Filosofisesti filosofiasta

[Karikko]

En ole tarkoittanut, vaikka sinä jaksat koko ajan väittää, että käyttämällä eri sanaa tämä "usko" jotenkin tulee todistetuksi. Mutta ihan samaan tapaan itsekin joudut selittämään asiaasi useamman käsitteen avulla.

Asian itselleen havainnollistamiseksi ehdotin siis kokeilemaan- eli mikset ihmeessä koeta olla ilman ajatuksia?

Vänkäät kuitenkin jatkuvasti joka asiaa vastaan ja syytät toisia kirjoittajia. Keskity enemmän kirjoituksiin, kuin kirjoittajaan.


Ja tietenkin käsitemaailmassa eletään suoraan näkeminen ei ole mahdollista- eihän, vai mitä mieltä siitä olet-?

[Karikko]

Väitän edelleen, että olen omista ajatuksistani se meistä kahdesta suurempi asiantuntija. En todellakaan aio myöntää sinun olevan meistä se, joka tietää ne paremmin.

Varmaan tunnet ajatuksesi, mutta niiden ymmärtämisessä taitaa olla vaikeuksia.

Sinänsä niistä ei kannata puhuakaan, enemmän on kysymys aivojen toimintamekanismeista, ja samalla myös ihmisestä- luonnosta.
Sitä et varmaan osaa huomioida- luulet olevasi erillinen toimija, mutta luonnon luomana olentona olet vain eliö eliöiden joukossa- kuten kaikki muutkin.

[Karikko]

Väitän edelleen, että olen omista ajatuksistani se meistä kahdesta suurempi asiantuntija. En todellakaan aio myöntää sinun olevan meistä se, joka tietää ne paremmin.

Varmaan tunnet ajatuksesi, mutta niiden ymmärtämisessä taitaa olla vaikeuksia.

Tota...miten tämän ajattelit? Miten voisin ajatella ajatuksia, joita en itse ymmärrä? Se on tietenkin ihan järkeenkäyvää, ettei ehkä ymmärrä, miksi ajattelee (tai tuntee) jotakin, mutta on kyllä jokseenkin mahdotonta, ettei itse ymmärtäisi, mikä on omien ajatusten sisällöllinen merkitys. Että vaikkapa luulisi ajattelevansa, että ostanpa paketin vaniljajäätelöä, mutta oikeastaan ajatteleekin ostavansa sen sijaan uppokantaruuveja. Ja tämä sitten paljastuu, kun paikalle porhaltaa avulias Karikko kertomaan, että uppokantaruuvejahan olit ostamassa, joten K-Marketin sijaan kannattaa kurvata K-Raudan pihaan.

Kuyvasit muuten juuri minut jotenkin erilliseksi omista ajatuksistani. Kuka on se tyyppi, joka niitä ajatuksia ajattelee, jos minä olen tyyppi, joka ei ymmärrä niiden sisältöä?

Sinänsä niistä ei kannata puhuakaan, enemmän on kysymys aivojen toimintamekanismeista, ja samalla myös ihmisestä- luonnosta.
Sitä et varmaan osaa huomioida- luulet olevasi erillinen toimija, mutta luonnon luomana olentona olet vain eliö eliöiden joukossa- kuten kaikki muutkin.

Öö...en. En ajattele noin. Sen kyllä olen oppinut, että jostain hämärästä syystä sinulla on kova tarve uskoa minun ajattelevan jotakin tuollaista.

Olen koko ajan puhunut aivotoiminnan (ajatuksen) tavoista toimia, ja siihen liittyvistä asioista kuten aivokemian hermoston toimintamekanismeista.

Ilmeisesti koet sen jotenkin muuten ja hyökkäilet kirjoitajan mielipiteitä vastaan, "ymmärtämättä" mistä on puhe- sinusta ei ole kyse. (sekin on ilmeistä, kilpailuvietti ja suojamekanismi) Ihmiset yleensäkin etsivät vikoja kaikkialta muualta, kuin itsestään,- mitään vikoja ei nyt tarvitse etsiä::

Ihmiset toimivat ja ajattelevat kyllä hyvin samankaltaisesti, vaikka ajatussisällöt tietenkin ovat yksilöllisiä.

[Karikko]

^
Tuot itseäsi esille ja syytät toisia, samaa teet jatkuvasti-- sinulle on kysymys sinusta (siis itsestäsi)  kielenkäytössä on ensimmäinen ja toinen persoona joita usein joutuu käyttämään, silloinkin, kun puhutaan "hänelle".

[Karikko]

^
Tuot itseäsi esille ja syytät toisia, samaa teet jatkuvasti-- sinulle on kysymys sinusta (siis itsestäsi)  kielenkäytössä on ensimmäinen ja toinen persoona joita usein joutuu käyttämään, silloinkin, kun puhutaan "hänelle".

Toki, toki. Minun pitäisi tietenkin mennä nurkaan häpeämään, etten ole sellainen Hieno Mies kuin Karikko. Hän kun on lempeä isähahmo, joka vaivojaan säästämättä ohjaa meitä onnettomia kohti suurempaa ymmärrystä. Aina ystävällisen rakastavasti ja koskaan ketään moittimatta tai syyttämättä. 

Mikset puhu itsellesi ja käytä ensimmäistä persoonaa, jos - kuten väität - kuvaat yleisesti jotakin, joka pätee jokaiseen ihmiseen? Katsotko olevasi jotain muuta kuin yksi meistä ihmisistä? Silloin homma asettuisi kohdalleen, eikä syntyisi vaikutelmaa, että yrität väittää pystyväsi lukemaan toisten ajatuksia heitä itseään paremmin. Toinen vaihtoehto olisi tosiaan käyttää passiivimuotoa. Mutta olla loukkaantuvinaan, kun ensin itse valitsee vastaamisen toiselle kirjoittajalle sinä-muotoisin väittein.

Jos sanasi pitäisivät paikkansa, tuo syytöksesi tässä viestissä kuuluisi: "Ihmisillä on taipumusta tuoda itseään esille ja syyttää toisia...Heille on kysymys heistä itsestään". Jos olisit vielä rehellisempi, viestisi kuuluisi: "Minulla on taipumusta tuoda itseäni esille ja syyttää muita...Minulle on kysymys minusta itsestäni." Yritäpäs nyt hiukan ryhdistäytyä ja pohdi hiljaa itseksesi, miksi kuitenkaan et valitse noita vaihtoehtoja, vaan sinä-muodon viestiisi.

Juu mene vaan nurkkaan, jos se lohduttaa. Keskityt morkaamiseen, koeta joskus keskittyä asiaan.

[Karikko]

^
Tuot itseäsi esille ja syytät toisia, samaa teet jatkuvasti-- sinulle on kysymys sinusta (siis itsestäsi)  kielenkäytössä on ensimmäinen ja toinen persoona joita usein joutuu käyttämään, silloinkin, kun puhutaan "hänelle".

Toki, toki. Minun pitäisi tietenkin mennä nurkaan häpeämään, etten ole sellainen Hieno Mies kuin Karikko. Hän kun on lempeä isähahmo, joka vaivojaan säästämättä ohjaa meitä onnettomia kohti suurempaa ymmärrystä. Aina ystävällisen rakastavasti ja koskaan ketään moittimatta tai syyttämättä. 

Mikset puhu itsellesi ja käytä ensimmäistä persoonaa, jos - kuten väität - kuvaat yleisesti jotakin, joka pätee jokaiseen ihmiseen? Katsotko olevasi jotain muuta kuin yksi meistä ihmisistä? Silloin homma asettuisi kohdalleen, eikä syntyisi vaikutelmaa, että yrität väittää pystyväsi lukemaan toisten ajatuksia heitä itseään paremmin. Toinen vaihtoehto olisi tosiaan käyttää passiivimuotoa. Mutta olla loukkaantuvinaan, kun ensin itse valitsee vastaamisen toiselle kirjoittajalle sinä-muotoisin väittein.

Jos sanasi pitäisivät paikkansa, tuo syytöksesi tässä viestissä kuuluisi: "Ihmisillä on taipumusta tuoda itseään esille ja syyttää toisia...Heille on kysymys heistä itsestään". Jos olisit vielä rehellisempi, viestisi kuuluisi: "Minulla on taipumusta tuoda itseäni esille ja syyttää muita...Minulle on kysymys minusta itsestäni." Yritäpäs nyt hiukan ryhdistäytyä ja pohdi hiljaa itseksesi, miksi kuitenkaan et valitse noita vaihtoehtoja, vaan sinä-muodon viestiisi.

Juu mene vaan nurkkaan, jos se lohduttaa. Keskityt morkaamiseen, koeta joskus keskittyä asiaan.

Mikähän se sun asias olikaan? Siitä on aikaa, kun olet viimeksi kirjoittanut jostain muusta kuin siitä, miten väärin minä ajattelen mielestäsi.

Osannet lukea- en ole syyttänyt sinua väärin ajattelemisesta, ainoastaan turhanaikaisesta morkaamisesta.

Keskityt vain siihen asia unohtuu, mutta sehän taitaa ollakin sinua asiasi.

[Karikko]

Luulitko, että sinusta kirjoitin?

Reagoit vain oman luontosi mukaisesti ja siinä oli vaikuttamassa asenteesi. Ilmeinen miesvihasi ja erikseen nimimerkkin kohdistuva kaunaisuutesi.

Toki myös kilpailuhalusi- pätemisentarve- onneksi sitä on.

[Karikko]

Luulitko, että sinusta kirjoitin?

Reagoit vain oman luontosi mukaisesti ja siinä oli vaikuttamassa asenteesi. Ilmeinen miesvihasi ja erikseen nimimerkkin kohdistuva kaunaisuutesi.

Toki myös kilpailuhalusi- pätemisentarve- onneksi sitä on.

Tämäkin lienee sellainen sinä-passiivi ja puhut kaikista ihmisistä ja luet mukaan myös itsesi.

Varmaan jotain sellaista,, asioista puhuttaessa ei liene tarpeen alkaa puhua keskustelijoista, kuten sinun tapauksessasi näyttää poikkeuksetta käyvän - ennemmin tai myöhemmin -asia unohtuu- kuten tässäkin stoorissa.

[Karikko]

Luulitko, että sinusta kirjoitin?

Reagoit vain oman luontosi mukaisesti ja siinä oli vaikuttamassa asenteesi. Ilmeinen miesvihasi ja erikseen nimimerkkin kohdistuva kaunaisuutesi.

Toki myös kilpailuhalusi- pätemisentarve- onneksi sitä on.

Tämäkin lienee sellainen sinä-passiivi ja puhut kaikista ihmisistä ja luet mukaan myös itsesi.

Varmaan jotain sellaista,, asioista puhuttaessa ei liene tarpeen alkaa puhua keskustelijoista, kuten sinun tapauksessasi näyttää poikkeuksetta käyvän - ennemmin tai myöhemmin -asia unohtuu- kuten tässäkin stoorissa.

Ei, ei. Kyse on sinä-passiivista, jolla viitataan yleisesti kaikkiin. Etkös ymmärrä? Ei aina ole sinusta kyse.

On se, aina kirjoitettaessa, on kysymys kirjoittajasta- ensimmäinen persoona ja kelle kirjoitetaan toiselle persoonalla- tai hänelle.

Miksi yleensä kirjoitat ellei kysymys ole sinusta?

Jokainen on minä eikä se asia miksikään muutu silloinkaan, kun se minä on elämän-maailman luoma "illuusio".

Ja joo et sinä ole mikään erikoistapaus, vaikka ehkä sellaisen oletuksen mahdollisesti olet omaksunut.

[Karikko]

Luulitko, että sinusta kirjoitin?

Reagoit vain oman luontosi mukaisesti ja siinä oli vaikuttamassa asenteesi. Ilmeinen miesvihasi ja erikseen nimimerkkin kohdistuva kaunaisuutesi.

Toki myös kilpailuhalusi- pätemisentarve- onneksi sitä on.

Tämäkin lienee sellainen sinä-passiivi ja puhut kaikista ihmisistä ja luet mukaan myös itsesi.

Varmaan jotain sellaista,, asioista puhuttaessa ei liene tarpeen alkaa puhua keskustelijoista, kuten sinun tapauksessasi näyttää poikkeuksetta käyvän - ennemmin tai myöhemmin -asia unohtuu- kuten tässäkin stoorissa.

Ei, ei. Kyse on sinä-passiivista, jolla viitataan yleisesti kaikkiin. Etkös ymmärrä? Ei aina ole sinusta kyse.

On se, aina kirjoitettaessa, on kysymys kirjoittajasta- ensimmäinen persoona ja kelle kirjoitetaan toiselle persoonalla- tai hänelle.

Miksi yleensä kirjoitat ellei kysymys ole sinusta?

Jokainen on minä eikä se asia miksikään muutu silloinkaan, kun se minä on elämän-maailman luoma "illuusio".

Ja joo et sinä ole mikään erikoistapaus, vaikka ehkä sellaisen oletuksen mahdollisesti olet omaksunut.

Kultsi se olit kyllä ihan sinä itse, joka oikein minua lähdit moittimaan, kun oletin sinun kirjoittaessasi minulle vastatessasi yksikön toisessa persoonassa, että minua tarkoitat. Nytkö siis olet muuttanut mielesi tässä ja tunnustat, että jokainen kirjoitus, jossa olet itse käyttänyt sinä.uotoa minulle vastatessasi, on tosiaankin tarkoittanut minua? Haluatko palata perustelemaan nuo kirjoituksesi uudella tavalla?

Moittimisesta ei ole kysymys, mitä ihmeen moittimista sinussa ,muka on?

Kysymys on ihmisestä ja hänen ominaisuuksistaan.

[Toope]

Minusta tässä ketjussa on kovin vähän filosofiaa...

[Karikko]

Luulitko, että sinusta kirjoitin?

Reagoit vain oman luontosi mukaisesti ja siinä oli vaikuttamassa asenteesi. Ilmeinen miesvihasi ja erikseen nimimerkkin kohdistuva kaunaisuutesi.

Toki myös kilpailuhalusi- pätemisentarve- onneksi sitä on.

Tämäkin lienee sellainen sinä-passiivi ja puhut kaikista ihmisistä ja luet mukaan myös itsesi.

Varmaan jotain sellaista,, asioista puhuttaessa ei liene tarpeen alkaa puhua keskustelijoista, kuten sinun tapauksessasi näyttää poikkeuksetta käyvän - ennemmin tai myöhemmin -asia unohtuu- kuten tässäkin stoorissa.

Ei, ei. Kyse on sinä-passiivista, jolla viitataan yleisesti kaikkiin. Etkös ymmärrä? Ei aina ole sinusta kyse.

On se, aina kirjoitettaessa, on kysymys kirjoittajasta- ensimmäinen persoona ja kelle kirjoitetaan toiselle persoonalla- tai hänelle.

Miksi yleensä kirjoitat ellei kysymys ole sinusta?

Jokainen on minä eikä se asia miksikään muutu silloinkaan, kun se minä on elämän-maailman luoma "illuusio".

Ja joo et sinä ole mikään erikoistapaus, vaikka ehkä sellaisen oletuksen mahdollisesti olet omaksunut.

Kultsi se olit kyllä ihan sinä itse, joka oikein minua lähdit moittimaan, kun oletin sinun kirjoittaessasi minulle vastatessasi yksikön toisessa persoonassa, että minua tarkoitat. Nytkö siis olet muuttanut mielesi tässä ja tunnustat, että jokainen kirjoitus, jossa olet itse käyttänyt sinä.uotoa minulle vastatessasi, on tosiaankin tarkoittanut minua? Haluatko palata perustelemaan nuo kirjoituksesi uudella tavalla?

Moittimisesta ei ole kysymys, mitä ihmeen moittimista sinussa ,muka on?

Kysymys on ihmisestä ja hänen ominaisuuksistaan.

Niin juuri. Miksi siis otat kaiken niin tavattoman henkilökohtaisesti?

Henkilökohtainen ymmärrys on jokaisessa ihmisessä omansa- sinä (toinen persoona) otat ihan samoin fyysisin (kemiallisin) perustein kaiken sen tunne-elämäsi jota elämisess' esiintyy.

Minuus, on kuten jo on todettu illuusio, eikä se voi loukkaantua toisten kirjoituksista, joita jokainen itse lukee.
Fysikaaliset toiminnat ovat tietenkin hyvin samanlaisia kaikissa ihmisissä, asenteet estävät ja muokkaavat ymmärrystä- kuten on helpohkosti nähtävissä. Harva jaksaa ajatella, sillä ajatteleminen on työtä, on paljon helpompi vain reakoida ja reagoida asioihin, "oman mielensä vakiintuneilla säädöillä."

[Karikko]

Minusta tässä ketjussa on kovin vähän filosofiaa...

"Usko" pois, sitä on paljon enemmän, kuin luuletkaan.

Nyt voit joutessasi, miettiä, mitä tuo edellinen lause pitää sisällään.

[Karikko]

Itse asiassa olen aikaa sitten todennut, että tyypillisesti vastustat omia ajatuksiasi vastauksissasi. Ei niillä mitään tekemistä sen kanssa ole, mitä minä tai joku muu on kirjoittanut.

Olet siis omasta mielestäsi täysin "turha ihminen"  (Aloitat kuitenkin kirjoituksesi "itseasiassa olen" aikaa)

Itsetuntosi kaivannee hieman kohotusta, joten sanotaan, että jokainen on tärkeä, jollein kenellekään muille, niin ainakin "itelleen".

[Karikko]

Itse asiassa olen aikaa sitten todennut, että tyypillisesti vastustat omia ajatuksiasi vastauksissasi. Ei niillä mitään tekemistä sen kanssa ole, mitä minä tai joku muu on kirjoittanut.

Olet siis omasta mielestäsi täysin "turha ihminen"  (Aloitat kuitenkin kirjoituksesi "itseasiassa olen" aikaa)

Itsetuntosi kaivannee hieman kohotusta, joten sanotaan, että jokainen on tärkeä, jollein kenellekään muille, niin ainakin "itelleen".

Muistathan, että tuossakin juttelet vain itsestäsi. Siitä illuusiosta, joka sinulla minuudestasi on. Aika turhahan se on - tuo illuusiosi.

Itsehän on jokaisella, oma mielikuva. Kirjoituksia ihmiset tekevätkin lähinnä itselleen- kuten sinäkin teet.
Mutta siitä ei nyt ollut kysymys, kerrohan "omista ajatuksistasi" miten koit eilen olevasi minä, ja miten koet sen tänään, tai huomenna.  Onko se sinun minuutesi kuinka todellinen?

Kirjoitit eilen jotain ja voit sanoa, olleesi olemassa sitä tehdessäsi, entä nyt mihin se eilinen minäsi on kadonnut?