Viherpeukalointia kotona ja puutarhassa

[Amore]

En ole ollut tyytymätön kaupan tomaatteihin, koska usein nautin ne kypsennettyinä, jolloin ne myös makeutuvat. Tuorekäytössä lajikkeilla on merkitystä. Eri lajikkeet eroavat toisistaan maukkaudessa huomattavasti. Kokeiltu on.

[Hippi]

Olen maistanut eräällä kasvihuoneella sellaisia tomaatteja, jotka ovat saaneet kypsyä valmiiksi olleessaan vielä varressa kiinni. Maku on aivan erilainen, paljon herkullisempi.

Kaupassa saatavat tomaatithan kerätään ei aivan täysin kypsinä, sillä muuten ne eivät kestäisi kuljetusta.

Kaupan tomaateistakin saa kelvollisia, kun antaa niiden kypsyä vielä kotona. Minulla tomaattien kierto toimii niin, että kotona on vielä muutaman päivän tarpeeseen tomaatit, niin siinä vaiheessa ostan lisää kypsymään kippoon työpöydän nurkkaan. Tuossa nyt aina vähän vaikutta sekin, miten kypsää tomaattia kaupalla on tarjolla.

Sillon, kun työpaikkani toimipiste oli torin lähellä, kannoin aina torilta tomaatit. Ne maistuvat kyllä ihan erilaiselta kuin kaupan tomaatit. Ilmeisesti juuri siksi, että viljelijä ne oli poiminut sitä mukaa, kun myyntiin tarvitsi. Jossain vaiheessa mielestäni toriltakin alkoi saada "kaupanmakuisia" tomaatteja. Liekö sitten myyjät vain torimyyjiä, eikä itse viljelijöitä, joten hakivat tukusta myytävät?

Mutta nyt parvekkeellani on satokausi kuumimmillaan ja ison kourallisen, joskus kaksikin, saan kypsiä tomaatteja poimia naposteltavaksi. Ne todella ovat makosia verrattuna kaupan antimiin. Kuten aiemmin olen kertonut, niin tänä vuonna jäi aivan liian myöhälle tomaattien laittaminen, joten saapa nähdä millainen syksy tulee ja miten pitkään nuo jaksavat kypsyä. Kukkia ja raakileita on vaikka miten paljon.

[Amore]

Tuli keväällä ostettua heräteostoksena myös paketti lukinliljan sipuleita (4 kpl). Istutin sipulit ruukkuun, joka nökötti koko kesän puutarhassa. Liljat kasvattivat lehdet, mutta eivät kukkineet. En lueskellut kasvatusohjeita tai oikeastaan ajatellut koko kasvia lainkaan. Hyvä niin, koska:

Matti Häyrinen lähetti kuvan äärimmäisen harvinaisesta lukinliljasta. Sen kukintoa kuvataan kirjallisuudessa elegantiksi. Häneltä meni 25 vuotta ennen kuin se kukki.
https://www.aamulehti.fi/a/d4e81d93-ebd3-4f5b-8e4c-a5af3b71949e

No, jos sipuleita saa Lidlistä, niin mikään erityinen harvinaisuus lukinlilja ei ole. Minullakin on ollut sen sipuleita kerran aikaisemminkin. Ne olin istuttanut kukkapenkkiin enkä jaksanut niitä syksyllä nostaa talvisäilöön. Eivät kukkineet nekään sipulit. Ihan 25 vuotta tuskin jaksan kukintaa odottaa, mutta nyt keräsin kuitenkin sipulit talteen viileässä säilytettäväksi. Samalla ilmeni, että sipulit ovat kasvattaneet sivusipuleita. Kukin sipuli oli tehnyt alkuperäisen sipulin kylkeen ainakin yhden keskikokoisen sipulin ja yhden pienen sipulin. Pari niistä taisi tehdä pikkusipuleita enemmänkin; en tullut laskeneeksi. Ensi kaudelle on minulla siis ainakin 12 sipulia istutettavaksi. Ei hassumpaa! Pikkusipulit eivät varmasti vielä kuki, mutta keskikokoiset voisivat kukkiakin. Lisäksi voin tällä määrällä hieman testailla eri kasvatusmenetelmiä. Vaikka puista eivät ole lehdet vielä varisseet, niin puutarhasuunnitelmani askartelevat jo kuumina ensi kevään suunnitelmissa.

Yksi näyttävimmistä huonesipulikukista on lukinlilja, Hymenocallis. Kokemukset lukinliljan kasvatuksesta vaihtelevat. Se on oikullinen. Toisella se voin kasvattaa pelkkiä vihreitä, venyneitä lehtiä, toisen yksilö pukkaa komean kukkavarren heti ensimmäisenä kesänä.

[Amore]

Tuli keväällä ostettua Lidlistä heräteostoksena paketti gladioluksen sipuleita, joista osan istutin mökillä maahan ja osan parvekkeella ruukkuun. Maahan istutetut ovat nyt tehneet kukkavanan ja ensimmäinen niistä alkoi availla kukkiaan.

Olen nostanut gladioluksen sipulit maasta ja kaivanut ruukkuun istutetut myös mullasta. Ruukkuun istutetut eivät kukkineet. Maassa kasvaneet ovat tehneet sipuleiden kylkeen runsaasti pieniä valkoisia palleroita - sivusipuleita. Ne muistuttavat kovasti styrox-muruja. Koska sivusipulit ovat niin pieniä, tuskin jaksan kokeilla niiden kasvattamista täysikokoisiksi. Jos niin haluaisin tehdä, ne kai pitäisi säilöä multaan ja sitten viedä kylmäkellariin. Ruukussa kasvaneet sipulit ovat pienempiä kuin maassa kasvaneet eikä niissä ole sivusipuleita. Arvelen, että kastelin niitä liian vähän ja siksi ne eivät kukkineet. Gladiolukset ovat heikkoja viestimään vesitilanteestaan. Niiden lehdet ovat niin kovat ja tönköt, että ne eivät kuivuudesta lurpahda. Olen tottunut herkästi lurpahtaviin juoppoihin, joten nämä tönköt jäivät vähemmälle kastelulle. Ensi kesänä kannattaa istuttaa kaikki sipulit maahan, niin välttyy kastelupulmalta.

[Amore]

Minulla ei kai ole kovin montaa inhokkikasvia, mutta huonekasveista sellainen on palmuvehka. Tämä putkahti nyt mieleen kun näin yhden valokuvan taustalla palmuvehkan. Minulla on kahdella työpaikalla toimistokasvina ollut palmuvehkoja. Ne kieltämättä menestyvät varjossakin ja ovat kestäviä ja helppohoitoisia, mutta voi hitto, kuinka tylsiä!!!

https://www.kekkila.fi/kasvikirjasto/palmuvehka/

Puutarhakasveista välttelen mm. kuunliljoja (hosta). Ruukkukasviksi parvekkeelle voisin jonkun niistä kelpuuttaa, mutta puutarhaan en niitä ota. Ne ovat aika voimakaskasvuisia, joten niitä joutuisi varmaan aika usein jakamaan. Ja tylsän näköisiä, koska ovat niin yleisesti käytettyjä pihaistutuksissa.

[Hippi]

Pari viikkoa sitten päätin parvekkeen satokauden ja ihan kesken kaiken. Tomaateissa oli paljon vielä kaikkea kukkien ja kypsien tomaattien väliltä. Tuossa vaiheesa kuitenkin oli sen verran kylmät ilmat, että pakko oli alkaa pitää parvekkeen ovea kiinni, joten tomaateille se kävi liian kylmäksi.

Keräsin reilun litran verran kypsymässä olevia raakileita kippoon ja vain aivan tummimman vihreät annoin mennä biojätteeseen varsien mukana.

Näyttäisi siltä, että nuo kirsikkatomaatit ovat helpommin kypsyviä kasvista irroitettuna kuin minillumutomaatit. Olen sieltä kiposta päivittäin käynyt keräämässä syötäväksi kypsyneitä suuhuni ja nyt on enää reilu kourallinen jäljellä. Olen pitänyt kippa keittiön pöydällä, etten unohda niitä. Ovat olleet aivan yhtä hyviä kuin suoraan kasvista poimitut kypsätkin, kun en ole niitä kylmässä kypsyttänyt.

Nyt voikin alkaa tehdä seuraavan kesän viljelysuunnitelmaa, sillä kylvöaikahan on jo muutaman kuukauden kuluttua

[Hippi]

Ehkä tulevassa viikonvaihteessa teen taas uuden yrityksen taatelin kasvatuksesta. Tällä kertaa taas hitusen viisaampana sijoitan ruukun paikkaan, johon kissat eivät mene.

Muistaakseni en vitkastellut enempää, eli suunnilleen syyskuun puolessa välissä laitoin ne taatelt multiin. Tanään huomasin, että kaksi versoa pukkaa esiin eli parisen kuukautta on kulunut istuttamisesta ensimmäisiin taimiin. Melko niukalla kastelulla olen noita pitänyt, kun oletan, että taatelin luontaisella kasvumaalla ei niin ylenpalttisen märkää ole. Joten mieluummin jätin veden antamatta, jos en muistanut olinko kastellut edellisellä kerralla, kun häärin kastelukannun kanssa. Melkein pääosa kastelusta on ollut sumutusta, joka on yltänyt myös tuolle ruukulle, kun olen sumuttanut paria hauskaa kasvia, joita ei istuteta lainkaan multaan.

Saapa nyt nähdä saanko nuo varjeltua kissoilta ja montako niitä taateleitä lopulta tulee, sillä siemeniä laitoin kyllä aika monta, kun ajattelin, ettei itävyysprosentti kuitenkaan kovin suuri ole. Joka tapauksessa talven yli nuo on pakko tuossa istutusruukussa pitää, sillä aikaisemmin tosiaan tapoin kasvit häiritsemällä niitä liian varhain, kun juuret olivat vielä liian heikot kestääkseen uudelleenistutusta. Niin, ja saanko ne varjeltua omalta kasteluinnoltani


Tänään siirsin parvekkeelta sisälle Bougainvillen pistokkaan, joka on vasta aivan loppukesästä juurrutettu. Emokasvi on vielä parvekkeella ja varmaan sekin pitää ottaa sisälle ennen pakkasten alkamista. Sen olen onnistunut pitämään hengissä useamman vuoden. Kesällä sen melkein jo tapoin liialla kastelulla. Epähuomiossa annoin sille vettä, kun ilma äkisti oli viilentynyt ja pilvistynyt. Kasvi otti nokkinsa ja heitti kaikki kukkansa ja lehtensä ja muuttui säälittäväksi risuksi. Annoin mullan kuivahtaa kunnolla ja sen jälkeen aloin kastella sitä erittäin varovasti. Eipä mennyt montaa päivää, kun risuun alkoi vähitellen puhjeta uusia lehtiä. Vain muutama oksa oli kärsinyt niin, että piti leikata kuollut osa pois, mutta toisaalta leikkaaminen taas tuotti oksaan uusia haaroja

[Amore]

Olen pikkuhiljaa siivonnut parvekkeen kesäistutuksia roskiin. Kumosin lakastuneen bataattiköynnöksen ruukusta roskapussiin, jolloin huomasin, että se oli luonteensa mukaisesti tehnyt jopa ruukussakin juurimukuloita, siis pikkubataatteja. Istukasmukulakin oli kasvattanut vielä lisää massaa mullan alle oikein muhkeaksi mollukaksi. En ollut todellakaan ajatellut köynnöksestäni hyötykasvia, mutta uteliaana napsin pikkumukulat talteen. Ehkä isonkin mukulan olisi voinut napata keittiökäyttöön? Mukula oli aivan kiinteä ja hyvännäköinen, mutta jotenkin vain oletin, että se olisi luultavasti liian puiseva tai muuten kelpaamaton. Puhdistin pikkumukulat ja raaputtelin ahtaat mutkapaikat veitsellä puhtaiksi. Bataattien kuori oli aivan ohut - kuin uusissa perunoissa, vaikka kasvit eivät ole sukua toisilleen. Puhdistetut bataatit saivat öljyä ja mausteita niskaansa ja sitten ne joutivat uuniin sipulin, tomaattien ja kukkakaalin kera. En ole erityinen bataatin ystävä, mutta lempeitä kelpo uunikasviksia niistä tuli.

[Amore]

Tänään havahduin huomaamaan, että koska on maaliskuu, niin ensi kuussa pääsen mökillä alottamaan puutarhakauden. Huikeaa!

On tietenkin aivan liian aikaista riemuita ylenpalttisesti suojasään paljastamista kaduista, koska todennäköisesti lunta vielä sataa, mutta jos nyt ei aivan hirveää määrää lunta enää tule, niin harava- ja talikkotyöt pääsee ensi kuussa aloittamaan. Saa nähdä, kuinka kauan maa on roudassa.

[Hippi]

Juu, eipä lähtenyt mopo karkuun, ei ainakaan kovin pahasti. 😳

Niinhän itseäni olen muutamana vuonna jo opastanut, kun alan parvekeviljelyksiä laittelemaan. Periaatteessa ei kai ole kovin paljon, mutta sitten on niitä varakappaleita, joista en henno kuitenkaan luopua. No nyt on pakko, tai sitten pitää istuttaa pihalle johonkin sopivaan katvepaikkaan ylimääräiset. Muuten en mahdu niitä parvekkeelle kastelemaan, kunhan taimet tuosta nyt kasvavat.

Joitain viikkoja sitten kylvin chilin siemenet ja minitomaatit (Tiny Tim) ja pari päivää sitten ne koulin kasvuruukkuihin. Toistaiseksi pidän ne kokonaan sisällä, vaikka hiukan hankalaa niitä on keittiön pöydällä pitää. Mutta se on ainoa riittävän aurinkoinen paikka.

Uusia lajikkeita on Cayenne Long Slim (todella tulinen ja voi käyttää myös vihreänä), Biquinho Amarela (mieto hedelmäinen), Jamaican Beli Cambuci (mieto maku ja raikas tuoksu), Dorset Naga Black (hedelmäinen maailman tulisimpiin lukeutuva). Noiden lisäksi Carolina Reaper ja Keltainen Habanero. Aji Cristal ei syystä tai toisesta itänyt lainkaan, mutta laitoinpa vielä uuden yrityksen, vaikka noista edellä mainituistakin tuli jo varmaan tusinan verran taimia. Sitten on vielä ne tomaatit, joita on ehkä puoli tusinaa ja vain yhdelle on tiedossa uusi koti. Tänään kuulin, että jonkun chilinkin voisin antaa eteenpäin, jos jää yli.

Tosiaan nyt tuossa on uusia lajikkeita paljon ja neljä ensin mainittua on kaupan siemenistä laitettu ja kaksi jälkimmäistä on hedelmistä itse kaivettu ja kuivatettuja siemeniä. Jännä nähdä mitä niistä tulee vai tuleeko mitään. Ötökät on parvekeviljelyn ikuinen riesa ja noita syötäviä ei voi millään myrkyttää, joten kova vahtiminen niissä on, että saa heti puututtua asiaan, jos näkyy kutsumattomia vieraita. Leppäkertut olisi kyllä kova juttu

Nyt pitää vielä karvanaamat saada pidettyä pois taimien kimpusta. Pienet chilintaimet on niiden mielestä hyviä vatsan puhdistukseen. Tomaatin taimet ei kelpaa.

[Hippi]

Kolmen tunnin pihatyösessio takana ja veikkaanpa, että huomenissa on persaukset kipeänä venyttelystä ja kyykkimisestä. 

Leikkasin vaihteeksi ruusupensaat. Viime kesäksi niitä en leikannut, kun oli se kurtturuusuoperaatio, niin nuo jäljelle jäävät tarhakurtturuusut jäivät vähemmälle huomiolle. Haravoin vanhat korret pois istutusalueilta. Kukkapenkkiin oli ilmestynyt joku kaninkolo, johon jalkani upposi nilkkaa myötä. Onneksi ei sentään sen enempää.

Kun menin tarpeeksi lähelle maan pintaa, niin hyvin saattoi jo huomata, että kevät pukkaa itseään esiin maasta. Monivuotisten kasvien kukkapenkissä oli nähtävissä jo pientä kasvua. Yllättäen toissa vuonna istuttamani krookuksetkin olivat jo kukassa erään pensaan juurella. Tuo oli yllätys, sillä viime keväänä, kun niitä odotin, niin löytyi vain kynityt versot, kun pihapupu oli pistänyt tarjotun salaattiaterian poskeensa. Näytti jokunen narsissikin säilyneen talven yli. Syksyllä hiukan harmitti, etten mitään uutta sipulikasvia laittanut kasvamaan, mutta onpahan tuossa nyt jotain tuloillaan.

Sain vision, mitä laitan kurtturuusujen paikalle ja siitä tulee hieno. Olihan se viimekesäinenkin hieno ainakin osan kesää, kun oli melkein luomukasvustona. Nyt siihen ajattelin laittaa Markettaa, kun siinä ne luultavasti kasvaisivat hienosti, kun maa on tasainen ja aurinkoinen. Kukkaympyrään on vähän toisenlainen visio tällä kertaa.

Oikeastaan aika hauskaa, kun voi laittaa taloyhtiön pihan istutuksia oman mielensä mukaan, kun ketään ei kiinnosta pihatyöt. Vanhempi väki kyllä kesän mittaan monestikin kiittelee, kun olen niitä istutuksia hoitamassa. Niillä on aikaa niitä katsellakin.

[Unforgiven]

No niin, se alkaa ainakin eteläisessä Suomessa olla parasta aikaa kalkita pihanurmikot. Eikä sitten millään Tokmannin puutarhakalkilla vaan nurmikkokalkilla.

Hiukan jännittää miten viime kesänä uusittu nurmikko lähtee tänä kesänä kasvamaan. Ellei lähde, tilaan asfalttimiehet.

[Amore]

Kevään kiireisimmät puutarhatyöt on nyt tehty eli kesäkukkapenkit kitketty ja kesäkukat kylvetty. Rantakin on melkein kokonaan siivottu viime kesän kaislasta. Voin alkaa ottaa hieman rennommin. Kylvettävää on vielä, mutta vähemmän. Gladiolukset ja kruunuvuokot olen istuttanut ruukkuihin, joista siirrän ne maahan kunhan ne ovat alkaneet kasvaa. Nyt saa kesä tulla!

[Amore]

Tänään vimmainen kitkemispäivä mökillä. Oli kukkapenkkien reunusten siistimisen vuoro. Meillä on maanvaivana mukulaleinikki, joka on levinnyt kaikkialle. Sitähän ei näe kuin keväällä, sillä kukinnan jälkeen se lakastuu ja jää maan alle herneen kokoisina mukuloina odottamaan seuraavaa kevättä. Kitkiessäni minulla on tapana näitä "herneitä" löytäessäni tiputtaa ne kukkapenkin ulkoreunaan, josta leinikit on sitten helppo keväällä havaita ja nyhtää pois. Yhden reunuskiven alta pilkisti jokin isompi lehti. Siirsin kiven paikoiltaan, jolloin lehti paljastui aivan vinkuraksi tulppaaniksi, joka oli kiven alta yrittänyt kiertyä aurinkoon. On täysi arvoitus, miten tulppaani oli siihen paikkaan joutunut, koska tulppaanipenkkiä ei ole lähellä eikä tällä paikalla ole koskaan ollut. Siirsin urhean tulppaanin lajitovereidensa seuraan ja jään innolla odottamaan ensi kevättä, jos se vaikka kukkisi. Olisi jännää nähdä, minkä värinen tulppaani on kyseessä.

Ensimmäiset tulppaanit ovat juuri aloittamassa kukintaa. Viime vuonna tehdyistä siirtoistutuksista pukkaa kukkaan pari oranssinpunaista yksilöä. Muut siirrännäiset näyttävät keltailsilta (tai oikeastaan kelta-punaisilta), jollaisia minulla on sukeutunut aikaisemmista siirtoistutuksista. Lajike on Sun Lover; erittäin suurikukkainen. Apeldoornien aika on hieman myöhemmin keväällä.

[Hippi]

Viime viikolla sovin vävyni kanssa, että lähdemme tänään ostamaan taloyhtiön pihaan kesäkukat. Olin katsonut, että sääkin on otollinen, että saan ne istutettua saman tien. Toisin kävi.

Ensinnäkin, maanantai oli huono päivä mennä aamusta siihen P:llä alkavaan puutarhaliikkeeseen. Todella viikonlopun rippeet vain tarjolla, joten suuntasimme lähellä olevaan toiseen saman alan liikkeeseen. Sieltä sain osan, mutta en kaikkea. Onneksi puuttuvat voin fillarireissulla käydä täydentämässä vaikkapa huomenissa kolmannesta lähellä olevasta liikkeestä.

Toisekseen, vaikka olisin ehtinyt istuttaa nyt haetut, niin en uskaltanut sitä tehdä, kun oli niin kovia ukkossateita ennustettu tulevan. Pelkäsin, että juuri istutetut eivät kestä niin rankkaa ruhjontaa, vaikka Tähtisilmät ovat hyvinkin säänkestäviä. Niinpä ne nyt odottelevat parvekkeellani huomiseen. Ainakin nyt on hyvin peruskasteltu istutusalue, joten siinä pääsen sitten vähemmällä.

Pihasta olen parina päivänä useamman tunnin kitkenyt vuohenputkea, joka kiusaksi asti levinnyt ja viime kesänä jopa peitti istutettuja kasveja. Saapa nähdä, millainen urakka tuosta tulee. Varmaan joudun koko kesän niitä kitkemään, kun juurakoita ei kyllä saa mitenkään kaivettua esiin niin, ettei koristekasvien juuret vahingoitu. Siinä touhutessani löysin kukkapenkistä useita uusia kasveja. Ainakaan en muista niitä ennen nähneeni siinä. Olisikohan ne jotain puutarhakarkulaisia, sillä mitään ihan tavallisia luonnonkasveja ne eivät vaikuttaisi olevan.

Sivupihalla lähes luonnontilassa oleva karuhko pläntti on ollut ajoittain erilaisten kesäkukkasiementen koealustana. Varsinaisesti siinä ei ole kasvanut istuttuna kuin upea tiikerinlilja, tai siksi sen olin tunnistavinani. Nyt pläntille yllättäen oli ilmestynyt paljon keltaisia kukkia, joita en tunnistanut. Netistä kuitenkin löytyi mukulaleinikki, joka on vahva ehdokas uudeksi tulokkaaksi. Oikein hauska yllätys. Sen sijaan tiikerinliljaa ei enää näytä siinä kasvavan.

Kurtturuusujen viimevuotinen ahkera kitkeminen näyttää tuottaneen hyvän tuloksen. Ainakaan vielä niitä ei ole ilmestynyt uudelleen näkyviin, mutta olen varautunut siihen, että jonkun verran niitä pitää vielä vahtia.


Omista viljelyksistäni tomaatit ovat jo hyvässä kukassa ja raakileitakin on tullut. Chilit ovat hiukan hitaampia ja vain yhdessä chilissä on ensimmäiset nuput. Noita on kuitenkin niin reilusti, että sen lisäksi, että vävylleni olen dumpannut yhden tomaatin ja yhden chilin, niin pihalle olen raivannut pienen paikan, johon vien muutaman ylimääräisen, ettei tule parvekkeelle ahdasta. Hauska, miten tarttuu viherpeukalointi muihinkin. Vävyni ihan itse kysyi, että onnistuisiko häneltä noiden hoitaminen, jos minulla niitä kerran on ylimääräisiäkin. Eli ei tarvinnut tuputtaa.