Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Markkinavoimien merkitys identiteetin ja länsimaisen vapauden kehittymisessä

Aloittaja Norma Bates, maaliskuu 06, 2024, 20:21:33

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Norma Bates

Aloin tässä joitakin vuosia sitten miettimään että onko naisten ns. emansipoituminen sittenkin pelkästään markkinavoimien "lahja"? Että kyllä kelpasi alkaa naisia päästämään kodin ulkopuolelle töihin, koska sillä tavalla saatiin kaikenlaista krääsää kaupaksi, joita akkaväki ei olisi ostanut mikäli kukkaro olisi entiseen malliin ollut isännän hallussa ja olisi lapsenlailla nöyryyttää itseään kerjäämällä viikkorahaa vaikkapa johonkin hajustettuun saippuaan.

Kun on lukenut nuorten naisten muistelmia siitä mitä he ovat ensimmäisellä palkallaan ostaneet, niin harvemmin se on mitään oikeasti hyödyllistä. Yleensä on jotain ylellisyyttä. Joku muotirytky, meikkejä tms. Ja kaippa tämä on ollut tällaista jo joskus 100 vuotta sitten, ellei perhe ole ollut niin köyhä että jokaikinen lantti menee välittömästi lapsukaisten ylläpitoon. (Tai hommahan meni pitkään niin että naimaton nainen kyllä saattoi käydä töissä, mutta naimiin mentyä piti jäädä taloon passaamaan ensin aviomiestään ja sitten jälkeläisiä.)

Tokikaan aina ei ole ollut naisen tarvis käydä töissä päästäkseen törsäämään. Keskiluokkaisessakin perheessä on saattanut isännällä olla sikäli vaurautta, että aviovaimo voi laittaa itsensä edustavaksi kodin hoitamisen yhteydessä. Sehän 1950-luvun muodissa joitakin innostaakin, että vaikka on kotivaimo, niin silti on viimeisenpäälle tällätty.

Mutta mikäli länsimainen vaurastuminen ei olisi ikinä päässyt alulle ja tehtaat alkaneet tuutata roinaa, niin noinkohan naiset olisivat saaneet edes äänioikeutta niinkään "aikaisin" kuin saivat...

Nyt jos siirrymme nykyaikaan, niin markkinavoimat ovat jo saavuttaneet saturaatiopisteen naisten suhteen, joten kohteeksi pitää ottaa uudet ihmisryhmät. Ns. henkisyyttä harrastelevana ihmisenä minulle on tullut jo tutuksi se mitä kaikkea "pitäisi" hankkia henkisen ihmisen identiteettiä korostaakseen. Paidan pitää olla tietyn värinen, mielellään vaikkapa violetti, ja nykyään myös liukuvärjätty käy. Kaulassa pitää roikkua joku kristalli. Hyllyillä on kaikenlaista buddhapatsasta ja sen sellaista, kursseilla käydään ja retriiteissä riekutaan. Kirjahyllyt väärällään "alan" kirjallisuutta.

Omalla kohdallani on kyllä tullut panostettua lähinnä siihen kirjallisuuteen, ja siinäkin olen ollut melko ronkeli, ja pääasiassa hyödyntänyt antikvariaatteja. Kursseista en ole suostunut maksamaan. Ilmaiset luennot on ok.

Sitten on näitä ryhmiä joista itse en kokemusta omaa, mutta joiden ympärillä raha liikkuu. Vegaanit, heillehän on kaikki mahdolliset vegaaniset tuotteet, vaatteet ja ruoka jne. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille on keksitty hulinat ja helinät. En tiedä paljonko maksaa sellainen pirun iso seinävaate jonka olen erään kerrostalon parvekkeella nähnyt, se oli tämä uusin sateenkaarilippu johon oli ängetty kaikki mahdolliset kuviot ja kolmiot tavanomaisen kuuden väriviivan lisäksi.

Homo, kasvissyöjä ja hörhö sekä hihhuli pystyy olemaan myös niinkin, ettei se näy mitenkään ulospäin. Ei tarvitse toitottaa turuilla ja toreilla. Miettii väkisinkin, että ketkä kaikki käärivät rahaa siitä että länkkärin pitää sitä omaa "ainutkertaista" identiteettiään huutaa jokaikiseen ilmansuuntaan.

Enkä enää edes uskalla laskeskella paljonko rahaa olen työntänyt kamppailulajiharrastuksiini. Kentällähän kiertää sellainen sanonta että muutaman kuukauden välein pitää ostaa joku uusi härpäke...

Hiha

Onpas laaja aihe. Teollistumisen alkaessa naiset ja lapset kelpasivat tehdastyöhön siinä missä miehetkin. Samoin oli ollut iät ajat maanviljelyssä ja toisten palvelijana ollessa. Kun teollisuus alkoi nostaa globaalia tuottavuutta kiivasta tahtia, tavaran työntäminen markkinoille alkoi vaikeutua. Siinä vaiheessa ansiotyötä alettiin korvamerkitä miehille. Työnjako, jossa mies sai kodin ulkopuolelta rahaa, jolla oli varaa pitää naista palvelijana / lemmikkinä ei ollut kitkaton. Mutta paremmin se toimi kuin olisi toiminut päinvastoin. Neuvostoliitossa molemmat maailmansodat harvensivat miestarjontaa hirvittävästi. Seurauksena neuvostonainen oli emansipoitunut ja palkkatyössä. Koska kahden henkilön ansaitsemalle rahalle ei siinä järjestelmässä ollut järkeviä sijoituskohteita, miehet olivat suurelta osin alkoholisoituneita vässyköitä. Mies ei yleensä ole ominaisuuksiltaan sopiva kodin hengettäreksi.

Tuottavuutta keksittiin tietysti käyttää yhä turhemman tavaran tuottamiseen. Siinä on vain tietty kulttuurinen vitka, kuinka mielettömiä ostoksia ihminen pystyy pitämään mielekkäinä. Esimerkiksi valmiiksi rikotut ja sen jälkeen yksilöpakatut kananmunat eivät ole tainneet vielä lyödä läpi Suomessa. Pikkuhiljaa naistenkin oli mentävä / naisetkin hyväksyttiin eri töihin. Tämä palautti tasa-arvon samalle tasolle kuin se oli ollut ennen modernisoitumishömpötystä. Ei siis täydelliseksi, mutta molemmilla sukupuolilla oli taas sama tarve ja tarkoitus elämälleen: Yrittää raapia pennoset kokoon huomisen ateriaa varten.

Yksilön ryhmäidentiteettien toteuttaminen ei vaadi loputtomasti hankintoja. Puolisona, vanhempana, ystävänä, naapurina oleminen kysyy pääasiassa aikaa. Ammatin tai kotitalousroolin hoitaminen ei sekään ota kuin sopivat työvaatteet ja tietyt perustyökalut. Jotta tavaraa saataisiin kiertoon kasvavia määriä, ihmisten pitää olla yksilöitä. Heillä on oikeus olla yksilöitä. Vaikkapa lintubongareita. Silloin he tarvitsevat kiikareita, kameroita, uskottavan näköisiä ulkoiluvaatteita sekä henkilöauton, jolla pyrähtää paikalle, kun eskimohanhi räpyttää ilmatilassa. Koska jokainen ihminen on yksilöllinen yksilö, sama lintubongari voi olla myös oluenharrastaja (tuhansia merkkejä maistettavana, monet suorastaan vaativat tietynlaisen olutlasin...) tai reppureissaaja (iso valikoima laukkumerkkejä, joista asiaa ymmärtävä reppunsa valitsee, ja monta maanosaa, monta maata, monta kaupunkia nähtävänä...) tai ihan mitä vaan itse haluaa. Sitä on yksilönvapaus. Vapautta kuluttaa valitsemallaan tavalla.

Norma Bates

Valmiiksi rikottuja munia... Voi hulluuden huipentuma.

Valmiiksi rikottuja farkkuja kyllä riittää. Mikähän niissä reikäjuustohousuissa on, että ne tuntuu pysyvän muodissa vuodesta toiseen?

Valmiiksi liattujakin housuja olen tainnut nähdä, mainoksissa.

a4

Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 07, 2024, 14:03:29Tämä palautti tasa-arvon samalle tasolle kuin se oli ollut ennen modernisoitumishömpötystä.
Ei sentään. Isis kyllä yritti kovasti, eikä Putinkaan näytä onnistuvan tasa-arvon palauttamisessa.
Osasyynä myös teollistuneet sodat, ehkäisyvälineet ja kodinkoneet. Ynnä muu lihasvoimaa korvaava teknologia.
Kenties demokratiakin. Koulutus, tiedonvälitys..
Pahimpana pirun juonena hyvinvoinnin globaali kasvu.

Nyt tasa-arvo ei ole enää jumalallisen sukupuolitettua työnjakoa moderneimmissa maailmankolkissa vaan ihmisten väliseksi tasa-arvoksi kehittymistä.
Muitakaan eläimiä, tekoälyjä ja koneita unohtamatta.

Hiha

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 08, 2024, 08:04:32Nyt tasa-arvo ei ole enää jumalallisen sukupuolitettua työnjakoa moderneimmissa maailmankolkissa vaan ihmisten väliseksi tasa-arvoksi kehittymistä.

Hyödyllisen kuvan saamiseksi asiasta en suosittele tässä kysymyksessä aatteellista vaan luokkaretkeä. Hyvin köyhät parit ovat käytännössä tasavertaisia kumppaneita suhteen teoreettisesta laadusta riippumatta ja samoin ovat hyvin rikkaat parit. Siinä välissä on globaali suuri keskiluokka, jonka laajuus on nykyajan hedelmä mutta jota postmodernismi on alkanut taas supistaa. Siellä opit läikkyvät oikeaan elämään, koska keskiluokalla on aikaa olla tuomitseva mutta ei varaa olla armahtava.