Älykkyys, geenit ja menestyminen

[TSS]

Vanhempi tyttäreni on kuitenkin ottanut reippaasti selvän, hän on sellainen rohkea ja ennakkoluuloton. Onneksi ei mitään järisyttävää kuitenkaan. Muutama serkku tai pikkuserkku Amerikoissa hänellä ja jotain sävyä Balkanilta, muuten perus rannikkosuomalaisen sekamelskaa.

Kuin huonosti te tunnette omaa sukuanne, jos testi paljastaa tyttären serkkuja Amerikoista..? Sehän olisi sinun tai lapsesi äidin sisarus, joka sinne olisi lähtenyt.. Pikkuserkku olisi ymmärrettävämpi vaihtoehto.

Aika huonosti, vaikka minulla ei ole serkkuja kuin parikymmentä. Useita en ole nähnyt kymmeniin vuosiin, pikkuserkkujani en edes tiedä kun en ole ottanut selvää. Ilmeisesti tuo analyysi ei myöskään pilkuntarkasti pysty erittelemään serkkua pikkuserkusta.

Kaikki eivät ole hirveästi tekemisissä sukulaistensa kanssa. eräs kaverini kertoi, että hän oli autolla menossa 300km päähän asioille apumiehensä kanssa. Pysähtyessään kahville apumies meni juttelemaan jonkun tankkaajan kanssa. Tuli kotvan kuluttua takaisin. Oli nähnyt velipojan, ensi kertaa pariinkymmeneen vuoteen.

"Oletteko riidoissa?"
"Ei, ei ole ollut mitään asiaa."

Joo, en itsekään tunne pikkuserkkujani, mutta sisaruksistani kyllä luulisin tietäväni, jos he muuttaisivat Amerkikkaan ja sinne synnyttäisivät lapsilleni serkkuja 

Ei siis mitään tuomitsemista, kunhan vaan ihmettelin 

[Hayabusa]

Minua epäilyttää testi halvan hintansa vuoksi. Tulee mieleen, että tokkapa siellä oikeasti DNA-testejä tekevät, vaan tekoäly sorttaa vastaukset sen mukaan, mistä maasta ja millä postinumerolla kysely tulee

Eikö kumminkin se oikea DNA-testaaminen ole vielä aika vaativa temppu, jos halutaan olennainen määrä stringejä vai mitä markkereita ne ovat saada selville.

T: Xante

Mainostamassani podcastissa geenitutkija Juha Kere kertoi, että nuo postigeenitutkimukset tsekkaavat vain muutaman kohdan geenistöstä, joiden eroavuuksien perusteella voidaan päätellä missä esi-isät ja -äidit ovat eläneet. Koko genomin lukeminen maksaisi vajaan tonnin.
https://kantapaikka.net/index.php/topic,824.msg216476.html#msg216476

[Melodious Oaf]

En ehdottomasti väitä, että ominaisuudet periytyisivät väestötasolla geneettisesti ja olisivat eri väestöryhmillä erilaiset. Se, että tämä mahdollisuus suljetaan lähtökohtaisesti pois ideologisista syistä, eikä siitä ole sopivaa edes keskustella, vähän tökkii tieteellisen vapauden näkökulmasta.

Ymmärrän kyllä tällaisen sulkemisen motiivin. Nimittäin jos myönnetään periytyvyydellä olevan osuutensa väestötasolla jossakin tietyssä asiassa, avataan Pandoran lipas, josta alkaa nousta esille arveluja, että kun yksi ilmiö periytyy, mikseivät muutkin voisi periytyä. Ja lupa tällaiseen ajatteluun olisi ruutia rasisteille. On turvallisinta kiistää periytymisen mahdollisuus kokonaan.

Mä en ihan täysin ymmärrä tätä sun vekslailua asian kanssa.

Ei kai kukaan kiistä sitä, että esimerkiksi ÄO on aika voimakkaasti elämänkulkua ja niin sanotusti "menestystä" ennustava tekijä eikä sitä, että se perimällä on aika merkittävä rooli siinä, millaiseksi yksilö tässä suhteessa muovautuu.

Sama pätee monen muunkin asian ja ominaisuuden suhteen.

Välttämättä ihmiselle ei ole kauhean hyödyllistä se, että aprikoi milloin mitäkin ominaisuuttaan tai keskittyä siihen, miten perimä tai tällaiset tekijät joihin ei voi vaikuttaa sitä ohjaavat.

Esimerkiksi matematiikassa on tosi tavallista ihmisten ajatella, että sen kanssa pärjääminen on kiinni geeneistä tai synnynnäisestä lahjakkuudesta. Jos vertaat itseäsi johonkin toiseen ihmiseen, joka osaa tehdä jotain matemaattista mitä sinä et, käytännön kannalta hyödyllisempää on keskittyä siihen, millä tavalla tämä toinen ihminen on valmistautunut tai oppinut toimimaan niin kuin sinä et. Jos viet koko jutun saman tien lahjakkuuteen ja genetiikkaan, sillä on lamauttava vaikutus sen kannalta että saisit elämässä yhtään millään saralla aikaan mitään.
    Siis silti vaikka sillä perimällä ois merkitystä, siihen keskittyminen tavallaan rampauttaa ihmisten kykyä päästä niiden potentiaaliin.

Toinen ongelma on, että monista ilmiöistä ja ominaisuuksista on tosi vaikea tehdä hyvää tutkimusta. Muistelisin että taloustieteen alalla joskus tutkittiin sitä, minkälainen vaikutus Vietnamin sodalla on ollut siihen osallistuneisiin amerikkalaisiin sotilaisiin. Päädyttiin siihen että ei voida vertailla palveluksesta vapautettuja eikä vapaaehtoisesti sinne halunneita vaan ainoastaan niitä jotka kutsuntojen kautta sinne päätyivät niihin jotka eivät päätyneet.

Toi ei kuitenkaan oikeasti vastaa siihen että mikä sen sodan vaikutus on ollut, mut sieltä löytyi siis joku pieni osapopulaatio jolle oli olemassa täsmälleen samanlainen verrokki ja todettiin että no, tämä ei välttämättä ole se mitä me haluttais tietää, mutta tää on ainoa mistä meillä on dataa.

https://www.proquest.com/openview/cd0fb71c9727e65fbf8bb78c4adf1d9c/1?pq-origsite=gscholar&cbl=18750&diss=y

Eli siis vertailtiin keskimääräisiä ansioita draft lotteryn kautta sotaan päätyneiden veteraanien ja sellaisten jotka eivät päätyneet sotimaan välillä.

Ihmiselämään liittyy niin paljon kaikenlaisia tekijöitä että on hirmu vaikea saada sellaista dataa jossa pystyttöisiin todella jotakin testaamaan, kun sama aika ei koskaan tule enää uudestaan ja kun niitä verrokkiryhmiä on niin vaikea löytää.

Mutta toisaalta jos aletaan pitää esimerkiksi perinnöllisyyttä tai vaikka rotua tai etnistä ryhmää sinänsä mielenkiintoisena ja erityisen tutkimisen arvoisena, on aivan järkyttävän helppo tuottaa tutkimusta joka näennäisesti kertoo jotain siihen liittyvää.

Mut niin kun... melkein parhaiten tollasista asioista saa oikeasti fiksua tietoa kun katsotaan niiden geenien tai ihonvärien sun muun sijaan sitä, että mistä meillä vois olla oikeasti hyvää ja vertailukelpoista dataa ja tutkitaan sitä niin, että ei ole kiellettyä katsoa miten vaikuttaa ihonväri tai sukupuoli tai mikä tahansa.

Perimän vaikutusta on yleensä helpoin tutkia identtisten kaksosten kautta. Muutenhan siinä on se kommervenkki vaikka nyt ÄO:nkin suhteen, että ei sitä pysty mistään välillisesti päättelemään kovin luotettavasti ja erottamaan muista tekijöistä. Samoilla vanhemmilla voi olla älykkyydeltä eri tasoisia jälkeläisiä — ja niin pois päin.

Myös tossa tuntuis olevan vähän sellainen hankaluus sulla Kopek, että noi tutkimukset mitä löydät on jotain ihan ihme kuraa. Vuodelta 1998 joku tutkimus siitä, minkä ikäisinä USA:ssa nuoret harrastaa ensimmäistä kertaa seksiä.

Tossa tutkimuksessa minkä linkkasin on jotain ihonväriinkin liittyvää ja sekin on tosi vanha. Mut mä väittäisin että toi Vietnamia käsittelevä tutkimus on melko hyvä, ja toisaalta että ne jutut mitä sieltä on liitettävissä ihonväriin sun muuhun ei ole mitään niin kovin ihmeellistä tai säväyttävää

[-:)lauri]

En ehdottomasti väitä, että ominaisuudet periytyisivät väestötasolla geneettisesti ja olisivat eri väestöryhmillä erilaiset. Se, että tämä mahdollisuus suljetaan lähtökohtaisesti pois ideologisista syistä, eikä siitä ole sopivaa edes keskustella, vähän tökkii tieteellisen vapauden näkökulmasta.

Ymmärrän kyllä tällaisen sulkemisen motiivin. Nimittäin jos myönnetään periytyvyydellä olevan osuutensa väestötasolla jossakin tietyssä asiassa, avataan Pandoran lipas, josta alkaa nousta esille arveluja, että kun yksi ilmiö periytyy, mikseivät muutkin voisi periytyä. Ja lupa tällaiseen ajatteluun olisi ruutia rasisteille. On turvallisinta kiistää periytymisen mahdollisuus kokonaan.

Olen pitänyt hieman hankalana hahmottaa sellaisten ihmisten epistemologiaa, joiden mielestä biologia tuli tieteenä valmiiksi joskus 1980-luvulla, koska kaikki sen jälkeen tapahtunut kehitys biologian saralla on ollut näiden mielestä äärivasemmistolaista ideologiaa eikä tiedettä.

Viestisi antaa kuitenkin rohkaisevan signaalin, että ehkäpä biologia tai ainakin genetiikka ja epigenetiikka tulivat tieteenä valmiiksi jo niinkin varhain, kuin 1950-luvulla.

Kova suoritus ihmiskunnalta.

[Karikko]

^

Saattaa se olla pieni pettymys, jos olettaa olevansa "jalosyntyinen" ja siis muita kanssaeläjiään parempi jo syntyään.

Luonnossa tuo yleensä mitataan käytännössä, ei teoreettisella tasolla. Isompi karhu, tai leijona on yleensä vahvoilla, nopeuttakin tarvitaan, ainakin pakoon juoksemisessa.

Ihmismieli on ilmeisesti "ilmiö" joka tapahtuu minuuden muodossa ihmisessä, eikä siinä yleensä ole kovinkaan paljon jaloutta nähtävissä.

[Kopek]

Olen pitänyt hieman hankalana hahmottaa sellaisten ihmisten epistemologiaa, joiden mielestä biologia tuli tieteenä valmiiksi joskus 1980-luvulla, koska kaikki sen jälkeen tapahtunut kehitys biologian saralla on ollut näiden mielestä äärivasemmistolaista ideologiaa eikä tiedettä.

Viestisi antaa kuitenkin rohkaisevan signaalin, että ehkäpä biologia tai ainakin genetiikka ja epigenetiikka tulivat tieteenä valmiiksi jo niinkin varhain, kuin 1950-luvulla.

Perimän tutkimus ei ole vielä niin pitkällä, että ihmisen dna-näytteestä saataisiin selville, pitääkö hän enemmän Beethovenista vai Schubertista vai kenties John Lennonista. Tämän tyyppiset pienet asiat ovat kuitenkin merkittäviä.

Poiminta netistä: "DNA-tutkimuksen mukaan ihmisellä on noin 98 prosenttia samoja geenejä kuin simpanssilla."

Kun tämän suurempaa eroa ei ole, ehkä simpansseille voitaisiin antaa äänioikeus vaaleissa.

Pointtini on se, että jos empiiriset havainnot ja niihin perustuvat tilastot jätetään syrjään epätieteellisinä ja rasistisesti vinoutuneina ja keskitytään pelkästään laboratoriotuloksiin, voidaan päätyä lopputulokseen, joka ei vastaa ihmisten arkipäiväisiä kokemuksia.

Alikersantti Lahtinen: "Menes valittaan nälkääsi niin lyödään semmonen rätinki eteesi, jossa todistetaan, ettei sinulla voi olla nälkä.".

[-:)lauri]

Olen pitänyt hieman hankalana hahmottaa sellaisten ihmisten epistemologiaa, joiden mielestä biologia tuli tieteenä valmiiksi joskus 1980-luvulla, koska kaikki sen jälkeen tapahtunut kehitys biologian saralla on ollut näiden mielestä äärivasemmistolaista ideologiaa eikä tiedettä.

Viestisi antaa kuitenkin rohkaisevan signaalin, että ehkäpä biologia tai ainakin genetiikka ja epigenetiikka tulivat tieteenä valmiiksi jo niinkin varhain, kuin 1950-luvulla.

Perimän tutkimus ei ole vielä niin pitkällä, että ihmisen dna-näytteestä saataisiin selville, pitääkö hän enemmän Beethovenista vai Schubertista vai kenties John Lennonista. Tämän tyyppiset pienet asiat ovat kuitenkin merkittäviä.

Poiminta netistä: "DNA-tutkimuksen mukaan ihmisellä on noin 98 prosenttia samoja geenejä kuin simpanssilla."

Kun tämän suurempaa eroa ei ole, ehkä simpansseille voitaisiin antaa äänioikeus vaaleissa.

Pointtini on se, että jos empiiriset havainnot ja niihin perustuvat tilastot jätetään syrjään epätieteellisinä ja rasistisesti vinoutuneina ja keskitytään pelkästään laboratoriotuloksiin, voidaan päätyä lopputulokseen, joka ei vastaa ihmisten arkipäiväisiä kokemuksia.

Alikersantti Lahtinen: "Menes valittaan nälkääsi niin lyödään semmonen rätinki eteesi, jossa todistetaan, ettei sinulla voi olla nälkä.".

Et ole yksin. Nuoriso omaksuu uhkarohkeasti tieteen uusimmat virtaukset tai vain trendikkäimmät käsitykset, (jos ei ole tiedenörtti). Nuoriso hyvin harvoin palaa tulevan elämänsä aikana niihin johtopäätöksiin, mitkä olivat edeltävien nuorisosukupolvien kehityksen aikana pop. Jokainen sukupolvi omaksuu uusimmat oman somekuplansa pop-ajatukset säästämättä aiempia lapsuutensa käsityksiään ainuttakaan, mutta kun aivonsa lopettavat kehittymisen joskus 24-vuotiaana, loppuu useimpien kyky suhtautua omaksumiinsa vanhoihin käsityksiin kriittisesti. Ne muuttuvat kansallisaarteiksi tai vähintäänkin nostalgiaksi. Niitä ei enää hylätä hölmöinä ajatuksina. Siten useimmat ihmiset menevätkin nuoruusvuosista jäljelle jääneiden johtopäätöstensä kanssa hautaansa saakka. Uusia tutkimustuloksia, johtopäätöksiä ja teorioita opitaan elämän varrella korkeintaan vain, mikäli ne vahvistavat noita itselle rakkaita johtopäätöksiä.

Onkin hyvin sanottu, kun joku tieteilijä aikoinaan totesi, että "tiede kehittyy yhdet hautajaiset kerrallaan."

Olen käynyt lukuisia kertoja kanssasi läpi syyn, miksi tieteessä joskus hylätään vanhat teoriat ja sitä kautta usein myös niiden johtopäätökset. Vaikka niiden teorioiden tueksi olisi osoitettavissa todistusaineisto, mutta selvästi turhaan, sillä asia ei muistunut nyt mieleesi. Miksipä olisi koska se olisi edellyttänyt sinulta kykyä suhtautua oppimiisi sääntöihin ajattelussasi kriittisesti kuten se sinulta teiniikäisenä onnistui, mikä harvoilta onnistuu enää aikuisiällä keneltäkään eikä konservatiiveilta käytännössä koskaan.

[Kopek]

Olen käynyt lukuisia kertoja kanssasi läpi syyn, miksi tieteessä joskus hylätään vanhat teoriat ja sitä kautta usein myös niiden johtopäätökset. Vaikka niiden teorioiden tueksi olisi osoitettavissa todistusaineisto, mutta selvästi turhaan, sillä asia ei muistunut nyt mieleesi. Miksipä olisi koska se olisi edellytyksen sinulta kykyä suhtautua oppimiisi sääntöihin ajattelussasi kriittisesti, mikä harvoilta onnistuu enää aikuisiällä eikä konservatiiveilta käytännössä koskaan.

Ehkä syyn voisi lyhyesti vielä kerrata, vai olenko ainoa tällä foorumilla kirjoitteleva, joka ei muista asiaa, vaikka se on esitelty lukuisia kertoja. Ehkä se pitäisi esittää yksinkertaisemmin, jotta minun kaltaiseni tyhmä tyyppi saisi siitä edes jonkinlaisen idun.

Tiede siis hylkää vanhat teoriat päinvastaisista todistusaineistoista huolimatta. Mikä olisi hyvä esimerkki tällaisesta hylätystä teoriasta, joka vanhoillisten konservatiivien mielestä näyttäisi vielä pitävän paikkansa.

Tiedemies tekee ammatillisen ja sosiaalisen itsemurhan, jos hän esittää "kiellettyjä" ajatuksia. Näin ollen kukaan järkevä tiedemies ei esitä kiellettyjä ajatuksia. Tästä emme voi kuitenkaan päätellä, etteikö kenellekään tiedemiehellä olisi kiellettyjä ajatuksia.

Totalitaristisissa valtiossa kuten Pohjois-Koreassa ja aikaisemmin Neuvostoliitossa vallitsee/vallitsi tieteellisissä asioissa varsin suuri yksimielisyys. Puolue asettaa tavoitteet ja rajat ja säännöt, joiden puitteissa tiedemiesten on toimittava. Näennäinen yksimielisyys ei kuitenkaan todista, että asioista oltaisiin ajatusten tasolla yksimielisiä. Tärkeintä on, ettei vääriä ajatuksiaan tuo julki.

Tiedän, että on junttimaista ajatella näin, mutta siitä huolimatta pidän todennäköisenä, ettei nykyinen yksimielinen tieteellinen totuus joistakin asioista ole oikeasti niin yksimielinen kuin miltä se näyttää. Yhteiskunnallinen paine vain pakottaa toisinajattelijat pitämään "väärät" ajatukset omana tietonaan.

[Hiha]

Kun tämän suurempaa eroa ei ole, ehkä simpansseille voitaisiin antaa äänioikeus vaaleissa.

Kiitos, mutta meillä on tarpeeksi sellaisia äänestäjiä ennestään.

Monkeys Turn into Grumpy Old Men, Too

"If somebody cancels on me? That is a celebration."

[-:)lauri]

Olen käynyt lukuisia kertoja kanssasi läpi syyn, miksi tieteessä joskus hylätään vanhat teoriat ja sitä kautta usein myös niiden johtopäätökset. Vaikka niiden teorioiden tueksi olisi osoitettavissa todistusaineisto, mutta selvästi turhaan, sillä asia ei muistunut nyt mieleesi. Miksipä olisi koska se olisi edellytyksen sinulta kykyä suhtautua oppimiisi sääntöihin ajattelussasi kriittisesti, mikä harvoilta onnistuu enää aikuisiällä eikä konservatiiveilta käytännössä koskaan.

Ehkä syyn voisi lyhyesti vielä kerrata, vai olenko ainoa tällä foorumilla kirjoitteleva, joka ei muista asiaa, vaikka se on esitelty lukuisia kertoja. Ehkä se pitäisi esittää yksinkertaisemmin, jotta minun kaltaiseni tyhmä tyyppi saisi siitä edes jonkinlaisen idun.

Usein kun alkaa kerääntyä todistusaineistoa liikaa, jota olemassaoleva teoria ei selitä, se hylätään tai päivitetään niiltä osin, kuin uusi todistuaineisto edellyttää, jos teoria on päivitettävissä. Jos ei ole, kehitetään tilalle kokonaan uusi. Kun muutokset tai uusi teoria on valmis, katsotaan millä tavalla vanhat johtopäätökset muuttuvat jos muuttuvat ja ennustaako teoria eli kuvaavatko johtopäätökset kuinka hyvin käsittelemäänsä ilmiötä.

Tiede siis hylkää vanhat teoriat päinvastaisista todistusaineistoista huolimatta. Mikä olisi hyvä esimerkki tällaisesta hylätystä teoriasta, joka vanhoillisten konservatiivien mielestä näyttäisi vielä pitävän paikkansa.

Tiedemies tekee ammatillisen ja sosiaalisen itsemurhan, jos hän esittää "kiellettyjä" ajatuksia. Näin ollen kukaan järkevä tiedemies ei esitä kiellettyjä ajatuksia. Tästä emme voi kuitenkaan päätellä, etteikö kenellekään tiedemiehellä olisi kiellettyjä ajatuksia.

Totalitaristisissa valtiossa kuten Pohjois-Koreassa ja aikaisemmin Neuvostoliitossa vallitsee/vallitsi tieteellisissä asioissa varsin suuri yksimielisyys. Puolue asettaa tavoitteet ja rajat ja säännöt, joiden puitteissa tiedemiesten on toimittava. Näennäinen yksimielisyys ei kuitenkaan todista, että asioista oltaisiin ajatusten tasolla yksimielisiä. Tärkeintä on, ettei vääriä ajatuksiaan tuo julki.

Tiedän, että on junttimaista ajatella näin, mutta siitä huolimatta pidän todennäköisenä, ettei nykyinen yksimielinen tieteellinen totuus joistakin asioista ole oikeasti niin yksimielinen kuin miltä se näyttää. Yhteiskunnallinen paine vain pakottaa toisinajattelijat pitämään "väärät" ajatukset omana tietonaan.

Yleensä se että omat käsitykset muuttuvat "akateemisiksi itsemurhiksi" kertoo jotain siitä, että omat käsitykset eivät ole päivittyneet uuden tutkimusaineiston myötä. Mutta se ei tietysti ole mikään luonnonlaki. On mahdollista, että siinä missä sadat tuhannet, ehkä miljoonat tieteen tekijät olivat vielä 1950-luvulla tarkkoja tieteen tekijötä, ovatkin nyt äärivasemmistolaisia aktivisteja.

[Karikko]

Perimän tutkimus ei ole vielä niin pitkällä, että ihmisen dna-näytteestä saataisiin selville, pitääkö hän enemmän Beethovenista vai Schubertista vai kenties John Lennonista. Tämän tyyppiset pienet asiat ovat kuitenkin merkittäviä.

Käyttäytymis "tiede" on hieman eri asia, kuin geneettinen perimä, kun ihmisitä puhutaan.

Ulkoinen vaikutus voidaan saada vain, jos on sitä ulkoista vaikutusta. Kukapa tietäisi mitään jeesuksestakaan, ellei sitä olisi kovasti toitotettu jo parituhatta vuotta.

[Melodious Oaf]

Yleensä se että omat käsitykset muuttuvat "akateemisiksi itsemurhiksi" kertoo jotain siitä, että omat käsitykset eivät ole päivittyneet uuden tutkimusaineiston myötä. Mutta se ei tietysti ole mikään luonnonlaki. On mahdollista, että siinä missä sadat tuhannet, ehkä miljoonat tieteen tekijät olivat vielä 1950-luvulla tarkkoja tieteen tekijötä, ovatkin nyt äärivasemmistolaisia aktivisteja.

Ideologia tai omat erilaiset "positiot" hiipivät melkein väkisinkin mukaan tutkimukseen siinä, millaisia tutkimuskohteita ja tutkimusongelmia tulee valinneeksi, miten dataa kerää tai minkä katsoo validiksi dataksi, ja niin edelleen. Ei ne sitä työtä kokonaan määritä silti, mutta tämä on siitä huolimatta universaali ilmiö.

Mun näkemys tosta on kai tällä hetkellä se, että ongelma monessa vaikka nyt ihonväriin tai etnisiin ryhmiin tai perimään liittyvässä erottelussa on se, että todella suurella todennäköisyydellä ei ole saatavilla sellaista dataa, joka vastaisi niihin kysymyksiin mihin me halutaan vastauksia silloin, jos meidän kysymys tai mielenkiinnon kohde on se, miten juuri nämä asiat johonkin ilmiöön vaikuttavat.

Taannoin USA:ssa liittovaltion joku ainakin hennosti woke-henkisten arvojen kanssa resonoiva puolueettomaksi tarkoitettu elin tutki poliisilaitosten rasismia laitoskohtaisesti ja teki tästä raportteja. En muista enää, missä kyseinen keissi tapahtui, mutta melko tyypillinen kaava tässä taitaa olla sen tyylinen, että poliisilaitos saa nuhteita siitä, että mustaihoisille kuljettajille kirjoitetaan kolmannes enemmän ylinopeussakkoja kuin valkoihoisille. Analysoidaan tiettyä dataa mikä on saatavilla ja etsitään siitä tietynlaisia teoreettisia oletuksia vastaavia vinoumia, mikä on tietyllä tapaa täysin normaalia tutkimusta.

Samalla paikkakunnalla tehtiin samalta ajanjaksolta myöhemmin tutkimus, jossa aineistona käytettiin nopeuskameroiden ottamia kuvia kameran mukaan sakonalaista ylinopeutta ajaneista ajoneuvoista. Seulonnan ja datan melko huolellisen analyysin jälkeen päädytiin siihen, että kuva-aineiston perusteella mustaihoisia kuljettajia näyttäisi olevan ylinopeutta kameran mukaan ylinopeutta ajaneiden joukossa kolmannes enemmän kuin valkoihoisia kuljettajia.

Ensimmäinen hallintoelimen tekemä tutkimus tuotti tosi vakuuttavanoloista tietoa siitä, että laitoksella on melko merkittävä rasistiseen vinoumaan viittaava poikkeama sakotusta koskevassa toiminnassa. Toinen tutkimus antaa melko vakuuttavan oloista näyttöä siitä, että on mahdollista, ettei ensimmäisen tutkimuksen aineisto kerrokaan siitä, mistä se on tulkittu kertovan vaan jostakin aivan muusta.

Siis... tota voi tietysti jokainen arvioida sillä tavalla, että mitä tietoa tai tutkimusta pitää metodologiakuvausten perusteella luottettavana ja mitä ei, mutta ei me siinäkään olla omista positioistamme vapaita, kun me tällaista arvioidaan.

Ensimmäinen tutkimus johti konkreettisiin toimiin ja vaikutti suoraan laitoksen toimintaan, mutta jäljemmän tutkimuksen valossa näyttää kyseenalaiselta, onko tälle varmasti ollut tosialliset perusteet vai ei. Toinen tutkimus ei sinänsä johtanut mihinkään, mutta senkin tulkinnassa voi varmasti mennä liian pitkälle siihen suuntaan, että mitään rasismia ei todellakaan voi olla missään eikä tällaisesta saa edes puhua.

Perusongelma tossa on se, että tieteen näkökulmasta (mun käsityksen mukaan) olis hyvä esittää sellaisia tutkimuskysymyksiä, joihin saatavilla oleva data pystyy oikeasti vastaamaan ja olla tässä aika tarkka. Tavallaan luonnollista olis se, että kysymykset nousis datasta tai havainnosta että jotain tiettyä dataa on saatavilla eikä niin päin, että kysytään jotain, kerätään mitä dataa saadaan ja vastataan sitten siihen kysymykseen kerätyn datan pohjalta.

Vähän kärjistäen tota vois viedä niinkin pitkälle, että varsinkin jos olet sitä mieltä että esimerkiksi joku ihonväriin tai etniseen taustaan liittyvä sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus on todella tärkeä asia, silloin erityisesti pitäis olla suuri intressi käsitellä sitä niin, että siitä ei väitetä mitä sattuu eikä yritetä väittää tai tietää liikaa.

Mut se paradoksi on tossa aika helppo nähdä, että jos se on sun mielestä todella tärkeä asia, se luo intressin yrittää tuottaa siitä enemmän tietoa kuin mihin oikeasti on edellytyksiä. Tai esimerkiksi niin, että luodaan joku hallinnollinen elin, jolla on tehtävänä etsiä jotain epäkohtia tällaiseen liittyen, eikä huomioida tavallaan riittävästi sitä, minkälaiset palkintorakenteet tällainen luo tai mitä muita kaukausempia vaikutuksia tällä toiminnalla voi olla tohon itse ilmiöön.

Osittain tohon liittyy myös sellaisia juttuja, mitkä koskee kaikkea sosiaalisten tieteiden tutkimusta, ylipäätään ja varsinkin silloin kun tieteellisen tiedon tuottaminen jostakin asiasta on osa yhteiskunnallista päätöksentekoa ja yhteiskunnan valtarakenteita.



Tää on yritystä vastata laurin ajatukseen siitä, että jos jostain asiasta on joku tieteen laaja konsensus tai jos tutkimus ajaa paariaksi, ehkä ois syytä epäillä, että itse on väärässä ja jotain olennaisia asioita on jäänyt ymmärtämättä tai omaksumatta.

Sinällään toi ei mun mielestä ole mikään tyhmä ajatus, mutta uskoakseni on aika helppo aliarvioida sitä, kuinka vaikea jostakin asiasta on selvittää, mikä tästä on sellainen yleinen baseline siinä, mistä ollaan aika varmoja ja niin pois päin.

Jos tollasta tuntumaa hakee paljon näkyvyyttä saavasta tutkimuksesta, tai sellaisesta joka jollain tavalla liittyy vaikka hallintokausiin tai hallinnollisiin elimiin ja niiden toimintaan, tai toisaalta tätä näkyvyyttä saanutta ja vaikuttavuudelta joskus merkittävää tutkimusta vastaan nousseeseen ja tätä kyseenalaistavaan tutkimukseen, ei tästä käsin ole ollenkaan helppo päästä siihen, että mitä tästä asiasta nyt sitten oikeastaan tiedetään tai mitkä vois olla keskeisiä tutkimusparadigmoja tai muita innovaatiota tai karttunutta tietovarantoa, joka itseltä puuttuu.

Koko ajatus siitä että toi ois tai että sen pitäis olla jotenkin "helppoa" on mun mielestä tosi kyseenalainen ja ongelmallinen.

Jos lähdetään sellaisesta (myös hyvin kyseenalaisesta) ajatuksesta, että ihmisten rasistisiakin käsityksiä tai positioita motivoi myös positiiviset asiat kuten uteliaisuus tai halu saada vastauksia joihinkin tiettyihin kysymyksiin tai ymmärtää jotakin paremmin tai ratkaista joku ristiriita tai näin, silloin se ei ole välttämättä asia, joka olis ratkaistavissa puhtaasti tiedollisesti jollain ultimaattisen reilulla tai oikeamielisellä tavalla. Kun se uteliasuus ja muu on ihan hyvä ja samaa kuin mikä tahansa uteliaisuus ja selkeyden tai ristiriidattomuuden kaipuu ihan sama kuin mikä tahansa selkeyden tai ristiriidattomuuden kaipuu.

Mun idea aiemmassa viestissä oli suurin piirtein se, että jos niihin kysymyksiin mitkä tossa tapauksessa saattais sisäisesti motivoida tai kiinnostaa, haluais hakea valaistusta tieteen sfääristä, tavallaan sun pitäis hakea sellaisia tutkimuksia jotka ei ollenkaan käsittele edes sitä koko aihetta mikä sua kiinnostaa vaan on jotain, mikä löytyy aivan muilla avainsanoilla ja hakutermeillä.

Se on mun mielestä vähän tylsä tapa kai vaan lähestyä tota tai vastata siihen uteliaisuuteen että sun pitäis vaan uskoa jotain tiettyä ja olla tarpeeksi nöyrä.

En mä nyt tiedä, oliko se mun tulokulma mikään niin fiksu sekään, mut tohon verrattuna ajatus oli enemmän sen suuntainen, että tää on tosi vaikea juttu tutkia ja sit toisaalta silleen brutaalisti sanottuna sellainen näkökulma kai, että ne tutkimukset mitkä oikeasti kertoo noista asioista jotain ei edes välttämättä ole sellaisia mitkä sua kiinnostaa kun sua kiinnostaa se mikä sua nyt kiinnostaa, jolloin ehkä kannattais miettiä siinä sellaista että onko toi nyt hedelmällinen projekti itselle tollasenaan vai ei.

Jos ton saman asian haluais viedä vaikka lingvistiikan tai matematiikan sfäärin, vois ajatella että mua kiinnostaa joku ristiriita tai erimielisyys jossakin, mutta samalla mua ei loppujen lopulta kiinnosta joku valjumman tason kuva siitä, että mitä siitä asiasta oikeasti edes tiedetään.

Esimerkiksi vaikka että mua kiinnostaa se, onko numerot (tai matematiikka) keksittyjä vai olemassa maailmassa sinänsä. Vastaus siihen saattais olla vaikka, että numerot toimii jossakin kontekstissa, ja jos se konteksti on vaikka joukko-oppi, voit valita minkä tahansa tavan määritellä luonnolliset luvut, kunhan se sun määritelmä tuottaa jotain jolla on samat ominaisuudet kuin luonnollisilla luvuilla. Vaikka silleen että 1 on joukko jonka sisällä on tyhjä joukko ja 0 on pelkkä tyhjä joukko. Sit lisäät aika yhden joukon siihen ympärille niin saat yhtä suuremman kokonaisluvun.
    Mut yhtä lailla vaikka silleen että kaikki luvut on objektejen pareja ja nolla on kaikki ne parit, joissa parin jäsenet ovat identtisiä.  Tai niin kun... ihan miten vaan, kunhan se miten ton systeemin rakentaa toimii siinä mitä siltä vaaditaan.

Luvuille voi kehittää sellaisen kontekstin tai määritellä ne silleen että ne nähdään osana maailmaa sinänsä tai sellaisen jossa ne on jotain muuta.

Jos ajatellaan että on kaksi metsästäjää ja kaksi mammuttia, silloin siinä on jo pohjalla joku idea että on jonkinlaisia "kokoelmia". Ja siis tältä pohjalta voi muodostaa erilaisia merkintätapoja ja erilaisia hierarkisia järjestelmiä, ja sillä että on vaikka numeroita ja niillä merkitään jotain tähän liittyvää, on itsessään erilaisia vaikutuksia.

Et tossa niin kun... matematiikasta tulee lopulta sosiaalista tiedettä siitäkin, ja siinä kai vaaditaan sitä, että on vaan kiinnostunut erilaisista asioista silti ja valmis sanomaan tosi monessa kohtaa että "en tiedä".

Ei toi päde mun mielestä mitenkään erityisesti siihen että joku on rasistinen tms., vaan paljon yleisemmin. Niin kun... ihan mihin tahansa ja melkeinpä kaikkiin ihmisiin vähän siellä sun täällä

[-:)lauri]

^
En tietysti tiedä miten on, mutta olettaisin, että biologeja on Kiinassa ja Intiassa enemmän,kuin Jenkeissä. Noinkohan on, että biologia olisi ainut luonnontieteen ala, jolla paradigman osoittaminen ideologiaksi, ei ketään kiinnostaisi edes siellä. Intiassa ja Kiinassa kun todennäköisesti paskat nakataan länsimaalaisille vasureille ja woke-hokettajille.

[Melodious Oaf]

Tuskin biologiassa kukaan tutkii mitään tällaista. Sehän käsittelee tieteenalana kaikkia eliöitä sienistä ja kasveista hyönteisiin, ja ylipäätään edes nisäkkäät on siinä tarkastelussa jo aika pieni alahaaran alahaara. Tieteenalan sisällä yleiset periaatteet pyritään muotoilemaan universaalisti niin, että ne olis totta kaikista eliöistä, eikä niin, että tehtäis jotain eri sääntöjä lajikohtaisesti.

Mulle tuli mielikuva, että tollanen geeneihin ja elämänkulkuun tai toisaalta etnisiin ryhmiin liittyvä tutkimus ehkä saattais kuulua yhteiskunnallisen tutkimuksen alaan ja vaikkapa taloustieteeseen, missä hyvistä tutkimuksista ja hyvästä datasta pitää sitten erikseen hakea niitä vastauksia.

Mistä te Kopekin kanssa oikeastaan puhuitte, tai mikä tossa on se sun mielestä biologian vääräksi osoitettu teoria?

Tuli tosta sun vastauksesta fiilis että ehkä en itse asiassa tajua yhtään, mistä te edes puhutte

[Melodious Oaf]

En ehdottomasti väitä, että ominaisuudet periytyisivät väestötasolla geneettisesti ja olisivat eri väestöryhmillä erilaiset. Se, että tämä mahdollisuus suljetaan lähtökohtaisesti pois ideologisista syistä, eikä siitä ole sopivaa edes keskustella, vähän tökkii tieteellisen vapauden näkökulmasta.

Vastaan edelliseen ihmettelyyn lainaamalla tämän.

Kyllähän yleisälykkyys esimerkiksi on melko suurelta osin perinnöllistä ja geeneillä on siinä merkittävä rooli. Mutta "älykkyys" sinänsä tai yleisälykkyyskin on jo konseptina sellainen, että se ei edusta mitään genetiikan kannalta selkeää ominaisuutta jollainen vaikka ihon pigmentti vois olla. Todennäköisemmin se koostuu monesta erilaisesta osasta, joihin kaikkiin eivät vaikuta samat taustatekijät. Tiettyyn ikään asti älykkyys kasvaa ja sen jälkeen se alkaa laskea. Johonkin osaan sitä vaikuttaa aika merkittävästi ravinto, esimerkiksi koulutus ja monenlaiset muut ympäristötekijät, ja sitten siinä on ehkä sellaisia komponentteja joihin vähemmän vaikuttaa ympäristötekijöiden aiheuttama mahdollinen buustaus.

Ei ole kuitenkaan olemassa sellaista mittaria, joka erottais noi osat toisistaan. Totta kai sä voit mitata vaikka ÄO-tuloksia eri populaatioilla, mutta loppujen lopuksi ainoa data tai se kontrolli tollaselle on perimältään identtisten mutta erilaisissa ympäristöissä kasvaneiden yksilöiden tulokset.

Jos tutkit jotain ilman kontrollia tai ilman kaksoissokkokokeeseen verrattavaa asetelmaa, et sä silloin testaa sitä sun hypoteesia mitään vasten vaan sä vaan runkkaat sillä asialla eestaas. Tää voi olla ihan OK joskus, mutta siinä vaan sovelletaan tiettyä hypoteesia jphonkin uuteen aineistoon eikä tää kovinkaan helposti tuota siihen itse hypoteesiin mitään uutta tai lisää tai kumoa sitä.

Kopekin jutussa yllä mun silmään yksi ongelma on se, miten puhutaan erilaisista ominaisuuksista tosi löyhästi. Ihmisyksilöiden kohdalla vois ajatella ominaisuuksina esimerkiksi pituutta tai peniksen pituutta, ja sinänsä tosi monenlaisia juttuja. Mutta sitten toi ominaisuuden käsite sisältää periaatteessa mitä vaan ja sellaistakin jonka voi helposti nimetä ominaisuudeksi vaikkei se ole sitä tai vaikkei taustalla ole mitään sellaista joka tekis siitä ilman muuta tai universaalisti mielekästä käsitteellistää tää ominaisuutena juuri tällä tavalla.

Yksinkertainen analogia vois olla vaikka se, että otetaan ominaisuudeksi ihmisen näkökyky ja mitataan sitä sillä tavalla kun tää on silmälääketieteessä määritelty. Kyllä tässä varmaan voi olla eroja populaatioiden välillä, mut tietysti se ominaisuus muunnettuna näkötestin tuloksiksi noudattaa varmaan populaatioiden sisällä standardijakaumaa, ja tän tuottama vaihtelu on aika paljon merkittävämpää hyvin todennäköisesti kuin populaatioden erot siinä, minkälainen tän jakauman rakenne ja muut speksit on.

Tästä erillinen kysymys on se, kuinka paljon niillä eroilla on väliä jonkun yksilön elämänkulun kannalta. Sanotaan vaikka että jostain Keniasta ja Perusta löytyy eristyksissä elävä populaatio, jolla näkökyky on merkittävästi parempi kuin mitä se ihmislajilla yleisesti on, kuinka paljon me katsotaan että tällä on merkitystä yksilöiden pärjäämisen tai elämänkulun kannalta. Pärjäiskö ihmiset Suomessa elämässään merkittävästi paremmin jos niillä olis populaationa näkökyky sellainen kuin tällä toisella populaatiolla on?

Sehän saattais tuottaa muitakin muutoksia siinä samalla, ja niistä ei välttämättä kaikki olis suoraan adaptiivisia missä tahansa ympäristössä.

Plus sitten sekin, että toi miten me ollaan kehitetty näön testaus täysin validisti tietynlaiseksi saattaa olla silti sellainen, ettei se edes erottele kaikkea, mitä näkemiseen liittyy, jolloin ehkä vois olla niinkin, että se ei vaan edes mittaa joitain sen ominaisuuksia joita kuitenkin esiintyy. Missä tullaan siihen ominaisuus ja ominaisuus, ja mikä on tai ei ole jossakin tarkastelussa sellainen.

En mä sitä tarkoita, etteikö millään tollasella olis mitään väliä tai etteikö se sais olla kiinnostavaa.

Mulla vaan tulee tosta sellainen mieleen, että siihenhän liittyy tosi paljon sellaista jota ei edes tiedetä ja tuntuu siltä, että ois ehkä vähän levotonta hypätä heti tollaseen populaatioiden vertailuun ja puhua vaan "ominaisuuksista" ilman että ensin keskittyis tosi tarkkaan siihen, mitä ne ominaisuudet edes on ja mistä koostuu ja keräis siitä osaamista ja ymmärrystä niin kun... ensin.

Näkökyky tai näkö on mun mielestä huomattavasti huomattavasti yksinkertaisempi juttu ominaisuutena kuin älykkyys ja se mitä kaikkea siihen liittyy. Ja tarkoitin hahmotella sitä, että ei toi ensinmainittukaan niin yksinkertainen juttu välttämättä ole, kun siihen todella perehtyy.

Ja mitä se sit käytännössä tarkoittaa jos jonkun ensisijainen kiinnostus mihin tahansa on se että ne on ominaisuuksia jotka vaihtelee populaatioiden välillä ja niitä tutkitaan tällaista kautta ja tällä metodologialla.

Ensinnäkin ehkä sitä, että silloin voi helposti määritellä ominaisuuksia ja sitä mikä lasketaan ominaisuudeksi niin, että ominaisuudet ovat sitä mikä vaihtelee nimenomaan populaatioiden välillä. En tiedä, hahmottuuko se kauhean selvästi, mutta musta vaikuttais että tohon sisältyy myös ilmeisiä ongelmia tarkastelun rajauksessa.

Toisekseen ehkä sitä, että tollasella tavalla voi helposti tuottaa helvetisti tutkimusta ja statistiikkaa niistä populaatioiden välisistä eroista, mut se saattaa olla sellainen planssi jolla ei opi mitään oikeasti uutta lopulta oikein mistään. Ehkä se vähän niin kuin säästää vaivaa jopa, kun ei tarvitse tietää mistään mitään vaan voi vaan sanoa että tutkin tällaista kiellettyä asiaa ja sen takia olen kova luu