Filosofisesti filosofiasta

[Karikko]

Minä tarkoitan tuossa ajatuksella sitä, mikä sinulla paraikaa mielessä.

No tuo onkin melko filosofinen kysymys.  Mielessä ei ole sellaista hetkeä, kuin nyt.

Aika, tai tapahtumat eivät pysähdy, klik ja ajatus poistuu.
Mieli ei tartu hetkeen, elävää ei voi vangita.  Asioiden toistaminen jo sinänsä on muutoksen alainen.

[-:)lauri]

Minä tarkoitan tuossa ajatuksella sitä, mikä sinulla paraikaa mielessä.

No tuo onkin melko filosofinen kysymys.  Mielessä ei ole sellaista hetkeä, kuin nyt.

Aika, tai tapahtumat eivät pysähdy, klik ja ajatus poistuu.
Mieli ei tartu hetkeen, elävää ei voi vangita.  Asioiden toistaminen jo sinänsä on muutoksen alainen.

Mielessä on sellainen hetki kuin nyt, eikä mikään edellytä sen olevan pysähtynyt hetki. Tuolla tässä-ja-nyt hetkellä nimittäin vain viitataan siihen, että tiedostetuissa ajatuksissa ei voi olla kuin rajallinen määrä asioita kerrallaan. Veikkaisin, että niitä voi olla kerrallaan vain yksi, mutta en tietysti tiedä, voisiko niitä olla jollakulla useampikin. Enempi tai vähempi hyvä analogia tiedostetulle tässä-ja-nyt-hetkelle on kuuloaistin tarkentaminen yleisessä hälyssä johonkin tiettyyn äänilähteeseen tai se piste katseessa, joka kulloinkin on terävä.

[-:)lauri]

^jos jätetään ainakin hetkeksi sivuun se seikka, että informaation laatusisältö riippuu pitkälti siitä, mitkä alueet aivoissa prosessoivat saadut ärsykkeet, mieli on kyllä tietyllä tapaa dualistinen, mutta ei välttämättä niinkään "ajatustan" ja "tunteiden" välillä vaan se enempi koskee ymmärrystämme maailmasta.

Ensinnäkin mieli pyrkii ratkomaan saadut ärsykkeet mahdollisimman objektiivisesti, toisaalta se pyrki liittämään saadut ärsykkeet johonkin aiempaan, jotta ymmärtäisimme ärsykkeet. Lopuksi se sulauttaa näiden kahden prosessin tuloksen yhteen kunkin hetken tietoisuudeksemme. Eli se mitä me tiedostamme maailmasta on osaksi objektiivinen tulkinta siitä ja osaksi muistikuvamme siitä. Käsityksemme todellisuudesta on näin aina ainakin osaksi oman päämme tuote tai koska merkitys ärsykkeille tulee pitkälti päämme sisältä, todellisuus on ehkä jopa voittopuoleisesti päämme sisäinen tuote.

Toinen dualistisuus on tähän läheisesti liittyvä sellainen seikka, että vaikka me elämme kokoajan tässä-ja-nyt ja koemme joka hetken - aika vain virtaa ilman katkoksia - me yleensä tuppaamme muistamaan vain riittävän suuret poikkeamat perustasosta pitemmällä ajanjaksolta, varsinkin, mitä kauemmin kyseisistä kokemuksistamme on aikaa nykyhetkeen. EDIT: Tai voi tietysti olla, että vaikka me muistaisimmekin kaikki hetket, muistikuvat perustasosta ei sisällä mitään, mikä poikkeaisi tässä-ja-nyt-hetken perustasosta, joten tässä-ja-nyt-hetki ei palauta mieleen muuta, kuin aiemmat tässä-ja-nyt-hetket, emmekä siten pysty erottamaan sitä osaa mielestämme, joka on muistikuva, siitä, mikä on tämän hetken kokemus.

[Toope]

Ei huono, itseasiassa aika hyvää analysointia. Sosiaalisena eläimenä ihminen oppii vuorovaikutuksista ja myös tarvitsee niitä.

Toinen juttu on sitten sen kaiken sisäistäminen ja soveltaminen omassa elämässään.

Lähtökohdaksi (nöyrästi) kannattaa otta ne tosiseikat jotka ovat luonnossa ja luonnon ehdoilla olemassa. Ihmisten toiveet ja halutkin ovat niitä, mutta takertuvat "helpohkosti utopisiin kuvitelmiin...

Itse lähtisin liikkeelle tuosta kokemusperäisyydestä. En ideologioista. Katsomme, mitä toiset maat ovat kokeneet = opimme niistä.
Filosofisissa ajattelijoissa on paljon haihattelijoita, vähemmän rationalisteja.

[Karikko]

Minä tarkoitan tuossa ajatuksella sitä, mikä sinulla paraikaa mielessä.

No tuo onkin melko filosofinen kysymys.  Mielessä ei ole sellaista hetkeä, kuin nyt.

Aika, tai tapahtumat eivät pysähdy, klik ja ajatus poistuu.
Mieli ei tartu hetkeen, elävää ei voi vangita.  Asioiden toistaminen jo sinänsä on muutoksen alainen.

Mielessä on sellainen hetki kuin nyt, eikä mikään edellytä sen olevan pysähtynyt hetki. Tuolla tässä-ja-nyt hetkellä nimittäin vain viitataan siihen, että tiedostetuissa ajatuksissa ei voi olla kuin rajallinen määrä asioita kerrallaan. Veikkaisin, että niitä voi olla kerrallaan vain yksi, mutta en tietysti tiedä, voisiko niitä olla jollakulla useampikin. Enempi tai vähempi hyvä analogia tiedostetulle tässä-ja-nyt-hetkelle on kuuloaistin tarkentaminen yleisessä hälyssä johonkin tiettyyn äänilähteeseen tai se piste katseessa, joka kulloinkin on terävä.

Pitäisin "totena" ettei mielessä voi olla nyt "hetkeä"  Aikahan on mielen rakennetta, menneitä kokemuksia nykyisyyden kokemista ja sillä perusteella tulevaisuuden ennakointia.

Menneisyys jättää jäljen (muistin) koetuista jotka vaikuttavat uusiin kokemuksiin tulkiten niitä. (osaammehan lukea kirjoittaa puhua- opittuja asioita)  Varaudumme tulevaan entisen kokemuksen avulla.
Mutta menneisyyttähän ei ole eikä tuleva ole vielä tullut. Toisaalta tätä hetkeäkään ei ole se katoaa saman tien ilmentyessään- on siten vain tapahtumien jatkuvuutta.

Jotkut kutsuvat sitä harhaksi, jota se tavallaan onkin.

Jos sanotaan elämme nykyhetkessä, sekin on jonkinlaisen kaksinaisuuden oletus- Voidaan myös sanoa nykyhetki elää meissä, tai oikeastaan me (minuus) ilmentää nykyhetkeä elämässä jossa mikään ei ole "todellista.

[safiiri]

Niin - etkös juuri selittänyt, että toimintamalli tai -periaate on kuitenkin ihan sama? Etkö juuri moittinut muita siitä, etteivät ymmärtäneet sinun puhuvan toimintamallista - joka on sama kaikissa aivoissa? Sialla on aivot > sian aivot...

Joo, mitä et ymmärtänyt?

Mihin sika esimerkiksi tarvitsisi ihmisen aivot? Tai kana sian aivot.

Silti aivot voivat vain reakoida ja tuottaa niitä tunteita ja ajatuksia (ajatuksia kun kysymys on ihmisestä) mielleyhtymiä myös muilla eläimillä, mutta ei sentään symbolista sananhelinää tapahdu edes matkivilla linnuilla.

Juu ei tarvitse sika ihmisen aivoja. Kukaan ei sellaista tosin ole esittänytkään. Mistä lie keksit pieraista tarpeen sellainen tarve kieltää. Toimintaperiaate kuitenkin on sama - eikö se ollut teesisi?

[-:)lauri]

Minä tarkoitan tuossa ajatuksella sitä, mikä sinulla paraikaa mielessä.

No tuo onkin melko filosofinen kysymys.  Mielessä ei ole sellaista hetkeä, kuin nyt.

Aika, tai tapahtumat eivät pysähdy, klik ja ajatus poistuu.
Mieli ei tartu hetkeen, elävää ei voi vangita.  Asioiden toistaminen jo sinänsä on muutoksen alainen.

Mielessä on sellainen hetki kuin nyt, eikä mikään edellytä sen olevan pysähtynyt hetki. Tuolla tässä-ja-nyt hetkellä nimittäin vain viitataan siihen, että tiedostetuissa ajatuksissa ei voi olla kuin rajallinen määrä asioita kerrallaan. Veikkaisin, että niitä voi olla kerrallaan vain yksi, mutta en tietysti tiedä, voisiko niitä olla jollakulla useampikin. Enempi tai vähempi hyvä analogia tiedostetulle tässä-ja-nyt-hetkelle on kuuloaistin tarkentaminen yleisessä hälyssä johonkin tiettyyn äänilähteeseen tai se piste katseessa, joka kulloinkin on terävä.

Pitäisin "totena" ettei mielessä voi olla nyt "hetkeä" 

Nykyhetki on se mitä sinulla on paraikaa mielessä. Jos elät muistoissasi, se ei muuta ajatteluasi menneisyydessä tapahtuneeksi tai ajatellessasi tulevaisuuttasi, se ei muuta ajatteluasi tulevaisuudessa tapahtuvaksi. Ajattelet nimittäin tässä ja nyt.

[Karikko]

Minä tarkoitan tuossa ajatuksella sitä, mikä sinulla paraikaa mielessä.

No tuo onkin melko filosofinen kysymys.  Mielessä ei ole sellaista hetkeä, kuin nyt.

Aika, tai tapahtumat eivät pysähdy, klik ja ajatus poistuu.
Mieli ei tartu hetkeen, elävää ei voi vangita.  Asioiden toistaminen jo sinänsä on muutoksen alainen.

Mielessä on sellainen hetki kuin nyt, eikä mikään edellytä sen olevan pysähtynyt hetki. Tuolla tässä-ja-nyt hetkellä nimittäin vain viitataan siihen, että tiedostetuissa ajatuksissa ei voi olla kuin rajallinen määrä asioita kerrallaan. Veikkaisin, että niitä voi olla kerrallaan vain yksi, mutta en tietysti tiedä, voisiko niitä olla jollakulla useampikin. Enempi tai vähempi hyvä analogia tiedostetulle tässä-ja-nyt-hetkelle on kuuloaistin tarkentaminen yleisessä hälyssä johonkin tiettyyn äänilähteeseen tai se piste katseessa, joka kulloinkin on terävä.

Pitäisin "totena" ettei mielessä voi olla nyt "hetkeä" 

Nykyhetki on se mitä sinulla on paraikaa mielessä. Jos elät muistoissasi, se ei muuta ajatteluasi menneisyydessä tapahtuneeksi tai ajatellessasi tulevaisuuttasi, se ei muuta ajatteluasi tulevaisuudessa tapahtuvaksi. Ajattelet nimittäin tässä ja nyt.

En ole huomannut "ajattelevani nykyhetkeä- nykyhetkessä.

Olen kyllä huomannut nykyhetken olevan melko katoavaa sorttia, siitä ei oikein saa otetta.
Tässä ja nyt on jo mennyt, siinä, kun sitä ajattelee.

Muistot elävät ihmisessä, joten en käyttäisi sellaista ilmausta, että ihminen elää muistoissa. Tosin hän voi kyllä olla muistojensa orjuuttama- olivat ne muistot mitä hyvänsä.

[safiiri]

Minä tarkoitan tuossa ajatuksella sitä, mikä sinulla paraikaa mielessä.

No tuo onkin melko filosofinen kysymys.  Mielessä ei ole sellaista hetkeä, kuin nyt.

Aika, tai tapahtumat eivät pysähdy, klik ja ajatus poistuu.
Mieli ei tartu hetkeen, elävää ei voi vangita.  Asioiden toistaminen jo sinänsä on muutoksen alainen.

Mielessä on sellainen hetki kuin nyt, eikä mikään edellytä sen olevan pysähtynyt hetki. Tuolla tässä-ja-nyt hetkellä nimittäin vain viitataan siihen, että tiedostetuissa ajatuksissa ei voi olla kuin rajallinen määrä asioita kerrallaan. Veikkaisin, että niitä voi olla kerrallaan vain yksi, mutta en tietysti tiedä, voisiko niitä olla jollakulla useampikin. Enempi tai vähempi hyvä analogia tiedostetulle tässä-ja-nyt-hetkelle on kuuloaistin tarkentaminen yleisessä hälyssä johonkin tiettyyn äänilähteeseen tai se piste katseessa, joka kulloinkin on terävä.

Pitäisin "totena" ettei mielessä voi olla nyt "hetkeä" 

Nykyhetki on se mitä sinulla on paraikaa mielessä. Jos elät muistoissasi, se ei muuta ajatteluasi menneisyydessä tapahtuneeksi tai ajatellessasi tulevaisuuttasi, se ei muuta ajatteluasi tulevaisuudessa tapahtuvaksi. Ajattelet nimittäin tässä ja nyt.

En ole huomannut "ajattelevani nykyhetkeä- nykyhetkessä.

Olen kyllä huomannut nykyhetken olevan melko katoavaa sorttia, siitä ei oikein saa otetta.
Tässä ja nyt on jo mennyt, siinä, kun sitä ajattelee.

Muistot elävät ihmisessä, joten en käyttäisi sellaista ilmausta, että ihminen elää muistoissa. Tosin hän voi kyllä olla muistojensa orjuuttama- olivat ne muistot mitä hyvänsä.

Et ole huomannut ajattelevasi nykyhetkessä, koska et koskaan ajattele muutoin kuin nykyhetkessä. Et edes ole koskaan muualla kuin nykyhetkessä.

[Karikko]

Minä tarkoitan tuossa ajatuksella sitä, mikä sinulla paraikaa mielessä.

No tuo onkin melko filosofinen kysymys.  Mielessä ei ole sellaista hetkeä, kuin nyt.

Aika, tai tapahtumat eivät pysähdy, klik ja ajatus poistuu.
Mieli ei tartu hetkeen, elävää ei voi vangita.  Asioiden toistaminen jo sinänsä on muutoksen alainen.

Mielessä on sellainen hetki kuin nyt, eikä mikään edellytä sen olevan pysähtynyt hetki. Tuolla tässä-ja-nyt hetkellä nimittäin vain viitataan siihen, että tiedostetuissa ajatuksissa ei voi olla kuin rajallinen määrä asioita kerrallaan. Veikkaisin, että niitä voi olla kerrallaan vain yksi, mutta en tietysti tiedä, voisiko niitä olla jollakulla useampikin. Enempi tai vähempi hyvä analogia tiedostetulle tässä-ja-nyt-hetkelle on kuuloaistin tarkentaminen yleisessä hälyssä johonkin tiettyyn äänilähteeseen tai se piste katseessa, joka kulloinkin on terävä.

Pitäisin "totena" ettei mielessä voi olla nyt "hetkeä" 

Nykyhetki on se mitä sinulla on paraikaa mielessä. Jos elät muistoissasi, se ei muuta ajatteluasi menneisyydessä tapahtuneeksi tai ajatellessasi tulevaisuuttasi, se ei muuta ajatteluasi tulevaisuudessa tapahtuvaksi. Ajattelet nimittäin tässä ja nyt.

En ole huomannut "ajattelevani nykyhetkeä- nykyhetkessä.

Olen kyllä huomannut nykyhetken olevan melko katoavaa sorttia, siitä ei oikein saa otetta.
Tässä ja nyt on jo mennyt, siinä, kun sitä ajattelee.

Muistot elävät ihmisessä, joten en käyttäisi sellaista ilmausta, että ihminen elää muistoissa. Tosin hän voi kyllä olla muistojensa orjuuttama- olivat ne muistot mitä hyvänsä.

Et ole huomannut ajattelevasi nykyhetkessä, koska et koskaan ajattele muutoin kuin nykyhetkessä. Et edes ole koskaan muualla kuin nykyhetkessä.

Kerro lähemmin. Nykyhetki katoaa saman tien, ajattelee tai ei.

Väität ilmeisesti, että sama nykyhetki säilyy ikuisesti.

Näin ei ole>>samaan tilaan ei mahdu kahta kappaletta samaan aikaan samassa paikassa. (siis samassa ajassa)

Hiukkaskiihdyttimissä on tuota kokeiltu ja seurauksena on kipinämyrsky pois törmäyskohteesta.

Siellä tosin kerralla hiukkasia törmäileen noin 500 biljoonaa toisiinsa tuottaen miljoonia tapahtumia joka sekunti, joista suurin osa hylätään saman tien ja mahdolliset "uudet hiukkastapahtumat mitataan etsittäessä uusia "tuntemattomia hiukkasia, jotta niitä voitaisiin kutsua jollan nimellä, kuten higgs.

[safiiri]

Minä tarkoitan tuossa ajatuksella sitä, mikä sinulla paraikaa mielessä.

No tuo onkin melko filosofinen kysymys.  Mielessä ei ole sellaista hetkeä, kuin nyt.

Aika, tai tapahtumat eivät pysähdy, klik ja ajatus poistuu.
Mieli ei tartu hetkeen, elävää ei voi vangita.  Asioiden toistaminen jo sinänsä on muutoksen alainen.

Mielessä on sellainen hetki kuin nyt, eikä mikään edellytä sen olevan pysähtynyt hetki. Tuolla tässä-ja-nyt hetkellä nimittäin vain viitataan siihen, että tiedostetuissa ajatuksissa ei voi olla kuin rajallinen määrä asioita kerrallaan. Veikkaisin, että niitä voi olla kerrallaan vain yksi, mutta en tietysti tiedä, voisiko niitä olla jollakulla useampikin. Enempi tai vähempi hyvä analogia tiedostetulle tässä-ja-nyt-hetkelle on kuuloaistin tarkentaminen yleisessä hälyssä johonkin tiettyyn äänilähteeseen tai se piste katseessa, joka kulloinkin on terävä.

Pitäisin "totena" ettei mielessä voi olla nyt "hetkeä" 

Nykyhetki on se mitä sinulla on paraikaa mielessä. Jos elät muistoissasi, se ei muuta ajatteluasi menneisyydessä tapahtuneeksi tai ajatellessasi tulevaisuuttasi, se ei muuta ajatteluasi tulevaisuudessa tapahtuvaksi. Ajattelet nimittäin tässä ja nyt.

En ole huomannut "ajattelevani nykyhetkeä- nykyhetkessä.

Olen kyllä huomannut nykyhetken olevan melko katoavaa sorttia, siitä ei oikein saa otetta.
Tässä ja nyt on jo mennyt, siinä, kun sitä ajattelee.

Muistot elävät ihmisessä, joten en käyttäisi sellaista ilmausta, että ihminen elää muistoissa. Tosin hän voi kyllä olla muistojensa orjuuttama- olivat ne muistot mitä hyvänsä.

Et ole huomannut ajattelevasi nykyhetkessä, koska et koskaan ajattele muutoin kuin nykyhetkessä. Et edes ole koskaan muualla kuin nykyhetkessä.

Kerro lähemmin. Nykyhetki katoaa saman tien, ajattelee tai ei.

Väität ilmeisesti, että sama nykyhetki säilyy ikuisesti.

Näin ei ole>>samaan tilaan ei mahdu kahta kappaletta samaan aikaan samassa paikassa. (siis samassa ajassa)

Hiukkaskiihdyttimissä on tuota kokeiltu ja seurauksena on kipinämyrsky pois törmäyskohteesta.

Siellä tosin kerralla hiukkasia törmäileen noin 500 biljoonaa toisiinsa tuottaen miljoonia tapahtumia joka sekunti, joista suurin osa hylätään saman tien ja mahdolliset "uudet hiukkastapahtumat mitataan etsittäessä uusia "tuntemattomia hiukkasia, jotta niitä voitaisiin kutsua jollan nimellä, kuten higgs.

Juu en väitä. Mutta tuttuun tapaasi taas osaat kuvitella mulle kaikenlaisia ajatuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä kirjoitan. Jollan nimellä minä kutsun jollaa, en tuntemattomia hiukkasia.

[-:)lauri]

Minä tarkoitan tuossa ajatuksella sitä, mikä sinulla paraikaa mielessä.

No tuo onkin melko filosofinen kysymys.  Mielessä ei ole sellaista hetkeä, kuin nyt.

Aika, tai tapahtumat eivät pysähdy, klik ja ajatus poistuu.
Mieli ei tartu hetkeen, elävää ei voi vangita.  Asioiden toistaminen jo sinänsä on muutoksen alainen.

Mielessä on sellainen hetki kuin nyt, eikä mikään edellytä sen olevan pysähtynyt hetki. Tuolla tässä-ja-nyt hetkellä nimittäin vain viitataan siihen, että tiedostetuissa ajatuksissa ei voi olla kuin rajallinen määrä asioita kerrallaan. Veikkaisin, että niitä voi olla kerrallaan vain yksi, mutta en tietysti tiedä, voisiko niitä olla jollakulla useampikin. Enempi tai vähempi hyvä analogia tiedostetulle tässä-ja-nyt-hetkelle on kuuloaistin tarkentaminen yleisessä hälyssä johonkin tiettyyn äänilähteeseen tai se piste katseessa, joka kulloinkin on terävä.

Pitäisin "totena" ettei mielessä voi olla nyt "hetkeä" 

Nykyhetki on se mitä sinulla on paraikaa mielessä. Jos elät muistoissasi, se ei muuta ajatteluasi menneisyydessä tapahtuneeksi tai ajatellessasi tulevaisuuttasi, se ei muuta ajatteluasi tulevaisuudessa tapahtuvaksi. Ajattelet nimittäin tässä ja nyt.

En ole huomannut "ajattelevani nykyhetkeä- nykyhetkessä.

Se on yhdentekevää mitä sinä ajattelet mutta teet sen nykyhetkessä. Et voi ajatella menneisyydessä etkä tulevaisuudessa.

[Karikko]

Se on yhdentekevää mitä sinä ajattelet mutta teet sen nykyhetkessä. Et voi ajatella menneisyydessä etkä tulevaisuudessa.

No selitä miten se on mahdollista, kun "aikaa menee" ajatusten muodostumiseen. Mitä se sinun markkinoimasi "nykyhetki" on?

Hermosolujen -neuronien toiminta ei ole ajatonta nykyhetkeä.
Sitäpaitsi ilman menneitä kokemuksia ei ajatus toimi, et osaisi lukea ja kirjoittaa.

[mikainen]

Se on yhdentekevää mitä sinä ajattelet mutta teet sen nykyhetkessä. Et voi ajatella menneisyydessä etkä tulevaisuudessa.

No selitä miten se on mahdollista, kun "aikaa menee" ajatusten muodostumiseen. Mitä se sinun markkinoimasi "nykyhetki" on?

Hermosolujen -neuronien toiminta ei ole ajatonta nykyhetkeä.
Sitäpaitsi ilman menneitä kokemuksia ei ajatus toimi, et osaisi lukea ja kirjoittaa.

Missä se ajattelu tapahtuu jos ei nykyhetkessä kun ei se tapahdu menneisyydessä eikä tulevaisuudessakaan?

[-:)lauri]

Se on yhdentekevää mitä sinä ajattelet mutta teet sen nykyhetkessä. Et voi ajatella menneisyydessä etkä tulevaisuudessa.

No selitä miten se on mahdollista, kun "aikaa menee" ajatusten muodostumiseen. Mitä se sinun markkinoimasi "nykyhetki" on?

Hermosolujen -neuronien toiminta ei ole ajatonta nykyhetkeä.
Sitäpaitsi ilman menneitä kokemuksia ei ajatus toimi, et osaisi lukea ja kirjoittaa.

Aikaa menee tietysti ajatuksen muodostamiseen siitä kun ärsyke saapuu aivoihin, mutta se hetki, kun tulet ärsykkeestä tietoiseksi (eli kun ajatus on valmis), on sinun nykyhetkesi. Nykyhetki ei edelleenkään tarkoita pysähtynyttä hetkeä ajassa. Ei toimiva kellokaan näytä jatkuvasti tasan kello kolmea iltapäivällä vaan toimivan kellon nykyhetki muuttuu jatkuvasti. Mutta se ei näytä kuin yhtä alati vaihtuvaa aikaa kerrallaan. Sama se on tietoisuuden kohdalla. Nykyhetki muuttuu ajassa jatkuvasti ja se on menneisyyden ja tulevaisuuden välissä.