Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Miten kasvatat täyspäisen kersan? Mitä tiede sanoo aiheesta?

Aloittaja kertsi, syyskuu 07, 2019, 16:44:51

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

kertsi

Tähän ketjuun sopii niin tieteellinen näkökulma kuin omat, kummilasten, kumminkaimojen ja naapurin räkänokkien kasvatusnäkökohdat. Arvoin laittaisinko tämän Vapaa sana -osastolle rennomman jutustelun toivossa, vaiko tänne Tiede-alueelle. Päädyin jälkimmäiseen, sillä minua kiinnostaa käytännönläheisyyden lisäksi tässä asiassa myös tieteelliset näkökulmat. Eli voi vaikka näiden tieteenalojen tai kasvatuksen piirteiden kannalta pohtia kasvatusta:
- pedagogiikka eli kasvatustiede *)
- didatiikka eli opetusoppi  *)
- konstruktivismi (tutkii oppimista)
- kasvatuspsykologia
- kasvatursosiologia
- kehityspsykologia
- kognitiivinen psykologia
- kognitiotiede
- etologia (tutkii eläinten käyttäytymistä)
- evoluutiobiologia
- evoluutiopsykologia
- sosiaalipsykologia
- moraalikasvatus
- miten rakennat lapsen psyykkistä hyvinvointia ja itseluottamusta ("mielenterveystaidot")?
- miten valmennat lasta aikuiselämään?
- miten sosiaalistat lapsen perheen, koululuokan, tai muun ryhmän ja yhteiskunnan jäseneksi?
- millainen on hyvä vanhemmuus?
- millainen on ideaalinen opettaja tai ohjaaja?
- muitakin näkökohtia voi esittää, ja muita tieteenaloja, joista en edes ole tietoinen

*) Yksinkertaistettuna didaktiikka tarkoittaa oppia opetuksesta kun taas pedagogiikka tarkoittaa oppia kasvatuksesta.

Lisäys1: Tämän keskustelun otsikosta uupuu sosiaalistamisen aspekti. Representoikoon siksi "täyspäinen" otsikossa siis sekä ehjää kokonaispersoonallisuutta että yhteiskuntaan sosiaalistettua ihmistä.

Lisäys2: Noiden listattujen lisäksi voi toki pohtia vastakohtaakin, siis millä lailla saadaan aikaiseksi luonnevikaisia lapsia (vrt. ja koiria), millainen kasvatus olisi lapselle haitallista, millaisella kasvatuksella aiheutetaan se, että lapsesta ei tule täyspäistä kunnon kansalaista.

Lisäys-n: lisätty joitakin tieteenaloja.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

kertsi

Aihetta on viime aikoina liipattu nyt saksituissa kommenteissa, mm.:

(Saksitut-ketjusta)
Boldasin aivopieru-osuuden:
Lainaus käyttäjältä: Toope
LainaaLainaus käyttäjältä: Norma Bates - ke  4.9.2019 09:12:23
Aavikkouskontoja pahiten rassaa ajatus että ihminen voi omistaa jotain, ja hankalinta on kuvitelma siitä että ihminen voi omistaa toisen ihmisen. Tottakai lapsille tehdään ihan mitä vaan niin kauankuin heidät ajatellaan omaisuutena...
En tuosta ole samaa mieltä. Lapset ovat vanhempien omaisuutta, eivät vastuuttomasti, vaan vastuullisesti. Kyllä isällä ja äidillä on määräysvalta lapsiin, ei ehdoton, mutta lakien puitteissa määräävä. Lapsi ei ole oikeushenkilö aikuisen tavoin, vaan holhottava.
Kyllä, lapset ovat pitkälti vanhempien omaisuutta, näin käytännössä ajatellen. Vanhemmat ovat pomoja, jotka lapsia käskevät.


Vs: Saksitut
Lainaus käyttäjältä: Toope« Vastaus #783 : to 5.9.2019 19:08:56 »
Periaatteellisella tasolla sanon, että isä ja äiti ovat aina pomoja lapsilleen. Toki ymmärrän sen, että perheitä on taivaan ja helvetin välillä, kaikkia välimuotoja ja poikkeuksia. Lastensuojeluviranomaistoiminta Suomessakin toimii, jolloin liian pomottavat tai huonot vanhemmat saavat satikutia. Sinänsä pitäisin vanhemmilla oikeutta pitää jöötä lapsille varsin pitkälle. Kuri on myös yksi asia, jonka lapsen tulee oppia.

Lainaus käyttäjältä: safiiri
Lainaus käyttäjältä: ToopeLainaus käyttäjältä: Toope - to  5.9.2019 19:08:56
Periaatteellisella tasolla sanon, että isä ja äiti ovat aina pomoja lapsilleen. Toki ymmärrän sen, että perheitä on taivaan ja helvetin välillä, kaikkia välimuotoja ja poikkeuksia. Lastensuojeluviranomaistoiminta Suomessakin toimii, jolloin liian pomottavat tai huonot vanhemmat saavat satikutia. Sinänsä pitäisin vanhemmilla oikeutta pitää jöötä lapsille varsin pitkälle. Kuri on myös yksi asia, jonka lapsen tulee oppia.

Omistaako mielestäsi työnantajasi sinut, kun toimii pomonasi?

Itse olen sitä mieltä, että kasvatus, joka vain opettaa tottelemaan ja noudattamaan muiden asettamaa kuria, ei ole kovinkaan onnistunutta. Sellainen nimittäin tarkoittaa, että toivottu käyttäytyminen vaatii valvontaa ja sanktioita. Mutta vain valvonnan alla toteutuva käyttäytyminen tavoitteena on riman laskemista varsin alas. Tuollainen työntekijäkin olisi kauhistus, jos olisin pomo. Ennemminkin haluan työntekijän, jota ei tarvitse koko ajan vahtia ja valvoa, vaan sellaisen, joka tekee hommansa mieluummin paremmin ja fiksummin kuin osaisin vaatiakaan. Ennen kaikkea olisi todella turhauttavaa maksaa jollekulle palkkaa vain siitä, että hän valvoo toisten hoitavan hommansa kuten pitää. Tai käyttää aikaa kellokorttien tai muiden valvontamekanismien kautta työntekijöiden työskentelyn tarkistamiseksi.

Silti jäisi ulottumattomiin - sekä työntekijöiden että lasten kohdalla - vaikka kuinka paljon sellaista, jonka valvominen on mahdotonta. Kurilla siihen on myös vaikeaa vaikuttaa ja tiukka kuri saattaa jopa innostaa löytämään tilaa ja mahdollisuuksia tällaiselle valvonnan ulkopuolella tapahtuvaan. Kurilla on ikävä taipumus suorastaan innostaa sen avulla ohjattua nimenomaan pyrkimään eri tavoin vastustamaan määräyksiä. Joillekin tai joissakin tilanteissa se suorastaan innostaa täsmälleen päinvastaiseen käyttäytymiseen ja muuttuukin lähes toimintaohjeeksi siitä, mitä tehdä, jotta oikein saa sen vanhemman tai muun auktoriteetin hiiltymään. Sen sijaan se ei kovinkaan hyvin ohjaa itse pohtimaan, millainen käyttäytyminen olisi käsillä olevassa tilanteessa hyväksi - ja miksi. Ns. Kovan kurin tapa antaa ohjeita ja pitää niiden kyseenalaistamista niskurointina ja kurittomuutena saa valvottavat lähinnä keskittymään siihen silmänpalvontatyyppiseen käyttäytymiseen ja sanktioiden pelkäämiseen. Tämä syrjäyttää sen hahmottamisen, miksi ohjataan toimimaan jollain tapaa ja kaikkein vähiten ajatuksia liikenee sille, millainen käyttäytyminen - jos sanktioita ei tarvitsisi ottaa lukuun - olisi itselle hyväksi ja edullista. Tai - mitä itse haluaa ja mitä kohti pyrkii. Tämä "lapsen tahto on vanhemman taskussa" -ajattelu on mielestäni äärimmäisen haitallista ja huonoa kasvatusta. Eikä tutkimustietokaan tue ajatusta, että ongelmatapaukset olisivat "kuritta kasvaneita", vaan usein itse asiassa juuri päin vastoin heiltä on vaadittu (sokeaa ja kyseenalaistamatonta) tottelevaisuutta jopa ruumiillisen kurituksen tai ankarien sanktioiden uhalla.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Karikko

^

Paras tapa "kasvattaa", on tukea lapsen kehitystä ja siihen varmaan on hyvä lähtökohta, että se kasvattaja on itse täysipäinen.

Lapsi saattaa kasvattaa siinä sivussa olemassaolollaan sitä aikuisemmaksi oletettua ihmistä.

Kasvatusopetuskirja toisessa kädessä ja vanha menetelmä piiska ovenkarmin yläpuolella taitaa olla metodeista nykyään hylättävissä turhan agressiiveina muotoina, vapaassa yhteiskunnassa.

Hyvät neuvot voivat olla aika turhia, vaikka olisivat ranskalaisilla viivoilla listattuna.

kertsi

#3
Itse päätin jo teini-ikäisenä, etten tahdo hankkia lapsia. Kummilapseni äiti on käsittääkseni hyvä kasvattaja.

Se, mitä Hippi on täällä kertonut kasvatusfilosofiastaan, on omaan korvaani kuulostanut fiksulta, lasta kunnioittavalta. Se, mitä Toope on kertonut kasvatusfilosofiastaan, on kuulostanut reseptiltä, miten kasvattaa kieroon lapsia niin, että heistä tulee kusipäitä (ylenmääräisellä kurilla aikaansaa luonnevikaisia lapsia ja koiria). Se, mitä Kopek ja Norma ovat kertoneet omasta kasvatuksestaan lapsena, kuulostaa kamalalta. Safiirilta on tullut fiksun kuuloisia ja luultavasti ihan tieteeseen perustuvia käsityksiä kasvatuksesta.

Muutettu yksi sana ensimmäisestä lauseesta.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Brutto

Mitä hyötyä on didaktiikasta lasten kasvatuksessa?

Menestyvätkö lapset elämässään paremmin, jos vanhemmat hallitsevat piirtoheittimen käytön  tai ryhmätöiden dynamiikka on oikein säädetty?
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

-:)lauri

#5
Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 07, 2019, 20:32:13
Mitä hyötyä on didaktiikasta lasten kasvatuksessa?

"Didaktiikka etsii vastausta kysymykseen, millaista on hyvä opetus. Didaktiikan tutkimuskohteena on siis opetus, ei opettaminen tai oppiminen.[1] Kuvaileva didaktiikka on opetuksessa vallitsevien olosuhteiden ja niiden vaikutusten tutkimista.[2] Normatiivinen didaktiikka taas johtaa opetuksen teoriasta ohjeita opetuksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Yksinkertaistettuna didaktiikka tarkoittaa oppia opetuksesta kun taas pedagogiikka tarkoittaa oppia kasvatuksesta.

Termi didaktiikka pohjautuu kreikan kieliseen sanaan didacalia, joka tarkoittaa opetusrunoa. Didaktiikasta käytettiin 1970-luvulle asti suomennosta opetusoppi, jonka jälkeen didaktiikka sanana yleistyi.

Yksi vakiintuneimmista tavoista luokitella didaktiikkaa on jakaa se opetustapahtuman tutkimiseen, oppimisen tutkimiseen eli opetusmenetelmäoppiin sekä opetussuunnitelman tutkimiseen eli opetussuunnitelmaoppiin."
-wikipedia

Jos vanhempi ei osaa soveltaa oppimiaan asioita käytäntöön, ei didaktiikasta varmasti ole mitään hyötyä lasten kasvattamisessa, mutta jos osaa, voisi ainakin näin amatöörinä olettaa, että didaktiikasta voisi olla paljonkin hyötyä lasten kasvattamisessa.

LainaaMenestyvätkö lapset elämässään paremmin, jos vanhemmat hallitsevat piirtoheittimen käytön  tai ryhmätöiden dynamiikka on oikein säädetty?

Riippuu tietysti siitä, osaako vanhempi siirtää osaamisensa lapsilleen ja siitä onko tieto kuinka relevanttia lapsen tulevaisuudessa, jota ei voi suoralta kädeltä vanhemmat tietysti lastaan kasvattaessaan tietää, mutta jos vanhempi osaa siirtää oppimansa eteenpäin, voi siitä olla paljonkin apua lapselle, että vanhempi myös tietää jotain.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

safiiri

#6
Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 07, 2019, 20:32:13
Mitä hyötyä on didaktiikasta lasten kasvatuksessa?

Menestyvätkö lapset elämässään paremmin, jos vanhemmat hallitsevat piirtoheittimen käytön  tai ryhmätöiden dynamiikka on oikein säädetty?

Ei didaktiikka oikeastaan ole kasvatusta, vaan opetusoppia. Pedagogiikka alkaa olla enemmän siellä kasvatuksen alueella operoimista. Kasvatustieteen ja pedagogiikan eroksi voidaan ajatella se, että pedagogiikka sisältää myös käytännön alueen, kun kasvatustiede operoi teoreettisella tasolla. Piirtoheittimen käyttö ei ole edes didaktiikkaa.

kertsi

Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 07, 2019, 20:32:13
Mitä hyötyä on didaktiikasta lasten kasvatuksessa?

Menestyvätkö lapset elämässään paremmin, jos vanhemmat hallitsevat piirtoheittimen käytön  tai ryhmätöiden dynamiikka on oikein säädetty?

Täytyy myöntää, etten edes tiedä kunnolla, mitä didaktiikka on, mutta joka tapauksessa se on jotain, mikä kuuluu esimerkiksi aineenopettajan pedagogisiin opintoihin. Opettajan pedagogiset opinnot koostuvat kasvatustieteen perusopinnoista ja ainedidaktisista opinnoista *). (Saattaa olla, että huomenna vähän virkeämpänä lueskelen enemmän didaktiikasta vaikka tuosta alla olevasta linkistä.) Kuten ehkä tiedät, kasvatusta tekevät ei vain vanhemmat, vaan myös koulussa opettajat, ja harrastuksen ohjaajatkin, sukulaiset ja muutkin tahot yhteiskunnassa. Ja kuten ehkä tiedät, koulussa on opettajia, joilla toivottavasti on pätevyys (jolleivät ole sitten epäpäteviä). Koska opettajankoulutukseen kuuluu didaktiikka ja koska opettajatkin ovat kasvattajia, olettaisin, että didaktiikkaa tarvitaan kasvatuksessa. Tämä selitys ei ole hyvä, mutta ehkä huomenna irtoaa parempi selitys.

Sitä en toistaiseksi tiedä, olisiko vanhemmillekin jotain hyötyä diaktiikasta. Kyllähän vanhemmatkin nimittäin kersaansa opettavat, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Ainakin heidän kannattaisi opettaa lapselleen opiskelutaitoja ja metakognitiivisia taitoja (oman oppimisen ja opiskelun säätelyssä)  lapselleen, jos koulussa ei niitä opeteta. En tiedä, kuuluvatko opiskelutaidot didaktiikkaan vaiko pedagogiikkaan. Samoiten mm. ongelmanratkaisutaitoja (joiden oletan kuuluvan didaktiikkaan ja mm. kognitiiviseen psykologiaan) voisi perehtynyt vanhempi opettaa lapselleen, ja tukea lapsen persoonallisuuden kehittymistä ja lapsen kasvua eheäksi, itsenäiseksi ihmiseksi ja kunnon kansalaiseksi.


*) OPETTAJAN PEDAGOGISET OPINNOT
Aineenopettajan pedagogiset opinnot

Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

kertsi

#8
Käsiteanalyysi unehtui aloituskirjoituksesta, joten kopsataanpas wikipediasta tiivistelmä, mitä se kasvatus sitten oikein onkaan:
(Boldasin yhden sanan (opettaminen), joka voisi olla vastauksena Bruton kysymykseen.)

Kasvatus on vaikuttamista jonkun henkiseen kehitykseen.[1] Kasvatus on tavoitteellista toimintaa, jonka tarkoituksena on muuttaa yksilön ominaisuuksia haluttujen päämäärien mukaisesti. Laajan näkemyksen mukaan kasvatus kattaa kaikki kasvattajan tahalliset ja tahattomat teot, jotka vaikuttavat halutusti yksilön kehittymiseen. Suppeampi näkemys rajaa kasvatuksen tietoiseen vähintään kahden ihmisen vuorovaikutukseen.

Koulutusta ja opettamista voidaan pitää kasvatuksen osa-alueina.

Kasvatusta tutkiva tieteenala on nimeltään kasvatustiede.
---
Kasvatuksen käsite on ns. ryväskäsite. Se liittyy moniin lähikäsitteisiin kuten opetukseen, koulutukseen, harjoittamiseen ja sosiaalistamiseen eikä sitä voida kokonaan erottaa niistä.

Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

kertsi

#9
^
Tämän keskustelun otsikosta uupuu sosiaalistamisen aspekti. Representoikoon siksi "täyspäinen" otsikossa siis sekä ehjää kokonaispersoonallisuutta että yhteiskuntaan sosiaalistettua ihmistä.
---
Jatkolainaus edellisestä:
Kasvatuksen sosiologinen määritelmä sijoittuu Antikaisen mukaan jonnekin laajan ja suppean määritelmän väliin. Siinä kasvatus on sosiaalistumista siihen kulttuuriin ja sosiaaliseen ympäristöön, jossa ihminen elää. Kasvattajina eivät toimi yksin henkilöt yksilöinä vaan myös sosiaalisten rakenteiden ja instituutioiden edustajat.

Kasvatustapahtumat on perusteltua jakaa päämääränsä perusteella kahtia: yhteisöllisiin ja yksilöllisiin. Yhteisöön kasvatuksen loogisena tuloksena on kasvu yhteiskunnallisesti toimintakykyiseksi yksilöksi. Yhteisöön sosiaalistunut ei toimi vain omaksi hyväkseen vaan kokee velvollisuudekseen toimia myös jonkin laajemman kokonaisuuden hyväksi. Yhteisöön kasvatus liittyy näin sosialisaation käsitteeseen. Itseksi kasvatuksessa kasvattajan päämääränä on tukea lapsen yksilöitymistä ja kasvua täydeksi itsekseen; tulemaan omaksi itsekseen. Itseksi kasvatuksen loogisena tuloksena on kasvu eheäksi kokonaispersoonallisuudeksi.
---
Psykologisella tasolla kasvatus on toimintaa, jonka päämääränä on aiheuttaa kasvatissa kasvua. Kasvulla tarkoitetaan tällöin laajasti sivistymistä, täysikasvuiseksi ja omavastuiseksi tulemista. Pääosin kasvun oletetaan perustuvan tietoiseen oppimiseen. Kasvatukseen kuuluu kasvattajan toimintaa (kasvattaminen), kasvatin omaa toimintaa ja muita kasvuun vaikuttavia tekijöitä.

Hollo on määritellyt kasvatuksen (vain) kasvamaan saattamiseksi. Hän on johtanut kasvatuksen määritelmän sanasta kasvattaa, joka on alun perin tarkoittaa voimien ja taipumusten herättämistä ja kehittämistä. Hollo painottaa kasvavan itsetoimintaa, jota kasvattaja voi suunnata ja tukea.

Tavallisesti kasvatukseen liitetään kaksi ominaisuutta: tavoitteisuus ja kasvattajan ja kasvatin välinen keskinäisvaikutus, jolle on tyypillistä molemminsuuntainen vaikuttaminen.

---
Niinhän sitä sanotaan, että myös lapset kasvattavat, vanhempiaan.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

kertsi

Hyvään kasvatukseen voisi kuulua
Kotona:
- turvallinen perhe-elämä
- ennustettava perhe-elämä
- turvallisen kiintymyssuhteen *) luominen lapseen (jossa lapsen perustarpeet humioitu),
jotta lapsi saa hyvän perusluottamuksen
- lapsen positiivisten puolien tukeminen
- lapsen itsetunnon tukeminen (ei siis murentaminen!)
- hyvään kasvatukseen ei kuulu lapsen itsetunnon nujertaminen
esimerkiksi liian ankaralla kurinpidolla
- rajojen asettaminen (se, ettei lapselle ole rajoja lienee yhtä haitallista kuin liika ankaruuskin)
- yksilöllinen kasvatus, siis lapsen temperamenttiin ja persoonallisuuteen sopiva

Aiemmassa Kasvatus-linkissä joku professori oli sitä mieltä, että lapsen persoonallisuuteen ei voi vaikuttaa. (Lastenpsykiatrian professori Kaija Puura myöntää, että persoonallisuuteen ei voi vaikuttaa, mutta sanoo, että liian ankara tai ymmärtämätön kasvatus voi silti aiheuttaa vahinkoa. )

*) https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiintymyssuhde
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 09, 2019, 10:53:30
Hyvään kasvatukseen voisi kuulua
Kotona:
- turvallinen perhe-elämä
- ennustettava perhe-elämä
- turvallisen kiintymyssuhteen *) luominen lapseen (jossa lapsen perustarpeet humioitu),
jotta lapsi saa hyvän perusluottamuksen
- lapsen positiivisten puolien tukeminen
- lapsen itsetunnon tukeminen (ei siis murentaminen!)
- hyvään kasvatukseen ei kuulu lapsen itsetunnon nujertaminen
esimerkiksi liian ankaralla kurinpidolla
- rajojen asettaminen (se, ettei lapselle ole rajoja lienee yhtä haitallista kuin liika ankaruuskin)
- yksilöllinen kasvatus, siis lapsen temperamenttiin ja persoonallisuuteen sopiva

Aiemmassa Kasvatus-linkissä joku professori oli sitä mieltä, että lapsen persoonallisuuteen ei voi vaikuttaa. (Lastenpsykiatrian professori Kaija Puura myöntää, että persoonallisuuteen ei voi vaikuttaa, mutta sanoo, että liian ankara tai ymmärtämätön kasvatus voi silti aiheuttaa vahinkoa. )

*) https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiintymyssuhde

Olen noista kaikista, kuten myös Puuran mielipiteestä, samaa mieltä.

On tosin myönnettävä, että omassa kasvatuksessa oli joskus välillä otettava käyttöön MbP (management by perkele), minkä vaikutusta lisäsi sen harva käyttö. Tosin lapset olivat heti pystyttämässä perheneuvottelua huonosta käytöksestäni ja pahasti siitä järkyttyneitä. Tietysti he turvautuivat toiseen aikuiseen, äitiinsä, jolle sepittivät versioitaan tapahtumien kulusta, omaa osuuttaan meneillään olevaan konfliktiin väheksyen.

Siis aivan erinomaista reagointia, mielestäni.

Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Hippi

^

Yksinhuoltajana etuna on, että ei tule monia versioita asiasta ja perheessä on vain yhdenlaiset pelisäännöt :)
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 09, 2019, 11:25:37
^

Yksinhuoltajana etuna on, että ei tule monia versioita asiasta ja perheessä on vain yhdenlaiset pelisäännöt :)

Juu.

Lapsen kehitykselle on eduksi, että hänellä on monta luotettua aikuista, eikä niiden tarvitse edes välttämättä olla samaa lihaa ja verta - kunhan vaan on luottamuksen arvoinen. Siis sellainen, jonka kanssa voi myös keskustella perheen pelisäännöistä, kun ne lapsen mielestä ovat perseestä.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Hippi

^
Fiksuille lapsille toimii myös ne vähemmän kivat pelisännöt, kun ne on kunnolla perusteltu. Siihen mitään ulkoupuolista konklaavia tarvita :)
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️