Yhteiskunnallisia kysymyksiä ja pohdintoja

[Karikko]

Hulluintahan todella on se, että virkailija numero 2 oli oikeassa: parempi olisi ollut pyöritellä peukaloitaan. Aivan älytöntä, että edes omalla rahallaan ei saa opiskella. Yksi kaveri on suorittanut ajan kulukseen erilaisia sertifikaatteja IT-systeemeistä, häntä neuvoin, että älä vahingossakaan kerro sitä TE-toimistossa, saat vielä maksettavaksi ansiosidonnaiset takaisin.

Vapaaehtoistyötäkään ei saa tehdä, kuulemma. Jollain hullulla tavalla kun se, että vaikka harrastuksenomaisesti päivystää avustavassa puhelimessa illalla estääkin työllistymisen, kun et ole työmarkkinoiden käytössä. Muutoinhan kaikki illat ollaan!

TE-toimisto nyt on repinyt itse työvoimaansa ketä kadulta saa, sillä nämä uudistuksethan ovat tarkoittaneet sitä, että mitenkä monta tuhatta uutta neuvojaa on palkattu. Osaaminen on väistämättä sen mukaista.

T: Xante

Nuo ovat oudon vaikeita korjattavia juttuja, jota tavallisella maalaisjärjellä ei varmaan voi käsittää.

Työvoimakoulutuksen voi kyllä (tietääkseni) keskeyttää ilman seurauksia, jos saa työpaikan.

Kai sen omatoimisenkin opiskelun luulisi voivan keskeyttää, jos pääsee töihin ja periaatteessa olla siis työnhakijan ominaisuudessa opiskellessaan.. Ilmeisesti pyrokratia estää.

[Norma Bates]

Ihmisen tappamisesta selviää sakoilla, kunhan sanoo että meni muisti ennen tapahtumia.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/4cd62e85-afd1-468b-b3a9-0626fa4cf5eb

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus hylkäsi Vihdissä vuonna 2019 tapahtuneeseen nokkakolariin liittyvät syytteet törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Kuolonkolarista selviytynyt vuonna 1999 syntynyt mieskuljettaja pääsi sakoilla.

Vuoden 2019 elokuun 30. päivänä sattuneessa liikenneonnettomuudessa kuoli nainen ja koira, kun Valtatie kahta eli Porintietä ajanut auto ajautui väärälle kaistalle.

Helsingin suuntaan ajanut Mersu ajautui vastaantulevien kaistalle törmäten nokakkain Porin suuntaan ajavaan Peugeotiin. Peugeotin kuljettaja kuoli ja kyydissä ollut koira jouduttiin lopettamaan onnettomuuspaikalla.

...

Vastaajalla ei ollut törmäystilanteesta minkäänlaisia muistikuvia. Hänen muistikuvansa loppuivat noin 10 kilometriä ennen onnettomuuspaikkaa ja jatkuvat taas hänen havahduttuaan ratista törmäyksen jälkeen. Mitään muistinmenetyksiin viittaavaa taustaa hänellä ei kuitenkaan ole. Alkoholilla ei ollut osuutta tapauksessa.

...

Käräjäoikeus totesi tuntuvan sakkorangaistuksen olevan oikeudenmukainen seuraamus ja määräsi vastaajalle rangaistukseksi 80 päiväsakkoa.

Mikä voi saada parikymppisen muistin pätkimään? Keskittyminen someen kesken autolla ajon?

[Kopek]

Mikä voi saada parikymppisen muistin pätkimään? Keskittyminen someen kesken autolla ajon?

Päähän kohdistuva voimakas isku vie muistikuvan ennen tapahtumaa ja tapahtuman jälkeen, vaikka varsinaisesti ei olisikaan mennyt tajuttomaksi iskusta.

Voin vahvistaa tämän oman kokemukseni perusteella.

Törmäsin aikoinaan polkupyörällä alamäessä vastaan tulevaan autoon ja lensin pää edellä auton tuulilasiin. Sain aivotärähdyksen ja kallonmurtumia sekä tikkausta vaativia haavoja. Kallon ja päänahan väliin kertyi verta, jota myöhemmin sairaalassa neulalla punkteerattiin. Olin sairaalassa reilut kaksi viikkoa.

Viimeinen muistikuvani ennen törmäystä on se, kun lähdin kaverini kanssa polkupyörällä kouluun hänen mummolastaan, jonne olin mennyt häntä hakemaan. Seuraavat epämääräiset unenomaiset muistikuvat ovat seuraavalta yöltä sairaalasta. Heräsin tuntemattomassa paikassa, eikä minulla ollut aavistustakaan, miten olin sinne joutunut. Päätä särki ja oli sekava olo. Kun kokeilin kädellä päätäni, se oli paksuissa kääreissä. Vasta seuraavana aamuna heräsin kunnolla ja huomasin olevani sairaalassa. En tiennyt mitä on tapahtunut, kunnes minulle kerrottiin, että olin joutunut kolariin. Tapauksesta oli jo lehtijuttukin, ja lehti tuotiin minulle nähtäväksi.

Olin  heti törmäyksen jälkeen puhunut paikalla olijoille ja vielä sairaalassakin puhunut, eli en ollut tajuttomana. Silti kaikki asiat yli 12 tunnin ajalta olivat pyyhkiytyneet täysin muististani.

Olen joskus miettinyt, miten kauheata olisi joutua syytetyksi ja tuomituksi teosta, jota ei tietäisi tehneensä, eikä voisi edes kuvitella tehneensä. Norma Bates esimerkiksi heräisi sairaalassa ja ihmettelisi, miksi hän on siellä. Huoneessa olisi poliiseja vartioimassa. Vähitellen kävisi ilmi, että Norma on tehnyt murhan ja loukkaantunut tapauksessa itsekin. Viimeinen Norman muistikuva olisi se, kun hän hoiti kissaansa kodissaan ja suunnitteli lähtevänsä kauppaan. Norma Batesin tilalle voi panna kenet tahansa tähän kuvitelmaan.

Olen itsekin miettinyt asiaa. Kuvittelemani tapaukset ovat olleet saman tyyppisiä kuin lehtijutussa. Auton kanssa olisi tapahtunut jotain, mutta en tietäisi mitä. Minulle kerrottaisiin esimerkiksi, että olen lähtenyt jossakin vaarallisessa paikassa ohittamaan ja törmännyt vastaan tulevaan autoon tuhoisin seurauksin. Ihmisiä on kuollut. Ihmettelisin, miten tuollainen on mahdollista, koska enhän minä lähde ohitteleman vaarallisissa paikoissa. Jostakin itsellenikin käsittämättömästä syystä olisin kuitenkin niin tehnyt, ja nyt uhkaisi vankilaan joutuminen. Olisihan se aika rankka olla vankilassa teosta, jota ei muista tehneensä, ja jollaisia ei periaatteessa tekisi, mutta on kuitenkin tehnyt. Miten voisi katua tekoa, jota ei tiedä tehneensä, ja jollaisia ei periaatteessa edes tee?

[Norma Bates]

Aihe lienee useammankin elokuvan vakiokamaa, eli että joku on menettänyt muistinsa, ja joutuu keräilemään palasia kokoon että mitä ihmettä ylipäätään oikein on tapahtunut. En itse osaa yhtään sanoa olisiko minusta tappamaan ehdointahdoin joku. Meille on KM:ssa ohjaaja sanonut että tässä lajissa ajatus on nimenomaan se että on valmis tarvittaessa tappamaankin. Tuntuu kyllä vähän hurjalta. Vahinkotappo kuitenkin vaikuttaisi todennäköisemmältä kuin tahallinen.

Lapsena minulla oli koulussa tapana kiskaista jotenkin ihmeellisesti luokanovi takanani kiinni. En muista miten, mutta jotenkin siinä kiskaisussa onnistuin sitten läväyttämään sillä ovella päähän takanani tulossa ollutta tyttöä. Siinä kun sitten seistiin pulpettien vierellä odottaen että opettaja antaa luvan istuutua, tämä tyttö pillahti itkuun ja sanoi että kun Norma löi ovella päähän. Olin ihan kääk, kun en ollut huomannut mitään. Ei siitä sitten sanktioita seurannut. Mutta harmittihan se. Ja tästäkin päästään taas KM:aan, sillä eräs ohjaaja kerran sanoi että enemmän ottaa päähän jos satuttaa paria, kuin jos satuttaa itsensä. Näinhän se on. Jos ei nyt ole ihan mitätön juttu. (Kokoajanhan siellä sattuu, mutta on sitten erikseen ihan oikeat satutukset.)

Ihmisiä on erilaisia. Jos joku ei vaan muista jotain tehneensä, hän tappelee vaikka viimeiseen asti oikeudessa itseään puolustaen. Joku toinen taas nöyrtyy välittömästi ja toteaa että kai minä sitten olen tehnyt, vaikken muistan, joten myönnän syyllisyyteni ja otan vastaan rangaistuksen. En osaa yhtään sanoa miten itse suhtautuisin tuollaisessa tilanteessa. Jotain noiden väliltä kenties?

[Xantippa]

Joskus jo 1980-luvun loppupuolella (ysärin alussa? en muista) oli aika laajaa keskustelua tapoista, jotka on tehty tosta noin vain kun pimahti.

Katselin ohjelman, jossa taisi olla Hannu Lauerma, joku psykologi ja eräs vanki, joka oli parikymppisenä juhannusfestareilla tappanut kaverinsa. Hän sanoi, että olivat olleet rannalla (paikka taisi olla Yyteri tai vastaavaa) ja seuraava, mitä hän muistaa, on, että hän on vedessä kuolleen kaverinsa kanssa. Sitä en muista, hukuttiko vai löikö kivellä vai molempia. Mutta joka tapauksessa hänellä ei ollut teosta, motiivista tai muusta vastaavasta mitään tietoa.

Asiaa tutkittiin jo siinä vaiheessa kansanvälisestikin ja toteamus oli, että kyllä, ihmisellä voi pimahtaa päässä näin ja sitten vain tekee moisen teon. En muista enää asian fysiologista puolta, mutta kaipa siinä väkisin on läsnä adrenaliinipiikit ja vastaavat, kun sanottiin myös, että erityisessä vaaravyöhykkeessä ovat nuoret miehet. Tämä myös muutti Suomessa lainsäädäntöä siten, että teon nimike voi olla murha, vaikka se ei olisikaan ennalta suunniteltu. Teon raakuus siis määrittelee laadun.

Tämä kaveri sanoi, että hänellä ei ollut mitään mukisemista tuomiosta, joka oli elinkautinen. Hän tosin käytti aikaa opiskeluun, mutta sanoi, että tiedostaa todellakin, että sitä, mitä hän ystävän perheeltä ja läheisiltä vei, ei koskaan voi saada takaisin. Että sinällään tuomio oli aivan oikeudenmukainen.

Ajatus on kieltämättä ahdistava, että voisi tehdä jotain niin peruuttamatonta ja kamalaa täysin tiedostamatta sitä itse.

T: Xante

[Karikko]

Joskus jo 1980-luvun loppupuolella (ysärin alussa? en muista) oli aika laajaa keskustelua tapoista, jotka on tehty tosta noin vain kun pimahti.

Katselin ohjelman, jossa taisi olla Hannu Lauerma, joku psykologi ja eräs vanki, joka oli parikymppisenä juhannusfestareilla tappanut kaverinsa. Hän sanoi, että olivat olleet rannalla (paikka taisi olla Yyteri tai vastaavaa) ja seuraava, mitä hän muistaa, on, että hän on vedessä kuolleen kaverinsa kanssa. Sitä en muista, hukuttiko vai löikö kivellä vai molempia. Mutta joka tapauksessa hänellä ei ollut teosta, motiivista tai muusta vastaavasta mitään tietoa.

Asiaa tutkittiin jo siinä vaiheessa kansanvälisestikin ja toteamus oli, että kyllä, ihmisellä voi pimahtaa päässä näin ja sitten vain tekee moisen teon. En muista enää asian fysiologista puolta, mutta kaipa siinä väkisin on läsnä adrenaliinipiikit ja vastaavat, kun sanottiin myös, että erityisessä vaaravyöhykkeessä ovat nuoret miehet. Tämä myös muutti Suomessa lainsäädäntöä siten, että teon nimike voi olla murha, vaikka se ei olisikaan ennalta suunniteltu. Teon raakuus siis määrittelee laadun.

Tämä kaveri sanoi, että hänellä ei ollut mitään mukisemista tuomiosta, joka oli elinkautinen. Hän tosin käytti aikaa opiskeluun, mutta sanoi, että tiedostaa todellakin, että sitä, mitä hän ystävän perheeltä ja läheisiltä vei, ei koskaan voi saada takaisin. Että sinällään tuomio oli aivan oikeudenmukainen.

Ajatus on kieltämättä ahdistava, että voisi tehdä jotain niin peruuttamatonta ja kamalaa täysin tiedostamatta sitä itse.

T: Xante

Lähtökohdat tiedostaa yleensä ja syytkin jotka johtavat tekoon ovat varmaan tekijän mielessä- mutta itse teko "suoritus voi kadota tietoisuudesta, kuten urheilijoillekin tuppaa käymään aktiivisessa toiminnassa.

He kertovat usein, ettei ole muistikuvia siitä suorituksesta.

Aktiivisessa toiminnassa jossa kaikki huomio on keskittynyttä tekemisen ja tunteen vaikutuksessa tapahtuvaa, ei välttämättä muodostu muistikuvia.

Itsekin saatoin juosta lenkillä pitkiä matkoja, ilman muistikuvia ja huomata jossain vaiheessa miten ihmeessä olen jo tässä paikassa.

Niin en siis usko, että ne pahat teot tapahtuvat ilman syytä.. Vaikka syyllinen muuta väittää.

[Norma Bates]

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/098ff4e6-c726-48d6-8e86-e415979c8784

Ammattikiekuja kuvaa lapsenraiskuuta ja vähättelee että vain 5 - 10 min oli kuvat esillä. Mitäs pienistä (kun uhri on pieni), joten täytyyhän kultakurkun nyt saada oma dokumenttisarja telkkaan.

Olisiko tässä känselöinnin paikka?

[ROOSTER]

Aivan hyvin voisimme, jos vain haluaisimme, perustaa erityistalousalueen Itä-Suomeen jossa on odotettavissa matalaa suhdannekehitystä. Annetaan itäsuomalaisille hieman sama asema minkä NATO-kumppanimme USA on suonut intiaaneille - Oikeus pitää pelikasinoita!

Hyvä paikka aloittaa olisi esim. entinen kauppakeskus, siitä saisi mainion kasinon joka vetäisi erityisesti aasialaisia ja amerikkalaisia turisteja kuin hunaja kärpäsiä. Jo sen eksoottinen sijainti hyvin lähellä kahden mongolikansan rajaa toisi lisää tarvittavaa jännitystä pelihimoisille. Samalla voitaisiin hyödyntää leveää tietä ja nopeaa junaa Hki-Itä välillä.

Vierailimme tänään itärajalla Vaalimaan rajanylityspaikan läheisyydessä sijaitsevassa ostoskylässä Zsarissa. Tunnelma kylässä oli kuin aavekaupungissa tai jossain maailmanlopun elokuvassa.

Zsar perustettiin loppuvuonna 2018. Se ei ehtinyt olla toiminnassa kauan ennen kuin koronapandemia vähensi huomattavasti matkustusta rajan yli.

Lopullinen niitti koitti, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan ja Suomi myöhemmin sulki rajansa venäläisturisteilta. Ostoskylä asetettiin konkurssiin lokakuussa. Ostoskyläyhtiöillä on yhteensä kymmenien miljoonien eurojen velat.

Ahvenanmaalle on myönnetty vastaavia erioikeuksia ja se onkin jo Manner-Suomea rikkaampi. Aiemmin kalastuksella ja hylkeenpyynnillä eläneet alkuasukkaat ovat vaihtuneet menestyviin bisneshenkilöihin. Voisiko Itä-Suomi harkita yhteistyöpaffia Affenanmaalaisten kanssa?

[Aave]

Ahvenanmaalle on myönnetty vastaavia erioikeuksia ja se onkin jo Manner-Suomea rikkaampi. Aiemmin kalastuksella ja hylkeenpyynnillä eläneet alkuasukkaat ovat vaihtuneet menestyviin bisneshenkilöihin. Voisiko Itä-Suomi harkita yhteistyöpaffia Affenanmaalaisten kanssa?

Huhut ahvenanmaalaisten bisneshenkilöiden määrästä ovat suuresti liioiteltuja. Mikäli valtiontuet sinne lakkautettaisiin, alue olisi nopsaan ääriköyhää. Tehdään siellä jopa voitollisesti sipsejä, ja veikkaustoimintaa. Mutta eivät nekään mitään ahvenanmaalaisten yhteishyväbisneksiä ole.

[Kopek]

Mitä ovat hyvä ja paha? Mistä ne erottaa?

Jokaisella lienee omat käsityksensä.

Ajattelen hyvästä ja pahasta karkeasti selostettuna seuraavalla tavalla.

Ihmisen hyvyyttä ja pahuutta kannattaa arvioida ainoastaan suhteessa muihin ihmisiin. Jos joku asuu yksin autiolla saarella, hän ei voi olla sen enempää hyvä kuin pahakaan, koska ei ole muita ihmisiä, joita hänen hyvyytensä tai pahuutensa koskisi. Hyvä-paha-ulottuvuus on merkityksetön. Ihmisen itselleen tekemiä tekoja on parempi arvioida järkevyyden kannalta kuin moraalin kannalta. Voidaan ajatella, onko toiminta järkevää ihmisen oman hyvinvoinnin ja selviytymisen kannalta. Omien etujensa vastaisesti toimiminen ei ole pahuutta. Se on korkeitaan tyhmyyttä.

Lyhyesti määriteltynä hyvyyttä on se, kun tuottaa muille ihmisille positiivisia asioita ja positiivisia tunteita: Auttaa, lohduttaa, tukee, piristää, tekee iloiseksi jne.

Pahuutta on puolestaan se, että aiheuttaa muille ihmisille epämukavuutta, kärsimystä, mielipahaa, surua ja muita negatiivisia tunteita.

En ole koko elämäni aikana tavannut ainoatakaan ihmistä, joka olisi edellä esittämässäni hyvyyden ja pahuuden määrittelyssä samaa mieltä kuin minä. Lähipiiristäni ehkä löytyy vähän tuon tyyppistä ajattelua, mutta sekin voi olla osittain teeskentelyä minun mielikseni. No, ehkä harjoittamani aivopesu on edes jossakin määrin tehonnut.

Oma jatkoulottuvuutensa on hyvyyden ja pahuuden syiden analysoiminen.

Onko ahneus "jalompi" syy tuottaa toisille kärsimystä kuin sadismi? Toisin sanoen, onko vähemmän pahaa, jos aiheuttaa omalla ahneudellaan muille kärsimystä ikään kuin sivutuotteena, verrattuna siihen, että kärsimyksen tuottamisen tuoma nautinto itsessään olisi tärkein motiivi toisen vahingoittamisessa.

Tekojen motiiveja voi olla vaikea erottaa toisistaan, koska syitä voi olla useita samaan aikaan.

Ahneus houkuttaa tekemään teon. Vallankäytöstä saatu "nautinto" on lisäbonus. Jos vielä sadistiset tarpeetkin tulevat samalla tyydytetyksi, niin ei kun hommiin. Luulen, etteivät ihmiset itsekään tiedä, mikä heitä ajaa eteenpäin tekemään pahoja tekoja tai hyviä tekoja. Syyt ovat monikerroksisia ja sekaisin toistensa lomassa. Jotkut motiivit ovat arvostetumpia ja jotkut vähemmän arvostettuja. Ihmiset todennäköisesti perustelevat itselleen tekojensa oikeutusta mahdollisimman vähän paheksuntaa herättävillä syillä. Sadismia ja vallanhimoa ja ahneutta ei haluta ainakaan muille myöntää eikä ehkä itselleenkään. Mutta teot itse puhuvat puolestaan.

Yksi sujuvoittamiskeino tehdä kärsimystä tuottavia tekoja toisia ihmisiä kohtaan on ihmisten arvon mitätöiminen. Natsit olivat äärimmäinen esimerkki tällaisen keinon käyttämisessä tuhotessaan arvottomina pitämiään juutalaisia teollisessa mitassa. Mutta ovat arvottomaksi määrittelemistä muutkin harjoittaneet. Se on tuttua sodistakin. Vihollisilta riistetään ihmisyys, jolloin heitä on helpompi tappaa. Tämä näkyy aivan tavallisessa arkielämässäkin. Hommafoorumilla kommentoidaan videoita, joissa venäläisiä sotilaita kuolee, nimittämällä kuolevia sotilaita "örkeiksi". He eivät siis ole ihmisiä vaan videopelin örkkejä, joita voi napsia laudalta pam, pam.

Kun ihminen tekee pahaa toiselle, hän oikeuttaa tekonsa valehtelemalla itselleen ja muille, että syynä teon tekemiseen ei ole ahneus eikä vallanhimo eikä sadismi eikä mikään muukaan negatiivisena pidettävä asia, vaan "pelin henki" vain on sellainen, että tällaiset asiat kuuluvat elämään. Joku muu tekisi ne, jos minä en tekisi niitä. Liikemies kuvittelee pelaavansa hyväksyttävää peliä yleisesti hyväksytyillä säännöillä, kun hän siirtää muiden omaisuuden itselleen ja ajaa muut kodistaan ja tuhoaa muiden elämän. Hän ulkoistaa itsensä aiheuttamastaan kärsimyksestä. En hän ole lakeja keksinyt. Syyttäkää jotain muuta. "I'm just doing my job".

Minun mielestäni moraalinsa puhtaana säilyttänyt ihminen ei piileskele lakien ja pelien ja valta-aseman suojassa vaan hän ajattelee asioita perustasolla niin kuin ne ovat, eli millaisia seurauksia hänen teoistaan aiheutuu muille ihmisille.

[Hayabusa]

Ahvenanmaalle on myönnetty vastaavia erioikeuksia ja se onkin jo Manner-Suomea rikkaampi. Aiemmin kalastuksella ja hylkeenpyynnillä eläneet alkuasukkaat ovat vaihtuneet menestyviin bisneshenkilöihin. Voisiko Itä-Suomi harkita yhteistyöpaffia Affenanmaalaisten kanssa?

Huhut ahvenanmaalaisten bisneshenkilöiden määrästä ovat suuresti liioiteltuja. Mikäli valtiontuet sinne lakkautettaisiin, alue olisi nopsaan ääriköyhää. Tehdään siellä jopa voitollisesti sipsejä, ja veikkaustoimintaa. Mutta eivät nekään mitään ahvenanmaalaisten yhteishyväbisneksiä ole.

Sipsivoitot valuvat norjalaisille. Taffel on osa Orklaa.

[Karikko]

^^

Hyvä kirjoitus kopekilta- ja mielenkiintoa hyvyyteen. Itse olen paljon suoraviivaisempi tuonkin suhteen ja puhun itsekkyydestä.

Ihminen on itsekäs ja se voi suuntautua hyvään tai pahaan, mutta kuten kopek tuossa toteaa se on suhteiden mukaista.

Omaansa jokainen pitää tärkeämpänä, kuin toisen ja niissä ahneuden siemenissä konkretisoituu hyvääkin tarkoittavien ihmisten pahuus.

Oma uskokin on tietenkin aina parempi, kuin toisen, vaikka molemmat kuvittelisivat palvelevansa "jumalaa.

[Hayabusa]

Mitä ovat hyvä ja paha? Mistä ne erottaa?

Jokaisella lienee omat käsityksensä.
...
Lyhyesti määriteltynä hyvyyttä on se, kun tuottaa muille ihmisille positiivisia asioita ja positiivisia tunteita: Auttaa, lohduttaa, tukee, piristää, tekee iloiseksi jne.

Pahuutta on puolestaan se, että aiheuttaa muille ihmisille epämukavuutta, kärsimystä, mielipahaa, surua ja muita negatiivisia tunteita.

En ole koko elämäni aikana tavannut ainoatakaan ihmistä, joka olisi edellä esittämässäni hyvyyden ja pahuuden määrittelyssä samaa mieltä kuin minä. Lähipiiristäni ehkä löytyy vähän tuon tyyppistä ajattelua, mutta sekin voi olla osittain teeskentelyä minun mielikseni. No, ehkä harjoittamani aivopesu on edes jossakin määrin tehonnut.

Aika oudoissa piireissä olet liikkunut, jos nuo määritelmät eivät ole saaneet vastakaikua. Tietysti, jos seuraavassa lauseessa olet paasannut kuinka poliisi aiheuttaa kärsimystä ja mielipahaa, niin on voinut olla hieman hiljaisempaa.

[Aave]

Sipsivoitot valuvat norjalaisille. Taffel on osa Orklaa.

Jälleen yksi hyvä syy militarisoida Ahvenanmaa, ja ottaa se myös sotilaallisesti Suomen haltuun.

[Laika]

Mitä ovat hyvä ja paha? Mistä ne erottaa?

Jokaisella lienee omat käsityksensä.
...
Lyhyesti määriteltynä hyvyyttä on se, kun tuottaa muille ihmisille positiivisia asioita ja positiivisia tunteita: Auttaa, lohduttaa, tukee, piristää, tekee iloiseksi jne.

Pahuutta on puolestaan se, että aiheuttaa muille ihmisille epämukavuutta, kärsimystä, mielipahaa, surua ja muita negatiivisia tunteita.

En ole koko elämäni aikana tavannut ainoatakaan ihmistä, joka olisi edellä esittämässäni hyvyyden ja pahuuden määrittelyssä samaa mieltä kuin minä. Lähipiiristäni ehkä löytyy vähän tuon tyyppistä ajattelua, mutta sekin voi olla osittain teeskentelyä minun mielikseni. No, ehkä harjoittamani aivopesu on edes jossakin määrin tehonnut.

Aika oudoissa piireissä olet liikkunut, jos nuo määritelmät eivät ole saaneet vastakaikua. Tietysti, jos seuraavassa lauseessa olet paasannut kuinka poliisi aiheuttaa kärsimystä ja mielipahaa, niin on voinut olla hieman hiljaisempaa.

Minusta tuo Kopekin määrittely on kehno, varmaan juuri lyhyytensä vuoksi. Jos toisaalta onnistuneisuutta mitataan lyhyydellä, niin miksi emme voi vain todeta, että pitää olla hyvä ja ei saa olla paha.