Filosofisesti filosofiasta

[Toope]

Karikko:
Näennäinen minuus toki on ihmisellä "se mielen luoma harhakuva, jota uskovaiset luonnehtivat sieluksi, Psykologiaan liityen mieleksi, mutta jokaisen uskohan on siinä oman luomuksensa orja.

Kerrotko, mitä tuo tarkoittaa suomenkielellä? Olet yhtä selväsanainen kuin Juha.

[Karikko]

^
Yksinkertaisesti ei ole kehon, aivojen hermoston toiminnasta >erillistä minuutta.

Kuten uskovaiset "valehtelevat itselleen" kuvittelevat jonkun kehon toiminnoista erillisen olion pääsevän taivooseen.

Tuliko selväksi?

[Melodious Oaf]

Ajattelusta ja esimerkiksi päätöksentekoprosessista on 95% tiedostamatonta (alitajuista). Väitöstutkimus päätöksentekoprosesista: Ai­vo­jen pää­tök­sen­te­ko­pro­ses­si on suu­rel­ta osin tie­dos­ta­ma­ton – sil­ti voim­me vai­kut­taa sii­hen.

= Yhteiskunta-ajattelustammeko siis 95% on "alitajuista"? Toivottavasti ei ole. Toivoisin vähintään 90% olevan rationaalista, eikä tunneperäistä! Nykytyttöhallituksella prosentit varmasti heittävät häränpyllyä.

Kun sanotaan- voimme vaikuttaa siihen- oletetaan ulkopuolinen tekijä, joka olisi riippumaton.

Sellaista "partaguukkelia" ei ole- aivojen kokonaisuus ja muu ympäristön luonnolllinen yhteys on toiminnallinen kokonaisuus.

Näennäinen minuus toki on ihmisellä "se mielen luoma harhakuva, jota uskovaiset luonnehtivat sieluksi, Psykologiaan liityen mieleksi, mutta jokaisen uskohan on siinä oman luomuksensa orja.

Tossa opinnäytetyössä on tutkittu päätöksentekoa ja päätösten perustelujen vaikutuksia silleen että koehenkilöt on laitettu arvioimaan kuvanlaatua eri tavalla käsitellyissä kuvissa -- eli kyse on aistinvaraisesta päätöksenteosta.

Osassa kuvista piti vaan arvioida ja osassa piti perustella. Semmosilla koehenkilöillä, jotka osas selkeästi perustella valintojaan, perusteleminen paransi päätöksenteon laatua. Osalla koehenkilöistä perustelujen tuottaminen ei sujunut yhtä hyvin, ja silloin perusteleminen heikensi päätösten laatua.

Tossa vois ajatella ehkä silleen että on aisteihin painottuvaa subjektiivista kokemusta -- ja sitten toisaalta on semmonen sosiaalinen todellisuus joka on verbaalisempaa ja jossa pitää olla uskottavia ja sosiaalisesti hyväksyttyjä perusteluja.  Jos eksyy siihen että koittaa tuottaa jotain hyvältä näyttävää tai sosiaalisesti uskottavaa perustelua, se voi viedä kauemmas niistä oikeista aistikokemuksista ja johtaa epätoivottaviin seurauksiin. Siinä voi se selitys tai perustelu sekoittua asitilliseen  sillä tavoin, että loppujen lopuks päätökset ja toiminta onkin ihan kuraa.

Toisaalta tossa kuvanlaadun arviointitehtävässä näkyi, että perustelujen tuottaminen voi myös olla tosi hyödyllinen ja hyvä juttu. Mulle ei nopealla vilkaisulla tullut oikein selväksi, että milloin se on hyvä juttu ja milloin ei. Kaipa siitä esitettiinkin vain erilaisia arveluja ja hypoteeseja.

Esimerkiks että verbalisointi voi tukea huomion kohdistamista tiettyihin asioihin aistikokemuksessa. Jos ne on just niitä omien pyrkimysten kannalta relevantteja asioita, niin miksipä ei kannattais niin tehdä. Mut sitten taas jos ei tajua, mitkä asiat on omien pyrkimysten kannalta olennaisia tai ylipäätään olennaisia tai mihin oikeasti kannattais keskittyä, niin se taas ei parane sillä että lisää ja lisää verbalisoi -- koska tää verbalisointi ja selittäminen kuormittaa.

Mun mielestä toi on tosi kiinnostavaa, mut kuten usein psykologiassa, on tosi vaikea nähdä mihin kaikkeen jonkun tietyn koeasetelman jutut yleistyy -- ja sit toisaalta noi munkin tossa vääntämät selitykset on melkein maalaisjärkeä. Tai tuntuu että ei kai siinä mitään uutta tai yllättävää edes ole. Kumminkin tossa pyritään lähestymään näitä ilmioitä tosi pikkutarkasti, tosi laajoin pohjatiedoin ja niin pois päin. Että se sitä kautta on kuitenkin vähän muuta kuin pelkkää mutua.

[a4]

^ Koin tuon koetuloksen vahvistavan sitä ajatusta että hyvä mallinnus/selkeä kuvaus/jäsennelty ajattelu toimii paremmin kuin huono tai puuttuva.
Esimerkkinä vaikkapa tiede. Kodin huonejärjestys, ruokaresepti, tarkka valokuva, liikennejärjestelyt, arkistosysteemit, looginen ajattelu, puhe-ja kirjoituskielet ynnä muut standardoinnit..
Ajattelukin muokkaa aivojen rakennetta ja samalla aivojen alitajuista toimintaa. Selkeä ajattelu toimivampaan suuntaan.

Nimeäminen on tietoa. Carl von Linnen aika oli tieteellisestikin vielä sekaannuksen aikaa, ja samalla omaksuttavan tietomäärän hurjaa kasvua, johon yleispätevillä luokitteluilla pyrittiin tuomaan kattavaa järjestystä ja helppoa omaksuttavuutta.
Euroopassa oli siihen aikaan esim. ainakin 27 eri mineraalien luokittelujärjestelmää.
Lähde: Paolo Rossi - Modernin tieteen synty Euroopassa
Skoteilla on 421 sanaa, joita käytetään lumesta.
– Sää on ollut elintärkeä osa ihmisten elämää Skotlannissa vuosisatojen ajan
https://yle.fi/uutiset/3-8326814

[Karikko]

Ajattelusta ja esimerkiksi päätöksentekoprosessista on 95% tiedostamatonta (alitajuista). Väitöstutkimus päätöksentekoprosesista: Ai­vo­jen pää­tök­sen­te­ko­pro­ses­si on suu­rel­ta osin tie­dos­ta­ma­ton – sil­ti voim­me vai­kut­taa sii­hen.

= Yhteiskunta-ajattelustammeko siis 95% on "alitajuista"? Toivottavasti ei ole. Toivoisin vähintään 90% olevan rationaalista, eikä tunneperäistä! Nykytyttöhallituksella prosentit varmasti heittävät häränpyllyä.

Kun sanotaan- voimme vaikuttaa siihen- oletetaan ulkopuolinen tekijä, joka olisi riippumaton.

Sellaista "partaguukkelia" ei ole- aivojen kokonaisuus ja muu ympäristön luonnolllinen yhteys on toiminnallinen kokonaisuus.

Näennäinen minuus toki on ihmisellä "se mielen luoma harhakuva, jota uskovaiset luonnehtivat sieluksi, Psykologiaan liityen mieleksi, mutta jokaisen uskohan on siinä oman luomuksensa orja.

Tossa opinnäytetyössä on tutkittu päätöksentekoa ja päätösten perustelujen vaikutuksia silleen että koehenkilöt on laitettu arvioimaan kuvanlaatua eri tavalla käsitellyissä kuvissa -- eli kyse on aistinvaraisesta päätöksenteosta.

Osassa kuvista piti vaan arvioida ja osassa piti perustella. Semmosilla koehenkilöillä, jotka osas selkeästi perustella valintojaan, perusteleminen paransi päätöksenteon laatua. Osalla koehenkilöistä perustelujen tuottaminen ei sujunut yhtä hyvin, ja silloin perusteleminen heikensi päätösten laatua.

Tossa vois ajatella ehkä silleen että on aisteihin painottuvaa subjektiivista kokemusta -- ja sitten toisaalta on semmonen sosiaalinen todellisuus joka on verbaalisempaa ja jossa pitää olla uskottavia ja sosiaalisesti hyväksyttyjä perusteluja.  Jos eksyy siihen että koittaa tuottaa jotain hyvältä näyttävää tai sosiaalisesti uskottavaa perustelua, se voi viedä kauemmas niistä oikeista aistikokemuksista ja johtaa epätoivottaviin seurauksiin. Siinä voi se selitys tai perustelu sekoittua asitilliseen  sillä tavoin, että loppujen lopuks päätökset ja toiminta onkin ihan kuraa.

Toisaalta tossa kuvanlaadun arviointitehtävässä näkyi, että perustelujen tuottaminen voi myös olla tosi hyödyllinen ja hyvä juttu. Mulle ei nopealla vilkaisulla tullut oikein selväksi, että milloin se on hyvä juttu ja milloin ei. Kaipa siitä esitettiinkin vain erilaisia arveluja ja hypoteeseja.

Esimerkiks että verbalisointi voi tukea huomion kohdistamista tiettyihin asioihin aistikokemuksessa. Jos ne on just niitä omien pyrkimysten kannalta relevantteja asioita, niin miksipä ei kannattais niin tehdä. Mut sitten taas jos ei tajua, mitkä asiat on omien pyrkimysten kannalta olennaisia tai ylipäätään olennaisia tai mihin oikeasti kannattais keskittyä, niin se taas ei parane sillä että lisää ja lisää verbalisoi -- koska tää verbalisointi ja selittäminen kuormittaa.

Mun mielestä toi on tosi kiinnostavaa, mut kuten usein psykologiassa, on tosi vaikea nähdä mihin kaikkeen jonkun tietyn koeasetelman jutut yleistyy -- ja sit toisaalta noi munkin tossa vääntämät selitykset on melkein maalaisjärkeä. Tai tuntuu että ei kai siinä mitään uutta tai yllättävää edes ole. Kumminkin tossa pyritään lähestymään näitä ilmioitä tosi pikkutarkasti, tosi laajoin pohjatiedoin ja niin pois päin. Että se sitä kautta on kuitenkin vähän muuta kuin pelkkää mutua.

Olettaisin asian ytimen olevan tuossa  - "voimme vaikuttaa siihen".

Ajattelussa ei ole vapaata vaikuttajaa, joten  "kaikki vaikuttaa kaikeen" > 

Sananmuotona, voimme vaikuttaa siihen  Siis >"ajatteluun ja tunteisiin"  on  erillisyyden tuomista tuohon prosessiin ja se ei silloin voi pitää paikkaansa.

[a4]

Katseltuani innostavaa dokkaria yhdestä modernin taiteen pioneerista, https://areena.yle.fi/1-4673614 ,innostuin yrittämään mahdollisimman yleispätevää erottelua kolmelle toisiaan paljon muistuttavalle erilaiselle toiminnalle:

Tiede on maailman tutkimista kokein, filosofia on maailman tutkimista ajatuksin, taide on maailman tutkimista teoksin.

[-:)lauri]

Katseltuani innostavaa dokkaria yhdestä modernin taiteen pioneerista, https://areena.yle.fi/1-4673614 ,innostuin yrittämään mahdollisimman yleispätevää erottelua kolmelle toisiaan paljon muistuttavalle erilaiselle toiminnalle:

Tiede on maailman tutkimista kokein, filosofia on maailman tutkimista ajatuksin, taide on maailman tutkimista teoksin.

Tämä on mielestäni erinomainen ajatus.

[Toope]

Ei yhtään hölmö ajatus....

[Karikko]

Katseltuani innostavaa dokkaria yhdestä modernin taiteen pioneerista, https://areena.yle.fi/1-4673614 ,innostuin yrittämään mahdollisimman yleispätevää erottelua kolmelle toisiaan paljon muistuttavalle erilaiselle toiminnalle:

Tiede on maailman tutkimista kokein, filosofia on maailman tutkimista ajatuksin, taide on maailman tutkimista teoksin.

Mikään noista ei toimi erillisenä toisistaan.

Ajattelu on aistimisen laajentamista tieteen avulla (aiemmin mielikuvituksen- uskon) tutkimustuloksia voidaan havainnollistaa kehittämällä niitä kuvaavia muotoja (taidekin sopii siihen).

Mitään kovin pientä tai suurta ei voida suoraan aistia siihen tarvitaan teknologiaa (tiedettä) ja vaikka kuva koronaviruksesta suurennettuna ( taidetta). Mielikuvitusta käytetään (ajattelemalla) miten nuo kaikki toimivat keskenään.

Ajattelu toimii siten tunteen (aistin) jatkeena ja tulkitsijana, sillä ne kuvitelmatkin (mielikuvat) on aistittava, jotta ne voi ymmärtää, eikä sorruta utopioihin,> jota kyllä kovasti tapahtuu.

[Toope]

Katseltuani innostavaa dokkaria yhdestä modernin taiteen pioneerista, https://areena.yle.fi/1-4673614 ,innostuin yrittämään mahdollisimman yleispätevää erottelua kolmelle toisiaan paljon muistuttavalle erilaiselle toiminnalle:

Tiede on maailman tutkimista kokein, filosofia on maailman tutkimista ajatuksin, taide on maailman tutkimista teoksin.

Mikään noista ei toimi erillisenä toisistaan.

Ajattelu on aistimisen laajentamista tieteen avulla (aiemmin mielikuvituksen- uskon) tutkimustuloksia voidaan havainnollistaa kehittämällä niitä kuvaavia muotoja (taidekin sopii siihen).

Mitään kovin pientä tai suurta ei voida suoraan aistia siihen tarvitaan teknologiaa (tiedettä) ja vaikka kuva koronaviruksesta suurennettuna ( taidetta). Mielikuvitusta käytetään (ajattelemalla) miten nuo kaikki toimivat keskenään.

Ajattelu toimii siten tunteen (aistin) jatkeena ja tulkitsijana, sillä ne kuvitelmatkin (mielikuvat) on aistittava, jotta ne voi ymmärtää, eikä sorruta utopioihin,> jota kyllä kovasti tapahtuu.

Ihanaa lukea kaunista tekstiä, jossa ei ole mitään ajatusta/sisältöä.
Melkein kuin yliopiston humanistisen suuntauksen arvoja...

= Paskat tieteestä, rahoittakaa meitä...

[a4]

Katseltuani innostavaa dokkaria yhdestä modernin taiteen pioneerista, https://areena.yle.fi/1-4673614 ,innostuin yrittämään mahdollisimman yleispätevää erottelua kolmelle toisiaan paljon muistuttavalle erilaiselle toiminnalle:

Tiede on maailman tutkimista kokein, filosofia on maailman tutkimista ajatuksin, taide on maailman tutkimista teoksin.

Mikään noista ei toimi erillisenä toisistaan.

Ajattelu on aistimisen laajentamista tieteen avulla (aiemmin mielikuvituksen- uskon) tutkimustuloksia voidaan havainnollistaa kehittämällä niitä kuvaavia muotoja (taidekin sopii siihen).

Mitään kovin pientä tai suurta ei voida suoraan aistia siihen tarvitaan teknologiaa (tiedettä) ja vaikka kuva koronaviruksesta suurennettuna ( taidetta). Mielikuvitusta käytetään (ajattelemalla) miten nuo kaikki toimivat keskenään.

Ajattelu toimii siten tunteen (aistin) jatkeena ja tulkitsijana, sillä ne kuvitelmatkin (mielikuvat) on aistittava, jotta ne voi ymmärtää, eikä sorruta utopioihin,> jota kyllä kovasti tapahtuu.

Ovatko tiede, filosofia ja taide siis kaikki yhtä ja samaa, jopa samannimisiä, vai mitä halusit kertoa?
Oma lähestymiskulmani oli samanlainen kuin dildoihin tai lepakoihin kiinalaisella ruokatorilla, niitäkin on erilaisia.
Mikä ei tarkoita sitä etteikö joku dildomalli voisi olla hittituote ja joku lepakkolaji muita ruokaisampi.
Mutta makunsa kullakin.

[a4]

Harari tarinoi mielenkiintoisen kokoavasti myös ihmisen onnellisuudesta kirjassaan Sapiens - Immeisen snadi historiikki.
Varallisuus lisää onnellisuutta vain tiettyyn rajaan. Sosiaalinen onnellisuus on sosiaalisella eläimellä yllättävänkin isossa osassa. Oho!
Tärkeässä osassa on myös yksilöllisiä rajoja asettava synnynnäinen, geneettinen peruspositiivisuus tai negatiivisuus.
Loppupeleissä onnellisuus on aivokemiaa eli lääkittävissä.
Ja älyllisesti onnellisuus on tieteen mukaan harhakuvitelmien ylläpitämää evolutiivista tarkoituksetonta suvunjatkamista.

[Karikko]

Katseltuani innostavaa dokkaria yhdestä modernin taiteen pioneerista, https://areena.yle.fi/1-4673614 ,innostuin yrittämään mahdollisimman yleispätevää erottelua kolmelle toisiaan paljon muistuttavalle erilaiselle toiminnalle:

Tiede on maailman tutkimista kokein, filosofia on maailman tutkimista ajatuksin, taide on maailman tutkimista teoksin.

Mikään noista ei toimi erillisenä toisistaan.

Ajattelu on aistimisen laajentamista tieteen avulla (aiemmin mielikuvituksen- uskon) tutkimustuloksia voidaan havainnollistaa kehittämällä niitä kuvaavia muotoja (taidekin sopii siihen).

Mitään kovin pientä tai suurta ei voida suoraan aistia siihen tarvitaan teknologiaa (tiedettä) ja vaikka kuva koronaviruksesta suurennettuna ( taidetta). Mielikuvitusta käytetään (ajattelemalla) miten nuo kaikki toimivat keskenään.

Ajattelu toimii siten tunteen (aistin) jatkeena ja tulkitsijana, sillä ne kuvitelmatkin (mielikuvat) on aistittava, jotta ne voi ymmärtää, eikä sorruta utopioihin,> jota kyllä kovasti tapahtuu.

Ovatko tiede, filosofia ja taide siis kaikki yhtä ja samaa, jopa samannimisiä, vai mitä halusit kertoa?
Oma lähestymiskulmani oli samanlainen kuin dildoihin tai lepakoihin kiinalaisella ruokatorilla, niitäkin on erilaisia.
Mikä ei tarkoita sitä etteikö joku dildomalli voisi olla hittituote ja joku lepakkolaji muita ruokaisampi.
Mutta makunsa kullakin.

No kiinnostuksesi diloihin on oma asiasi.

Puhe oli aivojen toiminnasta ja niiden sisällöstä, mutta takertuminen käpyjen potkimiseen oli odotettu reaktio.

[a4]

Ei dildoissa ole mitään hävettävää. Vai onko? No, myönnän kyllä yhä punastuvani jos joudun dildolla vaikkapa vinkkamaan lähestyvälle bussille että haluan kyytiä. Mutta ei siinä pitäisi olla mitään ihmeellistä. Kirkkaasti valaistulla tai hohtavalla isolla dildolla voi usein auttaa kuskiakin huomaamaan kyydin tarpeessa olevat ajoissa.

Voit vaihtaa dildon edellisessä viestissäni vaikka banaaniksi tai viinapulloksi. Niitäkin on erilaisia.
Ideana oli avata ajatustani arkisten asioiden avulla, kouriintuntuvasti.
Haluan myös tällä kertoa sen ettei se dildo tai ne lepakotkaan ollut viestini pointti. Ne lepakotkin voit vaihtaa vaikka lehmiin tai kanoihin.

Jos loukkaannuit isosta mustasta dildostani niin syvät pahoitteluni. Ajattelin filosofialle olevan hyväksi palata antiikkisille juurilleen, vapaiden kansalaisten toriturinoinniksi joka ei kaihda mitään aihetta vaan innosta puhkuen työntyy rajusti myös siveimpiinkin tabuihin. Malja Sokrateelle! 

[-:)lauri]

Asiasta kukkaruukkuun, nähdäkseni yksi suuri este poliittisten ongelmien ratkaisemiselle on se, että etsiessään ongelmiin ratkaisuja, korkeasti koulutetut yliarvioivat normi-ihmisten kyvyn ymmärtää ne. Väittäisin, että maailma olisi parempi paikka otettaessa kenen tahansa historian suurista moraalifilosofeista ajatukset ja laitettaisiin ne käytäntöön.

Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan ymmärrä onelinereitä laajempia ajatuksia, joten yksikään näistä suurten ajattelijoiden hienoista ajatuksista ei tule koskaan näkemään päivänvaloa. Ainakaan jos niiden soveltaminen jätetään tavallisen pullaisen aivotyön varaan. Ja sen sijaan, että korkeasti koulutetut tutkisivat keinoja, kuinka hienot ajatukset saataisiin käytäntöön (ihmisten kyvyttömyydestä ymmärtää ne huolimatta), vaikuutta siltä, että he vain keksivät uuden nipun hienoja joskin yhtä vaikeita ajatuksia.

Meille on kertynyt historian saatossa monta kymmentä suurta poliittista moraalifilosofia hienoine ajatuksineen, mutta yhdenkään ajatuksia ei ole koskaan saatu jalkautettua käytäntöön. Ja nekin, jotka on saatu käytäntöön, toimivat pikemminkin päinvastoin kuin millä ne on alunperin oikeutettu, koska ihmiset eivät ylipäätään ymmärrä niitä, jotta voisivat toteuttaa niitä niiden tarkoitetussa muodossaan.