Filosofisesti filosofiasta

[kertsi]

^
Hyvää pohdintaa.

Mistä tiedämme ettemme ole simuloituja, simuloidussa maailmassa?

Onko olemassa kenties jokin asia, jonka olemassaoloa emme voi perustella sillä, että sen olemattomuudesta ei ole todisteita?

En ehkä ymmärtänyt kysymystäsi mutta yritän vastata parhaani mukaan.
Periaatteessa kaikki on mahdollista mutta vajavaisen ja erehtyväisen sen hetkisen tietomme  valossa enemmän tai vähemmän todennäköiseksi arvioitua.
Teknologisesti simuloidut maailmat ovat todellisia nykymaailmassamme ja siksi oma maailmammekin voisi olla sellainen.
Moni aiemmin mahdottomalta tuntunut asia on myöhemmin osoittautunut mahdolliseksi ja perustunut aina aiempaan kokemukseemme ja tietoomme maailmastamme, joista on johdettu uutta tietoa.

Toki uuden tiedon varassa kehitetty teknologia voi vanhan tiedon varassa vaikuttaa jopa taikuudelta, mutta taikuritkin osaavat luoda illuusioita taikuudesta. Vaikka kyse on vain ihmisen rajallisesta havainnoinnista,, ymmärryksestä, tiedosta.

Niin, pointtini vain oli yrittää saada sinut pohtimaan vaatimuksesi ongelmallisuutta. Tuossa sinun vaatimuksessasi kaikki on kirjaimellisesti olemassa. Minkään asian olemattomuutta ei nimittäin voi osoittaa mitenkään toteen.

Mitä tulee sitten tieteellisiin hypoteeseihinkin, niin ero tieteellisen hypoteesin ja huuhaahypoteesin välillä on sellainen, että ensimmäisen kohdalla tutkijat pyrkivät löytämään koejärjestelyä, jolla hypoteesi osoitetaan toteen kun taas jälkimmäisessä tyydytään advokaattien toimesta ja lähes poikkeuksetta vain pyytämään epäilijöiltä todisteita hypoteesin olemattomuudesta.

Muuten varmaankin totta, mutta eikös tutkimuksessa pyritä pikemminkin falsifioimaan, ei verifioimaan?

[-:)lauri]

^
Hyvää pohdintaa.

Mistä tiedämme ettemme ole simuloituja, simuloidussa maailmassa?

Onko olemassa kenties jokin asia, jonka olemassaoloa emme voi perustella sillä, että sen olemattomuudesta ei ole todisteita?

En ehkä ymmärtänyt kysymystäsi mutta yritän vastata parhaani mukaan.
Periaatteessa kaikki on mahdollista mutta vajavaisen ja erehtyväisen sen hetkisen tietomme  valossa enemmän tai vähemmän todennäköiseksi arvioitua.
Teknologisesti simuloidut maailmat ovat todellisia nykymaailmassamme ja siksi oma maailmammekin voisi olla sellainen.
Moni aiemmin mahdottomalta tuntunut asia on myöhemmin osoittautunut mahdolliseksi ja perustunut aina aiempaan kokemukseemme ja tietoomme maailmastamme, joista on johdettu uutta tietoa.

Toki uuden tiedon varassa kehitetty teknologia voi vanhan tiedon varassa vaikuttaa jopa taikuudelta, mutta taikuritkin osaavat luoda illuusioita taikuudesta. Vaikka kyse on vain ihmisen rajallisesta havainnoinnista,, ymmärryksestä, tiedosta.

Niin, pointtini vain oli yrittää saada sinut pohtimaan vaatimuksesi ongelmallisuutta. Tuossa sinun vaatimuksessasi kaikki on kirjaimellisesti olemassa. Minkään asian olemattomuutta ei nimittäin voi osoittaa mitenkään toteen.

Mitä tulee sitten tieteellisiin hypoteeseihinkin, niin ero tieteellisen hypoteesin ja huuhaahypoteesin välillä on sellainen, että ensimmäisen kohdalla tutkijat pyrkivät löytämään koejärjestelyä, jolla hypoteesi osoitetaan toteen kun taas jälkimmäisessä tyydytään advokaattien toimesta ja lähes poikkeuksetta vain pyytämään epäilijöiltä todisteita hypoteesin olemattomuudesta.

Muuten varmaankin totta, mutta eikös tutkimuksessa pyritä pikemminkin falsifioimaan, ei verifioimaan?

No joo, tämä on tietysti totta, mutta kun Dunning & Kruger -efektiä ei voi poissulkea, tutkimukset eivät niinkään osoita, että asiaa ei ole olemassa, vaan enempi niin päin, että ainakaan kyseisessä tilanteessa asiaa ei saatu näkyviin tms. Tämä käytännössä tulkitaan niin, että asia ei ole olemassa, vaikka tarkalleen ottaen sen osoittamiseksi, että jokin ei ole olemassa, pitäisi tarkastella kaikkia asiaan kuuluvia tekijöitä, jotta virhetulkinnat ja väärät kysymyksenasettelut voitaisiin poissulkea, mikä on mahdoton savotta.

Edit. Esimerkiksi eetteriteorian historia on mielenkiintoinen. Einstein koki itse, että suhteellisuusteoriansa olivat nimenomaan eetteriteorioita, kun taas muut fyysikot kokivat, että suhteellisuusteoriat osoittivat, ettei eetteriä ole. Molemmilla osapuolilla oli minun muistaakseni järkevä pointti tulkinnalleen, joten minä en ainakaan - näin maallikkona - tiedä, onko eetterin olemassaolo tarkalleen ottaen edes falsifioitu niissä rajoissa kuin mitä asian tuleminen falsifioiduksi edellyttää.

Edit, edit. Jos oikein muistan Einstein esitti kai jotain sellaista, että suhteellisuusteoria osoittaa, miten eetteri toimii kun taas muut olivat jotain kai sellaista mieltä, että suhteellisuusteorian gravitaatioenergiakenttä toimii ihan eri tavalla kuin miten eetterin oletettiin toimivan kelvatakseen kuvaukseksi eetteristä.

[Karikko]

Samanaikaisuus lienee illuusiota, kuten "tiedetään.

Mutta mitä se tarkoittaa olemisen kannalta, kun mikään ei voi kadota, vaan ainoastaan siirtyä ja muuttua toisenlaiseksi energiaksi.

"EEtterin kannalta kaikki siis tapahtuu samanaikaisesti, mikä taas ei havaitsijan kannalta ole mahdollista. Muutos on havaitsijan käsitys (tai havainto) ympäröivästä maailmasta- joten se on kovin vähäinen ja rajoittunut.

Gravitaatiokin on ilmeisesti energiaa- tai sitten ei mutta aine kuitenkin tottelee sitä kiltisti.

[Melodious Oaf]

Liikakäytöstä voi seurata leimautuminen. Surullisimmillaan eskapisminallen pystyisi jättämään jo taakse ja tarttumaan nuolennopeisiin päiviin, mutta opittuna reaktiona sitä rutistaa kaksin käsin silmät kiinni ja vaeltaa jääräpäisesti avoimien ovien ohi. Siitäkään ei kannata toisia moittia. Kaikkiaan eskapismi ei ole syy vaan seuraus.

Pohjimmiltaan olen koko jutusta melkolailla samaa mieltä, mutta se oli tosi osuva kommentti, joka sisältää paljon sellaista, mitä en ole täysin oivaltanut.

[Hiha]

Mistä tiedämme ettemme ole simuloituja, simuloidussa maailmassa?

Erittäin hyvä kysymys, joka avaa selityksen ovet selälleen. Tuollaista "etteikö voisi olla" -ajatusta on aika mahdoton kumota, kuten -:)lauri jo kirjoitti. Jos heitän, että olemme Hammaskeijun 4D-opetusvideossa, jonka tarkoitus on propagoida hammashoidon tärkeyttä, kukaan ei voi todistaa, että se olisi täysin mahdotonta. En edes minä itse, vaikka kyseisen typeryyden juuri lonkalta tähän keksin esimerkiksi.

Siksi yleisesti katsotaan, että väitteen esittäjän olisi esitettävä perusteet ajatukselleen. Joten minun olisi kerrottava miksi juuri Hammaskeiju olisi kaiken takana.

Tässä kohti pääsemme veijariin nimeltä Blaise Pascal. Hänen jälkeenjääneistä papereistaan löytyi vedonlyöntiargumentti puoltamaan uskoa Jumalaan. Ajatus on jokseenkin seuraava. Jos Jumalaa nöyristelee täällä maan päällä ja tuhlaa siihen elämästään esim. 3000 tuntia, niin panostus on kannattava, mikäli todennäköisyys Jumalan olemassaololle on yhtään suurempi kuin nolla. Voiton odotusarvo on itse asiassa ääretön, koska voitto on ääretön.

Edellä esitetty päättely on monella tavalla mätä. Ensiksikin, kuten nykyisin tiedämme, kilpailevia jumalia on monta. Heuristisesti on omituista, että argumentti sanoo niistä minkä tahansa palvomisen olevan kannattavaa. Toiseksi, koska porkkana on niin valtava, sen saamiseksi kannattaisi kuristaa jopa omat lapsensa, mikäli on pieninkään mahdollisuus, että se Jumalaa miellyttää. Se ei tunnu oikealta, joten jotain täytyy olla vialla.

Niin onkin. Pascal tekee tyylipuhtaan taikatempun. Hän jekuttaa meitä viemällä huomiomme itse asiasta. Hämäykseen hän käyttää todennäköisyyslaskentaa. On mielenkiintoista, että minkä tahansa vedonlyönnin saa teoriassa kannattavaksi, oli voittomahdollisuus miten pieni tahansa, kasvattamalla voiton suuruuden vielä tähtitieteellisemmäksi. Jos tarjoan sinulle mahdollisuutta lyödä vetoa miljoonan euron panoksella siten, että sinulla on yksi mahdollisuus kvadriljoonasta voittaa ja muuten menetät miljoonasi, niin ei kuulosta järin houkuttelevalta, eihän? Mutta entä jos sanon että tämän äärimmäisen epätodennäköisen voiton suuruus on miljardi kvadriljoonaa euroa? Voiton odotusarvo on silloin tukevasti positiivinen. Periaatteessa sinun kannattaisi pelata.

Tällaisiin pohdintoihin Pascal meidät etevästi eksyttää. Hukkaamme silmistämme tosiasiat. Hän ei esitä yhtään aihetodistetta Jumalan olemassaololle. Hän vain hämää meitä miettimään vaihtoehtoja, joiden käsittelemiseksi järkevästi meidän pitäisi tietää kuinka voi varmuudella sulkea pois mahdollisuuden sille, että Jumalaa ei ole.

Nick Bostrom on päivittänyt tämän vanhan vedätyksen. Hän ei esitä todisteita simulaatiosta. Hän rakentaa loogisen komplementaaristen lauseiden ryteikön, jonka mielekkäästi pohtimiseksi meidän pitäisi keksiä keino, millä voisi osoittaa simulaation mahdottomuuden. Mutta se on tunnetusti tehtävä, joka ei ole tehtävissä, ei Hammaskeijun, ei Jumalan, eikä minkään kohdalla. Ihailtavaa sorminäppäryyttä häneltä. Mutta taisimme keksiä kuinka hän tempun tekee. Olisiko tämänkertainen filosofian Penn & Teller: Fool Us tässä?

[Karikko]

Liikakäytöstä voi seurata leimautuminen. Surullisimmillaan eskapisminallen pystyisi jättämään jo taakse ja tarttumaan nuolennopeisiin päiviin, mutta opittuna reaktiona sitä rutistaa kaksin käsin silmät kiinni ja vaeltaa jääräpäisesti avoimien ovien ohi. Siitäkään ei kannata toisia moittia. Kaikkiaan eskapismi ei ole syy vaan seuraus.

Pohjimmiltaan olen koko jutusta melkolailla samaa mieltä, mutta se oli tosi osuva kommentti, joka sisältää paljon sellaista, mitä en ole täysin oivaltanut.

Kaikkiaan eskapismi ei ole syy vaan seuraus. Mutta mikä syy, tai seuraus?


Ex-capio on oikeastaan kirjallisuus-suuntaus (pakoa todellisuudesta, noin suomeksi suurin piirtein)  Tarkoittaa jotain sellaista, kuin "ota kiinni".

Kiinniottaminen ei oikein suju, ellei ole mistä ottaa kiinni.

[a4]

Niin, pointtini vain oli yrittää saada sinut pohtimaan vaatimuksesi ongelmallisuutta. Tuossa sinun vaatimuksessasi kaikki on kirjaimellisesti olemassa. Minkään asian olemattomuutta ei nimittäin voi osoittaa mitenkään toteen.

Mitä tulee sitten tieteellisiin hypoteeseihinkin, niin ero tieteellisen hypoteesin ja huuhaahypoteesin välillä on sellainen, että ensimmäisen kohdalla tutkijat pyrkivät löytämään koejärjestelyä, jolla hypoteesi osoitetaan toteen kun taas jälkimmäisessä tyydytään advokaattien toimesta ja lähes poikkeuksetta vain pyytämään epäilijöiltä todisteita hypoteesin olemattomuudesta.

Viittaatko vaatimuksellani realistisen simulaation vaatimukseen, jonka tulkitsin Bostromin hypoteesin 2. väitteestä? Mahdollisuudet sille että olemme simuloidussa maailmassa vain kasvavat, jos otamme huomioon muutkin kuin vain ihmiskunnan kehittämät ja vain realistisimmat simulaatiot.

Näen että kaikki voi olla mahdollista jos tietomme on aina vajavaista ja muuttuvaa. Mutta vajavaisen ja muuttuvan tiedon varassa määrittelen joitain asioita mahdottomiksi, todennäköisiksi tai varmoiksi.
Esim. eläviä jumalia ei ole olemassa mutta eläviä simuloijia on.

Näen realististen simulaatioiden olemassaolon ja niiden kehittymisen jo nyt olemassaolevana tosiasiana ja ennustin Bostromin hypoteesin mukaisesti sekä ihmiskunnan historiaan vedoten tulevien simulaatioiden yltävän tulevaisuudessa sille realismin tasolle jossa ne pystyvät simuloimaan myös itsetietoisia ihmisiä.
Jolloin kysymys kuuluu, voisimmeko me jo olla sellaisia simuloituja ihmisiä? Voisiko sitä testata tieteellisesti? Voisiko hypoteesin pohdinnasta olla filosofista ja poikkitieteellistä tai laajempaakin hyötyä?

Mitä tulee filosofisiin ajatuskokeisiin niin niitä voidaan yrittää testata muissakin tieteissä, jos vain mahdollista. Filosofiassa niitä testataan filosofisella kritiikillä.
Myös me maallikot voimme keskustella tieteistä, hypoteeseista, teorioista, ajatuskokeista ynnä muusta, vajavaisella otteella.   

[a4]

Mistä tiedämme ettemme ole simuloituja, simuloidussa maailmassa?

Erittäin hyvä kysymys, joka avaa selityksen ovet selälleen. Tuollaista "etteikö voisi olla" -ajatusta on aika mahdoton kumota, kuten -:)lauri jo kirjoitti. Jos heitän, että olemme Hammaskeijun 4D-opetusvideossa, jonka tarkoitus on propagoida hammashoidon tärkeyttä, kukaan ei voi todistaa, että se olisi täysin mahdotonta. En edes minä itse, vaikka kyseisen typeryyden juuri lonkalta tähän keksin esimerkiksi.

Siksi yleisesti katsotaan, että väitteen esittäjän olisi esitettävä perusteet ajatukselleen. Joten minun olisi kerrottava miksi juuri Hammaskeiju olisi kaiken takana.

Tässä kohti pääsemme veijariin nimeltä Blaise Pascal. Hänen jälkeenjääneistä papereistaan löytyi vedonlyöntiargumentti puoltamaan uskoa Jumalaan. Ajatus on jokseenkin seuraava. Jos Jumalaa nöyristelee täällä maan päällä ja tuhlaa siihen elämästään esim. 3000 tuntia, niin panostus on kannattava, mikäli todennäköisyys Jumalan olemassaololle on yhtään suurempi kuin nolla. Voiton odotusarvo on itse asiassa ääretön, koska voitto on ääretön.

Edellä esitetty päättely on monella tavalla mätä. Ensiksikin, kuten nykyisin tiedämme, kilpailevia jumalia on monta. Heuristisesti on omituista, että argumentti sanoo niistä minkä tahansa palvomisen olevan kannattavaa. Toiseksi, koska porkkana on niin valtava, sen saamiseksi kannattaisi kuristaa jopa omat lapsensa, mikäli on pieninkään mahdollisuus, että se Jumalaa miellyttää. Se ei tunnu oikealta, joten jotain täytyy olla vialla.

Niin onkin. Pascal tekee tyylipuhtaan taikatempun. Hän jekuttaa meitä viemällä huomiomme itse asiasta. Hämäykseen hän käyttää todennäköisyyslaskentaa. On mielenkiintoista, että minkä tahansa vedonlyönnin saa teoriassa kannattavaksi, oli voittomahdollisuus miten pieni tahansa, kasvattamalla voiton suuruuden vielä tähtitieteellisemmäksi. Jos tarjoan sinulle mahdollisuutta lyödä vetoa miljoonan euron panoksella siten, että sinulla on yksi mahdollisuus kvadriljoonasta voittaa ja muuten menetät miljoonasi, niin ei kuulosta järin houkuttelevalta, eihän? Mutta entä jos sanon että tämän äärimmäisen epätodennäköisen voiton suuruus on miljardi kvadriljoonaa euroa? Voiton odotusarvo on silloin tukevasti positiivinen. Periaatteessa sinun kannattaisi pelata.

Tällaisiin pohdintoihin Pascal meidät etevästi eksyttää. Hukkaamme silmistämme tosiasiat. Hän ei esitä yhtään aihetodistetta Jumalan olemassaololle. Hän vain hämää meitä miettimään vaihtoehtoja, joiden käsittelemiseksi järkevästi meidän pitäisi tietää kuinka voi varmuudella sulkea pois mahdollisuuden sille, että Jumalaa ei ole.

Nick Bostrom on päivittänyt tämän vanhan vedätyksen. Hän ei esitä todisteita simulaatiosta. Hän rakentaa loogisen komplementaaristen lauseiden ryteikön, jonka mielekkäästi pohtimiseksi meidän pitäisi keksiä keino, millä voisi osoittaa simulaation mahdottomuuden. Mutta se on tunnetusti tehtävä, joka ei ole tehtävissä, ei Hammaskeijun, ei Jumalan, eikä minkään kohdalla. Ihailtavaa sorminäppäryyttä häneltä. Mutta taisimme keksiä kuinka hän tempun tekee. Olisiko tämänkertainen filosofian Penn & Teller: Fool Us tässä?

Itse näen Pascalin vedonlyönnin ajatuksia ruokkivana ajatuskokeena, joka saa pohtimaan jumalien lukumäärää ja tosiasioita. Mistä ateistina olen vain mielissäni.
Voin todeta lukemattomien toisensa kumoavien jumalallisten palkintojen ja rangaistusten, sekä tosiasioiden kumoavan Pascalin esittämän hyödyn lyödä vähäiset roponi yhden jumalallisen makkaratehtaan kaakin voitolle.
Pascal näyttää Wikipedian mukaan olleen fanaattinen jansenisti, mutta yhtä hyvin hänen vedonlyöntinsä olisi voinut muotoilla joku kaappiateistikin läpeensä uskonnollisessa yhteiskunnassaan, ketunhäntä kainalossa.

Aiemmin tosiaan yritin perustella väitettäni että Bostromin hypoteesin lauseet näyttävät historian valossa sellaisilta että ihmiskunta tulee uteliaana, selviytymiskykyisenä, teknologisen kehitysvauhtinsa ja simulaatioidensa runsauden vuoksi todennäköisesti simuloimaan oman maailmansakin niin realistisesti että simuloidut ihmiset voivat tykönään pohtia ovatko hekin simulaatioidensa kaltaisia virtuaaliolentoja.
Väitin siis olevani todennäköisesti simuloitu olio ja kehtasin samalla sanoa samaa teistä muistakin, sekä perustelin väitettä historiallisilla tosiasioilla, niistä johtaen päivitetyn ajatuksen vanhasta filosofisesta ideasta jossa maailma ja elämä on illuusio.
Tosin pidän simulaatioelämää yhtä todellisena kuin simuloimatontakin elämää. Ne ovat olemassa mutta niillä on vain eri etuliite. Jumalatkin ovat todellisia mielikuvitushahmoina. Ja simulaatiossa elävätkin kokevat elävänsä, omalla rajallisella tavallaan.
Päästään elämän muuttuviin määrittelyihin.
Jää nähtäväksi, voiko simulaatioväitettä tulevaisuudessa vahvistaa tieteellisillä kokeilla vai jääkö se ateistin vedonlyöntinä historian hyllyyn pölyyntymään.

[Lenny]

Jää nähtäväksi, voiko simulaatioväitettä tulevaisuudessa vahvistaa tieteellisillä kokeilla vai jääkö se ateistin vedonlyöntinä historian hyllyyn pölyyntymään.

Jotkut ovat spekuloineet, että tämä uusi fysiikan nobel voisi tarkoittaa sitä, että jonkinlainen globaali piilomuuttuja olisi ohjailemassa maailman tapahtumia perustavalla tasolla. Mikäli ymmärrän asiaa yhtään, globaali piilomuuttuja voisi olla selitettävissä vaikkapa nyt sitten simulaatiolla. Toinen vaihtoehto nobelistien tulosten perusteella olisi se ehkä vielä kiusallisempi tapaus, eli kööpenhaminalainen tulkinta.


https://yle.fi/uutiset/3-12648639

Ylen uutisessa ei varsinaisesti käsitellä näitä johtopäätöksiä, mutta sillä pääsee alkuun jos kiinnostaa enemmän.

Tässä videossa enemmän spekulointia:

[Melodious Oaf]

Oheisella videolla kuvataan minusta Nobelin taustaa melko selkeästi:

[Karikko]

^^
Jos kyettäisiin määrittelemään glopaali piilomuuttuja, tai muuttaja, niin sen jälkeen se ei enää olisi piilomuuttuja-

Ehkä kuitenkin on kyse siitä, ettei tunneta todellisuutta joten lienee samantekevää millä nimellä kutsutaan "tuntematonta. Jumalaksi, tai simulaatioksi- ynnä muuta sanahelinää.

[Lenny]

^^
Jos kyettäisiin määrittelemään glopaali piilomuuttuja, tai muuttaja, niin sen jälkeen se ei enää olisi piilomuuttuja-

Ehkä kuitenkin on kyse siitä, ettei tunneta todellisuutta joten lienee samantekevää millä nimellä kutsutaan "tuntematonta. Jumalaksi, tai simulaatioksi- ynnä muuta sanahelinää.

No sehän se pointti juuri on. Esimerkiksi Einstein ei koskaan hyväksynyt sattumaa todellisuuden perimmäiseksi ominaisuudeksi, vaan ajatteli, että teoria ei ole valmis. Siinä on siis ns. piilomuuttuja, joka selviää kun teoria tarkentuu. Nyt tämä uusi Nobel ilmeisesti sulki ulos jotakin Einsteinin kritiikistä, jos oikein ymmärsin.

[Melodious Oaf]

Joskus puhutaan siitä, että fysiikka olisi ns. "kriisissä". Tällä viitataan käsittääkseni lähinnä siihen, että kvanttimekaniikassa tai fysiikan standardimallissa ei ole tapahtunut merkittävää kehitystä enää 1970-luvun jälkeen.

On se sikäli osuvakin havainto, että fyysikkoja on 100 kertaa enemmän kuin 100 vuotta sitten. Jos odottaisi vanhoista Ufo-peleistä tuttua työtunteihin suhteutettua nopeutumista, luulisi että kun ongelmien pariin on saatu näin paljon lisää väkeä, oltaisiin saatu aikaan jokin vielä merkittävämpi kehitysaskel tai läpimurto.

[Lenny]

On se sikäli osuvakin havainto, että fyysikkoja on 100 kertaa enemmän kuin 100 vuotta sitten. Jos odottaisi vanhoista Ufo-peleistä tuttua työtunteihin suhteutettua nopeutumista, luulisi että kun ongelmien pariin on saatu näin paljon lisää väkeä, oltaisiin saatu aikaan jokin vielä merkittävämpi kehitysaskel tai läpimurto.

Paljonkohan sitä porukkaa uppoaa kokeelliseen fysiikkaan, ihan vain pyörittämään niitä massiivisia laitoksia?

[Melodious Oaf]

Oma maallikon käsitykseni on, että Nobelilla palkittu työ sulki pois mahdollisuuden, että "piilomuttuja" tai jokin kuvauksen ulkopuolelle jäävä tai valoa nopeammin kulkeva informaatio voisi sijaita paikallisesti hiukkasissa itsessään.

Tämä tapahtui oikeastaan jo 1970-luvulla, vaikka myös palkitun Anton Zeilingerin vastaavan tyyppiset kokeet tehtiinkin vasta vuosina 1997-8 ja Clauserin aiempia tuloksia vahvistavat tulokset tulivat 1980-luvulla.

Uskoisin palkinnon liittyvän nimenomaan siihen, että kokeet osoittavat lomittumisen todelliseksi ilmiöksi, mikä on ollut luomassa pohjaa nykyisin aika kovassa huudossa olevalle kvanttitietokoneiden kehitystyölle.

Jotkut tosin suhtautuvat siihenkin aika skeptisesti — ei sen takia etteivätkö ne periaatteessa toimisi tai etteikö lomittuminen olisi todellinen ilmiö — vaan enemmin käytännöllisistä syistä. Pidetään todennäköisempänä, että aikanaan tulee joitakin järisyttävän kalliita täsmätarkoituksiin kehitettyjä kvanttilaskentaa hyödyntäviä laitekokonaisuuksia, mutta tällainen ei koskaan korvaa binäärisillä arvoilla toimivia tietokoneita — tai katsotaan ettei tällaisesta ole mitään viitteitä.