Yhteiskunnallisia kysymyksiä ja pohdintoja

[Juha]

Allekirjoitan Kopekin asetelmakatsauksen siitä, mitä eletty pitkäkestoisena. Täydentävää voi ilmaisuun tuoda, tai nähdä juttu jostain isommasta kohdasta lähtien, jolloin summauksen luonne voi vaihtua. Yleinen juttu, jotain perusteellisempaa kun sovelletaan, tai ajattelee mahdolliseksi, vaikkei osaa heti hoksata, millä tavoin.

Ihmisiin on mielestäni rakentunut diktatuurin odote. Jotain velvollisuuksia liittyy järjestelmään, jossa on valtiutta, tai jos kokonaisuuden henki on rajumpi, voi odotus olla enemmän velvollisuuksien vastaista, melko lähtökohtaisesti.

Jumala-käsite on osa tätä maailman mieltämistä. Tai vaikka se vanhemmuus, jonka suojissa vartumme, kukin omalla tavallaan. Ihmiselle merkkaa voimakkain sosiaalinen taho. Vaikka ristiriidat olisi ulkoisia, niin ratkaisu, sen odotus, tai aiheuttaja, henkilöityy. Erittely ei näissä kiinnosta, ts asia. Tarkoittaa toisaalta sitä, että jos jotain sinänsä neutraalia käsitellään, voi seurauksena olla henkilö-hyökkäystä, ja muutospelon kanavoimista henkilötasoisesti.

Perusterveen tieteen idea painottaa objektiivisuuden arvoa, ja se sotii vahvasti ihmisen peruskäytäntöä vastaan. Osa objektiivisuuden arvostajista, ei välttämättä sekoita mieltymyksiä, vaikka mieltymykset merkkaisikin. Tässä takkiin tulee kummaltakin suunnalta.

[Juha]

Edelliseen viestiini voisi koota mukaan tunnetuista ilmiöistä. Tieteen puolelta jäänyt mieleen se väite, että parhaalla mennään, joten paree tehdä painotus sen mukaisesti. Tiede kun toisaalta korjaakin itseään.

1.  Soveltamisen överi-yleistys. Paras johonkin sovellettuna, voi olla mitä vain, siinä kuin mitä todellisin painovoima. Luita rytisee, tai pelastusta pukkaa. (soveltamisen yliyleistys)
2. Seurausten tietämättömyys soveltamisessa. Jos täsmäävyys ei ole ihan suoraan samaa todellisuuden suhteen, niin käsitys/teoria/... -poikkeama todellisuudesta, voi lähteä osuvasta soveltamisesta, eikä tiedetä soveltamisen seurauksia.

2-kohdassa, osuvuuden heikkous voi olla tiedostettua, jolloin jotain menee falsifiointi-prosessiin. Jos läpikäyntiä ei seuraa, eikä se kiinnosta, käytännön toimivuuden takia, siinä kun arvioija toimivuutta on valmis käymään läpi, niin kohta voi mennä tavallisena mutuna, jota ei osaa, tai ei oikein mitenkään voi päätyä ajattelemaan toisin. Mikä toimii, miksi korjata. Tässä ei ole tieteen kanssa mitään tekemistä. Seurauksen kantajuus eriytetty soveltamisesta, ja vaikka samassa paketissa, niin aikaansa ottaa, telomiset.

Sosiaaliselta puolelta jos otetaan mukaan soveltavia kuvioita diktatuurin kaltaiseen painotettuihin painotuksiin, niin kilpailu on aika hyvä alue. Voittaja ei välttämättä ole kovin paljon erityisempi hävinneestä, tai erityisempi suhteessa kehenkään kanssakilpailijaan, edes tietyn kapean lajin sisällä. Voiton merkitys voi kuitenkin olla iso. Tässä näkee mm sitä, miten voittomahdollisuuksien lukumäärän maksimointi tulee jotenkin osaksi käytäntöjä.

Edellisessäkään voittopainotteisessa kulttuurissa, ei välttämättä tarvitse ajatella olevan ongelmaa, kuten ei tieteessäkään. Ylisoveltaminen on se, joka menee kyseenalaisuuden puolelle, ts tulosten/tulosten tekijöiden/... perustuvan soveltamisen suhteettomuus käytännöissä.

Kun sitten ajatellaan, että parhaan mukaan mennään, voi kokonaisuuden parasta edustaa jonkin kaposektorin voittojuttu, KOn sektorin merkittävyyden perusteella, jolta toisaalta ei ole odottaa oikein sovellettavaa.

Poissulkevuuden ideaa on vähän vaikea kiteyttää. Luultavasti tähän voi silti tuoda jonkin napakan asianhalkaisijan, jos vain älyää.

Paras voi tuoda älytöntä sekasotkua näihin. Se, että paras on ihmisen hankalimpia vihollisia, on eräs oivallus, jota tosin ei sovelleta kovin kattavasti. Ajatus tässä, menee varmaan vähän samaan, mitä yritin tuoda esiin.

Ihmiset ovat yksinkertaisesti taikauskoisia, ja haihattelijoita. Sen mukaisesti vielä systeemi. Näin ei usein sanota, kuin marginaaliyhteyksissä.

[Toope]

Näkyvimpiä viime aikojen esimerkkejä on Irakin sota. Nykyaikaisen tiedonvälityksen avulla ihmiset kaikkialla maailmassa näkivät, mikä on tilanne, ja mistä on kyse. Ihmiset muualla kuin Yhdysvalloissa vastustivat sotaa, koska siinä ei tuntunut olevan mitään järkeä, eikä sodalle tuntunut olevan mitään oikeutusta. Irak ei uhannut Yhdysvaltoja. Ihmiset Yhdysvaltojen ulkopuolella eivät uskoneet todisteita Irakin joukkotuhoaseista tai siitä, että Irak uhkaisi Yhdysvaltoja.

Mutta Yhdysvalloissapa ihmiset hyvin laajasti uskoivat hallintonsa väitteitä ja kannattivat sodan aloittamista. Totta kai sotaa myös vastustettiin, mutta sillä oli huomattavan paljon kannattajia. Kansa toisin sanoen yhdistyi johtajiensa taakse, vaikka hanke sodan aloittamiseksi oli kelvoton ja perusteeton.

Mutta Saddamin Irak murhasi ehkä satojatuhansia ihmisiä. Saddam käytti joukkotuhoaseita:
https://en.wikipedia.org/wiki/Halabja_chemical_attack

The attack killed between 3,200 and 5,000 people and injured 7,000 to 10,000 more, most of them civilians (1988)

Saddam tappoi siis tuhansia kurdisiviilejä joukkotuhoaseilla!
Juu, Saddamilla ei ollut joukkotuhoaseita, sallikaa minun nauraa!

Nykyään noita arabimaita ja afrikoita ylistetään muka parempina yhteiskuntina, vaikka ovat hirvittävän väkivaltaisempia verrattuina meidän länsimaihin. Tuota väkeä oikeasti otetaan tänne...
Siksihän meidänkin yhteiskuntamme väkivaltaistuu noiden vuoksi.

[Xantippa]

Universaalit käsitteet ovat voimassa ihmisten lähisuhteissa kuten perheissä ja kaveripiireissä ja ystävien kesken.

Tämä on kyllä luovin määritelmä universaalille, jonka olen nähnyt.

T: Xante

[Laika]

Ei ole mikään häpeä myöntää olevansa aivopesty, vaikka käsite ei ehkä olekaan virallinen. Kaikkihan me olemme jatkuvan aivopesun kohteita. Minäkin olen aivopesty.

Minun mielestäni se, että eri valtioissa ihmiset ajattelevat eri tavalla ja pitävät oman valtionsa systeemiä oikeana, on todiste siitä, että systeemi itsessään syöttää ajatukset ja käsitteet ihmisiin.

Ihmisillä on taipumus välttää konfliktitilannetta yhteisönsä arvoihin nähden, joten ihmiset sopeuttavat käsitteensä vastaamaan yhteisön käsitteitä. Tämä ominaisuus on ilmeisesti evoluution myötä kehittynyt. Kun aitoa yhteisöä tai propagandan avulla luotua kuvitteellista "yhteisöä" uhkaa vaara, ihmiset panevat keskinäiset kiistansa hetkeksi syrjään ja alkavat toimia korostetusti yhteisönsä hyväksi. Tämä on nähty sotatilanteissa. Sota yhdistää kansat johtajiensa taakse, ja tätä johtajat käyttävät hyväkseen, kun heidän asemansa on uhattuna. He aloittavat sodan tai ainakin luovat sodan uhkan.

Esimerkkejä voidaan löytää historiasta vaikka kuinka paljon.

Esimerkkejä voidaan löytää, mutta siirryit sujuvasti yksilötason keskustelusta massoihin ja makrohistoriaan. Toisin sanoen et tarjoa mitään uutta sen enempää kuin vanhaa kovien väitteidesi tueksi. Esimerkiksi: väität 'ihmisillä olevan taipumus välttää konfliktitilannetta yhteisönsä arvoihin nähden', mutta sivuutat täysin sujuvasti ne yksilöt, jotka ovat aktiivisesti ajautuneet hankaluuksiin juuri vastakkaisesta syystä. Tietenkin voit olla oikeassa tilastollisesti, mutta vain siihen rajaan, että poistat ensin tilastostasi vähemmistöosuudet ja konformismin eri asteet kokonaan. Onko se hyvää ajattelua mielestäsi?

Väitit minun olevan aivopesty sen sijaan, että olisit vastannut Mikaisen kysymykseen. Millä tavoin ihmiset ovat tasa-arvoisia sitten, kun ryöstäjä vie rahasi, autosi ja surmaa perheesi? Jos olemme aivopestyjä, emme selvästikään ole aivopestyjä samalla tavalla, jos mielestäni laki tarvitsee tuekseen jonkinlaista täytäntöönpano- ja valvontakoneistoa, siis virkavaltaa eli poliisia. Siitä ei voi loikata toteamaan, että kaikki me olemme aivopestyjä, eikä ole häpeä tunnustaa sitä. Vastaavasti voimme väittää kaiken olevan unta tai simulaatiota, mistä riippumatta käytännön asiat ja erimielisyydet niiden hoitamisesta olisi väliajalla silti hyvä hoitaa.

Tämä on kummallinen keskustelu siitä syystä, että anarkisteja historiallisesti on syytetty kykenemättömyydestä ymmärtää valtatyhjiön ja järjestäytyneen valtion puuttumisen seurauksia. Toisaalta vasemmistoanarkisteja on syytetty myös totalitarismin kannattamisesta. Vähemmälle huomiolle tuntuu jäävän säännöllisesti se tosiseikka, ettei dilemma koske ainoastaan anarkisteja, vaan kaikkia, jotka poliittiseen filosofiaan viitsivät ylipäänsä koskea. Itse asiassa kehtaisin historiallisista syistä väittää, että kaikista poliittisen filosofian koulukunnista nimenomaan anarkistit ovat kysymystä joutuneet käsittelemään ja ymmärtävät ongelman vaikeuden saatuaan sen tuta. Puhe poliisista tai poliisittomuudesta lähinnä konkretisoi sitä yhdeltä kantilta, puhe organisoitumisesta ja organisaatiovallasta käsittelee sitä yleisemmällä tasolla.

Voin vakuuttaa, ettei kysymys huolehdi itsestään kopauttamalla kantapäitä ja pyytämällä Helinä-keijua taikomaan se pois. Voidaan aloittaa vaikka siitä huomiosta, että omaisuuden ja hengen kunnioittaminen edellyttää toimeenpanevan virkakoneiston luomista. Jos sinä kunnioitatkin niitä, ne ah-niin-pahamaineiset vasemmistoanarkistit eivät kuvittelemassasi todellisuudessa kunnioita. Mitä tehdä tosiseikkojen kanssa?

[Kopek]

Noinkohan Kopek kuitenkaan enemmistö lopulta pitää ihan kaikkea hallinnon ja järjestelmän toimintaa oikeudenmukaisena. Luulen, että enemmistö on ainakin jossakin asiassa kyllä eri mieltä. Kukin vain eri asiassa. Toisaalta sinäkään et pidä ihan kaikkea hallinnon ja järjestelmän toimintaa epäoikeudenmukaisena, vaikka montaa asiaa (ennen kaikkea poliisia) kritisoitkin. Miksi tämä olisi joko tai -kysymys, kun hallinnolla ja järjestelmällä on lukemattomia yksityiskohtia toiminnassaan, joista ihmisillä on mielipiteitä? On myös kysymys siitä, mitä on valmis tai halukas tekemään, jotta syntyisi jokin muutos. Pelkkä jupina nurkassa itsekseen on aika laimeaa anarkismia.

En tarkoittanut, että enemmistö ihmisistä pitäisi kaikkea hallinnon ja järjestelmän toimintaa oikeudenmukaisena. Tarkoitin sitä, että enemmistö pitää hallintoa ja sen toimintaa oikeutettuna ylipäätään, ei ehkä aina ja joka asiassa, mutta noin yleisesti. Ainahan ihmiset jupisevat joistakin yksittäisistä asioista, mutta nyt ei olekaan kyse siitä vaan isommasta kuvasta.

Totalitaristisessa valtiossa on vaikea saada selville kansalaisten todellisia mielipiteitä, koska ihmiset pelkäävät eivätkä uskalla sanoa, että he vastustavat järjestelmää, vaikka he vastustaisivatkin. Vaikka ihmiset olisivat kuinka aivopestyjä tahansa, järjestelmän ja sen johtajien kannattaminen romahtaa hyvin nopeasti samalla hetkellä kuin itse järjestelmäkin. Tämä on nähty historiassa lukemattomia kertoja. Kumottujen johtajien perään ei haikailla vaan heitä aletaan inhota. Vallassa ollessaan heitä on palvottu ja kunnioitettu. Kun heitä viedään valtansa menettäneenä hirttolavalle, kansa buuaa. Kunnioituksesta ei ole mitään jäljellä. Diktaattorienkin valta on siis loppujen lopuksi aika ohuen säikeen varassa. Tämän ovat saaneet kokea niin Ceaușescu, Gaddafi kuin Saddam Husseinkin.

Edellä mainittu johtajien spontaani ihaileminen ja sen romahtaminen, kun johtajat eivät ole enää johtajia, on mielestäni osoitus siitä, että ihmisillä on luontainen taipumus hyväksyä vallassa olevat johtajat ja heidän edustamansa systeemi.

En ole koskaan väittänyt, etteikö myös vastustusta ilmenisi. Eivät kaikki ihmiset lähde seuraamaan innolla johtajia. Näitä ihmisiä varten on olemassa erilaisia pakkokeinoja.

Mikäli halutaan tehdä vallankaappaus, jolla on kansan tuki, kansalaiset pitää saada uskomaan, että maata johtavat henkilöt eivät ole legitiimejä johtajia vaan roistoja, jotka on saatava pois vallasta, minkä jälkeen kansa saa valita itselleen legitiimit johtajat. Usein on kyseessä huiputus. Kun valta on kaapattu, kansalle annetut lupaukset unohdetaan. Kaikki jatkuu ennallaan. Viimeisimmässä Tintti -albumissa tätä on käsitelty hyvin. Johtajat vaihtuvat, pakkovalta jatkuu.

[safiiri]

Noinkohan Kopek kuitenkaan enemmistö lopulta pitää ihan kaikkea hallinnon ja järjestelmän toimintaa oikeudenmukaisena. Luulen, että enemmistö on ainakin jossakin asiassa kyllä eri mieltä. Kukin vain eri asiassa. Toisaalta sinäkään et pidä ihan kaikkea hallinnon ja järjestelmän toimintaa epäoikeudenmukaisena, vaikka montaa asiaa (ennen kaikkea poliisia) kritisoitkin. Miksi tämä olisi joko tai -kysymys, kun hallinnolla ja järjestelmällä on lukemattomia yksityiskohtia toiminnassaan, joista ihmisillä on mielipiteitä? On myös kysymys siitä, mitä on valmis tai halukas tekemään, jotta syntyisi jokin muutos. Pelkkä jupina nurkassa itsekseen on aika laimeaa anarkismia.

En tarkoittanut, että enemmistö ihmisistä pitäisi kaikkea hallinnon ja järjestelmän toimintaa oikeudenmukaisena. Tarkoitin sitä, että enemmistö pitää hallintoa ja sen toimintaa oikeutettuna ylipäätään, ei ehkä aina ja joka asiassa, mutta noin yleisesti. Ainahan ihmiset jupisevat joistakin yksittäisistä asioista, mutta nyt ei olekaan kyse siitä vaan isommasta kuvasta.

Mikä se isompi kuva tässä sitten on? Sinäkään et vastusta lopulta järjestelmän olemassaoloa, vaan päinvastoin, haluat järjestelmän, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia. Siis järjestelmän, joka tekee oman toimintansa tarpeettomaksi. Sillä millä muulla tavalla kuin jonkinlaisella järjestelmällä saataisiin aikaan kaikkein tasa-arvoisuus? Jos ei ole järjestelmää, on vallalla vahvimman oikeus - mikä ei oikein tasa-arvoisuuden kriteeriä täytä.

[Hayabusa]

Ai tällainenkin täällä oli. Onneksi en aamulla huomannut. Olisin saattanut käyttää todella rumia sanoja...

Näkyvimpiä viime aikojen esimerkkejä on Irakin sota. Nykyaikaisen tiedonvälityksen avulla ihmiset kaikkialla maailmassa näkivät, mikä on tilanne, ja mistä on kyse. Ihmiset muualla kuin Yhdysvalloissa vastustivat sotaa, koska siinä ei tuntunut olevan mitään järkeä, eikä sodalle tuntunut olevan mitään oikeutusta. Irak ei uhannut Yhdysvaltoja. Ihmiset Yhdysvaltojen ulkopuolella eivät uskoneet todisteita Irakin joukkotuhoaseista tai siitä, että Irak uhkaisi Yhdysvaltoja.

Mutta Yhdysvalloissapa ihmiset hyvin laajasti uskoivat hallintonsa väitteitä ja kannattivat sodan aloittamista. Totta kai sotaa myös vastustettiin, mutta sillä oli huomattavan paljon kannattajia. Kansa toisin sanoen yhdistyi johtajiensa taakse, vaikka hanke sodan aloittamiseksi oli kelvoton ja perusteeton.

Mutta Saddamin Irak murhasi ehkä satojatuhansia ihmisiä. Saddam käytti joukkotuhoaseita:
https://en.wikipedia.org/wiki/Halabja_chemical_attack

The attack killed between 3,200 and 5,000 people and injured 7,000 to 10,000 more, most of them civilians (1988)

Saddam tappoi siis tuhansia kurdisiviilejä joukkotuhoaseilla!
Juu, Saddamilla ei ollut joukkotuhoaseita, sallikaa minun nauraa!

Tehdäänpä ajatuskoe. Kuvitteellinen henkilö Toope ajeli 15 vuotta sitten ruosteisella Ladalla. Todistaako se, että tänä päivänä kuvitteellinen henkilömme ajelee samalla ruosteisella Ladalla? Ei tietenkään. Paitsi, että jopa Lada saattaa olla 15 vuoden jälkeen ajokuntoinen. Kemiallisten aseiden käyttökelpoisuuden laita on toisin. Niiden viimeinen käyttöpäivä tulee vastaan paljon nopeammin.

Palataksemme Irakin väitettyihin joukkotuhoaseisiin, niin löytyikö niitä vuoden 2003 sodan jälkeen? Ei löytynyt. Merkkejä siitä, että maassa oli ollut sellaisia joskus löytyi. Löydökset olivat tyyliin: hylätyn varaston nurkasta löytyi ruostunut tynnyri, jossa oli hieman jäämiä kemikaaleista ja taisipa joku varastettu kranaattikin löytyä. Mutta mitään hyökkäysarselaalia ei ole löytynyt. Niinsanotuista joukkotuhoaseista olisi ollut vaaraa korkeintaan joukoille, jotka olisi määrättty käyttämään vanhentuneita ammuksia, jos ne olisi löydetty varaston perältä.

[Kopek]

Mikä se isompi kuva tässä sitten on? Sinäkään et vastusta lopulta järjestelmän olemassaoloa, vaan päinvastoin, haluat järjestelmän, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia. Siis järjestelmän, joka tekee oman toimintansa tarpeettomaksi. Sillä millä muulla tavalla kuin jonkinlaisella järjestelmällä saataisiin aikaan kaikkein tasa-arvoisuus? Jos ei ole järjestelmää, on vallalla vahvimman oikeus - mikä ei oikein tasa-arvoisuuden kriteeriä täytä.

Jos ei ole minkäänlaista järjestelmää vaan järjestäytymätön anarkian tila, mitä tapahtuu? Vahvimmat yksilöt alkavat käyttää väkivaltaa ja pakkovaltaa heikompia kohtaan ja pakottavat nämä palvelijoikseen. Syntyy mafiasoluja, jotka ennen pitkää ottavat mittaa toisistaan, kunnes jäljellä on enää yksi. Ja kappas kummaa, on syntynyt valtio.

Anarkia ei ole mahdollinen. Se ei säily. Jos anarkia saadaan aikaan hajottamalla vanha valtio, sen piirissä alkaa uudelleen valtiokehitys, kun ihmiset taistelevat vallasta ja vauraudesta ja ryhmittyvät ja liittoutuvat keskenään. Jokaisen yksilön on pakko kuulua jonkun mafiapomon tai sotaherran alaisuuteen. Suojelumaksut (jotka ovat vastine veroille) kerätään pakolla. Maksuhaluttomat tapetaan. Sotaherrojen ja mafiapomojen reviirit ovat tavallaan jo pienimuotoisia valtioita. Ne pitävät yllä järjestystä omalla alueellaan ja suojelevat ihmisiä ja keräävät asukkailta rahaa ja huolehtivatkin jossakin määrin asukkaittensa elämästä. Näinhän oikeat valtiotkin toimivat, tosin isommissa puitteissa.

Minun kannattamani järjestelmä olisi sellainen, jossa lait olisi laadittu siten, että ne edistävät ja ylläpitävät yksilönvapauksia eivätkä kavenna niitä niin kuin nykyiset lait.

Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ei olisi nykyisen kaltaisia pakkolakeja, jotka valtuuttavat poliisit rankaisemaan ihmisiä ihmisten kuvitellun oman edun vuoksi. Nämä lait ovat pahimpia yksilönvapautta kaventavia ja tasa-arvoa tuhoavia asioita yhteiskunnassa. Erityisen inhottaviksi ne tekee se, että rankaisemisessa ei todellisuudessa edes ole kyse ihmisten omasta edusta ja turvallisuudesta vaan pelkästään siitä, että tietylle väkivaltaeliitille on pitänyt keksiä hauskaa viihdettä. Ja sitähän sadistit saavat tuottamalla kärsimystä lähimmäisilleen. Se on niin pahuksen viihdyttävää ja kiihdyttävää. Siksi sitä halutaan lisää. Ja sitä järjestyy, kun kuiskitaan kansanedustajien korviin, että nyt tarttis taas saada, kun entisestä on mennyt terä. Jotain uutta, please. Ja niin kansanedustajat järjestävät kansalaisille taas jonkun uuden kiellon, jotta sinihaalarihemmot saavat uuden aiheen sakottaa.

Vaikka kansalaisia ei nykyiseen tapaan vainottaisikaan tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, yksi ongelma olisi vielä ratkaisematta. Nimittäin poliisin asema. Myös tasa-arvoa puolustavalla poliisilla - jolle pitäisi keksiä jokin uusi parempi nimi - on oltava jonkinlaisia valtuuksia rikosten tutkimiseksi. Jos nämä valtuudet annetaan nykyiseen tapaan pienelle eliitille, tämä menettely rikkoo tasa-arvon periaatetta vastaan. Niinpä poliisin valtuuksia pitäisi oleellisesti kaventaa, ja poliisina olemiselle pitäisi määrätä aikaraja, esimerkiksi neljä vuotta. Poliisitehtäviä pitäisi jakaa osiin ja eri taholle niin, että ei olisi yhtä voimakasta poliisia. Ja periaatteessa kaikilla kansalaisilla tulisi olla oikeus toimia tietty aika elämästään poliisin tehtävissä. Kaikki eivät tietenkään haluaisi eivätkä toimisi, mutta periaatteessa tällainen mahdollisuus pitäisi olla olemassa tasa-arvon nimissä.

Tasa-arvoinen yhteiskunta ei tule koskaan toteutumaan, koska ne, joilla on valta, eivät halua luopua siitä. Mutta miksi ylipäätään höpötetään jostakin tasa-arvosta? Jos kyseessä on arvoton asia, miksi siitä niin paljon puhutaan? Miksi eriarvoisuutta ei voisi hyväksyä periaatteella "kun asia nyt näin on".

[Laika]

Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ei olisi nykyisen kaltaisia pakkolakeja, jotka valtuuttavat poliisit rankaisemaan ihmisiä ihmisten kuvitellun oman edun vuoksi. Nämä lait ovat pahimpia yksilönvapautta kaventavia ja tasa-arvoa tuhoavia asioita yhteiskunnassa. Erityisen inhottaviksi ne tekee se, että rankaisemisessa ei todellisuudessa edes ole kyse ihmisten omasta edusta ja turvallisuudesta vaan pelkästään siitä, että tietylle väkivaltaeliitille on pitänyt keksiä hauskaa viihdettä. Ja sitähän sadistit saavat tuottamalla kärsimystä lähimmäisilleen. Se on niin pahuksen viihdyttävää ja kiihdyttävää. Siksi sitä halutaan lisää. Ja sitä järjestyy, kun kuiskitaan kansanedustajien korviin, että nyt tarttis taas saada, kun entisestä on mennyt terä. Jotain uutta, please. Ja niin kansanedustajat järjestävät kansalaisille taas jonkun uuden kiellon, jotta sinihaalarihemmot saavat uuden aiheen sakottaa.

Luettuani siteeraamani ajattelin: ilman että minulla täytyy olla aavistustakaan, miksi lait ja toimeenpano on laadittu siten kuin ne on laadittu, täysin varmasti niitä ei olla laadittu tuon takia.

Edellisen ajatuksen takia käsissäni on taas kerran hämmentävä kysymys siitä, miten suhtautua tekijään ja kieleen. Ehkä hän on menettänyt järkensä, tai minä, tai särö on itse todellisuudessa. Se on kuin haava, joka erottaa ihmiset toisistaan. Kristinuskon mukaan synti tarkoittaa eroa Jumalasta, kieliopillisesti vastaavan käsittämättömyytenä ilmenevän särön viestin lähettäjän ja vastaanottajan välillä tosin ei tarvitse olla jonkun attribuutti (kuten lauseessa 'X asuu suuressa talossa' 'suuri talo' ei ole X:n attribuutti). Käsityksen luonne riippuu käytetystä teologiasta, tai ehkä siitä, millä tuulella aamulla heräämme.

Kaunokirjallisesti mainittua kokemusta vastaavaa tunnetta on käsitellyt töissään Philip K Dick. Hänen teostensa kautta opin, että on mahdollista ja jopa todennäköistä tuon tunteen muistuttaa mieluummin menetyksestä johtuvaa surua kuin kitkerää ivaa. Asiantilan peruuttamattomuudessa se tunnistaa kohtalon.

[-:)lauri]

Nuori painaa kahta duunia parhaimmillaan 19 tunnin työpäiviä niin, että yhden vapaapäivän viikossa kertyy noin 60-85 tuntia työtä ja nettotulot kuukaudessa reilu 2000 euroa: https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006554191.html

Selkeästi huomaa, että rikastuminen on vain omasta ahkeruudesta kiinni.

[Hayabusa]

^Työtä tekemällä ei varsinaisesti ainakaan Suomessa pysty rikastumaan - vaurastumaan toki. Tuossahan on hyvät edellytykset, kun ei ehdi tuhlailemaan.

[-:)lauri]

^
Vaurastumisella on selvästi useampia merkityksiä.

[Kopek]

Luettuani siteeraamani ajattelin: ilman että minulla täytyy olla aavistustakaan, miksi lait ja toimeenpano on laadittu siten kuin ne on laadittu, täysin varmasti niitä ei olla laadittu tuon takia.

Ei tietenkään virallisesti, mutta minkä takia sitten?

Ihmisoikeuksien julistuksessa sanotaan, että ihmiset syntyvät vapaina. Alkuperäisessä 1700-luvun julistuksessa jatkettiin vielä, että ihmiset myös elävät vapaina. Tämä olisi ollut liian paksua valhetta, kun uutta versiota julistuksesta laadittiin, joten se jätettiin pois.

Senkö takia ihmiset syntyvät vapaina, että heidät voidaan alistaa ja heidän vapautensa voidaan viedä.

Yhdysvaltain perustamisasiakirjassa ja sen jälkeen samassa hengessä osittain samojen ihmisten toimesta laaditussa Ranskan ihmisoikeuksien julistuksessa (joka on nykyisen ihmisoikeuksien julistuksen pohjana) puhutaan kumoamattomista ihmisoikeuksista.

Mikä ihmeen kumoamaton ihmisoikeus sellainen on, jonka virkamiehet voivat tuosta vain vaivihkaa kumota. Kansanedustajia käytetään ehkä kumileimasimena, jos lakia täytyy muuttaa. Kansanedustajat hvyäksyvät lain tietämättä yksityiskohtaisesti, mitä ovat hyväksymässä.

Eilen uutiset kertoivat, että uuden veneliikennalain mukaan kaikissa aluksissa, jopa suppilaudoissa, pitää olla meriteiden sääntöjen vaatima äänimerkinantolaite. Lain ovat allekirjoittaneet 19.6.2019 presidentti Niinistö ja liikenneministeri Sanna Marin.

Rinteen hallitus, jossa Sanna Marin oli liikenneministerinä, oli nimitetty 6.6.2019. Veikkaanpa, että Sanna Marin ei ole ehtinyt kyseistä lakia tutkia joka ikisen pykälän kohdalta ja selvittää, mitä muutokset vanhaan lakiin merkitsevät.

Meriteiden säännöt ovat tulleet voimaan vuonna 1977, joten aika kauan on kestänyt, että Suomen vesiliikennelakiin on saatu niihin sisältyvä vaatimus äänimerkkilaitteesta. En usko, että sitä olisi ollut pakko lisätä nytkään.

Poliisin kiusaamislandiassa, jonka pelikoneita me tavalliset alamaiset olemme, on alkanut olla tylsää. Vesillä ongelma on ollut kautta aikojen se, että moottorittomille vesikulkuneuvoille kuten kanooteille, soutuveneille, kumiveneille ja suppilaudoille ei ole määrätty pakollisten varusteiden luetteloa. Myöskään ruorijuppouspykälä ei ole koskenut niitä. Näitä välineitä käyttäneet vesillä kulkijat ovat siis olleet poliisin kiusaamisen tavoittamattomissa. Mutta eivät ole enää. Poliisin käytännön valta kiusata ihmisiä vesillä lisääntyy uuden lain mukaan oleellisesti. Laki oli lahja poliisille.

Nykyinen yhteiskunta on täysin sairas. Jos unohdan vihellyspillin lähtiessäni melomaan kumiveneellä - olen rikollinen. Minun käsitykseni on käänteinen. Ne todelliset rikolliset ja pahantekijät löytyvät vastapuolelta.

Pilli kaulaan suppilaudalle tai torvi soutuveneeseen – laki vaatii kaikkiin uimapatjaa tuhdimpiin vesikulkuvälineisiin äänimerkin

https://yle.fi/uutiset/3-11414974

[ROOSTER]

Miksi tappamisesta tuli sirkus? Naakkajahtiin houkutellaan arvonnalla ja somessa haaveillaan merimetsojen polttamisesta
...
Tappamishurmoksen kohteina ovat niin susi, joutsen kuin valkoposkihanhikin. Marja-aikana mukaan "pääsevät" rastaat, samoin näin kesällä venesatamista ja toreilta tilaisuuksia löytäneet lokit ja tiirat.
Mistä tämä kammottava koston henki kumpuaa? Ja miksi siinä rypevät myös ne, joiden elinkeino tai edes harrastus ole uhattuna?

Joillakin on valtava halu muokata ympäristöään tuhoamalla jotakin. Eduskunnassakin on aina oma porukkansa puoltamassa taas jonkun uuden lajin ampumisia. Mistään metsästyksestä ja ruuanhaun tukemisesta ei ole kysymys, vaan hävittämisen ihanuudesta. Nämä samat taitavat fantasioida samoista keinoista ei-toivottujen erimielipiteisten ihmisyksilöiden kohdallakin.

Kolumnin kommenteissa Margus Ellermaa sanoo hyvin:

Erilaisissa yhteiskunnissa on suuri joukko ihmisiä, jotka kokevat tarpeen tehdä jotain nk. hyvää. Monen taidot, tiedot ja sivistys eivät kuitenkaan riitä toimimaan niiden asioiden eteen, josta ihmiskunnan olemassaolo oikeasti riippuu. Se edellyttäisi empatiaa, pyyteettömyyttä, viitseliäisyyttä ja ennen kaikkea sivistystä. Perverssillä tavalla monelle sellaiselle ihmiselle on syntynyt vaihtoehtoinen purkautumiskanava: varsin moni kuvittelee olevansa sankari tappamalla - ...

Luulen, että Mordorissa on lisääntyvää toimintaa. Paha silmä vaikuttaa kaikkialla.