Älykkyys, geenit ja menestyminen

[Karikko]

Suomalaiseksi tullaan kun saa Suomen kansalaisuuden. Suomalaisuus kulttuurisena käsitteenä muuttuu kuitenkin koko ajan. Suomalaisuus 100 vuotta sitten oli hieman eri asia kuin nyt...

Mutta onko tuo suomalasuuden ja yhteiskunnan kehitystä, vaiko rappeutumista?
Rakentaako tuollainen siirtolaisuus suomalaista identiteettiä ja kansallisuutta, vai turmeleeko sitä?
Tuo on tärkeä kysymys.

Minusta se on täysin epäolennainen kysymys. Myös irrationaalinen kysymys, koska mikä se "suomalaisuus" muka on, joka "säilyy" tai "tuhoutuu"? Se 100 vuotta sitten vallinnutko? Jokin fennomaanien kuvitteellinen ja täsyin keinotekoisesti rakennettu kansallisuusaatehurmioko?

Kansallisuus-aattena johtui paljolti siitä, että kansalaiset olivat suomen heimolaisia pääosin, mutta johtajiksi tuppasi ruotsalaisia ja venäläisiä vaihtoehtoisesti.
Joten vois olettaa edelleen, sinunkin mielipiteisi heijastavan jonkinlaista kansallista alkuperää olevia asioita.

Kansainvälisetkin kansallisuudet tuppaavat säilyttämään kansallista identiteettiään, vaikka eivät itse sitä huomaisikaan.

Kansallisuus keksittiin valtion perustaksi huomattavasti myöhemmin kuin keksittiin valtio - saati yhteiskunta. Ei se ole missään mikään taivaasta tipahtanut asia, vaan ihmisten jossain vaiheessa kehittämä idea, jolla valtioksi järjestäytymisen voi perustella. Kansallinen identiteetti jo Suomen ylipäätään muuttuessa Suomen valtioksi oli jollain tapaa olemassa, mutta myös tehtiin valikointia siinä, mikä siihen haluttiin silloin lukea, mikä ajateltiin ei-suomalaiseksi. Suomalaisuuden sisältö ei ole millään muotoa säilynyt muuttumattomana, vaikka toki ajattelemme sen jollain tavalla pysyneen tunnistettavana. On kuitenkin erittäin vaikeaa esittää mitään piirrettä tai omalaatuisuutta, joka määrittäisi kaikkia suomalaisia tai suomalaisuutta kaikille suomalaisille — miten sitten suomalaiset kukin taas määrittelee. Tyypillistä on, että jollain tapaa "oikeaksi" koettu suomalainen voi olla melkeinpä mitä tahansa mieltä tai käyttäytyä miten tahansa, mutta häntä ei sen takia mielletä liian vähän tai huonosti suomalaiseksi. Sen sijaan ei-suomalaiseksi koetut ihmiset eivät oikeastaan millään käyttäytymisellä tai mielipiteillä pysty muuttumaan "oikeaksi" suomalaiseksi joidenkin silmissä. Tämä kummallinen epäsymmetria vaatimuksissa ja odotuksissa on silmiinpistävää. Suomalaisuus onkin jotakin, jossa ei tunnu koskaan olevan mitään ehdottomasti vaadittua (suomalainen onkin myös ikänsä USA:ssa asunut, joka ei puhu sanaakaan suomea, mutta jonka isoäiti muutti sinne Suomesta), mutta toisaalta Suomessa syntynyt, suomenkielellä koulunsa käynyt ja kaikin tavoin suomalaistunut mustaihoinen — jopa adotiolapsi suomalaisperheessä — ei ole koskaan ihan "oikea" suomalainen, vaan häneltä vaaditaan jatkuvasti todisteita siitä.

Suomalaisuus on jotakin, josta ei saa mitään otetta, mutta silti sillä muka voi lyödä niitä, jotka eivät ole suomalaisia "oikealla" tavalla. Väitän myös, että vaikka Toope täällä palstalla varmasti minua pitää jotenkin epäsuomalaisena mielipiteiltäni ja syyttää jopa jonkinlaisesta kansallisuuspetturuudesta, hän silmäänsä räpäyttämättä kadulla vastaantullessaan heti luokittelisi minut ns. oikeaksi suomalaiseksi. Epäilyksettä ja epäröimättä sekuntiakaan. On se jänskää toi suomalaisuus ja varsinkin se, mitä se ei saisi olla joidenkin mielestä.

Ihminen ilman identiteettiä on melko hukassa, sillä identiteettinsä kautta hän kokee olevansa olemassa ja siinä yhteisössä kelvollinen ihminen.

Jos vastustaa kansallisidentiteettejä pitää varmaan silloin vastustaa kaikkien kansojen ja kansalaisten identiteettejä. Varmaan myös muita identiteettejä joita ihmisolento on itselleen omaksunut.


Ihanteena se tietenkin on mahdollista, mutta ei käytännössä, tuskin kenellekkään kannattaa mennä kertomaan ettet saa olla se mikä olet.

[safiiri]

Suomalaiseksi tullaan kun saa Suomen kansalaisuuden. Suomalaisuus kulttuurisena käsitteenä muuttuu kuitenkin koko ajan. Suomalaisuus 100 vuotta sitten oli hieman eri asia kuin nyt...

Mutta onko tuo suomalasuuden ja yhteiskunnan kehitystä, vaiko rappeutumista?
Rakentaako tuollainen siirtolaisuus suomalaista identiteettiä ja kansallisuutta, vai turmeleeko sitä?
Tuo on tärkeä kysymys.

Minusta se on täysin epäolennainen kysymys. Myös irrationaalinen kysymys, koska mikä se "suomalaisuus" muka on, joka "säilyy" tai "tuhoutuu"? Se 100 vuotta sitten vallinnutko? Jokin fennomaanien kuvitteellinen ja täsyin keinotekoisesti rakennettu kansallisuusaatehurmioko?

Kansallisuus-aattena johtui paljolti siitä, että kansalaiset olivat suomen heimolaisia pääosin, mutta johtajiksi tuppasi ruotsalaisia ja venäläisiä vaihtoehtoisesti.
Joten vois olettaa edelleen, sinunkin mielipiteisi heijastavan jonkinlaista kansallista alkuperää olevia asioita.

Kansainvälisetkin kansallisuudet tuppaavat säilyttämään kansallista identiteettiään, vaikka eivät itse sitä huomaisikaan.

Kansallisuus keksittiin valtion perustaksi huomattavasti myöhemmin kuin keksittiin valtio - saati yhteiskunta. Ei se ole missään mikään taivaasta tipahtanut asia, vaan ihmisten jossain vaiheessa kehittämä idea, jolla valtioksi järjestäytymisen voi perustella. Kansallinen identiteetti jo Suomen ylipäätään muuttuessa Suomen valtioksi oli jollain tapaa olemassa, mutta myös tehtiin valikointia siinä, mikä siihen haluttiin silloin lukea, mikä ajateltiin ei-suomalaiseksi. Suomalaisuuden sisältö ei ole millään muotoa säilynyt muuttumattomana, vaikka toki ajattelemme sen jollain tavalla pysyneen tunnistettavana. On kuitenkin erittäin vaikeaa esittää mitään piirrettä tai omalaatuisuutta, joka määrittäisi kaikkia suomalaisia tai suomalaisuutta kaikille suomalaisille — miten sitten suomalaiset kukin taas määrittelee. Tyypillistä on, että jollain tapaa "oikeaksi" koettu suomalainen voi olla melkeinpä mitä tahansa mieltä tai käyttäytyä miten tahansa, mutta häntä ei sen takia mielletä liian vähän tai huonosti suomalaiseksi. Sen sijaan ei-suomalaiseksi koetut ihmiset eivät oikeastaan millään käyttäytymisellä tai mielipiteillä pysty muuttumaan "oikeaksi" suomalaiseksi joidenkin silmissä. Tämä kummallinen epäsymmetria vaatimuksissa ja odotuksissa on silmiinpistävää. Suomalaisuus onkin jotakin, jossa ei tunnu koskaan olevan mitään ehdottomasti vaadittua (suomalainen onkin myös ikänsä USA:ssa asunut, joka ei puhu sanaakaan suomea, mutta jonka isoäiti muutti sinne Suomesta), mutta toisaalta Suomessa syntynyt, suomenkielellä koulunsa käynyt ja kaikin tavoin suomalaistunut mustaihoinen — jopa adotiolapsi suomalaisperheessä — ei ole koskaan ihan "oikea" suomalainen, vaan häneltä vaaditaan jatkuvasti todisteita siitä.

Suomalaisuus on jotakin, josta ei saa mitään otetta, mutta silti sillä muka voi lyödä niitä, jotka eivät ole suomalaisia "oikealla" tavalla. Väitän myös, että vaikka Toope täällä palstalla varmasti minua pitää jotenkin epäsuomalaisena mielipiteiltäni ja syyttää jopa jonkinlaisesta kansallisuuspetturuudesta, hän silmäänsä räpäyttämättä kadulla vastaantullessaan heti luokittelisi minut ns. oikeaksi suomalaiseksi. Epäilyksettä ja epäröimättä sekuntiakaan. On se jänskää toi suomalaisuus ja varsinkin se, mitä se ei saisi olla joidenkin mielestä.

Ihminen ilman identiteettiä on melko hukassa, sillä identiteettinsä kautta hän kokee olevansa olemassa ja siinä yhteisössä kelvollinen ihminen.

Jos vastustaa kansallisidentiteettejä pitää varmaan silloin vastustaa kaikkien kansojen ja kansalaisten identiteettejä. Varmaan myös muita identiteettejä joita ihmisolento on itselleen omaksunut.


Ihanteena se tietenkin on mahdollista, mutta ei käytännössä, tuskin kenellekkään kannattaa mennä kertomaan ettet saa olla se mikä olet.

Sitä on ihan mahdollista olla identiteetiltään suomalainen - tai omata jokin identiteetti - vaikka ei olisikaan sellainen kuin millaiseksi Toope suomalaisuuden mielessään piirtää. TOisaalta jokin ihan muiden rakentama identiteetti, jonka sitten sanotaan olevan suomalaisuutta tuskin muuttuu sormia napsauttamalla jokaisen Suomen kansalaisen identiteetiksi, vaikka kuinka olisi ns. suomalaisuutta.

Äläpäs nyt viitsi edes yrittää selittää, että Toope on sellainen suomalaisuuden auktoriteetti, että jokainen suomalainen joko on kuten hän suomalaisuuden kuvaa  tai hukassa identiteetittömänä ja orpona.

[Karikko]

^
No toopella lienee omat näkemyksensä. Monesti enemmän ongelmaksi voi muodostua se etteivät maahanmuuttajat halua sopeutua vallitseviin oloihin, kuten se isä joka yritti ajaa oman tyttärensä ja hänen poikakaverinsa päälle, kun tytär halusi seurustella suomalaisen poikaystävänsä kanssa.
Lapsiahan he vielä 15 vuotiaita ja se isä ilmeisesti eronnut aiemmin vaimostaan.

Toope varmaan panostaa tälläisiin tosiseikkoihin ja lienee niissä oikeassa, mutta eihän tuo tietenkään ole koko kuva maahanmuuttajista.

[safiiri]

^
No toopella lienee omat näkemyksensä. Monesti enemmän ongelmaksi voi muodostua se etteivät maahanmuuttajat halua sopeutua vallitseviin oloihin, kuten se isä joka yritti ajaa oman tyttärensä ja hänen poikakaverinsa päälle, kun tytär halusi seurustella suomalaisen poikaystävänsä kanssa.
Lapsiahan he vielä 15 vuotiaita ja se isä ilmeisesti eronnut aiemmin vaimostaan.

Toope varmaan panostaa tälläisiin tosiseikkoihin ja lienee niissä oikeassa, mutta eihän tuo tietenkään ole koko kuva maahanmuuttajista.

Toopelle ei nyt tainnut oikein kelvata se, millä tavalla minä olen suomalainen. Minä taas en ole maahanmuuttaja - ainakaan tiedossani olevien sukupolvien ajalta tarkastellen.

[Toope]

Kysyn vain sitä, aiheestakin, että onko peruskoulutus noissa maissa sellaista, että sillä pätee suomalaisessa koulutusjärjestelmässä.

Niinhän sinä kysyt kun on vaikeuksia ymmärtää mistä on puhe.

Tarkoittaako tuo sitä, että pidät Bagdadin tai Teheranin yliopistoja verrannollisina?
Itse hieman epäilen, kun tiedämme, että tuolta päin maailmaa on mahdollista ostaa yliopistotutkintojakin.

[Toope]

Kyllä minä ymmärrän "Safiirin" hyväätarkoittavan ajatuksen koulutuksen hyvyydestä, mutta miksi esimerkit sitten ovat niin onnettomia? Afrikkalaisten ja lähi-itäläisten menestys koulutuksessa ja työelämässä on heikkoa. Menestystä on lähinnä rikollisuudessa. Eivät nuo kohota Suomen sivistystasoa.

[Kopek]

En ole "suomalaisuusjutusta" kauhean tohkeissani suuntaan enkä toiseen. En muista, että olisin koskaan ollut erityisen isänmaallinen. Tähän on osittain syynä sen tosiasian ymmärtäminen, että arvostukset muuttuvat, kun aika kuluu. Se, mikä olevinaan pyhää ja hienoa ja sankarivainajien ihmishengillä puolustamisen arvoista, voi olla tulevaisuudessa yhtä tyhjän kanssa.

Aina, kun on sodittu, ihmiset on huijattu vaarantamaan ja uhraamaan itsensä mukamas jonkun mystisen kansan puolesta. Mikä ihmeen "kansa" joku Yhdysvallat esimerkiksi on? Siellähän asuu eri puolilta maailmaa tullutta porukkaa, joilla on omat kulttuurilliset juurensa millä minnekin. Tuleeko sekalaisesta joukosta ihmisiä kansa pelkästään sillä, että ihmiset manipuloidaan kunnioittamaan jotain keinotekoisesti luotua lippua ja laulua. Patrioottisilla rituaaleilla ja koreudella luodaan arvokas tunnelma, ja tässä kaikessa on samalla kyseessä erittäin tehokas mieltenmuokkaus ja ihmisten yhteen liittäminen.

Suomen lippu ei ollut kuin reilut parikymmentä vuotta vanha, kun sitä jo palvottiin ikiaikaisena siniristilippuna, jonka puolesta sukupolvet olivat eläneet ja kuolleet. Ei sitä ehkä näin sanottu, koska se ei pitänyt paikkaansa, mutta ääneen lausumaton idea oli tuo.

Arvostan siinä mielessä suomalaisuutta, että se on keino pitää elinvoimaisena tiettyä melko pientä kieltä, jota minäkin kohtalon oikusta satun puhumaan ja kirjoittamaan äidinkielenäni. Jos Suomi ei olisi itsenäinen valtio vaan esimerkiksi osa Venäjää, suomen kieli olisi pitkän päälle vaarassa hävitä, kun ihmiset sulautuisivat venäjänkielisiin. Suomenkielisistä tulisi vähitellen vähemmistö omassa maassaan, ja lopulta heitä ei enää olisi.

Kielen häviäminen olisi siinä mielessä epämukavaa, että sillä on kuitenkin aikojen kuluessa kirjoitettu kirja jos toinenkin, ja ilman lukijoiden kielitaitoa, kirjoilla ei olisi enää arvoa kuin kuriositeettina. Ja onhan muitakin suomeksi kirjoitettuja papereita. Kun kieli katoaa, katoavat siteet historiaan.

Voi olla muitakin tekijöitä kuin puhekieli sille, että itsenäinen valtio on kannatettava ajatus.

Aikoinaan kylmän sodan vallitessa ja Neuvostoliiton ollessa voimissaan mietin sitä, mille puolelle mieluummin menisin mahdollisessa idän ja lännen välisessä sodassa tai konfliktissa, jos Suomi olisi osa Neuvostoliittoa, ja vastapuolella olisi Yhdysvallat Nato-liittolaisineen. Pysyisinkö isänmaallisessa hengessä Neuvosto-Suomea puolustamassa vai loikkaisinko demokratiaa ja vapautta puolustavan vihollisen puolelle. Tietenkään käytännössä tällaista valintatilannetta ei olisi luultavasti koskaan voinut edes tulla. Ja näissä asioissa pitää huomioida myös perhe ja suku muut tällaiset asiat. Mutta ilman näitä henkilökohtaisia rajoitteita olisin päätynyt loikkaamaan Yhdysvaltojen ja Nato-maiden puolelle niiden sotiessa kommunistista Suomea vastaan. Eli olisin mieluummin elänyt vapaana demokraattisessa lännessä kuin kommunismin alaisuudessa Venäjään Neuvostoliittoon liitetyssä Suomessa. Poliittinen järjestelmä meni siis arvostuksessani isänmaallisuuden edelle.

Tietenkään en olisi halunnut joutua ampumaan suomalaisia tai joutua heidän ammuttavakseen. Jos mahdollista, olisin toiminut muulla tavalla vihollisen hyväksi eli tekemällä vaikka suomenkielistä propagandaohjelmaa suomalaisjoukoille lähetettäväksi. Tässä olisi ollut se riski, että jos Neuvostoliitto olisi voittanut, minut olisi hirtetty. Näinhän vihollisen puolella radiolähetyksissä propagandaa puhuneille on tahtonut käydä.

Tuo kaikki on tietenkin pelkkää spekulatiivista fantasiaa. En olisi saanut tilaisuutta loikata, ja vaikka olisin saanutkin, en olisi raskinut hylätä omaisiani, ja jos olisin raskinutkin, ei minusta mitään radiotoimittajaa olisi tullut.

Perussuomalaisten alatasolla itävä etnonationalismi ei saa minua lämpenemään, koska se on nykymaailmassa jo lähtökohdiltaan tuomittu epäonnistumaan. Sehän on käytännössä sitä samaa, mitä natsit harjoittivat Saksassa aikoinaan. Ajatus oli, että Saksan kansalaiseksi kelpaa vain tietyt edellytykset täyttävä ihminen. Muut Saksassa asuvat saisivat tyytyä alamaisen osaan. Tämän tyyppinenhän taisi Rooman valtakunnan systeemikin olla aikoinaan. Rooman kansalaisuus oli etuoikeus, ja tähän saksalaisetkin tähtäsivät Saksan kansalaisuuden kohdalla.

Suomalaiset etnonationalistit hiihtelevät siis Hitlerin viitoittamaa latua. He eivät kuitenkaan koskaan tule pääsemään valtaan kuten heidän esikuvansa, joten mitä merkitystä heidän puuhailullaan on. Totta kai he voivat omissa kokouksissaan sanoa, että Jussi Halla-aho ja Antti Rinne ovat suomalaisia, koska heillä on geneettiset ja kulttuurilliset juuret Suomessa, mutta Bella Forsgrén ei ole, koska hänen sukujuurensa vievät väärälle mantereelle, eikä myöskään Hussein al-Taee, koska hän ei ole edes syntynyt Suomessa. Mutta entä sitten? Eivät etnonationalistit voi riistää Suomen kansalaisuutta keneltäkään, vaikka mieli tekisi. Tietenkin he voivat perustaa jonkinlaisen salaisen "varjo-Suomen", jonne kelpaavat vain "oikeat" suomalaiset, mutta eipä tuohonkaan porukkaan taida olla tunkua. Ja mitä se tekisi? Järjestäisi salaisia olutiltoja?

Jos alkuperäinen teksti kiinnostaa, niin katsokaa sivulta 62 kohdasta "Kansallinen valtio jakaa asukkaansa kolmeen luokkaan: kansalaiset, alamaiset ja ulkomaalaiset." alkaen jatkaen seuraavalle sivulle, mitä Atte H. kirjoitti kansalaisuudesta ja siitä, miten tullaan kansalaiseksi. Suomen etnonationalistit eivät aivan näin tuumaa, kun ajatkin ovat niin erilaiset, mutta idea on saman tyyppinen. Etnonationalistien mielestä kansalaisuus ei ole jokamiehen eikä naisen oikeus.

http://der-fuehrer.org/meinkampf/finnisch/Mein%20Kampf%20-%20Teil%20II%20(Finnish).pdf

[mikainen]

Kysyn vain sitä, aiheestakin, että onko peruskoulutus noissa maissa sellaista, että sillä pätee suomalaisessa koulutusjärjestelmässä.

Niinhän sinä kysyt kun on vaikeuksia ymmärtää mistä on puhe.

Tarkoittaako tuo sitä, että pidät Bagdadin tai Teheranin yliopistoja verrannollisina?
Itse hieman epäilen, kun tiedämme, että tuolta päin maailmaa on mahdollista ostaa yliopistotutkintojakin.

En. Tarkoitan niitä joista oli puhe. Suomalaisessa koulussa mainiosti pärjäävistä tytöistä joille ehdotetaan sairaanhoitajan ammattia lääkärin sijaan.

[safiiri]

Kysyn vain sitä, aiheestakin, että onko peruskoulutus noissa maissa sellaista, että sillä pätee suomalaisessa koulutusjärjestelmässä.

Niinhän sinä kysyt kun on vaikeuksia ymmärtää mistä on puhe.

Tarkoittaako tuo sitä, että pidät Bagdadin tai Teheranin yliopistoja verrannollisina?
Itse hieman epäilen, kun tiedämme, että tuolta päin maailmaa on mahdollista ostaa yliopistotutkintojakin.

Miten kysymyksesi liittyy tyttöön, joka on käynyt suomalaista peruskoulua Suomessa suomenkielellä ja jolle suomalainen opinto-ohjaaja tuossa koulussa saavutetusta koulumenestyksestä huolimatta suosittelee lähihoitajakoulutusta suomalaisen lääkiksen sijaan? Samainen tyttö sittemmin on päässyt opiskelemaan lääketiedettä suomalaisessa yliopistossa. En ymmärrä, millä tavalla Bagdadin yliopiston koulutuksen taso liittyy asiaan - oli sen tasosta ihan mitä tahansa mieltä.

[safiiri]

Kyllä minä ymmärrän "Safiirin" hyväätarkoittavan ajatuksen koulutuksen hyvyydestä, mutta miksi esimerkit sitten ovat niin onnettomia? Afrikkalaisten ja lähi-itäläisten menestys koulutuksessa ja työelämässä on heikkoa. Menestystä on lähinnä rikollisuudessa. Eivät nuo kohota Suomen sivistystasoa.

Tämä tyttö nyt kuitenkin oli saanut opiskelupaikan suomalaisesta lääkiksestä. Oliko siis sisäänpääsy liian helppoa? Mitä siinä tapauksessa pitäisi ajatella suomalaisen lääkärikoulutuksen tasosta?

PS. Mitä mahtaa kertoa Toopen kyvystä tehdä havaintoja ja ottaa vastaan tietoa, kun hän ei kykene yksinkertaiseen sisälukutaitoon edes autettuna tässä tapauksessa?

[Toope]

Joku tyttö siis menestyy, hyvä niin.
Kysehän on suurista ryhmistä, jotka eivät niinkään menesty.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/cc4aed88-a5e9-4031-aca1-3a0c80029e52
https://yle.fi/uutiset/3-11041744
https://selkosanomat.fi/ulkomaat/vakivalta-huolestuttaa-ruotsissa/
Eivät yksittäiset positiiviset esimerkit kumoa sitä, että maahanmuuttopolitiikka yleisellä tasolla kusee rajusti.

Jos siirtolaiset ovat niin "voimavaroja", mikseivät siirtolaisten kotimaat ole "voimavaroja", vaan "paskastaneita?

[ROOSTER]

Jos siirtolaiset ovat niin "voimavaroja", mikseivät siirtolaisten kotimaat ole "voimavaroja", vaan "paskastaneita?

Olosuhteilla ei siis ole mitään merkitystä? Yhtä helppo nousta raketti-insinööriksi Nigerian slummista kuin San Diegon alueelta?

[Toope]

Jos siirtolaiset ovat niin "voimavaroja", mikseivät siirtolaisten kotimaat ole "voimavaroja", vaan "paskastaneita?

Olosuhteilla ei siis ole mitään merkitystä? Yhtä helppo nousta raketti-insinööriksi Nigerian slummista kuin San Diegon alueelta?

En sanonut, etteikö olosuhteilla olisi merkitystä. Puhun toki siitä, että ihmisillä ja heidän kyvyillään on merkitystä myös.
Meille vaan mainostetaan sitä, että tänne tulevat kehitysmaalaiset ovat niin kovin potentiaalisia. No, miksi eivät ole kotimaissaan? Jos olisivat niin hienoja, miten täällä ylistetään, eivätkös heidän kotimaansa olisi El-Doradoja?

Kiinnitän nyt huomiota tuohon ajatusharhaan. Jos me tarvitsemme noita "niin potentiaalisia" kehitysmaalaisia tänne, miksei heidän potentiaalinsa näy heidän kotimaissaan? Olisiko syynä se, ettei todellista potentiaalia ole olemassakaan?

[safiiri]

Kyllä minä ymmärrän "Safiirin" hyväätarkoittavan ajatuksen koulutuksen hyvyydestä, mutta miksi esimerkit sitten ovat niin onnettomia? Afrikkalaisten ja lähi-itäläisten menestys koulutuksessa ja työelämässä on heikkoa. Menestystä on lähinnä rikollisuudessa. Eivät nuo kohota Suomen sivistystasoa.

Kultaseni, yritä nyt keskittyä. Kyse oli suomalaisessa peruskoulussa hankitusta koulutuksesta ja suomalaiseen lääketieteelliseen sisään päässeestä opiskelijasta. Bagdadilla tai teheranilla ei ole tässä nyt mitään tekemistä. (Ellet sitten yritä vihjata, että se opinto-ohjaaja suomalaisessa peruskoulussa oli saanut oppinsa Bagdadissa ja siksi homma oli vähän sitäsuntätä.)

Vai sitäkö nyt tarkoitat, että tämä esimerkkitapaus sai suomalaisessa peruskoulussa osaamistasonsa hulppeasti ylittäneitä arvosanoja ja pääsykokeessa suomalaiseen yliopistoon sai osaamistasoaan paremmat pisteet? Mutta oikeasti hän ei mitään osannut - jonka tiedämme hän etnisestä taustastaan. Siinä tapauksessa voisit kertoa, MILLÄ TAVALLA näiden vääränväristen pitäisi osaamisensa todistaa?  Koulussa siis ei riitä se, että todistuksessa on kiitettäviä. Pääsykokeissa ei riitä, että saa hyvät pisteet. Millä tavalla se todistaminen mielestäsi tapahtuu? Tämä alkaa nyt kuulostaa siltä, että mitään todellista vaihtoehtoa ei ole olemassakaan. Mikään suoritus tai saavutus ei (sinulle) todisteeksi riitä. Kuinka ollakaan — tämä oli täsmälleen se asia, josta sitä opinto-ohjaajaa syytettiin: oppilaan mahdollisuudet määriteltiin hänen etnisen taustansa ja sukupuolensa perusteella, ei koulussa osoitetun osaamisen perusteella.

Toki olisi näppärää, jos voisimme tosiaan arvioida vaikkapa potentiaalin opiskeluun pelkästään henkilötietojen perusteella tyyliin: vanhemmat korkeakoulutettuja, etninen tausta suomalainen , äänestää kokoomusta, perhe asuu hyvällä asuinalueella omistusasunnossa, mies, puhuu äidinkielenään ruotsia (!). Selvää lääkäriainesta. Tai juristi- tai ekonomiainesta. Jos nainen: opettajakoulutukseen, sairaanhoitajaksi. Säästyisi pitkä penni pääsykokeissa ja jäis väliin hankalat välivuodet. Mutta — tuskinpa sittenkään voitais olla varmoja siitä, että varmasti parhaat tyypit otettiin yliopistoon opiskelemaan. Itse en olisi näillä kriteereillä tullut valituksi lähes kympin keskiarvosta ja kuudesta ällästä huolimatta. En, vaikka olen pääsykokeissa jo kahteen kertaan todistanut olevani hakijoiden joukosta riittävän potentiaalinen opiskelija ja opinnoissa myös hyvin sittemmin suoriutunut. Joku muu olisi kyllä mennyt edelleni, sillä taustastani puuttuu muutama pojo.

[Toope]

Kyllä minä ymmärrän "Safiirin" hyväätarkoittavan ajatuksen koulutuksen hyvyydestä, mutta miksi esimerkit sitten ovat niin onnettomia? Afrikkalaisten ja lähi-itäläisten menestys koulutuksessa ja työelämässä on heikkoa. Menestystä on lähinnä rikollisuudessa. Eivät nuo kohota Suomen sivistystasoa.

Kultaseni, yritä nyt keskittyä. Kyse oli suomalaisessa peruskoulussa hankitusta koulutuksesta ja suomalaiseen lääketieteelliseen sisään päässeestä opiskelijasta. Bagdadilla tai teheranilla ei ole tässä nyt mitään tekemistä. (Ellet sitten yritä vihjata, että se opinto-ohjaaja suomalaisessa peruskoulussa oli saanut oppinsa Bagdadissa ja siksi homma oli vähän sitäsuntätä.)

Vai sitäkö nyt tarkoitat, että tämä esimerkkitapaus sai suomalaisessa peruskoulussa osaamistasonsa hulppeasti ylittäneitä arvosanoja ja pääsykokeessa suomalaiseen yliopistoon sai osaamistasoaan paremmat pisteet? Mutta oikeasti hän ei mitään osannut - jonka tiedämme hän etnisestä taustastaan. Siinä tapauksessa voisit kertoa, MILLÄ TAVALLA näiden vääränväristen pitäisi osaamisensa todistaa?  Koulussa siis ei riitä se, että todistuksessa on kiitettäviä. Pääsykokeissa ei riitä, että saa hyvät pisteet. Millä tavalla se todistaminen mielestäsi tapahtuu? Tämä alkaa nyt kuulostaa siltä, että mitään todellista vaihtoehtoa ei ole olemassakaan. Mikään suoritus tai saavutus ei (sinulle) todisteeksi riitä. Kuinka ollakaan — tämä oli täsmälleen se asia, josta sitä opinto-ohjaajaa syytettiin: oppilaan mahdollisuudet määriteltiin hänen etnisen taustansa ja sukupuolensa perusteella, ei koulussa osoitetun osaamisen perusteella.

Toki olisi näppärää, jos voisimme tosiaan arvioida vaikkapa potentiaalin opiskeluun pelkästään henkilötietojen perusteella tyyliin: vanhemmat korkeakoulutettuja, etninen tausta suomalainen , äänestää kokoomusta, perhe asuu hyvällä asuinalueella omistusasunnossa, mies, puhuu äidinkielenään ruotsia (!). Selvää lääkäriainesta. Tai juristi- tai ekonomiainesta. Jos nainen: opettajakoulutukseen, sairaanhoitajaksi. Säästyisi pitkä penni pääsykokeissa ja jäis väliin hankalat välivuodet. Mutta — tuskinpa sittenkään voitais olla varmoja siitä, että varmasti parhaat tyypit otettiin yliopistoon opiskelemaan. Itse en olisi näillä kriteereillä tullut valituksi lähes kympin keskiarvosta ja kuudesta ällästä huolimatta. En, vaikka olen pääsykokeissa jo kahteen kertaan todistanut olevani hakijoiden joukosta riittävän potentiaalinen opiskelija ja opinnoissa myös hyvin sittemmin suoriutunut. Joku muu olisi kyllä mennyt edelleni, sillä taustastani puuttuu muutama pojo.

Ei minusta ole niin kamalaa, jos yhteiskunnassa on jonkinlaista luokkajakoa, kaikissa yhteiskunnissa on aina sitä ollut, enemmän tai vähemmän. Ei tuo minusta itsearvoisesti ole suuri ongelma, kunhan tuloerot eivät paisu liian suuriksi (tasa-arvoisimmassa maassamme).

Koulussa siis ei riitä se, että todistuksessa on kiitettäviä. Pääsykokeissa ei riitä, että saa hyvät pisteet.

Mitä ihmettä tuo tarkoittaa, väitätkö, että ulkomaalaisia jotenkin sorretaan? Tuollainen vaatii perusteluja, kuulostaa aivan huuhaa-näkemykseltä.

En tavallasi ole itsekään työurallani ollut maailman menestynein mies (toki pärjännyt), vaikka L:n paperit lukiosta sain ja maisterin tutkinnonkin hankin. Mutta ei se yhteiskunnan vika ole. Ei mamujenkaan kohdalla aina tarvitse yhteiskuntaa syyttää, jos omassa potentiaalissa on puutetta.