Filosofisesti filosofiasta

[-:)lauri]

Se on yhdentekevää mitä sinä ajattelet mutta teet sen nykyhetkessä. Et voi ajatella menneisyydessä etkä tulevaisuudessa.

No selitä miten se on mahdollista, kun "aikaa menee" ajatusten muodostumiseen. Mitä se sinun markkinoimasi "nykyhetki" on?

Hermosolujen -neuronien toiminta ei ole ajatonta nykyhetkeä.
Sitäpaitsi ilman menneitä kokemuksia ei ajatus toimi, et osaisi lukea ja kirjoittaa.

Aikaa menee tietysti ajatuksen muodostamiseen siitä kun ärsyke saapuu aivoihin, mutta se hetki, kun tulet ärsykkeestä tietoiseksi (eli kun ajatus on valmis), on sinun nykyhetkesi. Nykyhetki ei edelleenkään tarkoita pysähtynyttä hetkeä ajassa. Ei toimiva kellokaan näytä jatkuvasti tasan kello kolmea iltapäivällä vaan toimivan kellon nykyhetki muuttuu jatkuvasti. Mutta se ei näytä kuin yhtä alati vaihtuvaa aikaa kerrallaan. Sama se on tietoisuuden kohdalla. Nykyhetki muuttuu ajassa jatkuvasti ja se on menneisyyden ja tulevaisuuden välissä.

Alleviivasin.  Niin eli mitä se nykyhetki on, kun se muuttuu ajassa jatkuvasti.

Se on sitä mitä sinulla on paraikaa mielessäsi. Se on tässä tapauksessa nykyhetken määritelmä.

Mitä mielessä on, se täytyy tuottaa mielen aktivoituessa, eli siihen tarvitaan aivotoiminnan prosessi.

Tuon määritelmäsi mukaan aivot ovat "tämä hetki".

Miten tämä hetki eroaa muista hetkistä, jollei ole ajallista tapahtumaa?

Ellei tapahdu mitään ei tietenkään ole edes kysymystä "tästä hetkestä"  Mutta ihmisen sitä kysyessä, hän tarvitsee siihen aikaa- kysymykseen ja vastaukseen.

Tietokoneanalogiana "tämä hetki" olisi ehkäpä se, mitä tietokone piirtää paraikaa kuvaruudulle. Tai ainakin samalla tavalla kuin se mitä näytöllä näkyy ei ole koko tietokone vaan ehkäpä paremminkin yksi sen prosessien tämän hetken tiloista, se mitä sinulla on paraikaa mielessäsi, ei ole aivot.

Nythän tuo kuulostaa jo aika pieneltä tilalta.  Eli jaetaan tapahtumat mahdollisimman pieniin osasiin ja sanotaan sen olevan nykyhetki- enpä tiedä?

Ihan samalla tavalla kellon viisari osoittaa vain jotain numeroa kerrallaan. Enkä yrityksistäni huolimatta hahmota mikä tässä on mielestäsi vaikea ymmärtää.

Eikö pikemminkin kaikki prosessit kaikkialla täytä saman logiikan.  Ne eivät vain ole yhteensopivat eli saman-aikaiset.

En ymmärrä, mitä sinä tarkoitat prosessilla. Prosesit ovat samanlaisia sillä tasolla kun niitä sopii prorsesseiksi kutsua, mutta sen yksityiskohtaisemmalla tasolla ne eivät välttämättä enää ole samanlaisia. Ja riippuen miten aika tai prosessit ymmärretään, aika ei välttämättä ole ainut ominaisuus, jossa on kahden tai useamman prosessin välillä keskenään eroavaisuuksia.

[Karikko]

Simuloidulle oliolle simulaatio ON todellisuus.

Herättää kysymyksen mitä todellisuus on "oikeasti" ?

Pelimaailman olennot eivät ole todellisia muualla, kuin pelissä, elleivät kuvitelmat tupaa todellisiksi.

Juuri samaan tapaan kuin pelimaailman olennot ovat todellisia pelimaailmassa, ovat simulaation olennot todellisia vain simulaatiossa. Samalla simuloiduille olennoille simulaatio on todellisuus.

En taida uskoa tuota, en alkuunkaan usko simuilla olennoilla olevan minkäänlaista käsitystä todellisuudesta.

Ei käsitys todellisuudesta ole millään tapaa edellytys todellisuuden olemassaololle. Simuloidun todellisuus on simulaatio siksi, että se on sen toimintaympäristö.

Puhuit simuloidun olennon todellisuudesta simulaatiossa.  Sille olennolla ei taida todellisuus merkitä mitään "todellisuutta" eikä toimintaympäristökään, kuten ei millekään tekoälylle.

[Karikko]

Ihan samalla tavalla kellon viisari osoittaa vain jotain numeroa kerrallaan. Enkä yrityksistäni huolimatta hahmota mikä tässä on mielestäsi vaikea ymmärtää.

Ei mikään, mutta tuo on aikaa, eikä ajatonta nykyhetkeä.

Kuvailet ajan mittausta.  Mutta mihin se tausta nyt joutui. Se nykyhetki.?

[Karikko]

Nykyhetki on äärimmäisen pieni tila. Onneksi heti perään tulee seuraava nykyhetki. Kyllä kaikilla prosesseilla - kaikella olevalla - on nykyhetki.

Niin tuotahan olen sanonut, siis tapahtumia. Eli aikaa.

Mutta siitä ei ole kysymys, kun puhutaan nykyhetkestä mitä ne ovat (siis mikä se on) ilman tapahtumia.

[safiiri]

Simuloidulle oliolle simulaatio ON todellisuus.

Herättää kysymyksen mitä todellisuus on "oikeasti" ?

Pelimaailman olennot eivät ole todellisia muualla, kuin pelissä, elleivät kuvitelmat tupaa todellisiksi.

Juuri samaan tapaan kuin pelimaailman olennot ovat todellisia pelimaailmassa, ovat simulaation olennot todellisia vain simulaatiossa. Samalla simuloiduille olennoille simulaatio on todellisuus.

En taida uskoa tuota, en alkuunkaan usko simuilla olennoilla olevan minkäänlaista käsitystä todellisuudesta.

Ei käsitys todellisuudesta ole millään tapaa edellytys todellisuuden olemassaololle. Simuloidun todellisuus on simulaatio siksi, että se on sen toimintaympäristö.

Puhuit simuloidun olennon todellisuudesta simulaatiossa.  Sille olennolla ei taida todellisuus merkitä mitään "todellisuutta" eikä toimintaympäristökään, kuten ei millekään tekoälylle.

Vain sen verran kuin simulaatiossa tällaisia ominaisuuksia sille simuloidulle on simuloitu. Mutta nythän keskusteltiin siitä mahdollisuudesta, että me eläisimmekin simulaatiossa. Silloin tietenkin ja mitä ilmeisimmin jokin merkitys meille on tällä meidän toimintaympäristöllämme, jota todellisuudeksi tapaamme kutsua. Tai ainakin osaamme sen merkityksestä keskustella.

[safiiri]

Nykyhetki on äärimmäisen pieni tila. Onneksi heti perään tulee seuraava nykyhetki. Kyllä kaikilla prosesseilla - kaikella olevalla - on nykyhetki.

Niin tuotahan olen sanonut, siis tapahtumia. Eli aikaa.

Mutta siitä ei ole kysymys, kun puhutaan nykyhetkestä mitä ne ovat (siis mikä se on) ilman tapahtumia.

Olihan siinä tapahtuma: se sun ajatus, jota ajattelet. On sitten makuasia, haluaako käyttää kuvauksessa ajan käsitettä vai puhua vain peräkkäisistä tapahtumista. Ihan kuten kuutiolla on käsitteellisesti pituus, leveys ja syvyys (tai millä nimillä nyt haluaakin nuita nimittää). Mutta ei niillä mitään pituutta ole. ne vain ovat fyysisenä esineenä olemassa. Me ihmiset vain ollaan kehitetty tämä abstraktio ja käsite fyysisen esineen pituudesta, jota sitten voimme mitata ja kuvata pituusmitoilla. Silti se esine on vain jonkinlainen atomien kasauma, ei 3,4 metriä pitkä, leveä ja korkea.

[-:)lauri]

Ihan samalla tavalla kellon viisari osoittaa vain jotain numeroa kerrallaan. Enkä yrityksistäni huolimatta hahmota mikä tässä on mielestäsi vaikea ymmärtää.

Ei mikään, mutta tuo on aikaa, eikä ajatonta nykyhetkeä.

Kuvailet ajan mittausta.  Mutta mihin se tausta nyt joutui. Se nykyhetki.?

Ottaen huomioon, että aika on siirtymistä menneisyydestä tulevaisuuteen nykyhetken kautta, yleisesti ymmärretyn määritelmän mukaan, nykyhetkeä voisi juurikin kutsua ajan mittaukseksi. Jokohan tämä asia nyt etenisi. Eli palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, tuolla mittaushetkellä* asioiden määrä tietoisessa mielessä on rajallinen.

* Vaikka onkin lähes merkityksetöntä, kuinka pitkä ajanjakso kelpuutetaan nykyhetkeksi ja väite edelleen pitää paikkansa, aivojen nykyhetken pituudeksi tässä tapauksessa voitaisiin kai mieltää aivojen virkistystaajuuden sallimaa ajanjaksoa. Aivojen virkistystaajuus lienee pisimmillään 10 fps (sekunnin kymmenesosa) kun taas lyhyintä mahdollista ajanjaksoa ei toistaiseksi ilmeisesti tiedetä. Eli nykyhetki aivoissa tarkoittaisi maksimissaan sekunnin kymmenesosan ajanjaksoa.

[a4]

Simuloidulle oliolle simulaatio ON todellisuus.

Kyllä. Ja mitään muuta ei hänelle olekaan, niin kauan kun hän ei muusta tiedä, tai muuta usko.
Tämä ei olisi ensimmäinen kerta älykkäälle ihmislajille, kun tietomme(ja uskomme) rajat ovat maailmamme rajat ja jatkuvasti muuttuvia.
Karttoja merihirviöineen on jouduttu laajentamaan ja muuttamaan, myös tähtikarttoja taivaankansineen.
Älyllisen elämän yleisyyttä ja tasoakin on jo jouduttu pohtimaan koko universumin mittakaavassa. On lähetetty luotaimia tervehdysviesteineen sekä laitettu lähiplaneettoja karanteeniin niiden mahdollisesti sisältämän elämän takia.

Simulaatiohypoteesi todistamattomana vain vihjaa jumaluskoisten maailmankuvien kaltaisesta maailmasta, paitsi että kyseessä olisi täysin tieteellisen maailmankuvan mahdollinen laajentuminen ja uudistuminen tieteelliseksi kuvaksi maailmasta, universumista, jolla olisi sen ulkopuolinen luojansa ja mahdollisesti myös sen toimintaan puuttuva ulkopuolinen taho maailmoineen ja luonnonlakeineen.

Tieteellinen simulaatiohypoteesi ja sen filosofinen vastine simulaatioargumentti avaavat myös tukun huikeita spekulaatiomahdollisuuksia, tämän hetkisen tiedon varassa.
Olisivatko mahdolliset luojamme oikeita simuloimattomia ihmislajin edustajia jotka olisivat simuloineet meidät kaltaisekseen ja olisimmeko me ja maailmamme heille tarkkaa toteutunutta lähihistoriaa, vai vain jokin vaihtoehtohistoriallinen simulaatiomallinnus, skenaario.
Vai olisivatko luojamme jonkin muun tuntemamme universumin älykkään lajin edustajia, jotka olisivat simuloineet löytämänsä asutun planeettamme historiaa ihmisineen, ihmisineen jotka kenties olisivat jo kadonneet tai muuttuneet joksikin muiksi lajeiksi. Simulaation sisäinen ajankulku ja sen olioiden toisistaan poikkeava aikakäsitys voivat olla täysin eri kuin sen ulkopuolella. Simulointinopeutta voidaan myös muuttaa, sen välttämättä vaikuttamatta simulaation sisällä.
Vai olisimmeko oman älyllistyvän teknologiamme synnyttämien lajien simuloimia, ihmiskunnan kadottua jo maan päältä.
Vai olisivatko luojamme simuloidun universumimme ulkopuolisen maailmankaikkeuden lajeja, joista emme vielä mitään tiedä emmekä osaa edes arvata muistuttaisiko simuloitu universumimme heidän universumiaan millään lailla ja olisimmeko heille vain fantasiaa tai peliä vai mitä heidän päässään liikkui jos heillä olisi edes päätä tai päitä.   
Vai olisivatko luojammekin simuloituja, omine luojineen.
Tai pystyisimmekö viestimään luojiemme kanssa ja tekisikö tiedollisesti laajeneva todellisuutemme meistä entistä vähäpätöisempiä ja kenties nöyrempiä olioina ja lajina.

Tieteen näkökulmasta kyseessä on vain tiedon kartuttaminen, ja filosofian näkökulmasta ajattelutaidon sekä kestävien ajatusten kartuttaminen. Maailman, todellisuuden tutkiminen.
Taiteessa myös. Kysynkin sinulta valistunutta neuvoa. Olenko oikeilla jäljillä jos nostan tässä kohtaa esiin tämän taiteilijan, vai olisiko jokin muu taiteilija parempi esimerkki?:

[safiiri]

^Niin. Todistamattomana tosiaankin simulaatioselitys on ihan samanlainen selitys, joka ei oikeastaan selitä mitään, kuin jumalalla selittäminen. Taisin tämän kirjoittaakin tässä jo ajat sitten jossakin kommentissani.

Taiteesta olen sitä mieltä, että se tavallaan syntyy vasta katsottaessa. Siis ettei sille ole olemassa jotakin oikeaa tulkintaa, vaan kyse on aina tapahtumasta taiteen ja sen kokijan välillä, jossa teokselle vasta syntyy merkitys. Siten nuo teokset tietenkin ovat sinulle oikea esimerkki tästä aiheesta. Mutta jollekin toiselle ne voivat olla jotain muuta.

[a4]

^Niin. Todistamattomana tosiaankin simulaatioselitys on ihan samanlainen selitys, joka ei oikeastaan selitä mitään, kuin jumalalla selittäminen. Taisin tämän kirjoittaakin tässä jo ajat sitten jossakin kommentissani.

Itse näen ratkaisevan eron uskonnollisissa ja tieteellisissä lähestymistavoissa jumalselityksiin, etenkin jos selityksen todistamisen mahdollisuutta ei ole poissuljettu.
Lisäksi filosofisena argumenttina ja ajatuskokeena se esittää suurta todennäköisyyttä sen tieteellisen todistamisen puolesta.
Mutta tässä toistan itseäni yhä uudestaan.

[safiiri]

^Niin. Todistamattomana tosiaankin simulaatioselitys on ihan samanlainen selitys, joka ei oikeastaan selitä mitään, kuin jumalalla selittäminen. Taisin tämän kirjoittaakin tässä jo ajat sitten jossakin kommentissani.

Itse näen ratkaisevan eron uskonnollisissa ja tieteellisissä lähestymistavoissa jumalselityksiin, etenkin jos selityksen todistamisen mahdollisuutta ei ole poissuljettu.
Lisäksi filosofisena argumenttina ja ajatuskokeena se esittää suurta todennäköisyyttä sen tieteellisen todistamisen puolesta.
Mutta tässä toistan itseäni yhä uudestaan.

No on siinä se ero - kai - ettei kukaan selitä olevansa se yhteys tähän simulaattoriin, joten muiden pitäisi kuunneella niitä viestejä, joita hän simulaattorilta välittää. Selityksen todistamisen mahdollisuus tuossa simulaatiossakin on jokseenkin teoreettinen ja jätetty mahdollisesti joskus tapahtuvaksi, sillä juuri tietämättömyytemme siitä kuuluu asiaan ja itse simulaation luonteeseen. Siten ero jumaluuksiin on aika hento. Ei ole keinoa, jolla minä tässä nyt voisin teorian paikkansapitävyyden testata ja sen vääräksi todeta.

Itseäni koko teoriassa lähinnä mietityttää sen turhuus. Mikään tänään ei muutu millään tapaa sillä ajatteleeko sen olevan totta vai ei. Edes tieteen into tutkia ei siitä saa uutta puhtia / lopahda. Eikä se oikein suuntaa tutkimustakaan mitenkään. Vai - mitä olisi tutkittava nykyisten tutkimisten sijaan, jos lähdetään todella ottamaan tämä simulaatio vakavana mahdollisuutena?

Jumalaselityksissäkin on tulevaisuudessa tulossa aukottomia todisteita. Niiden aika vain ei ole ihan vielä. Jeesus kutenkin tulee ja silleen.

[Karikko]

Ihan samalla tavalla kellon viisari osoittaa vain jotain numeroa kerrallaan. Enkä yrityksistäni huolimatta hahmota mikä tässä on mielestäsi vaikea ymmärtää.

Ei mikään, mutta tuo on aikaa, eikä ajatonta nykyhetkeä.

Kuvailet ajan mittausta.  Mutta mihin se tausta nyt joutui. Se nykyhetki.?

Ottaen huomioon, että aika on siirtymistä menneisyydestä tulevaisuuteen nykyhetken kautta, yleisesti ymmärretyn määritelmän mukaan, nykyhetkeä voisi juurikin kutsua ajan mittaukseksi. Jokohan tämä asia nyt etenisi. Eli palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, tuolla mittaushetkellä* asioiden määrä tietoisessa mielessä on rajallinen.

* Vaikka onkin lähes merkityksetöntä, kuinka pitkä ajanjakso kelpuutetaan nykyhetkeksi ja väite edelleen pitää paikkansa, aivojen nykyhetken pituudeksi tässä tapauksessa voitaisiin kai mieltää aivojen virkistystaajuuden sallimaa ajanjaksoa. Aivojen virkistystaajuus lienee pisimmillään 10 fps (sekunnin kymmenesosa) kun taas lyhyintä mahdollista ajanjaksoa ei toistaiseksi ilmeisesti tiedetä. Eli nykyhetki aivoissa tarkoittaisi maksimissaan sekunnin kymmenesosan ajanjaksoa.

Samaa ajanmittausta, mutta kun puhutaan nykyhetkestä, mitä sillä tarkoitetaan?

Missä se on, jos sitä kerran ei ole missään?  Paikan ja ajan tarkka sijainti ei edelleenkään selviä?

Ajatus on aikaa ja vaatii tilan toimiakseen. Aika sinänsä voidaan määritellä tapahtumien etäisyydeksi, mutta se ei edelleenkään kerro mitään nykyhetkestä.
Pienin aika ja tila on pienin mahdollinen sykähdysten (aallon pituus) mutta silloikin on kysymys etenevästä "ajasta"

Mitään yhtenevää aikaa ei kuitenkaan löydy, eli sitä "nykyhetkeä" >löytyy vain suhteellinen aika joka jokaisella kokijalla on niissä tapahtumissa ja niiden ajallisissa eroissa.

[Karikko]

Nykyhetki on äärimmäisen pieni tila. Onneksi heti perään tulee seuraava nykyhetki. Kyllä kaikilla prosesseilla - kaikella olevalla - on nykyhetki.

Niin tuotahan olen sanonut, siis tapahtumia. Eli aikaa.

Mutta siitä ei ole kysymys, kun puhutaan nykyhetkestä mitä ne ovat (siis mikä se on) ilman tapahtumia.

Olihan siinä tapahtuma: se sun ajatus, jota ajattelet.

Tapahtuuko ajatus nykyhetkessä, jos niin on silloin olisi hyvä tietää, mitä se nykyhetki on?

Vai onko ajatus aikaa, eli myös tapahtumia, sitähän tässä olen yrittänyt kysellä. (Toisin sanoen onko mitään nykyhetkeä "ajasta erillisenä" olemassa)

Vielä tarkemmin, se tarkoittaisi ettei ole ajattelijaakaan- ajasta erillisenä. = toki oletus kaksinaisuudesta on ajattelemisen edellytys, ja ilmeistä puhekielen käyttöä.

[safiiri]

Ihan samalla tavalla kellon viisari osoittaa vain jotain numeroa kerrallaan. Enkä yrityksistäni huolimatta hahmota mikä tässä on mielestäsi vaikea ymmärtää.

Ei mikään, mutta tuo on aikaa, eikä ajatonta nykyhetkeä.

Kuvailet ajan mittausta.  Mutta mihin se tausta nyt joutui. Se nykyhetki.?

Ottaen huomioon, että aika on siirtymistä menneisyydestä tulevaisuuteen nykyhetken kautta, yleisesti ymmärretyn määritelmän mukaan, nykyhetkeä voisi juurikin kutsua ajan mittaukseksi. Jokohan tämä asia nyt etenisi. Eli palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, tuolla mittaushetkellä* asioiden määrä tietoisessa mielessä on rajallinen.

* Vaikka onkin lähes merkityksetöntä, kuinka pitkä ajanjakso kelpuutetaan nykyhetkeksi ja väite edelleen pitää paikkansa, aivojen nykyhetken pituudeksi tässä tapauksessa voitaisiin kai mieltää aivojen virkistystaajuuden sallimaa ajanjaksoa. Aivojen virkistystaajuus lienee pisimmillään 10 fps (sekunnin kymmenesosa) kun taas lyhyintä mahdollista ajanjaksoa ei toistaiseksi ilmeisesti tiedetä. Eli nykyhetki aivoissa tarkoittaisi maksimissaan sekunnin kymmenesosan ajanjaksoa.

Samaa ajanmittausta, mutta kun puhutaan nykyhetkestä, mitä sillä tarkoitetaan?

Missä se on, jos sitä kerran ei ole missään?  Paikan ja ajan tarkka sijainti ei edelleenkään selviä?

Ajatus on aikaa ja vaatii tilan toimiakseen. Aika sinänsä voidaan määritellä tapahtumien etäisyydeksi, mutta se ei edelleenkään kerro mitään nykyhetkestä.
Pienin aika ja tila on pienin mahdollinen sykähdysten (aallon pituus) mutta silloikin on kysymys etenevästä "ajasta"

Mitään yhtenevää aikaa ei kuitenkaan löydy, eli sitä "nykyhetkeä" >löytyy vain suhteellinen aika joka jokaisella kokijalla on niissä tapahtumissa ja niiden ajallisissa eroissa.

Miksi nykyhetken olemassaolo edellyttäisi yhtenevän ajan? Varsinkaan silloin, kun puhutaan siitä nykyhetkestä, jolloin sinä ajattelet ajatustasi? Miksi tuon hetken pitäisi olla yhtenevä jonkun toisen ihmisen nykyhetken kanssa?

Aika on "aika" siinä missä pituus on "pituus". Se on ihmisen ajattelulleen kehittämä abstraktio. Jos jotakin, se lähinnä pyrkii kuvaamaan kokemustamme olemassolosta.

[-:)lauri]

Ihan samalla tavalla kellon viisari osoittaa vain jotain numeroa kerrallaan. Enkä yrityksistäni huolimatta hahmota mikä tässä on mielestäsi vaikea ymmärtää.

Ei mikään, mutta tuo on aikaa, eikä ajatonta nykyhetkeä.

Kuvailet ajan mittausta.  Mutta mihin se tausta nyt joutui. Se nykyhetki.?

Ottaen huomioon, että aika on siirtymistä menneisyydestä tulevaisuuteen nykyhetken kautta, yleisesti ymmärretyn määritelmän mukaan, nykyhetkeä voisi juurikin kutsua ajan mittaukseksi. Jokohan tämä asia nyt etenisi. Eli palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, tuolla mittaushetkellä* asioiden määrä tietoisessa mielessä on rajallinen.

* Vaikka onkin lähes merkityksetöntä, kuinka pitkä ajanjakso kelpuutetaan nykyhetkeksi ja väite edelleen pitää paikkansa, aivojen nykyhetken pituudeksi tässä tapauksessa voitaisiin kai mieltää aivojen virkistystaajuuden sallimaa ajanjaksoa. Aivojen virkistystaajuus lienee pisimmillään 10 fps (sekunnin kymmenesosa) kun taas lyhyintä mahdollista ajanjaksoa ei toistaiseksi ilmeisesti tiedetä. Eli nykyhetki aivoissa tarkoittaisi maksimissaan sekunnin kymmenesosan ajanjaksoa.

Samaa ajanmittausta, mutta kun puhutaan nykyhetkestä, mitä sillä tarkoitetaan?

Missä se on, jos sitä kerran ei ole missään?  Paikan ja ajan tarkka sijainti ei edelleenkään selviä?

Ajatus on aikaa ja vaatii tilan toimiakseen. Aika sinänsä voidaan määritellä tapahtumien etäisyydeksi, mutta se ei edelleenkään kerro mitään nykyhetkestä.
Pienin aika ja tila on pienin mahdollinen sykähdysten (aallon pituus) mutta silloikin on kysymys etenevästä "ajasta"

Mitään yhtenevää aikaa ei kuitenkaan löydy, eli sitä "nykyhetkeä" >löytyy vain suhteellinen aika joka jokaisella kokijalla on niissä tapahtumissa ja niiden ajallisissa eroissa.

Nykyhetki ei ole ollut itselleni vaikea ymmärtää edes ala-asteella koulussa. Enkä tosiaan ymmärrä kuinka tämä voi olla näin vaikea konsepti jollekulle. Aivoista, puhumattakaan tietoisuudesta on mahdotonta keskustella, jos aika on konseptina pelkkää hepreaa, vaikka asia on jo moneen kertaan rautalangasta väännetty.