Viherpeukalointia kotona ja puutarhassa

[ROOSTER]

Peruna tarvitsee runsaasti vettä ja valoa - sitä aiotaan kasvattaa myös Marsissa. Se on joustava eläjä, sopii kaikkialle niinkuin RKP hallituksiin.

Peruna ei tarvitse vettä kuin keitettäessä - vanha puutarhan sananlasku.

Eläähän se ilmankin, mutta ei voi välttämättä hyvin.

Perunan vedentarve

Peruna käyttää vettä "selkärangaksi", solujen nestejännityksen ylläpitämiseen, yhteensä noin 300 mm kasvukauden aikana. Meidän oloissamme vettä puuttuu "normaalivuonnakin" lähes 100 mm, kuivina kesinä vieläkin enemmän. Hyvissä kasvuoloissa vesi lisää perunasadon määrää keskimäärin 2 tn/ha jokaista 10 mm vettä kohti.
...
Vesi on siis keskeinen kasvutekijä, jonka puute rajoittaa hyvin usein perunan kasvua puutarhaviljelyssäkin. Sadon määrän kasvun lisäksi vesi, ja siis kasteleminen, vaikuttaa monella tavoin positiivisesti perunasadon laatuun. Hyödyistä voi lukea tarkemmin täältä.

Erityisen paljon kastelu parantaa laatua vähentämällä perunan rupisuutta. Perunaruvesta ja sen torjunnasta, myös kastelua hyödyntäen, voi lukea tarkemmin täältä.

[urogallus]

Jaa. Näköjään vanha kansa oli väärässä tässäkin.

[ROOSTER]

^
Itse asiassa, peruna ei tarvitse multaa.

https://www.spk.fi/fi/aeroponinen-tuotanto/

[Hayabusa]

^
Itse asiassa, peruna ei tarvitse multaa.

https://www.spk.fi/fi/aeroponinen-tuotanto/

Tuollainen kasvatustapa vaatii korkeampaa teknologiaa. Varsien pitää olla valossa ja juurten pimeässä. Lisäksi juurille pitää saada sumutettua ravinteita. Menee jo vakavamman viherpeukaloinnin puolelle moinen virittely.

[kertsi]

Toisessa ketjussa:

Jokatapauksessa se on saletti että Amatsonin alueella maaperässä on mustaa multaa, joka on ihmisen aikaansaannos. Ja puustostakin taisi joku sanoa että ei ole luonnostaan kehittynyt valikoima. Että viidakko olisi ennemminkin villiintynyt puutarha, kuin aito luonnontilainen metsä.

Joo, terra preta. Amazonin virtojen vierillä on tosiaan ihmisperäisiä maalajeja, eli käytännössä köyhään lateriittimaannokseen on sotkeutunut puuhiiltä, joka pidättää ravinteita ja vettä ja kestää siten kovempaa käyttöä.

Ei ole tietoa oliko tämä maa tietoisen ihmistoiminnan tulosta vaiko vain seurausta silloisista viljelymenetelmistä. Joka tapauksessa 1500-luvun tutkimusmatkailijat kertoivat nähneensä paljon ihmisasutusta Amazoniassa. Väki sittemmin harveni tauteihin ja ilmeisesti selkeä yhteys menneisiin viljelykulttuureihin katkesi.

Olen muuten itse jo vuosikausia tehnyt puuhiiltä mökillä ja sotkenut sitä maaperään. Peruna ainakin antaa hyvää satoa.

Ennen muinoin kaskettiin, ja maa antoi hyvää satoa varmaan ensimmäisen vuoden tai muutamat vuodet. Tekeeköhän kukaan enää nykyaikana semmoista?

Mulla olisi mökillä viljelyspinta-alaa, jos vaan jaksaisi viljellä. Ja liikaa puita.... Mutta melkein aina on paikkakunnalla kulovarotus, eikä viitsisi ottaa sitä riskiä, että aikaansaisi metsäpalon tai polttaisi mökin.

Wikipedia:

Kaskiviljely on alkukantainen maanviljelytekniikka, jota käytetään metsäisillä alueilla, mutta sen merkitys on nykyään hyvin pieni kehittyneempien maanviljelytekniikoiden korvattua senlähde?. Kaskettaessa metsäalan puut kuoritaan aluksi aisaamalla (veistämällä) ne miehen korkeuteen asti. Näin muodostuu pystyyn kuivuva puusto, "rasi", jonka annetaan kuivua seuraavaan kesään. Sen jälkeen puut poltetaan, jolloin puuhun sitoutuneet ravinteet päätyvät maaperään hedelmällisen tuhkan muodossa, ja tämä mahdollistaa maanviljelyn ilman lannoitteiden erillistä levittämistä.

[Hippi]

Vähän hitaalla on nyt viljelykset olleet ja joko outo juttu nyt on tomaattien kanssa. Laitoin vain kahta laatua, Tiny Tim siemenpussista ja jotain miniluumutomaattia ostetun tomaatin siemenistä. Viimeksi mainitusta osa kuoli jo noin vaaksan mittaisena, mutta ajattelin sen olleen oma vika, kun oli liian pienessä ruukussa liian pitkään ja taisin lorauttaa liiaksi vettäkin. Mutta nyt ne kaksi, jotka jäivät henkiin, ovat noin 40cm korkeita ja oudosti lehdet nuutuvat tai kuivuvat. En tiedä millä sanalla sitä pitäisi kuvata. Tähän asti ne olivat  ihan ok, mutta muutama päivä sitten istutin ne lopulliseen isoon ruukkuun, niin sen jälkeen se ei intoutunut kasvamaan, kuten tapana on, vaan alkoivat kärsiä. Toinen enemmän kuin toinen. Voi olla, että noista nyt joudun luopumaan kokonaan. Eli jäljelle jäisi vain kaksi Timiä kesän tarpeisiin. Nyt on jo myöhäistä laittaa lisää siemeniä itämään. Niitä olisi useaakin laatua viime vuodelta jäljellä.

Juuri hiljattain sain tietää, että kaupan tomaateista ja paprikoista ei pitäisikään ottaa siemeniä. Nyt en pysty käsi raamatulla vannomaan onko nuo ottamani siemenet tuontitavarasta vai kotimaisista. Yleensä kyllä pyrin ostamaan kotimaisia. Olisi kyllä aika karua, jos nyt noin huonosti olisi käynyt. Ihmetyttää, että tuostakaan ei sen suuremmin ole puhuttu, kun vuosikaudet on ollut tapana kaikenlaisia siemeniä tökkiä multaan ja katsoa mitä tapahtuu.

***

Pihan istutusalue on kunnostettu kesäkukkia varten ja tällä viikolla mennään ostamaan. Luultavasti päädyn johonkin aikalailla samanlaiseen kuin viime vuonnakin, eli pelargonioita ja markettaa tai tähtisilmää. Oli ihan näyttävä yhdistelmä ja kesti hyvänä ihan lumien tuleen asti. Mutta sen sitten näkee, tuleeko puutarhaliikkeessä joku parempi visio.

"Villiniittyplänttiini" reunaan vein sisällä esikasvatettua samettikukkaa ja sen lisäksi mätin kaikenlaisia sekalaisia siemeniä. Eilen vielä kävin tökkimässä pienellä idulla olevia auringonkukan siemeniä sinne sekaan jonkun verran. On siis herran kädessä, minkä näköinen siitä tänä vuonna tulee. Oma viehätyksensä on juuri tässä, että voi itsekin vähän yllättyä.

Yhdelle pläntille vein pensaskrassia, kun siinä maa on niin köyhää, että tuskin muut siinä viihtyy ja sen vieressä olevalla paremmalla paikalle mätin jotain siemeniä.

Meidän piha on kyllä aikalailla kuin joku Peppi Pitkätossun ideoima, mutta en ole kuullut valituksia. Mitään isompaa kunnostustyötä nyt ei kannata alkaa tekemään, jos meille tulee lähivuosina maalämpökaivannot, niin siinä menee koko piha remonttiin. Eli nyt vain paikkaillaan karumpia paikkoja piiloon värikkäillä kukilla.

Yksi pieni luomupaikka on syrjässä, ja se on tosiaan luomusti täynnä yllätyksiä. Kävin sitä tänään vilkaisemassa ja hämmästyin, että se oli täynnä keltaisia kukkia. Sellaisia siinä ei taatusti ole koskaan ennen ollut, enkä ymmärrä, mistä ne on sinne nyt ilmestyneet. Otin niistä kuvan ja kuvahaulla selvisi, että ne ovat mukulaleinikkejä, jotka leviävät juurimukuloista ja varsien itusilmuista. Saapa nähdä tuleeko tuosta pihan uusi rikkakasvi, jos puput niitä leivittää kukkapenkkeihin. Toisaalta nuo ovat hyvin aikaisia kukkijoita, niin voivat olla ihan hauskojakin, kun odotellaan muiden monivuotisten kasvamista.

[Hippi]

Edellä mainitut kaksi kärsivää vein pihan pusikkoon ja siellä ne nyt elelevät tyytyväisenä. Jopa se lähes kuollut, jossa oli vain pari elävää lehteä, sai elinvoimansa takaisin. Tuskin siitä nyt satoa ehtii tulla, mutta sen näkee sitten.

Laitoin tuossa toukokuulla vielä jostain lisää tomaatinsiemeniä itämään ja ne lähti iloisesti kasvamaan. Kuolemaksenikaan en muista otinko ne minitomaatista vai siemenpussista, joten jos loppusyksystä jokunen tomaatti niistä tulee, niin sitten sekin selviää. Jotenkin tuli nyt tunne, että ne olisivat olleet pussista ja keltaisia tomaattia.

Yhdelle todella hitaalle chilille kävi outo juttu. Se oli pitkään noin vaaksan korkea ja vaan haaroittui, eli kasvua tapahtui kyllä, mutta hitaasti. Eilen päätin, että nyt vaihdan sen vihdoin isompaan ruukkuun, että ei tarvi kahdesti päivässä kastella tuossa kuumuudessa. Siinä puuhatessani tajusin, että se oli ihan täynnä kirvoja. Perkele! Putsasin sen parhaan kykyni mukaan ja onneksi hyökkäyksen oli täytynyt aivan äskettäin tapahtua, sillä mitään vaurioita siinä en huomannut. Pussitin sen muovipussiin yöksi ja aamulla ulos mennessäni nakkasin sen pihalle sinne, missä ne muutkin ovat, mutta hiukan erilleen. Toivottavasti luonnolliset viholliset hoitavat kirvaongelman loppuun.

Tarkastin parvekkeen muut kasvit, mutta niissä ei vielä ole ötököitä. Nyt sinne jäi enää pari chiliä ja kaksi tomaattia. Tänä vuonna kukkia on enemmän kuin aikaisemmin. Jopa kuolleeksi luulemani voimakkaan punainen Bougainvillea kukkii nyt iloisesti, vaikka se oli pitkään täysin lehdetön risu. Turhaan ostin keväällä sille korvaajan. Keltainen Bougainvillea lähti aika hitaasti kukkimaan. Ilmeisesti kunnon talvilepo olisi edellyttänyt lehtien tiputtamista, mutta tuo piti koko talven lehtensä. Siitä pitää syksyllä leikata pisimmät, noin kolmimetriset, oksat, sillä muuten se on mahdoton saada sisälle mitenkään järkevästi.

[Hippi]

Vuosi sitten tein mokan. Ison mokan, joka tuli kalliiksi, vaikka pihiys ajoi tekemään sen mokan.

Muistan joskus lukeneeni, että villakilpikirvaa ei tahdo saada nitistettyä, vaan saastunut kasvi on pikimmiten heitettävä pois leviämisen estämiseksi. Olisi pitänyt uskoa tätä ohjetta, kun huomasin ensimmäisen oireet aika äskettäin ostetussa Aavikkoruusussa. Aavikkoruusuhan on rakenteeltaan sellainen, että sitä on aika helppo puhdistaa, joten ajattelin puhdistamisella selvitä. Lisäksi laitoin ruukkuun myrkkypuikon, jonka olisi pitänyt tappaa kaikki ötökät.


Omassani vain oli lehdet harvemmassa kuin tuossa kuvan kaunokaisessa

Ötököitä tuli uudelleen ja kasvi pudotti lehtensäkin melkein kaikki ja sinnikkäästi vaan uudelleen ja uudelleen sitä putsasin. Sitten lähellä ollut Kiinanruusu alkoi voida huonosti ja valkoista mähmää löytyi siitäkin, ja minä puhdistin ja laitoin myrkkypuikon ruukkuun. Tuossa pelissä meni koko talvi ja alkuperäinen syyllinen kuoli ja joutui roskiin ja vähitellen on joutunut roskiin aika monta muutakin. Muun muassa puolenkymmentä Santtua, joita ei voi edes yrittää puhdistaa.

Nyt uskoisin, että enää ei tule uusia löydöksiä, vaikka en mene sitä vannomaan. Olen kyllä niin harmissani omasta typeryydestäni. Toista kertaa en siihen enää sorru, vaan kylmästi roskiin olipa kasvi miten hieno ja rehevä muutoin. Kaupasta saa aina uusia tilalle.

Ainoa hyvä tuossa onkin, että nyt voin hyvällä omallatunnolla tehdä taas heräteostoksia, kun tilaa on ikkunalaudoilla.

[Amore]

Jotain viherjuttua netissä selatessani tuli vastaan artikkeli/mainos, jossa kerrotaan, että lampaanvilla on käteväää herkempiä kasveja suojaamaan sekä imukykyisenä alustana kosteutta säilyttämään ym.

Kun siis nyt jo reikäinen mökkivillatakkini ei enää kelpaa käyttöön, niin kannattaa varmaan haudata se kukkapenkkiin. Ja mikä estää neulomasta parvekkeen kukkapurkeille ihan omia nuttuja! Tarkoituksenani on mm. talvettaa kuusen taimi ruukussa, mutta luultavasti multa ei saisi mennä umpijäähän.

https://puutarha.net/artikkelit/18119/kasvien_suojaus_lannoitus_ja_tuholaisten_torjunta_lampaanvillalla.htm?utm_source=VL29/23OTSvp2&utm_medium=Email&utm_campaign=VL

[Amore]

Kirjoitin Varoituksen sanaan UV-säteilyn ja kasvinesteen aiheuttamista ihovammoista. Opin samalla paljon puutarhaharrastajalle kiinnostavaa tietoa kasvien aiheuttamista allergisista reaktioista. Tässä kasviharrastajille laajempaa tietoa kasvien (ja jäkälien) aiheuttamista ärsytysreaktioista.

Kasvien aiheuttamat ihokosketusreaktiot
Monien piikkisten kasvien kuten kaktuksien ja kovasärmäisten hedelmien - esimerkiksi ananasten - käsittelystä tulee ihoon mikrotraumoja. Traumakohdat tulehtuvat synnyttäen pienipapulaisen ihottuman. Lopputulos voi muistuttaa syyhyä kämmenissä ja ranteiden sisäpuolella. Maissa, joissa humalaa (Humulus lupulus) viljellään olutteollisuuden tarpeisiin, tunnetaan humalanpoimijan ihottuma. Ruskeaksi muuttuneessa hedelmystössä on teräviä särmiä ja piikkejä, jotka aiheuttavat ärsytysihottumaa. Ihottumaa on käsissä, käsivarsissa ja kasvoissa.

Kasvikemikaalien aiheuttama ärsytysihottuma lienee yleisempi kuin pelkästään mekaanisesti syntynyt ihottuma.. Kemiallinen ärsytys syntyy herkemmin, jos altistukseen liittyy mikrotraumoja. Ihottuma ilmaantuu joskus jo muutamassa tunnissa, joskus vasta toistuvassa altistuksessa joidenkin päivien kuluessa. Tyräkkien (Euphorbiaceae) maitiaisneste on niin ärsyttävää, että siitä voi tulla nopeasti rakkulainen reaktio. Leikkonarsissien aiheuttama ärsytysihottumaa sanotaan narsissi-ihottumaksi tai -kutinaksi. Sen pääasiallinen syy on kasvin katkaistuista varsista tihkuva neste, josta kiteytyy teräväsärmäistä kalsiumoksalaattia. Rentukassa ja muissa leinikkikasveissa on ärsyttäviä aineita, jotka voivat aiheuttaa ärsytyskosketusihottuman. Risiini ärsyttää ihoa kasvina ja öljynä.

Tavallinen kotipuutarhuri ja huonekukkien vaalija tulee hyvin harvoin allergiseksi hoidettavilleen. Ammattipuutarhureilla ja kukkakauppiailla kasviallergia on yleisempää. Klassinen esimerkki herkistäjistä on huone-esikko, Primula obconica, jonka karvoissa on superallergeenina tunnettua primiiniä. Tippa yksiprosenttista primiiniliuosta ihoon hierottuna herkistää useimmat kahdessa viikossa. Kasvin allergeenisuutta käytettiin aikanaan Englannissa hyväksi pälvikaljun hoidossa. Ensin hangattiin huone-esikon lehdellä kaljua kohtaa, ja parin viikon kuluttua kasvin lehdellä alettiin hangata kaljua kohtaa noin kerran viikossa. Päänahkaan tuli tietysti lievempi tai voimakkaampi allerginen ihottuma, joka puolestaan innosti hiuksia kasvamaan.

Huone-esikon allergiavaara on hävinnyt, sillä kaupassa on tämän vuosikymmenen ajan ollut turvallinen karvaton lajike.

Huone-esikko ei ole ainoa herkistävä esikko eikä primiini niiden ainoa herkistävä kemikaali. Britannian Midlandin esikkoyhdistyksen jäseniltä kysyttiin taannoin esikoiden heille aiheuttamista yliherkkyysreaktioista (Aplin ja Lovell 2001). Runsas neljännes 320 vastaajasta oli saanut ihottumaa jostakin esikosta, useimmin pihaesikosta (Primula auricula). Osa heistä oli primiiniallergisia, osa ei. Tutkimuksessa ei selvitetty, mitä muita allergeeneja kuin primiiniä pihaesikossa oli.

Hyöty- ja koristekasveissa on koko joukko muita allergeeneja. Käytännössä useimmin näkee allergista ihottumaa, joka on saatu asterikasveista, tulppaaneista tai narsisseista. Kukka- ja ruokasipuleista tulee ihottumaa tyypillisesti sormiin, etenkin peukaloon ja etusormen tarttumapinnoille.

Asterikasveissa on yhdisteitä, joita kutsutaan yhteiseltä nimeltä seskviterpeenilaktoneiksi. Seskviterpeenilaktoneita tunnetaan yli 3 000, joista ainakin 40 on todettu allergeenisiksi. Jotkin niistä ärsyttävät, mutta joukossa on paljon sellaisiakin, jotka rauhoittavat tulehduksia muun muassa estämällä prostaglandiinisynteesiä. Niitä käytetään sekä ihon hoitoon tarkoitetuissa valmisteissa että rauhoittamaan ärtynyttä suolistoa. Kahdeksan kahdestatoista kamomilla-allergisesta reagoi kamomillateehen tai kamomillauutetta sisältäviin ihovoiteisiin tai kamomillaöljyyn. Vastaava osuus oli arnikkiallergisten joukossa viisi kuudesta. Kamomillateestä on raportoitu aiheutuneen myös sisäsyntyisiä ekseemoita.

Asterikasvien allergeenit eivät aiheuta vain kosketusihottumaa. Etenkin maanviljelijöillä ja kukka-alan ammattilaisilla tavataan ilmateitse leviävien allergeenien aiheuttamaa äkäistä ekseemaa, joka muistuttaa kroonista valoihottumaa. Se tulee kasvoihin ja muille paljaille ihoalueille ja valoihottumista poiketen myös silmäkuoppiin, korvien taakse ja leuan alle. Suuri osa potilaista tulee aikaa myöten yliherkiksi ultraviolettisäteilylle. Taudinkuvaa sanotaan silloin aktiiniseksi retikuloidiksi. Sillä on taipumus muuttua ympärivuotiseksi, ja ihottumaa ilmestyy vähitellen myös vaatteiden peittämille alueille. Ulkomailla aktiinisen retikuloidin tavallisin aiheuttajakasvi on reunuspäivänkakkara (Tanacetum parthenium), mutta useissa muissakin asterikasveissa, muun muassa päivänkakkarassa ja pujossa, allergeeneja on riittämiin. Allergeenit pääsevät ilmaan lehtien hengitysaukkojen kautta ja leviävät kymmeniä, jopa joitakin satoja metrejä ilmavirtojen mukana. Valoherkkyys ja ihottuma eivät onneksi aina kestä loppuelämää. Eräässä skotlantilaisessa tutkimuksessa oli mukana 178 aktiinista retikuloidia sairastavaa potilasta. Yli puolet heistä reagoi kasviallergeeneihin. Koko aineistossa ultraviolettiyliherkkyys hävisi yhdeltä viidesosalta vuosien mittaan mutta kasveille allergisilta vain harvoin.

Aktiinisen retikuloidin hoito vaatii tavallista järeämmät aseet. Ulkoisesti voidaan joutua käyttämään mietojen glukokortikoidivoiteiden ja takrolimuusivoiteen lisäksi myös vahvoja glukokortikoideja.

Allergisessa kosketusnokkosihottumassa kasvin koskettamaan kohtaan nousee nokkospaukamia 10 - 45 minuutin kuluessa altistuksesta, ja ne painuvat pois keskimäärin puolen tunnin kuluessa.

Jäkälistä on eristetty kontaktiallergeeneja, happoja, joita kutsutaan yhteisellä nimellä jäkälähapoiksi. Tunnetuin niistä on usniinihappo, jota on vuosia sitten ollut muun muassa eräässä suomalaisessa lääkevoiteessa. Vieläkin sitä käytetään antimikrobisena aineena kosmetiikassa. Suurin osa jäkälien kosketusallergeeneista on kuitenkin karakterisoimatta.

Allergista kosketusihottumaa on raportoitu useimmin palleroporonjäkälästä (Cladonia alpestris (L.) Rab.). Salon ym. aineiston hailuotolaisista jäkälänpoimijoista peräti 10 % oli herkistynyt jäkälille. Jäkäläallergiaa on esiintynyt myös metsureilla, ja sen on yleensä aiheuttanut puun sormipaisukarve (Hypogymnia physodes).

Fytofotodermatiitti on kasvien psoraleenien ja ultraviolettisäteilyn yhdessä aiheuttama ihottuma, jossa lievimmillään esiintyy pelkkää punoitusta, voimakkaimmillaan isoja rakkuloita. Ultraviolettisäteilylle herkistäviä psoraleeneja (5- ja 8-metoksipsoraleeneja) on eniten jättiputkissa ja mooseksenpalavassapensaassa. Kasvien vähäinenkin käsittely rikkoo solukkoa niin paljon, että psoraleeneja pääsee kasvin pintaan, josta ne imeytyvät muutamassa minuutissa paljaaseen ihoon.

Melko vähäinenkin ultraviolettisäteilylisä (muutama minuutti keskipäivän kesäauringossa) aiheuttaa ihossa I - III asteen polttaman. Se parantuu parissa viikossa, mutta jättää jälkeensä pigmenttiä, jonka haalistuminen vie viikkoja tai kuukausia. Ellei fytofotodermatiittia tule ajatelleeksi, diagnoosiksi voi virheellisesti tulla herpes, märkärupi tai imusuonitulehdus, jopa lapsen hyväksikäyttö. Etenkin Pohjois-Suomessa kasvavaa ja puutarhakasviksikin suositeltua väinönputkea tulisi myös varoa.

Eteläisemmissä maissa psoraleeneja voi saada esimerkiksi viikunanlehdistä tai sitrushedelmistä tuoremehua valmistettaessa.

https://www.duodecimlehti.fi/duo98143

[Amore]

Tavallinen kotipuutarhuri ja huonekukkien vaalija tulee hyvin harvoin allergiseksi hoidettavilleen. Ammattipuutarhureilla ja kukkakauppiailla kasviallergia on yleisempää. Klassinen esimerkki herkistäjistä on huone-esikko, Primula obconica, jonka karvoissa on superallergeenina tunnettua primiiniä. Tippa yksiprosenttista primiiniliuosta ihoon hierottuna herkistää useimmat kahdessa viikossa.

Joku vääräleuka on antanut eräälle esikkolajille nimeksi Touch me.
No joo, on varmaankin niitä karvattomia, turvallisia, esikoita, jonka myyntivaltiksi sitten on annettu vielä tuo nimi.

https://www.plantagen.fi/huone-esikko-touch-me-%C3%B812-cm-useita-vareja-510885.html

[Amore]

Kesäkaudella on mukava tehdä puistokävelyjä ja tänä vuonna on sateiden ansiosta ihanan vihreää ja vehreää kaikkialla. Olen myös huomannut rakastuvani yhä enemmän vanhoihin näyttäviin puihin. Yksi sellainen on Helsingin kaupunginteatterin edessä kasvava poppeli. Tarkasta lajista en ole aivan varma, mutta minulla on muistikuva, että jossakin se olisi määritelty mustapoppeliksi (Populus nigra). Puun runko on muhkea ja muodokas. Oikein hieno puuyksilö. Poppelit ovat samaa sukua haapojen kanssa, minkä kyllä huomaa niiden lehdistä, sillä poppelinkin lehtiruodit ovat pitkät ja lehdet nahkamaiset. Pidän kasvien latinankielisistä nimistä, mutta vasta nyt juolahti mieleeni, että poppeli-sanahan on suoraan lainattu latinan populuksesta. Haavan nimi Populus tremula ("vapiseva") lienee yksi helpoimmin muistettavista latinankielisistä lajinimistä.

Poppeleita pohdiskellessani huomasin, että Helsinkiin on kesällä istutettu harvinainen poppeli oikein juhlallisin seremonioin.

Ukrainan Suomen-suurlähettiläs Olga Dibrova istutti tiistaina yhdessä Helsingin pormestarin Juhana Vartiaisen ja apulaispormestarin Anni Sinnemäen kanssa harkovanpoppelin Helsingin Vanhankaupunginlahden rannalle Kuninkaankartanonsaareen.

Vartiaisen mukaan puu kertoo toivosta ja rauhantavoitteesta.
– Harkovanpoppelin istuttamisella on ennen kaikkea symbolinen arvo. Taimi muistuttaa meitä toivosta ja yhteisen rauhantavoitteen juurtumisesta entistä vahvempana eurooppalaiselle maaperälle, pormestari Vartiainen sanoo kaupungin mukaan...

Harkovan lähettyviltä kotoisin oleva harkovanpoppeli Populus nigra 'Charkowiensis' on Suomessa äärimmäisen harvinainen. Kaupungin tiedotteen mukaan puulaji on syntynyt J. J. Gabeštovin taimistolla Harkovan lähellä 1800-luvun lopulla.

20–30-metriseksi kasvavalla puulla on sileä, vaalea kellanharmaa runko ja oksat. Oksakulma on terävä ja latvus suppilomainen. Puun lehdet ovat kolmiomaiset ja tavallista mustapoppelia sirommat.

Suomessa harkovanpoppelia istutettiin 1900-luvun alkupuolella ainakin Turkuun ja Helsinkiin. Helsingissä on jäljellä enää kaksi tunnettua harkovanpoppelia, joista toinen kasvaa Kalliossa Torkkelinmäen kupeessa Agricolankujalla ja toinen Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa.

Kalliolainen, noin satavuotias Agricolankujan puu on todennäköisesti Suomen viimeinen suurikokoinen harkovanpoppeli. Vanhankaupaunginlahdelle istutettu taimi on kasvatettu kalliolaisesta puusta pudonneista pistokkaista Mustilan arboretumissa Elimäellä.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008870917.html

Mielenkiintoista kaupunkihistoriaa, johon nivoutuvat niin mennyt historia kuin nykyajan tapahtumatkin. Puiden istututtamisen rituaali on hieno tapa ilmentää ihmisen maagista luontoulottuvuutta, joka ei ole kaupunkikulttuurin ja maallistumisen myötä sittenkään kadonnut minnekään.

[Hippi]

Nyt olisi kilometreittäin hyviä pistokkaita tarjolla ennen kuin ehtivät korjaamaan romahduksen pois 😃

Myrsky romahdutti Helsingin tunnetun maamerkki­kasvuston: "Kuului kova paukahdus"



Jutussa on video upeasta punaisesta villiviiniseinästä.


Tuo on tuttu paikka lapsuusvuosiltani, sillä kummitätini asui tuossa talossa. Jutun mukaan villiviini olisi noin 25v ikäinen, joten onkohan silloin tehty ikkunaremontti taloon ja edellisen kerran otettu kasvusto alas ja pois remontin tieltä. Juuri muutama päivä sitten tuosta villiviinistä oli kuva FB:ssa ja tunnistin heti, mikä talo se oli. Siinä on ollut koko seinän mittainen villiviini jo silloin kun minut lapsena pakotettiin tädin luokse kylään.

Taannoin tein omankin villiviinikokeilun, kun asuin vielä Kontulassa. Lähistöllä oli erään julkisen rakennuksen seinässä oikein rehevä villiviini ja päätin kokeilla lähteekö se latvapistokkaasta. Lähtihän se. Laitoin sen parvekkeelle ja se kasvoi nopeasti päätyseinän korkeuksiin. Päätin kuitenkin sen poistaa ja käyttää tilan muuhun. Poistaminen olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä ryökäle oli kiinnittänyt itsensä todella tukevasti hiljattain maalattuun seinään. Itse kasvin sain tietysti riivittyä irti, mutta pieniä ruskeita pilkkuja jäi niihin kohtiin, joissa oli "imukupit" olleet. Enpä tee enää toista kertaa samaa virhettä. 

[Amore]

Ukrainan Suomen-suurlähettiläs Olga Dibrova istutti tiistaina yhdessä Helsingin pormestarin Juhana Vartiaisen ja apulaispormestarin Anni Sinnemäen kanssa harkovanpoppelin Helsingin Vanhankaupunginlahden rannalle Kuninkaankartanonsaareen...
Kalliolainen, noin satavuotias Agricolankujan puu on todennäköisesti Suomen viimeinen suurikokoinen harkovanpoppeli. Vanhankaupaunginlahdelle istutettu taimi on kasvatettu kalliolaisesta puusta pudonneista pistokkaista Mustilan arboretumissa Elimäellä.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008870917.html

Piti käydä Agricolankujalla katsomassa, onko harkovanpoppeli jotenkin erilainen kuin esim. kaupunginteatterin edessä kasvava jyhkeä vanha poppeli. No, eipä juuri. Ihmekös sitten, että Arboretum Mustilakaan ei ole sivustolleen runoillut harkovanpoppelin tuntomerkkejä kovin seikkaperäisesti. Minulle jäi mielikuva, että harkovalaisen lehdet saattavat olla jonkin verran soukemmat kuin peruspoppelin. Poppelissa on sydämenmuotoiset lehdet, tuolla harkovalaisella hieman kapean pitkulaisemmat sydämet. Lehtiruoti molemmissa suhteellisen pitkä ja runko uurteinen, muhkurainen ja näyttävä. Tekevät juuriversoja yhtä ahkerasti kuin kotimaiset haavatkin.

[Amore]

Kylvin keväällä kaupan vihanneksista otettuja chilin ja paprikan siemeniä. Arvelin, että en ehdi satoa saada, mutta ainahan voi kokeilla. Jotkut taimet kuolivat, koska unohdin kastella ne. Muutamat taimet ovat nyt kukkineet jo hyvän aikaa. Aika juoppoja kasveja ovat, mikä ei oikein sovi minun mentaliteetilleni, jonka mukaan kasvit mieluiten hoitavat itse itsensä. No, eivät ne parvekkeella tietenkään niin tee. Yksi taimi alkaa nuokuttaa lehtiään parissa päivässä. Olen olettanut sen olevan paprika ja kukinnan runsaudesta päätellen olen ollut toiveikas ainakin yhden paprikan saamisen mahdollisuudesta. Kasvi seisoo lattialla, joten katselen sitä vain ylhäältä päin. Tänään tulin nostaneeksi sen lähempään tarkasteluun nähdäkseni, onko yhtään hedelmää kehittymässä. Paljastui, että taimessa oli useita vihreitä chilejä. En ollut niitä yläviistosta vihreiden lehtien alta huomannut lainkaan. On siis käynyt niin, että kaikki kuivuuteen kuolleet taimet olivat paprikoita ja elävät taimet ovat chilejä. Parissa muussakin taimessa on chilejä tulossa, sekä keltaisia että punaisia. Tästä on tulossa elämäni paras chilisato vaikka aloitinkin taimien kasvatuksen myöhään. Viileä ja kostea sää on ilmeisesti auttanut pitämään tuholaiset poissa.