäljellä on rakkaus.

Rohkenen epäillä.

Tuskin voit luopua noista asioista erikseen, kyllä pitää luopua rakkaudestakin.

Kyllä sitä mielellään uskoo ja toivoo rakkautta.  Uskomuksistakin on aika hankala luopua, vaikka toivoisikin voivansa.

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Karikko - elokuu 25, 2019, 14:09:54
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 25, 2019, 10:38:57

Aivan liian usein vain roikutaan kiinni asioissa koska pelätään luopumista. Luopukaa hyvät ystävät. Minäkin olen jo luopunut uskosta ja toivosta, enää jäljellä on rakkaus.

Rohkenen epäillä.

Tuskin voit luopua noista asioista erikseen, kyllä pitää luopua rakkaudestakin.

Kyllä sitä mielellään uskoo ja toivoo rakkautta.  Uskomuksistakin on aika hankala luopua, vaikka toivoisikin voivansa.

Älä epäile.

Kyllä rakastaa voi, vaikkei ole uskoa tai toivoa.

Eikä luopuminen aina, tai yleensäkään, ole helppoa. Paitsi hyveistä. Paheista luopuminen on sitten vaikeampaa.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Hippi

Paheista luopuminen on ainakin itselleni ollut helppoa.
En kyllä tiedä edes olisiko minulla mitään sellaisia hyveitä, josta voisi luopua.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Juha

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 25, 2019, 13:49:19Minusta luopuminen on finaalinen juttu. Kun jostain luopuu, niin se on siinä.

Luopuminen on prosessi. Ja tässä tarkoitan luopumisella sitä, jossa todellakin on merkitystä. Voisin kuvata prosessin suuntaa luonnehtien, että kyseessä on kuin kasvu. En usko, että pahasti olisin pielessä.

Yksi toimi ja siinä se. Vaikuttaa reaalimaailmassa aika helpolta. Kun kasvanut, päätös onkin helppo, tosin kaikki työ on edeltänyt sitä, eikä päätös ole näin mitään erityistä, työläysmielessä. Näistä voisi sanoa että, onnistunut kasvu on kaikki, siirtymä automaatio, ja ajan kysymys. Hyvin suunnittelu, ja viimein oikein päätelty, voi olla puoliksi tehty, kuten usein sanotaan, tosin kasvun kohdalla tuokin voi olla myös melkein nolla, vaikka alkupäätöksen jälkeen tulisikin se kaikki kasvu, ja lopullisempi päätelmä.

Asiaa voi konkretisoida arjen esimerkillä. Jos on alkoholisti, niin voi särkeä hankkimansa pullot, tai valuttaa vessan pöntöstä. Jos henkisesti ei ole kypsä jatkamaan päätöksen suuntaisesti, voi käydä kuten laihduttajalle, joka on entistä pahemmassa lirissä, ellei ennenpitkää jojotuksessa.

Kun on tosiaan se perushyvä, josta elämä antaa viitteitä, ja jota kerrotaan monella tavoin taivastarinoitten joukossa, niin kansan tarinoihin kuuluu myös paljon sitä, että eletään tavallista arkea, haihattelevamman sijaan. Kumpikin kansan tietämä on tietysti tosi. Pelkkä materia ei tunnu välttämättä missään, joten jos luopuisikin. Ei välttämättä toimi. Ja jos on arvot kohdallaan, ei tarvitse kuin levätä arvojen hyväilemänä. Ei taida jäädä pitemmäksi aikaa mahdolliseksi.

mikainen

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 25, 2019, 14:50:31
Lainaus käyttäjältä: Karikko - elokuu 25, 2019, 14:09:54
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 25, 2019, 10:38:57

Aivan liian usein vain roikutaan kiinni asioissa koska pelätään luopumista. Luopukaa hyvät ystävät. Minäkin olen jo luopunut uskosta ja toivosta, enää jäljellä on rakkaus.

Rohkenen epäillä.

Tuskin voit luopua noista asioista erikseen, kyllä pitää luopua rakkaudestakin.

Kyllä sitä mielellään uskoo ja toivoo rakkautta.  Uskomuksistakin on aika hankala luopua, vaikka toivoisikin voivansa.

Älä epäile.

Kyllä rakastaa voi, vaikkei ole uskoa tai toivoa.

Usko ja toivohan ovat tarpeettomia jos rakastaa. Niitä tarvitaan vain silloin kun jotain uupuu.

Juha


Tuli mieleen sama.

Jos on rakkaus, vallitsevana tilana, niin se tarkoittaa samalla aika suoraan todellisuudenmukaisuutta. Vaikea perustella. Johtaa välittömyyteen. On jotain ihmiselle epätyypillistä.

Käsitteellisesti tuo jollain tapaa koettu ja ennakoitu olotilojen huone, tästä "olotilatalosta", on vähän niin ja näin. Kun elämäntaito-opuksia lukee, niin niissä on kerrontaa, mikä on hyvä. Toisaalta myönnettävä, että höttöisyyttä piisaa. Ei välttämättä ongelma, tosin tulkintoja voi miettiä.

Varautuvan ja täysrakenteellisen yhteiskunnan tilanteessa, puheet välittömyydestä ovat käytännössä aika sovittamattomia. Viitattu maailma on varmasti, ja ehkä juuri käytännön esteellisyyksien takia.

Näissä teemoissa menee helposti jotain vikaan. Tarjotaan unelmaa halvalla, eikä käsitellä sitä maailmaa, jossa eläminen voi olla mitä vain. Missä tarve, siellä vedätyksen paikka.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: mikainen - elokuu 25, 2019, 23:50:42
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 25, 2019, 14:50:31
Lainaus käyttäjältä: Karikko - elokuu 25, 2019, 14:09:54
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 25, 2019, 10:38:57

Aivan liian usein vain roikutaan kiinni asioissa koska pelätään luopumista. Luopukaa hyvät ystävät. Minäkin olen jo luopunut uskosta ja toivosta, enää jäljellä on rakkaus.

Rohkenen epäillä.

Tuskin voit luopua noista asioista erikseen, kyllä pitää luopua rakkaudestakin.

Kyllä sitä mielellään uskoo ja toivoo rakkautta.  Uskomuksistakin on aika hankala luopua, vaikka toivoisikin voivansa.

Älä epäile.

Kyllä rakastaa voi, vaikkei ole uskoa tai toivoa.

Usko ja toivohan ovat tarpeettomia jos rakastaa. Niitä tarvitaan vain silloin kun jotain uupuu.

Uskoista, tai toiveista ei ole kukaan luopunut- "luulisin" jos on hänen pitää luopua toivojasta ja uskojasta, eli itsestään.

Rakkaus on yksi teema ihmisen uskon ja toivon-elämässä, eli tuntemuksena ja tavoitteena ihan tarpeellinen, jos se niin tulkitsee.

mikainen

Lainaus käyttäjältä: Karikko - elokuu 26, 2019, 13:50:12
Lainaus käyttäjältä: mikainen - elokuu 25, 2019, 23:50:42
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 25, 2019, 14:50:31
Lainaus käyttäjältä: Karikko - elokuu 25, 2019, 14:09:54
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 25, 2019, 10:38:57

Aivan liian usein vain roikutaan kiinni asioissa koska pelätään luopumista. Luopukaa hyvät ystävät. Minäkin olen jo luopunut uskosta ja toivosta, enää jäljellä on rakkaus.

Rohkenen epäillä.

Tuskin voit luopua noista asioista erikseen, kyllä pitää luopua rakkaudestakin.

Kyllä sitä mielellään uskoo ja toivoo rakkautta.  Uskomuksistakin on aika hankala luopua, vaikka toivoisikin voivansa.

Älä epäile.

Kyllä rakastaa voi, vaikkei ole uskoa tai toivoa.

Usko ja toivohan ovat tarpeettomia jos rakastaa. Niitä tarvitaan vain silloin kun jotain uupuu.

Uskoista, tai toiveista ei ole kukaan luopunut- "luulisin" jos on hänen pitää luopua toivojasta ja uskojasta, eli itsestään.

Miten nyt uskon sitten määrittelee, mutta toiveista voi kyllä luopua ja olla edelleen itsensä. En ole tänäänkään ajatellut kertaakaan minkäänlaisia toiveita ja silti olen koko ajan ollut itseni.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: mikainen - elokuu 26, 2019, 19:47:11
Lainaus käyttäjältä: Karikko - elokuu 26, 2019, 13:50:12
Lainaus käyttäjältä: mikainen - elokuu 25, 2019, 23:50:42
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 25, 2019, 14:50:31
Lainaus käyttäjältä: Karikko - elokuu 25, 2019, 14:09:54
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 25, 2019, 10:38:57

Aivan liian usein vain roikutaan kiinni asioissa koska pelätään luopumista. Luopukaa hyvät ystävät. Minäkin olen jo luopunut uskosta ja toivosta, enää jäljellä on rakkaus.

Rohkenen epäillä.

Tuskin voit luopua noista asioista erikseen, kyllä pitää luopua rakkaudestakin.

Kyllä sitä mielellään uskoo ja toivoo rakkautta.  Uskomuksistakin on aika hankala luopua, vaikka toivoisikin voivansa.

Älä epäile.

Kyllä rakastaa voi, vaikkei ole uskoa tai toivoa.

Usko ja toivohan ovat tarpeettomia jos rakastaa. Niitä tarvitaan vain silloin kun jotain uupuu.

Uskoista, tai toiveista ei ole kukaan luopunut- "luulisin" jos on hänen pitää luopua toivojasta ja uskojasta, eli itsestään.

Miten nyt uskon sitten määrittelee, mutta toiveista voi kyllä luopua ja olla edelleen itsensä. En ole tänäänkään ajatellut kertaakaan minkäänlaisia toiveita ja silti olen koko ajan ollut itseni.

Eli uskot itseesi- toivon mukaan.

Ihan hyvä juttu, eikös sen suurin piirtein niin pidä ollakin.

ROOSTER

Onko luopuminen itsekästä? Yleensä luovutaan asioista tai jostain mikä aiheuttaa itselle vaivaa tai ikävyyksiä.

Ovatko esim. britit itsekkäitä kun yrittävät luopua EU-jäsenyydestä vai uhrautuvia hyväntekijöitä jotka yrittävät näyttää, että ilman hyviä kavereitakin voi pärjäillä.

Onko hyväpalkkaisesta työstä luopuminen ja downsiftaamisen aloittaminen puhdasta itsekkyyttä ja vahingontekoa perheelle?

Jos luopuu henkilökohtaisesta uskosta, kuka siinä kärsii?
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Karikko

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - marraskuu 16, 2019, 14:16:29

Jos luopuu henkilökohtaisesta uskosta, kuka siinä kärsii?

Kysyä voi myös, kuka siinä luopuu?

Ellei löydy luopujaa, ei ole luopumistakaan. Kysymys lienee vaihtokaupasta oletuksia hieman trimmataan.

No tarkoitan vain sitä, että ajatukset seuraavat kulkijaa, kuvittelisi hän sitten luopuneensa jotakin, tai ei.