Teurastin parvekkeella olleet tomaatit. Keräsin raakileita ehkä parin kilon edestä, vaikka pienimmät jätin ottamatta. Vähän harmittaa, että ne nyt jo piti laittaa menemään, mutta sen verran oli tullut ötöiköitä, että ei ne kovin pitkään olisi säilyneet eikä niitä nyt millään olisi voinut putsatakaan. Näin sain kuitenkin tilaa siltä varalta, että pihalta tuon vielä chilit kypsyttelemään loppusatoa parvekkeelle. Ainakin yhden sato on niin alkuvaiheessa, että sen tuon, mutta voi olla, että muut tyhjenevät jo tässä parin viikon aikana, jos sää pysyy tällaisena kuin nyt on.
Parvekkeella koristeena olleissa Bougainvilleoissa oli kirvoja. Kahdesta pienimmästä saksin pois heikoimmat latvat ja vein kasvit suihkuun ja putsasin ne hyvin. Isoimmalle en toistaiseksi tehnyt mitään muuta kuin muutaman heikon oksan saksin pois. Ennen sisälle tuomista se pitää vielä leikata aikaa rajusti, koska muuten se on vaikea siirtää. Siinä vaiheessa sitten pitää katsoa kirpputilanne ja putsata se huolella. Se myös hiukan vaikuttaa leikkaamisen rajuuteen.
Nyt sitten kostautui se, että Aatu voi taas touhuta yöllä mitä lystää. Minulla oli rönsyliljan rönsyjä laitettuna kasvamaan, jotta saan emokasvin keväällä heitettyä pois, kun se alkaa olla silloin jo kohtalaisen ränsistyneen näköinen. Olen jo 25 vuotta osannut laittaa tuollaiset heinämäiset kasvit paikkoihin, joihin kissat eivät pääse, jos kasvi ei ole tarkoitettu purtavaksi. Niin oli mielestäni tämäkin nuori rönsylilja hyvässä piilossa. Mutta eipä ollut tarpeeksi hyvässä. En tiedä, miten katti onnistui pujottautua edessä olleen ison pesäraunioisen lehvästön alta rönsyliljan kimppuun, mutta tänä aamuna huomasin, että se oli pahanpäiväsesti järsitty, joten se tuskin siitä toipuu, vaikka on kyllä aika sitkeä kasvi yleensä. Shit happens.