Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Älykkyys, geenit ja menestyminen

Aloittaja Edward, toukokuu 04, 2019, 16:32:02

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

-:)lauri

#1500
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - heinäkuu 28, 2023, 01:22:22
Kokeilin mielenkiinnosta tehdä sellaisen palikkatestin missä tunnistetaan kaavoja ja säännönmukaisuuksia. Pelkkää sitä että mikä on seuraava kuvio jossa ne voi olla geometrisia juttuja tai numeerisia tai vähän molempia.

Sisäinen kokemus oli sellainen että se on tosi tympeää katsoa jotain juttua ja ei tajuta mitä siinä haetaan tai mikä on oikea vastaus. Mut siitä aiheutui sellainen tietty motivoituminen ja tein sitä lopulta niin että tosi intensiivisesti fokusoin niin kauan että keksin jonkun tyydyttävän logiikan ja sen jälkeen teen aika nopeasti valinnan enkä mieti yhtään enempää tai kyseenalaista tai hae muita vaihtoehtoja.
    Tällä siis säästetään resursseja siihen pinnistelyyn mutta myös...  se liittyy siihen että ei jaksa turhautumista eikä intensiteettiä niin pitkään kerralla.
    Epäilen että ne pisteet riippui tossa tapauksessa siitäkin että koko suoritus oli nopea, mutta en tiedä varmasti.

Siitä tuli tässä ns. "abstratissa päättelyssä" tosi korkeat pisteet, mutta mun mielestä siinä on tosi keskeistä toi että ylipäätään motivoituu tällasista kysymyksistä ja sitten taas toisaalta se että ratkaisee tämmösellä tavalla joka tuntuu sisäisen kokemuksen kannalta laiskalta tai vähän silleen huijaamiselta tai välinpitämättömältä.

Mikä tahansa niistä vastausvaihtoehdoista vois usein olla oikea jos keksis siihen vaan tarpeeksi monimutkaisen logiikan ja päättelykoneiston taakse, ja niissä testeissä tavallaan haetaan sitä että joku tollanen abstrakti päättely on "syvää" jos se logiikka toimii aika suoraviivaisesti ja helposti mutta samaan aikaan monella tai muutamalla eri tasolla.

Jos joku matemaatikko vaikka ajattelis sitä juttua oikeasti syvästi tai monelta kannalta tai hitaasti, se mitä siinä haetaan tavallaan ei ole kauhean älykästä tai syvää.

Ja sitten toisaalta...  tosi keskeistä siinä on tollanen tietty sinnikkyyden tai innon tai draivin ja samalla laiskuuden yhdistelmä.

Mä luulen siis että jotkut ei vaan jaksa oikein innostua siitä ja se ei kerro silloin älykkyydestä jossain laajassa mielessä niin kauheasti, ja sitten taas toisaalta veikkaan myös, että jotkut yrittää jotenkin liikaa tai monimutkaistaa "liikaa" siihen nähden mikä sattuu olemaan testin asettajien mielestä se mitä pitäis tehdä

ÄO-testi on kehitetty kaiketi työelämän tarpeisiin. Se mittaisi ensisijaisesti sitä, että pystyykö hyvin suurella todennäköisyydellä ratkomaan ripeästi suurimman osan eteen tulevista työelämän vaatimuksista. Kaikki älykkyys yli työelämän tarpeet on sitten liioittelua. Ei tosin ehkä tiedepiireissä, mutta suurimmassa osassa muita ammatteja liiallisesta älykkyydestä olisi vain haittaa.

Edit. Ja harvemmin huippuälykkyys tulee sekään yksin. Henkinen poikkeavuus ei yleensä operoi vain yhdellä aivojen osa alueella vaan siinä tulee helposti joukko neurooseja ja muuta vastaavaa vähemmän hyödyllistä älykkyyden mukana.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Melodious Oaf

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - heinäkuu 28, 2023, 20:51:23
ÄO-testi on kehitetty kaiketi työelämän tarpeisiin. Se mittaisi ensisijaisesti sitä, että pystyykö hyvin suurella todennäköisyydellä ratkomaan ripeästi suurimman osan eteen tulevista työelämän vaatimuksista. Kaikki älykkyys yli työelämän tarpeet on sitten liioittelua. Ei tosin ehkä tiedepiireissä, mutta suurimmassa osassa muita ammatteja liiallisesta älykkyydestä olisi vain haittaa.

En ollut ihan tältä kannalta asiaa tullut ajatelleeksi. Varmasti tässä on jotakin perää.

Hyvä kommentti muutenkin — kiitos siitä — ja taidetaan olla melko samoilla linjoilla siinä, että on tendenssi katsoa ÄO-testejä ja sitä mitä ne mittaavat myös kriittisesti.

Mulla on näistä jutuista aika aavistuksenomaisia käsitykset ja melko vähän mitään täsmällisesti aukikelattua pohdintaa tai laajempaa taustatietoa.

Uskon että ne mittarit kyllä tavoittaa "jotakin" ja että ei ole ihan järjetöntä puhua esimerkiksi yleisälykkyydestä ÄO-testien viitekehyksessä, mut syntyi vaikutelma että meillä on aika samantapainen käsitys näiden rajoitteista, jolloin sitä ei tarvisekaan vatvoa sen enempää.

Lähinnä mua vaivaa näissä keskusteluissa se, että halutaan puhua älykkyydestä ja menestymisestä, mutta aika usein se on sellaista, että halutaan vaan laukoa asioita ja periaatteessa asemoida itseä suhteessa toisiin, mut sitten kun pitäis lähestyä asiaa jollain tapaa kokonaisvaltaisesti ja punnitummin, perehtyä ja suhteuttaa niitä kantoja ja tehdä mahdollisesti jotain duuniakin sen eteen, yhtäkkiä se ei enää kiinnostakkaan tipan tippaa, vaan se on joidenkin muiden tehtävä tai triviaalia tai jotain.
     Ylipäätään sellainen on rasittavaa jos sanotaan että halutaan puhua jostakin mutta ei sitten lopulta oikeasti halutakaan tai se ei kiinnosta itsessään tai muuta kuin välineenä :P

Pitkän selostuksen pointti kai lähinnä se, että noi on antoisia kommentteja, samoin kuin oli se mitä sanoit rasismista taannoin, mut välttämättä ei synny perinteistä foorumikeskustelua jos ei ole mitään mistä vaan jankata loputtomasti eikä toisaalta ole niin vahvaa tatsia aiheeseen, että osais vaan laittaa sen halki poikki ja pinoon

Melodious Oaf

#1502
Viime aikoina on tullut luppohetkinä katsottua YouTubesta dokkareita ydinaseista ja niiden kehitystyöstä.

Algoritmeihin saattaa vaikuttaa se, että hiljattain on vissiin ilmestynyt joku Nolanin elokuva Oppenheimerista. En ole sitä nähnyt enkä sinänsä tiedä tyypistä mitään, mut jossain määrin Oppenheimer ja Feynman esimerkkeinä ja muiden ohella oli mielessä joitakin edellisiä viestejä kirjoittaessa.

Raakasti sanottuna yleisälykkyyden ilmeisesti pitäisi olla jotakin joka helpottaa oppimista, uuden tiedon ja taidon vastaanottamista ja sisäistämistä ja sen sellaista. Tuskin sekään mikään täysin kaikenkattava tai myöskään irrallinen ominaisuus oikeasti on vaan jossain määrin riippuvainen neurologiasta ja aiemmista kokemuksista ja tiedoista ja taidoista ja totta kai fysiologiastakin.

Mut tälleen anekdoottina tulee mieleen, että Oppenheimer ilmeisesti sai aika huonosti aikaan tutkimusta, koska hänellä oli taipumus hyppiä aiheesta toiseen. Välillä hiukkasfysiikkaa ja välillä mustia aukkoja, jossain kohtaa itämaista filosofiaa ja runoutta ja ties vaikka mitä. Hän oli kuitenkin siinä mielessä hyvä henkilö koordinoimaan Manhattan-projektin tiettyjä osia että oli kyky aika nopeasti sisäistää kokonaisuuksia ja laaja-alaista teoreettista osaamista kemiasta, materiaalitekniikasta, geologiasta ja ties vaikka mistä.

Edelleen anekdoottitasolla hän oli jo pikkupoikana niin kiinnostunut kivistä että kävi niistä kirjeenvaihtoa geologien kanssa ja keskittyi mieluummin niihin kuin käytti aikaa muiden ikäistensä kanssa. Hän oppi aikuisenakin vieraita kieliä epätavallisen nopeasti — ja niin edelleen.

Moni juttu siinä viittaa siihen että tosi korkea "yleisälykkyys" vois olla aika todennäköistä. Mutta samalla oli myös sosiaalisia vaikeuksia ja kuitenkin myös vaikea luonne, mt-ongelmia ja kaikenlaisia aika ilmeisiäkin vaikeuksia ja puutteita.

En osaa tätä oikein selittää tai perustella, mut mulle esimerkiksi Feynman on omanlaisestaan kummallisuudesta ja lapsellisellisuudesta ja ties mistä huolimatta aina tuntunut tosi sympaattiselta ja älyllisestikin ihailtavalta. En tietysti hänestäkään niin paljoa tiedä, mut on mielenkiintoista huomata tollasia omia arvioita ja koittaa kelailla auki, mistä ne johtuu.

En mä siis Oppenheimeriin mitenkään erityisen negatiivisesti suhtaudu tai Feynmania palvo mut toi on silti itselle kiinnostava kontrasti senkin miettimiseen, onko se älykkyys tai yleisälykkyys niin tärkeää tai kaikki kaikessa tai mihin sitä tarvitaan ja mihin ei, mitä muuta kokee tärkeäksi — ja niin edelleen.

Hayabusa

Älykkyystestit suuressa mittakaavassa otti ensimmäisten joukossa, jos ei jopa ensimmäisenä, Yhdysvaltojen armeija. Tarkoituksena ei ollut etsiä niitä huippuälykkäitä, vaan jakauman toista päätä. Armeijassa oli todettu, että osa miehistöstä on kykenemätön oppimaan yksinkertaisimpiakaan tehtäviä ja siten ovat vaaraksi muille. Seulomalla pois tietyn äo-rajan alittavat armeija on toimintakykyisempi. Kyllähän Suomessakin varusoletetut joutuvat ruksimaan pällitestit ja huonoilla pisteillä ei ole asiaa vaativampiin tehtäviin.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Melodious Oaf

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - heinäkuu 29, 2023, 12:46:18
Älykkyystestit suuressa mittakaavassa otti ensimmäisten joukossa, jos ei jopa ensimmäisenä, Yhdysvaltojen armeija. Tarkoituksena ei ollut etsiä niitä huippuälykkäitä, vaan jakauman toista päätä. Armeijassa oli todettu, että osa miehistöstä on kykenemätön oppimaan yksinkertaisimpiakaan tehtäviä ja siten ovat vaaraksi muille. Seulomalla pois tietyn äo-rajan alittavat armeija on toimintakykyisempi. Kyllähän Suomessakin varusoletetut joutuvat ruksimaan pällitestit ja huonoilla pisteillä ei ole asiaa vaativampiin tehtäviin.

Johonkin tarkasti rajattuun tarkoitukseen yhtenä selontatyökaluna tällaiset testit voivat minusta olla ihan OK.

Tavallaan mulla on pehmeät arvot jossain määrin, ja ajattelen että kannattais pyrkiä siihen että ei määritellä inhimillistä potentiaalia tai ns. maksimoitavia suureita vaan aika avoimesti yritettäis löytää sellaista mikä toimii ja on hyvää ja jalostettais niitä pyrkimyksiä myös.

Tosi helposti tollaset menee siihen että koska meillä on joku testi joka mittaa jotain ja se on se mitä me osataan mitata, niin sitten fokusoidutaan siihen ja maksimoidaan sitä miettimättä yhtään, kuinka tarpeellista tai järkevää se missäkin on noin muuten.

Mulla on sellainen oletus ÄO-testeistä että joidenkin hyviä tai huonoja tuloksia voi selittää kaikenlaiset aika moninaiset tekijät, ja ois hyvä olla silleen kiinnostunut niistä taustatekijöistä eikä vaan niistä tuloksista.

Mut jos ei problematisoida sitä sen kummemmin, niin tällaisen ÄO:lla mitattavan yleisälykkyyden spektrin ääripäissä varmasti on kummassakin ihmisiä jotka voi olla normaalia vaarallisempia tai yleisiin odotuksiin nähden vaarallisia ja haitallisia monessa paikassa ja roolissa mutta ihan paikallaan jossain missä ne voi ja pärjää hyvin ja missä niiden inhimillistä potentiaalia valjastetaan muidenkin eduksi.

Vaikka tossa esimerkissä nostetaan esille ääripäät, sama juttu pätee mun mielestä periaatteessa ihan kaikkiin. Samalla ruumiilla ja samoilla lähtöarvoilla voi lopputulos näyttää tosi monenlaiselta.

Yleisesti jos on melko "keskimääräinen" niin silloin... sellaiset yleiset oletukset varmaan pätee ja on muille siinä mielessä helppo ja yhteiskunnalle helppo jne, mutta ne pienet yksilölliset erot on tässäkin tapauksessa tosi tärkeitä ja se voi riippua joskus aika pienestä, kukoistaako joku ja pärjääkö hyvin vai meneekö jossain yleisessä katsannossa todella huonosti.

Ja jos tota viedään tarpeeksi pitkälle ja tietyt perusjutut on kunnossa, siinä tulee mun mielestä sellainenkin kohta, missä ei enää kannata ehkä kysyä niin muiden mielipidettä tai sitoa kaikkia ja kaikkea siihen mitä pidetään yleisesti hyvänä tai arvostettavana.

Mut toi on jo vähän sellainen paradoksi ja vaikea homma kai. Oma näkemys on kuitenkin että se pätee periaatteessa kaikkiin ja meihin ihan tavallisiin ihmisiin myös


Toope

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - heinäkuu 29, 2023, 12:46:18
Älykkyystestit suuressa mittakaavassa otti ensimmäisten joukossa, jos ei jopa ensimmäisenä, Yhdysvaltojen armeija. Tarkoituksena ei ollut etsiä niitä huippuälykkäitä, vaan jakauman toista päätä. Armeijassa oli todettu, että osa miehistöstä on kykenemätön oppimaan yksinkertaisimpiakaan tehtäviä ja siten ovat vaaraksi muille. Seulomalla pois tietyn äo-rajan alittavat armeija on toimintakykyisempi. Kyllähän Suomessakin varusoletetut joutuvat ruksimaan pällitestit ja huonoilla pisteillä ei ole asiaa vaativampiin tehtäviin.
Suomen armeijan palikkatesti on samaa. Osin älytesti, osin psykologinen.
Onhan se nyt sanomattakin selvää, etteivät kaikki kykene johto/vastuu-tehtäviin.

-:)lauri

#1506
Olen pohtinut älykkyyden edellytyksiä aiemminkin, mutta koska olen unohtanut miten, nyt on hyvä hetki pohtia niitä ääneen jälleen :)

Muistisairaan taudin etenemistä seuranneena en voi välttyä ajattelemasta, että ikään kuin muisti olisi melko olennainen osa älykkyyttä. Jos nimittäin oikeat premissit puuttuvat, mikään määrä rationaalista logiikkaa ei näytä mahdollistavan oikean johtopäätöksen vetämistä muutoin kuin hyvällä tuurilla.

Olen ollut laittavinani merkille myös, että esimerkiksi omat typerät väittämäni (lue = johtopäätökset) ylipäätään ovat hyvin usein seurausta hosumisestani. Siinä on siis mielestäni merkittävää vaihtelua ihmisten välillä, millainen kyky heillä on syventyä pohtimaan asioita kaikessa rauhassa ennen johtopäätösten vetämistä silloinkaan, kun siihen pitäisi kyetä. Olen itse omakohtaisesti kokenut olleeni niin monta kertaa väärässä myös puhtaasti sen vuoksi, että en tiedä asioista riittävästi ts. ei tule mieleeni mitään, minkä äärelle syventyä pohtimaan, että ehkäpä mikään määrä älykkyyttä ei parantaisi mahdollisuuksiani tuottaa oikeita johtopäätöksiä vaikka toki suoritustasoni varmasti paranisikin lisä-älykkyydellä.

Eli mitä älykkäämpi ihminen on, sitä harvemmin virheitä hän hosumallakaan saa aikaiseksi tai sitä vähäisemmästä määrästä faktatietoa hän mahdollisesti kykenee päättelemään oikeat johtopäätökset, mutta väittäisin noin niin kuin yleiseksi säännöksi, että mitä useampi asia tulee mahdollisesti osata ottaa huomioon ennen johtopäätösten vetämistä, ja jos impulssikontrolli (vai mikä se on?) tai sivistystaso eivät mahdollista tarvittavien asioiden huomioimista ennen, kuin lopulliselta vaikuttava johtopäätös täyttää mielen, mikään määrä lisä-älykkyyttä ei välttämättä riitä siihen, että johtopäätös ei olisi usein miten typerä.

Mielestäni tässä on jonkinlaista sielujen sympatiaa muistisairailla ja kaltaisillani sivistymättömillä hosujilla.

Onko älykkyys toisin sanoen nopeutta omaksua asiat vähäisemmillä kerroilla yrittämistä ja erehtymistä vai toimiiko älykkyys omaksumisesta irrallisena kykynä esim. kykynä havaita säännönmukaisuuksia ja käyttää niitä apuna joko tietoisesti taikka tiedostamatta?

Varmastikin tämä henkilökohtainen mutuiluni kuinka älykkyys edellyttää sivistystä, muistia ja impulssikontrollia (vai mikä se on?) on puutteellinen ellei tavalla tai toisella väärin, mutta millä tavalla, kiinnostaisi kuulla?
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

-:)lauri

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 11, 2023, 14:47:48
Onko älykkyys toisin sanoen nopeutta omaksua asiat vähäisemmillä kerroilla yrittämistä ja erehtymistä vai toimiiko älykkyys omaksumisesta irrallisena kykynä esim. kykynä havaita säännönmukaisuuksia ja käyttää niitä apuna joko tietoisesti taikka tiedostamatta?

Koska en tiedä miten on, voisin kuvitella, että mikäli älykkyys olisi sanottavammin vain tuota jälkimmäistä laatua eli "tässä ja nyt laskentatehoa", muistisairaiden tulisi pärjätä ÄO-testeissä kohtalaisen hyvin vielä silloinkin kun tauti on pitemmälle edennyt.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

kertsi

#1508
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - heinäkuu 29, 2023, 15:03:21
Mulla on sellainen oletus ÄO-testeistä että joidenkin hyviä tai huonoja tuloksia voi selittää kaikenlaiset aika moninaiset tekijät, ja ois hyvä olla silleen kiinnostunut niistä taustatekijöistä eikä vaan niistä tuloksista.

Just eilen luin jostain, että unettomuus vie noin 20-50% muistikapasiteetista, kommunikaatiokyvystä ja olikohan se ajattelukyvystäkin. En vaan muista - heh - mistä sen luin. nimimerkkki kroonisesta unettomuudesta kärsivä

Ja esim. masennus aiheuttaa psykomotorista hidastumista sekin.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

kertsi

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 11, 2023, 14:47:48
Muistisairaan taudin etenemistä seuranneena en voi välttyä ajattelemasta, että ikään kuin muisti olisi melko olennainen osa älykkyyttä. Jos nimittäin oikeat premissit puuttuvat, mikään määrä rationaalista logiikkaa ei näytä m

Minulla on se käsitys, että muistisairaus on vaan semmoinen kattotermi, kun ei haluta sanoa esim. tyhmyyssairaus, kun se olisi vielä leimaavampaa. Muistisairauteen, ainakin Alzheimeriin, liittyy muistin heikkenemisen lisäksi muutakin, esimerkiksi päättelykyvyn heikentymistä. Harvinaisempina oireina mm. harhaluulot.

Sinänsä muisti liittyy kyllä älykkyyteen siten, että mitä isompi työmuisti, sitä älykkäämpi henkilö. (Työmuisti on kognitiivisen psykologian käsite.) Mutta liittyisikö säilömuisti sitten, enpä tiedä, ehkä ei? Muistisairauteen liittyy muistiinpainamisen, oppimisen ja muistista palauttamisen heikkeneminen. Oppiminen edellyttää jonkinlaista päättelykykyä sekin, jos ei pelkästään ulkoa jotain opi, vaan pyrkii myös ymmärtämään opittavaa materiaalia. Ei kai älykkyys niinkään ole riippuvainen muistiinpainamiskyvystä tai muistista palauttamiskyvystä?

Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Socrates

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 11, 2023, 14:47:48
Olen pohtinut älykkyyden edellytyksiä aiemminkin, mutta koska olen unohtanut miten, nyt on hyvä hetki pohtia niitä ääneen jälleen :)

Muistisairaan taudin etenemistä seuranneena en voi välttyä ajattelemasta, että ikään kuin muisti olisi melko olennainen osa älykkyyttä. Jos nimittäin oikeat premissit puuttuvat, mikään määrä rationaalista logiikkaa ei näytä mahdollistavan oikean johtopäätöksen vetämistä muutoin kuin hyvällä tuurilla.

Olen ollut laittavinani merkille myös, että esimerkiksi omat typerät väittämäni (lue = johtopäätökset) ylipäätään ovat hyvin usein seurausta hosumisestani. Siinä on siis mielestäni merkittävää vaihtelua ihmisten välillä, millainen kyky heillä on syventyä pohtimaan asioita kaikessa rauhassa ennen johtopäätösten vetämistä silloinkaan, kun siihen pitäisi kyetä. Olen itse omakohtaisesti kokenut olleeni niin monta kertaa väärässä myös puhtaasti sen vuoksi, että en tiedä asioista riittävästi ts. ei tule mieleeni mitään, minkä äärelle syventyä pohtimaan, että ehkäpä mikään määrä älykkyyttä ei parantaisi mahdollisuuksiani tuottaa oikeita johtopäätöksiä vaikka toki suoritustasoni varmasti paranisikin lisä-älykkyydellä.

Eli mitä älykkäämpi ihminen on, sitä harvemmin virheitä hän hosumallakaan saa aikaiseksi tai sitä vähäisemmästä määrästä faktatietoa hän mahdollisesti kykenee päättelemään oikeat johtopäätökset, mutta väittäisin noin niin kuin yleiseksi säännöksi, että mitä useampi asia tulee mahdollisesti osata ottaa huomioon ennen johtopäätösten vetämistä, ja jos impulssikontrolli (vai mikä se on?) tai sivistystaso eivät mahdollista tarvittavien asioiden huomioimista ennen, kuin lopulliselta vaikuttava johtopäätös täyttää mielen, mikään määrä lisä-älykkyyttä ei välttämättä riitä siihen, että johtopäätös ei olisi usein miten typerä.

Mielestäni tässä on jonkinlaista sielujen sympatiaa muistisairailla ja kaltaisillani sivistymättömillä hosujilla.

Onko älykkyys toisin sanoen nopeutta omaksua asiat vähäisemmillä kerroilla yrittämistä ja erehtymistä vai toimiiko älykkyys omaksumisesta irrallisena kykynä esim. kykynä havaita säännönmukaisuuksia ja käyttää niitä apuna joko tietoisesti taikka tiedostamatta?

Varmastikin tämä henkilökohtainen mutuiluni kuinka älykkyys edellyttää sivistystä, muistia ja impulssikontrollia (vai mikä se on?) on puutteellinen ellei tavalla tai toisella väärin, mutta millä tavalla, kiinnostaisi kuulla?

Nettiaikana muistin merkitys on hiukan vähentynyt, mutta edelleen hyvämuistinen antaa fiksumman vaikutelman kuin huonomuistinen. Hänellä on laajempi aineisto mistä penkoa johtopäätöksiä.

Sivistys on epämääräinen käsite enkä tiedä tyhmentääkö huono impulssikontrolli, jos on itse tietoinen siitä.

Itse nostaisin kaiken yläpuolella hyvän kyvyn käydä sisäistä dialogia ja siihen liittyen epäillä omia aivoituksiaan. Toki lähes kaikki osaavat sitä jossain määrin, mutta siinä on aste-eroja.

Älykkyys on hankala keskustelunaihe, koska sitä on niin montaa sorttia ja se oma sortti on aina rakkain ;).
Sairastelun, riitelyn, irstailun ja tylsistymisen erikoisasiantuntija.

Hayabusa

Lainaus käyttäjältä: Socrates - lokakuu 11, 2023, 15:31:24
Älykkyys on hankala keskustelunaihe, koska sitä on niin montaa sorttia ja se oma sortti on aina rakkain ;).

Niinpä. Varsinkin, kun ne keskustelukumppanit tuppaavat järjestäin olevaan pahasti älyltään vajavaisia... ::)
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

MrKAT

Älykkään vaikutelman saa kun luova ihminen tulostaa loogisen järkevän ihan uuden näkökulman joka poikkeaa kaikista muista. Testiälykäs usein saattaa osata katsoa vain yhdestä näkökulmasta, ennakkoluuloisissa tai muuten urautuneissa raameissansa, josta ei näe ulos kohteen sivuille.
  Uusia näkökulmia osaa tulostaa kaikki foliohatut mielikuvituksellaankin mutta älykäs osaa seuloa ja testata järkevimmät. (Tyhmät urautuu salkkareihinsa, omiin kaninkoloihinsa, josta ei edes pyydettäessä halua nousta ja katsoa toisesta näkökulmasta.)

Lainaus käyttäjältä: kertsi - lokakuu 11, 2023, 15:19:41
Just eilen luin jostain, että unettomuus vie noin 20-50% muistikapasiteetista, kommunikaatiokyvystä ja olikohan se ajattelukyvystäkin. En vaan muista - heh - mistä sen luin. nimimerkkki kroonisesta unettomuudesta kärsivä
Lyhytaikainen unenpuute minulla tuntuu joskus lisäävän luovuutta ja siis kykyä katsoa uudesta näkökulmasta, hypätä pois urautuneisuudesta. (Ja kerran pari olen tehnyt keksintöjä). Pitkäaikainen univelka sitten tietysti alkaa jumittaa aivoja.
Kulta-kelaani etsivät jo Kela-etsivät, kelaa sitä senkin etsivä etsivä!

kertsi

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - lokakuu 11, 2023, 16:09:42Testiälykäs usein saattaa osata katsoa vain yhdestä näkökulmasta, ennakkoluuloisissa tai muuten urautuneissa raameissansa, josta ei näe ulos kohteen sivuille.

Tuota en ihan heti osta. Mihin perustat tämän väitteesi?
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

MrKAT

Lainaus käyttäjältä: kertsi - lokakuu 11, 2023, 16:13:43
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - lokakuu 11, 2023, 16:09:42Testiälykäs usein saattaa osata katsoa vain yhdestä näkökulmasta, ennakkoluuloisissa tai muuten urautuneissa raameissansa, josta ei näe ulos kohteen sivuille.

Tuota en ihan heti osta. Mihin perustat tämän väitteesi?
Mutuun. :D
Taustalla on kova määrä kirjoja Terra Cognitan tietokirjoja (Murray Gell-Manista  ja Talebista lähtien) ja historiakirjoihin. Niistä ja somesta minulle on syntynyt semmoinen vaikutelma että luovuus on oma eri asia kuin ns. testiälykkyys.

Kulta-kelaani etsivät jo Kela-etsivät, kelaa sitä senkin etsivä etsivä!