Filosofisesti filosofiasta

[a4]

^no joo. Siis Jumala on mahdollinen osallistuja tapahtumaan siinä missä yksisarvinenkin.

Tieteellisesti katsottuna jumala eli vaikkapa simulaatiomaailman luoja, voisi olla kyseisessä maailmassa ihmeiden kuten vaikkapa yksisarvisen luoja tai luomansa maailman ihmisten geenimanipuloiman yksisarvisenkin perimmäinen luoja.
https://en.wikipedia.org/wiki/Simulation_hypothesis

[a4]

Katseltuani tv-sarjaa Ihme, se ohjasi miettimään omaa suhtautumista tilanteeseen jossa kohtaisi selittämättömän ihmeen joka uhmaisi tieteen luonnonlakeja.

Miten te selittäisitte itsellenne ihmisen verta 9 litraa tunnissa itkevän pienen muovipatsaan?

Huijaukseksi.

Millä perusteella?

Kysymys ei taida edetä tuohon suuntaan.  Ensin pitää "löytää tuollainen patsas joka tuon hirmutempun tekee, eli luo tyhjästä- ihmisverta.

Tutkimatta, syytä ei voi vaatia seurausta- oletetuksi totuudeksi. Kuvitteellisia "totuuksia" ei tarvitse kumota toisila kuvitteellisuuksilla.

Mutta jos kyse olisi filosofisesta ajatuskokeesta, niin miten selittäisit tuollaisessa kuvitteellisessa tilanteessa itsellesi verta litratolkulla itkevän pienen muovipatsaan jolle ei ole löydetty tieteellistä selitystä?
Vai pidätkö tuollaista tilannetta mahdottomana?

Ajatuskokeet voivat käsitellä tämän linkin mukaan myös mahdottomina pidettyjä tilanteita ja linkistä löytyy pieni lista myös filosofisia ajatuskokeita:
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Ajatuskoe

[-:)lauri]

^no joo. Siis Jumala on mahdollinen osallistuja tapahtumaan siinä missä yksisarvinenkin.

Tieteellisesti katsottuna jumala eli vaikkapa simulaatiomaailman luoja, voisi olla kyseisessä maailmassa ihmeiden kuten vaikkapa yksisarvisen luoja tai luomansa maailman ihmisten geenimanipuloiman yksisarvisenkin perimmäinen luoja.
https://en.wikipedia.org/wiki/Simulation_hypothesis

Tosin todennäköisempää kuin simulaattori taikka muu jumala, on virheet koejärjestelyissä tai jokin muu luonnollinen mekanismi, jota emme vain vielä tunne.

[mikainen]

Toinen edelliseen löyhästi liittyvä huomio: Tieteellinen maailmankuvakin tunnustaa älykkään suunnittelun. Mutta uskovaisten ID:stä poiketen tarkoittaa sillä ihmisten jo tuhansia vuosia harjoittamaa eläinten ja kasvien jalostamista ja nykyisiä menetelmiä.
Lisäksi ID:n muotoilu tuntemattomasta suunnittelijasta lähestyy tieteellistä spekulaatiota universumista simulaationa.
Sekä filosofista tieto-opillista pohdintaa tietomme rajoista. Rajallisissa kuvauksissa jotain jää aina kuvausten ulkopuolelle.

"Älykäs" suunnittelu, ilman suunnittelijaa, jos sen niin haluaa sanoa.

Maailmassa _luonnossa on järjestys, joka määräytyy luonnon voimien johdosta, mutta ei kannata kuvitella mitään ulkopuolista "älykästä suunnittelijaa" se tekijäksi.

Luonto pystyy siihen ihan luonnostaan. Elämä maassakin on luonnon ei ihmisen tekemää. "Fysiikallakin" on tietynlaiset "tavoitteet ja päämäärät" mutta se ei tarkoita sen kummempaa suunnittelua, eli edeltäpäin määrittämistä.
Kokonaisuus ratkaisee painovoima määrää miten aineen pitää käyttäytyä ja "elämä pyrkii sinne missä on vapaata energiaa käytettäväksi- samalla luoden monimutkaisuutta, kuten vaikka ihmisen.

Ulkopuolista tekijää ei tosiaan tarvita. Maailmankaikkeutemme luonteeseen vain kuuluu elämän(kin) synnyttäminen. Ja edelleen tietoisuuden.

Samoin sen luonteeseen kuuluu jokin ajaton/ikuinen "komponentti". Jokin joka mahdollistaa muotojen syntymisen sillä mikään muoto ei näytä olevan pysyvä.

[Karikko]

Katseltuani tv-sarjaa Ihme, se ohjasi miettimään omaa suhtautumista tilanteeseen jossa kohtaisi selittämättömän ihmeen joka uhmaisi tieteen luonnonlakeja.

Miten te selittäisitte itsellenne ihmisen verta 9 litraa tunnissa itkevän pienen muovipatsaan?

Huijaukseksi.

Millä perusteella?

Kysymys ei taida edetä tuohon suuntaan.  Ensin pitää "löytää tuollainen patsas joka tuon hirmutempun tekee, eli luo tyhjästä- ihmisverta.

Tutkimatta, syytä ei voi vaatia seurausta- oletetuksi totuudeksi. Kuvitteellisia "totuuksia" ei tarvitse kumota toisila kuvitteellisuuksilla.

Mutta jos kyse olisi filosofisesta ajatuskokeesta, niin miten selittäisit tuollaisessa kuvitteellisessa tilanteessa itsellesi verta litratolkulla itkevän pienen muovipatsaan jolle ei ole löydetty tieteellistä selitystä?
Vai pidätkö tuollaista tilannetta mahdottomana?

Ajatuskokeet voivat käsitellä tämän linkin mukaan myös mahdottomina pidettyjä tilanteita ja linkistä löytyy pieni lista myös filosofisia ajatuskokeita:
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Ajatuskoe

Ajatuskoetta, jolla ei ole tieteellistä perustaa, ei tarvitse myöskään kumota tieteellisesti.

Verta-itkevän muovinuken tarkkaileminen riittänee tieteelliseksi perustaksi, ja jos siinä ilmenisi tuota tuotantoa, tutkittaisiin vain miten se "huijaus" tapahtuu.

Vanha kunnon tieteellinen perusta, eli ainetta ei synny tyhjästä pitänee paikkansa.

[Karikko]

^^
Tuossa a/4 kysymyksessä ilmenee myös yksi filosofisen ajattelu perusongelma, eli "haaskataan aikaa filosofiaan, jolle ei ole tarvetta, eikä käyttöä, muualla kuin filosofin pääparassa, joka sekin saattaa mennä sekaisin ongelmien johdosta joita itselleen rakentaa- ilman perusteita.

Maailma lienee muutenkin tarpeeksi "tutkimaton", että tarvitsisi luoda olemattomia ongelmia.

Ihmisen ajatuksetkin ja tunteet ovat hyviä kohteita, joita jokainen voi tutkia, muttei ehkä selittää.

Ajatusten kohteet yleensä häiritsevät, itse mekanismin tunnistamista, eli tunteiden ja ajatusten ymmärtämistä. Tutkimisen (huomion) voi kyllä kohdistaa tutkittavaan asiaan, eikä siirtää sitä "heijastukseen".

[Karikko]

Toinen edelliseen löyhästi liittyvä huomio: Tieteellinen maailmankuvakin tunnustaa älykkään suunnittelun. Mutta uskovaisten ID:stä poiketen tarkoittaa sillä ihmisten jo tuhansia vuosia harjoittamaa eläinten ja kasvien jalostamista ja nykyisiä menetelmiä.
Lisäksi ID:n muotoilu tuntemattomasta suunnittelijasta lähestyy tieteellistä spekulaatiota universumista simulaationa.
Sekä filosofista tieto-opillista pohdintaa tietomme rajoista. Rajallisissa kuvauksissa jotain jää aina kuvausten ulkopuolelle.

"Älykäs" suunnittelu, ilman suunnittelijaa, jos sen niin haluaa sanoa.

Maailmassa _luonnossa on järjestys, joka määräytyy luonnon voimien johdosta, mutta ei kannata kuvitella mitään ulkopuolista "älykästä suunnittelijaa" se tekijäksi.

Luonto pystyy siihen ihan luonnostaan. Elämä maassakin on luonnon ei ihmisen tekemää. "Fysiikallakin" on tietynlaiset "tavoitteet ja päämäärät" mutta se ei tarkoita sen kummempaa suunnittelua, eli edeltäpäin määrittämistä.
Kokonaisuus ratkaisee painovoima määrää miten aineen pitää käyttäytyä ja "elämä pyrkii sinne missä on vapaata energiaa käytettäväksi- samalla luoden monimutkaisuutta, kuten vaikka ihmisen.

Ulkopuolista tekijää ei tosiaan tarvita. Maailmankaikkeutemme luonteeseen vain kuuluu elämän(kin) synnyttäminen. Ja edelleen tietoisuuden.

Samoin sen luonteeseen kuuluu jokin ajaton/ikuinen "komponentti". Jokin joka mahdollistaa muotojen syntymisen sillä mikään muoto ei näytä olevan pysyvä.

Niin ikuinen komponentti on ilmeinen, mutta sen tarkkaa määritelmää tuskin osataan tehdä.

Ilmeisesti se liittyy energian suhteisiin, painovoimaan ynnä kaikkeen siihen mitä tiedetään ja ei tiedetä.

En tosin tiedä, tarvitseeko sitä tietääkään- riittänee kunhan se toimii.

[Melodious Oaf]

Jos ajatuskokeemme seuraa tv-sarjan Ihme viitoittamaa tietä, niin anomaliaa on tutkittu tieteellisesti ja alustavasti todettu selittämättömäksi.
Tällöin käsittääkseni tarvitaan ylimääräisiä olettamia avuksi.
Tämä herättää mielenkiintoisen kysymyksen: Voiko jumala olla olemassa tieteellisessä maailmankuvassa, tieteellisessä mielessä?
Mistä kaiketi siirrytään jumalan eksaktimpaan määrittelyyn.

Niin tai miksei tieteenkin eksaktimpaan määrittelyyn. Suurelta osin luonnontieteet tutkivat materiaalisia olioita ja niihin vaikuttavia voimia. Sitten jossain psykologiassa tai muussa yhteiskuntatieteessä selitykseksi voidaan hyväksyä sellaista, mikä ei ole yksioikoisesti fysikaalista. Voidaan puhua vaikka mielentiloista tai muunlaisista ilmiöistä ilman että niiden fysikaalinen perusta olisi täysin selkeä. Mutta siinä on kai silti joku sellainen, että pyritään vaikka psykologiassa teoriaan ja selitykseen, joka mahdollistaa vaikka jonkun ihmisen auttamisen tai parempien tuloksien saamisen. Siis että siellä tulee jossain kohtaa jotain mitattavaa vastaan. Vaikka se olisi vähän epäsuoraa, niin ne kuvaukset ja teoriat sun muut ovat periaatteessa kehittyviä ja siinä on sellainen ajatus, että pyritään kohti parempaa ja parempaa ymmärrystä.

Sitten on erikseen sellainen asia kuin "yliluonnollinen". Jos jollekin asialle antaa yliluonnollisen selityksen, mulle on vähän epäselvää, minkälaisilla perusteilla vaihtoehtoisten yliluonnolliseen vetoavien selitysten paremmuutta arvioidaan. Voi hyväksyä tai kiistää yliluonnollisen olemassaolon, mutta voiko yliluonnollisesta saada jotain luotettavaa tai tarkentuvaa tietoa? "Yliluonnollinen" kai tarkoittaa hyvin ylimalkaisesti jotain luonnonlakien ja tieteellisen ymmärryksen ulkopuolelle jäävää. Tietenkin voi ajatella, että tieteellinen maailmankuva voi aina laajentua siten, että lisätään joku uusi ennestään tuntematon voima sinne ja täydennetään näin kuvausta. Mutta sitten voi myös ajatella, että jokin asia tai yksittäinen ilmiö vain on kategorisesti ja kertakaikkiaan ymmärryksen tavoittamattomissa ja luonnonlakien tuolla puolen. Tällaista mielestäni useammin tarkoitetaan kun puhutaan yliluonnollisesta ihmeiden yhteydessä.

(Sivuhuomiona: Jotkut varmaan sanoo että ihmeen ei tarvitse olla luonnonlakien vastainen tai sinänsä yliluonnollinen tapahtuma, vaan se on vain joku tapahtuma, jossa koetaan johdatusta tai yliluonnollisen olevan läsnä. Ei varmaan ole tässä yhteydessä relevanttia tai tarpeellista tätä käsitellä tarkemmin.)

Sanotaan nyt vaikka että olisi sellainen verta itkevä muovinen figuuri. Sille ei löydy millään mitään selitystä, vaan se on kertakaikkiaan vain ainutkertainen anomalia ja ihme. Sehän ei sinänsä ole mikään selitys että se on "ihme". Mutta minusta on kiinnostavaa, että vaikka se olisi selittämätön asia ja "ihme", voitaisiin silti kysyä, miksi tämä neitsyt Marian patsas itkee, mitä se tarkoittaa. Miten sen seurauksena tulisi toimia. Ja niin edelleen.

Miten tällaisiin kysymyksiin annettuja yliluonnolliseen vetoavia vastauksia pitäisi arvioida? Miten voi tietää, onko joku tällainen vastaus oikeassa tai parempi kuin joku muu? Ja voiko sitä edes tietää?

[a4]

^no joo. Siis Jumala on mahdollinen osallistuja tapahtumaan siinä missä yksisarvinenkin.

Tieteellisesti katsottuna jumala eli vaikkapa simulaatiomaailman luoja, voisi olla kyseisessä maailmassa ihmeiden kuten vaikkapa yksisarvisen luoja tai luomansa maailman ihmisten geenimanipuloiman yksisarvisenkin perimmäinen luoja.
https://en.wikipedia.org/wiki/Simulation_hypothesis

Tosin todennäköisempää kuin simulaattori taikka muu jumala, on virheet koejärjestelyissä tai jokin muu luonnollinen mekanismi, jota emme vain vielä tunne.

Millä perusteella todennäköisempää?
Löytyy myös näkemyksiä että maailmamme on todennäköisesti simulaatiota. Esim. ihmiskunnan saavuttaessa pisteen jossa voidaan tuottaa useita tarkkoja simulaatioita maailmastamme.
Mistä päästäänkin hauskaan jatkoajatukseen, saman pisteen ilmestyessä simulaation sisällä..
https://interestingengineering.com/we-are-probably-living-in-a-simulation-heres-what-you-need-to-know-about-simulation-theory
Avoinna lienee vielä sekin kysymys, onko simulaatiohypoteesi tieteellisesti testattavissa.
Silti se jättää aukon jumalille ja tietoomme.

[-:)lauri]

^no joo. Siis Jumala on mahdollinen osallistuja tapahtumaan siinä missä yksisarvinenkin.

Tieteellisesti katsottuna jumala eli vaikkapa simulaatiomaailman luoja, voisi olla kyseisessä maailmassa ihmeiden kuten vaikkapa yksisarvisen luoja tai luomansa maailman ihmisten geenimanipuloiman yksisarvisenkin perimmäinen luoja.
https://en.wikipedia.org/wiki/Simulation_hypothesis

Tosin todennäköisempää kuin simulaattori taikka muu jumala, on virheet koejärjestelyissä tai jokin muu luonnollinen mekanismi, jota emme vain vielä tunne.

Millä perusteella todennäköisempää?

Riippuu tietysti ihan siitä, miten jumala määritellään, mutta konventionaalisella merkityssisällöllä tarkoitettuna mellä on valtavasti kokemusta virheellisistä koejärjestelyistä ja ilmiöistä, joita emme osaa selittää, mutta ei ainuttakaan kokemusta jumalista.

Löytyy myös näkemyksiä että maailmamme on todennäköisesti simulaatiota. Esim. ihmiskunnan saavuttaessa pisteen jossa voidaan tuottaa useita tarkkoja simulaatioita maailmastamme.
Mistä päästäänkin hauskaan jatkoajatukseen, saman pisteen ilmestyessä simulaation sisällä..
https://interestingengineering.com/we-are-probably-living-in-a-simulation-heres-what-you-need-to-know-about-simulation-theory
Avoinna lienee vielä sekin kysymys, onko simulaatiohypoteesi tieteellisesti testattavissa.
Silti se jättää aukon jumalille ja tietoomme.

Kaikki matematiikan ennustamat entiteetit eivät aina toteudu matematiikan ulkopuolella.

[Karikko]

Sanotaan nyt vaikka että olisi sellainen verta itkevä muovinen figuuri. Sille ei löydy millään mitään selitystä, vaan se on kertakaikkiaan vain ainutkertainen anomalia ja ihme. Sehän ei sinänsä ole mikään selitys että se on "ihme". Mutta minusta on kiinnostavaa, että vaikka se olisi selittämätön asia ja "ihme", voitaisiin silti kysyä, miksi tämä neitsyt Marian patsas itkee, mitä se tarkoittaa. Miten sen seurauksena tulisi toimia. Ja niin edelleen.

Miten tällaisiin kysymyksiin annettuja yliluonnolliseen vetoavia vastauksia pitäisi arvioida? Miten voi tietää, onko joku tällainen vastaus oikeassa tai parempi kuin joku muu? Ja voiko sitä edes tietää?

Yliluonnollisuuteen vetoaminen, on ihmisen tunteisiin vetoamista- uskonnollisetkin tunteet ovat mieltä kiihottavia. kauniisti sanottuna "ylentäviä".

Tuntematonta on selitetty uskomalla. Nykyään voidaan tutkia monia asioita, joihin ei aiemmin ole ollut mahdollisuuksia.

Mielikuvitus on sitten loikannut ja antanut tuntemattomalle kaikenlaisia ominaisuuksia ja luonut erilaisia uskontoja ja palvontamenoja- rituaaleja joilla vahvistetaan uskontojen valtaa ja voimistetaan ihmisen uskoa.

Kuvittelu ja mielikuva on ihmisen tarpeellinen ominaisuus- siis toisin sanoen ajattelun rajat voivat laajentaa aistittavan maailman rajoja, mutta niihin pitää suhtautua kriittisesti ja asettaa ne tiukkaan seulaan. Lapsikin uskoo melkein mitä vain (ilman tietoa) hänelle "totuutena" syötetään, kunnes  varttuessaan ja aivojensa kehittyessä oppii tunnistamaan hölynpölyn- jos oppii.

[Toope]

Pitää myös ymmärtää, että uskonto, kulttuuri ja rituaaliset toiminnot ovat asioita, jotka saavat yhteiskunnan toimimaan yhteisen edun vuoksi. Siksihän esim. Kristinusko on korvaamattoman tärkeä instituutio länsimaalaisuudessa.

[a4]

Niin tai miksei tieteenkin eksaktimpaan määrittelyyn. Suurelta osin luonnontieteet tutkivat materiaalisia olioita ja niihin vaikuttavia voimia. Sitten jossain psykologiassa tai muussa yhteiskuntatieteessä selitykseksi voidaan hyväksyä sellaista, mikä ei ole yksioikoisesti fysikaalista. Voidaan puhua vaikka mielentiloista tai muunlaisista ilmiöistä ilman että niiden fysikaalinen perusta olisi täysin selkeä. Mutta siinä on kai silti joku sellainen, että pyritään vaikka psykologiassa teoriaan ja selitykseen, joka mahdollistaa vaikka jonkun ihmisen auttamisen tai parempien tuloksien saamisen. Siis että siellä tulee jossain kohtaa jotain mitattavaa vastaan. Vaikka se olisi vähän epäsuoraa, niin ne kuvaukset ja teoriat sun muut ovat periaatteessa kehittyviä ja siinä on sellainen ajatus, että pyritään kohti parempaa ja parempaa ymmärrystä.

Sitten on erikseen sellainen asia kuin "yliluonnollinen". Jos jollekin asialle antaa yliluonnollisen selityksen, mulle on vähän epäselvää, minkälaisilla perusteilla vaihtoehtoisten yliluonnolliseen vetoavien selitysten paremmuutta arvioidaan. Voi hyväksyä tai kiistää yliluonnollisen olemassaolon, mutta voiko yliluonnollisesta saada jotain luotettavaa tai tarkentuvaa tietoa? "Yliluonnollinen" kai tarkoittaa hyvin ylimalkaisesti jotain luonnonlakien ja tieteellisen ymmärryksen ulkopuolelle jäävää. Tietenkin voi ajatella, että tieteellinen maailmankuva voi aina laajentua siten, että lisätään joku uusi ennestään tuntematon voima sinne ja täydennetään näin kuvausta. Mutta sitten voi myös ajatella, että jokin asia tai yksittäinen ilmiö vain on kategorisesti ja kertakaikkiaan ymmärryksen tavoittamattomissa ja luonnonlakien tuolla puolen. Tällaista mielestäni useammin tarkoitetaan kun puhutaan yliluonnollisesta ihmeiden yhteydessä.

(Sivuhuomiona: Jotkut varmaan sanoo että ihmeen ei tarvitse olla luonnonlakien vastainen tai sinänsä yliluonnollinen tapahtuma, vaan se on vain joku tapahtuma, jossa koetaan johdatusta tai yliluonnollisen olevan läsnä. Ei varmaan ole tässä yhteydessä relevanttia tai tarpeellista tätä käsitellä tarkemmin.)

Sanotaan nyt vaikka että olisi sellainen verta itkevä muovinen figuuri. Sille ei löydy millään mitään selitystä, vaan se on kertakaikkiaan vain ainutkertainen anomalia ja ihme. Sehän ei sinänsä ole mikään selitys että se on "ihme". Mutta minusta on kiinnostavaa, että vaikka se olisi selittämätön asia ja "ihme", voitaisiin silti kysyä, miksi tämä neitsyt Marian patsas itkee, mitä se tarkoittaa. Miten sen seurauksena tulisi toimia. Ja niin edelleen.

Miten tällaisiin kysymyksiin annettuja yliluonnolliseen vetoavia vastauksia pitäisi arvioida? Miten voi tietää, onko joku tällainen vastaus oikeassa tai parempi kuin joku muu? Ja voiko sitä edes tietää?

Jos tieteet kuvaavat samaa maailmaa, niin niiden kuvausten on tarkennuttava kohti toisiaan.

Tieteellisessä maailmankuvassa yliluonnollinen on lähinnä sen hetkisen tieteellisen tiedon ulkopuolella olevaa ja mahdollisesti myöhemmin luonnolliseksi muuttuvaa uuden tiedon avulla.

Tieteellisessä maailmankuvassa verta itkevä muovinen figuuri ei ole ihme vaan anomalia, jolle pitää yrittää löytää uusi testattu selitysmalli jos vanhat selitysmallit eivät sitä selitä.
Testausta vaativa selitysmalliehdotus voisi olla esim. simuloidun maailman ulkopuolinen luoja, joka kykenee tuottamaan simuloituun maailmaan siitä poikkeavia ilmiöitä.
Vaikkapa joukkorahoituksen avulla: https://www.kickstarter.com/projects/simulation/do-we-live-in-a-virtual-reality
Tai testausta vaativa selitysmalliehdotus voisi olla esim. jokin uusi tieteellinen teoria joka selittää anomalian luonnolliseksi ilmiöksi.

Parhaan saatavilla olevan tiedon, tieteellisen tiedon, avulla voi parhaiten tietää onko joku tällainen vastaus oikeassa tai parempi kuin joku muu ja voiko sitä edes tietää.

[a4]

Pitää myös ymmärtää, että uskonto, kulttuuri ja rituaaliset toiminnot ovat asioita, jotka saavat yhteiskunnan toimimaan yhteisen edun vuoksi. Siksihän esim. Kristinusko on korvaamattoman tärkeä instituutio länsimaalaisuudessa.

Tuoreempia esimerkkejä yhteisöllisestä yhteenkuuluvuudesta, ajattelusta, toiminnasta ja moraalista ovat myös poliittiset ideologiat, nationalismi, globaali markkinatalous, moottoripyöräkerho, feminismi, ihmisoikeudet, EU,..

[Toope]

Pitää myös ymmärtää, että uskonto, kulttuuri ja rituaaliset toiminnot ovat asioita, jotka saavat yhteiskunnan toimimaan yhteisen edun vuoksi. Siksihän esim. Kristinusko on korvaamattoman tärkeä instituutio länsimaalaisuudessa.

Tuoreempia esimerkkejä yhteisöllisestä yhteenkuuluvuudesta, ajattelusta, toiminnasta ja moraalista ovat myös poliittiset ideologiat, nationalismi, globaali markkinatalous, moottoripyöräkerho, feminismi, ihmisoikeudet, EU,..

Kyllä toki, mutta monet noista esimerkeistä eivät ole yhteisöllisiä, vaan marginaalisia tavoitellen vain osaa yhteiskunnasta. Feminismi ajaa vain naisten etua, motskarikerho vain omaa etuaan. Kristillinen käsitys on universaali.