Väärällä alalla, tai oikealla

[Brutto]

Tuo Hipin työ kuulostaa jotenkin mielenkiintoiselta, vaikka se painottunee arvatenkin tuonne tekniikan puolelle.. Ehkä minäkin olisin jonkinlaisella toisella kausaaliketjulla sieltä voinut löytää itselleni jotain sopivampaa, kuin mitä ne vuodet tein. Mitähän se Hippi tekee..?

Kun veljeni toi Cobol-kurssiltaan ensimmäisen harjoitusojelmansa käännöslistan kotiin ja elvisteli sillä. Pyysin häntä selittämään asiaa ja hetken päästä oivalsin, mistä on kysymys ja jopa ymmärsin ohjelman toimintalogiikan koodista.

Olin aivan velho vanhassa rivinumero-BASICissa mutta Coboliin en koskaan päässyt kunnolla sisälle. Sen logiikka oli ajattelutavalleni niin vieras että kiinnostus lopahti täysin.

[Kopek]

Olen joskus aikaisemminkin valottanut näitä asioita, mutta kerrataan. Yritän kertoa niin, ettei tästä tulisi valittelukirjoitus, vaikka niin voi kyllä käydä.

En ole kasvanut rautatiepaikkakunnalla, joten en ole jakanut monen pikkupojan haaveammattia ja toivonut tulevani veturinkuljettajaksi. Sen sijaan haaveilin pääsystä merelle. Olin lukenut monia meriaiheisia seikkailukirjoja, ja työskentelystä merellä oli siten tullut romanttinen haave. Oma perheemmekin oli mukana hieman tämän tyyppisissä asioissa liiketoiminnan kautta, mutta ei merellä vaan järvellä. Näistä kaikista syistä johtuen olen aina ollut kiinnostunut laivoista ja kaikesta niihin liittyvästä. Kouluvihkojeni ja kirjojeni reunat olivat täynnä piirtämiäni laivan kuvia. Kaveripiirissä minua kutsuttiin kapteeni.. (en viitsi sanoa nimeä, koska vieläkin tuntuu, että joku voisi siitä tunnistaa).

Urahaaveitteni jarruna oli perhe, josta olin paitsi henkisesti, myös taloudellisesti hyvin riippuvainen. Oli vielä muitakin perhesiteisiin liittyviä riippakiviä, mutta menisi liikaa ohi aiheen, jos selostaisin niitä. Minun piti siis unohtaa, mitä itse haluan, ja lähteä kulkemaan vanhempieni kiveämää polkua. Ja kun bisnesperhe olimme, niin ala oli tietenkin taloustieteet. Äärimmäisen huonoa tuuriani pääsinkin opiskelemaan niitä.

Ai, miksi huonoa tuuria? Siksi, että kuulun siihen hyvin pieneen vähemmistöön ihmisistä, joka on päässyt opiskelemaan jotain, mutta ei ole kyennyt koskaan etenemään opinnoissaan puhumattakaan valmistumisesta.

Hyvin pieni vähemmistökö? Aika paljonhan opintonsa kesken jättäneitä on. Totta, mutta pienvähemmistöläisen minusta tekee se, että syynä kykenemättömyyteeni oli tyhmyys. Siis aivan silkka yksinkertainen tyhmyys eli älyn vähäisyys. Se on varmaan näillä foorumeillakin jo ajat sitten huomattu. En yksinkertaisesti ymmärtänyt enkä tajunnut mistään mitään. Tai sen tajusin, että en olisi pystynyt valmistumaan mihinkään ammattiin, missä vaaditaan edes ripaus numeroiden pyörittelyä. Insinööri, arkkitehti, lääkäri, psykologi... listaa ammateista, jotka ovat ulottumattomissani, voisi jatkaa. Ja ikävä kyllä, myös haaveammattini merikapteeni on tällä listalla. Ja tähän ammattiin on vielä toinenkin sulku: likinäköisyys.

Tietysti myös motivaatiolla on merkitystä. Jos huomaa, ettei osaa eikä opi eikä ymmärrä, motivaatiokin katoaa. Jos oikeasti olisin ollut opiskelemassa merikapteeniksi, olisin tehnyt kaikkeni ja vielä enemmänkin edes yrittääkseni ymmärtää laskuja, mitä opiskelussa vaaditaan. Olisin lukenut itseni joko merikapteeniksi tai pöpilään. Luultavasti jälkimmäiseen.

Lopetan tähän, koska pitää lähteä taas ajelemaan. Nähtäväksi jää, ilmestyykö kertomuksesta vielä toinen osa.

[safiiri]

Korkeamman koulutuksen ideakin on se, että hankkii kykyä ajatella...

Valitettavasti korkeampi koulutus toimii usein tätä tarkoitusta vastaan. Se tuottaa lähinnä auktoriteetiuskovaisia siteeraajia, jotka eivät pysty muodostamaan itsenäisen ajattelun kautta juuri mitään uutta.

Alan ymmärtää, mistä ajattelusi syntyy.

Kyse ei ole auktoriteetiuskovaisesta siteeraamisesta, vaan siitä, että oma ajattelu pitää asettaa muiden ajattelijoiden ajattelun testiin. Ei niitä opiskellessa eteen tulevia ajattelijoita uskoa pidä, vaan heidän ajatteluunsa pitää tutustua ja pohtia, ovatko he oikeassa, onko itse oikeassa ja miten heidän ajattelunsa haastaa tarkentamaan omaa.

Käytännössä se ei mene noin. Humanistisissa tieteissä on omat paradigmansa, joita ei itsenäisesti ajattelevan opiskelija sovi koskaan kyseenalaista. Nämä paradigmat ovat vahvasti sidoksissa vallitsevaan poliittiseen ilmapiiriin. Sukupuolentutkimuksessa opiskelijan on lähes mahdotonta lähteä tutkimaan asioita, jotka kumoaisivat myytin naisen uhriasemasta. Oppilaitos ei yksinkertaisesti tue sellaista irtiottoa. Kasvatustieteissä oppimiskäsitykset on yleensä naulattu oppimishaluun. kasvatustiede ei kaiketi vieläkään tunnusta, että on olemassa oppimishaluttomia opiskelijoita ja tämän seurauksena myös monet tieteen tuottamat pedagogiset ratkaisut menevät pieleen. Tie päättyy hyvin nopeasti myös silloin, kun opiskelija haluaisi tutkia mitä vähemmistöt ovat itse tehneet päädyttyään vihan kohteeksi. Ihmistieteet suojelevat uhriasemaa. Vastaavasti politiikan puolella mikään oppilaitos ei salli opinnäytetyötä, joka löytää vaikkapa äärioikeistosta hyviä puolia.

Kyllä erilaiset näkemykset sallitaan. Mutta ne pitää pystyä perustelemaan hyvin ja pätevästi. Tosin ei omia näkemyksiä tietenkään voi heti ensimmäisessä tentissä ryhtyä esittelemään, vaan ensin on tosiaan hankittava pohjalle tietämystä siitä, mitä tähän mennessä on saatu aikaan / ajateltu. Minusta se kuitenkin on ihan hyvä, sillä jos näitä ajatuksia aikoo kritisoida, niin toki ne myös pitää sekä tuntea että perusteellisesti myös ymmärtää.

Niin ja - on vähän vaikeaa kyseenalaistaa jokin vallitseva paradigma, jos ei edes tiedä, mikä se on. Tietämiseksi ei riitä hatarat omat ennakkoasenteelliset kuvitelmat siitä tai "parhaimmillaan" lehtijuttutason huhupuheet.

[Brutto]

Korkeamman koulutuksen ideakin on se, että hankkii kykyä ajatella...

Valitettavasti korkeampi koulutus toimii usein tätä tarkoitusta vastaan. Se tuottaa lähinnä auktoriteetiuskovaisia siteeraajia, jotka eivät pysty muodostamaan itsenäisen ajattelun kautta juuri mitään uutta.

Alan ymmärtää, mistä ajattelusi syntyy.

Kyse ei ole auktoriteetiuskovaisesta siteeraamisesta, vaan siitä, että oma ajattelu pitää asettaa muiden ajattelijoiden ajattelun testiin. Ei niitä opiskellessa eteen tulevia ajattelijoita uskoa pidä, vaan heidän ajatteluunsa pitää tutustua ja pohtia, ovatko he oikeassa, onko itse oikeassa ja miten heidän ajattelunsa haastaa tarkentamaan omaa.

Käytännössä se ei mene noin. Humanistisissa tieteissä on omat paradigmansa, joita ei itsenäisesti ajattelevan opiskelija sovi koskaan kyseenalaista. Nämä paradigmat ovat vahvasti sidoksissa vallitsevaan poliittiseen ilmapiiriin. Sukupuolentutkimuksessa opiskelijan on lähes mahdotonta lähteä tutkimaan asioita, jotka kumoaisivat myytin naisen uhriasemasta. Oppilaitos ei yksinkertaisesti tue sellaista irtiottoa. Kasvatustieteissä oppimiskäsitykset on yleensä naulattu oppimishaluun. kasvatustiede ei kaiketi vieläkään tunnusta, että on olemassa oppimishaluttomia opiskelijoita ja tämän seurauksena myös monet tieteen tuottamat pedagogiset ratkaisut menevät pieleen. Tie päättyy hyvin nopeasti myös silloin, kun opiskelija haluaisi tutkia mitä vähemmistöt ovat itse tehneet päädyttyään vihan kohteeksi. Ihmistieteet suojelevat uhriasemaa. Vastaavasti politiikan puolella mikään oppilaitos ei salli opinnäytetyötä, joka löytää vaikkapa äärioikeistosta hyviä puolia.

Kyllä erilaiset näkemykset sallitaan. Mutta ne pitää pystyä perustelemaan hyvin ja pätevästi. Tosin ei omia näkemyksiä tietenkään voi heti ensimmäisessä tentissä ryhtyä esittelemään, vaan ensin on tosiaan hankittava pohjalle tietämystä siitä, mitä tähän mennessä on saatu aikaan / ajateltu. Minusta se kuitenkin on ihan hyvä, sillä jos näitä ajatuksia aikoo kritisoida, niin toki ne myös pitää sekä tuntea että perusteellisesti myös ymmärtää.

Niin ja - on vähän vaikeaa kyseenalaistaa jokin vallitseva paradigma, jos ei edes tiedä, mikä se on. Tietämiseksi ei riitä hatarat omat ennakkoasenteelliset kuvitelmat siitä tai "parhaimmillaan" lehtijuttutason huhupuheet.

Elämme ehkä liiankin koulutuskeskeisessä maailmassa. Koulutukselle on annettu statuksenomainen itseisarvo unohtaen samalla että koulutus on pelkkä väline, jolla tavoitellaan osaamista. Osaaminen taas rakentuu monesta erillisestä elementistä, joita ovat esimerkiksi lahjakkuus, kokemus, koulutus sekä muualta hankittu osaaminen.

Kokonaisuutena osaaminen onkin vähintään kolmiulotteinen ominaisuus, jolloin ihmisen kyvykkyyttä ei ratkaise pelkkä suoritetun tutkinnon korkeus. Osaamisella on tietyllä tavalla olemassa tilavuus, jonka dimensiot ovat kokemus aiheesta (syvyys), perehtyminen aiheeseen (korkeus) sekä perehtyminen muihin aiheisiin (leveys). Neljännen osaamisen ulottuvuuden voisi muodostaa osaamisen ajantasaisuus tai hyödynnettävyys.

Tällä tarkastelutavalla tuore kauppatieteiden tohtori ei osaa juuri mitään kokeneeseen ja lisäkouluttautuneeseen merkonomiin verrattuna.

Vain osaamisella on todellista arvoa.

[Hippi]

Ylläolevaan kommentti,

IT-alalla on osaksi kierrytty takaisin alkuaikojen malliin. Silloin muinoin, kun itse aloitin, riitti "lukion todistuksessa matikan kympit ja suuri innostus" sen lisäksi, että kouluttautuminen alalle oli jonkinlaisissa lapsenkengissä.

Pian sitten koodariksikin pääsi vain ATK-instituutin käynyt ja suunnittelijaksi vaadittiin jo yliopistoa.

Ja kun kouluttautumisen arvostus ja vaatimus oli pahimmillaan, niin ohjelmoijaksi otettiin vian korkeakoulututkinnon suorittaneitä. Sillä ei ollut mitään väliä, milta alalta tutkinto oli. Meilläkin oli kemisti, psylologi, ... kirjava lauma erilaisia maistereita. Ansioituneen työntekijän urakehitys jopa saattoi tyssätä joksikin aikaa, kun ei ollut tutkintoa. Omaksi onnekseni tuo sääntö sitten kumoutui.

Yllä oleva oman firmani sisältä nähtynä.

Nyt sitten ilmoitellaan, että haetaan 10 viikon täsmäkoulutukseen eikä aikaisemmalla kokemuksella ole väliä. Ilmeisesti kuitenkin jonkinlaiset testit noissa on. Muuttunu ala potee työvoimapulaa ja ilmeisesti myös työmenetelmät ja välineet ovat muuttunueet siten, että nykyiseen koodarin työhön yliopsto-opinnot eivät tuo hyötyä.

[kertsi]

Elämme ehkä liiankin koulutuskeskeisessä maailmassa. Koulutukselle on annettu statuksenomainen itseisarvo unohtaen samalla että koulutus on pelkkä väline, jolla tavoitellaan osaamista. Osaaminen taas rakentuu monesta erillisestä elementistä, joita ovat esimerkiksi lahjakkuus, kokemus, koulutus sekä muualta hankittu osaaminen.

Kokonaisuutena osaaminen onkin vähintään kolmiulotteinen ominaisuus, jolloin ihmisen kyvykkyyttä ei ratkaise pelkkä suoritetun tutkinnon korkeus. Osaamisella on tietyllä tavalla olemassa tilavuus, jonka dimensiot ovat kokemus aiheesta (syvyys), perehtyminen aiheeseen (korkeus) sekä perehtyminen muihin aiheisiin (leveys). Neljännen osaamisen ulottuvuuden voisi muodostaa osaamisen ajantasaisuus tai hyödynnettävyys.

Tällä tarkastelutavalla tuore kauppatieteiden tohtori ei osaa juuri mitään kokeneeseen ja lisäkouluttautuneeseen merkonomiin verrattuna.

Vain osaamisella on todellista arvoa.

Riippuu työtehtävistä ja ammatista, onko teoreettisella osaamisella tai tieteenteon osaamisella arvoa. Seuraavassa vain arvailua, kun en paljon mitään kaupallisen puolen ammateista tai koulutuksista tiedä. Jos laitetaan kauppatieteiden tohtori ja merkonomi pankkineidin tehtäviin pankin kassalle, voi sillä merkonomilla olla arvokkaampaa kokemusta (jos on), ja hän ehkä saavuttaa nopeammin riittävän taitotason. Ja se merkonomi voi lisäksi paremmin sietää rutiinitehtäviä, jotka sille tohtorille voivat ehkä olla tappavan tylsiä. Jos taas molemmat laitetaan esimerkiksi  kehittämään uusia monimutkaisia sijoitusinstrumentteja, joilla nyhdetään tyhmiltä privaattiasiakkailta rahat pois, saattaa se tohtori olla pätevämpi. Vaikka vielä paremmin tehtävään voisi soveltua ehkä kauppatieteiden maisteri. Ja jos taas tehtävänä on jokin vielä syvällisempää asiantuntijuutta tai tutkijankoulutusta vaativa homma, voi se tohtorikoulutettu olla paljon paremmin soveltuva kuin joku merkonomi. Esimerkiksi pankin liiketoiminnan vision ja bisnesstategian, markkinatutkimuksen, markkina-analyysin, liiketoimintasuunnitelman tms. tekemiseen voisi se tohtori todennäköisesti soveltua paremmin kuin merkonomi. Puhumattakaan jostain kauppatieteen alaan kuuluvan varsinaisen tieteellisen tutkimuksen teosta, mihin merkonomi olisi täysin epäsopiva.

Jos sinulla todettaisiin kasvain aivoissa, menisitkö mieluummin koulututetun aivokirurgin vai valelääkärin vai eläinlääkärin vai välskärin (jolla paljon kokemusta paiseiden puhkomisesta) leikattavaksi? 

[Xantippa]

Itse olen aina pitänyt muuten hauskana käsitystä, että korkeasti koulutetut ihmiset tympääntyvät rutiinitehtäviin helpommin kuin matalammin koulutetut. Nimittäin kun oma kokemukseni on, että nimenomaan kouluttautuminen vaatii perslihaksia ja toistoja ja samankin lukemista/tenttimistä uudelleen, saattaa olla hyvinkin puuduttavaa, siis. Etenkin verrattuna työelämään, jossa erittäin harvassa ovat enää ne tehtävät, jotka päivästä toiseen toistuvat samankaltaisina, jo virheet tuovat vauhtia päivään!

T: Xante

[Brutto]

Jos sinulla todettaisiin kasvain aivoissa, menisitkö mieluummin koulututetun aivokirurgin vai valelääkärin vai eläinlääkärin vai välskärin (jolla paljon kokemusta paiseiden puhkomisesta) leikattavaksi?

Ehkä suorittaisin tilannearvion. Katsotaanpa hieman:

Koulutettu aivokirurgi 1. Hän on broileri, joka on ennätysajassa valmistunut tohtoriksi. Hän osaa selittää aivoleikkauksen vaiheet viidellä eri kielellä, mutta ei ole itsenäisesti ikinä suorittanut tämän tyyppistä aivoleikkausta.

Ei jatkoon.

Koulutettu aivikirurgi 2. Hän ei puhu mitään ymmärrettävää kieltä, mutta hänellä on viralliset tohtorin paperit Mogadishun yliopistosta. Työtodistuksessa näyttäisi olevan Nigerian prinssin allekirjoitus.

Ei jatkoon

Valelääkäri. Vanha mies, jolla ei ole virallista tutkintoa, mutta kirurgiaan ja lääketieteeseen liittyvää muuta koulutusta on noin 2000 opintopisteen verran. Hän on vuosien varrella tenyt todistettavasto onnistuneita aivoleikkauksia.

Jatkoon

Välskäri. Hänellä ei ole mitään virallista tutkintoa mutta hän on itseoppineena lääkintämiehenä ja kansainvälisen lääkintäryhmän jäsenenä kiertänyt maailman pahimmilla kriisialueilla jo vuosikymmenet ja suorittanut niissä tehtävissä tuhansia vastaavia aivoleikkauksia. Viimeisten vuosien onnistumisprosentti on tasan 100.

Ehdottomasti jatkoon.

[Karikko]

Jos sinulla todettaisiin kasvain aivoissa, menisitkö mieluummin koulututetun aivokirurgin vai valelääkärin vai eläinlääkärin vai välskärin (jolla paljon kokemusta paiseiden puhkomisesta) leikattavaksi?

Ehkä suorittaisin tilannearvion. Katsotaanpa hieman:

Koulutettu aivokirurgi 1. Hän on broileri, joka on ennätysajassa valmistunut tohtoriksi. Hän osaa selittää aivoleikkauksen vaiheet viidellä eri kielellä, mutta ei ole itsenäisesti ikinä suorittanut tämän tyyppistä aivoleikkausta.

Ei jatkoon.

Koulutettu aivikirurgi 2. Hän ei puhu mitään ymmärrettävää kieltä, mutta hänellä on viralliset tohtorin paperit Mogadishun yliopistosta. Työtodistuksessa näyttäisi olevan Nigerian prinssin allekirjoitus.

Ei jatkoon

Valelääkäri. Vanha mies, jolla ei ole virallista tutkintoa, mutta kirurgiaan ja lääketieteeseen liittyvää muuta koulutusta on noin 2000 opintopisteen verran. Hän on vuosien varrella tenyt todistettavasto onnistuneita aivoleikkauksia.

Jatkoon

Välskäri. Hänellä ei ole mitään virallista tutkintoa mutta hän on itseoppineena lääkintämiehenä ja kansainvälisen lääkintäryhmän jäsenenä kiertänyt maailman pahimmilla kriisialueilla jo vuosikymmenet ja suorittanut niissä tehtävissä tuhansia vastaavia aivoleikkauksia. Viimeisten vuosien onnistumisprosentti on tasan 100.

Ehdottomasti jatkoon.

Tuosta tuli mieleen, kun aikoinaan etelafrikkalainen sydänkirurgi teki ensimmäisiä sydämensiirtoleikkauksia.

Hänellä oli niiden suorittajana oppimaton musta mies. Hänen oma kätensä ei ilmeisesti ollut riittävän tarkka, vaikka olihan hän silti operaation  aivot.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Christiaan_Barnard

[kertsi]

Brutto siirtelee "vaivihkaa" maalitolppia, kun yhtäkkiä joku paljon paiseden puhkaisusta kokemusta saanut välskäri muuttuukin yhtäkkiä sellaiseksi, joka "itseoppineena lääkintämiehenä ja kansainvälisen lääkintäryhmän jäsenenä kiertänyt maailman pahimmilla kriisialueilla jo vuosikymmenet ja suorittanut niissä tehtävissä tuhansia vastaavia aivoleikkauksia. Viimeisten vuosien onnistumisprosentti on tasan 100."

Tuollaista sanotaan argumentaatiovirheeksi.

Mitenhän hyvin on muuten tiedossa kirurgien onnistumisprosentit? Saavatko potilaat sellaista tietoa edes pyynnöstä?

[Brutto]

Brutto siirtelee "vaivihkaa" maalitolppia,

Olit itse ensin kärrännyt tolpat pitkin pitäjää. Minä sentään palautin ne takaisin kentälle.

[kertsi]

Koska ohitit sen pääasiallisen pointin kommentissani, Brutto, niin voinemme ehkä vetää sen (bruttomaisesti trollaavan) johtopäätöksen, että mielestäsi kauppatieteeseen liittyvän yliopistotutkimuksen ja huipputieteen tekoon, sekä pankkien liiketoimintasuunnitelmien, markkinatutkimusten suunnitteluun, markkina-analyyseihin, asiakassegmentointeihin, ja varsinkin pankin visioiden ja liiketoimintastrategioiden hiomiseen olisi paras mahdollinen vaihtoehto tekijäksi 50 vuotta pankin kassalla toiminnut kassaneiti. Jep jep. Kokemus kunniaan.

[Hayabusa]

Minusta Bruton määritelmä kokonaisosaamisesta on hyvä:
Kokonaisuutena osaaminen onkin vähintään kolmiulotteinen ominaisuus, jolloin ihmisen kyvykkyyttä ei ratkaise pelkkä suoritetun tutkinnon korkeus. Osaamisella on tietyllä tavalla olemassa tilavuus, jonka dimensiot ovat kokemus aiheesta (syvyys), perehtyminen aiheeseen (korkeus) sekä perehtyminen muihin aiheisiin (leveys). Neljännen osaamisen ulottuvuuden voisi muodostaa osaamisen ajantasaisuus tai hyödynnettävyys.

Ongelma on kunkin dimension suuruuden arvioiminen. Tutkinto on tässä suhteessa helpoimmasta päästä, tutkinnolle on olemassa kirjatut vaatimukset. Ja kuten jo edesmennyt professorini boolimaljan ääressä totesi: "tutkinto on osoitus oppimiskyvystä". Voimme siis olettaa, että tutkinnon suorittaneella henkilöllä on kyvykkyys kehittää muitakin dimensioita, mutta se ei ole tae, että näin olisi tapahtunut.

Lisäisin vielä, että työsuoritteen osalta tarvitaan vielä motivaatiota ja tunnollisuutta. Mikäli nämä puuttuvat, tuloksen voi odottaa olevan heikko.

[kertsi]

Tutkinnosta voi olla se hyöty, että sen avulla voi saada hyväpalkkaisia duuneja, vaikkeivät olisikaan edes samalta alalta, mihin on opiskellut. (Itselleni kävi näin.) Hayabusa (tai proffansa) on oikeassa siinä, että tutkinto nähtäneen osoituksena oppimiskyvystä. Lisäksi jos tutkinto on tieteenalalta, joka mielletään yhtenä vaikeimmista, nähtäneen tutkinnon suorittanut ehkä fiksumpana kuin sellainen, jolla on alempi tutkinto tai tutkinto helpommalta alalta, tai ei tutkintoa lainkaan. (Tässä oletuksessa tietty voidaan mennä metsäänkin.) Kolmas tutkinnon hyöty voisi olla ongelmanratkaisukyvyn, systemaattisuuden, kurinalaisuuden, pitkäjänteisyyden tms. ominaisuuksien harjoittamisessa.

[-:)lauri]

Leikilläni olen sanonut, että aika huvittavaa, että ne vielä maksaa siitä duunista, jonka tekisin ihan huvikseni. No, tarpeen ne rahat kuitenkin on olleet

Sama vika rahikaisella. Olen käytännössä itseoppinut tähän nykyiseen tehtävääni. Olin harrastellut alaa jo pitempään, ja hakiessani alalle töitä, sain töitä. Eka joitain vuosia projekteja erääseen pikkufirmaan ja nyt olen sitten eräässä hieman isommassa lafkassa vakkarina.