Maahanmuuttokeskustelu

[Hayabusa]

Tämä on hyvää shittiä naapuriketjusta:

OECD julkaisi vuonna 2018 tutkimuksen maahanmuuttajien integraatioista maailmanlaajuisesti. Siinä vertailtiin ulkomailla syntyneitä ja asuinmaassaan syntyneitä pisteyttämällä joukko erilaisia indikaattororeita. Parhaiten ulkomailla syntyneet pärjäsivät Uudessa-Seelannissa, Israelissa, Australiassa ja Kanadassa.

Näissä maissa joissa homma niin sanotusti "toimii" on tietyssä mielessä tiukempi maahanmuuton kontrolli kuin Suomessa, mutta samaan aikaan niiden maahanmuutosta käyttämä kieli ei todellakaan ole sellaista etnonationalistista "kantasuomalaiset", "väestönvaihto", "haittamaahanmuutto" tyyppistä settiä, jonka mm. PS ja sen kannattajakunta on onnistunut tuomaan ja osittain jo vakiinnuttamaan Suomen maahanmuuttopoliittiseen keskusteluun.

Jos otetaan esimerkiksi Kanada, niin siellä puhutaan maahanmuutosta valtavan positiivisesti, ja sama pätee käytännössä kaikkiin yllä mainittuihin maihin.

Kanadassa on käytössä pistejärjestelmä, jossa työperustaista oleskelupaa osaamisen perusteella hakevat pisteytetään lukuisin eri kriteerein. Verkossa on tarjolla helpot ja selkeät työkalut, jotka arvioivat kelpoisuuden eri ohjelmiin (joita on aika paljon). Siellä on myös käytössä humanitaarisessa maahanmuutossa sponsorijärjestelmä, jossa tietyt valtion valtuuttamat järjestöt, yksittäiset asuinyhteisöt tai vähintään viiden Kanadan kansalaisen ryhmät voivat sponsoroida jonkun pakolaisen maahan. Silloin he vastaavat tämän kuluista ja tukevat tätä henkilöä kotoutumisessa ensimmäisen vuoden ajan. Tämän vuoden ajan myös perheenyhdistäminen on sponsoroiduille pakolaisille mahdollista, ja silloin sponsorit vastaavat myös muiden perheenjäsenten elinkustannuksista yhden vuoden ikkunan jälkeenkin.

Tosta nyt vois jauhaa vaikka kuinka, mutta mun mielestä olennaista on se, että Kanadassa (yhtenä esimerkkinä) niiden koko maahanmuuttojärjestelmä on paljon laajempi ja paremmin mietitty kokonaisuus kuin mitä se on Suomessa. Siihen liittyy lukuisia eri valtion ohjelmia, joissa se että ne saa porukkaa Kanadaan on hyvä asia ja ne on onnistumisia -- ja siinä on paljon enemmän nähty vaivaa siihen, että eri toimijoiden yhteistyön pitää toimia, jotta mikään kotoutuminen voi onnistua. Ei siihen riitä pelkästään se, että valtio myöntelee jotain lupia tai työkkäri tekee jotain ja niin edelleen.

Sensuroin persujuttuja pois, koska haluaisin käsitellä asiaa yleisemmin. Tuossa Kanadan järjestelmässä on juuri ne asiat, jotka Suomesta puuttuvat: selkeät kriteerit kuka on toivottu maahanmuuttaja, eri tasot (mm. sponsorointivastuu) joilla pääsee.

Suomi on hyvin on-off-maa maahanmuuton suhteen. Se tulee aihettamaan ongelmia ja on aihettanut jo. Kärjistäen homma menee niin, että jos olet Suomen rajojen sisällä, kaikki mitä yhteiskunta tarjoaa kuuluu sinulle. Maahanmuutossa voisi olla eri tasoja, joita pitkin pääsee etenemään ja kruununa olisi kansalaisuus. 

Tuohon sponssihommaan törmättiin joku vuosi sitten, kun parin mummon karkoittamisesta nousi kohu. Ehdottelin samankaltaista järjestelmää silloinkin ja olen edelleen sillä kannalla.

[Melodious Oaf]

Suomi on hyvin on-off-maa maahanmuuton suhteen. Se tulee aihettamaan ongelmia ja on aihettanut jo. Kärjistäen homma menee niin, että jos olet Suomen rajojen sisällä, kaikki mitä yhteiskunta tarjoaa kuuluu sinulle. Maahanmuutossa voisi olla eri tasoja, joita pitkin pääsee etenemään ja kruununa olisi kansalaisuus. 

En itse asiassa tiedä, millä tavalla Kanadassa on porrastettu yhteiskunnan tarjoamaa tukiverkkoa. Olen siinä käsityksessä, että pakolaiset saavat alusta lähtien aika voimakkaasti tukea, ja ero heidän suhteensa on enemmänkin siinä, että pakolaisia sponsoroi aina jokin taho. Pakolaisella pitää olla "lähete" tai "suositus" YK:n pakolaisasian valtuutetun toimistolta tai joltakin valtuutetulta "refugee referraleita" antavalta järjestöltä.
      Vaikutelma joka minulle syntyy on, että Kanada ja nämä pakolaissektorin toimijat siellä enemmän hakevat itse aktiivisesti näitä sponsoroitavia pakolaisia. Sinne on viime aikoina esimerkiksi otettu paljon pakolaisia Unkarista siellä tapahtuvien jatkuvien vainojen ja ihmisoikeusloukkausten nojalla, ja muutenkin alkuperäisten kotimaiden sekoitus on paljon Suomea "monipuolisempi". Meillä se näyttää menevän vain sen mukaan, ketä tänne sattuu tulemaan.

Työperäisen ja muun "Kanadaan tulemisen haluun perustuvan" maahanmuuton suhteen taas käytössä on joukko erilaisia ohjelmia, joihin liittyy omat kriteerinsä. Liittovaltion tasolla on esimerkiksi "Federal skilled worker program" ja erilaisia erikoisalojen ohjelmia erikseen muun muassa hoiva-aloille. Sitten eri provinsseilla on omat ohjelmansa myös ns. "semi skilled" -töihin pyrkiville, joissa otetaan huomioon alueellinen työvoimapula tietyillä aloilla. Lähes puolet kanadalaisistahan asuu Ontariossa, ja ilmeisesti esimerkiksi Brittiläisessä Kolumbiassa on pulaa kuljetusalan työntekijöistä, jolloin tällä provinssilla on siihen omat systeeminsä kriteereineen. Se kuitenkin kytkeytyy siihen isoon pistejärjeslmään siten, että jos olet ns. Provincial Nominee eli saat provinssilta hyväksynnän, saat siitä ison tukun pisteitä pysyvän oleskeluluvan hakemukseen.

Toi koko erilaisten ohjelmien viidakko on melko monimutkainen, mutta netistä löytyy työkaluja, jossa omaa kelpoisuuttaan voi helposti testata ja katsoa, mitkä ohjelmat voisivat olla mahdollisia. Vaikka pisteytysjärjestelmät ovat nekin tavallaan mutkikkaita, niiden täsmälliset pisteytyskriteerit on kuitenkin esitetty selkeästi ja ymmärrettävästi netissä.
    Ounastelen että jos systeemistä haluaa oikeasti hyvän ja kattavan, ei siitä saa millään ihan älyttömän yksinkertaista.

Itse asiassa toi Kanadan systeemi näyttäis olevan sellainen että lukuun ottamatta luonteeltaan tilapäisiä järjestelyjä kuten lyhytaikaista työskentelyä ja opintoja sun muuta, kaikki noi ohjelmat on väyliä hakea pysyvää oleskelulupaa, ja pysyvän oleskeluluvan haltija (permanent resident) taas on oikeutettu muuten (ymmärtääkseni) samoihin etuuksiin kuin kansalaisetkin, paisti että ei voi äänestää ja eikä asettua ehdokkaaksi.

Jos vaikka Federal Skilled Worker Program tai Pronvincial Nominee tai Canadian Experience Class tuottaa positiivsen tuloksen, niin silloin tulee kutsu hakea pysyvää oleskelulupaa, ja sitäkään ei vissiin voi hakea muuta kuin tämmösellä "lähetteellä" tai kutsulla.

Suomessa taas haetaan aina suoraan oleskelulupaa, ja siihen joko sisältyy oikeus työntekoon tai sitten ei. Pysyvän oleskeluluvan saa sillä, että oleskelee täällä vähintään neljä vuotta. Kyllä siihen muitakin kriteereitä kai on, mutta kärjistäen voisi sanoa, että täällä valikoidaan pysyvän oleskeluluvan saavia tämmösellä sinnikkään oleskelun perusteella eikä millään muulla

Ilmeisesti Kanadassa voi tehdä niin, että hakee aina vierailija-statusta ja siihen kylkeen työlupaa (joita niitäkin on usean eri tyyppisiä). Kanadassa suoritetuista opinnoista ja Kanadassa hankitusta työkokemuksesta saa kyllä pisteitä pysyvän oleskeluluvan hakemukseen, jonka voi tehdä, jos jonkun ohjelman kautta kutsu tulee, mutta tämmönen oleskelu sinänsä ei johda siihen, että jollain aikakriteerillä yhtäkkiä täyttyiskin edellytykset pysyvään oleskelulupaan.

Esmierkiksi suomalaisella Kanadaan muuttamisen kriteerit ei välttämättä täyty jos on yhtään mitään merkintöjä vaikka rattijuopumuksesta tai mistä hyvänsä. Ja Kanadassa taas Temporary Resident Permit näyttäisi olevan sellainen erikseen anottava ja hallituksen myöntämä poikkeuslupa, jolla voi tulla Kanadaan tai oleskella siellä, vaikka maahantulon edellytykset eivät täytykään. Tämmönen TRP on tietyissä tilanteissa saatavilla helpostikin. Esimerkiksi ne mainostaa sitä, että jos tulee Kanadaan puolison tai muun perheenjäsenen sponsoroimana (jolloin elatusvastuu on heillä) ja kohtaakin perheväkivaltaa, silloin voi suoraan soittaa tiettyyn numeroon ja anoa TRP:tä -- ja siitä voi olla sitten tietyin edellytyksin mahdollista hakea esimerkiksi suojeluperustaista pysyvää oleskelulupaa valtion piikkiin vähän samalla planssilla kuin pakolaisetkin hakevat, luultavasti vedoten kohtaan  risk to life or cruel and unusual treatment or punishment.

Mun käsittääkseni Suomessa puolet tai yli puolet maahantulijoista ja niiden anomista oleskeluluvista on perhesuhteisiin perustuvia. Ne on jatkuvia oleskelulupia johon sisältyy työoikeus. Se saattais jopa kieliä siitä, että Suomessa tarjotaan liian nihkeästi ja vaikeasti muita väyliä itse saada pysyvä oleskelulupa. Toisekseen Kanadassa on sellainen erityisehto, että mitään perheenjästen hakemuksia ei voi sponsoroida, jos saa sosiaalietuuksia muusta syystä kuin vamman tai sairauden takia. Suomen oloihin käännettynä tää tarkottais sitä, että jos saa toimeentulotukea muusta syystä kuin että on joku sairaus tai vamma, ei voi toimia perheenyhdistäjänä.

Toi tekis jo yksittäisenä toimena varmaan aika paljon, ja muutenkin ihmettelen sitä, miksi PS tai kukaan muukaan käy tosi vähän keskustelua perheperustaisista oleskeluluvista ja siitä, mitä tukea näille ihmisille annetaan tai miten tähän liittyviä ongelmia voitais ratkaista. Sen sijaan ongelmat on vain humanitaarisessa maahanmuutossa ja työperäisessä maahanmuutossa, joissa visio on se, että humanitaarisen maahanmuuton pitäis olla nollissa ja työperäisen maahanmuuton pitäis olla sellaista että tänne tulee pelkästään jotain korkeasti koulutettuja asiantuntijoita

Mä muuten tekisin eron niiden kantojen välille, kun Tanskan pääministeri sanoo, että niiden visio on, että ei tulis yhtäkään turvapaikanhakijaa, ja Purran visio taas on, että humanitaarinen maahanmuutto olis nolla. Sehän ei ole sama asia. Vähän pitempi sitaatti Tanskan pääministerin antamasta lausunnosta on

Vi kan ikke give et løfte om nul asylansøgere, men vi kan godt opstille den vision, som vi også gjorde før valget, nemlig at vi ønsker et nyt asylsystem, og så gør vi, hvad vi kan for at indføre det

"Emme voi luvata nollaa turvapaikanhakijaa, mutta voimme asettaa sen visioksi niin kuin teimme ennen vaalejakin. Haluamme uuden turvapaikkajärjestelmän ja teemme voitavamme jotta sellainen syntyisi."





 

[Toope]

Kanadassakin on jo tarpeeksi ihmisiä, ei tuokaan maa tarvitse enää lisää.
Kaikki tulokkaathan ovat afgaaneja tai Afrikan ylijäämäväkeä, kuka oikeasti haluaa noita maahansa?

Länsimailta on täysin järjetöntä ottaa tänne ihmisiä, jotka jo loivat Lähi-itää, Pohjois-Afrikkaa ja Afganistania.
Me voimme vain hävitä tuossa pelissä. Jotkut naiset haluavat multakikkeliä, mutta se ei voi olla syy avata rajoja näillle kulttuureille, jotka luovat noita lähtöyhteiskuntia.

Jos omaksumme heitä tänne, me häviämme suuresti. Koska nuo yhteiskunnat eivät tuo edistystä meille, vaan omia yhteiskuntiaan.

[Jaska]

^^ , ^^^

Juuri noin. On tarve katsoa missä ja miten on saatu hyvät tulokset. Epäonnistumisista ei saa kannustinta, ne on tarpeen tuntea vain kompuroinnin välttämiseksi.

[Aave]

Tämä on hyvää shittiä naapuriketjusta:

OECD julkaisi vuonna 2018 tutkimuksen maahanmuuttajien integraatioista maailmanlaajuisesti. Siinä vertailtiin ulkomailla syntyneitä ja asuinmaassaan syntyneitä pisteyttämällä joukko erilaisia indikaattororeita. Parhaiten ulkomailla syntyneet pärjäsivät Uudessa-Seelannissa, Israelissa, Australiassa ja Kanadassa.

Näissä maissa joissa homma niin sanotusti "toimii" on tietyssä mielessä tiukempi maahanmuuton kontrolli kuin Suomessa, mutta samaan aikaan niiden maahanmuutosta käyttämä kieli ei todellakaan ole sellaista etnonationalistista "kantasuomalaiset", "väestönvaihto", "haittamaahanmuutto" tyyppistä settiä, jonka mm. PS ja sen kannattajakunta on onnistunut tuomaan ja osittain jo vakiinnuttamaan Suomen maahanmuuttopoliittiseen keskusteluun.

Jos otetaan esimerkiksi Kanada, niin siellä puhutaan maahanmuutosta valtavan positiivisesti, ja sama pätee käytännössä kaikkiin yllä mainittuihin maihin.

Kanadassa on käytössä pistejärjestelmä, jossa työperustaista oleskelupaa osaamisen perusteella hakevat pisteytetään lukuisin eri kriteerein. Verkossa on tarjolla helpot ja selkeät työkalut, jotka arvioivat kelpoisuuden eri ohjelmiin (joita on aika paljon). Siellä on myös käytössä humanitaarisessa maahanmuutossa sponsorijärjestelmä, jossa tietyt valtion valtuuttamat järjestöt, yksittäiset asuinyhteisöt tai vähintään viiden Kanadan kansalaisen ryhmät voivat sponsoroida jonkun pakolaisen maahan. Silloin he vastaavat tämän kuluista ja tukevat tätä henkilöä kotoutumisessa ensimmäisen vuoden ajan. Tämän vuoden ajan myös perheenyhdistäminen on sponsoroiduille pakolaisille mahdollista, ja silloin sponsorit vastaavat myös muiden perheenjäsenten elinkustannuksista yhden vuoden ikkunan jälkeenkin.

Tosta nyt vois jauhaa vaikka kuinka, mutta mun mielestä olennaista on se, että Kanadassa (yhtenä esimerkkinä) niiden koko maahanmuuttojärjestelmä on paljon laajempi ja paremmin mietitty kokonaisuus kuin mitä se on Suomessa. Siihen liittyy lukuisia eri valtion ohjelmia, joissa se että ne saa porukkaa Kanadaan on hyvä asia ja ne on onnistumisia -- ja siinä on paljon enemmän nähty vaivaa siihen, että eri toimijoiden yhteistyön pitää toimia, jotta mikään kotoutuminen voi onnistua. Ei siihen riitä pelkästään se, että valtio myöntelee jotain lupia tai työkkäri tekee jotain ja niin edelleen.

Sensuroin persujuttuja pois, koska haluaisin käsitellä asiaa yleisemmin. Tuossa Kanadan järjestelmässä on juuri ne asiat, jotka Suomesta puuttuvat: selkeät kriteerit kuka on toivottu maahanmuuttaja, eri tasot (mm. sponsorointivastuu) joilla pääsee.

Suomi on hyvin on-off-maa maahanmuuton suhteen. Se tulee aihettamaan ongelmia ja on aihettanut jo. Kärjistäen homma menee niin, että jos olet Suomen rajojen sisällä, kaikki mitä yhteiskunta tarjoaa kuuluu sinulle. Maahanmuutossa voisi olla eri tasoja, joita pitkin pääsee etenemään ja kruununa olisi kansalaisuus. 

Tuohon sponssihommaan törmättiin joku vuosi sitten, kun parin mummon karkoittamisesta nousi kohu. Ehdottelin samankaltaista järjestelmää silloinkin ja olen edelleen sillä kannalla.

*Naurua israeliksi*!

Perussuomalaisiin osoittelemalla kytketty retoriikka on kesyä kamaa verrattuna esim. Israelin äärioikeiston retoriikkaan, eivätkä perussuomalaiset edes ole äärioikeistoa. Kyytipojaksi voisi heittää vielä Israelin avioliittolain, josta tämä kaavio. Että juu, sitä on kuulkaas kaikenlaisia rajoituksia!

Suomen tilanne vertailtuna edellä mainittuihin maihin on muutenkin, kuin vertailisi appelsiineja omenoihin. En luota esim. nimimerkki Melodious Oafin suhteellisuudentajuun lainkaan saati, että varsinaisesti tietäisi ko. maiden maahanmuuttopolitiikan historiallisia taustoja. Vaikkapa Uusi-Seelanti ryhtyi rajoittamaan maahantuloa tietyiltä alueilta jo 1920-luvulla, joten ei siellä ole nyt 2000-luvulla enää mitään jyrkkää retoriikkaa tarvittukaan, kun kiwit eivät muutenkaan ole niin sinisilmäisiä näiden asioiden suhteen, kuin Suomessa moni vielä on. Heille vastaanotetut ovat lähes kokonaan kiintiöpakolaisia eivätkä mitään juhlapaikanhakijoita turvapaikanhakijoita, kuten Suomessa. Lisäksi Australia passittaa eväämänsä ja karkottamansa maahantulijat Uudessa-Seelannissa sijaitseviin vastaanottokeskuksiin, joista heidät sitten passitetaan muualle.

Kanadan virallisina kielinä ovat englanti ja ranska, ja kumpaakin kieltä puhutaan useissa entisissä Englannin ja Ranskan alusmaissa. Kanada onnistuu houkuttelemaaan maahansa korkeastikoulutettua ja fiksua väkeä myös entisistä kolonialismin alusmaista, Suomi todellakaan ei.   

[Toope]

^^ , ^^^

Juuri noin. On tarve katsoa missä ja miten on saatu hyvät tulokset. Epäonnistumisista ei saa kannustinta, ne on tarpeen tuntea vain kompuroinnin välttämiseksi.

Jos me tiedämme, että afgaanien ja irakilaisten/lähi-itäläisten raiskausprosentit Suomessa ovat huipussa, eikö tuosta ymmärtäminen juuri ole sitä viisautta ja ongelmista oppimista, ja sitä kautta tie järkevämpään maahanmuuttopolitiiikkaan? Jos raiskaustilastojamme katsomme, meidän kantsisi oikeasti sulkea tiet Afganistaniin ja Lähi-itään kokonaan!

[Melodious Oaf]

Uuden-Seelannin maahanmuuttopolitiikan historiasta näyttäisi löytyvän hyvä ja asiallinen katsaus mm. täältä: https://teara.govt.nz/en/immigration-regulation

Ei ne erot mun mielestä sitä tarkoita, etteikö olis hyödyllistä tai kiinnostavaa perehtyä Uuden-Seelannin, Kanadan tai Australian maahanmuuttojärjestelmiin.

Lisäksi Australia passittaa eväämänsä ja karkottamansa maahantulijat Uudessa-Seelannissa sijaitseviin vastaanottokeskuksiin, joista heidät sitten passitetaan muualle.

Olen lukenut siitä, että Australialla on ja on ollut off-shore detention centereitä Naurulla, Joulusaarella ja Papua Uudessa-Guineassa, mutta tää on uutta tietoa, että porukkaa vietäis Uuteen-Seelantiin.

Epäilen vahvasti tuon tiedon paikkansapitävyyttä, vaikka toisaalta myönnän, ettei mulla ole mitään erityisen laajaa tuntemusta sen paremmin Australian kuin Uuden-Seelanninkaan asioista.

Nopealla vilkaisulla löysin artikkeleita mm. Australian karkottamista uusiseelantilaisista ja Uuden-Seelannin tarjouksesta ottaa vastaan Australian ns. "off-shore pakolaisia".

Jos tässä on taustalla joku väärinkäsitys, ehkä noista jompikumpi saattais liittyä asiaan.

[Toope]

Australia ja Uusi-Seelantikin valikoivat, ketä maihinsa tulee. Jotain mitä Suomi ei muka kykenisi tekemään...
Voisimme kääntää ei-toivotut heti, mutta kun ohisalot tms...

[Jaska]

Jos me tiedämme, että afgaanien ja irakilaisten/lähi-itäläisten raiskausprosentit Suomessa ovat huipussa, eikö tuosta ymmärtäminen juuri ole sitä viisautta ja ongelmista oppimista, ja sitä kautta tie järkevämpään maahanmuuttopolitiiikkaan?

Asioitten suhteuttamiseksi. Vuoden 2019 tuomituista 55288 rangaistuksesta raiskausrikoksista oli 187 ja niistä ei-suomalaisille 69, ja edelleen niistä afganistanilaisille 8 ja irakilaisille 15. Tässä ei varmaan ole käsillä maahanmuuttopolitiikan oleellisin asia.

Kirjataan tässä saman tien, että rangastuksia kaikkiaan ei-suomenkansalaisille oli 6299, mikä on kaksi kertaa ei-suomenkansalaisten väestöosuus ja selittyy pääosin väestörakenteella kuten suomalaisten rikollisuus ulkomailla. Niistä afganistanilaisille 139 ja irakilaisille 549. Mukana on myös muualla asuvat kuten matkailijat, turvapaikanhakijat, ulkolaiset rikosjengit.

[Toope]

Tuossa se ruma tilasto, jota Ohisalot eivät halua nähdä:
https://i.postimg.cc/L4G9KZ8n/se-ruma-tilasto.png
Halutaan tänne siis porukkaa, joka on mahdollisimman ongelmallista.

Kuten Halla-ahokin sanoi:
https://www.facebook.com/jussi.hallaaho/posts/4294513557335472
Afganistanilaiset ovat heikoimmin sopeutuvia, Afrikan somalien tavoin. Miksi juuri heitä tulee?
Ehkä siksi, etteivät sopeudu edes kotimaihinsa. Se kulttuuri, ehkä siinä on jotain pahasti vialla?

[Melodious Oaf]

Toopen linkkaama grafiikka on peräisin tästä Iltasanomien jutusta: Iso selvitys ulkomaalaisten seksuaalirikollisuudesta – määrät, syyt, ratkaisukeinot

Artikkeli on julkaistu vuoden 2018 joulukuussa, ja sen viimeisimmät rikoksiin liittyvät tiedot ovat tuon vuoden marraskuulta. Hyvin koottu ja ansiokas juttu kyllä mun mielestä.

En nopealla vilkaisulla löytänyt aivan vastaavanlaista rikoksesta epäillyt maittain erittelevää tuoreempaa tilastoa. Jossain oli maina vain Suomi, Ruotsi, Viro, Venäjä ja Irak, jossain epäiltyjen taustaa luokiteltiin maanosittain, ja niin poispäin.

Toopen tilastossa kyse on poliisin tietoon tulleista rikoksista eli poliisin tietojärjestelmään rikoksena kirjatuista asioista. Jos poliisi epäilee että on tapahtunut rikos, silloin aloitetaan esitutkinta. Kun esitutkinta on saatu päätökseen, kyseessä on "selvitetty rikos", ja näiden epäiltyjä koskevia tietoja myös tilastoidaan. Sen jälkeen syyttäjä päättää, nostaako asiassa syytteen. Jos mennään oikeuteen, sieltä voi sitten tulla jonkinlainen rangaistus, ja Jaska taas puhui näistä.

Vuonna 2019 poliisin tietoon tuli 1 476 raiskausrikosta ja yhteensä 4 466 seksuaalirikosta. Nämä tilastoidaan kirjausajankohdan mukaan, mutta ilmoituksethan saattavat koskea huomattavankin vanhoja rikoksia. Samana vuonna selvitettyjä raiskausrikoksia oli 1 056. Epäillyt kansalaisuuden mukaan: suomi 659, ulkomaat yhteensä 397, afganistan 60, irak 114

En tiedä, kirjataanko noi selvinneet rikokset sen perusteella, milloin tutkinnanjohtaja päättää että tutkinta on valmis, vai meneekö tilastointi siinä sen mukaan, milloin rikos on oikeasti tapahtunut. Siinä vaiheessahan pitää olla osalliset ja tapahtumakulku selvillä. Veikkaan ensiksi mainittua.

Mun mielestä IS:llä on suht osaavaa rikostoimitusta, ja pidin kiinnostavana että jutussa todettiin poliisin tietoon tulleiden rikosten olevan paras saatavilla oleva tiedonlähde tämänkaltaisissa rikostilastoissa. Tässä kohtaa en ymmärrä sitä, miten ennen tutkinnan aloittamista tai valmistumista muka olis joka rikosasiassa yksi tietty epäilty, jonka kansalaisuuden perusteella on järkevää tehdä tilastollista vertailua, mutta no... ehkä jossain PolStatin yleisöltä piilossa olevassa tietokannassa on jotain tietoja epäiltyjen kansalaisuuksista tapauksissa, joissa poliisilla ylipäätään on joku epäilty tiedossa.

Ulkomaalaisten ja ulkomaalaistaustaisten rikollisuudesta puhuttaessa on vähän sellaista tasapainoilua. Toisaalta siitä on tärkeä puhua kunnolla ja suoraan, myös epäiltyjen määristä ja niin pois päin. Tässä mielessä kyseinen juttu on mun mielestä ansiokas. Mutta sitten taas toisaalta esimerkiksi seksuaalirikosten määrät saattaa vaihdella vuositasolla aika voimakkaastikin, rikosuhritutkimukset osoittaa, että vaikka seksuaalirikoksia koskevien ilmoitusten määrä kasvaa tosi voimakkaasti, kun kysytään kuka on kokenut tällaista tai joutunut tällaisen uhriksi, ne luvut ovat pysyneet suhteellisen tasaisena.

Mun on välillä vähän vaikea ymmärtää sitä, kun Aave ja jotkut muut tuntuu välillä aika voimakkaan ilkkuen pilkkaavan mediaa siitä, että jonkun rikoksesta epäillyn etnistä taustaa ei avata. Kuitenkin sillä on myös leimaava vaikutus, ja rikoksesta epäiltynä oleminen on ihan eri asia kuin syyte saati tuomio -- ja mun mielestä on ihan perusteltua että epäiltyjen kansalaisuuden tai etnisen taustan pitäis olla oikeasti olennainen tieto sillon kun se julkaistaan.

Kuitenkin on aika paljon sellaisia toopeja jotka lukee näitä juttuja aivan kuola poskella ja loppujen lopuks tuskin tajuaa edes niistä tilastoista niin kovin hirveästi.

Mutta mun mielestä IS:n jutussa oli just hyvin ja asiallisesti käsitelty sitä asiaa ja tuotu esille, että vaikka ikävakioitais tai valittais tiedot jotenkin toisin, silti irakilaisten ja afganistanilaisten luvut on väestömäärään nähden todella isoja, eikä siinä nyt mun mielestä ole tai ollut kyse vain yhdestä täysin poikkeuksellisesta vuodesta.

[Norma Bates]

Otetaan naisia ja (oikeita) lapsia, niin jää se raiskailu ja kurkun katkominen ehkä vähän vähemmälle.

[Aave]

Uuden-Seelannin maahanmuuttopolitiikan historiasta näyttäisi löytyvän hyvä ja asiallinen katsaus mm. täältä: https://teara.govt.nz/en/immigration-regulation

Ei ne erot mun mielestä sitä tarkoita, etteikö olis hyödyllistä tai kiinnostavaa perehtyä Uuden-Seelannin, Kanadan tai Australian maahanmuuttojärjestelmiin.

No niin, mutta silloin kun ei todellisuudessa tiedä niin ei kannata myöskään mutuilla esimerkiksi sen kussakin maassa käytetyn retoriikan suhteen, ja kannattaisi myös suhteuttaa varsinainen maahanmuutto jälleen kerran erotuksena pakolaisuudesta, turvapaikkahauista, siirtolaisuudesta ja niin edelleen. Israelissa on populaationsa puolesta vieläkin enemmän diversiteettiä kuin Yhdysvalloissa mutta ei se sitä tarkoita, että siellä vallitsisi mikään maahanmuuttomyönteisyys. Israelin koko olemassaolon historia on ollut niin sisäisiä kuin ulkoisia jatkuvia jännitteitä ja sotia, ja jokaisen luulisi tietävän, että mikään rauhanomaisen rinnakkaiselon tyyssija se ei todellakaan ole. Juutalaiset ovat maailman homogeenisin kansa, ja valtion perustuslain sanamuotoilu muutettiin taannoin nimen omaan juutalaisten valtioksi.

Epäilen vahvasti tuon tiedon paikkansapitävyyttä, vaikka toisaalta myönnän, ettei mulla ole mitään erityisen laajaa tuntemusta sen paremmin Australian kuin Uuden-Seelanninkaan asioista.

Nopealla vilkaisulla löysin artikkeleita mm. Australian karkottamista uusiseelantilaisista ja Uuden-Seelannin tarjouksesta ottaa vastaan Australian ns. "off-shore pakolaisia".

Jos tässä on taustalla joku väärinkäsitys, ehkä noista jompikumpi saattais liittyä asiaan.

En minäkään ole viime vuosien tilannetta mistään tarkistanut, mutta kyllä diili on jossain vaiheessa ollut myös aussien ja kiwien välillä. Yhtä kaikki, ei siellä olla nyt mitään jyrkkää retoriikkaa tarvittukaan, kun rajoituksia ryhdyttiin pykäämään jo sata vuotta sitten. Toisaalta heille lähihistoriassa suuntautuneet pakolaiset ovat lähes kaikki kiintiöpakolaisia ja myös samoista maista, kuin esimerkiksi täällä Suomessa ja Hollannissa. Mistä päästäänkin siihen, että EU on painostanut kovastikin niin Hollantia kuin Suomea ottamaan enemmän pakolaisia (Tarkoitan tässä 1990-luvulta alkaen). Kun tähän ei sitten olla suostuttu niin veikkaan että isot pojat päättivät, että silloin otattekin kompromissina juuri niistä maista joista tiedettiin etukäteen, että ovat sitä kaikkein heikoimmin integroituvaa väkeä. Kukaan poliitikko ei sitä vielä kehtaa julkisesti myöntää, mutta niin Uudessa-Seelannissa, Hollannissa kuin Suomessakin on tämän vuoksi suhteellisen paljon somaleita. Heistä puolestaan voidaan mainita, että Afrikassa somaleihin suhtaudutaan kuin mustalaisiin romaneihin, ja sitten vielä somaleiden heimoista daarood-heimo on sitä alinta kastia. Suomessakin on paljon juuri daarood-heimoon kuuluvia.

Että näissäkin asioissa Suomen päättäjät ovat erittäin todennäköisesti väännelleet kansalaisten edessä leikkirattia, kun kulissien takana vaihtoehtoina on ollut ottaa joko enemmän, tai sitten niistä länsimaihin heikoimmin integroituvista maista.

[Aave]

Otetaan naisia ja (oikeita) lapsia, niin jää se raiskailu ja kurkun katkominen ehkä vähän vähemmälle.

Eikä ku sillähän ne ikävät tavat katoavat, kun porukkaa vain otetaan Suomeen, ja myönnetään viimeistään viidessä vuodessa kansalaisuus. Simsalabim!

Ruotsi on jo ihan perseestä, koska siellä(kään) ei ole tietyistä maista tuleville mitään ekonomis-sosiaalisia paineita integroitua. Sen kuin muuttaa omiksi yhteisöikseen, ja samalla muodostuukin rinnakkaisyhteiskunta, jossa maan lakeja ja tapoja ei tarvitse noudattaa. Jengiytyminenkin on jo niin suuri ongelma, että Ruotsi on jo Euroopan maista johdossa aseellisen väkivallan suhteen. Pyssyt paukkuvat joka viikko.

[Jaska]

Lisäänpä Melodious Oafin hyvään 2018 IS-jutun läpikäyntiin tiedon eräiden ulkomaiden kansallisuusryhmien kokomuutoksista Suomessa 2017-2020

	Väestö 31.12.
	2017	2020
YHTEENSÄ	5513130	5533793
Suomi	5263678	5254876
ULKOMAAT YHTEENSÄ	249452	278917
Venäjä	29183	28866
Viro	51539	50866
Afganistan	5792	7059
Irak	11729	14708

Erityisesti raiskausrikoksissa (joka on luokkaa kolmasosa seksuaalirikoksista) on se erityinen piirre, että suurin osa selvitetyistäkään rikoksista ei johda tuomioon. Ja käytäntönä on, että ilman näyttöä epäiltyä kohdellaan syyttömänä. Ilmiön laajuuden muutoksien tarkasteluun "tietoon tulleet rikokset" on kyllä sopiva.

Toisaalta on suurempi määrä tapauksia, joita ehkä voitaisiin pitää raiskauksina, mutta jotka eivät tule viranomaisten tietoon.
Rikosuhrikyselyjen kysymyksenasettelut taas ovat sellaisia, että niissä minuakin voisi pitää raiskauksen uhrina, vaikka itse en pidä.


Olen vierastanut sitä, että miehet jaetaan raiskaajiin ja potentiaalisiin raiskaajiin.  Luonnehdin mieluummin, että siinä missä muslimimaasta tulleen miehen raiskaus Suomessa tulee viranomaisen tietoon kerran sataa elinvuotta kohti, suomalaisenkin miehen tekemä raiskaus tulee tietoon kerran  tuhatta elinvuotta kohden.