Koulukiusaaminen

[Toope]

En minäkään vain monikulttuuria syytä noista pääkaupunkiseudun koulujen ongelmista, vaikka osana ovatkin. Klaanikulttuuria saamme tänne, kun kerran pyysimme.
Yleinen yhteiskunnallinen kehitys myös on epäonnistunut. Opettajia ei kunnioiteta, opiskelijoilla/koululaisilla on vain oikeuksia, heidän velvollisuuksistaan ei niinkään puhuta.
Kuri ja järjestys siten ovat mitä ovat. Esitäpä naisopettajana lähi-itäläisessä kulttuurissa kasvaneelle, että nainen määrää sinua...
Itseaiheutettua ongelmaa, koska huonoa politiikkaa on harjoitettu.

[kertsi]

Fyysinen lyönti sattuu, vaikka miten psyykkaisi itsensä kestämään sen. Mutta sana, joka on pelkkää ääntä, sattuu vain silloin, jos antaa sen sattua.

Olet täällä kertonut pahoittaneesi niin pahoin mielesi jonkun sanoista, kirjoituksista, että olet vaipunut useiksi päiviksi (tai ehkä viikoiksi?) masennukseen, saaneesi sydänoireita (tykytyksiä? pelkäsit sydänkohtausta?) jonkun jäsenen pelkän nimen näkemisestä jne.. Valitsitko itse sen, että annoit sanojen sattua, vai sattuivatko sanat silti, aivan valinnoistasi riippumatta?

[a4]

Netflixin Musta kuningatar-minisarjassa orpokodin lapsille syötettiin rauhoittavia. Tuossa voisi olla kätevä lääke kiusaajillekin, etenkin piikitettynä. Ensimmäisestä kiusaamisesta viikon mömmöt, seuraavasta kuukauden kuuri.
Toki parempia ja vaikeampiakin ratkaisuja luulisi löytyvän.

[Kopek]

Olet täällä kertonut pahoittaneesi niin pahoin mielesi jonkun sanoista, kirjoituksista, että olet vaipunut useiksi päiviksi (tai ehkä viikoiksi?) masennukseen, saaneesi sydänoireita (tykytyksiä? pelkäsit sydänkohtausta?) jonkun jäsenen pelkän nimen näkemisestä jne.. Valitsitko itse sen, että annoit sanojen sattua, vai sattuivatko sanat silti, aivan valinnoistasi riippumatta?

Valikoiko kertsi itse sen, mikä häntä loukkaa ja mikä ei loukkaa. Taito ei ole kovin yleinen. Masentuneet ja ahdistuneet ja surulliset ja kateelliset ja vihaiset ja pelkäävät ym. olisivat ehkä kiitollisia siitä, jos he voisivat omalla päätöksellään lakkauttaa epämukavan olotilansa. Ikävä kyllä, vain harvat tällaiseen pystyvät, vaikka on olemassa terapiaa ja lääkkeitä ja mielenhallinnan kursseja ja muita apukeinoja.

Jotkut turruttavat epämukavat tunteensa alkoholilla, jotkut huumeilla, jotkut hullulla työnteolla, jotkut hikiurheilulla, jotkut taiteella, jotkut uskonnolla, jotkut filosofialla. Monia keinoja on kokeiltu.

Jos ihminen lyö vahingossa vasaralla sormeensa ja parahtaa kivusta, häneltä tuskin kysytään, valitsiko hän sen, että vasaran isku sattuu. Tällainen ei juolahda edes mieleen, koska jokainen normaalin tuntoaistin omaava ihminen kokee kipua, jos häntä lyödään vasaralla sormeen. Fyysisen kivun kohdalla tuntemuksemme ovat aika lailla samanlaisia, vaikka pieniä eroja yksilöiden välillä onkin. Yksi sinnittelee kipunsa kanssa ja toinen valittaa. Onko tällöin kyse fyysisistä eroista vai henkisistä eroista vai kummastakin, siitä voidaan olla monta mieltä. 

Henkinen kipu on siinä mielessä ongelmallinen, että kaikki eivät koe sitä samalla tavalla samanlaisista syistä. Yksi voi olla herkkä yhdenlaisille asioille, toinen toisenlaisille.

Siinä mielessä herkkyyteni tietynlaisille sanoille on - ikävä kyllä - oman valintani seurausta, että olen kertonut asioistani ajattelematta, että avaan samalla oven, jonka kautta minua voidaan satuttaa. Olen ollut liian hyväuskoinen ja sinisilmäinen. En ole tullut ajatelleeksi, miten raakaa foorumielämä on. En ole tiennyt, että sosiaalinen media on entisten koulukiusaajien paratiisi, jossa on liikuttava suojaukset päällä, jos haluaa säilyä vammoitta.

Kyllä minä sen nyt tajuan, mutta se on tavallaan jo liian myöhäistä. Virhe on tapahtunut.

Kun mietin, mitä - tai pikemminkin miten vähän - muut ihmiset ovat itsestään ja elämästään kertoneet, tajuan, miten minunkin olisi pitänyt toimia. Satun vain olemaan luonteeltani avomielinen. Tätä ominaisuutta pitäisi oppia hillitsemään.

Yksi ongelmia pahentava asia on se, että olen hajamielinen ja huonomuistinen. En muista, mitä olen kirjoittanut ja mitä muut ovat kirjoittaneet. Joku saattaa kirjoittaa paljonkin itsestään foorumilla, mutta jos en ole kiinnostunut tuosta ihmisestä, hänen kirjoituksensa eivät jää mieleeni.

En ole kiinnostunut kotieläinten hoidosta ja lumen lapioimisesta ja kukkien kasvattamisesta ja kerrostaloelämän yksityiskohdista. Jos joku kertoo tämän tyyppisistä asioista, ne eivät ehkä taltioidu muistiini. En edes muista, kuka nimimerkki tällaisista asioista on kertonut. Sen sijaan jos joku kertoo auton jousituksesta ja pyörän laakereista ja hitsauslaitteesta ja autotallinsa välineistä, tällaiset asiat ehkä jäävät mieleeni ja vieläpä hyvin tarkasti. Sen painaa mieleensä, mistä on kiinnostunut.

No, kyllä minä nyt Hipin ja Norman kissat sentään muistan. Mutta noin yleensä en ole kiinnostunut tämän tyyppisistä asioista.

Kerroin nyt vain hajamielisestä ja huonomuistisesta itsestäni. Joku toinen ei ehkä ole hajamielinen ja huonomuistinen. Hän voi muistaa minun itsestäni kirjoittamia asioita paremmin kuin minä itse. Olen huomannut tällaisen seikan, kun joku on maininnut kommentissaan, että kerroin joskus jotain.

"Miten se tuon tietää. Miten se tuon muistaa", on hämmästynyt ajatukseni. "No, kai olen asian joskus maininnut, vaikka en itse muistakaan. Ei kai tyyppi vain tiedä nimimerkkiäni eräällä toisella foorumilla", saatan miettiä. "Vai onko hän peräti tietoinen henkilöllisyydestäni. Tämähän on pelottavaa."

Kun kirjoittaa paljon, jättää samalla polulle leivänmuruja, joita joku toinen voi seurata. Yksittäinen tiedonripe ei kerro paljon, mutta kun tiedot yhdistetään, saadaan tarina. Näinhän sotilastiedustelussa tehdään ainakin niiden kirjojen perusteella, mitä olen aiheesta lukenut.

Tavallinen ihminen ei jaksa kelata läpi jonkun toisen ihmisen - varsinkaan paljon kirjoittavan - kaikkia foorumikirjoituksia tehdäkseen niiden perusteella henkilöanalyysin tästä toisesta ihmisestä, ellei hän ole poikkeuksellisen kiinnostunut - joko hyvässä tai pahassa - hänestä. Mutta joku viranomainen voisi tällaisen analyysin tehdäkin. Ehkä tekoälykin jo auttaa asiassa. Muistelen lukeneeni uutisista, että pedofiileja ja murhaajia ja terroristeja on saatu kiinni "anonyymien" foorumikirjoitusten perusteella. Onpa joku "kiihottajakin" taidettu saada tuomiolle tässä sananvapauden luvatussa maassa.

Ja minunko pitäisi luetella tällä foorumilla yksityiskohtaisesti kaikki lainrikkomukseni, niin kuin eräs kirjoittaja ehdotti. Lähettäisikö hän printin listasta poliisiasemalle, vai mistä on kyse. Jotain rajaa sentään. Sen verran voin kertoa, että rikokseni - joita en pidä moraalisessa ja tasa-arvomielessä edes rikoksina - eivät ole vaikuttaneet millään tavalla kehenkään muuhun ihmiseen. Ne kuuluvat tähän luokkaan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Uhriton_rikos

En tiedä, onko olemassa niin paksunahkaisia tai filosofisesti tyyniä ihmisiä, jotka eivät loukkaannu mistään. Ehkä näilläkin ihmisillä on heikot kohtansa.

Tällä foorumilla ei olla kovin paksunahkaisia, sillä aika helposti täällä kiehahdetaan. Se on vain niin hassua, miten erilaisista asioista. Joku ihminen kiihkoaa jutusta, joka ei minua haittaisi ollenkaan. Minä taas valitan asioista, jotka eivät haittaisi jotain toista. Elämänpolkumme ovat niin erilaiset. Se, millaisessa kodissa ja ympäristössä olemme kasvaneet, merkitsee hyvin paljon sen kannalta, millaisia meistä on tullut. Ikävä kyllä, emme voi - varsinkaan jälkeenpäin - päättää näistä asioista. Ne on otettava annettuina.

Olen tullut siihen tulokseen, että syyt nykyisiin asiantiloihin voivat löytyä kaukaa menneisyydestä ajalta, jolloin meitä ei ole ollut edes olemassa. Olen esimerkiksi arvellut, että heikko itsetuntoni ja hysteerinen arkuuteni ja kritiikinpelkoni ja herkkänahkaisuuteni tietyissä asioissa on seurausta siitä, kun isäni sisko - tätini, jota en koskaan tullut näkemään - kuoli noin puolentoista vuoden ikäisenä. Tämän tragedian jälkeen isäni jäi perheen ainoaksi lapseksi ja hänet hemmoteltiin pilalle niin kuin tällaisissa tapauksissa helposti käy. Isäni sai kaiken, minkä hänen vanhempansa hänelle pystyivät antamaan. Hänestä suorastaan kasvatettiin tuleva perhetyranni. Ja minä olen seuraus siitä, millaista on kasvaa tuollaisen henkilön itsevaltaisen johtajuuden alaisuudessa jatkuvan vähättelyn ja moittimisen kohteena. Ei se tämän kummempaa ole. Pätevin ja älykkäin ihminen ei ollut meillä vallankahvassa, mikä johti lopulta katastrofiin. Auktoriteettivastaisuutenikin kumpuaa tästä.

Kaikilla meillä on tarinamme. No, ei minun tarinani aivan noin yksinkertainen ole, vaan siihen kuuluu paljon muutakin, kuten vähemmän autoritääriset "sivuvanhemmat" ja kokonaistilanteen ristiriitaisuus ja muuta tällaista. Ehkä tästäkin joku keksii jonkun keinon loukata minua, mutta sen kuin keksii. Olen kertonut nämä asiat jo aikaisemmin, joten ei kai tässä mikään muutu.

Kysymykseen, päätänkö itse, mistä asioista pahoitan mieleeni, vastaan seuraavasti.

Kunpa voisinkin.

[Xantippa]

Kopekin vastaus oli pitkä, muttei tyhjentävä.

Kysyn siis uudelleen, vaikken usko minäkään vastausta saavani: kun Kopek selkeästi (tämä tuli selväksi) esität, että et ihan historiasi vuoksikaan voi päättää itse, loukkaannutko jostakin, miksi siis esität tätä mielipidettä (kerta ei ole ensimmäinen):

Fyysinen lyönti sattuu, vaikka miten psyykkaisi itsensä kestämään sen. Mutta sana, joka on pelkkää ääntä, sattuu vain silloin, jos antaa sen sattua.

Onko siis niin, että tämä neuvo on tarkoitettu toisille = on heidän vikansa, jos sinun sanasi loukkaavat, mutta sinä itse et ole tämän neuvon piirissä?

T: Xante

[Kopek]

Onko siis niin, että tämä neuvo on tarkoitettu toisille = on heidän vikansa, jos sinun sanasi loukkaavat, mutta sinä itse et ole tämän neuvon piirissä?

T: Xante

Vastaan heti alussa, että tuota en ole tarkoittanut. Käsittelen tätä asiaa tarkemmin seuraavassa kirjoituksessani. Sitä ennen kirjoitan muusta.

Horjun itsekin kannassani tässä asiassa niin kuin näkyy. Keväällä 2020 olen todellakin kirjoittanut niin kuin Xantipan lainauksesta käy ilmi. Ei minulla kaikesta ole valmista ja ehdotonta mielipidettä. Kun asioita tarkastelee eri näkökulmasta ja eri aikaperspektiivistä, käsitys niistä voi olla erilainen. Joskus tilanteesta näkee vain osan eikä kokonaisuutta. Mielipidekin voi olla tällöin erilainen. Tilanne ratkaisee.

Laajennettuna Xantipan lainaama kohta kuuluisi seuraavasti:

Minulle koulukiusaaminen tarkoitti joko suoraa fyysistä väkivaltaa tai sen tyyppistä henkistä väkivaltaa, johon liittyi fyysisen väkivallan uhka. Pelkkää henkistä väkivaltaa eli ilkeitä puheita en pitänyt koulukiusaamisena, koska niihin voi vastata takaisin samalla mitalla. En ollut puolustuskyvytön silloin, kun sanoilla otettiin mittaa toinen toisistamme. Mutta kun ilkeiden sanojen takana oli uhka väkivallasta, silloin sanat tietenkin sattuivat, jos olivat sattuakseen. Vastaanhan ei voinut sanoa, tai tuli turpiin. Mutta pelkät sanat ilman lyömään valmista nyrkkiä niiden taustalla - ne olivat vain sanoja.

Fyysinen lyönti sattuu, vaikka miten psyykkaisi itsensä kestämään sen. Mutta sana, joka on pelkkää ääntä, sattuu vain silloin, jos antaa sen sattua.

Edellä esitetyn mielipiteeni edellä oli vielä seuraava varauma:

Koulukiusaamisesta on itse kullakin todennäköisesti omanlaisiaan kokemuksia, enkä halua sanoa, että yhden ihmisen kokemukset ovat sen oikeampia kuin toisenkaan. Jokainen on nähnyt asiat omasta vinkkelistään.

Minun käsitykseni on seuraava, ja se pätee vain minuun itseeni. En siis tyrkytä tätä yleisenä näkemyksenä.

Yritän selittää tuota asiaa hieman. En tiedä, onnistunko.

Ajattelen niin, että jos hyökkäykseen toisen ihmisen taholta pystyy vastaamaan tehokkaasti - eli puolustus on kunnossa - silloin iskut eivät satu henkisesti yhtä kovaa kuin jos vain ottaisi niitä vastaan pystymättä tekemään mitään. Fyysinen kipu on tietysti samanlaista, mutta henkinen tunne vaihtelee sen mukaan, onko kyseessä tasa-arvoinen taistelu kahden osapuolen välillä vai toisten hakattavana oleminen.

Jos sanallisen koulukiusaamisen tilanteeseen ei sisältynyt fyysisen väkivallan uhkaa (kerron tätä siis vain omiin kokemuksiini viitaten omana näkemyksenäni), silloin tilanne oli siedettävä, koska tiesin pystyväni vastaamaan samalla mitalla. Kiusaajakin ehkä tiesi tämän eikä viitsinyt lähteä mittelöön. Olin aika "teräväkielinen" tyyppi tarvittaessa.

Valitettavasti sanalliseen kiusaamiseen liittyi usein myös väkivaltaa tai välittömästi sillä uhkaamista. Silloin oli vain otettava loukkaukset vastaan. Minulla oli kuitenkin se onni puolellani, että minussa ei ollut mitään kovin arkoja iskupaikkoja, joihin vihollinen olisi voisi iskeä. Ei ollut perhetragedioita, joilla irvailtaisiin. Ei ollut arkaluonteisia suvun salaisuuksia, joilla pystyisi mälläämään. Ei ollut fyysisiä piirteitä, joista kiusaisi. Pituudestani ehkä sain kuulla joskus, ja arkuudelleni ja epäurheilijamaisuudelleni saatettiin joskus naureskella, mutta tällaiset jutut kesti. Ehkä luonteeni ja elämäntapani ja näkemykseni – samat, jotka taitavat olla sytykkeenä edelleen – aiheuttivat joskus kiusantekoa. Minua pidettiin ärsyttävyyteen asti höpöttävänä tyyppinä, jolla on liian vilkas mielikuvitus.

Vaikka suvussani ei ollut mitään hämärää, minkä perusteella minua olisi voitu kiusata, liittyi taustaani kuitenkin yksi asia, joka todennäköisesti toimi katalysaattorina kiusaamiselle. Ei tarvinne kerrata, mikä se oli. Kyseessä oli kiusaajan kannalta siinä mielessä ongelmallinen asia, ettei hän voinut suoraan sanoa, mistä kiikastaa. Kuka nyt haluaisi tunnustaa motiivikseen kateuden, vaikka siitä olisikin kyse. Tällaisen tunteen haluaa piilottaa jopa itseltään.

Pelkään pahoin, että tuon asiantilan haamu kummittelee edelleen, vaikka se on enää pelkkää menneisyyttä. Minulla ei ole nyt aikaa eikä halua käsitellä tätä asiaa tämän enempää. Totean vain, että kateus ja siihen liittyvä vahingonilo on yksi vahvimmista tunteista ja motiiveista ihmisten keskuudessa.

Joskus kauan sitten eräs tunnettu suurliikemies teki konkurssin. Tämä ihminen oli julkisuuden henkilö, jonka menestymisestä oli kerrottu laajasti lehtien palstoilla. Hänen hieno kotinsa ja hienot autonsa ja varakas elämänsä oli esitelty moneen kertaan. Liiketoimiensa ohessa mies harrasti kulttuuriasioita, mm. soitti viulua. Jossakin vaiheessa kuitenkin kävi niin, että miehen bisnekset romahtivat. Tapahtumiin liittyi omituisia piirteitä kuten se, että miehen jättimäinen liikeyritys kaatui johonkin pikkuvelkaan aivan kuin pankki olisi tuhonnut sen tahallaan tilaisuuden saatuaan. En ole talousihminen enkä muista vanhoja uutisia tarkasti, mutta jotain omituista tapahtumissa oli. Niistä keskusteltiin pitkään.

Lehti otsikoi miehen yrityksen konkurssin seuraavasti:

"Viulunsoittaja putosi katolta
yhtiö X haettiin konkurssiin"

En muista otsikkoa tarkasti, mutta viulunsoittajan katolta putoaminen siinä joka tapauksessa mainittiin.

Nämä asiat tapahtuivat vuosia ennen kuin meidän perheemme katolta putoamisen aika koitti. Isäni tuohtui tuosta otsikosta aika lailla, vaikka hän ei tuota miljonääriä henkilökohtaisesti tuntenutkaan. Isäni mielestä toimittaja pilkkasi miestä, joka oli luonut tyhjästä suuryrityksen ja työllistänyt ihmisiä ja tehnyt paljon maakunnan hyväksi uhraten lopulta kaikkensa – eikä sekään ollut riittänyt.

Tyhjästä rikkauksiin noussut miljonääri oli tietysti tehnyt PR-asioissa perustavaa laatua olevan virheen esittelemällä vaurauttaan. Tällainenhan herättää kateutta. Lehden toimittaja puki kateuden sanoiksi ilakoidessaan jutun otsikossa liikemiehen tuholla.

Kateus on todella vahva moottori, ja se vaikuttaa monesti piilevästi taustalla niin, ettei sitä omalla kohdallaan huomaa tai tunnusta itselleen. Tuntuu vain niin hyvältä lukea kuinka joku ökyrikas on menettänyt kaiken. Aah.

En tarkoita, että minusta tuntuisi, mutta monista tuntuu. Minusta voi tuntua hyvältä lukea jotain muuta, joka taas ei muita säväytä. Kaikilla meillä on omat arvostuksemme.

On houkutus ajatella, että vasemmistolaisuus olisi aatteena yhteydessä kateuteen. Vasemmistolainen kokee epäoikeudenmukaiseksi sen, että joku repii vaurautensa huonosti palkattujen työntekijöidensä selkänahasta, tai joku nauttii ylellisestä elämästä, jonka hän on saanut perinnön kautta, tai joku elää pääomatuloilla, joiden kertymiseen hänellä ei ole mitään omia ansioita. Tällainen saattaa herättää kateutta ja jopa vihaa, jos kateuden tunnetta sopivasti lietsoo. Kun riistäjäporvari menettää omaisuutensa, vasemmistolainen nauttii tilanteesta sitä enemmän, mitä syvemmälle katuojaan porvari vajoaa. "Sai mitä ansaitsi", vasemmistolainen ehkä sanoo. "Ja kehtaakin tuo sika vielä sääliä anella. Ei heru eikä tipu. Kärviskelköön koko rahan edestä. Ja sama koskee koko riistäjän sukua."

Ennen kuin joku alkaa kirjoittaa kiivasta vastalausetta, huomautan seuraavaa: En väittänyt, että asia on ehdottomasti noin. Kirjoitin, että on houkutus ajatella, että se on noin. Mikä saa minut epävarmaksi tässä asiassa? Se, että paikalliset kommunistit ja sosiaalidemokraatit eivät tanssineet piirileikkiä tuhomme raunioilla. Näissä ihmisissä oli paljon ymmärtäjiäkin. Pahimmat vihollisemme ja tuhomme arkkitehdit olivat todennäköisesti Kokoomuksen äänestäjiä.

Foorumeilla eivät kirjoittele ne paikalliset kommunistit ja sosiaalidemokraatit, jotka edellä mainitsin, vaan älykkövasemmistolaiset. Ja nämä ovat aivan toista sakkia. Rasvanahkainen duunarikommunisti ei ole pahin kommunisti. Kirjojensa takana istuva teoreettinen kommunisti on pahempi. Viimeksi mainittujen ajatusten ja tekojen tuloshan Neuvostoliittokin oli.

Vastaukseni jäi kesken, niin kuin alussa huomautin. Palaan asiaan hieman toisesta näkökulmasta.

[kertsi]

Kopek:

On houkutus ajatella, että vasemmistolaisuus olisi aatteena yhteydessä kateuteen. Vasemmistolainen kokee epäoikeudenmukaiseksi sen, että joku repii vaurautensa huonosti palkattujen työntekijöidensä selkänahasta, tai joku nauttii ylellisestä elämästä, jonka hän on saanut perinnön kautta, tai joku elää pääomatuloilla, joiden kertymiseen hänellä ei ole mitään omia ansioita. Tällainen saattaa herättää kateutta ja jopa vihaa, jos kateuden tunnetta sopivasti lietsoo. Kun riistäjäporvari menettää omaisuutensa, vasemmistolainen nauttii tilanteesta sitä enemmän, mitä syvemmälle katuojaan porvari vajoaa. "Sai mitä ansaitsi", vasemmistolainen ehkä sanoo. "Ja kehtaakin tuo sika vielä sääliä anella. Ei heru eikä tipu. Kärviskelköön koko rahan edestä. Ja sama koskee koko riistäjän sukua."

Se, että kokee epäoikeudenmukaisena tai vääränä jonkun rikastumisen toisten kustannuksella, toisten selkänahasta repimällä, tai esim. petoksilla, verokikkailuilla, varastamalla, laittomuuksilla yms. epärehellisin tai moraalittomin keinoin, ei suinkaan ole kateuden ilmentymä. Kateudesta syyttäminen on valehtelua sellaisessa asiayhteydessä. Mieleen tulee, että sellainen, joka itse kadehtii, ehkä on taipuvainen kuvittelemaan kateus-motiivin muillekin ihmisille? Vai miksi kateutta esitetään silloinkin syyksi, kun kyse on esim. epäoikeudenmukaisuuden aiheuttamasta epäreiluuden tunteesta? Itsekin tuossa sekoitat nämä kaksi asiaa keskenään.

Rehellisellä työllä tai laillisin keinoin ei Suomessa kai satumaisia rikkauksia haalita. Paitsi Eurojackpotissa, jos muutamaa kymmentä milliä nyt satumaiseksi voi luonnehtia.

Mitä tulee koulukiusaamiseen, niin sellainen mielikuva minulla on, että pikemminkin rikkaiden riiviöpenskat sitä harrastavat. Köyhien kakarat ovat usein suu soukemmalla. Mielikuvani voi kyllä olla väärässä. En ole nähnyt tutkimustietoa aiheesta.

Pikkupaikkakunnilla ennenmuinoin opettajatkin kiusasivat varsinkin köyhimpien perheiden lapsia. Sittemmin yhteiskunnan arvot varmaankin ovat liikahtaneet humaanimpaan suuntaan, eikä esim ruumiillista kuritusta saa opettaja tehdä. Ja puolueellisuutta ja epätasa-arvoisuutta tai syrjiviä opetustilanteita varmaankin paheksuttaisiin.

[ROOSTER]

^
Rikkaampien lapset ovat usein myös vaikutusvaltaisempien lapsia. Lasten vanhemmat suhtautuvat usein nuoleskellen näihin onnistujiin ja sama asenne välittyy lapsiin jotka ovat herkkiä matkimaan ja aistimaan vivahteet, eivät ne muuten mitään ikinä oppisi. Jos lapsi on umpikurjista olosuhteista, joita on harvemmin enää, niin melko varmasti saa halveksuntaa ja kiusaamistakin osakseen, kuten hänen vanhempansakin.

Kyllä kaikki lasten kiusaaminen lähtee vanhemmista, en usko sen olevan mikään luonnonlaki mikä ajaisi tikanpojan hakkaamaan samanikäisiään.

[kertsi]

Vaikka suvussani ei ollut mitään hämärää, minkä perusteella minua olisi voitu kiusata, liittyi taustaani kuitenkin yksi asia, joka todennäköisesti toimi katalysaattorina kiusaamiselle. Ei tarvinne kerrata, mikä se oli. Kyseessä oli kiusaajan kannalta siinä mielessä ongelmallinen asia, ettei hän voinut suoraan sanoa, mistä kiikastaa. Kuka nyt haluaisi tunnustaa motiivikseen kateuden, vaikka siitä olisikin kyse. Tällaisen tunteen haluaa piilottaa jopa itseltään.

Olet kertonut, että sukusi on äärioikeistolainen *), ja olet täällä foorumilla puolustellut fasistista Lapuan liikettä siihen malliin, että voisi olettaa, että myös jotkut ihmiset suvussasi ovat olleet sen liikkeen pauloissa. Ehkä paikkakunnallasi Lapuan liike muilutti ihmisiä. Voisiko se olla se hämärä asia suvussasi, joka voisi olla aiheuttanut katkeruutta? Tämä vain arvailua toki.

Itse kyllä pidän tuon sukutaustasi esilläpitämistä tai luokkavihaa aika omituisena selittäjänä kiusaamiselle, ja uskon, että pikemminkin yleinen ärsyttävyytesi on ollut kiusaamisen takana. Tästä ärsyttävyydestäkin olet tässä keskustelussa tai jossain toisessa keskustelussa tainnut mainita yhtenä selitysvaihtoehtona.

*)

Ai niin. Suvullani on myös äärioikeistolainen historia.

[Norma Bates]

Vaikka suvussani ei ollut mitään hämärää, minkä perusteella minua olisi voitu kiusata, liittyi taustaani kuitenkin yksi asia, joka todennäköisesti toimi katalysaattorina kiusaamiselle. Ei tarvinne kerrata, mikä se oli. Kyseessä oli kiusaajan kannalta siinä mielessä ongelmallinen asia, ettei hän voinut suoraan sanoa, mistä kiikastaa. Kuka nyt haluaisi tunnustaa motiivikseen kateuden, vaikka siitä olisikin kyse. Tällaisen tunteen haluaa piilottaa jopa itseltään.

Olet kertonut, että sukusi on äärioikeistolainen *), ja olet täällä foorumilla puolustellut fasistista Lapuan liikettä siihen malliin, että voisi olettaa, että myös jotkut ihmiset suvussasi ovat olleet sen liikkeen pauloissa. Ehkä paikkakunnallasi Lapuan liike muilutti ihmisiä. Voisiko se olla se hämärä asia suvussasi, joka voisi olla aiheuttanut katkeruutta? Tämä vain arvailua toki.

Itse kyllä pidän tuon sukutaustasi esilläpitämistä tai luokkavihaa aika omituisena selittäjänä kiusaamiselle, ja uskon, että pikemminkin yleinen ärsyttävyytesi on ollut kiusaamisen takana. Tästä ärsyttävyydestäkin olet tässä keskustelussa tai jossain toisessa keskustelussa tainnut mainita yhtenä selitysvaihtoehtona.

*)

Ai niin. Suvullani on myös äärioikeistolainen historia.

kertsi. Mielestäni sinulla menee nyt täysin överiksi kun teet jo oletuksia siitä millainen joku on muka ollut lapsena, siltä pohjalta että olet ottanut ko. ihmisen silmätikuksesi tässä ja nyt.

Minä kerroin "eräällä" foorumilla että pari naista oli kiusannut minua työelämässä (ja kolmas lähennellyt, mutta sitä en muistaakseni silloin käsitellyt). Minua siellä inhonnut nainen ilmoitti että ilmeisestikään minä en tule naisten kanssa toimeen, eli syy on omani, jos kiusataan. Yksi mies siinä äityi nimittelemään minua psykopaatiksikin. Käytöksensä perusteella hän oli sitä itse.

Se miten joku on käyttäytynyt joskus ammoin, jotta on joutunut kiusatuksi, ei ole takautuvasti pääteltävissä vuosikymmenien jälkeen. Kaikkein vähiten niiden taholla, jotka ovat päättäneet inhota ihmistä sydämensä pohjasta ja olla hänen kimpussaan jokaikinen päivä. Sitten kohde syyllistetään, vaikkapa nyt ärsyttävyydestä.

Minäkin olin lapsena sillä tavalla "ärsyttävä" että minulla oli rillit (kuten monella muullakin, mutta minun kohdallani se oli synti?), vaatteet eivät olleet muodinmukaiset, tukkani oli ruma, ja oleilin välitunnit omissa oloissani. Varmaankin muutamakin olisi hurrannut jos olisin tappanut itseni. Sori siitä heille kaikille (kusipäille), etten niin tehnyt. Ja aivan erityinen anteeksipyyntö työelämän ämmille, juopoille ukoille, käsiksikävijöille jne.

Ei tartte ihmetellä jos ex-kiusatuilla välillä flippaa.

[kertsi]

kertsi. Mielestäni sinulla menee nyt täysin överiksi kun teet jo oletuksia siitä millainen joku on muka ollut lapsena, siltä pohjalta että olet ottanut ko. ihmisen silmätikuksesi tässä ja nyt.

Voi olla, mutta sehän vain rimmaa sormia irti pureksivan kulkukoiran leimaan, tai SKP:n jäsenen tai kommarisuvun (annan mun kaikki kestää) leimaan, mitkä Kopek on kunnon koulukiusaajan tavoin minuun leimannut. Räyh räyh ja luokkaviha. Ihmiset usein toimivat niin kuin heiltä odotetaan, kun jollakin on jo valmiiksi mielipide heistä. Sitä paitsi hän ihan itse on kertonut nuo mainitut asiat. Esimerkiksi yleisen ärsyttävyytensä yhtenä selitysvaihtoehtona.

[Norma Bates]

Voisitte kumminkin jo lopetella kumpikin. Oikein jaksaisi enää...

[Aave]

Jos lapsi on umpikurjista olosuhteista, joita on harvemmin enää, niin melko varmasti saa halveksuntaa ja kiusaamistakin osakseen, kuten hänen vanhempansakin.

Näinhän sitä luulisi (Että harvemmin enää), mutta kyllä Suomessa on edelleenkin paljon köyhyyttä ja kurjuutta, se on vain siivottu aiempaa tehokkaammin pois näkösältä. Huostaanotossakin on maamme väkilukuun suhteutettuna järkyttävän paljon lapsia.

1990-Luvun laman lapset ovat jo aikuisia, mutta liian vähän on niistä päivistä silti muuttunut. Ja pahemmaksi menee taas kaikilla muillakin, kun kaiken mahdollisen (Ruoka, sähkö, vaatteet jne.) hinnat nousevat entisestään. Suomalaisten ostovoima on rapautunut jo pitkään, ja valtio pyörii massiivisella velalla rahoitettuna.

[kertsi]

Voisitte kumminkin jo lopetella kumpikin. Oikein jaksaisi enää...

¨
Juu. Olet oikeassa.

Eikä sitä paitsi kiukku ja koetut kiusaamiskokemukset siitä hälvene, että kiukkuaan tuulettaa. Voi käydä jopa päinvastoin.

[Norma Bates]

Voisitte kumminkin jo lopetella kumpikin. Oikein jaksaisi enää...

¨
Juu. Olet oikeassa.

Eikä sitä paitsi kiukku ja koetut kiusaamiskokemukset siitä hälvene, että kiukkuaan tuulettaa. Voi käydä jopa päinvastoin.

Indeed. Olette kumpikin minulle tällä saitilla spesiaaleja, joten harmittaa nähdä närää välillänne.