Väärällä alalla, tai oikealla

[Karikko]

Minusta Bruton määritelmä kokonaisosaamisesta on hyvä:
Kokonaisuutena osaaminen onkin vähintään kolmiulotteinen ominaisuus, jolloin ihmisen kyvykkyyttä ei ratkaise pelkkä suoritetun tutkinnon korkeus. Osaamisella on tietyllä tavalla olemassa tilavuus, jonka dimensiot ovat kokemus aiheesta (syvyys), perehtyminen aiheeseen (korkeus) sekä perehtyminen muihin aiheisiin (leveys). Neljännen osaamisen ulottuvuuden voisi muodostaa osaamisen ajantasaisuus tai hyödynnettävyys.

Ongelma on kunkin dimension suuruuden arvioiminen. Tutkinto on tässä suhteessa helpoimmasta päästä, tutkinnolle on olemassa kirjatut vaatimukset. Ja kuten jo edesmennyt professorini boolimaljan ääressä totesi: "tutkinto on osoitus oppimiskyvystä". Voimme siis olettaa, että tutkinnon suorittaneella henkilöllä on kyvykkyys kehittää muitakin dimensioita, mutta se ei ole tae, että näin olisi tapahtunut.

Lisäisin vielä, että työsuoritteen osalta tarvitaan vielä motivaatiota ja tunnollisuutta. Mikäli nämä puuttuvat, tuloksen voi odottaa olevan heikko.

Kirurgin hommissa ei tiedosta sinänsä ole hyötyä, ellei käden ja havaintokyvyn (silmän) tarkkuus toimi hyvin yhtennsopivasti. . Myös luonteenpiirteet (rauhallisuus ja tunteiden pois-sulkemin tarvitaan)  Tietoa tietenkin miten ja mistä leikataan. On hyvä tietää myös miksi, mutta se on eri asia.

Potilas on sivuseikka ja ilmeisen välttämätön paha tuon ammatin harjoittamisessa.

[postman]

Itse olen aina pitänyt muuten hauskana käsitystä, että korkeasti koulutetut ihmiset tympääntyvät rutiinitehtäviin helpommin kuin matalammin koulutetut. Nimittäin kun oma kokemukseni on, että nimenomaan kouluttautuminen vaatii perslihaksia ja toistoja ja samankin lukemista/tenttimistä uudelleen, saattaa olla hyvinkin puuduttavaa, siis. Etenkin verrattuna työelämään, jossa erittäin harvassa ovat enää ne tehtävät, jotka päivästä toiseen toistuvat samankaltaisina, jo virheet tuovat vauhtia päivään!

T: Xante

Samma här.

Itsekin olen usein ajatellut, että kuinka voi olla mahdollista että kouluttautunut, pitkälle erikoistunut ihminen, joka on luonut omaisuutta itselleen, niin saattaa puutua tuohon touhuun, se tympäisee ?


Ajatelkaapa nyt esim Björn Wahlroosia, Nallea ?


Hän on aivan täysin tympääntynyt koko Suomeen. Tympääntynyt Suomen verotukseen. Eihän se hänen kuulu maksaa veroja kaikesta, vaan muiden.

Siksi on hänenkin ollut parasta ratkaista asia niin, että heittää Suomi hukkaan. Muutan kaikki Ruotsiin, verot pienenevät yms.


Siirretään verotus sinne mistä ei veroja tule niin paljon. Naatiskellaan ja naureskellaan, että mitenköhän samanikäinen eläkeläinen Suomessa rypee maksujensa kanssa.


Samalla voidaan naurahtaa niille suomalaisille eläkeläisille, jotka eivät ole ollenkaan niin fiksuja kuin minä NALLE olen:


- Donald Trump]
Wahlroos arvioi marraskuussa 2016 pian Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen, että presidentiksi valittu Donald Trump tulee olemaan hyväksi Yhdysvaltain taloudelle ajaessaan veroleikkauksia ja sääntelyn purkamista.
........

Saas nähdä kuinka äijien käy ?

[-:)lauri]

Itse olen aina pitänyt muuten hauskana käsitystä, että korkeasti koulutetut ihmiset tympääntyvät rutiinitehtäviin helpommin kuin matalammin koulutetut. Nimittäin kun oma kokemukseni on, että nimenomaan kouluttautuminen vaatii perslihaksia ja toistoja ja samankin lukemista/tenttimistä uudelleen, saattaa olla hyvinkin puuduttavaa, siis. Etenkin verrattuna työelämään, jossa erittäin harvassa ovat enää ne tehtävät, jotka päivästä toiseen toistuvat samankaltaisina, jo virheet tuovat vauhtia päivään!

T: Xante

Samma här.

Itsekin olen usein ajatellut, että kuinka voi olla mahdollista että kouluttautunut, pitkälle erikoistunut ihminen, joka on luonut omaisuutta itselleen, niin saattaa puutua tuohon touhuun, se tympäisee ?


Ajatelkaapa nyt esim Björn Wahlroosia, Nallea ?


Hän on aivan täysin tympääntynyt koko Suomeen. Tympääntynyt Suomen verotukseen. Eihän se hänen kuulu maksaa veroja kaikesta, vaan muiden.

Siksi on hänenkin ollut parasta ratkaista asia niin, että heittää Suomi hukkaan. Muutan kaikki Ruotsiin, verot pienenevät yms.


Siirretään verotus sinne mistä ei veroja tule niin paljon. Naatiskellaan ja naureskellaan, että mitenköhän samanikäinen eläkeläinen Suomessa rypee maksujensa kanssa.


Samalla voidaan naurahtaa niille suomalaisille eläkeläisille, jotka eivät ole ollenkaan niin fiksuja kuin minä NALLE olen:


- Donald Trump]
Wahlroos arvioi marraskuussa 2016 pian Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen, että presidentiksi valittu Donald Trump tulee olemaan hyväksi Yhdysvaltain taloudelle ajaessaan veroleikkauksia ja sääntelyn purkamista.
........

Saas nähdä kuinka äijien käy ?

Yhdysvaltain talous on jo nyt hätää kärsimässä. Ekonomistit Jenkeissä uskovat, että taantuma ei ala vielä toden teolla tänävuonna, mutta en löisi vetoa sen ennusteen puolesta. On se Trump vaan sen verran nopealiikkeinen kaveri talousasioissa. Toivon USA:n puolesta, että häviän vedon.

[safiiri]

Korkeamman koulutuksen ideakin on se, että hankkii kykyä ajatella...

Valitettavasti korkeampi koulutus toimii usein tätä tarkoitusta vastaan. Se tuottaa lähinnä auktoriteetiuskovaisia siteeraajia, jotka eivät pysty muodostamaan itsenäisen ajattelun kautta juuri mitään uutta.

Alan ymmärtää, mistä ajattelusi syntyy.

Kyse ei ole auktoriteetiuskovaisesta siteeraamisesta, vaan siitä, että oma ajattelu pitää asettaa muiden ajattelijoiden ajattelun testiin. Ei niitä opiskellessa eteen tulevia ajattelijoita uskoa pidä, vaan heidän ajatteluunsa pitää tutustua ja pohtia, ovatko he oikeassa, onko itse oikeassa ja miten heidän ajattelunsa haastaa tarkentamaan omaa.

Käytännössä se ei mene noin. Humanistisissa tieteissä on omat paradigmansa, joita ei itsenäisesti ajattelevan opiskelija sovi koskaan kyseenalaista. Nämä paradigmat ovat vahvasti sidoksissa vallitsevaan poliittiseen ilmapiiriin. Sukupuolentutkimuksessa opiskelijan on lähes mahdotonta lähteä tutkimaan asioita, jotka kumoaisivat myytin naisen uhriasemasta. Oppilaitos ei yksinkertaisesti tue sellaista irtiottoa. Kasvatustieteissä oppimiskäsitykset on yleensä naulattu oppimishaluun. kasvatustiede ei kaiketi vieläkään tunnusta, että on olemassa oppimishaluttomia opiskelijoita ja tämän seurauksena myös monet tieteen tuottamat pedagogiset ratkaisut menevät pieleen. Tie päättyy hyvin nopeasti myös silloin, kun opiskelija haluaisi tutkia mitä vähemmistöt ovat itse tehneet päädyttyään vihan kohteeksi. Ihmistieteet suojelevat uhriasemaa. Vastaavasti politiikan puolella mikään oppilaitos ei salli opinnäytetyötä, joka löytää vaikkapa äärioikeistosta hyviä puolia.

Kyllä erilaiset näkemykset sallitaan. Mutta ne pitää pystyä perustelemaan hyvin ja pätevästi. Tosin ei omia näkemyksiä tietenkään voi heti ensimmäisessä tentissä ryhtyä esittelemään, vaan ensin on tosiaan hankittava pohjalle tietämystä siitä, mitä tähän mennessä on saatu aikaan / ajateltu. Minusta se kuitenkin on ihan hyvä, sillä jos näitä ajatuksia aikoo kritisoida, niin toki ne myös pitää sekä tuntea että perusteellisesti myös ymmärtää.

Niin ja - on vähän vaikeaa kyseenalaistaa jokin vallitseva paradigma, jos ei edes tiedä, mikä se on. Tietämiseksi ei riitä hatarat omat ennakkoasenteelliset kuvitelmat siitä tai "parhaimmillaan" lehtijuttutason huhupuheet.

Elämme ehkä liiankin koulutuskeskeisessä maailmassa. Koulutukselle on annettu statuksenomainen itseisarvo unohtaen samalla että koulutus on pelkkä väline, jolla tavoitellaan osaamista. Osaaminen taas rakentuu monesta erillisestä elementistä, joita ovat esimerkiksi lahjakkuus, kokemus, koulutus sekä muualta hankittu osaaminen.

Kokonaisuutena osaaminen onkin vähintään kolmiulotteinen ominaisuus, jolloin ihmisen kyvykkyyttä ei ratkaise pelkkä suoritetun tutkinnon korkeus. Osaamisella on tietyllä tavalla olemassa tilavuus, jonka dimensiot ovat kokemus aiheesta (syvyys), perehtyminen aiheeseen (korkeus) sekä perehtyminen muihin aiheisiin (leveys). Neljännen osaamisen ulottuvuuden voisi muodostaa osaamisen ajantasaisuus tai hyödynnettävyys.

Tällä tarkastelutavalla tuore kauppatieteiden tohtori ei osaa juuri mitään kokeneeseen ja lisäkouluttautuneeseen merkonomiin verrattuna.

Vain osaamisella on todellista arvoa.

Nyt teet oletuksen, että se tohtori on vain ja ainoastaan tohtorinhattuunsa mennessä opiskellut ja toiminut korkeakouluympäristössä. Mutta tohtorin tausta voi olla jotain aivna muutakin - vaikkapa vuosia työelämässä oman aiemman tutkintonsa jälkeen. Mm. tulee mieleeni esimerkki tohtorintutkinnon suorittajasta, jolla oli tutkintoa suorittaessaan koko ajan johtajan työ suuressa yhtiössä ja tisellakin huomattavasti enemmän työtaustaa korkeakoulu- ja tutkijamaailman ulkopuolisesta työelämästä kuin kokeneellakaan merkonomilla. Ehken sille merkonomille kuitenkaan antaisi miljoonaluokan sijoitustoimintaa hoidettavaksi, mutta tuo esimerkkitohtori oli sellaisia hoidellut työkseen jo vuosia.

Sinulla on kovin stereotyyppinen ajatus siitä, mikä vaikkapa tohtoreiden tausta aina on. Myös aikamoisen ennakkoluuloinen ajatus siitä, että opinnot tuottavat jotenkin täysin käytännölle vierasta osaamista, joka ei ole hyödynnettävissä IRL. Tietenkin työelämä opettaa ja myös jotakin sellaista, mitä ei voi opiskellen oppia. Mutta merkonomin osaaminen on erilaista kuin ekonomin. Minusta viisasta on molemmista ymmärtää, mihin se sopii - ja mihin ei.

[Hippi]

Toinen esimerkki on hammaslääkärini, jonka asiakkaana olen ollut yli 20 vuotta. Nyt kun hänellä lapset on lentäneet pesästä, hän on hankkimassa tohtorintutkintoa.

[safiiri]

Toinen esimerkki on hammaslääkärini, jonka asiakkaana olen ollut yli 20 vuotta. Nyt kun hänellä lapset on lentäneet pesästä, hän on hankkimassa tohtorintutkintoa.

Jos uskomme Bruttoa, hänen ammattitaitonsa katoaa sen myötä ja sinun kannattaa tyytyä jatkossa suuhygienisteihin.

[Brutto]

Nyt teet oletuksen, että se tohtori on vain ja ainoastaan tohtorinhattuunsa mennessä opiskellut ja toiminut korkeakouluympäristössä.

Nyt teet oletuksen, että minä teen oletuksen, että se tohtori on vain ja ainoastaan tohtorinhattuunsa mennessä opiskellut ja toiminut korkeakouluympäristössä.

[Socrates]

Eiköhän näitä turhia koulutusvaatimuksia löydy lähinnä simppeleistä hommista eikä neurokirurgian alalta.

Esimerkiksi tuttu äijä toimi aikoinaan huostaanotettujen lasten valvojana ilman mitään koulutusta ja nykyään se ei onnistu. Eikä siis tehtävänkuvaan kuulunut mitään terapian antamista, vaan arkisten pikkujuttujen tekemistä ja paikallaoloa.

Vastaavia turhia koulutusvaatimusten kiristämisiä löytyy sosiaali- ja terveydenhuoltoalalta pilvin pimein ja ne aiheuttavat kustannuksia ja vaikeuttavat työvoiman saantia ja sijaisten hommaamista.

[safiiri]

Nyt teet oletuksen, että se tohtori on vain ja ainoastaan tohtorinhattuunsa mennessä opiskellut ja toiminut korkeakouluympäristössä.

Nyt teet oletuksen, että minä teen oletuksen, että se tohtori on vain ja ainoastaan tohtorinhattuunsa mennessä opiskellut ja toiminut korkeakouluympäristössä.

Mo miksi MUUTEN hänen osaamisensa olisi heikompaa kuin merkonomilla? Et ainakaan taida olettaa hänen olleen merkonomikin ja tehneen töitä sen koulutuksen pohjaltaties kuinka kauan. Ellet tarkoita, että väitteleminen muuttaa ansioituneen merkonomin tperykseksi, joka ei enää osaa mitään.

[kertsi]

Tässä valelääkäri, joka oli opiskellut selvästi vähemmän kuin Bruton "hieman" liioittelemat 2000 opintopistettä:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001054041.html
Minua tällaiset uutiset kauhistuttavat.

Mistä tavallinen potilas saa edes tietää lääkärin, valelääkärin tai välskärin opintojen laajuuden, jos kerran Valviralle on voitu tiomittaa väärennettyjä tutkintoja ja mujita tietoja.

[Brutto]

Mo miksi MUUTEN hänen osaamisensa olisi heikompaa kuin merkonomilla?

En oleta suoraan noin. Oletan, että merkonomin osaaminen tietyssä työtehtävässä voi olla parempaa kuin tohtorin. Perustelin aiemmin tämän oletukseni sillä, että osaamista kertyy paljon muualtakin kuin oppilaitoksesta.  Aika usein vielä nykyäänkin oppilaitoksista hankittu osaaminen ei vastaa työelämän tarpeita noin yleisesestikään, saatikka että se vastaisi jokaisen alan työtehtävän tarpeita. Tohtori voi hallita suvereenisesti talouselämän tutkimusmenetelmät ja pitää pitkän esityksen prospektiteorian vaikutuksista ruotsalaisyritysten johtamismalleihin, mutta hän ei tee noilla taidoilla mitään vaikkapa keskisuuren yrityksen talousjohtajan tehtävissä. Silti suuri enemmistö kuvittelee, että tohtori olisi automaattisesti parempi talousjohtaja kuin samassa tehtävässä marinoitunut merkonomi.

Pelkistettynä voisi sanoa, että tutkinto ei takaa vielä yhtään mitään, pitkä kokemus takaa paljon. Kokemus on myös kouluttautumista, josta ei vain jaeta tutkintoa eikä opintopisteita.

[safiiri]

Mo miksi MUUTEN hänen osaamisensa olisi heikompaa kuin merkonomilla?

En oleta suoraan noin. Oletan, että merkonomin osaaminen tietyssä työtehtävässä voi olla parempaa kuin tohtorin. Perustelin aiemmin tämän oletukseni sillä, että osaamista kertyy paljon muualtakin kuin oppilaitoksesta.  Aika usein vielä nykyäänkin oppilaitoksista hankittu osaaminen ei vastaa työelämän tarpeita noin yleisesestikään, saatikka että se vastaisi jokaisen alan työtehtävän tarpeita. Tohtori voi hallita suvereenisesti talouselämän tutkimusmenetelmät ja pitää pitkän esityksen prospektiteorian vaikutuksista ruotsalaisyritysten johtamismalleihin, mutta hän ei tee noilla taidoilla mitään vaikkapa keskisuuren yrityksen talousjohtajan tehtävissä. Silti suuri enemmistö kuvittelee, että tohtori olisi automaattisesti parempi talousjohtaja kuin samassa tehtävässä marinoitunut merkonomi.

Pelkistettynä voisi sanoa, että tutkinto ei takaa vielä yhtään mitään, pitkä kokemus takaa paljon. Kokemus on myös kouluttautumista, josta ei vain jaeta tutkintoa eikä opintopisteita.

Riipuu siis siitä, kuinka paljon osaamista sillä tohtorilla / merkonomilla on. TYökokemuksestaan emme voi päätellä mitään pelkän tutkintonimikkeen perusteella. Tosin tohtorit usein ovat jo iältään keskimäärin vastavalmistuneita merkonomeja vanhempia, joten kokemuksen määrä jo sitä kautta on heillä usein suurempi. Eikä kyllä kokemuskaan takaa vielä mitään, vaikka siitä olisi saanut palkkaa ja titteleitäkin. On täysin mahdollista olla vuosikymmeniä työelämässä ilman, että oma osaaminen syvenee tai laajenee kovinkaan kummoisesti. Riippuu siitä työstä.

Joka tapauksessa minusta kirjoituksestasi huokuu ajattelu, joka pitää teoreettista ymmärrystä niin käytännölle vieraalta, ettei sille ole "oikeassa elämässä" mitään käyttöä. Itse ajattelen ennemminkin, että on hyvin henkilökohtaista, miten omaa osaamistaan tehokkaimmin pystyy syventämään. Itse olen todella usein havainnut, että juuri teoreettisen tiedon kautta pystyn itse kehittämään omaa käytännön toimintaani. Toisaalta taas kosketus käytäntöön tekee minulle sen teorian kiinnostavaksi, koska löydän ne yhtymäkohdat siihen. Nykyään, kun kokemusta alkaa olla vuosikymmeniä omalta alaltani, käy usein niin, että teoreettinen tieto vahvistaa sen, minkä olen jo kokemuksenkin kautta ymmärtänyt. Mutta silloinkin se syventää tuon ymmärryksen antaessaan sille pohjaksi pelkän oman ajatteluni sijaan myös useiden muiden asiaa tutkineiden ihmisten hyvin formuloidun ja rakenteellisesti harkitun kehikon, jota vasten voin tutkia omaa kokemuksellisesti syntynyttä ymmärrystäni.

Lisäksi - en koskaan voisi tutustua oman alani menneisyyteen ja niihin ihmisiin, joiden työskentelyn ja ajatusten pohjalle lopulta rakentuu sekin, mihin itselläni on ollut suorempi kosketus elävien ihmisten kautta. Traditio vaikuttaa siihen, mitä teemme tänään, mutta jos traditiota ei tunne tai sitä ei millään tavalla edes pyritä tallentamaan, jää kosketus taustaan ja jo tehtyyn kovin pintapuoliseksi. Tradition ja historian tunteminen selittää omalta oslataan sitä, mitä tänään tapahtuu. Siten ymmärrys omasta toiminnastakin syvenee sen tuntemisen kautta.

Tässä tuotiin myös esiin lääketoieteen tohtorin pätevyys. Sikäli jännä valinta, sillä se jos jokin on hyvinkin käytännöllisessä työskentelyssä kehittynyttä. Lääkärin kouluttamiseen kuuluu todella paljon käytännön harjoittelua ja oikeaa potilastyötä. Lääkäriksi ei todellakaan pääse kirjoja tenttimällä. Koko lääketieteen koulutussysteemihän on todella paljolti itse työn tekemistä. Tohtoriksi itsensä lukenut lääkäri on takuulla tehnyt lääkärin työtä jo todella paljon. Opinnot sisältävät pakollista harjoittelua ja jokin kirurgian tapainen varsin käden taitoon perustuva erikoisala on paljolti sitä, että kirurgiaan erikoistuva lääkäri tekee niitä leikkauksia ja potilastyötä. Itse tohtorintutkinto sitten varmasti painottaa sitä tutkimusosaamista, mutta toisaalta tutkimuksellinen asenne on myös yksi tapaa syventää ajattelua omassa työssä.

Omalla alallani ei ole yhtä ainutta tohtoria, joka EI olisi ennen tutkintoaan tehnyt jo pitkää uraa työelämässä. Jopa vuosikymmenien mittaista.

[Brutto]

Joka tapauksessa minusta kirjoituksestasi huokuu ajattelu, joka pitää teoreettista ymmärrystä niin käytännölle vieraalta, ettei sille ole "oikeassa elämässä" mitään käyttöä.

Tuskin olen itse myötävaikuttanut tuon käsityksen syntyyn. Olen koko ajan puhunut osaamisesta. Käsitteenä se pitää sisällään tarvittavan teoreettisen tiedon ja ymmärryksen sekä kyvyn soveltaa niitä käytäntöön.

[safiiri]

Joka tapauksessa minusta kirjoituksestasi huokuu ajattelu, joka pitää teoreettista ymmärrystä niin käytännölle vieraalta, ettei sille ole "oikeassa elämässä" mitään käyttöä.

Tuskin olen itse myötävaikuttanut tuon käsityksen syntyyn. Olen koko ajan puhunut osaamisesta. Käsitteenä se pitää sisällään tarvittavan teoreettisen tiedon ja ymmärryksen sekä kyvyn soveltaa niitä käytäntöön.

Miksi oletat, että tohtoriksi itsensä lukeneella olisi luultavasti vähemmän osaamista kuin merkonomiksi? Varsinkin, kun jätit kokonaan avoimeksi sen, MILLAISTA osaamista siinä kuvitteellisessa työssä tarvittaisiin. Lopulta tuo arvio ilman työn ja osaamisen tarkempaa kuvausta on yhtä tyhjä kuin todeta, että puuseppä on osaavampi valinta tekemään puisia huonekaluja kuin vaatturi. Tietenkin, mutta olennaista ei ole tutkinnon taso, ei edes työelämän kokemus, vaan osaamisen laatu ja sisältö. Se ei näy tutkinnon tasosta (ammattitutkinto vs. tohtorintutknto), vaan opintojen ja työkokemuksen sisällöstä suhteessa tehtävään. Ei vain ole millään tavalla raflaavaa sanoa, että työhön kannattaa palkata ihminen, jonka osaaminen vastaa tehtävien laatua. Vai mikä TÄLLE olisi se vaihtoehto, joka kenenkään mielestä olisi totta?

On sitten kokonaan toinen kysymys, miten tämä osaaminen selvitetään. Tutkinnot ja soveltuva työkokemus ovat tällä hetkellä kaiketi niitä, joiden kautta pyritään asiaa hahmottamaan. Kun kyse on ylemmän tason tehtävästä, voidaan satsata vielä erilaisiin testeihin, haastatteluihin ja headhunter-yritysten palevluihin. Alemman tason tehtävissä tällaisiin ei yleensä haluta satsata. Ei katsota sen panostuksen maksavan itseään takaisin.

Kenelle muuten esität tämän ajatuksesi? Haluaisitko muuttaa työnantajien ajattelua, lainsäädäntöä vai jotain muuta? Ihmiset hankkivat tutkintoja ja opiskelevat varmasti vähintään osittain siksi, että työtä hakiessa tutkintotodistuksella on arvoa. Vaikka se vuosien työkokemuksella siunattu merkonomi saattaa olla todella osaava, niin olisiko hän päässyt koskaan tätä kokemusta hankkimaan ILMAN tutkintoaan? Vai onko nyt tavoitteena vakuutta muut siitä, että on väärin arvostaa ihmisten osaamista vain tutkintojen kautta? Itse kyseenalaistan sen, onko tällainen ajattelu edes yleistä. Oma positiosi tuntuu lähtevän ajatuksesta, että todella ihmiset pitävät tutkintoja itseisarvoisesti osaamisen osoituksena. Kyseenalaistan tämän. Ennemminkin tutkinto on vasta aloituspiste, jonka pohjalle osaamista aletaan kerryttää. Lisäksi todella monella alalla on tyyppejä, jotka
Hankkivat osaamista jo paljonkin ENNEN tutkintoa, vaikka sen sitten jatkossa jopa hankkisivatkin. Joillakin aloilla ammattiosaamisensa voi myös osoittaa ja hankkia pätevyyden jo hankitun osaamisen avulla virallisestikin.

[Amore]

Työnhaku on viime vuodet ollut erittäin nopeassa muutoksessa. Nykyisin pitää esiintyä videolla, kirjoittaa blogia ja pörrätä rekrytointimessuilla itseään myymässä.

Työtä pitää hakea myös somessa. Olethan varmasti aktiivinen somessa? Jos et ole, niin olet todella epäilyttävä henkilö, siis heti näkee, että epäkelpo työmarkkinoille.

Tässä yksi Facebook-hakemus. Näinkö työtä oikeasti nykyisin haetaan - ja saadaan? Minusta tämä hakemus on kovin puhekielinen ja aivan liian yleisluontoinen, englanniksi sanottaisiin "all over the place". Mutta olenkin vanhaa koulukuntaa...Ehkä tämä on normaalia Facebook-kulttuuria, jota en tunne?

MÄ ETSIN TÖITÄ. Mun tarina ei valitettavasti ollut se jossa __:n jälkeen kässäreitä, projekteja, tv-töitä ja positioita satelisi ruuhkaksi asti. Se on kai lopulta aika harvan tarina. Useampi idea on työn alla mutta asiat ottaa aikaa. Mä olen ammatiltani näyttelijä. Esiintynyt eri muodoissa viimeiset 16 vuotta. Olen loistava puhuja ja luennoitsija. Tehnyt ison määrän suoria tv-lähetyksiä ja nauhoitettuja ohjelmia. Olen kirjoittanut kaksi kirjaa. Työskennellyt viimeiset 8 vuotta yhteiskunnallisten asioiden ytimessä kotimaisesti ja kansainvälisesti. Olen rakentanut nollasta erilaisia tapahtumia ja konsepteja. Perustanut näyttelijäntyön koulutusohjelman, sekä vaatekaupan ja kahvilan. Johtanut muita ihmisiä ja itseäni.

Olen omimmillani kansainvälissä ja luovissa yhteisöissä. Edelleen halukas tekemään maailmasta paremman paikan. Sytyn ihmisistä, tarinoista ja haavoittuvuudesta. Uskon ihmisen potentiaaliin ja uskallukseen muuttua ja kasvaa. Uskon että tarinoilla ja kuvilla voidaan luoda merkittävää muutosta. Luoda enemmän elintilaa sekä ymmärrystä ihmisten välille.
Ole rohkeasti yhteydessä jos edes etäisesti tuli sellainen olo että meillä voisi olla mahdollisuus tehdä jotain yhdessä. Ajatuksen tai poistion ei tarvitse olla valmis. Kyse voi olla yhden päivän keikasta tai elämän pituisesta matkasta. Tulen mielelläni keskustelemaan ja ideoimaan. Olen myös ammatti barista ja hyvä kokkaamaan tyhjästä.

https://www.is.fi/viihde/art-2000006284950.html