Väärällä alalla, tai oikealla

[Amore]

Ankea ihminen -ketjussa on ainakin sivuttu kysymystä onnistuneista ja epäonnistuneista uravalinnoista. Tässä niille ihan oma ketju.

[Kopek]

Ankea ihminen -ketjussa on ainakin sivuttu kysymystä onnistuneista ja epäonnistuneista uravalinnoista. Tässä niille ihan oma ketju.

Onko tarkoitus kirjoittaa omista uravalinnoista vai joidenkin muiden? Esimerkiksi, että pääministeri on väärällä alalla, sopisi paremmin helppoheikiksi Kuopion torille.

Minulle ei ole ongelma kirjoittaa omista uravalinnoistani, mutta erääseen aikaisempaan Jatkumolla käytyyn keskusteluun viitaten asia saattaa olla joillekin ongelma.

Sen verran voin avata lankakerää, että vetäisen yhden langanpään esille ja muistutan, että joillakin ei oikeastaan ole todellista vaihtoehtoa vapaasti päättää, mille alalle tai uralle he lähtevät. Haluaako joku vetää keskustelun lankaa pidemmälle ja keksiä esimerkin? Ei ole vaikeaa.

[Amore]

Ankea ihminen -ketjussa on ainakin sivuttu kysymystä onnistuneista ja epäonnistuneista uravalinnoista. Tässä niille ihan oma ketju.

Onko tarkoitus kirjoittaa omista uravalinnoista vai joidenkin muiden? Esimerkiksi, että pääministeri on väärällä alalla, sopisi paremmin helppoheikiksi Kuopion torille.

Minulle ei ole ongelma kirjoittaa omista uravalinnoistani, mutta erääseen aikaisempaan Jatkumolla käytyyn keskusteluun viitaten asia saattaa olla joillekin ongelma.

Sen verran voin avata lankakerää, että vetäisen yhden langanpään esille ja muistutan, että joillakin ei oikeastaan ole todellista vaihtoehtoa vapaasti päättää, mille alalle tai uralle he lähtevät. Haluaako joku vetää keskustelun lankaa pidemmälle ja keksiä esimerkin? Ei ole vaikeaa.

Ketju on auki ihan kaikille mietteille oikeita/vääriä uravalintoja koskien, omia yhtä hyvin kuin vieraitakin (oli sitten tuttuja tai vaikka julkkiksia).

[hibiscus]

Aika harva koppujen lopuksi kykenee päättämään koulunsa loputtua mikä ala heille sopisi parhaiten. Ihminen päätyy useimmiten alalle vain tienatakseen leipänsä. Taiteilijat, jotka tienaavat elääkseen kohtuullisesti lienevät poikkeus.

Minua kehotettiin pyrkimään Sanoman toimittajakouluun tai Tampereelle tiedotusoppia opiskelemaan. Minusta toimittajat olivat säälittäviä luusereita ja Tampere Suomen junttien pääkaupunki. En valinnut tai pyrkinyt kumpaankaan ja annoin tuulen näyttää, minne se vie. Vei ihan riittävän mukavasti, vaikka en siinäkään työssä tuntenut oloani täysin kotoisaksi. Onneksi saatoin lopettaa työnteon ennen varsinaista eläkeikää ja nyt tunnen viihtyväni hyvin ja olen oman onneni seppä.

Kesää tässä alan vähitellen odotella, että pääsen rakkaiden puuhasteluitteni pariin metsässä, puutarhassa ja merellä.

[Hippi]

Luultavasti olen aika poikkeuksellinen tapaus, sillä 14 vuotiaana päätin mille alalle haluan. Itse alasta kokonaisuudessaan oli vain hämärä ja ehkä hiukan mystinen kuva ja vanhempani, lähinnä äitini, oli vahvasti sitä mieltä, että ei se tytöille sovi eikä tytöt sellaisessa työssä pärjää. Innoituksen sain kahdeksan vuotta vanhemmalta veljeltäni, joka oli idolin (RIP).

Päätökeni piti ja heti koulun jälkeen sain alalta työpaikan. En ihan sitä, mikä oli tavoitteeni, mutta kokemuksen kannalta tuokin oli ihan hyvä. Neljä vuotta olin tuossa työpaikassa, kunnes tuli tunne, että on aika jatkaa eteenpäin. Laitoin hakemuksen lehdessä ilmoitettuun paikkaan ja onnekkaasti heti tärppäsi. Samassa työpaikassa olen edelleen. Urakehitykseni osoittanee, että myös työnantajani on ollut sitä mieltä, että olen ollut oikealla alalla.

Eräässä toisessa ketjussa olen maininnut, että minulta puuttuu intohimoa. Kyllä sitä on ainakin ollut työtäni kohtaan. Parhaimpina aikoina lähes juoksujalkaa olen kiiruhtanut töihin, kun joku hyvä ratkaisu on muhinut valmiiksi. Leikilläni olen sanonut, että aika huvittavaa, että ne vielä maksaa siitä duunista, jonka tekisin ihan huvikseni. No, tarpeen ne rahat kuitenkin on olleet

[urogallus]

Mä taas en mitään oikeista aloista tiedä. Hyvitykseksi tästä  minulle on kuitenkin siunaantunut lukuisia vääriä aloja...

Tai ei ne sikäli ole vääriä että kyllä niistä jotain on sentään maksettu. Minkäänlaisesta kutsumuksista ei kyllä voi kohdallani puhua.

[Brutto]

Ainakin nimen perusteella tässä näyttäisi ammatinvalinta osuneen nappiin:

Unitutkija Sandman

[Socrates]

Mä taas en mitään oikeista aloista tiedä. Hyvitykseksi tästä  minulle on kuitenkin siunaantunut lukuisia vääriä aloja...

Tai ei ne sikäli ole vääriä että kyllä niistä jotain on sentään maksettu. Minkäänlaisesta kutsumuksista ei kyllä voi kohdallani puhua.

Sama omalla kohdalla.

[safiiri]

Oikeastaan ei pitäisi uskoa, että sen oman alan voi valita vain kerran ja tuo valinta pitäisi tehdä jotenkin kovin aikaisin ja siitä juontuen vähäisellä ymmärryksellä hieman satunnaisesti. Sitten vain sormet ristiin, että meni oikein. Alansa voi valita monta kertaa ja itse sen alan sisällä työnkuva ja tehtävät voivat olla hyvin erilaisia ja siten ”juuri oikeita” tai ”ihan vääriä”. Jopa vain työpaikka voi olla ”väärä”, vaikka tehtävät olisivat täsmälleen sitä, mitä oikeastaan halajaa. Korkeamman koulutuksen ideakin on se, että hankkii kykyä ajatella ja työvälineitä toimia, mutta on sitten paljon valinnanvaraa ja mahdollisuuksia siinä, mihin (kaikkeen) niitä käyttää.

[Brutto]

Korkeamman koulutuksen ideakin on se, että hankkii kykyä ajatella...

Valitettavasti korkeampi koulutus toimii usein tätä tarkoitusta vastaan. Se tuottaa lähinnä auktoriteetiuskovaisia siteeraajia, jotka eivät pysty muodostamaan itsenäisen ajattelun kautta juuri mitään uutta.

[TSS]

Tällä hetkellä minäkin olen oikeastaan kaikesta huolimatta melko oikealla alalla. Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan tekniikkaa yliopistoon, koska olin tykännyt matikasta ja ollut siinä hyvä, sekä lisäksi joistain muista typeristä syistä. Tällä alalla teinkin töitä lasteni syntymään asti. Kotona olo -vuosina aloinkin sitten opiskelemaan avoimessa yliopistossa todellisempaa mielenkiinnonkohdettani (pystyn siis innostumaan sittenkin!), josta lopulta näinä vuosina hankin alemman korkeakoulutukinnon. Nyt teen töitä tällä uuden tutkinnon alalla, ja olen kohtalaisen tyytyväinen.

Nämä alat ovat kuitenkin yö ja päivä, eikä niillä ole oikeastaan mitään yhtymäkohtaa. "Pääkoulutukseni" jää aivan käyttämättä, tai ehkä siitä jotain marginaalista hyötyä on. Pystyisin etenemään, tai tekemään uudella alalla vielä kiinnostavampaa työtä, jos tämä kaikki opiskeluni olisi tältä samalta alalta, mutta minkäs teet. Täytyy nyt olla kiitollinen, että pystyin korjaamaan vikaliikkeeni edes näinkin hyvin.

Tuo Hipin työ kuulostaa jotenkin mielenkiintoiselta, vaikka se painottunee arvatenkin tuonne tekniikan puolelle.. Ehkä minäkin olisin jonkinlaisella toisella kausaaliketjulla sieltä voinut löytää itselleni jotain sopivampaa, kuin mitä ne vuodet tein. Mitähän se Hippi tekee..?

[safiiri]

Korkeamman koulutuksen ideakin on se, että hankkii kykyä ajatella...

Valitettavasti korkeampi koulutus toimii usein tätä tarkoitusta vastaan. Se tuottaa lähinnä auktoriteetiuskovaisia siteeraajia, jotka eivät pysty muodostamaan itsenäisen ajattelun kautta juuri mitään uutta.

Alan ymmärtää, mistä ajattelusi syntyy.

Kyse ei ole auktoriteetiuskovaisesta siteeraamisesta, vaan siitä, että oma ajattelu pitää asettaa muiden ajattelijoiden ajattelun testiin. Ei niitä opiskellessa eteen tulevia ajattelijoita uskoa pidä, vaan heidän ajatteluunsa pitää tutustua ja pohtia, ovatko he oikeassa, onko itse oikeassa ja miten heidän ajattelunsa haastaa tarkentamaan omaa. Uutta ikävä kyllä havaintojen mukaan syntyy erityisen vähän silloin, kun ihmisellä ei ole aavistustakaan siitä, mitä kaikkea on jo luotu. Usko omaan erityisyyteen on toki yleensä kova, mutta hämmästyttävän usein se itsenäinen ajattelija onnistuu ahkerasti puurtamalla saamaan aikaan ajatuksen, joka onkin esitetty jo ajat sitten. Tiedon kertymistä ei tapahdu, jos ihan jokainen aloittaa täysin alusta. On noloa sotkea toisiinsa tietämys jo tapahtuneesta ajattelusta ja auktoriteettiusko. Sotkeentuminen tapahtuu kyllä helposti, jos ei ole kovinkaan laajaa tuntemusta siitä, mitä on jo saatu aikaan. Se sun siteeraaja saattaa vain olla väsynyt palaamaan aakkosiin ja juttelemaan taas kerran läpi koko tieteenalan historian vain siksi, että pääsisi tuon urakan jälkeen varsinaisesti asiaan. On ani harvoja ajattelijoita, joiden ajattelun kritiikkikin on jo monen monta kertaa tehty. Vieläpä paljon pätevämmin kuin asiaa juurikaan tuntematon ikinä pystyy tekemään.

Ainakin itse törmään erittäin usein siihen, että varmasti aivan itse vähitellen kehittämäni ajatus / näkemys / mielikuva löytyykin sattumalta jo kirjojen ja kansien välistä jonkun toisen kirjaamana. Nimenomaan juuri näin päin. Usein tuo kirjoitettuun muotoon jo saatettu on kyllä formuloitu tarkemmin ja huolellisemmin, mutta taustalla oleva ajatus on se sama mielikuva, joka itselle on kokemuksen ja havaintojen perusteellakin jo muodostunut.

Sellainenhan on tämä omakin ajatuksesi älykkäästä ohjaamisesta. Siinä nimenomaan ei ole mitään uutta. Päinvastoin.

[Brutto]

Korkeamman koulutuksen ideakin on se, että hankkii kykyä ajatella...

Valitettavasti korkeampi koulutus toimii usein tätä tarkoitusta vastaan. Se tuottaa lähinnä auktoriteetiuskovaisia siteeraajia, jotka eivät pysty muodostamaan itsenäisen ajattelun kautta juuri mitään uutta.

Alan ymmärtää, mistä ajattelusi syntyy.

Kyse ei ole auktoriteetiuskovaisesta siteeraamisesta, vaan siitä, että oma ajattelu pitää asettaa muiden ajattelijoiden ajattelun testiin. Ei niitä opiskellessa eteen tulevia ajattelijoita uskoa pidä, vaan heidän ajatteluunsa pitää tutustua ja pohtia, ovatko he oikeassa, onko itse oikeassa ja miten heidän ajattelunsa haastaa tarkentamaan omaa.

Käytännössä se ei mene noin. Humanistisissa tieteissä on omat paradigmansa, joita ei itsenäisesti ajattelevan opiskelija sovi koskaan kyseenalaista. Nämä paradigmat ovat vahvasti sidoksissa vallitsevaan poliittiseen ilmapiiriin. Sukupuolentutkimuksessa opiskelijan on lähes mahdotonta lähteä tutkimaan asioita, jotka kumoaisivat myytin naisen uhriasemasta. Oppilaitos ei yksinkertaisesti tue sellaista irtiottoa. Kasvatustieteissä oppimiskäsitykset on yleensä naulattu oppimishaluun. kasvatustiede ei kaiketi vieläkään tunnusta, että on olemassa oppimishaluttomia opiskelijoita ja tämän seurauksena myös monet tieteen tuottamat pedagogiset ratkaisut menevät pieleen. Tie päättyy hyvin nopeasti myös silloin, kun opiskelija haluaisi tutkia mitä vähemmistöt ovat itse tehneet päädyttyään vihan kohteeksi. Ihmistieteet suojelevat uhriasemaa. Vastaavasti politiikan puolella mikään oppilaitos ei salli opinnäytetyötä, joka löytää vaikkapa äärioikeistosta hyviä puolia.

[hibiscus]

Korkeamman koulutuksen ideakin on se, että hankkii kykyä ajatella...

Valitettavasti korkeampi koulutus toimii usein tätä tarkoitusta vastaan. Se tuottaa lähinnä auktoriteetiuskovaisia siteeraajia, jotka eivät pysty muodostamaan itsenäisen ajattelun kautta juuri mitään uutta.

Alan ymmärtää, mistä ajattelusi syntyy.

Kyse ei ole auktoriteetiuskovaisesta siteeraamisesta, vaan siitä, että oma ajattelu pitää asettaa muiden ajattelijoiden ajattelun testiin. Ei niitä opiskellessa eteen tulevia ajattelijoita uskoa pidä, vaan heidän ajatteluunsa pitää tutustua ja pohtia, ovatko he oikeassa, onko itse oikeassa ja miten heidän ajattelunsa haastaa tarkentamaan omaa.

Käytännössä se ei mene noin. Humanistisissa tieteissä on omat paradigmansa, joita ei itsenäisesti ajattelevan opiskelija sovi koskaan kyseenalaista. Nämä paradigmat ovat vahvasti sidoksissa vallitsevaan poliittiseen ilmapiiriin. Sukupuolentutkimuksessa opiskelijan on lähes mahdotonta lähteä tutkimaan asioita, jotka kumoaisivat myytin naisen uhriasemasta. Oppilaitos ei yksinkertaisesti tue sellaista irtiottoa. Kasvatustieteissä oppimiskäsitykset on yleensä naulattu oppimishaluun. kasvatustiede ei kaiketi vieläkään tunnusta, että on olemassa oppimishaluttomia opiskelijoita ja tämän seurauksena myös monet tieteen tuottamat pedagogiset ratkaisut menevät pieleen. Tie päättyy hyvin nopeasti myös silloin, kun opiskelija haluaisi tutkia mitä vähemmistöt ovat itse tehneet päädyttyään vihan kohteeksi. Ihmistieteet suojelevat uhriasemaa. Vastaavasti politiikan puolella mikään oppilaitos ei salli opinnäytetyötä, joka löytää vaikkapa äärioikeistosta hyviä puolia.

Näyttää siltä, ettei Brutto arvosta akateemisra koulutusta ja kirjoittaa silkkaa mutua, koska hän ei omakohtaisesti noita asioita tunne, sillä korkeakoulutus on jäänyt muiden heiniksi.

[Hippi]

Tuo Hipin työ kuulostaa jotenkin mielenkiintoiselta, vaikka se painottunee arvatenkin tuonne tekniikan puolelle.. Ehkä minäkin olisin jonkinlaisella toisella kausaaliketjulla sieltä voinut löytää itselleni jotain sopivampaa, kuin mitä ne vuodet tein. Mitähän se Hippi tekee..?

Kun veljeni toi Cobol-kurssiltaan ensimmäisen harjoitusojelmansa käännöslistan kotiin ja elvisteli sillä. Pyysin häntä selittämään asiaa ja hetken päästä oivalsin, mistä on kysymys ja jopa ymmärsin ohjelman toimintalogiikan koodista. Tuo oli hetki, jolloin kipinä syttyi.

Ensimmäisen työpaikkani työnä oli ohjelmien testaus, jota pidettiin "naisten ATK-työnä tallennuksen ohella". Siinä kuitenkin onnistui saamaan perusosaamista, josta oli hyötyä seuraavaa työpaikkaa hakiessani.

Aluksi ohjelmointi tuolloin oli hyvin pitkälti yksinäistä nyhertämistä, joka sopi minulle mainiosti. Aikaa myöten työ muuttui enemmän yhteistyötaitoja vaativiksi projekteiksi ja tehtäväkuva muuttui laajemmaksi sisältäen toteutuksen teknistä suunnittelua ja määrittelyä. Viimeksi mainittu vaati sitten jo laajaa substanssiosaamista ja yhteistyökykyä useiden eri osapuolten suuntiin. Kaikki tuo aikana, jolloin työvälineet ja toiminnallinen ympäristö muuttui kaiken aikaa.

Tuosa nyt pitkähkö työurani pähkinänkuoressa. Jatkuva muutos on edellyttänyt myös paitsi osaamisen kehittämistä, myö itsensä kehittämistä ja jonkinlaista rajojen venyttämistä niin, että introvertistä perfektionististä kasvoi muiden kanssa toimeen tuleva ihminen.

Varmaan aika monella vanhan koulukunnan ihmisellä on takanaan hyvin samanlainen muutoskehitys. Nykyinen nörttisukupuoli kasvaa jo alusta alkaen yhteistyökykyiseksi koulun työskentelytapojen muututtua sitä tukevaksi.

Ihmettelen muuten sitä kohkaamista, että tyttöjä pitää saada koodaamaan ja alaa edelleen pidetään miesvaltaisena. Minulle ala on näyttäytynyt 50/50 suhtena sukupuolten välillä. Tietoliikennepuoli tosin on enemmän miesvaltainen.