Hyvää taidetta!

[safiiri]

Arkkitehtuurityyleissähän on suuria eroja. 1900-luvun alkuun saakka arvostettiin estetiikkaa, kauneusarvoja, jolloin asuinympäristö loi mielihyvää kansalaisille. 1930-luvun funktionalismi rikkoi tuota ajatusta rappeutuen modernismiin sotien jälkeisenä aikana 1960-70-lukujen betonibrutalismiin. Haluttiin toimivuutta kauneuden ja viihtyvyyden sijaan.

Ei, vaan kauniiksi ymmärrettiin toimivuus ja yksinkertaisuus krumeluurin ja tyhjänpäivisen koristeellisuuden sijaan. Betonibrutalismin niskaan taas on laitettu se, miten kustannustehokkuuden nimissä rakentamista tehostettiin ja ryhdyttiin jopa luopumaan arkkitehdin käyttämisestä. Jos arkkitehti oli, hänen suunnitelmansa ”hiottiin” siten, että jokainen ”turha” kulma ja uloke poistettin,. Ne kun maksavat enemmän.

Vähän kuin lehmän perse. Se toimii, mutta ei sitä kukaan halua katsoa. Sitähän 1960-70-lukujen arkkitehtuuri on.

Onnekseni olen huomannut, että nykyarkkitehtuurissa palataan hieman (ei tarpeeksi toki) vanhoihin malleihin. Varhaista funkista ja 20-luvun klassismia olen havainnut uusissa taloissa. Mikä on kiva huomio!

Jos ei uutta kyetä luomaan, kantsii ottaa mallia vanhoista toimivista malleista. Itse toivoisin mallia otettavan jugendista ja ehkä myös klassisesta näkemyksestä.

Se vanha funkkis siis on täsmälleen funktionalismia eli toimivuuden hakemista. Klassismi taas oli siirtymistä linjakkaaseen yksinkertaisuuteen aiempien tyylien koristeellisuudesta. Jännästi siis nostat esiin täsmälleen niitä tyylisuuntauksia, joiden ideaalit ovat vältettävinä luettelmiasi.

[Brutto]

Vantaan uusi päiväkoti saa arkkitehtuuristaan kovaa kritiikkiä:

https://www.hs.fi/kaupunki/vantaa/art-2000006605537.html

[safiiri]

Vantaan uusi päiväkoti saa arkkitehtuuristaan kovaa kritiikkiä:

https://www.hs.fi/kaupunki/vantaa/art-2000006605537.html

Siinäkin jutun mukaan siis arkkitehdin alkuperäissuunnitelmasta karsittiin ne yksityiskohdat kustannusten laskemisen nimissä, jotka olisivat muuttaneet rakennuksen moititun laatikkomaisuuden. Poistolistalle joutui mm. harjakatto, koska se olisi maksanut tasakattoa enemmän. Jos siis arkkitehdin suunnitelmasta karsitaan ne kauniit piirteet pois, niin voiko enää puhua arkkitehtuurin kehnoudesta tai arkkitehtuurin esteettisten tavoitteiden väärästä suunnasta? Jugend-taloja ei rakenneta nykyään ennen kaikkea siksi, että sellaisten rakentaminen on niin kallista. Niitä ei elementeistä talotehtaalla liukuhihnalta synny.

Kieltämättä tuo kuvassa esitelty julkisivu on aika tympeä. Mutta - alkuperäinen karsimaton suunnitelma ei tee ihan samaa vaikutelmaa.

[Brutto]

Kertsi, ne eivät ole mitään natsisymboleja. Natseja ei oltu keksittykään kun nuo symbolit otettiin käyttöön. Ja sillä hakaristin suunnallakin on merkitystä.

[a4]

^
Klint-dokkarissa muistaakseni kerrottiin että Klint oli lähettänyt valokuvia töistään jollekin taidemaailmassa vaikuttaneelle, jolla olisi ollut yhteyksiä mm. Kandiskyyn.
Hänen töissään ilmenneitä samankaltaisuuksia löydettiin dokkarissa myös monilta muilta abstraktin taiteen kuuluisuuksilta.
Innostiko hän monia oman aikansa taiteilijoita?

[Toope]

Arkkitehtuurityyleissähän on suuria eroja. 1900-luvun alkuun saakka arvostettiin estetiikkaa, kauneusarvoja, jolloin asuinympäristö loi mielihyvää kansalaisille. 1930-luvun funktionalismi rikkoi tuota ajatusta rappeutuen modernismiin sotien jälkeisenä aikana 1960-70-lukujen betonibrutalismiin. Haluttiin toimivuutta kauneuden ja viihtyvyyden sijaan.

Ei, vaan kauniiksi ymmärrettiin toimivuus ja yksinkertaisuus krumeluurin ja tyhjänpäivisen koristeellisuuden sijaan. Betonibrutalismin niskaan taas on laitettu se, miten kustannustehokkuuden nimissä rakentamista tehostettiin ja ryhdyttiin jopa luopumaan arkkitehdin käyttämisestä. Jos arkkitehti oli, hänen suunnitelmansa ”hiottiin” siten, että jokainen ”turha” kulma ja uloke poistettin,. Ne kun maksavat enemmän.

Vähän kuin lehmän perse. Se toimii, mutta ei sitä kukaan halua katsoa. Sitähän 1960-70-lukujen arkkitehtuuri on.

Onnekseni olen huomannut, että nykyarkkitehtuurissa palataan hieman (ei tarpeeksi toki) vanhoihin malleihin. Varhaista funkista ja 20-luvun klassismia olen havainnut uusissa taloissa. Mikä on kiva huomio!

Jos ei uutta kyetä luomaan, kantsii ottaa mallia vanhoista toimivista malleista. Itse toivoisin mallia otettavan jugendista ja ehkä myös klassisesta näkemyksestä.

Se vanha funkkis siis on täsmälleen funktionalismia eli toimivuuden hakemista. Klassismi taas oli siirtymistä linjakkaaseen yksinkertaisuuteen aiempien tyylien koristeellisuudesta. Jännästi siis nostat esiin täsmälleen niitä tyylisuuntauksia, joiden ideaalit ovat vältettävinä luettelmiasi.

Pidän itse hyvin positiivisena sitä, että nykyarkkitehtuuri näkee kauneusarvoja taas arvoina. Betonibrutalismihan on tuhonnut kaupunkikuvaamme vuosikymmenien ajan, koska sitä tehokkuutta ja toimivuutta ajateltiin. No, ei ajateltu. Tuo oli sosialistista tasapäistämistä.

Nykyarkkitehdit ehkä enemmän tajuavat sitä, että kaunis asuinympäristö luo ihmisille mielihyvää, kauneus on positiivista. Tärkeämpää kuin sosialistinen tehokkuus.

[Amore]

Täytyypä muistaa katsoa tuo Klint-dokkari. Olisi kyllä hauskaa, jos pystyttäisiin todistamaan, että hän olisikin ollut Kandinskyn ja kumppaneiden innoituksen lähde, eikä päinvastoin.

Kerrottiinko dokkarissa, mihin hän tarvitsi niitä kananmunia? Monissa töissään on kuvioita, joiden muoto muistuttaa kananmunaa.

Hän käytti maalauksissaan munatemperaa.

[Norma Bates]

Iik, Akateemisessa oli Taschenin ökypramea laitos Dalin tarotkorteista. Samettipäällysteisessä loorassa koko pakka kullanvärisessä rasiassa, ja jonkun kirjoittama kirja niihin liittyen.

Oli sen verran hintava etten sieltä ostanut, mutta CDON:lla oli tarjous.

Niitä kortteja olen himoinnut vuosia. Tykkään Dalista, tarotkortteja on kiva keräillä, ja Taschen osaa asiansa.

[a4]

Nyt on kovaa mutta hauskaa ja sekavaa menoa! Disinformaatiouskonnon totuutena.   

Who Killed the KLF?

1 h 28 min
dokumenttielokuva
musiikki
kriittinen
nokkela
Voi aiheuttaa ahdistusta
Sallittu yli 7-vuotiaille

Teknobändi The KLF (1987-1992) on oudoimpia ja jännittävimpiä tapauksia hittimusiikin historiassa. Se teki jättihitit What Time is Love ja Justified & Ancient, mutta suunnitteli samaan aikaan konepellin alla vallankumousta. Dokumenttielokuva perehtyy yhtyeen voimakaksikon Jimmy Cautyn ja Bill Drummondin anarkistisiin tempauksiin sekä salaliittoteorioita, keppostelua, esoteerista Mu Mu -mytologiaa ja kapitalismikritiikkiä yhdistelleeseen ajatteluun. Chris Atkinsin ohjaama elokuva on täysin epävirallinen tulkinta kaoottisesti päättyneestä taideprojektista nimeltä KLF. (Britannia 2021)
https://areena.yle.fi/1-63158691

[Aave]

^
Tulipa nähtyä aikoinaan KLF:kin, silloin 1990-luvun alussa, Provinssirockissa.

[Toope]

Nyt on puhetta siitä, että tulevan (toivottavasti) oikeistohallituksen oletetaan vähentävän myös kulttuurintukemista valtion rahoista. Se on ikävää, mutta oikea ratkaisu. Monet kulttuurisektoriin liittyvät asiat/tukijärjestelmät eivät kuulu valtion keskeisiin vastuualueisiin, vaan niiden rahoitus tulisi enemmän tulla yksityiseltä sektorilta. Yhteiskunta/julkinen sektori ovat paisuneet liikaa, siksi tätäkin yhteiskunnan osa-aluetta tulee karsia.

Itselleni on aika selvää se, että kirjastotoimi säilyy, mutta (esim.) oopperantukemisesta voidaan karsia. Se on arvovalinta.

[MrKAT]

Väinö Blomstedt.
Finnish, 1871-1947.
Lake in the Wilderness, 1895.

[Toope]

Ei erityisen hieno. Kiva toki.
500 Euroa?