Kirjoittaja Aihe: Miten kasvatat täyspäisen kersan? Mitä tiede sanoo aiheesta?  (Luettu 963 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Paikalla Brutto

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1113
Vs: Miten kasvatat täyspäisen kersan? Mitä tiede sanoo aiheesta?
« Vastaus #15 : Syyskuu 09, 2019, 12:03:42 »
Lapsen kasvatus muuttuu varsin haastavaksi siinä vaiheessa, kun lapsi on tullut isäänsä eikä tunnusta mitään auktoriteettejä. Hän kyseenalaistaa kaiken ja vain omakohtainen kokemus saa hänet vakuuttuneeksi. Tämä lapsi oppii siis vain omien kokemustensa kautta, myös ne hankalatkin asiat. Jos joku asia ei satu häntä kiinnostamaan, sitä hän ei opi. Tosin mikäli tästä kovasta oppimisprosessista selvitään hyvällä tuurilla ilman vakavia vaurioita, oppiminen on erittäin syvää ja tehokasta sekä tuottaa myöhemmässä elämässä menestystä.

Poissa Kopek

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1345
Vs: Miten kasvatat täyspäisen kersan? Mitä tiede sanoo aiheesta?
« Vastaus #16 : Syyskuu 09, 2019, 12:19:13 »
Mielenkiintoinen kommentti Brutolta. Oman kokemuksen valossa esitettyä kenties. Tai mitäpä se minulle kuuluu.

Mietiskelin hieman tuohon liittyvää asiaa tänään, kun käytin 2-vuotiasta leikkipuistossa, ja oli hetki aikaa ajatella.

Olen jo pidemmän aikaa ollut siinä käsityksessä, että jos ihminen on kova perheensä ulkopuolella, hän on pehmeä perheensä sisällä. Tarkoitan kovuudella määrätietoisuutta ja vallanhalua ja vallankäyttöä ja ankaruutta ja julmutta ja mitä nyt tuolla sanalla sosiaalisessa merkityksessä tarkoitetaan. Ja pehmeys on lempeyttä ja sallivuutta ja epävarmuutta ja mitä tälläkin sanalla itse kukin tarkoittaa.

Yhteiskunnan huipulle häikäilemättämyydellä ja kovilla otteilla nouseva bisneshaukka tai poliitikko saattaa olla kotioloissa täysin lösö perheenpää, joka ei pidä mitään kuria lapsilleen. "Mukava mies", josta kaikki pitävät, sen sijaan voi olla kotonaan täydellinen perhetyranni.

Tuo käsitykseni, joka ei ole ehdoton sääntö ilman poikkeuksia, perustuu paitsi käytännön havaintoihin, myös ajatukseen siitä, ihminen tasoittaa vastakkaisella käytöksellä sitä kuvaa, minkä hän antaa toisessa ympäristössä. Eiväthän ihmiset yleensä halua olla aina ja kaikkialla kovia ja julmia tai välinpitämättömiä ja sallivia tohvelisankareita. Käsitykseeni kuuluu vielä se, että joka toinen sukupolvi on kova ja joka toinen on pehmeä.

Poissa Hippi

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1938
  • crazy cat lady
Vs: Miten kasvatat täyspäisen kersan? Mitä tiede sanoo aiheesta?
« Vastaus #17 : Syyskuu 09, 2019, 12:45:44 »
En usko siihen, että ihmiset yleensä ovat näin Jekyll&Hyde -tyyppejä, vaan että niitäkin on, mutta yleensä ihmiset on vaan aika samanlaisia kotona ja töissä. Tietty eri ympäristöissä käyttäytyminen hiukan erlaista on, kun sitä sopeutetaan ympäristön odotuksiin.

If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining.

Poissa kertsi

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2255
Vs: Miten kasvatat täyspäisen kersan? Mitä tiede sanoo aiheesta?
« Vastaus #18 : Syyskuu 09, 2019, 12:59:17 »
Lapsen kasvatus muuttuu varsin haastavaksi siinä vaiheessa, kun lapsi on tullut isäänsä eikä tunnusta mitään auktoriteettejä. Hän kyseenalaistaa kaiken ja vain omakohtainen kokemus saa hänet vakuuttuneeksi. Tämä lapsi oppii siis vain omien kokemustensa kautta, myös ne hankalatkin asiat. Jos joku asia ei satu häntä kiinnostamaan, sitä hän ei opi. Tosin mikäli tästä kovasta oppimisprosessista selvitään hyvällä tuurilla ilman vakavia vaurioita, oppiminen on erittäin syvää ja tehokasta sekä tuottaa myöhemmässä elämässä menestystä.
Varmaan sellainen oppi mene hyvin perille, josta pystyy hankkimaan omia kokemuksia. Toisaalta, jos ei muunlaista tietoa pysty oppimaan ja omaksumaan, sulkee se mahdollisuuden oppia teoreettisia asioita. Vaikkapa korkeampaa matematiikkaa, kvanttifysiikkaa, juridiikkaa, kognitiotedettä, semiotiikkaa, yleistä kielitiedettä, didaktiikkaa (mitä lieneekin), filosofiaa, tilastotiedettä, argumentaatioteoriaa, jne. jne. jne.. Ei niiden oppimiseen kyllä auktoriteettien tunnustamista tarvita.

Poissa safiiri

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 3459
Vs: Miten kasvatat täyspäisen kersan? Mitä tiede sanoo aiheesta?
« Vastaus #19 : Syyskuu 09, 2019, 14:35:33 »
Kaikki oppiminen perustuu lopulta omiin kokemuksiin. Aina.

Bruton kuvauksessa jään miettimään, kumpi tuossa kuviossa oikeastaan muodostaa sen pahimman esteen kasvatukselle: se omapäinen lapsi vai se omapäinen vanhempi.

Poissa kertsi

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2255
Vs: Miten kasvatat täyspäisen kersan? Mitä tiede sanoo aiheesta?
« Vastaus #20 : Syyskuu 09, 2019, 14:55:30 »
Aijjaa. Mitä kokemusta ihmisillä on esim. kvanttitason tai solu- tai molekyylitason ilmiöistä, mustista aukoista, pimeästä energiasta, imaginääriluvuista, tai sanotaan vaikka juridiikasta, jos ei ole koskaan ollut missään tekemisissä oikeuslaitoksen edustajien kanssa tai jos ei edes ole seurannut oikeussalidraamoja?
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 09, 2019, 15:00:55 kirjoittanut kertsi »

Poissa safiiri

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 3459
Vs: Miten kasvatat täyspäisen kersan? Mitä tiede sanoo aiheesta?
« Vastaus #21 : Syyskuu 09, 2019, 14:59:04 »
Aijjaa. Mitä kokemusta ihmisillä on esim. kvanttitason ilmiöistä, tai sanotaan vaikka juridiikasta, jos ei ole koskaan ollut missään tekemisissä oikeuslaitoksen edustajien kanssa?

Kyllä nekin jollain tapaa kuitenkin - jos oppimista tavoitellaan - aina jollakin tavalla linkittyvät kokemukseen. Ihmisen käyttöliittymä todellisuuteen on kokemus. Vaikkapa juridiikassa kokemus oikeudenmukaisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta lienee jollain tapaa aina taustalla.

Lainaus
KOKEMUKSELLINEN OPPIMISNÄKEMYS
Kokemuksellisen oppimisen tunnetuin kehittäjä on Kolb (1984). Näkemys oppijasta on lähellä humanistista oppimisnäkemystä. Kokemuksellinen oppiminen tukee persoonallista ja sosiaalista kasvua ja lisää ihmisen omaa itsetuntemusta. Kolb kuvaa kokemuksellisen oppimisen kehänä, jossa kokemukset ja opiskeltava aihe etenevät tarkentuvana kehänä. Kehään kuuluvat:

Omakohtainen kokemus
Reflektiivinen havainnointi
Abstrakti käsitteellistäminen
Kokeileva aktiivinen toimitna
Kokemuksiin liittyy reflektio yksilöllisinä ja ryhmäprosesseina. Edelleen kehässä korostuvat erilaisten toimintastrategiat ja niiden kokeilu. Oppiminen on näin jatkuva tiedon luomisen prosessi. Tässä syklisessä kehässä tapahtuu tiedon asteittaista syvenemistä, käsitteellistämistä ja tutkimista. Oppijan omilla kokemuksilla ja elämyksillä on keskeinen rooli, sillä uutta tietoa testataan ja arvioidaan oppijan omien kokemusten kautta.
Kehän vaiheiden mukaan kokemuksellisessa oppimisessa oppijan omia kokemuksia havainnoidaan, arvioidaan ja pyritään jäsentämään teorian näkökulmasta. Kehään sisältyy myös teorian perusteella kehitellyn ajattelumallien soveltaminen käytännön tilanteessa. Tiedon soveltamisen vaihe auttaa syventämään opiskeltavaa aihetta.
http://www.oamk.fi/amok/oppimat/LO/Oppimisnakemys/html/kokemuksellinen.html

« Viimeksi muokattu: Syyskuu 09, 2019, 15:01:20 kirjoittanut safiiri »

Paikalla Brutto

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1113
Vs: Miten kasvatat täyspäisen kersan? Mitä tiede sanoo aiheesta?
« Vastaus #22 : Syyskuu 09, 2019, 15:01:54 »
Kaikki oppiminen perustuu lopulta omiin kokemuksiin. Aina.

Siihen aikaan kun itse opiskelin kasvatustieteitä niin skeemateoriat tekivät tuloaan kasvatuspsykologiaan.  Tiivistettynä voisi sanoa, että opetettavasta asiasta pitää ensin muodostaa mielikuva, skeema, johon uudet opittavat asiat luontevasti liittyvät. Jos skeema ei ole muodostunut niin oppiminenkin on mahdotonta.

Teoria käänsi päälaelleen aikaisemmat käsitykset oppimisesta ja johti esimerkiksi siihen, että opetuksessa käytännön tulisi olla ennen teoriaa. Tällöin käytännön tehtävissä oppijalle syntyisi ensin skeemapohja johon teoria myöhemmin luontaisesti yhdistyisi. Skeema voidaan ymmärtää siis eräänlaisena kokemuksen muotona.

Poissa kertsi

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2255
Vs: Miten kasvatat täyspäisen kersan? Mitä tiede sanoo aiheesta?
« Vastaus #23 : Syyskuu 09, 2019, 15:08:16 »
Ihmisellä ei kuitenkaan liene mahdollista saada kokemuksia kvanttitason tai solu- tai molekyylitason ilmiöistä, mustista aukoista, pimeästä energiasta, imaginääriluvuista... Siinä on jokin teoriataso välissä, havainnot sellaisista ilmiöistä ovat perin teoriapitoisia.  JOS asiasta edes ylipäätänsä on mahdollista tehdä havaintoja, esim. imaginääriluvuista tai systeemiteoriasta.

Paikalla Brutto

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1113
Vs: Miten kasvatat täyspäisen kersan? Mitä tiede sanoo aiheesta?
« Vastaus #24 : Syyskuu 09, 2019, 15:47:53 »
Ihmisellä ei kuitenkaan liene mahdollista saada kokemuksia kvanttitason tai solu- tai molekyylitason ilmiöistä, mustista aukoista, pimeästä energiasta, imaginääriluvuista... Siinä on jokin teoriataso välissä, havainnot sellaisista ilmiöistä ovat perin teoriapitoisia.  JOS asiasta edes ylipäätänsä on mahdollista tehdä havaintoja, esim. imaginääriluvuista tai systeemiteoriasta.

Tämän vuoksi valtaosa ihmisistä ei pysty koskaan täysin oppimaan edellä mainittuihin käsitteisiin liittyviä asioita. Korkeintaan he pystyvät toistamaan niihin liittyviä muiden laatimia teorioita. Joillakin ihmisillä on kuitenkin jonkinlainen skeema imaginäärilukujen luonteesta tai mustan aukon rakenteesta ja nämä ihmiset pystyvät operoimaan näillä käsitteillä laajemminkin. Tämä skeema ei ole kuitenkaan syntynyt käytännön kokemuksesta vaan on pikemminkin myötäsyntyinen ominaisuus.

Poissa kertsi

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2255
Vs: Miten kasvatat täyspäisen kersan? Mitä tiede sanoo aiheesta?
« Vastaus #25 : Syyskuu 09, 2019, 16:16:42 »
Itse veikkaisin, että uusi fysiikka on niin intuitionvastaista, että tuskin siitä mitään myötäsyntyistä skeemaa voi olla. Klassisesta fysiikasta (newtonilaisesta) sitä vastoin voi hyvinkin olla, ja onkin jonkinlainen myötäsyntyinen "folk"-fysiikan, eli arkifysiikan taju, vrt. "folk"-psykologian taju (arkipsykologian taju).

Naïve physics or folk physics (Wikipedia)

https://en.wikipedia.org/wiki/Folk_psychology
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 09, 2019, 16:18:34 kirjoittanut kertsi »

Poissa safiiri

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 3459
Vs: Miten kasvatat täyspäisen kersan? Mitä tiede sanoo aiheesta?
« Vastaus #26 : Syyskuu 09, 2019, 16:17:23 »
Ihmisellä ei kuitenkaan liene mahdollista saada kokemuksia kvanttitason tai solu- tai molekyylitason ilmiöistä, mustista aukoista, pimeästä energiasta, imaginääriluvuista... Siinä on jokin teoriataso välissä, havainnot sellaisista ilmiöistä ovat perin teoriapitoisia.  JOS asiasta edes ylipäätänsä on mahdollista tehdä havaintoja, esim. imaginääriluvuista tai systeemiteoriasta.

Silti sekin teoria kiinnittyy JOHONKIN oman kokemuksen piirissä olevaan. Tämä ei tarkoita missään tapauksessa sitä, että sen oman kokemuksen täytyisi olla jotenkin yksyhteen sama tilanne kuin opittava asia.
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 09, 2019, 16:29:26 kirjoittanut safiiri »

Poissa Karikko

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1861
Vs: Miten kasvatat täyspäisen kersan? Mitä tiede sanoo aiheesta?
« Vastaus #27 : Syyskuu 09, 2019, 16:29:13 »
Itse veikkaisin, että uusi fysiikka on niin intuitionvastaista, että tuskin siitä mitään myötäsyntyistä skeemaa voi olla. Klassisesta fysiikasta (newtonilaisesta) sitä vastoin voi hyvinkin olla, ja onkin jonkinlainen myötäsyntyinen "folk"-fysiikan, eli arkifysiikan taju, vrt. "folk"-psykologian taju (arkipsykologian taju).

Naïve physics or folk physics (Wikipedia)

https://en.wikipedia.org/wiki/Folk_psychology

Vaikka kaikki olisikin palautettavissa hiukkasvuorovaikutuksiin (atomien molekyylien ja jopa alkeishiukkasten osalta) niin silti on ilmeisen teoriapitoista maailmaa rakennettu niiden ymmärtämiseen.

Kvanttikentien olemassaolo tosin on melko hyvin kaavoitettu vastaamaan käytännön sovellutusten toimintaa, joten voitaneen olla melko varmoja niiden olemassaolosta.

Intuitiivista on kyllä painovoima ja s-m kenttien kaltaiset selkeät aistittavat vuorovaikutukset, eli ne tunnetaan ihan normaaleina aistitoimintoina.

Poissa TSS

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 97
Vs: Miten kasvatat täyspäisen kersan? Mitä tiede sanoo aiheesta?
« Vastaus #28 : Syyskuu 09, 2019, 19:28:16 »
Jos pitäisi yhteen lauseeseen typistää tämä, niin sanoisin, että olennaisinta on varhaisen kiintymyssuhteen laatu. Se jos menee jotenkin vituralleen, on sitä erittäin haastavaa, ellei mahdotonta myähemmin korjata. Kiintymyssuhdeteoria on melko lailla yleisesti hyväksytty, mutta sen kritiikki kohdistuu teorian deterministisyyteen. Oma käsitykseni kuitenkin on, että elämän varhaisimmat vuodet, ehkä kolme ensimmäistä ja kiintymyssuhteen kannalta ehkä se ensimmäinen vuosi, on ihmisen elämän kannalta kaikkein kriittisintä aikaa. Ne vuodet vaikuttavat persoonamme kehittymiseen enemmän kuin mikään tuleva koskaan.



Poissa ROOSTER

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1909
  • Hän jolla on eniten pixeleitä!
Vs: Miten kasvatat täyspäisen kersan? Mitä tiede sanoo aiheesta?
« Vastaus #29 : Syyskuu 10, 2019, 08:33:32 »
Jos pitäisi yhteen lauseeseen typistää tämä, niin sanoisin, että olennaisinta on varhaisen kiintymyssuhteen laatu. Se jos menee jotenkin vituralleen, on sitä erittäin haastavaa, ellei mahdotonta myähemmin korjata. Kiintymyssuhdeteoria on melko lailla yleisesti hyväksytty, mutta sen kritiikki kohdistuu teorian deterministisyyteen. Oma käsitykseni kuitenkin on, että elämän varhaisimmat vuodet, ehkä kolme ensimmäistä ja kiintymyssuhteen kannalta ehkä se ensimmäinen vuosi, on ihmisen elämän kannalta kaikkein kriittisintä aikaa. Ne vuodet vaikuttavat persoonamme kehittymiseen enemmän kuin mikään tuleva koskaan.

Jos muistelen oikein omaa kasvutarinaani, niin 0-7 meni ihan OK, ei oikein tiennyt minkälaista toisilla oli, eli kohtelu vanhempien tahota sai olla vaikka minkälaista, niin sitä piti aivan luonnollisena. Jotain 7-12 vuotiaana havaitsi, että muunkinlaista voi olla ja muutostarve heräili. Sitten 12-17 vuotiaana oli melkoinen kapina päällä, aktiivinen muutostyö, koska muilla näytti olevan kaikki paremmin. Täysi-ikäistyttyä huomasi, että tuulimyllyjä vastaan ei kannata huitoa.

Sen verran lapsuus psyykeeseen vaikutti, että auktoriteettien ylivoimaiseen oikeassa olemiseen, yli ihmisten omien näkemysten, en usko. Senkin olen huomannut, että yleinen mielipide on aina väärässä.

Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että minulle on jäänyt myöhäinen murrosiän kapina päälle - jatkuu edelleen...

Yleinen mielipide on aina väärässä.