Viherpeukalointia kotona ja puutarhassa

[Hippi]

Kyllä tämä klassikkoaihe tarvitaan tännekin


Polkuni ansiokkaana orkideojen kasvattajana on ollut erittäin kuoppainen ja kivinen. Syystä tai toisesta ostamani orkideat yleensä kukinnan jälkeen jonkin ajan kuluttua ovat nahistuttaneet lehtensä ja hettäneet henkensä. Joillakin menehtyminen on tapahtunut muutamassa kuukaudessa ja jotkut ovat kestäneet liki vuoden hengissä. Siitä huolimatta aina lankean niitä ostamaan, sillä ne ovat niin kauniita ja parhaassa tapauksessa kukinta kestää pitkään.
 
Nyt sitten on tapahtunut jotain kummallista. Minulla on joukko eri ikäisiä orkideoja, jotka nyt intoutuivat kukkimaan uudelleen. En tiedä miksi. Hoito ei ole muuttunut, sijoituspaikka ei ole muuttunut. Ne vain päättivät alkaa kukkia keskellä pimeintä talviaikaa.

Yksi niistä on aivan erityinen, sillä se oli pöytäkoristeena tyttäreni häissä eloskuussa 2016. Tuolloin se oli ns. Royal Blue Perhosorkidea. Sehän ei ole orkidean oma väri vaan väri ruiskutetaan kukkavanaan, jolloin kukat saavat upean sinisen värin. Tuo orkidea sai paikan työpöydältäni häiden jälkeen ja viime kesänä kukkavanaan ilmestyi pieni silmu. Ihmettelin, että alkaako se kukkia, mutta siihen kasvoikin pieni orkideavauva. Marraskuussa toin sen tänne kotiin ja eipä aikaakaan, kun kasvi tuotti uuden uljaan kukkavanan ja nyt se kukkiin aidoin valkoisin kukin.

Jossain vaiheessa tuon pienen orkidean alun joudun irrottamaan ja istuttamaan omaan ruukkun kasvamaan.

[Amore]

Tottakai tarvitaan viherketju! Vaikkei kotona olisi talvella ainuttakaan vihreää/kukkivaa kasvia, niin tuleva ulkosesonki kangastelee jo mielessä.

Orkideoita en ole koskaan kasvattanut, mutta onnea perhetapahtuman johdosta!

Itse olen hyötänyt amaryllistä, mutta se on saanut toistaiseksi tehtyä vain lehdet. Vuosi sitten kukki kyllä (ensimmäistä kertaa tein hyötämisen itse). Tällä kertaa tosin on ihme, että sipulit (iso ja pieni) ovat edes hengissä, sillä viime kesän helteessä ne unohtuivat parvekkeen nurkkaan aika lailla hoitamattomina. Olivat sentään varjossa, mutta pitkiä aikoja ilman kastelua. Arvelin, että noinkohan ovat suutuksissaan näivettyneet rusinoiksi ja kuolleet. Syksyllä kun vihdoin muistin ryllikset ja panin ne viileään ja pimeään, niin sipulit vaikuttivat säilyneen normaaleina. Mahtavatko kukkia helmikuussa, tai pääsiäiseksi? Jos eivät kesän rasitusten (ja aika lyhyen viileän kauden) takia jaksa kukkia, niin pitää yrittää ensi kesänä huolehtia niistä paremmin. Serkkuni lupasi minulle myös omien amaryllistensä sipulit. Omani tekevät valkoiset kukat, serkulta saan sitten punaisen rylliksen sipulit. Tässä sitä pohjustetaan jo ensi joulua!!!

[Hippi]

Sain taannoin työkaveriltani pari ohikukkinutta jouluamaryllistä. Hänellä oli ne töissä ja oli aikeissa heittää ne roskiin, kun satuin kohdalle. Muistin, että lapsuudenkodissani äidillä oli amarylliksiä, jotka aina välillä lepuutettiin.  Katsoin netistä vähän ohjeita ja hoitelin niitä, jotta ne kasvattaisivat rehevät lehdet. Kesällä ne sitten näännytin ja pistin vähäksi aikaa lepoon, kunnes sitten loppusyksystä otin ne esiin uudelleen. Onnekkaasti ne kukkivat juuri jouluksi, mutta toisin kuin ammattiviljelyksessä, näistä tuli aika honteloita. Kukat olivat pitkän varren päässa ja lehtiäkin tuli turhan runsaasti.

Seuraavaksi jouluksi toinen ei sitten vironnut eikä henkiin jääneenkään kukinta mitenkään erityinen ollut eikä osunut joululle. Sekin sitten viime kesänä se sitten sai jotain tuholaisia ja se oli laitettava pois ennen kuin tuholaiset leviävät parvekeviljelyksiini.

[safiiri]

Ns. maatiaisamaryllis meillä jaksaa aina välillä kukkia. Joskus jopa sattuvasti jouluna päättävät juhlistaa vuoden pimeintä aikaa. Hoito on: kastelen jos muistan.

[Amore]

Hippi tunnusti materialistiketjussa heikkoutensa pieniin vihertaimiin.

Olen pitkään ollut aika kyllästynyt huonekasveihin, joita olen pitänyt vain juuri ja juuri hengissä, koska en halua pitkäaikaisia asuinkumppaneitani hylätä. Minulla on esimerkiksi lapsuudenkodista pistokkaan muodossa näihin päiviin asti viheriöinyt posliinikukka, hoya. Toivon sen elävän "ikuisesti". Posliinikukan sain alun perin samassa talossa asuneelta kaveriltani, jota en enää aikuisvuosinani ole tavannut. Epäilen, ettei hänellä tai sisaruksillaan samaa posliinikukkaa enää ole.

Syksyllä vaelsin jonain markkinahulinapäivänä Kampissa vihermyymälään, jossa oli jokin "3 minikasvia 6 eurolla" -tyyppinen tarjous. Erilaisia kasveja oli paljon. Valinta oli vaikea, mutta päädyin ostamaan 2 erilaista crotonia ja yhden värinokkosen tapaisen kurttulehtisen kaverin. Purkeissa ei ole lajien nimiä. Minulla on aikoinaan ollut jonkun työpaikalta saatu isohko croton, johon sitten tuli ötököitä ja josta sen takia hankkiuduin eroon. Kyllästytti koko kasvi ulkonäöltäänkin. Nyt minulla on vihertelyssä menossa kausi, jolloin kakki kirjavalehtiset kasvit vetävät puoleensa niin ulkokasveina kuin sisälläkin. Ostamani pikkucrotonit ovat saaneet lisävaloa kasvilampun alla ja ne ovat alkaneet kasvaa ihan mukavasti.


Croton Codiaeum Variegatum Punctatum Aureum (Gold Dust Narrow Leaf Croton)


Kirjopeippi

[Hippi]

Sain ehkä kymmenisen vuotta sitten työkaveriltani ison posliinikukan pistokkaita, kun hän leikkasi omansa alas. Pistokkaat juurtuivat hyvin ja se lähti hyvään kasvuun. Muutaman vuoden ikäisenä se sitten yllätti ja alkoi kukkia kahdesti vuodessa. Vanhassa kodissani makuuhuoneeni oli suunnilleen koilliseen ja kasvi sai tarvisemansa suoran auringonpaisteen aamusella. ilman suoraa aurinkoa se ei jaksa kukkia. Liika aurinko taas saa lehdet haalistumaan aika rumiksi, joten siinä sitä ollaan puun ja kuoren välissä, jotta kumman valitsee. Minä valitsin kukinnan. Se tuoksu on niin huumaava, että kukinnan aikaan on pakko mennä vuoteeseen jopa normaalia aikaisemmin, että saa riittävästi impattua sitä tuoksua.

Nyt juuri tuo vanhus sitten heitti henkensä. Sain kyllä joitain varrenpätkiä jokseenkin virkeinä pelastettua ja nyt ovat vedessä odottelemassa juurien kasvua. Toivottavasti onnistuu, vaikka tämä on huono aika vuodesta juurruttaa pistokkaita. Olisi varmaan pitänyt jo pari vuotta sitten leikata se, mutta enpähän huomannut. Nykyisin se on eteläisellä ikkunalla, mutta kesän kuumimpaan aikaan onneksi pihapihlaja hiukan varjostaa, jotta ei koko päivää ole paahteessa. Kukinta on ollut kyllä vaatimattomampaa kuin Kontulassa, mutta voi olla, että ikäkin sen on tehnyt, ettei enää jaksanut.

[Hippi]

Sain jokunen aika sitten lahjaksi kasvivalaisimen. Kapine on vieläkin avaamattomassa pakkauksessa, kun en ole oikein keksinyt sille sopivaa paikkaa. Vaikka nyt innostunut viherpeukaloinnista olen, niin en olisi tuota itselleni ostanut. Eli kuuluu taas lahjojen "ihan kiva" -sarjaan.
 
Tuossa kun kokkauksen yhteydessä chileistä tuli puhetta, niin kävi mielessä, että pian varmaan pitää tehdä siemenvaraston inventaario ja alkaa vähitellen viljelyspuuhiin. Nyt voisikin tuota lamppua kokeilla, josko siitä olisi viljelyn alkuvaiheessa iloa. Olen monesti lykännyt chilin kylvön helmi-maaliskuun vaihteeseen, kun valoa on jo enemmän ja silloin voin siirtää taimet parvekkeelle nuorempina juuri valon vuoksi. Tähän aikaan vuodesta taimista tuppaa tulemaan hentoja rimpuloita, jotka kasvattavat honteloa vartta kurkottaessaan kohti valoa. Tulisikohan taimista tukevampia lisävalon alla. Ainakin valon saa paremmasta suunnasta, suoraan ylhäältä.

Viime syksynä satoa korjatessani vannoin mielessäni, että nyt on pidettävä pari välivuotta, sillä en chilin suurkuluttajanakaan pysty käyttämään kaikkea chiliä, jonka yhden kesän sadosta saan korjattua. Sato tulee yli suureksi siitä yksinkertaisesta syystä, että lajivalikoima on kasvanut ensimmäisen vuoden yhdestä viime kesän viiteen. Lisäksi taimien koulimisessä tulee aina kustakin lajista puolentusinaa tainta "siltä varalta, että joku niistä kuukahtaa". Harvemmin on kuukahtanut sen jälkeen, kun olen onnistunut suojaamaan ne kissojen hampailta.

Aji Cristal on suosikkini. Se on satoisa, keskivahva ja hedelmäinen. Sopii moneen käyttöön eikä helposti mene keitos liian tuliseksi.

Habenero on jo tulisempi, mutta sen sato ei minulla ole ollut kovin runsas, toisin kuin työkaverillani, jolle tästä olen vienyt myös taimen melkein vuosittain. Ilmeisesti hänellä on paremmat kasvuolosuhteet terassillaan.

Thai Rawit oli uusi kokeilu viime kesänä. Kokeilu epäonnistui, sillä hedelmät eivät ehtineet kypsyä.

Star Flame keskitulinen keltainen chili oli myös viime vuoden uusi kokeilu, joka onnistui kohtaleisen hyvin.

Jalapeno oli uusi kokeilu, joka epäonnistui. Siemenet eivät itäneet lainkaan.


Siemenet olen hankkinut kaupasta ostetusta chilistä, joten se selittänee tuon, että kaikki eivät edes itäneet. Aji Cristal ja Habenero ovat olleet jo useamman vuoden viljelyohjelmassani ja niihin olen ottanut siemeniä aina edellisvuoden sadosta. Ainoa, johon olen ostanut siemeniä, on Cayanne pippuri parisen vuotta sitten. Siitä tuli valtava sato, mutta sitä en laittanut viime kesänä, kun noita muita oli niin montaa laatua.


Saapa nähdä miten sitten käy miniluumutomaatin tänä vuonna. Viimeiset 4-5 vuotta olen tiukasti päättänyt, että ei tomaattia enää ikinä, mutta kevään tullessa tomaattiviljelys on taas ollut käynnissä.

Vähän harmittaa, että menetin sen ison parvekkeen, joka oli Kontulan kodissani, mutta toisaalta se oli aivan mahdoton noille viljelyksille, koska oli länsiparveke ilman suojaa. Mitkään kasvit eivät tahtoneet sitä kuumuutta kestää, kun kissojen vuoksi joutuu pitämään parvekelasit vain pienillä rakosilla, joista viilennystä ei tule ollenkaan. Nyt on pihapuun varjostama eteläparveke, joka on aika hyvä, jos ei ole kovin kova helleputki.

[Hippi]

Pari aurinkoista päivää ovat luulvasti pelastaneet Liuska-araliani (kuva) henkikullan.

Liuska-aralia kuuluu niihin kummallisiin vihrekasveihin, jotka eivät yleensä suostu kanssani yhteistyöhön. Muutama on tässä vuosien mittaan ollut, mutta kaikki ovat heittäneet henkensä melko nopeasti. En tiedä, miten ne saan tapettua, sillä olen yrittänyt ohjeiden mukaan niitä hoitaa. Tuota vielä sanotaan helppohoitoiseksi, joten luulisi sen sietävän, jos hoito ei aina ihan pilkulleen ole mennyt oikein.

Tämä nykyinen on päässyt kunnioitettavaan parin vuoden ikään hengissä, kunnes sitten loppusyksystä alkoi vähitellen pudottaa lehtiään. Kaiken lisäksi jouduin sen siirtämään toiseen paikkaan, jolloin kiukuttelu vain yltyi. Olin jo vähällä heittää sen menemään, kun yksi varsi oli täysin lehdetön ja parissa muussakin oli vain muutamia lehtiä jäljellä. Lehdettömän varren leikkasin lyhyemäksi, ettei se törrötä rumasti näkyvissä.

Nyt sitten yllättäen huomasin, että uusia pieniä lehdenalkuja näkyi kaikissa varsissa. Nyt pitää vaan toivoa, että on tapahtunut ihmeparantuminen ja kasvi jaksaa tehdä uutta lehteä enemmänkin.

En viitsinyt kuvaa netistä kopioida foorumille, mutta tuolla alussa on linkki kuvaan liuska-araliasta. Kasvi ei ole tuollainen tuuhea pensas, miltä tuo ylhäältä otettu kuva antaa ymmärtää, vaan haarautumattomia varsia, joissa on lehtiruodon päässä liuskaiset lehdet. Kotihoidossa tuokin tuppaa olanmaan aika rimpula ja varsia saa olla useampia samassa ruukussa, jotta kasvi nyt edes joltain näyttää.
Kuvan sivulla on myös lisäämisvinkki latvapistokkaasta tai varrenpalasta, jotka juurtuvat. Tuota pitää nyt vielä kokeilla, kun valoa tulee lisää, sillä ei tuosta enää kovin näyttävää saa millään, kun kaljua vartta on melkoisesti.

[kertsi]

Olen haaveillut "yrttitarhasta" keittiön ikkunalaudalla. Siis että johonkin pitkulaiseen astiaan tökkäisi kaupan ruukkutuoreyrtit, ja ne säilyisivät pidempään. Ei taida vaan koskaan toteutua. Jonkinlainen viemäröinti kyllä pitäisi olla, etteivät juuret mätäne. Kovin paljon tilaa ei ikkunalaudalla ole, ja varmaan onnistuisin ryssimään viljelmät silläkin, että unohtaisin kastella. Yrtithän kaipaavat ainakin avomaaviljelyssä paljon vettä, ja minä en muista edes viherkasveja kastella kuin harvoin.

Viherkasvini ovatkin käyneet ankaran evolutiivisen koulun - ne, jotka käsittelyni kestävät, ovat jääneet henkiin. Ovat varmaan muodostaneet syvällä olevia juuria, pinnallisten sijaan. Pariin otteeseen on koko konkkaronkka ollut muiden hoidossa täällä Suomessa, kerran puolisen vuotta kun itse asuin ulkomailla, ja toisen kerran saman verran, kun itse asuin putkiremppaevakossa. Alunperin lähes kaikki viherkasvit tulivat mukanani Suomeen eräästä toisesta maasta muuttokuorman mukana, vain pari on täältä Suomesta hankittua tai lahjaksi saatua.

[Xantippa]

Tämä on ensimmäinen talvi, jolloin liityn seuraan, joka odottaa malttamattomana kevättä ja kasvipuutarhojen aukeamista. Nimittäin viime kesänä sain lahjaksi pienen yrttiviljelmän ja sehän vei sydämeni aivan kokonaan! Hääräsin pikku yrttimaani ympärillä koko kesän. Ensi kesäksi on jo laajennus suunniteilla...

T: Xante

[Hippi]

Kertsi, oletko miettinyt koskaan vesiviljelyä?

Tuossa linkistä löytyvä hieno kapine maksaa varmaan maltaita, mutta vesiviljelyä voi tehdä yksinkertaisemminkin.

Itse en ole onnistunut ruukkuyrtin istututuksessa multaan. Ei ole suostunut kasvamaan. Salaatin säilyvyyttä olen lisännys sillä, että laitan ruukun lasipurkkiin, jossa on pelkkää vettä, mutta tämäkään ei sitä salaattia tuota enempää. Mutta se kyllä pysyy nahistumatta ja siitä voi napata lehden pari kerrallaan leivän päälle.

Tässä vielä Ylen sivuilta Kuningaskuluttajan ohjelma Pöytäpuutarhat lisäävät kaupan ruukkuyrttien ikää viikkoja. En tuota nyt itse katsonut, mutta katson myöhemmin.

[urogallus]

Pullojukka on kertsille sopiva viherkasvi. Ei tarvitse kastella joka vuosi. Käytännössä tuhoutumaton epeli. Minulla on ollut yksi jo pari vuosikymmentä. Kerran muuton yhteydessä siitä lähti kaikki vihreät lehdet pois, mutta en raaskinut heittää sitä pois. Vuoden perästä se oli kasvattanut itselleen uuden töyhdön.

[kertsi]

Mun kasvit enimmäkseen ovat säilyneet kyllä hengissä, karusta kohtelusta huolimatta. Vanhimmat taitavat olla olleet mulla jo vuosikymmeniä. Käsittääkseni useammin ihmiset tappavat kasvinsa liialla kastelulla kuin liian vähällä.

Mitään isoja hökötyksiä en tähän asuntoon tlanpuutteen vuoksi halua, eikä varsinkaan muovisia huvittaisi kotiin hommata varsinkaan mihinkään näkyvälle paikalle ihan esteettisistäkään syistä. Vaikka olisihan se kieltämättä kätsyä, jos ostoyritit eivät kuivuisi tai lakastuisi niin nopeasti. Keittiön ikkunalauta on vain 11-11,5 cm leveä, eli jotain aivan pienimuotoista korkeintaan siihen voi laittaa. Pöydällä asustaa jo valmiiksi iso peikonlehti pikku"pöydällä", mutta se alkaa olla kasvanut liian isoksi, nk. on olohuoneen jukkapalmukin.

[Hippi]

Sain ehkä kymmenisen vuotta sitten työkaveriltani ison posliinikukan pistokkaita, kun hän leikkasi omansa alas. Pistokkaat juurtuivat hyvin ja se lähti hyvään kasvuun. ....nips....
Nyt juuri tuo vanhus sitten heitti henkensä. Sain kyllä joitain varrenpätkiä jokseenkin virkeinä pelastettua ja nyt ovat vedessä odottelemassa juurien kasvua.

Yhdessä varrenpätkässä oli oikein tomerat juuret ja parissa muussakin pientä juurentynkää tulollaan.  Istutin nuo nyt ruukkuun ja jos tuo hyväjuurinen lähtee siitä hyvin kasvamaan, niin vuoden päästä siitä voi saada uudet pistokkaat, jos nuo muut eivät jaksa kasvaa. Pidän tuon nyt toistaiseksi poissa suorasta auringosta, että saa toipua istutuksen tuomasta stressistä rauhassa.

Kun kerran mullat oli esillä, niin laitoin nyt chilin siemenet ruukkuihin. Löysin kuuden lajikkeen siemeniä, joten melkoinen urakka tulee, jos kaikki itävät. Yllärinä oli keltainen Habanero, joka näköjään jäi tuosta aiemmasta viestistäni viime kesän viljelyksistä pois. Sille taisi käydä huonosti, joko ei itänyt tai sitten ötökät tuhosivat sen. Nyt siis uusi kokeilu. Uutena kokeiluna nyt myös kokonaisena pakastetun Cayannepippurin siemenet, josko ne olisi säilyneet elinkelpoisena. Ei voi tietää, jos ei kokeile

Ja taas kerran, en voinut vastustaa kiusausta laittaa miniluumutomatin siemeniä myös itämään. Joka vuosi vannon, että ei ikinä enää, mutta yhtä varmasti taas seuraavana kesänä tomaatit on tulossa. Nyt kyllä en laita kuin yhden parvekkeelle asti, vaikka taimia tulisi miten monta.


Keittiön ikkunalla on myös yksi aika jännä kokeilu. Viime viikolla löysin halkaistusta Granny Smith omenasta itäneen siemenen. Eihän sitä voinut pois heittää, vaan istutin sen nähdäkseni tuleeko siitä mitään

Huomenissa on sitten muutaman viherkasvin nuorennos edessä. Aika huonossa mallissa ne on taas pimeän talven jälkeen ja tekisi mieli pahimmin ränsistyneet nakata pois, mutta pitää nyt katsoa, josko vielä freesauksella saisi elinkelpoisia. Jotain uutta kyllä tekee mieli taas hankkia.

[Hippi]

Pari päiväää sitten ensimmäiset tomaatin taimet pukkasivat vihreää mullan läpi. Ne on kyllä niin nopeita ja varmoja itämään, että niiden kanssa ei ole koskaan huolta onnistumisesta. Pikemminkin ongelma on siinä, että taimia tuppaa aina tulemaan liikaa.

Tänään ensimmäinen vihreä pilkahdus näkyi rawit -lajikkeen chilissä, joten toivotaan, että se onnistuisi paremmin kuin edellisenä vuotena.

Kävin sitten vähän ronskimmalla otteella noita talven kärsineitä läpi ja ikkunalaudalle tuli sopivasti tilaa, että saan chilit aurinkoon sitä mukaa, kun taimet tulevat esiin. Tänään laitoin vielä jalapenoa tulemaan tämän vuoden uutena kokeiluna. Oli loppuviikosta tuoretta jalapenoa kaupassa edullisesti ja ostin pari kokeeksi. Aika miedon makuinenhan se on, mutta eipä tuo haittaa.

---

Taas kerran ihmettelen, että onkohan noilla puutarhureilla joku temppu, jolla viherkasvien ikää lyhennetään. Olen vuosikymmenet kasvattanut Saint Paulioita, eli suomeksi santtuja, ja ne ovat menestyneet hyvin ja pikemmin olen ollut pulassa niiden runsauden kanssa, kun aina teen lehtipistokkaista uusia sukupolvia. Nykyisin tuntuu kaikki kuolevan käsiin. Olen niitä ostamisen jälkeen istuttanut  uuteen multaan ja olen jättänyt istuttamatta eikä sillä tunnu olevan vaikutusta, vaan kasvi kuolee melkoisen nopeasti. Olen kyllä ottanut niistä lehtipistokkaita, mutta ei nekään tahdo lähteä entiseen tapaan kasvamaan.

Harmittaa, sillä nuo ovat aina olleet ihan lempikukkiani. Nyt ei ole kuin muutama santtu jäljellä ja ne juuri vaihdoin uusiin multiin ja samalla otin kustakin muutaman lehtipistokkaan. Pitää vaan tehdä kovasti taikoja ja polvirukouksia, jotta ne nyt pärjäisivät.