Viherpeukalointia kotona ja puutarhassa

[Amore]

Saan meiliosoitteeseeni jonkin verran vihermainoksia. En ole voinut olla huomaamatta, että kasviravinteiden kauppa on alkanut muistuttaa lamppujen (=polttimoiden) kauppaa. Yleislannoitteita on vielä olemassa, mutta yhä useammin on niin, että joka kasville myydään omaa optimoitua(?) lannoitetta. Itse en kyllä aio tuohon lannoitejunaan koskaan hypätä. Rehut saavat selvitä enimmäkseen omillaan. Huonekasvit saavat yleislannoitetta ja talvikaudella jonkin verran merileväuutetta. Lannoitehyllyssäni on siis kaksi putelia - ja vaihtelevasti hidasliukoisempia lannoitteita rakeina tai puikkoina tai missä muodossa ne nyt kulloisenkin muodin mukaan ovatkaan.

[Hippi]

Eilen opin, että ruusupuskan juurelle suojaan ei kannata istuttaa chiliä tai tomaattia. 

Huoltoyhtiö päätti aloittaa ruohonleikkuukauden. Kun juuri vihreäksi saatu nurmikko oli parturoitu, otti huoltomies jonkun pöristimen, jolla kävi läpi kaikki puskien tienoot, johon päällä istuttavalla ei yltänyt. Myöhemmin kävin kurkkaamassa, niin eipä ollut enää jälkeäkään chilistä tai tomaatista. Ei se kyllä haitannut, sillä sade oli ne piessyt jo henkihieveriin enkä usko, että ne siitä olisi enää toipuneet kunnolla.

Ylijäämä taimet vien kyllä parvekkeelta ulos, mutta laitan ne ruukussa kuten kerran aikaisemminkin on ollut pari chiliä koekappaleena. Niille on kyllä hyvä paikka, johon huoltomies ei kajoa.

Pari tuntia tuli taas kitkettyä ja hoideltua pihaa, siis eilen eikä tänään sateessa. Yritän kitkemällä saada hävitettyä vuohenputkea pihasta samoin kun sain jo ohdakkeen ja nokkosen tapettua sukupuuttoon.

Ilokseni huomasin, että lobeliatkin olivat taas tomerasti pystyssä, kun vielä edellispäivänä ne olivat aika lailla sateen uuvuttaman näköisiä. Saapa nähdä, mitä tämän päivän sade niille tekee. Olisi ehkä voinut olla pari poutapäivää vielä ennen sateen jatkumista.

[Amore]

Eilen urakoin pitkän päivän kitkemisen, kylvämisen ja istuttamisen parissa. Mukulaleinikin kitkemisessä riittää urakkaa moneksi vuodeksi ja sen "sesonki" on nyt, sillä kasvi kuihtuu näkymättömiin kukinnan jälkeen. Nyhtämistä tuli tehtyä niin paljon, että arvelin varsinkin oikean käden tulevan rodella kipeäksi. Mutta, ihme ja kumma, eipä tullutkaan! Kesäkukkien kylvö on hieman myöhässä, koska kevät on ollut niin kylmä. Suurimman osan sain kylvettyä, mutta pari penkkiä on vielä vailla siemeniä. Ne ovat kuitenkin enää piece of cake hurjan urakointini jälkeen. Esikasvatettuja taimiakin minulla on jokunen siirtoa odottamassa.

Uusin tulokas kukkapenkissäni on pikkuinen kuusi, jonka siirsin hyvälle paikalle varjoisasta pöpeliköstä, mistä sen löysin. Kuusi on arviolta n. 30 cm korkea ja  sen neulaset ovat pienet ja ohuet. Kevään vuosikasvut ovat kuitenkin terveet ja terhakkaan näköiset. Jos kuusi hyväksyy uuden kasvupaikkansa, niin siitä tulee oikein nätti viherelementti keskeiselle paikalle kukkapenkkiä. Pidän kuusista kovasti ja olen ennenkin siirtänyt pikkuisen taimen toiseen paikkaan. Vanhempi siirrännäinen on kivisessä maassa eikä sitä ole hellitty erityisillä huomionosoituksilla, kuten ravinnekasteluilla. Kymmenessä vuodessa se on kasvanut suunnilleen navan korkeudelle, mutta se on tuuhea ja kaunis. Kuuselle on tyypillistä kasvaa nuorena hyvin hitaasti, mikä myös on yksi syy, miksi se sopii kukkapenkkiin. Olin ensin kaavaillut hankkivani paikalle kääpiökuusen, mutta kun äkkäsin pikkutaimen pöpelikössä, päätin heti, että teenkin taimen siirron ja säästän rahani. Kuusen kehityksen seuraamisesta tuleekin varmaan yksi tämän kesän kohokohtia puutarhapuuhissa. Siirsin kukkapenkkiin myös tuijan taimen. Pieniä tuijatulokkaita on meillä siellä täällä. Monet niistä eivät näytä kasvavan lainkaan, koska maaperä on tosiaan niin hiekkaista ja kivistä. Tuijan ajattelin pitää kukkapenkissä vain muutaman vuoden ja siirrän sen sitten jonnekin muualle. Tällä hetkellä se on aika onnettoman näköinen rimpula, mutta en usko sen selviämisessä olevan mitään ongelmaa.

[Amore]

Tuuli oli tänäkin keväänä kaatanut tulppaanit kumoon, joten leikkasin ne mukaani, vaikka ne olivat jo ohittaneet nuppuvaiheen. Olisi niistä silti maljakossa enemmän iloa kuin maahan laonneina. Komea kimppu olikin! Pari päivää...Mutta tulppaanit ovat siitä kivoja, että ne ovat hienon näköisiä vielä lakastuneinakin. Yksi tulppaani on vielä tuore. Yhdessä parhaista tulppaanipenkeistäni ei tänä vuonna ollut kuin yksi kukka. Kaivoin sipulit ylös ja erottelin sivusipulit pois. Istutin isoimmat sipulit takaisin ja pienemmät muihin paikkoihin. Myös Apeldoorn-penkki näyttää sotkuiselta, joten pitääpä sekin siivota.

[Hippi]

Tein tilaa parvekkeelle ja vein puolentusinaa tomaattia ulos ja olikohan niitä neljä vai viisi chiliä. Tomaattia oli kolmea eri lajiketta, kaikki pensastyyppisiä, joita ei tarvitse kovin korkealle tukea. Laitoin niihin metriset tukikepit, joiden pitäisi riittää hyvin ja jos ei riitä, niin latvahontelon pistän poikki niin sitten riittää.

Pihaistutusten joukossa kasvaa iso pihlaja, joka siis on kukkapenkissä, tai kukkapenkki pikemminkin on tehty pihlajan ympärille. Pihlajan ja siitä reilun merin päässä olevan koristepensaan, pensashanhikin, välissä ei ole oikeastaan mitään siihen varta vasten istutettua, vaan alueen valtaa kasvi, jota muutenkin on kukkapenkissä ylenpalttisesti. Olenkin siihen raivannut eräänlaisen "koetilan", joka jo tähän aikaan kesästä on melko hyvin katseelta suojassa. Koetilalle kävin aiemmin tuikkimassa valkosipulinkynsiä ja niitä sinne näytti nousevan jonkin verran.

Koetila on oivallinen paikka käsittääkseni myös noille tomaatille ja chilille, sillä siihen jonkin verran tulee suoraa aurinkoa, mutta muu kasvusto toisaalta pahimmalta suojaa. Pihlaja taas levittäytyy siihen hyvin pahimman sateen suojaksi, jotta runsaampikaan sade ei piiskaa kasveja rikki. Tämä on jo yhtenä kesänä chilillä kokeiltu. Toisaalta pieni sade en noita kastele, joten ne ovat lisätyönä ja lähes päivittäin niitä pitää käydä kastelemassa.

En ehkä kovin suuria odotuksia noihin kohdista, mutta onhan tuo hauska kokeilla. Joka tapauksessa parvekkeelta oli pakko vähentää kasveja, sillä pian sinne ei olisi mahtunut niitä kastelemaan. Siellä on vielä muutama odottamassa päätyä isompaan ruukkuunkin. Toistaiseksi näyttäisi chilisatoa tulevan mainiosti, sillä raakileita on jo useassa eri lajikkeen kasvissa. Viileämpi kesän alku on ollut kyllä niille eduksi.

[Hippi]

Pistänpä linkin talteen, kun taatusti taas johonkin chiliin iskee ötökät.

Näin eroon tuholaisista ja sienitaudeista kotikonstein

Jutussa on useampiakin erilaisia tuholaisten torjuntaan ehdotettuja sekoituksia, mutta tämä oli ihan uusi tuttavuus:

Chilisumute
1 voimakas chili
2 tl mäntysuopaliuosta
2 litraa vettä
Sekoita paloiteltu chili tehosekoittimessa tai
monitoimikoneessa pienessä vesimäärässä.
Valuta neste siivilän läpi ja lisää mäntysuopaliuos
sekä loput vedet. Toimii kaikenlaisiin tuhoeläimiin.

[Hippi]

^
Olipa tuokin etiäinen! Tänään mennessäni kastelemaan parvekkeen viljelyksiä, huomasin yhdessä chilissä muutamia oudosti kellastuneita lehtiä ja tarkempi tutkimus osoitti, että parissa latvahaarassa oli ohutta seittiä ja niissä pieniä ötököitä, niin pieniä että näyttivät vain vaaleanruskeilta pisteiltä seitissä.

Nappasin kasvin ja vein kylppäriin, jossa leikkasin latvukset, joissa oli seittiä. Chilihän haaroittuu, joten jo kasvi selviää hoidosta hengissä, niin se kyllä kasvattaa leikattujen latvusten sijaan uuttaa haaraa.

Tein tuon edellisessä viestissäni mainitun chilisumutteen, kun siihen tarvittavat ainekset oli sopivasti käsillä.

Jo sumutetta tehdessä alkoi yskittää ja nenä vuotaa, joten taisi tulla valittua todellakin "voimakas chili". Noita vaan on eri kokoisia, joten määrästä oli vaikea sanoa, mikä on sopiva etenkin, kun tein vain puolen litran annoksen. Laitoin peukalonpään kokoisen habaneron. Sumutellessa alkoi yskittämisen ja nenän vuotamisen lisäksi silmät vuotaa ja kurkkua kuristaa, joten kyllä siinä jotain tehoa on.

Nyt kasvi on perusteellisesti sumutettu ja se nököttää suihkukaapissa kuivumassa. Nyt pitää vaan muistaa hyvin huuhtoa siinä olevat hedelmät, ettei ruokiin tuli mäntyistä aromia. Saapa nähdä lähtikö ötökät vai pitääkö tuokin viedä ulos, jos siellä pärjäisi paremmin. Ainakin aikaisemmin ihmettelin sitä, että pusikkoon vietyihin chileihin ei tullut mitään ötököitä. Tai sitten jos tuli, niin siellä on luontaiset viholliset niitä putsaamassa.

[Amore]

^
Olipa tuokin etiäinen! Tänään mennessäni kastelemaan parvekkeen viljelyksiä, huomasin yhdessä chilissä muutamia oudosti kellastuneita lehtiä ja tarkempi tutkimus osoitti, että parissa latvahaarassa oli ohutta seittiä ja niissä pieniä ötököitä, niin pieniä että näyttivät vain vaaleanruskeilta pisteiltä seitissä.

Vihannespunkkeja. Erittäin ikäviä, koska ne pystyvät esim. parvekkeella elämään useammankin sesongin pienenpikkuruisissa huokoisissa koloissa. Itse jätin aikoinaan chilien kasvattamisen sikseen, koska ne olivat niin alttiita saamaan punkkeja. Koskaan ei ollut vihannespunkkeja ollut missään sisäkasveissa, mutta  chileihin niitä tuli heti. Onneksi muut kasvini eivät niille tuntuneet niin maistuvan, sillä pääsin punkeista eroon tuhoamalla chilit. Parvekkeellakin pesi punkkiyhteisö monta vuotta. Käytin vaikka mitä tuhomyrkkyjä ja suihkutuksia, mutta punkkien täydellinen tuhoaminen oli mahdotonta. Joku talvi ne sitten taisivat kuolla itsestään. Ehkä pakkanen tappoi ne koloihinsa. Parvekkeeni ei ole lasitettu.

[Amore]

Tein tarkastusmatkan taimitarhaan...Taimitarhalla oli vielä kevään huonekasveja myynnissä, joten päädyin ostamaan pari paavalinkukkaa jo omistamieni lisäksi. Tällä kertaa ostin valkoisen, jossa on violetti keskusta ja valko-punaisen (punainen on fuchsia-tyyppistä sävyä).

Paavalinkukat ovat saaneet kukintansa kukittua, joten oli aika siirtää kasvit kaupan muoviruukuista kauniimpiin astioihin ja samalla tarkistaa niiden juuriston tila. Ilmeni, että vaikka molemmat paavalinkukat ovat olleet ihan elinvoimaisen näköisiä, niillä on yllättävänkin pienet juuret. Valko-sininen yksilö oli istutettu aivan omituiseen raskaan klimppiintyvään multaan. Multa oli läpimärkää, vaikka olen pikemminkin unohtelevainen kastelija kuin liikalirutteluun taipuvainen. Kauhean multatuhnun irrotteluun kului aikaa enemmän kuin yhdellä kertaa jaksoin siihen kuluttaa, joten jätin lopulta kasvin yön yli kuivumaan ja sitten kuivuneesta juuristosta sormien välissä hieromalla irrottelin viimeiset multakikkareet. Taimi oli myös alkukasvatuksessa istutettu jonkinlaiseen pikkuiseen harsopussukkaan, josta haluan eroon. Leikkelin pussukkaa saksilla palasiksi. Aivan kokonaan en sitä saanut poistettua, sillä osa juurista on harsossa kiinni eikä juuriston pienuuden takia voi juuristoa radikaalisti leikata. Nyt paavalinkukka on uudessa - paljon pienemmässä(!) - purkissa ja kuohkeassa kasvualustassa, jossa luulisi juuriston riehaantuvan kasvuun. Toinen uusi paavalinkukkani on väliaikaisessa purkissa. En sille vielä jaksanut tehdä varsinaista ruukutusta, vaan poistin vain liiat mullat ja siirsin sen pienempään astiaan. Tämän valko-punaisen paavalin multa oli sentään normaalia aika rakeista taimimultaa.

[Hippi]

^^
Jos ne chiliin tulleet ötökät olivat vihannespunkkeja, niin ne ovat kyllä chilien suhteen valikoivia. Parvekkeella vain yhteen lajikkeeseen, Long Slimiin ne iskivät kyntensä. Noita uhreja oli kaksi ja toinen vaurioitui niin pahasti, ettei toipunut, mutta toinen on nyt puhdas ja näyttää voivan hyvin. Ilmeisesti tuohon jälkimmäiseen onnistuin tekemään vastaiskun riittävän nopeasti. Olen päivittäin kaikki tarkistanut ja muissa ei näytä olevan mitään toistaiseksi. Siinäkin mielessä jännä juttu tuo valikointi, että tuholaisia saaneet eivät olleet vierekkäin sijoitettu vaan aika etäällä toisistaan.

Kokeilin sitä mäntysuopachililiuosta noihin, mutta sen käyttö on käyttäjälle aika tuskallista, kun chilihuurut menee henkeen. Pariin otteeseen sillä nuo suihkutin, mutta sitten siirryin ihan pelkkään päivittäiseen ankaraan vesisuihkuun, mikä näytti sekin tehoavan oikein hyvin. Vein ne siis ihan suihkunurkkaan saamaan hoitoa, että voi tarpeeksi sumutella ja suihkutella. Ruukku vaan pitää huolella peittää, että multa ei vety liian märäksi ja tiiviiksi.


Ulos viemäni chilit ja tomaatit voivat hyvin. Melkoinen yllätys oli, että yhdessä chilissä, muistaakseni se oli keltainen Habanero, on muutama hyvänkokoinen hedelmä jo tuloillan, vaikka taimi oli ulos joutuessaan melkoisen pieni ja oli vähällä joutua pois heitetyksikin, kun "ei siitä mitään ehdi kuitenkaan tulla". Ilmeisesti nämä hellepäivät ovat kuitenkin sille tuolla pusikossa sopineet mitä parhaimmin. Vettä olen sille huitaissut kastelukannusta melko huolettomasti samalla, kun olen muitakin kastellut. Myös tomaatit ovat nyt kukassa ja näyttävät voivan hyvin. Toivon mukaan saan itse pitää sadon ulkoakin, sillä noilla on näkösuojaa runsaasti ympärillä ja jos ei tiedä mitä etsiä, niin tuskin vahingossa osuu silmiin


Tuossa on vielä pari kuvaa siitä alueesta, jota olen kurtturuusujen jälkeen pitänyt "villiniittynä". Eihän se montaa neliötä ole, mutta kyllä siihenkin pörriäiset ovat löytäneet tiensä. Alussa vain piti vahtia, ettei huoltomiehet ruohoa leikatessa sitäkin parturoi, mutta nyt se erottuu jo niin hyvin, että ei ole huolta. Tänä vuonnahan siihen kylvin nimenomaan pörriäisiä varten tehtyä siemensekoitusta ja toki tuossa on jotain ihan luonnostaan tulluttakin mukana.

[Hippi]

Oli liian isoja kuvia tuohon edelliseen, joten nyt erikseen niitä luvattuja kuvia, jos onnistuu

[Hippi]

Ja vielä toinen

[MrKAT]

Nyt tänä kesänä olen hoitanut puutarhaa luvattoman huonosti=laiskasti. En ole jaksanut paljon kitkeä ja salaattiakin olisi pitänyt panna laatikkoon itämään jo toinen satsi. Sitten ajattelin vertauksella: Miten innokas olisin jatkuvasti kumartumaan puutarhan ääreen jos saksalaiset löisi raippoja 2-3 päivää selkään rangaistukseksi joka kerta. Ja itikoista: toiset sakut pistelisi neuloille paljaisiin ihonpaikkoihin. Muutaman kerran tämmösen jälkeen into on kummasti vähissä... tällä annan itselleni vähän anteeksi.
   Kehitin osaratkaisun viime viikolla ja tänään sain valmiiksi: tein parista pitkästä n. 1,5m puurimasta ja erittäin terävästä terästä pienen manuaalisen niittoleikkurin, leveys on vain 20 cm. Sillä sain leikattua tarkkuustyönä puutarhasta rikkakasveja lyhyeksi. Sitä voi tehdä miltei pystyssä, säästää selkää!

[Amore]

Osassa liljoja oli nähtävissä paljon möhnää eli liljakukon toukkien kakkaa. Siellä kakan seassa on usein itse toukkakin. Istuin pitkän tovin liljojen ääressä puhdistaen rievulla töhkää kasveista. Kokeilin sivellintäkin työvälineenä ja sekin toimi kohtalaisesti erityisesti ahtaammissa paikoissa. Lopuksi suihkuttelin liljat saippuavedellä. Pitää kirjoittaa ensi vuoden kalenteriin muistutus ruiskuttaa liljoja valkosipulivedellä.

Vuosi on vierähtänyt taistelustani liljakukkoja vastaan. En tietenkään muistanut mitään valkosipulivettä, mutta ilmeisesti viime vuoden huolellinen toukkien puhdistaminen on tehonnut, sillä tänä kesänä en havainnut liljoilla ainuttakaan köyrivää kukkopariskuntaa. Minulla on liljoja kahdessa paikassa, joista toinen on ollut täysin puhdas ja toisessa oli vähäisiä vaurioita. Täysin puhtaassa penkissä laskin 16 kukkaa. Niiden lisäksi siinä kasvaa muutama nuori taimi, jotka eivät vielä ole kypsyneet kukkiviksi. Olen kai lukenut liian monta liljakukoilla pelottelevaa lehtijuttua, koska olen pitänyt puhdasta liljapenkkiä mahdottomana. Nyt rohkaistuin niin, että suunnittelen hankkivani ensi keväänä muutamia liljoja lisää. Nykyiset liljani ovat oransseja, joten jotkin tummanpunaiset voisivat olla ihan kivoja. Vain matalat lajikkeet käyvät, sillä perinteiseen huvilapuutarhaamme ("cottage garden") eivät oikein mitkään jättisuuret ja eksoottisen näköiset liljat sovi.

Käväisin äskettäin Vantaan Pyhän Laurin kirkossa konsertissa ja samalla reissulla tulin vilkaisseeksi hautojen kukkaistutuksia. Liljojakin tuli nähtyä enkä niissä havainnut yhtään kukkoja. Tarkemmin ajatellen muistelin, että Hietaniemessäkin liljakasvustot ovat aina näyttäneet terveiltä. Tällä puheella vapautan liljat hankalasti hoidettavien kasvien listaltani ja liitän ne "saa hankkia lisää" -kategoriaan.

[Amore]

Ruukutin uudelleen pitkään unohduksessa sinnitelleen pylvästyräkin...Huolto-operaatiossa yksi pieni tyräkkipötkylä taittui irti rungosta. Aion kokeilla kasvattaa siitä uuden pistokastaimen.

Tyräkin pistokas on ilmiselvästi juurtunut, koska se on kasvattanut muutaman lehden ja pituuttakin pötkylään on tullut lisää. Se ei taida helposti haarautua, ellei sitä katkaise. Pötkylä on väriltään yhä aika kalpean vihreä, vaikka se on saanut ravinnekasteluitakin. Tällä kasvukaudella annan kasvin rauhassa kehitellä juuristoa ja opetella itsenäiseen elämään. Ensi keväänä pötkylä on kuitenkin katkaistava, koska tuollaisena yksittäisenä pylväänä se on ihan hölmön näköinen. Tyräkin emokasvissa en ole havainnut erityisempää kehitystä. Se on elossa ja siinä on vaihtelevasti jonkin verran lehtiä, mutta mitään kiinnostavaa se ei ole saanut aikaan.