Nyt kun hiukka yrittänyt tuota filosofiaa lukea niin niissä kun puhutaan todistuksista, niin jos joku on niitä kanssa lukenut, niin voisiko kertoa, miten ihmeessä se todistus noin niin kuin filosofiassa menee.
Hyvä kysymys. Jos ei vastattu lyhyen napakasti, ei vastausta ole annettu. Perusvaatimus siltä liittymältä!, jota yritetään tarjota tällaisen jutun tajuntaan.
Napakka vastaus voi pitää sisällään muutakin extraa, mutta jotta ote syntyisi, niin vaatimuksen tulee olla selkeä, tai todettava, että kysymykseen ei ole tarjottu vastausta.
Voiko tuohon sitten vastata tajuttavasti, napakasti, ja lyhyesti. Toinen juttu.
Vertailun vuoksi tulee kokemus klassisen konsertissa. Siinä voi esittäjä, tai useampi, antaa tulkinnan jollekin kirjatulle. Onneksi tulkinta ei sido, ellei se muuten ole mahdollinen vangitsemaan jotenkin. Näitäkin koukkuja lienee. Klassisessa on se hienous, että tulkinta on vapaata, eikä tule pakkosyötön fiilistä, vaikka esittäjä yrittäisi mitä. Voi ottaa jotain, jos haluaa, tai voi ottaa päinvastaista, jne.
Miten vapaata sitten on jokin musiikki-esitys. Ehkä ei sitä, mitä ajatellaan. Vapaudeksi ei jotain havaintokokonaisuutta tee se, ettei sanallistusta osaa tehdä, tai sen tekee miten sattu, ja yhteisyritelmätkin ovat sanallista kakofoniaa. Jotain jos meneekin lukkoon, mutta silti omalla tavallaan eri lailla, kuin mitä ajatellaan lukkoonmenemistä, siis yksiselitteisistä vaikutuksista.
Yksiselitteisyys klassisen tapauksessa olisi vähän outo, koska samakin kuulija voi ottaa vähänkin eri suuntiin kirmailevan kappaleen niin, että seurailee helposti erilaisia koukustoja. Löytyy jotain, joka kerran, mutta hetken kuuntelupohjariippuvaisuus vie minne vie.
Yksiselitteisille tulkinnoille on nähtävästi luonteenomaista se, että päätymä on aina sama. Miten pohjan järjestää niin, ettei muu ole mahdollista, jos lähtöpohjan ylipäätään tajuaa.
Vaikuttaa siltä, että todistusta ei voi tehdä yksiselitteisesti, ellei ainekset ole selkeästi jotain tarkoittavaa, ja vain sitä jotain. Jos esiintyy kahtaallevievyyttä, jne, joita "ei voi saada ehyesti maaliin", on todistus hajautuva, eikä yksiselitteistä ole väittää.
Todistettavuus on selkeää yhteyden näyttämisen mahdollisuutta. Nopeasti ajatellen monet monitulkintaisuudet voivat tietyllä tapaa, yleisempään ympyröihin vietynä, olla osoitettavissa yhteydelliseksi, jollain tapaa. Ristiriitaisen oloisetkin jutut, moneenvievyydet, voi päätyä sijoittamaan sellaiseen kontekstiin, jossa yhteys on löydettävissä.
Monitulkinteisuus on sitä, että on niin paljon oioittu aineiston kanssa, ettei sitä ole liittää mihinkään napakasti, vaan katkottu "otus" menee minne sattu.
En halunnut vastata tähän kysymykseen napakasti, vaan pidin pohdiskelua tärkeämpänä itselle, ja varmaan muillekin, kuka tästä nyt jotain saa.
