Älykkyys, geenit ja menestyminen

[Toope]

Yhteiskunnan/koulutuksen ei toki pitäisi tasapäistää liikaa ihmisiä, lahjakkuuksille pitää antaa mahdollisuuksia.
Sinänsä toki kannatan laaja-alaista koulutusta, mutta jotkut ihmiset vaan ovat fiksumpia, aina. Ihan gaussin käyrän perusteellakin.

[Kopek]

Mensaan kuuluva musta mies ilmoittaa olevansa "roturealisti", joka on niiden rasistien itsestään käyttämä nimitys, jotka eivät halua käyttää itsestään nimitystä rasisti.

I am a race realist. I believe that consistently observed racial disparities in societal outcomes are largely rooted in genetic differences, primarily differences in average levels of intelligence.

Nuori musta mies on tullut siihen tulokseen, että perinnölliset erot erityisesti älykkyydessä ovat menestyksen tai menestymättömyyden taustalla.

Älykkyyden merkitys menestymisen kannalta tunnustetaan yleisestikin, ja sekin myönnetään, että älykkyys jossakin määrin periintyy. On kuitenkin normatiivisista syistä kiellettyä yhdistää tämä ajatus ihmisryhmiin ja niiden menestymiseen. Yhdistäminen olisi rasismia.

Musta mies voi yhdistää nuo asiat, koska hän ei voi olla rasisti.

https://www.amren.com/features/2017/01/young-black-man-became-race-realist/

Minun käsitykseni tästä asiasta on se, että pelkästään erot älykkyydessä - olkoot ne perinnöllisiä tai ympäristöstä johtuvia - eivät selitä eri ryhmien erilaista menestymistä. Taustalla on muitakin syitä.

En kiistä yleisesti mainittuja syitä kuten köyhyyttä, ei-stimuloivaa kasvuympäristöä, kulttuuria, yksinhuoltajaperheessä kasvamista ja mitä kaikkea on mainittu. Kaikilla näillä syillä on merkitystä sille, miten ihminen menestyy elämässään. Uskon kuitenkin, että näidenkin asioiden taustalla on geneettisiä tekijöitä. Kyse on tavallaan eräänlaisesta kierteestä.

Lapsi menestyy huonosti koulussa, koska häntä ei kiinnosta koulunkäynti vaan kaverijengit. Huono menestyminen jatkuu läpi elämän. Kun lapsi on aikoinaan omien lastensa äiti tai isä, he eivät saa häneltä menestyjän mallia vaan luuserin mallin. Niinpä hänen lastensa kohdalla toistuu samanlainen elämänpolku.

Miten perinnölliset tekijät ovat kuvassa mukana mahdollisen älykkyystason lisäksi?

Lapsen vähäinen kiinnostus ja keskittyminen koulunkäyntiin voi johtua hänen perinnöllisistä ominaisuuksistaan. Hänen etnisen ryhmänsä psykologiseen profiiliin ei ehkä kuulu pitkäjänteinen tavoitteisiin pyrkiminen vaan nopea tulosten ja tyydytyksen saaminen. Koulukäynti ja ammatin hankkiminen ja työuran kartuttaminen koetaan liian hitaaksi ja vaivalloiseksi tieksi. Huumekaupalla ja rikoksilla voi rikastua nopeammin.

Se, että lapsi asuu yksinhuoltajaperheessä, jossa äiti tekee pitkiä päiviä raskasta pienipalkkaista työtä, on itsessään haaste lapsen koulumenestykselle. Väsynyt äiti ei jaksa painostaa lastaan koulunkäyntiin. Kun äidin voimat eivät riitä, lapsi kuuntelee mieluummin jengien kutsua kuin äidin väsyneitä "lue nyt läksysi" kehotuksia. Lapsi ajautuu tietylle uralle aivan kuin hänen kohtalonsa olisi määrätty etukäteen. Koska äidillä itsellään ei ole korkeaa koulutusta, hän ei vaadi sitä lapsiltaankaan.

Entä isä? Hän on lähtenyt omille teilleen eikä vastaa lapsiensa kasvatuksesta. Hänellä on ehkä jo uusi vaimo ja uusia lapsia jossakin. Tähän kaikkeen on syynä osittain etnisen ryhmän geneettinen profiili, johon kuuluu se, että isät ovat tuollaisia. Malli on ollut toimiva muinaisissa yhteisöissä, mutta se ei oikein sovi nykypäivän vaativaan yhteiskuntaan. Lapset jäävät vaille riittävää kannustusta.

https://www.amren.com/features/2017/01/young-black-man-became-race-realist/

[Toope]

Ihmisestä riippuu. Kulttuurista ei tarvitse riippua, jos on tarpeeksi vahva yksilö.
Perimä ja ympäristö molemmat vaikuttavat.
En tiedä, missä suhteessa.

[Lognessa]

Ei ole vahavaa yksilöä ilman heikkoa.
Perheessä lapsien kesken jaetaan ne vahvuus ja heikkous-kortit.
Heikkous voi olla herkkää, herkkyydessä valtava vahvuus.
Itse en ole sellainen. Olen uhrattu ja nujerrettu, jolta oletettiin ammennettavan kauhalla.

[Toope]

Olen uhrattu ja nujerrettu, jolta oletettiin ammennettavan kauhalla.

Jos olet uhrattu ja nujerrettu, mitäs meinaat tehdä asian suhteen? Marttyyriutuako vai miehistyä?

[Kopek]

Jos olet uhrattu ja nujerrettu, mitäs meinaat tehdä asian suhteen? Marttyyriutuako vai miehistyä?

Kai niitä on muitakin vaihtoehtoja kuten olla vaan.

Vahvoja yksilöitä on, heikkoja yksilöitä on, mutta kuinka vahvoja vahvat lopulta ovat. Rajat tulevat vastaan vahvoillekin.

Vahvuutensa ja heikkoutensa tietää, kun joutuu tuleen. Jotkut palavat, jotkut palaavat, jotkut menevät läpi. En tarkoita tulta fyysisessä mielessä vaan kovina paikkoina, joissa kyvyt ja luonne punnitaan.

Kovia paikkojakin on monenlaisia. Jokin suoritus saattaa vaatia ääretöntä kovuutta ja rohkeutta lyhyen aikaa. Jokin suoritus saattaa vaatia pitkäjänteistä menemistä läpi harmaan kiven. Yksi on hyvä yhdessä, toinen toisessa, kolmas kummassakin, neljäs ei missään.

Olen joskus miettinyt sotaa ja tullut mielessäni tulokseen, että minussa ei olisi sotasankarin ainesta, ei sitten vähääkään. Tekisin vaikka mitä välttääkseni kuolemankentät, joissa sekunnin päästä voi olla kuollut tai sokea tai rampa ja kuolemaisillaan. Myönnän avoimesti olevani ykkösluokan pelkuri.

[Lognessa]

Olen uhrattu ja nujerrettu, jolta oletettiin ammennettavan kauhalla.

Jos olet uhrattu ja nujerrettu, mitäs meinaat tehdä asian suhteen? Marttyyriutuako vai miehistyä?

Uhrattu ja nujerrettu alkoi tapahtua jo miltei puolivuosisataa sitten, ei ole ajankohtaista enää.
En ole onneksi muuttunut katkeraksi enkä mieheksi. Paljastin vain kasvukipuja, joita elämänvarrella on tullut vastaan, mutta elämähän jatkuu niin kauan kun kasvamista on, ja erikoista, että tuo tuo ^ tuli taas eteeni uudestaan erilaisessa kontekstissa.

No, tänään se uuusi uhrattu ja nujerrettu keksi ratkaisun tilanteeseensa. Oho, ongelmia on ihan ilman maahanmuutoa ja se on elämää.

[Lognessa]

Olen joskus miettinyt sotaa ja tullut mielessäni tulokseen, että minussa ei olisi sotasankarin ainesta, ei sitten vähääkään. Tekisin vaikka mitä välttääkseni kuolemankentät, joissa sekunnin päästä voi olla kuollut tai sokea tai rampa ja kuolemaisillaan. Myönnän avoimesti olevani ykkösluokan pelkuri.

Eiköhän tuo ole pelkkää järkevyyttä.

[Kopek]

Kasvatuksella tai kasvattamattomuudella voidaan vaikuttaa ihmisen kehitykseen niin hyvään kuin huonoonkin suuntaan. Kuinka monen ihmisen elämä onkaan pilattu vääränlaisella kasvatuksella, sitä ei tiedä kukaan. Ja vaikka ei olisi pilattukaan, on voitu aiheuttaa henkisiä vaurioita, jotka ovat menestymisen tiellä elämässä. Vanhempien tarkoitus on ehkä ollut hyvä, koska kuka sitä nyt lapselleen pahaa tahtoo (vaikka taitaa niitäkin olla), mutta menetelmät ja asenteet vain eivät ole sopineet lapsen profiiliin.

Tämä asia tuli mieleeni Lognessan kirjoituksesta, jossa hän kertoi, että oletettiin ammennettavan kauhalla.

En halua udella, mistä on kyse. Tuli vain mieleeni eräs sukulaisperhe, jolla oli kolme lasta. Vanhin oli tyttö ja seuraavaksi vanhin oli poika. Nuorin lapsi, joka oli kymmenisen vuotta sisaruksiaan nuorempi, oli tyttö.

Nämä asiat ovat hyvin vanhoja ja tapahtuneet kymmeniä vuosia sitten. Perheen vanhemmat ja keskimmäinen lapsista ovat jo kuolleet.

Ongelmat liittyivät keskimmäiseen lapseen, jolle puhkesi skitsofrenia, josta hän kärsi loppuikänsä.

Perheen vanhemmat olivat tunnettuja henkilöitä kotikaupungissaan, ja heille oli kunnia-asia, että heidän lapsensa myös menestyisivät. Isä oli erään valtakunnallisestikin tunnetun koulun pitkäaikainen rehtori. Äiti oli opettaja.

Vanhin tytär täytti vanhempiensa odotukset ja oli koulussa luokkansa parhaimmistoa ja menestyi muutenkin elämässään. Mutta pojan koulumenestys oli huono, eikä hän koskaan edennyt jatko-opintoihin asti.

Äitini arveli aikoinaan, kun näistä asioista puhuttiin, että pojan mielenterveysongelmien taustalla oli vanhempien pakkomielle siitä, että pojan oli pärjättävä. Olisihan nimittäin ollut skandaali, jos rehtorin poika ei olisi menestynyt koulussa. Näin kuitenkin kävi. Ja seuraukset olivat mitkä olivat.

Pojasta ei koskaan tullut menestyjää eikä yhtään mitään vaan ketjupolttaja ja holhottava mielenterveystapaus. Kai hän oli välillä laitoksissakin. Perheen molemmat tyttäret sen sijaan menestyivät hyvin. Nuorempi tytär on ammattinsa takia usein julkisuudessakin.

En tiedä, oliko äitini arvio oikea. Ilmeisesti kuitenkin on niin, että jos lapselta vaaditaan mahdottomia, jotain ikävää voi tapahtua.

Paikkakunnallamme kohistiin joitakin vuosia sitten traagisesta tapauksesta. Noin 12-vuotias poika hirttäytyi puun oksaan. Syyksi arveltiin se, että pojan isä oli urheiluhullu ja vaati pojalta suorituksia ja vielä enemmän suorituksia. En muista, mistä urheilulajista oli kyse. Poika ei kestänyt.

Ymmärrän sen, että joissakin tapauksissa lapsi tarvitsee kannustusta mennäkseen eteenpäin. Kyllä minullekin tietty kuri pantiin, että tekisin läksyni ja hoitaisin kouluasiani. Painostamisessa ei kuitenkaan pitäisi mennä liian pitkälle.

Kaikkein kammottavinta on se, jos vanhemmat käyttävät lastaan ikään kuin omana jatkeenaan, eli lapsen menestys onkin tarkoitettu vanhempien kunniaksi ja nautinnoksi, ja lapsi on heille pelkkä väline. He ovat toimivinaan lapsen parhaaksi eivätkä näe, että heidän oma etunsa onkin se, joka pitää heitä liikkeellä.

Rajanveto näissä asioissa on vaikeaa. Lapsetkin ovat niin erilaisia. Joku lapsi saattaa aikuisena kiittää vanhempiaan siitä, että he pakottivat hänet etenemään kunnian poluilla, kun hänen oma motivaationsa ei riittänyt. Joku toinen lapsi taas saattaa kirota vanhempansa tästä samasta syystä. Hän olisi halunnut elää omaa elämäänsä eikä vanhempiensa jatkoelämää.

Ei minulla ole tähän kysymykseen mitään "näin pitää toimia" -ohjetta. Ehkä jonkinlaisena yleisperiaatteena voisi pitää sitä, että jos aikuisiksi varttuneet lapset ovat onnellisia ja tasapainoisia, kasvuympäristö on ollut hyvä. Jos lapset ovat traumaattisia ja kärsivät erilaisista henkisistä ongelmista, vaikka varsinaisista mielenterveysterveysongelmista ei olisi vielä kyse, silloin ympäristössä on ehkä ollut jotain pielessä.

Kun omia heikkouksiani ja vahvuuksiani (jos sellaisia on) mietin, niin kyllä niille on helppo keksiä erilaisia taustasyitä siitä lapsuuden ja nuoruuden ympäristöstä, missä olen elänyt.   

Olin aikoinaan harjoittelijana keskussairaalan nuortenpsykiatrian osastolla. Näin monenlaisia tapauksia ja olin kuunteluoppilaana hoitopalavereissa ja keskusteluissa vanhempien kanssa. Yleinen käsitys tuntui olevan se, että lasten mielenterveyden ongelmat, joitakin harvoja psykoosi-tyyppsiä poikkeuksia lukuun ottamatta, ovat seurausta heidän perheittensä toiminnasta ja ongelmista. Eli lasta on turha hoitaa kuntoon laitoksessa, jos syytä hänen ongelmiinsa ei samalla pyritä poistamaan ja hoitamaan. Tästä syystä vanhempien kanssa käytiin keskusteluja. Olin yhden perheen tapauksessa mukana näissä keskusteluissa. Perhettä tavallaan hoidettiin samalla, kun heidän lapsensa oli laitoksessa hoidettavana. Perheessä oli toisin sanoen jokin ongelma, johon lapsi reagoi käyttäytymällä häiriintyneesti.

[Toope]

Olen joskus miettinyt sotaa ja tullut mielessäni tulokseen, että minussa ei olisi sotasankarin ainesta, ei sitten vähääkään. Tekisin vaikka mitä välttääkseni kuolemankentät, joissa sekunnin päästä voi olla kuollut tai sokea tai rampa ja kuolemaisillaan. Myönnän avoimesti olevani ykkösluokan pelkuri.

Eiköhän tuo ole pelkkää järkevyyttä.

Näin Veteraanipäivänä puhutte tuollaista.
Jos isoisänne olisivat ajatelleet noin, mitäs olisi Stalin tehnyt.
Nuo äijät eivät olleet nysvääjiä.

[Kopek]

Ylen Uutisissa kerrotaan mustalaisnaisesta, joka on joutunut miehensä pahoinpitelemäksi. Ote jutusta:

– Eivät mustalaisnaiset uskalla puhua näistä, etteivät sukukunnat joutuisi tappelemaan ja ettei tulisi verikostoja. Miehet ovat äkkipikaisia, ja äkkiä tulisi pahaa jälkeä, Miranda sanoo.

Mistä miesten äkkipikaisuus johtuu? Perimästä vai kulttuurista?

https://yle.fi/uutiset/3-11961894

[Hippi]

Eilen aiheesta oli myös television uutisissa ja siitä jäi mieleen, että romaanikulttuuriin ei kuulu väkivalta. Löytyipä aiheesta tuon Kopekin antaman jutun lopussa olevasta toisesta linkistä:

https://yle.fi/uutiset/3-11962560
---
Vankilan johtaja: Kyse ei ole romanikulttuurista
Tammi-Moilanen korostaa, että tässä jutussa kuvatut ongelmat eivät koske kaikkia vankilaan joutuvia romaninaisia. Eivätkä ongelmat liity romanikulttuuriin.

– Me emme puhu romanikulttuurista. Nämä perheet elävät romanikulttuurin laidalla. He ovat romaneja taustaltaan ja pahasti syrjäytyneitä yhteiskunnasta.
---

Eli aivan samoin, kuin valtaväestössä myös romaneissa osa elää elämää, joka ei osu siihen kaidalle polulle. Aivan samoin valtaväestöön kuuluvien joukossa on ihmisiä, jotka joutuvat puolisonsa pahoinpitelemäksi, mutta eivät uskalla väkivallan jatkumisen ja pahenemisen pelossa tehdä rikosilmoitusta tai vetävät ilmoituksen pois asiaa harkittuaan toiseenkin kertaan.

Mistähän johtuu, että valtaväestössä on perheväkivaltaa (jopa ns. yläluokkaisissa perheissäkin )? Perimästä vai kulttuurista?

[Aave]

^
Tahatonta tragikomiikkaa, että Ylellä oli kaksi samasta aiheesta olevaa juttua saman päivän aikana ja joiden loppukorostus on, että ei kuulu romanikulttuuriin, koska valkolaisetkii...

Romaninainen itse: " Eivät mustalaisnaiset uskalla puhua näistä, etteivät sukukunnat joutuisi tappelemaan ja ettei tulisi verikostoja".

Valkolainen vankilanjohtaja: "Ei kuulu romanikulttuuriin".

Väkisin syntyy vaikutelma, että asiasta ei uskalleta jälleen rasismin leimakirveen vuoksi puhua. No, ehkä vielä toiset 300 vuotta "integraatiota" valtaväestöön, niin verikoston ja väistämisvelvollisuuden (Ei missään nimessä romanikulttuuria!) perinteetkin vähitellen katoavat.

[Aave]

Juu, kyllä valkolaisetkii, eikä ns. lähisuhdeväkivallassa tutkitusti ole mitään merkittäviä luokkaeroja: sitä tapahtuu kaikissa yhteiskuntaluokissa. Sukupuolierotkin ovat vähäisiä (Naiset ovat väkivaltaisia siinä, kuin miehetkin; lapsiinsa kohdistuvaa väkivaltaa naiset harjoittavat miehiä enemmän).

Mutta sellaisen en tiedä valtaväestön keskuudessa olevan yleistä saati normitettua, että jos Matti Meikäläinen-Juttala pieksee vaimonsa Sirpa Meikäläinen-Juttalan ja sana tästä kiirii näiden suvuille, niin myös suvut ryhtyvät väkivalloin riitelemään keskenään. Seuraa ns. väistämisvelvollisuuksia mutta katso: erään kerran suvut saapuvatkin Seinäjoen Tangomarkkinoille, ja kohtaavat siellä. Seuraa lisää sukujen välistä väkivaltaa, ja Sirpan veljenpoika Jussi vielä puukottaa Matin suvun puolelta tämän siskonpoikaa.

Että miten se nyt on, että kun valkolaisetkii?

[Laika]

Ei ole tainnut ceaucescu saada geenistöään siirrettyä eteenpäin vieläkään.