Yhteiskunnallisia kysymyksiä ja pohdintoja

[Kopek]

Olen selittänyt poliittisia näkemyksiäni varmaan jo kyllästymiseen asti niin, että muut tuntevat ne paremmin kuin minä itse.

Ehkä on aika tehdä jonkinlainen yhteenveto, jossa yritän kuvailla, miten olen päätynyt nykyisiin näkemyksiini.

Jo lapsuudesta ja kouluajoilta lähtien olen kokenut oikeudenmukaisuuden tärkeäksi periaatteeksi ja reagoinut ainakin tunteiden tasolla, jos sitä on loukattu.

Kaikki kannattavat "oikeudenmukaisuutta", joten lienee paikallaan, että kuvailen, mitä tuolla käsitteellä tarkoitan ja mitä en tarkoita.

Taustani huomioon ottaen en ole pystynyt näkemään oikeudenmukaisuuskysymykseksi sitä, että meidän perheellämme on mennyt ulkoisten elintasomittareiden perusteella paremmin kuin monilla muilla perheillä. Jos olisin omaksunut voimakkaasti vasemmistolaisen kannan, minun olisi pitänyt nähdä perheemme – minut mukaan lukien - riistäjänä ja luokkavihollisena, jolla ei ole oikeutta omaisuuteensa ja elintasoonsa. Jotkut porvariskotien lapset tällaista yrittivätkin, kun he liittyivät taistolaisiin. Minä en kuulunut tähän "edistyksellisten" joukkoon. Harva näistä ihmisistä on enää taistolainen, mikä viittaa siihen, että he tekivät väärän valinnan ja olivat väärässä.

En muista, että olisin ollut koskaan erityisesti puoluepolitisoitunut ja kannattanut jotain tiettyä puoluetta. Olen äänestänyt joidenkin puolueiden ehdokkaita, koska juuri muunlaisia ehdokkaita ei ole. Tämä ei kuitenkaan tarkoita puolueen kannattamista laajemmassa merkityksessä. Kaikissa puolueissa on ollut jotain minun näkemyksiini sopimatonta. 

Oikeudenmukaisuuskäsitykseni ei ole ulottunut sen miettimiseen, onko oikeudenmukaista, että meillä suomalaisilla menee paremmin kuin intialaisilla tai minulla itselläni menee paremmin kuin jollakin toisella.

On olemassa monia asioita, joissa voidaan tehdä vertailua. En ollut hyvä urheilussa, en ollut hyvä koulunkäynnissä, en ollut hyvä käsitöissä, en ollut hyvä oikein missään. En miettinyt tätä kysymystä siltä kannalta, onko epäreilua ja epäoikeudenmukaista, että muut ovat parempia. Katsoin, että asiat nyt vain ovat niin kuin ne ovat, ja kai minäkin voisin petrata joissakin asioissa, jos oikein yrittäisin.

Vasemmistolaistyyppisen ajattelun mukaan ei ole epäoikeudenmukaista, jos joku parempi kuin muut, jos hän on sitä omilla ominaisuuksillaan ja ansioillaan. Sen sijaan se on epäoikeudenmukaista, jos joku nousee muita parempaan asemaan ilman omaa työtään ja omia kykyjään pelkästään siksi, että syntyy tiettyyn sukuun ja tiettyyn perheeseen. Jos tällainen ihminen kaiken lisäksi sattuu olemaan lahjaton typerys, joka oikeasti kelpaisi korkeintaan ojankaivajaksi, epäoikeudenmukaisuus on sitäkin suurempi. Tuollaisen tyypin kuuluisi olla ojankaivaja eikä yltäkylläistä elämää viettävä miljonääriperheen vesa. Näin ehkä ajattelee vasemmistolainen.

Jos joku syntyy miljonääriperheeseen ja saa sitä kautta tietyn etulyöntiaseman yhteiskunnassa, onko tämä sen epäoikeudenmukaisempaa kuin se, että joku syntyy fyysisesti huippu-urheilijan mitat täyttävänä tai huippuälykkäänä tai taiteellisesti poikkeuksellisen lahjakkaana ja joku toinen vammaisena ja sairaana ja lahjattomana.

Me ihmiset synnymme jo lähtökohtaisesti epäoikeudenmukaisella tavalla. Joku saa huonot kortit, joku saa paremmat kortit ja joku saa parhaat kortit. Joissakin asioissa poliittinen koneisto yrittää hieman kompensoida asiaa, mutta ei kaikissa. Joissakin asioissa poliittinen koneisto yrittää syventää eriarvoisuutta tukemalla huippulahjakkaita tulemaan vieläkin lahjakkaimmiksi. Koneistolla on tietenkin oma hyöty kiikarissa. Huippulahjakas hyödyttää koneistoa teoillaan ja maineellaan.

Äärivasemmistolaiseen ajatteluun kuuluu käsitys, että erityisesti syntymässä peritty taloudellisesti hyvä yhteiskunnallinen asema edustaa sen tyyppistä epäoikeudenmukaisuutta joka tulee hävittää. Muunlainen peritty asema ei ole yhtä suuri ongelma. Tällaisella näkemyksellä ruokitaan köyhien ihmisten kateuden tunnetta ja "epäoikeudenmukaisuuden" kokemista, mitkä ovat äärivasemmiston poliittisen kannatuksen polttoainetta. Massat lietsotaan vihaan kapitalistisia riistäjiä kohtaan, jotta saadaan tehtyä heidän avullaan vallankumous.

Kiinan kulttuurivallankumouksen aikana mentiin pidemmälle kuin siihen, että olisi vainottu pelkästään varakkaita ihmisiä. Myös intellektuaalisesti "varakkaat" eli korkeasti oppineet ihmiset joutuivat vainojen kohteeksi. Olivathan he tietyssä mielessä hyväosaisia. Yliopistojen professoreita hakattiin ja vangittiin.

Äärivasemmistolaisuuden kannalta on ongelmallista, jos elintaso nousee liikaa ja pystytään ylläpitämään ns. hyvinvointivaltiota. Ihmisillä alkaa mennä keskimäärin niin hyvin, ettei löydy enää riittävän paljon ihmisiä, jotka olisivat tarpeeksi katkeria ja kateellisia lähtemään mukaan vallankumoukseen, jolla rikkaat suistettaisiin vallasta ja heidän omaisuutensa otettaisiin heiltä pois.

Talouskysymykset eivät ole olleet päällimmäisinä yhteiskunnallisissa mietteissäni. Minua on kiinnostanut enemmän se, mitä me ihmiset saamme tehdä ilman rangaistuksen pelkoa ja mitä emme. Tällä alueella olen kaivannut oikeudenmukaisuutta ja nostanut esille asioita, jotka ovat mielestäni ongelmia.

Olen vuosien varrella usein miettinyt, mistä tietty herkkyyteni oikeudenmukaisuuskysymyksessä – siitä näkökannasta kuin miten minä ilmiötä katson – voisi johtua. Miksi minusta on tullut herkkä tuntemaan epämukavaa oloa, jos koen, että itseäni tai jotain muuta ihmistä kohtaan on toimittu epäoikeudenmukaisesti, tai jos koen, että laki tai määräys itsessään sisältää epäoikeudenmukaisuuden.

Sikäli, kun uutisista ja foorumikeskusteluista voi jotain päätellä, ihmiset kokevat epäoikeudenmukaiseksi ennen kaikkea sen, jos jotain ihmistä ei ole rangaistu teostaan tarpeeksi ankarasti, eli hän on päässyt liian helpolla. Jos joku on saanut liian ankaran tuomion, se ei niinkään kiinnosta. Tässä asiassa ajattelutapani näyttäisi olevan käänteinen yleiseen ajattelutapaan nähden. Minun "oikeudenmukaisuuden" hälytyskelloni soi nimenomaan silloin, jos joku ihminen on saanut minun oikeuskäsitykseni – johon palaan myöhemmin – mukaan liian ankaran tuomion. Jos joku taas on päässyt liian helpolla, se ei aiheuta mielessäni samanlaista kuohuntaa kuin se näyttää aiheuttavan monien muiden mielessä. Eivät ihmiset tietenkään ole jakautuneet jyrkästi kahteen eri luokkaan tässä asiakokonaisuudessa vaan monien käsitykset ovat jotain siltä väliltä.

Ehkä olin lapsena ja nuorena usein se pahantekijä ja häirikkö, jota rangaistiin, ja siksi aloin kokea nämä kysymykset niin tärkeinä. Sain myös nuoresta pitäen käytännön esimerkkejä siitä, että auktoriteetti ei ole aina oikeassa, eivätkä sen antamat tuomiot ole aina oikeita. Ne voivat olla, mutta eivät ole aina ja automaattisesti. Auktoriteetti on erehtyväinen siinä missä me kaikki.

Mitä nämä käytännön esimerkit olivat?

Isäni oli perheemme auktoriteetti, mutta hänen antamansa tuomiot voi viedä valitustuomioistuimiin eli äidilleni ja isoäidilleni. Jos kaikki kolme "tuomioistuinta" olivat samaa mieltä, minäkin katsoin, että kai sen tuomion sitten olen ansainnut. Mutta jos valitustuomioistuimet olivat sitä mieltä, että en olisi tuomiota ansainnut, tai ainakin sen olisi pitänyt olla lievempi, auktoriteetin eli isäni antama tuomio menetti moraalisen arvonsa. Se jäi ehkä muodollisesti voimaan, mutta siitä jäi kokemus, että se oli väärä ja epäoikeudenmukainen.

Jos äitini rankaisi minua, myöhemmin käytiin sovittelukeskustelu, jossa hän pyysi anteeksi rankaisemistani ja minä puolestani lupasin, että en enää tee tekoa, josta äitini minua rankaisi. Pöytä tavallaan puhdistettiin. Mutta kun isäni rankaisi minua, hän ei pyydellyt anteeksi ainakaan yhtä selvästi kuin äitini, eikä jälkikeskusteluakaan välttämättä käyty. Jos käytiin, se oli jonkinlainen saarna, jonka edessä minä teeskentelin katuvaa. 

"Isä-poika" suhde perheessämme perustui pelkoon ja rangaistuksiin ja tottelemiseen pakon edessä. Minut oli kasvatettu "kunnioita vanhempiasi" -hengessä, joten en voinut edes itselleni myöntää, että inhoaisin ja vihaisin isääni. Psykoterapiassa tällainen kätketty tunne ehkä olisi kaivettu esille. Suhteemme ei todellakaan ollut avoin ja välitön vaan enemmänkin kuin vankilanjohtajan ja vangin suhde.

En olisi voinut edes kuvitella, että isän kanssa on mahdollista keskustella mistään henkilökohtaisista asioista tai avautua hänelle ongelmistaan. Isän kanssa puhuessa piti varoa sanojaan, ettei joudu pilkan ja halveksunnan kohteeksi. Tunteiden ilmaiseminen tai edes niistä puhuminen oli täysin kiellettyä.

Kun kerran tulin lipsauttaneeksi – kuulemassa oli muitakin kuin isäni – että tietyt asiat aiheuttavat masennusta, isäni kiihtyi ja alkoi puhua halveksivaan sävyyn "masentuneeksi heittäytymisestä". Masentuminen oli hänen mielestään oma valinta, johon surkimukset "heittäytyvät", kun sisu ei riitä kestämään elämän normaaleja vastoinkäymisiä. Valitapa tuollaiselle ihmiselle mielenterveysongelmistasi, niin saat nähdä raivokohtauksen. No, en tietenkään olisi valittanut, kun yksi masennuslipsahdus sai jo purkauksen aikaan.

Perheemme sisäinen oikeudenkäyttö oli sellainen, että diktaattori tuomitsi, ja alemmat asteet ainakin moraalisessa mielessä, jos ei muuten, kumosivat tarvittaessa tuomion. Minulle ei siis missään tapauksessa muodostunut käsitystä, että auktoriteetti olisi aina oikeassa, tai että hän olisi erehtymätön. Pikemminkin muodostui käsitys, että auktoriteetti on elämää hankaloittava kiusanhenki, jonka kanssa on jotenkin yritettävä tulla toimeen, kun muutakaan ei voi. Auktoriteetin antamiin määräyksiin suhtauduin samalla "kunnioituksella" kuin vanki suhtautuu vankilanjohtajan antamiin määräyksiin. Tilanteen mukaan tottelin tai en totellut. Jos seurasi rangaistus, en suhtautunut siihen siten, että se olisi ollut seurausta siitä, että olen tehnyt pahaa. Se oli pelkästään hinta, mikä piti maksaa siitä, että ei alistu pakkomääräyksiin vaan tekee asioita omalla tavallaan.

Muistelmani olisivat paljon tylsemmät ja sisältäisivät vähemmän mieleen jääneitä mukavia tapahtumia, jos en olisi silloin tällöin valinnut omaa tietäni seuraukset tietoisesti kärsien. Kaikella on hintansa.

Kun siirryin koulumaailmaan, tilanne mutkistui. Seurasi uusi oppijakso auktoriteetin vallasta. Tässä vaiheessa käsitykseni oikeudenmukaisuudesta, joka ei perheen sisällä vielä ollut merkittävästi esillä, alkoi muokkautua siihen suuntaan, minkä se lopulta tuli saamaan.

Koulussakin ollaan tekemisissä auktoriteetin ja sen antamien rangaistusten kanssa. Eroa kotiin oli siinä, että koulumaailmassa ei ollut valitustuomioistuimia. Tuomioista ei voinut edes keskustella. Rangaistukset oli kestettävä, vaikka ne olisivat olleet kuinka vääriä ja perusteettomia tahansa. Opettajan mielivalta oli ainoa laki. Selviytymiskeinoja olivat mielisteleminen ja silmänpalvonta, jotka eivät ole vahvuuksiani. Jotkut yrittivät parantaa pisteitään ilmiantopolitiikalla ja muiden pettämisellä ja mitä auktoriteetin edessä matelua nyt kollaboraattorit ovat kautta aikojen keksineet. Maailmankuvani ei ollut tuossa vaiheessa vielä riittävän avara, jotta olisin tullut havainnoineeksi, miten opettaja suhtautui näihin tyyppeihin. Ettei vain olisi pitänyt heitä mallikelpoisina ihanneoppilaina.

Fyysistä väkivaltaa en ensimmäisten luokkien naispuolisten opettajiemme taholta onneksi joutunut kokemaan. Koulun miespuolinen johtajaopettaja sen sijaan käytti minua kohtaan sen tyyppistä väkivaltaa, että nykyään sellaisesta pääsisi Ilta-Sanomien uutiseen.

"Opettaja repi oppilasta korvasta ja paiskasi hänet koulun lattialle", kävisi hyvin lehden uutisotsikoksi. Olin lisäksi omasta mielestäni syytön. Satuin vain olemaan väärällä hetkellä väärässä paikassa. Olen kertonut tämän tarinan jo aikaisemmin, joten en enää jaksa palata yksityiskohtiin.

Kirjoitin edellä, että en kokenut fyysistä väkivaltaa alimpien luokkien naisopettajien taholta. Ylemmillä luokilla – taisin olla viidentoista paikkeilla – sen sijaan jouduin yhden naisopettajan väkivaltaisen raivonpuuskan kohteeksi, kun en osannut ääntää nimiä "Rousseau", "Voltaire" ja "Montesque". Opettaja repi minua käsivarresta luisevilla sormillaan, niin että nahka melkein lähti. Sen lisäksi hän paiskasi historiankirjani luokan seinään niin, että kannet ja kirjan sisäosa lensivät erilleen pitkin käytävää. Kyseinen opettaja oli muutenkin usein kimpussani ja käytännössä vainosi minua. Hän on ainoa naisopettaja ylemmillä luokilla, joka sai minut itkemään luokassa. Olen noista ajoista lähtien yhdistänyt sanan "sadisti" tähän henkilöön aivan automaattisesti.

Tuo mainittu opettaja antoi minulle huonoimpia mahdollisia arvosanoja ajoittain hyvistä kokeiden numeroista piittaamatta. Kokeiden numeroita opettaja ei voinut jängätä kovin paljon alaspäin, jos olin vastannut oikein.

Luokanvalvojamme oli kerran unohtanut kirjoittaa minulle välitodistuksen. Lähdin mukaan opettajanhuoneeseen, jossa hän todistuksen kirjoitti. "Huolellisuudesta ja tarkkaavaisuudesta" todistukseen tuli opettajien antamien numeroiden keskiarvo. Luokanvalvojamme kiinnitti huomiota siihen, kun tuon yhden mainitsemani opettajan antama numero oli 5 ja muiden oli monta numeroa parempi.

Kuin siirryin seuraavalle luokalle ja uuden historianopettajan oppilaaksi, arvosanani pomppasi heti 2-3 numeroa paremmaksi, vaikka luin läksyni huonommin ja sain kokeistakin huonompia numeroita.

Tämä oli tällainen pieni sivuepisodi auktoriteetin mielivallasta.

Kotikasvatukseen ja koulumaailmassa tapahtuneisiin asioihin oikeudenmukaisuuskäsitykseni suurelta osin perustuu. Suuri maailma toimii samoilla ideoilla ja mielivallalla, joten miksi kunnioittaisin senkään sääntöjä ja auktoriteetteja.

[Xantippa]

Kotikasvatukseen ja koulumaailmassa tapahtuneisiin asioihin oikeudenmukaisuuskäsitykseni suurelta osin perustuu. Suuri maailma toimii samoilla ideoilla ja mielivallalla, joten miksi kunnioittaisin senkään sääntöjä ja auktoriteetteja.

No ei toimi. Kannattaisi tutustua siihen suureen maailmaan, se varmasti auttaisi monessa ahdistuksen hetkessä, kun huomaisi, että ei, ei siellä toimitaan 1960-luvun kasvatusperiaatteiden tai koulumaailman säännöillä.

T: Xante

[Karikko]

Kotikasvatukseen ja koulumaailmassa tapahtuneisiin asioihin oikeudenmukaisuuskäsitykseni suurelta osin perustuu. Suuri maailma toimii samoilla ideoilla ja mielivallalla, joten miksi kunnioittaisin senkään sääntöjä ja auktoriteetteja.

No ei toimi. Kannattaisi tutustua siihen suureen maailmaan, se varmasti auttaisi monessa ahdistuksen hetkessä, kun huomaisi, että ei, ei siellä toimitaan 1960-luvun kasvatusperiaatteiden tai koulumaailman säännöillä.

T: Xante

Toimiiko joku säännöillä, vaikka sääntöjen kiertämisen tuoman miellyttävän osaamisen puitteissa- kuten veronvälttelyssä.

Ihmisluonto saattaa ollakin, niin "yllättävän kiero, että tekee sääntöjä joita tavallinen kansa- tavikset joutuvat opettelemaan ja noudattamaan, mutta "sivistyneistö joka on kaiken yläpuolella varallisuutensa turvin, ei niistä paljoakaan piittaa.
No joskus saattaa päätyä käräjille, ellei ole muistanut toimia tarpeeksi harkiten ja viisaasti, mutta silloin "tuttu tuomari antaa vain lievät nuhteet ja korkeintaan ehdonalaista..

Björkka- Walhroos muuten vältti naapurinsa ikkunasta löytyneitä luodinjälkeä tutkittaessa  isommat harmit maksaessaan kovauksia hänelle-- syyllinen oli "kaiketi alaikäinen poika, joka teon toteuttajaksi kerrottiin- riita oli kyllä isäntien välinen, joka syyksi oletettiin- poika  sopivasti alaikäinen ja silloinhan se on ymmärrettävää- vai mitä?

[Hiha]

Kiinan kulttuurivallankumouksen aikana mentiin pidemmälle kuin siihen, että olisi vainottu pelkästään varakkaita ihmisiä. Myös intellektuaalisesti "varakkaat" eli korkeasti oppineet ihmiset joutuivat vainojen kohteeksi. Olivathan he tietyssä mielessä hyväosaisia. Yliopistojen professoreita hakattiin ja vangittiin.

Onko vasemmistolaisuus siis sitä, että hakkaa ihmisiä joita pitää itseään parempina ja ylempiarvoisina? Oikeistolaisuus puolestaan sitä, että hakkaa ihmisiä joita pitää itseään huonompina ja alempiarvoisina?

Sitten vasemmistolaisuus on järkevämpi aate kuin oikeistolaisuus. Ihmisestä saa varmasti huonomman hakkaamalla hänet säännöllisesti, mutta tuskin hänestä parempaa saa sillä keinoin.

[Kopek]

Onko vasemmistolaisuus siis sitä, että hakkaa ihmisiä joita pitää itseään parempina ja ylempiarvoisina? Oikeistolaisuus puolestaan sitä, että hakkaa ihmisiä joita pitää itseään huonompina ja alempiarvoisina?

Tällaisenko määritelmän vasemmistolaisuudesta ja oikeistolaisuudesta Hiha vetää hihastaan? Omaperäinen tulkinta joka tapauksessa, kuka sen on keksinytkin.

[Hiha]

Onko vasemmistolaisuus siis sitä, että hakkaa ihmisiä joita pitää itseään parempina ja ylempiarvoisina? Oikeistolaisuus puolestaan sitä, että hakkaa ihmisiä joita pitää itseään huonompina ja alempiarvoisina?

Tällaisenko määritelmän vasemmistolaisuudesta ja oikeistolaisuudesta Hiha vetää hihastaan? Omaperäinen tulkinta joka tapauksessa, kuka sen on keksinytkin.

Rehellisyys ja vaatimattomuus pakottaa tunnustamaan, että määritelmä on luettu toisten hihoista löytyneistä korteista. Se on tyypillinen vasemmisto-oletetun mielipide oikeisto-oletettujen todellisesta olemuksesta, ja kääntäen.

[Xantippa]

Onko vasemmistolaisuus siis sitä, että hakkaa ihmisiä joita pitää itseään parempina ja ylempiarvoisina? Oikeistolaisuus puolestaan sitä, että hakkaa ihmisiä joita pitää itseään huonompina ja alempiarvoisina?

Tällaisenko määritelmän vasemmistolaisuudesta ja oikeistolaisuudesta Hiha vetää hihastaan? Omaperäinen tulkinta joka tapauksessa, kuka sen on keksinytkin.

Ainakin nasevasti ilmaistu ja vetoaa kyllä minuun, sen perusteella, mitä täälläKIN on tullut näitä kuvitelmia ja määritelmiä lueskelluksi.

Sekin on mielenkiintoinen havainto, että vasemmistolaisuus liitetään toistuvasti silkkaan ideologiaan = oletetaan, että vasemmiston ollessa vallassa hirmuteot tapahtuvat ideologisin perustein. Minä en valitettavasti usko ihmiseen niin paljon, että uskoisin näin. Kyllä valta turmelee vassurinkin.

Toinen sitkeä usko on, että vasemmistolaisia hirmutekoja motivoi kateus, oikeistolaisia...niin mikä?

Kateus ja alemmuuden tunne sentään ovat järjellä edes jotenkin käsitettävissä. Sen sijaan ajatus siitä, että hakataan tässä nyt vaan, kun ärsyttää tuommoinen taidelukiolaisuus on aika käsittämätöntä.

T: Xante

[-:)lauri]

Onko vasemmistolaisuus siis sitä, että hakkaa ihmisiä joita pitää itseään parempina ja ylempiarvoisina? Oikeistolaisuus puolestaan sitä, että hakkaa ihmisiä joita pitää itseään huonompina ja alempiarvoisina?

Tällaisenko määritelmän vasemmistolaisuudesta ja oikeistolaisuudesta Hiha vetää hihastaan? Omaperäinen tulkinta joka tapauksessa, kuka sen on keksinytkin.

Ainakin nasevasti ilmaistu ja vetoaa kyllä minuun, sen perusteella, mitä täälläKIN on tullut näitä kuvitelmia ja määritelmiä lueskelluksi.

Sekin on mielenkiintoinen havainto, että vasemmistolaisuus liitetään toistuvasti silkkaan ideologiaan = oletetaan, että vasemmiston ollessa vallassa hirmuteot tapahtuvat ideologisin perustein. Minä en valitettavasti usko ihmiseen niin paljon, että uskoisin näin. Kyllä valta turmelee vassurinkin.

Toinen sitkeä usko on, että vasemmistolaisia hirmutekoja motivoi kateus, oikeistolaisia...niin mikä?

Kateus ja alemmuuden tunne sentään ovat järjellä edes jotenkin käsitettävissä. Sen sijaan ajatus siitä, että hakataan tässä nyt vaan, kun ärsyttää tuommoinen taidelukiolaisuus on aika käsittämätöntä.

T: Xante

Tämähän on helppoa. Kopekilaisessa maailmassa ihminen lakkaa olemasta oikeistolainen muuttuen vasuriksi ryhdyttyään väkivaltaiseksi. Selittää kopekilaisessa maailmassa loogisesti sen, miten natsit saattoivat olla samaan aikaan vasureita uunittaessaan vasureita.

[Kopek]

Toinen sitkeä usko on, että vasemmistolaisia hirmutekoja motivoi kateus, oikeistolaisia...niin mikä?

Pelko ja kosto kenties.

Pelätään, että tuttu ja turvallinen muuttuu. Kostetaan niille, joiden syytä muutoksen arvellaan olevan.

1930-luvulla IKL:n kannattajissa oli talonpoikia ja pappeja ja porvareita. Heitä yhdisti sosialismin pelko.

Talonpojat pelkäsivät menettävänsä maatilansa ja yhteiskunnallisen asemansa, jos tapahtuu sosialistinen vallankumous. Papit pelkäsivät menettävänsä virkansa ja vaikutusvaltansa, kun siirrytään sosialismiin. Porvareita huolestutti bisneksen ja omaisuuden menettäminen sosialisoinnin seurauksena.

"Yläluokkaiset" ihmiset pelkäsivät periytyvän luokka-asemansa puolesta. Erityisesti lahjattomat ja vähän koulutetut pelkäsivät, koska heille luokkaromahdus olisi ollut kaikkein ankarin. Heille ei olisi ollut mitään paikkaa uudessa järjestelmässä. Monet keskiluokkaan kuuluvat pelkäsivät putoavansa alaluokkaan. Korkeasti koulutetuille olisi saattanut jokin virka tai asema olla mahdollinen, kunhan he olisivat onnistuneet takinkäännössä.

Poliittisissa aktiviteeteissa mukana olleet oikeistolaiset pelkäsivät pahinta eli joutumista teloituskomppanian eteen, kun valta vaihtuu.

Äärioikeistolaisuuden taustalla on ollut pelko jonkin itselle tärkeän asian menettämisestä tai häviämisestä. Pelko synnyttää vihaa, joten niitä ihmisiä on vihattu, joiden on uskottu pyrkivän päämäärään, jota oikeistolaiset ovat pelänneet.

Luulen, että myös nykyaikana pelko on mukana kuvassa. Pelätään maahanmuuton romahduttavan nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan. Pelätään rikollisuuden lisääntymistä. Pelätään maahanmuuttajien tekemiä seksuaalirikoksia. Pelätään oman aseman heikkenemistä, kun maahanmuuttajat vievät työpaikat.

Ei pelko jonkin omakohtaisesti tärkeän asian menettämisestä tietenkään ole ainoa syy kannattaa äärioikeistolaisia ja maahanmuuttokriittisiä ajatuksia. Jokaisella on omat syynsä. Jotkut eivät esimerkiksi vain pidä nopeista muutoksista. Muutosvastarintaa on aina esiintynyt. Tutusta ja turvallisesta ja siitä, mihin on totuttu, halutaan pitää kiinni.

[Xantippa]

Luulen, että myös nykyaikana pelko on mukana kuvassa. Pelätään maahanmuuton romahduttavan nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan. Pelätään rikollisuuden lisääntymistä. Pelätään maahanmuuttajien tekemiä seksuaalirikoksia. Pelätään oman aseman heikkenemistä, kun maahanmuuttajat vievät työpaikat.

Ja ratkaisu tähän on romuttaa nykyistä hyvinvointiyhteiskuntaa, lisätä rikollisuutta ja väkivaltaa, uhkailla seksuaalisella väkivallalla ja syrjäytyä yhteiskunnasta, myös työnteosta?

No, en kyllä mitenkään älyllistä kuvaa olekaan äärioikeistosta saanut, kieltämättä.

T: Xante

[Kopek]

Tämähän on helppoa. Kopekilaisessa maailmassa ihminen lakkaa olemasta oikeistolainen muuttuen vasuriksi ryhdyttyään väkivaltaiseksi. Selittää kopekilaisessa maailmassa loogisesti sen, miten natsit saattoivat olla samaan aikaan vasureita uunittaessaan vasureita.

"Kopekkilainen maailmankuva" on hömppiksen visio.

Youtube tarjoaa silloin tällöin englantilaisen historioitsijan Mark Feltonin ohjelmia. Katsoin eilen ohjelmaa, jossa kerrottii Stalingradin tappion jälkeen järjestetystä sotasankareiden muistopäivästä. Ohjelmassa kerrottiin, että Hitler piti tilaisuudessa puheen.

Googlasin uteliaisuuttani, mitä Hitler on tuossa tilanteessa sanonut. Hän puheensa englanninkielinen käännös löytyi eräältä sivulta. Kiinnitin huomiota pariin kohtaan siinä.

Kohta 1.

They were driven onward by that power that has always organized wars in order to profit from them and, especially in our times, thereby places capitalist interests and Bolshevik instincts in the service of the same goal.

Kohta 2.

Therefore, the future of the truly civilized nations will not be Jewish-Bolshevik nor Jewishcapitalist.

Instead, it will increasingly strive to realize, in the service of the national interest everywhere, a true Volksgemeinschaft as the highest ideal. All the more so after the war, the German National Socialist state, which pursued this goal from the beginning, will tirelessly work for the realization of a program that will ultimately lead to a complete elimination of class differences and to the creation of a true socialist community.

Hitler pyrki luomaan todellisen sosialistisen yhteisön.

Googlasin lisää ja löysin kuvauksen vuonna 2019 ilmestyneestä kirjasta. Artikkelissa kerrotaan mm. seuraavaa:

"Simms argues that Hitler's fear and hatred of international finance capitalism was a key driver of his anti-Semitism."

Edelleen löytyy lisää väitteitä, että Hitler oli sosialisti.

Was Hitler a socialist? On the face of it, the answer is obvious: a resounding yes.

From the start of his political career in 1919 to his suicide in 1945, all the signs were there.

You can point to the fact that the first political party Hitler tried to join was the German Socialist Party.

https://en.wikisource.org/wiki/Adolf_Hitler%27s_Speech_for_the_Heroes%27_Memorial_Day_(21_March_1943)
https://www.creativitypost.com/article/hitlers-racist-socialism
https://www.ft.com/content/1025021c-bd0e-11e9-9381-78bab8a70848

Lisäys: Huomasin, että viimeksi mainitsemassani artikkelissa viitataan samaan "true socialist" kohtaan, jonka mainitsin. Jollekin voi tulla käsitys, että "keksin" asian tuosta artikkelista. Todellisuudessa löysin maininnan siten kuin edellä kuvasin. Huomasin vasta nyt jälkeen päin, että artikkelissa on viittaus samaan Hitlerin puheen kohtaan. Ottaen huomioon, miten monta Hitlerin puhetta löytyy kirjoitettuna, samaan virkkeeseen viittaaaminen on erikoinen yhteensattuma.

[-:)lauri]

^
Kerrotko vielä,
1. miten Hitlerin visiot talouspolitiikasta eroavat tyypillisen äärioikeistolaisen (kuten esim. Trumpin tai Putinin) talouspolitiikasta tai itsensä vihervasemmistolaisten vastustajaksi identifioituvan etnonationalistin talouspolitiikasta?
2. Ja miten tämä teki Hitlerin politiikasta nimenomaan emansipatorista ts. vasemmistolaista, eli asetti Hitlerin niiden arvojen kannattajaksi, joiden julkisesta kannattamisesta mm. päätyi natsi-Saksassa uuniin?

Hitler mm. kielsi suhteellisuusteorian opiskelun yliopitsoissa, koska se antoi aikalaisten mielestä ymmärtää, että valtasuhteetkin olisivat - kuten vasurit esittivät - suhteellisia, eivätkä absoluuttisia. Suhteellisuusteoria oli (juutalaisperäisenä salaliittona) vastoin Hitlerin ymmärtämiä biologisia faktoja siitä, keille valta yhteiskunnissa järkevästi ajatellen kuuluu.
3. Miten Hitlerin käsitys siitä, kuka saa päättää, mikä on tiedettä ja mikä ei eroaa esimerkiksi persujen käsityksestä siitä, kuka saa päättää, mikä on tiedettä ja mikä ei?
4. Miten Hitlerin käsitys on nimenomaan vasemmistolainen ajatus järkevistä valtasuhteista, eikä esimerkiksi persujen ajatus järkevistä valtasuhteista?

Muutenkin Hitler ensin ryöväsi vähemmistöjen omaisuuden, sitten hän yksityisti valtion omaisuuden ja lopulta ryöväsi yritysten tuoton (kuten hommat hoidetaan Putinin Venäjällä).
5. Onko sinulla nimetä vihervasemmistolaisia, jotka esittävät valtiolle tällaista ansaintalogiikkaa?
6. Missä kohtaa tätä yhtälöä näet, että tuotantovälineet sosialisoidaan?

[Kopek]

Miksi minun pitäisi esittää VjH:n vaatimat todisteet? En ole ottanut kantaa Hitlerin oikeistolaisuuteen ja vasemmistolaisuuteen enkä sosialismiin ja kapitalismiin. Esitin vain linkkejä kirjoituksiin, joita aiheen tiimoilta löytyy.

Viimeisintä juttua, johon annoin linkin, en ollut lukenut otsikkoa pidemmälle. Nyt olen sitä selannut. Siinä kirjoittaja väittää mm. seuraavaa:

The implication is clear: the Nazis were not 'far right'. The idea that they were far right is arguably the most ludicrous claim in history. They were so far left they thought even communists were capitalists. The Nazis were Very Far Left.

Googlasin vähän artikkelin kirjoittajaa, ja vaikutta hieman siltä, että hän on kenties jonkin sortin koronskeptikko, mikä tekee hänen mielipeistään arvottomia, eikö vain. En ole katsonut hänen Twitter-videostaan kuin vähän alkua, mutta sana "koronapaniikki" särähtää jo korvaan.

Hitler-analyysi on siis arvoton, mutta esitetään siinä silti joitakin mielenkiintoisi väitteitä.

En ole tiennyt, että Trump on äärioikeistolainen.

https://twitter.com/benirvineauthor

[-:)lauri]

Miksi minun pitäisi esittää VjH:n vaatimat todisteet? En ole ottanut kantaa Hitlerin oikeistolaisuuteen ja vasemmistolaisuuteen enkä sosialismiin ja kapitalismiin. Esitin vain linkkejä kirjoituksiin, joita aiheen tiimoilta löytyy.

Viimeisintä juttua, johon annoin linkin, en ollut lukenut otsikkoa pidemmälle. Nyt olen sitä selannut. Siinä kirjoittaja väittää mm. seuraavaa:

The implication is clear: the Nazis were not 'far right'. The idea that they were far right is arguably the most ludicrous claim in history. They were so far left they thought even communists were capitalists. The Nazis were Very Far Left.

Googlasin vähän artikkelin kirjoittajaa, ja vaikutta hieman siltä, että hän on kenties jonkin sortin koronskeptikko, mikä tekee hänen mielipeistään arvottomia, eikö vain. En ole katsonut hänen Twitter-videostaan kuin vähän alkua, mutta sana "koronapaniikki" särähtää jo korvaan.

Hitler-analyysi on siis arvoton, mutta esitetään siinä silti joitakin mielenkiintoisi väitteitä.

En ole tiennyt, että Trump on äärioikeistolainen.

https://twitter.com/benirvineauthor

Ja nuoko olivat asiassa tosiaan ne parhaimmat linkit? Oletko sinä tosiaan niin medialukutaidoton, ettet totuudenmukaisempia linkkejä löytänyt?

Ongelmasi on levitellä äärioikeistolaista propagandaa ja sitten juosta karkuun ikään kuin "objektiivisen viestintuojan" statuksen taakse, kenen ei mukamas tarvitse lainkaan ottaa vastuuta informaatiosta, jollaista internetistä etsii ja täällä estoitta jakaa.

Pidätkö sinä meitä muita niin typerinä, ettemme tätä epärehellisyyttäsi lainkaan huomaisi? Ethän ole parantanut ajan saatossa tapojasi lainkaan vaikka asiasta esim. Laika on ties kuinka monta kertaa sinua muistuttanut, vaan kertatoisensa jälkeen kun kiinnostut jälleen puhumaan vasureista tai ottamaan osaa keskusteluun heistä, katsot asiaksesi jakaa täällä lähinnä äärioikeistolaista propagandaa kuvitellen olevasi vain tarkkailija katossa, joka ei ole ollenkaan vastuussa roskan levittämisestä.

[-:)lauri]

^^
jos et osaa ottaa vastuuta roskasta esimerkiksi kontekstualisoimalla sitä oikein, älä levitä sitä. Silloin ei ole sinun vastuullasi vastata nimenomaan siinä esitetyistä väitteistä.