Koulukiusaaminen

[Hippi]

Kirjoitinkin, että lähtökohtaisesti kiusaaja siirretään, en että aina. Mutta tosiaan tapaukset ovat yksilöllisiä. Voi olla ettei kiusaaminen lakkaa ennen kuin kiusattu kirjaimellisesti hakkaa kiusaajansa. Näitäkin on tapahtunut.

Mutta pitääkö tilanteen vaan antaa jatkua niin pitkään, että kiusatulla menee kuppi totaalisesti nurin ja hakkaa sitten teräaseen tai muun apuvälineen kanssa mahdollisesti peruuttamattomin seurauksin. Näitäkin on tapahtunut. Saiko kiusaaja vain sen, mitä ansaitsi?

[Hayabusa]

Kirjoitinkin, että lähtökohtaisesti kiusaaja siirretään, en että aina. Mutta tosiaan tapaukset ovat yksilöllisiä. Voi olla ettei kiusaaminen lakkaa ennen kuin kiusattu kirjaimellisesti hakkaa kiusaajansa. Näitäkin on tapahtunut.

Mutta pitääkö tilanteen vaan antaa jatkua niin pitkään, että kiusatulla menee kuppi totaalisesti nurin ja hakkaa sitten teräaseen tai muun apuvälineen kanssa mahdollisesti peruuttamattomin seurauksin. Näitäkin on tapahtunut. Saiko kiusaaja vain sen, mitä ansaitsi?

Tämänhän se ongelma usein onkin. Asioihin ei puututa ajoissa.

[Hippi]

Edellä sanotun lisäksi tuli tuossa mieleen, että ei se kiusattukaan historiastaan pääse nykyisin eroon, ellei sitten kokko perhe muuta aivan toiselle paikkakunnalle. Nykyisin lapsilla on laajat sosiaaliset verkostot somen kautta, joten aina "joku tuntee jonkun, joka tietää" miksi kiusattu on siirtynyt toiseen lähitienoon kouluun ja se kiusaaminen saattaa siellä sitten toisten toimesta jatkua. Onhan noita kertomuksia ollut, että koulun vaihtokaan ei ole auttanut.

--

Omalla luokallani oli yksi poika, jota kiusattiin keskikoulun alaluokilla. Se ei niinkään tapahtunut kouluaikana, vaan lähinnä kai koulumatkoilla. No, oli kyllä kouluaikanakin jotain sanomista ja nälvintää esimerkiksi pojan vaatteista, jotka poikkesivat sen ajan nuorten "pukukoodista". Koulumatkoilla tuli sitten jotain tönimistä ja lumipesuja yms. En tarkoin tiedä, mitä kaikkea tapahtui, mutta luokanvalvoja piti koko luokalle ankaran puhuttelun sen jälkeen, kun pojan vanhemmat olivat ottaneet asiasta yhteyttä kouluun. Käsittääkseni tuon jälkeen ei sitten homma jatkunutkaan. Eli nykymenoon nähden oli melkoisen lievää ja siitä päästiin yli helposti. Merkittävää sekin, että tuolla kiusatulla oli kaiken aikaa omakin kaveripiiri, joka säilyi lukion loppuun asti, joten ei hän yksin jäänyt missään vaiheessa.

[kertsi]

Gradu KOULUKIUSAAMINEN Lasse Hassinen, Jyväskylän yliopisto

Varhainen puuttuminen olisi kaikille parasta:


Tämä roolien iskostuminen kantajaansa on
yleisempikin ilmiö ja koskee siis kaikkia kiusaamisprosessin osallisia. Tämäkin on
yksi osasyy siihen, miksi kiusaamiskierteen katkaiseminen on usein hankalaa ja aikaa
vaativaa toimintaa, mutta jonka ratkaisuyrityksissä ei saisi turhaan viivytellä.
Nämä roolit ovat siis paitsi sangen pysyviä, myös muodostuvat varsin varhain. On
nimittäin todettu lapsiryhmien sosiaalisen rakenteen muodostuvan ja vakiintuvan jo
hyvin aikaisessa vaiheessa, 8 - 10 vuoden iässä. (Aho 1997, 234.)

Kiusaajan rooli on yleensä varsin pysyvä, eikä se ole niinkään sidottu uhrin
persoonaan. Jos uhri jättää luokan tai koulun, löytää kiusaaja yleensä uuden
kiusaamisen kohteen. (Harjunkoski & Harjunkoski 1994, 35.) Mäenpään (1989, 69)
mukaan on aggressiivinen käyttäytyminen sitä pysyvämpää, mitä vanhempi oppilas
on. Tämä seikka on tärkeää ottaa huomioon pohdittaessa toimenpiteisiin tarttumista.
Mitä kauemmin viivytellään, mitä kauemmin kiusaaja saa jatkaa toimiaan, sitä
vaikeampaa hänen käyttäytymistään on yrittää muuttaa. Tietysti puhumattakaan
viivyttelyn merkityksestä sille inhimilliselle kärsimykselle, mitä kiusaaminen
kohteelleen aiheuttaa.

[Hippi]

^
Tuo tutkimus on kyllä tehty hyvin erilaisessa maailmassa kuin mitä nykyinen maailma on. Olisi mielenkiintoista nähdä vertailun vuoksi joku uudempi tutkimus, jossa olisi mukana myös somen olemassaolo. Sehän on muuttanut etenkin nuorten maailmaa aivan merkittävästi.

[kertsi]

Totta, somen merkitys lienee vain entisestään korostunut gradun teon (v. 2003) jälkeen.

Some tuo ihmisistä esiin kurjimmat puolet. Kiusaamista tapahtuu somen ansiosta lisäksi myös aiemman enemmän vapaa-aikanakin, kaikkiin vuorokauden aikoihin. Joissain tapauksissa some-kiusaaminen voi olla vielä rankempaa kuin fyysinen kimppuunkäyminen. Esimerkiksi jos levitellään jotain yksityiseksi tarkoitettuja herutus- tms. kuvia.

[Laika]

Kirjoitinkin, että lähtökohtaisesti kiusaaja siirretään, en että aina. Mutta tosiaan tapaukset ovat yksilöllisiä. Voi olla ettei kiusaaminen lakkaa ennen kuin kiusattu kirjaimellisesti hakkaa kiusaajansa. Näitäkin on tapahtunut.

Mutta pitääkö tilanteen vaan antaa jatkua niin pitkään, että kiusatulla menee kuppi totaalisesti nurin ja hakkaa sitten teräaseen tai muun apuvälineen kanssa mahdollisesti peruuttamattomin seurauksin. Näitäkin on tapahtunut. Saiko kiusaaja vain sen, mitä ansaitsi?

Tämänhän se ongelma usein onkin. Asioihin ei puututa ajoissa.

Nurkkaan ajetun ihmisen epätoivoiset yritykset suojella arvokkuutensa rippeitä ympärilleen kerääntyneitä haaskalintuja vastaan pitäisi mielestäni jättää tuomitsematta. Rangaistuksilla näet kuuluisi olla jokin mielekäs funktio ylipäänsä, eikä katumus tai yhteisön suojeleminen varmasti voi olla mainitunlaisissa tapauksissa syy. Olen käyttänyt kouluesimerkkinä pitkään jatkunutta perheväkivaltaa, missä yksi sadistinen puoliso pahoinpitelee henkisesti kumppaniaan, kunnes kerran päässä naksahtaa, ja käteen tarttuu keittiöveitsi. Ei ole mitään mieltä rankaista veitseen tarttunutta, joskaan tietenkään en periaatteen kannalta puhu tässä näyttökysymyksistä. Sanon periaatteessa.

Lasten henkisessä väkivallassa on usein kyse ryhmädynamiikasta. Kokeilkaa laittaa koira muiden sekaan, kun se saapuu paikalle valmiiksi häntä luimussa. Se tietää vaikeuksia, sen näkee usein jo saapuvan koiran olemuksesta. Muu lauma ottaa yhden tulokkaan uhrikseen, koska sillä tavalla ryhmädynamiikka toimii. Jos jengi hajotetaan osiksi, sen toimintamekanismikin saattaa hyvin purkautua. Siksi koulukiusaamisen lopettamiseksi pitäisi ennen muuta hajottaa porukka, joka saa toinen toiseltaan arvonantoa sadismistaan. Kyse ei välttämättä ole edes siitä, miten eristää kiusattu ja kiusaaja toisistaan, vaan miten erottaa toisistaan kiusaaja ja hänen oma tukiverkostonsa. Kyse ei välttämättä ole edes kiusaajan individuaalista persoonasta. Ihmisellä tutkitusti menee toisenlainen vaihde silmään kun hän kadottaa yksilönsä ja muuttuu kollektiivin osaksi. Olen kirjoittanut saksalaisten synneistä 1930-40 -luvuilla kysymällä, eikö syyllisyyden konsepti voi olla myös kollektiivinen, kun kaikki ovat syyllisiä. Kuka voi vedota syyttömyyteensä, jos itse instituutiot ovat sairastuneet, ja ihmiset yhä hyväksyvät niiden auktoriteetin?

Erikseen ovat varsinaiset sosiopaatit, jotka yksinkertaisesti nauttivat kiduttamisesta yksin tai yhdessä. Tällaisia tapauksia on pieni osa, mutta heidän käsittelemisensä yhteiskunnallisena kysymyksenä sisältää sitten paljon muutakin kuin sen, mitä tehdä heille koulumaailmassa. Osaatte varmaan kuvitella, kuinka pahan vyyhdin kanssa ollaan tekemisissä pelkästään yritettäessä todeta lapsen kohdalla: teidän lapsenne on parantumaton sosiopaatti, joka täytyy eristää yhteiskunnasta muiden turvallisuuden vuoksi. Sitä paitsi ja ennen muuta palataan jälleen näyttökysymyksen ääreen.

Koulun asenneilmapiirin muuttaminen vaatii toki työtä etupäässä aikuisten parissa. Jos opettajakuntaa aihe ei tarpeeksi kiinnosta, ei oppilaiden siirtely itsessään poista toimintakulttuurista johtuvaa ongelmaa. Ehkä pitäisikin siirtää opettajia, jos näin on. Muuten olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, ettei kiusatun siirtäminen auta, ellei sadismin syihin puututa. Shakkipelistäkään ei katoa ruutu ainoastaan sen vuoksi, ettei siinä satu tietyllä hetkellä olemaan nappulaa. Ruudun kontrolloimiseksi siihen ei tarvitse siirtää nappulaa.

[Saares]

Äärimmäinen vastaus kiusaamiseen on kouluammunta. Sitäkin on tapahtunut.

[Brutto]

Palokunnista kannatta myös luopua kokonaan. Tulipalojen sammuttaminen on aivan turhaa työtä koska sammutus ei poista varsinaista palon syttymissyytä. Ja tulipalo voi joskus syttyä myös uudelleen sammutuksen jälkeen!!!

[Norma Bates]

Vielä puuttuu kommentit

"kiusattiin minuakin kunnes pistin kiusaajia turpaan ja siihen loppui kiusaaminen"

ynnä

"hakattiin minuakin harjalla päähän ja hyvää se vain teki".

[-:)lauri]

Laikalla tuossa yläviistossa viisaita sanoja. Kiusaaminen tuskin tosiaan johtuu poikkeuksia lukuunottamatta pahoista ihmisistä vaan paljon olennaisempaa on eläinlajimme epäterveisiin hierarkioihin liian usein kannustava ilmapiiri.

[Xantippa]

Vielä puuttuu kommentit

"kiusattiin minuakin kunnes pistin kiusaajia turpaan ja siihen loppui kiusaaminen"

ynnä

"hakattiin minuakin harjalla päähän ja hyvää se vain teki".

Just näin. Lisäksi kannattaa aina varmuuden vuoksi muistaa, että rangaistus on annettava, muulla niin väliä. Jonkun on maksettava siitä, että opettajia/vanhempia/aikuisia yleensä ei kiinnosta. On hienoa, jos rangaitukselle löytyy nimi ja naama, joka poistetaan täältä ja ollaan tyytyväisiä tulokseen.

T: Xante

[Xantippa]

Palokunnista kannatta myös luopua kokonaan. Tulipalojen sammuttaminen on aivan turhaa työtä koska sammutus ei poista varsinaista palon syttymissyytä. Ja tulipalo voi joskus syttyä myös uudelleen sammutuksen jälkeen!!!

Se on sitten kumma, että aina, kun vaatii enemmän toimepiteitä, laajempien kokonaisuuksien ajattelemista, vähän vaativampaa toimintaa, nousee esiin nämä palonsammuttelijat väsyneine fraaseineen, kuten olisivat itse ne eka kertaa keksineet selittämään laiskuttaan toimia paremmin.

T: Xante

[kertsi]

Aiemmin linkkaamastani gradusta:

Kussakin tilanteessa on tärkeää löytää yleisten linjojen takaa ne yksittäiset syyt ja
mahdolliset ongelmavyyhdit, joita kerimällä voidaan löytää juuri nimenomaiseen
tapaukseen soveltuvat ongelmanratkaisukeinot. Arjen tilanteissa ei syiden etsinnästä
tule kuitenkaan tehdä itsetarkoituksellista toiminnan motiivia, vaan sen tulee palvella
koulun sisäisten vuorovaikutustilanteiden tulehduspisteiden hoitamista. Sanavalinta
on tarkoituksellinen, sillä koulukiusaaminen on usein oire jostain syvemmältä
nousevasta ongelmakohdasta koulun sisäisessä toimintakulttuurissa. Syyt ovat usein
paitsi yksilöpsykologisia, myös toimintakulttuurin vinoutumia paljastavia.
Se tutkimuksin todennettu havainto, että aggressio ja epäsosiaalinen käytös on
oppimisen tulosta, tuo mukanaan yhden syyn ja samalla mahdollisuuden tarttua
koulukiusaamisongelmaan. Erilaisin kasvatuksellisin ja käyttäytymisterapeuttisin
menetelmin voitaneen näin ollen pyrkiä vaikuttamaan oppilaiden asenteisiin ja
käytännön valintoihin arjen tasolla. (Ks. Viemerö 2002, 138.)

[Hippi]

Kiusaamiskeskusteluun tuore kannanotto Sastamalan koulun rehtorilta. Sitä en osaa sanoa, mistä tuo nimi "kurirehtori" on tullut, mutta on mielikuva, että hän olisi ennenkin ollut otsikoissa.

Sastamalan kurirehtori jyrähtää kiusaamisesta: kertoo keinot, joilla siihen on "todella helppo puuttua"
...
Sastamalan Sylvään koulun "kurirehtori" Jari Andersson tyrmää keskustelun koulusiirroista osana varsinaista ongelmaa. Anderssonin mukaan ongelma ei katoa sillä, että kiusaajia kierrätetään oppilaitoksesta toiseen.
– Kiusaamiseen ilmiönä on todella helppo puuttua nollatoleranssilla. Jos koulun henkilökunta on yhtenevä, ei mitään lisäkoulutusta tarvita. Tarvitaan selkeää heinäntekojärkeä, Andersson jyrähtää.

Anderssonin mukaan opettajan toimivaltuuksia rajoittava lainsäädäntö ja julkisuuteen nousseet kanteet ovat istuttaneet koulun henkilökuntiin pelon kulttuurin. Ongelmiin ei uskalleta puuttua, ja ne ulkoistetaan poliisille tai sosiaaliviranomaisille.

Ruotsin mallissa ongelma siirtyisi koululta toiselle.

– Tämä on mennyt ihan sairaaksi. Katsotaan vain omaa toimialuetta, omia oikeuksia ja velvollisuuksia viranhaltijan näkökulmasta. Koulu on keskeinen osa lapsen maailmaa ja elämää. Jos auttaminen ei kuulu opettajan toimivaltaan, niin kuka sitten auttaa?
....