Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Miten kasvatat täyspäisen kersan? Mitä tiede sanoo aiheesta?

Aloittaja kertsi, syyskuu 07, 2019, 16:44:51

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Xantippa

#60
^

Näinhän me ajattelemme. Juuri kuuntelin toisella korvalla nuorehkojen (?) äitien juttuja leikkideiteistä. Miten ei millään jaksaisi, mutta pakkohan se on. Jäin mielikuvaan, että lapsonen putoaa päiväkodin piireistä, ellei häntä käytetä säännöllisesti leikkimässä ja kutsuta muita lapsia omaan kotiin leikkimään. Kyse oli sellaisista 3-5 vuotiaista.

En voinut olla sekaantumatta työkaverien puheeseen, että mitä mä justiinsa kuulin. Niin kyllä. On vanhempien vastuulla, että lapsilla on sosiaalinen piiri päiväkodin ulkopuolella. Kun ihmettelin, että vieläkö päiväkodin jälkeen tuon ikäinen tarvitsee muuta sosiaalista elämää, sain katseen, joka keski-ikäiselle naiselle kuuluukin. Totta kai tarvitsee! Ja tähän sitten harrastukset vielä päälle. On rankkaa, jos lapsi ei ryhmäydy.

On kai niitä huithapelivanhempiakin, jotka eivät kuskaa lapsiaan kaverilta toiselle, vaan ihan kotona ovat vapaa-ajalla, mutta ymmärsin, että ei ole suotavaa laiminlyöntiä se.

T: Xante

Muoksis: ja kieltämättä nauratti ajatuskin kummastakaan vanhemmastani, isästä tai äidistä, sopimassa puhelimessa minulle leikkideittejä ja sovittelemassa omaa/perheen aikatauluja sen mukaan, koska minä olen menossa leikkimään jonkun kaverini kanssa.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 13, 2019, 10:41:48
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 11, 2019, 21:15:22
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 11, 2019, 20:48:50
Sivumennen sanoen jos vanhemmat ovat kuulevia, ei lapsen äidinkieli voi olla viittomakieli, koska hänen äidilleen se ei ole hänen ensimmäinen kielensä. En yhtään ihmettele jos vielä Amerikan ihmemaassa tulee vastaan sellainenkin tilanne että kuulevat vanhemmat päättivät valita kuurolle lapselleen "kuurojen kulttuurin", ja lapsi aikuisena haastaa vanhempansa oikeuteen elämänsä pilaamisesta, jos ei satukaan olemaan kuurojen kulttuuriinsa tyytyväinen.

Itseasiassa tässä tulee nyt mieleen ne lapset jotka syntyvät molempien sukupuolten piirteitä kehossaan, ja vanhemmat leikkelyttävät puolet pois että lapselle muodostuu selkeä sukupuoli. Ei voida mitenkään tietää onko se valinta oikea.

Kuurojen kulttuuri tuskin voinee olla niin monimutkainen ja vaikea opittava, etteikö voi täysikäisenä poistattaa implantin ja opetella kuurojen kulttuuriin silloin, jos se tuntuu oikeammalta. Oppivathan ihmiset aikuisella iällä muitakin vieraita kieliä.

No itsehän ihmettelit alunperin kuurojen vanhempien päätöstä saada kuuro lapsi. Eli siinä perheessä todellakin vanhempien kieli ja siten lapsen äidinkieli olisi viittomakieli. Kuten tuossa itsekin kirjoitat, niin ihmiset oppivat aikuisen VIERAITA KIELIÄ, joista emme heidänkään kohdallaan puhu äidinkielenä. Tietenkin myös kuurot oppivat sen maan kielen, jossa asuvat. Kuurot mm. osaavat tyypillisesti lukea ihan tavallista tekstiä, joten kyllä kuurot osaavat tyypillisesti asuinmaansa kielen myös. Samoin muitakin kieliä äidinkielensä lisäksi. Osaavat monet jopa lukea huulilta. Mutta silti viittomakieli on heidän äidinkielensä, jolla on - kuten yleensä äidinkielellä - erityinen merkitys kielenä. Myöskään kulttuurin omaksuminen aikuisena ei ole sama asia kuin kasvaa lapsesta saakka johonkin kulttuuriin.

KAIKKI valinnat, joita vanhemmat joutuvat tekemään lastensa osalta voidaan aina kyseenalaistaa. Alkaen siitä valinnasta, että lapsi yleensäkin syntyy. Nyt yrität esittää, ettei implantti muka ole valinta, vaikka se nimenomaan on jotakin aktiivisesti valittua ja vaatii ruumiillista kajoamista. Kovin annettuna tunnut ymmärtävän sen, mikä on ikäänkuin normaalina "neutraalia" ja ei muka ole mikään lapsen puolesta tehty valinta. On se. Jokin valinta vanhempien tehtäväksi tässä joka tapauksessa tulee. Valintaa ei ole mahdollista välttää tässä tilanteessa.

Sinulle tämä on puhtaasti kulttuurinen kysymys, minulle terveydellinen.

Ei tämä ole minulle mikään kulttuurinen kysymys, vaan ihmisoikeuskysymys. Kuka on se, joka saa päättää, millainen on hyväksyttävä ihmisyyden malli ja mikä jo lähtökohtaisesti todetaan vajaakykyiseksi, puutteellisena nähdyksi. Kenellä on oikeus tehdä päätöksiä lapsen puolesta. Viranomaisillako? Yhteiskunta määrittää oikean tavan suhtautua ja toimia? Kiistän tässä sen olettamuksen, että kuulon puuttuminen on nimenomaan puute ja voidaan tulkita vain haittana.

LainaaEn katso hyväksi että lapsella kielletään jonkin aistin käyttö edes vajavaisessakin muodossa. Tämä toki voi johtua siitä että itse suurella varmuudella Asperger-piirteisenä koen että mikäli minun aistimuksiani millään tavalla olisi voinut alusta asti saada normalisoitua niin etten olisi niin pallo hukassa tässä maailmassa, niin kokisin että se olisi ollut hyvä ja rakastava teko.

Mutta implantillakaan nimenomaan ei saada kuuron kuuloa normalisoitua. Sivuvaikutuksena toimintatavassa tulee ajatus, että kuuro ihminen on nimenomaan ja aina ensisijaisesti vammainen ja jollain tapaa vajaa, joten on vain hänen tehtävänsä pyrkiä sopeutumaan kuulevien ehdoilla rakennettuun maailmaan ja ympäristöön. Kuulevat ovat "tehneet tarpeeksi", kun yhteiskunta tarjoaa sen implantin.

LainaaPuhun usein silpomisesta, koska minusta se on yksinkertaisesti raivostuttavin ja sairain asia mitä aikuinen voi lapselle tehdä. Silpomisessa lasta vähennetään, häneltä otetaan pois mahdollisuus täyteen seksuaalisen nautinnon repertuaariin. Jonka vajeen lisäksi hän joutuu kärsimään kivuista ja tuskista. Mahdollisesti aggressiivisesta kumppanista, kun hyvin suurella todennäköisyydellä haluton kun on, puoliso pakottaa hänet kivualiaasen seksiin aina kun puolisoa huvittaa.

Edes osittaisenkin kuulokyvyn epääminen on jännällä tavalla identtinen ja vastakohtainen tuolle. Lapsen kehoon joudutaan kajoamaan implanttia asentaessa, mikä tietysti on ikävä asia. Mutta toisaalta hänelle tarjoutuu aistimusrepertuaarin laajeneminen verrattuna siihen mitä se luonnostaan olisi.

Olisi mielenkintoista kuulla minkä takia sinulle kulttuuriset seikat vaikuttavat olevan niin tärkeitä että ne menevät yksilöstä etusijalle. Eihän kuurojen "kulttuuriin" kasvanut saa koskaan jälkikäteen tietää mitä hänellä olisi voinut olla, aivan samoin kuin ei silvottukaan voi tietää millainen elämä olisi ollut mikäli vanhemmat eivät olisi tehneet valintojaan kulttuurisiin seikkoihin nojaten. Itseäni kiinnostaa aina ja ensisijaisesti se että yksilö saa mahdollisimman rikkaan elämän elettäväkseen.

Mitäs jos vaikkapa tutustuisit siihen, mitä mieltä kuurot ITSE ovat?

Karikko

^

Safiirin hyvät neuvot ovat halpoja, hän varmaan on itse kysellyt kuuroilta, mutta ei ole huomannut etteivät he kuule, eikä ole tainnut ehtiä "kuunnella mitä mieltä he ovat, eli varmaan itse keksinyt heidän mielipiteensä, kuten tekee täälläkin jatkuvasti,, niin ja saa tämän tietenkin poistaa.

mikainen

Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 13, 2019, 15:25:25


Mutta implantillakaan nimenomaan ei saada kuuron kuuloa normalisoitua. Sivuvaikutuksena toimintatavassa tulee ajatus, että kuuro ihminen on nimenomaan ja aina ensisijaisesti vammainen ja jollain tapaa vajaa, joten on vain hänen tehtävänsä pyrkiä sopeutumaan kuulevien ehdoilla rakennettuun maailmaan ja ympäristöön. Kuulevat ovat "tehneet tarpeeksi", kun yhteiskunta tarjoaa sen implantin.

Melko kummallinen ajatus. Jos tätä vaikka vertaisi karsastukseen tai sosiaalisiin taitoihin. Olisiko fiksua olla leikkaamatta lapsen karsastusta tai pitäisikö sosiaalisesti rajoittuneiden vanhempien lapset kasvattaa sosiaalisesti rajoittuneiksi? Jonkin kulttuurikäsitteen vuoksi?

Kuulon puuttuminen on ihan sananmukaisesti puute.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 13, 2019, 15:48:37
^

Safiirin hyvät neuvot ovat halpoja, hän varmaan on itse kysellyt kuuroilta, mutta ei ole huomannut etteivät he kuule, eikä ole tainnut ehtiä "kuunnella mitä mieltä he ovat, eli varmaan itse keksinyt heidän mielipiteensä, kuten tekee täälläkin jatkuvasti,, niin ja saa tämän tietenkin poistaa.

No olen, kun sattuu tällä hetkellä olemaan yks kuuro lähes päivittäin työskentelemässä samassa ryhmässä. Kommunikointi sujuu, sillä hänellä on sekä huulilta lukemisen taito että tulkit tulkkaamassa.