Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Viherpeukalointia kotona ja puutarhassa

Aloittaja Hippi, tammikuu 07, 2019, 20:00:55

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Hippi

Fiiliksissä jo avauduin käyneeni pikaisella fillarilenkillä ja yhden tai parin miniviherkasvin sijaan tuli ostettua seitsemän. Jokaiselle on paikka löytynyt ja tilaakin jäi sen verran, että mietin, jotta pitäisikö vielä huomenissa piipahtaa. Sinne jäi vielä pari, jotka voisi olla ihan kivoja.

Nyt tuli pari eriväristä pitsilehteä, pari eriväristä murattia, muorinkukka ja saaliin kruunasi kaksi piikkikruunua. Pakko oli ottaa kaksi, että ainakin toinen kasvaisi isoksi. Jos sattuisi niin onnekkaasti, että molemmat piikkikruunut kasvaisivat isoksi, niin voin sitten lahjoittaa toisen vävylleni, ainakin jos hän ostaa minulle joskus anopinjakkaran.

Nuo minikasvit on nyt vain noin 10-15cm. Piikkikruunua olen pitkään jo haaveillut, mutta ei ole sattunut kohdalle sopivalla hetkellä. Kuvassa on piikkikruunu isona, sitten joskus, toivottavasti. Talvella kasvi tiputtaa ainakin osan lehdistään ja silloin se muistuttaa hyvinkin sitä risua, josta J.Kristukselle oli kruunu värkätty. Mutta kun orjantappuraa ei ole myynnissä, niin tuo saa kelvata kruununtekotarpeeksi tarvittaessa.



Tässä sitten se Anopinjakkara, joka tosiaan kasvaa niin isoksi, että sitä voi jakkaraksi tai palliksi sanoa. Kerran vävyni naureskeli, jotta "pitäskö mun osta sulle tuollainen" ollessamme yhdessä tuolla samaisessa puutarhaliikkeessä :D

If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Hippi

Paitsi paskan puhuminen, niin myös uhkailu poisheittämisellä saa kasvin kuin kasvin kukkimaan. Äitini tuota aikanaan naureskeli, kun taas oli joku huonekasvi alkanut yllättäen kukkimaan.

Itselläni on joka huoneessa lehtikaktuksia. Niitähän on markkinoitu marraskaktuksena, joulukaktuksena ja pääsiäiskaktuksena. Nuo nyt ainakin tuli mieleen ja on tuo nähtävissä markettien viherkasvimyynnissäkin. Noihin aikoihin juuri tarjolla on runsaasti nupullaan olevia lehtikaktuksia. Minulla noita on aniliininpunavalkoisena, joulunpunaisena (hiukan oranssiin heittävä punainen), valkoinen ja uusimpana tulokkaana keltainen. Kaksi ensin mainittua on peruja vuosien takaa työkaverilta varastetuista lehtipistokkaista, jotka nyysin vaivanpalkaksi, kun lupauduin kastelemaan hänen kukkansa tämän loman aikana. Valkoinen ja keltainen on ostettuja, valkoinen vuosia sitten ja keltainen vuosi sitten pääsiäiseksi. Tuosta keltaisesta ajattelin, että se on juuri pääsiäiskaktus niin värinsä vuoksi kuin myös ostoajankohdan perusteella.


Tässä netistä noukittuja kuvia noista erivärisistä marraskuunkaktuksista, joita minulla on.

   

Eipä taida kaktuksilla olla kalenteria, sillä kaikki ovat nyt alkaneet kukkia, myös keltainen.

Palatakseni tuohon uhkailuun pois heittämisestä, niin valkokukkainen poikkeaa melkoisesti noita muista, joilla amppelissa lehtivarret sievästi taipuvat alaspäin pituutta kasvaessaan. Valkoinen sen sijaan on aika jäykkävartinen ja lehtivarret törröttävät melkein vaakatasossa sivuille niin, että se muistuttaa melkein lasten kokoa olevaa sateenvarjoa. Alkoi olla jo melko ruma rotisko, joten napsin siitä muutaman varrenpätkän ja pistin multaan. Ajatukseni oli heittää iso vanha emokasvi pois, kunhan pistokkaiden juurtuminen on varmistunut. Eipä aikaa paljon kulunut, kun huomasin pistokkaiden latvoissa jo nuputkin. Entä mitä teki ruma emokasvi? Se pukkasi enemmän nuppuja kuin koskaan ennen ja nyt alkaa pian olla täydessä kukassa. Eihän tuota nyt voi heittää pois. Saapa nähdä, raaskinko edes kukinnan päätyttyä.

Keltainen puolestaan alkoi tehdä kuolemaa loppukesästä. Ei kertonut miksi enkä itsekään mitään syytä keksinyt sille, että se tiputti pitkiä varrenpätkiä. Joku vika oli tullut siihen, sillä jokaisessa tiputetussa varressa ensimmäisessä lehdessä oli joku pieni vika, ruskea pilkku. Kiireellä tuostakin keräsin noita tippuneita varsia ja taitoin lyhyemmäksi ennen multaan tökkimistä. Nyt on siitäkin turvaan otetut lapsi innokkaana alkamassa kukintaa ja samaa tekee se emokasvi, joka ei heittänytkään henkeään, joten sitäkin on nyt kaksi.

Nuo kaikki ovat upeita kukkiessaan. Harmi vain, että kukinta kestää kerrallaan niin lyhyen aikaa. Hyvällä hoidolla nuo kyllä kukkivat myös kevätpuolella, joten vaikuttaa siltä, että päivän pituus on noille se kukinnan aloittava tekijä uhkailun lisäksi :D
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Hippi

^
Viherkasvien hoitaminen on välillä melko mystistä puuhaa. Joskus kasvi päättää heittää henkensä ilman mitään näkyvää syytä ja joskus vaikeaksikin sanottu kasvi saattaa menestyä ja kukoistaa olosuhteissa, joissa sen ei pitäisi pysyä hengissä. Minulla on muutamia kompastuskiviä, joita väitetään helppohoitoiseksi, mutta minulla ne heittävät väistämättä henkensä hyvin nopeasti ihan riippumatta siitä miten tunnollisesti yritän noudattaa hoito-ohjeita.

Edellä sanotun seurauksena ilmeisesti viherkasveihin liittyy joitakin uskomuksia, joilla taataan kasvin hyvä menestyminen.

Edellisessä viestissäni mainitsin, että olin nyysinyt hoitopalkaksi työkaverin lehtikaktuksesta varsipistokkaita. Pistokkaan varastaminen todellakin on sallittua varastamista. Jopa kasvin omistajankin pitää katsoa asia läpi sormiensa. Monesti on ollut vaikeuksia pitää  näppinsä kurissa puutarhaliikkeessä vaeltaessani. Viimekäynnillä tuijotin pitkään ja himoiten Kissuksen rentona roikkuvia oksia ja teki niin mieli nipistää latvuksesta muutaman lehden mittainen pätkä taskuun. Mutta sallittu varastaminen ei valitettavasti ulotu liiketiloihin.

Kokonaisista kasveista tai pistokkaistakaan ei koskaan pidä kiittää, sillä se koituu kasvin kohtaloksi. Kiittäminen tappaa kasvit. Kohteliaisuuteen kuuluu kyllä ilmaista kiitollisuutta, mutta se pitää tehdä kiertoteitä, jotta kasvi ei huomaa sitä kiitokseksi. "Annan kaunokaiselle mielelläni hyvän kodin ja hoidon" on aika sopivaksi koettu kiertoilmaisu.

Pistokasta ei myöskään pidä koskaan pyytää, vaan siinäkin pitää osata kiertoteitse ilmaista olevansa halukas ottamaan vastaan jonkin pistokkaan. Tässä toimii tietysti parhaiten kasvin kehuminen ja etenkin omistajan hoitotaitojen kehuminen. Tuon perään voikin jo huokaista jotenkin näin "voi voi, mahtaisiko minun vaatimattomat taitoni riittääkään tuon kasvin kasvattamiseen". Tuosta jo toisen pitäisi ymmärtää tarjota pistokasta.

Varmaan on muitakin uskomuksia, mutta nuo nyt tuli mieleen ensimmäisenä. :)
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Amore

Tuli napattua markettireissulla mukaan myös uusi huonekasvi, koska niitä oli black fridayn tai black weekin merkeissä tarjouksessa hintaan 2.50. Tietenkään tarjouskasveja ei ollut merkitty millään lajinimillä, joten minulla ei ollut aavistustakaan, mikä kasvi oli kyseessä. En ollut aikaisemmin edes nähnyt samanlaista. Lehdet ovat nahkamaiset tai paperimaiset, miten sen nyt kuvaisi. Kolmisormisia suikaleita. Onneksi olen aika näpsä tekemään kasvihakuja, joten aika nopeasti selvisi, että kyseessä on jokin saniainen. Minulla ei ole koskaan ollut saniaista huonekasvina, koska yleensä välttelen juoppoja kasveja. Sen jälkeen kun totesin kasvin saniaiseksi lisäsin hakuun "variegata" ja oikean kasvin kuvia läimähti ruutuun.



Pteris cretica 'Albolineata'

Pimeä vuodenaika on mahdollisimman väärä viherkasvin hankintaan, mutta menetys ei ole suuri, jos tuo ei jaksa pysyä hengissä.
All you need is Love

Hippi

Lainaus käyttäjältä: Hippi - marraskuu 14, 2021, 11:32:38
Monesti on ollut vaikeuksia pitää  näppinsä kurissa puutarhaliikkeessä vaeltaessani. Viimekäynnillä tuijotin pitkään ja himoiten Kissuksen rentona roikkuvia oksia ja teki niin mieli nipistää latvuksesta muutaman lehden mittainen pätkä taskuun. Mutta sallittu varastaminen ei valitettavasti ulotu liiketiloihin.

Bingo! Nyt sain tuon kissuksen halvalla. En kyllä varastanut, mutta lankesin kiusaukseen ja ostin.



Prismassa on kukkaosasto ikävästi sijoitettu heti sisääntuloon ja siitähän on pakko tehdä aina pieni mutka ja tarkistaa mitä on tarjolla. Liikkeessä varmaan on ollut enemmänkin mix -tuotteita tarjolla kahden ja puolen euron hintaan ja nyt oli yhteen hyllykköön koottu nuo aika tiiviisti. Vähän olivat kärsineen näköisiä ja aika kuivia. Noita kissuksia siellä oli useampia ja olivat aika topakan näköisiä. Huomattavasti tuota kuvan yksilöä nuoremman ja pienemmän näköisiä vain. Pakko nyt oli ottaa mukaan, vaikka pientä tilanpuutetta edelleen on. Kassalla sitten oli uusi yllätys, sillä tuo maksoi vain 1,50 euroa.

Pitää varmaan huomenna käydä ratsaamassa vielä tarkemmin, jotta oliko siellä muuta käyttökelpoista :)
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

kertsi

^ Eik sun pitänytkään pitää vähän lomaa ja lepotaukoa, kun sait partsin tyhjättyä?

Itse olen tainnut lopullisesti nyt tappaa jo kaksi kukkaa tässä viime kuukausien unen puutteessa ja jaksamattomuudessa. Eivät ole kukkaparat tainneet saada vettä moneen kuukauteen. Ja nämä siis kukkia, jotka mulla on ollut vuosikymmeniä, jo ensimäisessä maassa, missä ulkomailla asuin.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Hippi

Vastaus kysymykseen: Juu, niin mutku ... :D

Joku toinen lankeaa vaatteisiin ja kenkiin, meikkeihin, uusimpaan tekniikkaan ja kännyköihin. Minä lankean edullisiin viherkasveihin. Eikä siinä vielä kaikki, kun kerron jonkun yksittäisen ostaneeni tai ehkä muutamankin niitä minikasveja. Lisäksi tulee vielä erilaiset kokeilut kasvattaa mistä tahansa siemenistä, jota käsiini saan tai pistokkaiden ottamiset "ihan vain varmuudeksi". Nytkin yhdessä rönsyliljassa on niin upeat rönsyt, että niistä pitäisi napsia jo seuraava sukupolvi kasvamaan, vaikka emokasvi ei vielä ole kovinkaan vanha.

Tämä oikeastaan on ainoa tilanne, jossa harmittelen tuttavapiirin pienuutta. Ei ole kovinkaan montaa paikkaa, mihin voisin dumpata ylimääräisiä varakappaleita.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

kertsi

Meillä kaupungiosan kirppari -yms. Facebookryhmissä pistokkaat ja kasvit kyllä käyvät kaupaksi tai "kaupaksi"...

Silloin, kun vielä luuhasin kaupungilla useammin kuin nykyään, aina vaateostoksille mennessäni jostain kumman syystä ajauduin kirjakauppaan. Kotiin tullessa ei ollut mukana ostovaatteita vaan kirjoja. Vähemmän duunia vaativia hoidokkeja kyllä kuin viherkasvit.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Hippi

Päivällä olin jalkapatikalla kaupoilla vähän pidemmällä ja paluumatkalla oli ihan pakko mennä tarkistamaan se Prisman halpishylly vielä kerran, ettei jää mietityttämään. Mutta kyllä alkoivat olla jo niin "haastavassa elvytyskunnossa" lähes kaikki vähänkään mielenkiintoiset. Nyt tiedän jopa miltä näyttää tuo Amoren Pteris cretica 'Albolineata' kuolleena.

Mutta eipä hätää. Viereisessä hyllykössä oli vajaalla kuudella eurolla nuorehkoja kaksivanaisia orkideoja. Niitä nyt sattui lähtemään pari mukaan, vaalean keltainen ja hiukan lilaan vivahtava punainen. Käärin ne hyvin, että kestävät kylmässä kotiin asti ja annoin niiden tasata lämpöä paketissa muutaman tunnin kotona ennen kuin laitoin ne paikalleen. Toivottavasti eivät järkyttyneet matkasta.

Orkideat on kompastuskiveni, kuten olen kertonut. En tahdo saada niitä pysymään hengissä tai jos joku pysyykin, niin eipä kuki uudelleen. Poikkeuksena tämä tapaus, jossa syntynyt vauvaorkidea on kasvanut nuoreksi kaunottareksi ja kukkii juuri nyt toista kertaa ja äitiorkideakin on tehnyt uuden kukkavanan, jossa on nuput.

Jotain noiden hoidossa on mennyt niin oikein, että ne ovat säilyneet tai sitten ne vain ovat jotain supersinnikästä kantaa, joka kestää mitä vain. Saapa nähdä miten noiden uusien kanssa käy.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Hippi

Aika hyvin on onnistunut tomaatin satokauden varhaistaminen. Vähän ennen joulua laitoin Tiny Timin siemenen itämään ja nyt tuo jo kukkii ja ensimmäiset pallerotkin on ilmestyneet. Vihdoin osasin oikein kasvattaa keinovalon alla taimivaiheen, mutta nyt kasvi on jo liian pitkä siihen, joten pitää toivoa isosti aurinkoa ainakin muutamaksi tunniksi päivittäin.

Suunnilleen samoihin aikoihin tomaatin kanssa laitoin pari chiliä kasvamaan lampun alle ja nekin ovat jo hyvässä vauhdissa. Harmi, etten pannut muistiin, mitä lajiketta ne ovat. Epäilen kuitenkin Carolina Riperiksi, kun viime satokaudella jäin vähän pulaan niiden kanssa, kun eivät ehtineet kunnolla valmistua. Vai meniköhän niidenkin kukinta pilalle liiallisen kuumuuden vuoksi.

Tänään laitoin toista laatua pensastomaattia ja paria (vai olikohan kolmea) laatua chiliä itämään. Nyt säilyi maltti, enkä laittanut tolkuttoman monia laatuja. Vielä on mahdollisuus kompastua siihen, että siemenet itävät sataprosenttisesti, joten sitten on taimia liikaa :D
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Amore

Olen hiljalleen käynnistellyt uutta kasvukautta. Ruukutin uudelleen pitkään unohduksessa sinnitelleen pylvästyräkin. Se on kököttänyt samassa ruukussa vailla huoltoa useita vuosia eikä se ole enää aikoihin kasvattanut runkoihin korkeutta, hieman lehtiä vain. Piikkisenä ja myrkyllisenä kasvina tyräkki on hieman hankala käsitellä. Korkeuttakin tyräkilläni on ainakin 60 cm, joten rohjake myös painaa jonkin verran. Kiepautin rungon ympäri rievun suojaamaan käsiä piikeiltä ja vedin vielä hanskat käsiin. Työskentelin kylpyhuoneen lattialla, jonka olin peittänyt sanomalehtipaperilla. Kasvi irtosi ruukusta helposti. Heti ensi kosketuksella ilmeni, että juuripaakku oli kuin sementtiä. Yritin sitä veitsellä hieman huokoistaa, mutta ei se oikein onnistunut. Upotin siis koko paakun veteen ja jätin kasvin ämpärissä nojailemaan huoneen nurkkaan. Noin tunnin kuluttua kävin uudelleen kokeilemassa juuripaakun möyhentämistä, mutta aika tiivis se oli edelleen. Jatkoin illan mittaan paakun liottamista ja huokoistamista, siinäpä sitä olikin ajankulua koko illaksi. Sain lopulta siistityn ja kevennetyn juuripaakun istutettua uuteen multaan ja hieman isompaan ruukkuun. Kaiken kaikkiaan isohkossa kasvissa juuret olivat melko pienet. Huolto-operaatiossa yksi pieni tyräkkipötkylä taittui irti rungosta. Aion kokeilla kasvattaa siitä uuden pistokastaimen. Saapa nähdä, jaksaako melko huonoon kuntoon päässyt tyräkkini virkistyä oikeaan kasvuun. Ja kuinka käy pistokaskasvatuksessa? Mehikasvien pistokkaiden pitää antaa kuivahtaa ennen istuttamista. Nyt vain odottelen, että pääsen istutusvaiheeseen.
All you need is Love

kertsi

#221
^
Tuli tuosta tyräkistä mieleen,
että mikähän (muu kuin tyräkki tai muu piikikäs) olisi hyvä korvaamaan hienohelman (asparagus)?
https://kotiliesi.fi/paratiisi-takapihalla/isoaidin-rakkaat-huonekasvit-nostalgiset-asparagukset/

Tuo asparagus on ollut minulla jo kauan, ja se on ihan kamala roskaamaan eli varisuttamaan lehtiään - minun hoidollani. Viime vuoden taisivat kukat olla huonoimmalla hoidolla kuin koskaan eläessäni, en muistanut juurikaan kastella niitä. Pisin kasteluväli taisi olla kuukausia, ehkä jopa 4-5 kk. Sillä karulla kohtelulla kovin ohutlehtiset eivät oikein pärjää.

Mutta hienohelma kyllä on muutenkin kova roskaamaan, joten mietin, mikä toinen kasvi sietäisi harvakseltaan kastelua, ja kasvaisi samantapaisesti (eli vähän alaspäin), ja olisi paksulehtisempi kuin hienohelma. Muuten tuo asparagus kyllä on ihan kaunis. Se on toisen ylösalaisin käännetyn ruukun päällä.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Amore

#222
^ Asparaguksen korvaajaksi tulee mieleen hiuskorallikaktus tai himalajanposliinikukka.

All you need is Love

kertsi

Kiitti vinkeistä. Tosiaankin, samaa näköä noissa.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Amore

Lainaus käyttäjältä: Amore - helmikuu 22, 2022, 18:01:41
^ Asparaguksen korvaajaksi tulee mieleen hiuskorallikaktus tai himalajanposliinikukka.

No, kappas vain kuinka kävikään...kun tein keväisen viherretken taimikauppaan, niin sielläpä oli minikasvivalikoimassa korallikaktus, joten pitihän minun sellainen ostaa, varsinkin kun minulla hyvin kaukaisessa menneisyydessä on ollut asparagus. Himalajanposliinikukkiakin oli, muttei halpoina minikasveina.

Korallikaktus on päällyskasvi, joten kasvatus onnistunee samoilla ohjeilla kuin esim. joulukaktuksen. Juuristo on melko pieni, joten ei tarvitse uutta ruukkua kovin usein. Eikä tarvitse paljon ravinteita eikä tiheää kastelua. Kuulostaa siis kasvilta, jonka pitäisi soveltua kaltaiselleni ajoittain hieman unohtelevaiselle kastelijalle. Taimi on hyvin pieni, mutta luulen, että kasvin kasvunopeus on vähintäänkin kohtalainen.

Ostin toisenkin minikasvin, uuden ihmepensaan (croton) kokoelmaani. Nyt niitä on siis kolme erilaista. Olen aivan ihastunut crotoneihin, varsinkin kapealehtisempiin variantteihin. Tämän uuden hankinnan lajikkeeksi arvioin Yellow Mrs. Icetonin. Crotonien lajikkeista on sekavuutta, joten täyttä varmuutta ei aina ole edes taimikauppiailla.

Aikaisemmasta postauksestani huomasin, että vanhemmat crotonini ostin syksyllä 2018, joten ne ovat nyt yli 3-vuotiaita.

All you need is Love