Yleisketju viestintä-aiheelle. Sopinee tarkastella viestintää koko laajuudessaan.
Jäi mieleen viimeisin kirjailijavierailu kirjastossa. Kyseessä kirja: Kone kaikkivaltias.
Somessa kuulemma ihmiset pyrkivät helposti rakentamaan omaa viestintäänsä minimoivaksi, tai rakentamalla rakennetuksi, siinä kun ympäristö muutenkin hävittää paljon sanojen ulkopuolista tietoa, jota itse voi pyrkiä paikkaamaan suoraan. Jotain voi nähdä kirjoitusten taakse, esim kirjoitusaktiivisuutta seuraamalla, tmvaa.
Kun ihmisten kapealaista osallistumista arvioi netissä, niin ympäristö tosiaan kutistaa osallistumiseen liittyvää mukanaoloa. Tästä seuraa kirjoitetun painottuminen, ja mahdolliset väärät tulkinnat, siinä kun kirjoitetun merkitystä ei osaa täysin arvella kirjoittaja, tai lukija.
Jos kirjoitetulle alustalle pitäytyy, niin ensimmäinen oma reaktioni on tuoda esiin kontekstia, jota katoaa. Missä määrin tätä tulee tehdä, on toinen asia.
Jos kirjoittelee uutena jotain, eikä ehkä enää samassa ympäristössä, mitä väliä on tuoda itseään mitenkään esiin.
Jos taas on kirjoitusympäristössä kauemmin, ja kirjoittajat ovat tuttuja, niin tässä helppoa ja luontevaa paneutuvuutta lisää kirjoittajan taustan tunteminen. Sitä tulee esiin pakosti, mutta minimiin voi pyrkiä. Tässä on omat haittansa.
Siksi toimiva kirjoitusympäristö vaatii minusta sitä, mitä kokonaisvaltaiseltakin ympäristöltä odotetaan. Kun pyrit samaan kirjoittamalla, on asia vaikeampi, ja riskejä samalla tulkinnoissa.
Tämä kohta tuli mielestäni osin väärintulkituksi.
Mitä järkeä kirjoittamisessa on, yhteisönä, on sitten toinen kysymys. Jos ei hyvä, niin sitten kirjoittajien taustatiedoilla ei ole merkitystä, ja mietittäväksi jää taustatietojen merkitys muissa yhteyksissä.
